Kirjaamattomat immateriaalioikeudet vakuutena

Yritysvarallisuus on nykyään yhä aineettomampaa. Osan tästä yritysten aineettomasta varallisuudesta muodostavat erilaiset immateriaalioikeudet, jotka voivat olla joko rekisteröityjä kansallisiin tai kansainvälisiin rekistereihin tai vaihtoehtoisesti saada suojaa ilman rekisteröintiä. Ilman rekisteröintiä suojataan muun muassa tekijänoikeutta, vakiintunutta tavaramerkkiä ja toiminimeä sekä liikesalaisuuksia. Myös teollisoikeushakemukset, kuten vireillä olevat patenttihakemukset, eivät lähtökohtaisesti ole kirjattuja julkisiin rekistereihin. Kirjaamattomat immateriaalioikeudet ovat yrityksille varallisuusarvoista omaisuutta, jota yritysten tulisi kyetä käyttämään taloudellisesti hyödyksi eri tavoin. Yrityksille saattaa muodostua muun muassa tarve hyödyntää kyseisiä oikeuksia rahoituksen tai muun luoton vakuutena. Tutkielmassa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien yleistä vakuuskelpoisuutta esinevakuusoikeuden yleisten oppien valossa ja selvitetään sitten vakuuskäytön mahdollisuutta eri vakuusmuotojen kautta. Ongelmaksi tiettyjen kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuuden kohdalla muodostuu erityisesti järjestelylle sivullissitovuuden tuovan julkivarmistuksen toteuttamiskeinojen puute, sillä vakuusjärjestelyä ei voi tuoda julkiseksi kirjaamalla sitä asianomaiseen rekisteriin kuten rekisteröityjen immateriaalioikeuksien kohdalla on mahdollista. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollisuutta panttauksen, vakuusluovutuksen, yrityskiinnityksen sekä oikeuden yhtiöittämisen kautta. Julkivarmistuksen vaatimus on vahvimmillaan perinteisessä panttioikeudessa, eikä oikeuskirjallisuuden vakiintuneen kannan mukaan panttaus ole omaisuuden julkivarmistuskelvottomuudesta johtuen mahdollista. Vakuusluovutuksen asema oikeusjärjestyksessä on edelleen epäselvä, vaikka sen käyttöä puolletaankin toisinaan perustellen sitä juuri julkivarmistuskelvottomien omaisuuserien panttausta korvaavana järjestelmänä. Myös yrityskiinnityksen ja yhtiöittämismenettelyn kautta kirjaamattomat immateriaalioikeudet voidaan tietyin edellytyksin saada vakuuskelpoisuuden piiriin. Tutkielma on lainopillinen ja pyrkii selvittämään kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuutta voimassa olevan oikeuden sekä oikeuskirjallisuuden valossa. Oikeuspoliittinen tutkimusote ilmenee tutkimuksessa esitettyjen ratkaisuehdotusten kautta, sillä kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollistamiselle on olemassa selkeä tarve. Niin kauan kuin oikeuden tila pysyy epäselvänä, jää tällaisten omaisuuserien täysi vakuuspotentiaali hyödyntämättä.

Kirjaamattomat immateriaalioikeudet vakuutena

Yritysvarallisuus on nykyään yhä aineettomampaa. Osan tästä yritysten aineettomasta varallisuu-desta muodostavat erilaiset immateriaalioikeudet, jotka voivat olla joko rekisteröityjä kansallisiin tai kansainvälisiin rekistereihin tai vaihtoehtoisesti saada suojaa ilman rekisteröintiä. Ilman rekisteröintiä suojataan muun muassa tekijänoikeutta, vakiintunutta tavaramerkkiä ja toiminimeä sekä lii-kesalaisuuksia. Myös teollisoikeushakemukset, kuten vireillä olevat patenttihakemukset, eivät läh-tökohtaisesti ole kirjattuja julkisiin rekistereihin. Kirjaamattomat immateriaalioikeudet ovat yrityksille varallisuusarvoista omaisuutta, jota yritysten tulisi kyetä käyttämään taloudellisesti hyödyksi eri tavoin. Yrityksille saattaa muodostua muun mu-assa tarve hyödyntää kyseisiä oikeuksia rahoituksen tai muun luoton vakuutena. Tutkielmassa tar-kastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien yleistä vakuuskelpoisuutta esinevakuusoikeuden yleisten oppien valossa ja selvitetään sitten vakuuskäytön mahdollisuutta eri vakuusmuotojen kautta. Ongelmaksi tiettyjen kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuuden kohdalla muodostuu erityisesti järjestelylle sivullissitovuuden tuovan julkivarmistuksen toteuttamiskeinojen puute, sillä vakuusjärjestelyä ei voi tuoda julkiseksi kirjaamalla sitä asianomaiseen rekisteriin kuten rekisteröityjen immateriaalioikeuksien kohdalla on mahdollista. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollisuutta panttauksen, vakuusluovutuksen, yrityskiinnityksen sekä oikeuden yhtiöittämisen kautta. Julkivar-mistuksen vaatimus on vahvimmillaan perinteisessä panttioikeudessa, eikä oikeuskirjallisuuden va-kiintuneen kannan mukaan panttaus ole omaisuuden julkivarmistuskelvottomuudesta johtuen mah-dollista. Vakuusluovutuksen asema oikeusjärjestyksessä on edelleen epäselvä, vaikka sen käyttöä puolletaankin toisinaan perustellen sitä juuri julkivarmistuskelvottomien omaisuuserien panttausta korvaavana järjestelmänä. Myös yrityskiinnityksen ja yhtiöittämismenettelyn kautta kirjaamattomat immateriaalioikeudet voidaan tietyin edellytyksin saada vakuuskelpoisuuden piiriin. Tutkielma on lainopillinen ja pyrkii selvittämään kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuus-kelpoisuutta voimassa olevan oikeuden sekä oikeuskirjallisuuden valossa. Oikeuspoliittinen tutki-musote ilmenee tutkimuksessa esitettyjen ratkaisuehdotusten kautta, sillä kirjaamattomien immate-riaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollistamiselle on olemassa selkeä tarve. Niin kauan kuin oikeu-den tila pysyy epäselvänä, jää tällaisten omaisuuserien täysi vakuuspotentiaali hyödyntämättä.

Initial biomass and biomass change of tundra and forest plants in three herbivore treatments in Norway and Sweden

Recent Pan-Arctic shrub expansion has been interpreted as a response to a warmer climate. However, herbivores can also influence the abundance of shrubs in arctic ecosystems. We addressed these alternative explanations by following the changes in plant community composition during the last 10 years in permanent plots inside and outside exclosures with different mesh sizes that exclude either only reindeer or all mammalian herbivores including voles and lemmings. The exclosures were replicated at three forest and tundra sites at four different locations along a climatic gradient (oceanic to continental) in northern Fennoscandia. Since the last 10 years have been exceptionally warm, we could study how warming has influenced the vegetation in different grazing treatments. Our results show that the abundance of the dominant shrub, Betula nana, has increased during the last decade, but that the increase was more pronounced when herbivores were excluded. Reindeer have the largest effect on shrubs in tundra, while voles and lemmings have a larger effect in the forest. The positive relationship between annual mean temperature and shrub growth in the absence of herbivores and the lack of relationships in grazed controls is another indication that shrub abundance is controlled by an interaction between herbivores and climate. In addition to their effects on taller shrubs (> 0.3 m), reindeer reduced the abundance of lichens, whereas microtine rodents reduced the abundance of dwarf shrubs (< 0.3 m) and mosses. In contrast to short-term responses, competitive interactions between dwarf shrubs and lichens were evident in the long term. These results show that herbivores have to be considered in order to understand how a changing climate will influence tundra ecosystems.