Henkilöstön käsityksiä lähijohtamisesta kuvantamisyksiköissä : toteutuuko oikeudenmukainen johtaminen?

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää kuvantamisyksiköiden henkilöstöjen käsityksiä lähijohtamisesta. Tarkastelimme, toteutuuko oikeudenmukainen johtaminen tutkimuskohteina olevissa kahden kunnan erikois- ja perusterveydenhuollon kuvantamisyksiköissä. Yksityiskohtaisena tavoitteenamme oli tutkia, kuinka työn organisointi toteutuu ja käyttääkö esimies vuorovaikutuksen ja motivoinnin keinoja johtamisessa. Työmme liittyy Työn organisointi ja työnjako röntgenosastoilla -projektiin, joka on osa suurempaa hanketta nimeltä Työn organisointi ja työnjako terveydenhuollon erityisaloilla. Hankkeessa ovat mukana sekä Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia että työelämän edustajia eri tahoilta. Tutkimissamme organisaatoissa tapahtuneet muutokset luovat uusia haasteita johtamiseen. Henkilöstön käsitykset lähijohtamisesta ovat tärkeä lähtökohta toiminnan kehittämiselle. Opinnäytetyömme oli kvantitatiivinen kyselytutkimus. Tutkimuksessa käytetyt kysymykset ja väittämät laadittiin Sirpa Syväsen (2003) väitöskirjan mittarin pohjalta. Johtamista käsitteleviä väittämiä koko mittarissa oli neljätoista kappaletta. Kysely suoritettiin Internetin avulla ja se oli suunnattu kaikille kuvantamisyksiköiden työntekijöille, joita oli yhteensä 169. Kyselyyn vastasi 97 henkilöä ja vastausaktiivisuudeksi muodostui 57 %. Tarkastelimme tuloksia tutkimusongelmittain. Näiden lisäksi erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon sekä ammattiryhmien tulokset on esitetty väittämäkohtaisesti. Kokonaistuloksia katsottaessa oikeudenmukainen johtaminen toteutuu kummassakin kuvantamisyksikössä. Työn organisoinnin osalta tuloksissa ei näkynyt suurta eroa kuvantamisyksiköiden välillä. Vastaajat kokivat, että esimies tuntee hyvin heidän työtehtävänsä. Vuorovaikutuksen osalta koettiin asioiden olevan hyvin kuvantamisyksiköissä. Esimies luottaa työntekijöihinsä ja keskustelee sekä kertoo avoimesti työpaikan asioista.Vastaajat kokivat kummassakin kuvantamisyksiköissä, että esimies käyttää runsaasti motivoinnin keinoja johtamisessaan. Erityisesti opiskelemiseen ja työssä kehittymiseen koettiin saatavan runsaasti kannustusta. Ammattiryhmien tuloksia tarkateltaessa nousi esiin, että radiologit ja osastonhoitajat olivat muita tyytyväisimpiä kaikilla oikeudenmukaisen johtamisen osa-alueilla. Työmme tuloksia voidaan hyödyntää tutkimuskohteissamme toiminnan kehittämisessä. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää esimerkiksi johtamistavan vaikutusta henkilöstön sairauspoissaoloihin. Avainsanat kuvantamisyksikkö, henkilöstö, lähijohtaminen, oikeudenmukainen johtaminen

Sosionomien (AMK) käsityksiä koulutuksensa hyödynnettävyydestä Kansaneläkelaitoksen työtehtävissä

Opinnäytetyömme tarkoitus on selvittää minkälaisia käsityksiä Kansaneläkelaitoksessa työskentelevillä sosionomeilla (AMK) on koulutuksensa hyödynnettävyydestä Kansaneläkelaitoksen työtehtävissä. Olemme tehneet opinnäytetyömme yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen kanssa. Lähtökohtana opinnäytetyölle oli käsitys, että Kansaneläkelaitos ei ole sosionomeille (AMK) tyypillinen työpaikka. Koulutuksessamme ei ollut otettu esille Kansaneläkelaitosta mahdollisena työharjoittelupaikkana tai tulevana työpaikkana. Tiesimme kuitenkin, että Kansaneläkelaitoksessa arvostetaan sosionomi (AMK) tutkintoa ja sosionomeja (AMK) palkataan mielellään Kansaneläkelaitokseen. Opinnäytetyömme teoreettisena viitekehyksenä käytimme sosiaalialan koulutusohjelman osaamisprofiilia. Sosiaalialan osaamisprofiilissa kuvataan sosionomien (AMK) tiedollinen ja taidollinen osaaminen. Osaamiseen kuuluu sosiaalialan eettinen osaaminen, asiakastyön osaaminen, sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen, yhteiskunnallinen analyysitaito, reflektiivinen kehittämis- ja johtamisosaaminen sekä yhteisöllinen osaaminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tutkimusmenetelmämme on kvalitatiivinen. Opinnäytetyömme tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluin sekä sähköpostitse. Tutkimusaineistomme koostuu kolmestatoista Kansaneläkelaitoksessa työskentelevän sosionomin sähköpostitarinasta sekä teemahaastattelusta, johon osallistui viisi Kansaneläkelaitoksessa työskentelevää sosionomia. Aineistonanalyysimenetelmänä käytimme teorialähtöistä sisällönanalyysia. Opinnäytetyömme tulosten perusteella sosionomit voivat työssään Kansaneläkelaitoksessa hyödyntää parhaiten koulutuksesta saamiaan valmiuksia, jotka liittyvät asiakkaan kohtaamiseen, palvelujärjestelmäosaamiseen ja yhteiskunnalliseen analyysitaitoon. Kansaneläkelaitoksessa on potentiaalia hyödyntää sosionomien osaamista, mutta sosionomien (AMK) työnkuva ei ole selkeästi määrittynyt. Kuitenkin sosionomien (AMK) ammattitaitoa arvostetaan Kansaneläkelaitoksessa ja heidän urakehityksensä näyttää tulosten perusteella hyvältä. Opinnäytetyömme tulosten perusteella Kansaneläkelaitosta tulisi esitellä mahdollisena työnantajana sosionomeille (AMK), ja muistuttaa, että sosionomin (AMK) työkenttä sisältää muitakin vaihtoehtoja

Koskettava tunne : hyvän hetken päiväkirja varhaista vuorovaikutusta tukevana oma-apumenetelmänä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli analysoida alle 1-vuotiaiden vauvojen äitien päiväkirjoja ja selvittää, millaisena varhainen vuorovaikutus näyttäytyy päiväkirjojen tekstien perusteella. Kehitimme yhteistyössä Heikki Waris -instituutin kanssa Hyvän hetken päiväkirjan, jonka rakenne perustuu voimavarakeskeisyyteen ja myönteiseen ajatteluun. Arvioimme päiväkirjan käyttökelpoisuutta varhaista vuorovaikutusta tukevana oma-apumenetelmänä. Hyvän hetken päiväkirja oli testattavana kahdessa erilaisessa äiti-vauva -ryhmässä pääkaupunkiseudulla. Teoreettisena viitekehyksenä ovat opinnäytetyössämme John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria ja Juha Siitosen voimaantumisteoria. Opinnäytetyömme tutkimusote on laadullinen ja äitien tuottamia päiväkirjatekstejä analysoimme sisällönanalyysin keinoin. Käytimme Saara Salon varhaisen vuorovaikutuksen jaottelua. Jaoimme äitien tekstit neljään kategoriaan seuraavasti: tunne perusturvallisuudesta, tunnetilojen säätely ja -yhteensovittaminen, kommunikaation vaikutus ympäristöön ja kehityksen mahdollistaminen. Taustaoletuksena on, että äidin voimaantumisen tukeminen vaikuttaa äiti-vauvasuhteen kehittymiseen myönteisesti. Aineistona oli äitien päiväkirjatekstit ja ryhmäkeskustelun litteroitu materiaali. Opinnäytetyöhömme osallistui 12 äitiä. Heistä kuusi palautti päiväkirjan ja kolme osallistui ryhmäkeskusteluun. Äitien tunnekokemukset olivat pääosin ilon, rakkauden ja onnen tunteita. Vauvojen tunteet olivat enimmäkseen positiivisia. Negatiiviset tunteet liittyivät nälän tarpeen tyydyttämiseen sekä kehityksellisiin haasteisiin. Vuorovaikutus on tekstien perusteella molemminpuolisen mielihyvän ja yhteistyön tuottamaa arjen yhdessäoloa. Äiti kokee iloa ja onnistumista tunnistaessaan vauvan tarpeet ja vastatessaan niihin oikein. Tilanteet eivät ole vain vauvan fysiologisten perustarpeiden tyydyttämistä, vaan sosiaalisten ja psyykkisten tarpeiden tunnistamista ja niihin vastaamista. Ryhmäkeskusteluun osallistuneet äidit, joilla vuorovaikutus vauvaan oli oman arvionsa mukaan kunnossa, kokivat päiväkirjan täyttämisen työlääksi. He kertoivat, että päiväkirjasta jäi mieluisa muisto lapsen varhaisista kehitysvaiheista. Lisäksi äidit oivalsivat prosessin aikana, että hyvä hetki voi olla ihan tavallinen pieni arjen hetki. Tulosten perusteella päiväkirja soveltuu oma-apumenetelmäksi suljettuihin ryhmiin, jos ohjaaja osaa hyödyntää päiväkirjaa keskustelun käynnistäjänä. Päiväkirja sopii menetelmänä parhaiten äideille, joille kirjoittaminen on mielekästä ja avartavaa. Parhaiten päiväkirjasta voivat hyötyä äidit, joilla on tuen tarvetta vuorovaikutussuhteessa vauvaansa.

Sosiaaliohjaajan osaaminen ja tehtäväkuva lastensuojelun alkuarvioinnissa

Opinnäytetyö tehtiin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Tehty-hankkeeseen, jossa selvennetään ja mallinnetaan sosiaalialan eri ammattiryhmien tehtäväkuvia ja sosiaalialan eri toimijoiden välistä työnjakoa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sosiaaliohjaajan osaamista ja tehtäväkuvaa lastensuojelun alkuarvioinnissa. Alkuarvioinnilla tarkoitetaan lastensuojelun avohuollossa tehtävää lastensuojelutarpeen selvitystä. Vuoden 2008 alussa voimaan tulevan lastensuojelulain mukaan lastensuojelutarpeen selvityksessä sosiaalityöntekijän työparina voi toimia joko toinen sosiaalityöntekijä tai toinen lastensuojeluun perehtynyt henkilö. Tutkimuskysymyksinä olivat, mitä sosiaaliohjaaja voi osaamisellaan tuoda alkuarviointiprosessiin ja miten sosiaaliohjaajien työkäytäntöjä alkuarvioinnissa voi yhtenäistää? Opinnäytetyössä käytimme laadullista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, jotka toteutettiin ryhmähaastatteluilla. Haastattelimme viittä lastensuojelun avohuollossa työskentelevää sosiaaliohjaajaa ja kolmea sosiaalityöntekijää. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan sosiaaliohjaajan osaamiseen vaikutti käytännönläheinen koulutus, työkokemus sekä persoona. Sosiaaliohjaajat kokivat vahvuuksikseen käytännön arjessa työskentelyn, lapsenkohtaamisen sekä lasten kasvatuksen ja kehityksen tuntemisen. Heillä on käytännöntyön kautta saatua kokemusta työskennellä lähellä asiakkaiden arkea ja lasten kanssa. Parityö ja työnjako sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden kesken koettiin luontevana, tasavertaisena sekä prosessia rikastuttavana. He toivat alkuarviointiprosessiin erilaisia näkökulmia ja havainnoivat erilaisia asioita erilaisen koulutustaustan, viitekehyksen ja työkokemuksen vuoksi. Sosiaalityöntekijät olivat valmiita jakamaan alkuarviointiin liittyviä työtehtäviään, sillä heidän mielestä sosiaaliohjaajat voivat tehdä alkuarvioinnissa laajasti kaikkea sosiaalialan työntekijän kelpoisuuslain puitteissa. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että sosiaaliohjaajilla on osaamista, jota tulee hyödyntää alkuarvioinnissa. Sosiaaliohjaajat tulee ottaa sosiaalityöntekijän työpariksi alkuarviointiprosessiin heidän tuoman käytännönläheisen näkökulman vuoksi. Alkuarviointi tulee tehdä parityönä ja molempien työntekijöiden tulee olla läsnä kaikissa tapaamisissa. Työparinvalintamenetelmiä tulee kehittää sekä työnkuvia alkuarvioinnissa selkiyttää, jotta yhteistyö sujuu mahdollisimman luontevasti. Sosiaaliohjaajien osaaminen tulee tehdä näkyväksi ja lisätä tietoisuutta siitä, mitä sosiaaliohjaaja voi alkuarvioinnissa tehdä. Sosiaaliohjaajille ja sosiaalityöntekijöille tulee järjestää yhteisiä koulutuksia ja infopaketti alkuarvioinnista ja siihen liittyvistä tehtävienjaosta, mitä sosiaaliohjaaja voi sosiaalialan työntekijän kelpoisuuslain puitteissa alkuarviointiprosessissa tehdä.

Tyypin 1 diabetesta sairastava lapsi ja nuori perheessä:

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien keinot tukea ja vahvistaa diabetesta sairastavan lapsen ja nuoren sekä hänen perheensä hoitoon sitoutumista ja voimavaroja ohjauksessa. Työssä selvitettiin lisäksi lasten ja nuorten insuliinihoidon perusteet sekä hoidon käytännön toteutus. Työ on osa "Perheen voimavaroja vahvistava ohjaus"-opinnäytetyöprojektia, jossa uusitaan HUS:in Jorvin sairaalan lastenosasto L1:n diabetes-perehdytysmateriaali uusia työntekijöitä ja opiskelijoita varten. Opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, jossa sovellettiin systemoidun kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tehtävänä oli kerätä näyttöön perustuva tietopaketti tyypin 1 diabeteksen insuliinihoidosta sekä diabeetikkolapsen, nuoren ja perheen voimavaroja vahvistavasta ohjauksesta ja hoitoonsitoutumisesta. Aineisto koostuu sekä kotimaisista että ulkomaisista tutkimuksista, alan kirjallisuudesta ja artikkeleista. Materiaali opinnäytetyöhön kerättiin useista kirjastoista sekä internetin viitetietokannoista, kirjastotietokannoista ja yksittäisistä sivustoista. Tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen ja nuoren ja hänen perheensä voimavarojen vahvistamisen edellytyksenä on hoitosuhteen luottamuksellisuus, hyväksyminen yhteistyökumppaniksi ja avoimuus, joihin kuuluu vanhempien ja diabeetikon täysvaltainen osallistuminen, yhteisesti sovitut tavoitteet ja kuulluksi tulemisen kokemus. Diabeetikon omahoidon onnistuneeseen toteuttamiseen tarvitaan hyvän motivaatio, hoitoon sitoutumista ja voimavaroja hoitaa itseään. Hoitoon sitoutumista tukevassa ohjauksessa lähtökohtana ovat yksilöllisyys sekä lapsen ja nuoren kohtaaminen tavallisena lapsena/nuorena eikä vain diabeetikkona. Ohjauksessa on huomioitava diabeetikon mielipiteet, hoitovaihtoehtojen valintamahdollisuudet ja annettava hänen saavuttaa osaamisen, onnistumisen ja elämänhallinnan kokemuksia. Diabeteksen hyvä hoito ylläpitää terveyttä ja elämänlaatua. Tyypin 1 diabetes on hyvin yksilöllinen sairaus ja yksi sen hoidon kulmakivistä on insuliinin pistäminen. Hoidon onnistuminen edellyttää, että diabeetikko tai hänen perheenjäsenensä saa perusteellisen ohjauksen, jonka avulla toteuttaa insuliinihoitoa. Tavoitteena on joustava hoito, jossa diabeetikko ja hänen perheensä hallitsevat diabetesta eikä diabetes heitä.

Kätilön ammatillinen osaaminen naistentautien hoitotyössä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa valmistuvassa olevien kätilöopiskelijoiden ammatillista osaamista naistentautien hoitotyössä. Lisäksi työssä kartoitettiin kuinka vetovoimaiseksi kätilöopiskelijat kokevat naistentautien hoitotyön alan. Opinnäytetyö on osa Näyttöön perustuva kätilötyö -hanketta. Hanke toteutetaan yhteistyössä HUS Naistensairaalan kanssa, ja sen tavoitteena on tuottaa näyttöön perustuvaa tietoa toiminnan kehittämiseksi. Opinnäytetyön aineisto kerättiin keväällä 2007 strukturoidun kyselylomakkeen avulla. Lomake sisälsi myös muutaman avoimen kysymyksen. Otos (N = 30) koostui Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kahdesta lähellä valmistumista olevasta kätilöopiskelijaryhmästä. Kyselylomake sisälsi neljä eri osaamisen osa-aluetta, jotka olivat eettinen osaaminen, opetus- ja ohjausosaaminen, yhteistyöosaaminen sekä kliininen osaaminen. Lisäksi kyselylomake sisälsi kysymyksiä liittyen naistentautien hoitotyön koulutukseen, harjoitteluun sekä vetovoimaisuuteen. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS-ohjelman avulla ja kvalitatiivinen aineisto käsiteltiin sisällön analyysin avulla. Tuloksista kävi ilmi, että kätilöopiskelijoiden osaaminen naistentautien hoitotyön osalta on hyvää mut-ta ei erinomaista. Osaaminen oli parhainta eettisen osaamisen osa-alueella (ka 1,59) ja yhteistyötaitojen osa-alueella (ka 1,59). Selvästi heikointa osaaminen oli opetus- ja ohjausosaamisen osa-alueella (ka 1,87). Kliininen osaaminen oli puolestaan kolmanneksi parasta (ka 1,77). Erot eri osaamisen osa-alueiden välillä olivat kuitenkin pieniä. Opiskelijat kokivat hallitsevansa parhaiten alkuraskauden ongelmista kärsivän potilaan hoitotyön ja gynekologisen leikkauspotilaan hoitotyön. Heikoiten hallittiin gynekologisen syöpäpotilaan hoitotyö, seksuaalisuuden ongelmista sekä lapsettomuudesta kärsivän potilaan hoitotyö. Hieman yli puolet kätilöopiskelijoista koki naistentautien hoitotyön vetovoimaiseksi alaksi. Noin 87 % opiskelijoista oli valmiita menemään töihin naistentautien hoitotyön alueelle. Opiskelijoiden mielestä koulutus vastasi melko hyvin työelämän vaatimuksiin. Kätilöopiskelijat toivoivat opetuksen tuntimäärän lisäämistä ja sisällön laajentamista naistentautien hoitotyön osalta. Harjoittelujen toivottiin olevan hieman pidempiä ja mahdollisesti kaksiosaisia. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kätilökoulutuksen kehittämiseen sekä naistentautien hoito-työn osastojen toiminnan kehittämiseen. Osastot voivat tulosten avulla kehittää uusien työntekijöiden perehdytystä sekä opiskelijan ohjausta. Työ antaa myös näyttöön perustuvaa tietoa naistentautien hoitotyön alan vetovoimaisuudesta.

Alkoholinkäyttö ja tupakointi raskauden aikana - haaste hoitohenkilökunnalle

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka tärkeänä Pietarin synnytyslaitos nro 9:n hoitohenkilökunta pitää potilasohjauksen eri osa-alueita raskaus-, synnytys- ja lapsivuodeaikana, sekä kuinka hoito toteutuu lapsivuodeosastolla. Suoritettu kysely oli samalla myös hankkeen loppukartoitus. Työ on osa moniammatillista yhteistyöhanketta (2003 -2007) Suomen ja Venäjän välillä. Teoreettisen viitekehyksen avulla tuodaan esille raskaudenaikaisen alkoholinkäytön ja tupakoinnin riskejä lääketieteellisestä näkökulmasta sekä selvitetään keinoja ohjata alkoholia käyttäviä tai tupakoivia raskaana olevia naisia ja perheitä. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella 1.11-8.11.2006 Pietarin synnytyslaitos nro 9:n hoitohenkilökunnalta (n = 99). Vastanneet olivat kätilöitä tai sairaanhoitajia. Tulosten analysointi tehtiin SPSS for Windows 15 -ohjelmalla. Yleisesti ottaen vastaajat pitivät merkityksellisenä ohjata ja tukea äitejä sairaalassa sekä keskustella raskauteen, synnytykseen ja kotiutumiseen liittyvistä asioista. Vastanneiden mukaan äitejä kannustettiin omatoimisuuteen ja he saivat osallistua hoidon suunnitteluun. Ilmapiiri koettiin leppoisaksi ja mukavaksi sekä kannustavaksi ja tukevaksi, mutta myös synnyttäjää ja perhettä holhoavaksi. Kyselyssä kartoitetut potilasohjauksen kehittämisehdotukset kohdistuivat lähinnä henkilö- ja materiaaliresurssien lisäämiseen. Henkilökunnasta 77 % oli saanut WHO:n imetysohjaajakoulutuksen. Muista osa-alueista poiketen lähes 23 % vastanneista ei pitänyt lainkaan tärkeänä keskustella alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista raskaus- ja lapsivuodeaikana. Vastaava luku vuoden 2004 alkukartoituksessa oli 40 %. Tulosten mukaan imetysohjaajakoulutuksen saannilla, koulutuksen pituudella tai iällä ei ollut merkitystä sen suhteen, pitikö tärkeänä keskustella alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista äitien kanssa. Sen sijaan ne vastanneet, jotka eivät kokeneet tärkeäksi keskustella alkoholinkäytöstä, eivät kokeneet sen tärkeämmäksi myöskään tupakoinnista keskustelemista. Opinnäytetyö antaa tietoa Pietarin synnytyslaitos nro 9:n hoidon nykytilanteesta. Se tarjoaa valmiuksia alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista ohjaamiseen sekä äitien raittiudessa ja savuttomuudessa pysymisen tukemiseen. Näin voidaan parantaa sekä syntyvien lasten että äitien itsensä terveyttä. Jatkossa olisi tärkeää selvittää miksi hoitotyöntekijät eivät osaa tai koe tarpeelliseksi keskustella alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista äitien kanssa. Myös raskaana olevien naisten alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista kaivattaisiin lisäselvitystä ilmiön ymmärtämiseksi ja selittämiseksi, sekä tehokkaiden interventiokeinojen löytämiseksi.

Vanhempien kokemuksia varhaisen vuorovaikutuksen tukemisesta Torpparinmäen perhetalossa

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Torpparinmäen perhetalon vanhempien kokemuksia saamastaan varhaisen vuorovaikutuksen tuesta perhetalossa. Työn lähtökohtana oli perhetalon varhaisen vuorovaikutuksen toimintaperiaate. Perhetalon työntekijät pystyvät työn avulla arvioimaan varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen onnistumista. Varhaiseen vuorovaikutukseen liittyy läheisesti kiintymyssuhdeteoria, joka on osa työn teoreettista perustaa. Perhetalon toimintaan liittyen työ käsittelee myös perhettä, riittävän hyvää vanhemmuutta ja ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. Opinnäytetyössä selvitetään, millaisiin varhaisen vuorovaikutuksen tilanteisiin vanhemmat kokevat saavansa tukea perhetalossa. Lisäksi selvitetään, miten perheet kokevat perhetalon toiminnan tukevan heitä varhaisessa vuorovaikutuksessa ja millaista tukea vanhemmat haluaisivat saada varhaiseen vuorovaikutukseen perhetalossa. Työ on laadullinen, ja sen näkökulma on fenomenologinen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä. Vanhemmat vastasivat kyselyyn pääosin perhetalossa. Lisäksi kysely lähetettiin kuudelle vanhemmalle. Kyselystä saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Kyselyyn vastasi 25 perhetalon asiakasta. Aineistosta kävi ilmi, että vanhemmat ovat saaneet tukea erilaisiin varhaisen vuorovaikutuksen tilanteisiin. Tukea he saivat perhetalossa työskennelleiltä ja vierailleilta ammattihenkilöiltä ja muilta asiakkailta. Tukimuotoja olivat asiakkaiden kokemusten mukaan erilaiset keskustelut, yhdessäolo ja yhteiset hetket lasten kanssa. Asiakkaat kokivat saaneensa tukea eniten perhetalon avoimesta toiminnasta. Vanhemmat kaipasivat lisätukea omaan jaksamiseen ja perheen yhdessäolon mahdollistamiseen. Lisäksi aineistosta nousi esiin, että perhetalo tukee vanhempien kiintymistä lapsiinsa ja lasten kiinnittymistä vanhempiinsa. Perhetalo ja sen toiminta on vastaajille merkityksellinen sekä yleisesti että varhaisen vuorovaikutuksen kannalta. Vanhemmille vertaistuki on tärkeä elementti perhetalossa. Vertaisten tapaaminen ja heidän tarjoamansa tuki auttavat vanhempia jaksamaan ja toimimaan lastensa kanssa paremmassa vuorovaikutuksessa. Kotiäitiys tuli esiin vastauksissa selkeästi. Näyttää siltä, että perhetalo on kotiäideille tärkeä juuri siksi, että he saavat sieltä vertaistensa tukea. Varhainen vuorovaikutus vaatii onnistuakseen vanhemmilta voimavaroja. Jaksamisen tukeminen ylläpitää ja lisää voimavaroja. Siksi vanhempien jaksamisen tukemista tulisi perhetalossa huomioda enemmän.

Operative Treatment of Ovarian Cancer and Borderline Tumors in Different Hospital Categories in Finland

Surgery is the cornerstone of ovarian cancer treatment and maximal cytoreduction is important. In the early 1980’s primary surgical treatment of ovarian cancer was performed in over 80 hospitals in Finland. The significance of the operative volume of the hospital, of the training of the surgeons and of centralization of surgical treatment has been widely discussed. The aim of the present study was to evaluate the outcome of surgical treatment of ovarian cancer in different hospital categories retrospectively and prospectively, and to analyze if any differences are reflected in survival. The retrospective study included 3851 ovarian cancer patients operated between 1983 and 1994 in Finland. The data was analyzed according to hospital category (university, central, and other) and by quartiles of the hospital operative volume. The results showed that patients operated in the highest operative volume hospitals had the best relative survival. When stratifying the analysis by the period of diagnosis (1983-1988 and 1989-1994), the university hospitals improved their performance the most. The prospective part of the thesis was initiated in 1999 and included 307 patients with invasive ovarian cancer and 65 patients with an ovarian borderline tumor. The baseline and 5-year surveys used a questionnaire that was filled in by the operating surgeons. For analysis of the 5-year followup data, the hospitals were divided into three categories (<10, 10-20, or >20 patients operated in 1999). The effect of the surgical volume was analyzed also as a continuous variable (1-47 operations per year). In university hospitals, pelvic lymphadenectomy was performed in 88 %, and para-aortic lymphadenectomy in 73 %, of the patients with stage I disease. The corresponding figures ranged from 11 % to 21 % in the other hospitals. For stage III ovarian cancer patients operated by gynecological oncologists, the estimated odds ratio for no macroscopic residual tumor was 3.0 times higher (95 % CI 1.2-7.5) than for those operated by general gynecologists. In the university and other hospitals 82% of the patients received platinum-based chemotherapy. Platinum + taxane combination was given to 63 % of the patients in the university and in 49 % in the other hospitals (p = 0.0763). Only a minority of the patients with tumors of borderline malignancy were staged according to recommendations, most often multiple peritoneal biopsies and omentectomy were neglected. FIGO stage, patient age, and residual tumor were independent prognostic factors of cancer-specific 5-year survival. A higher hospital operative volume was also a significant prognostic factor for better cancer-specific survival (p = 0.036) and disease-free survival (p = 0.048). In conclusion, ovarian cancer patients operated in high-volume university hospitals were more often optimally debulked and had a significantly better cancer-specific survival than patients operated in other hospitals. These results favor centralization of primary surgical treatment of ovarian cancer.

Regulatory Mechanisms involved in Th2 Cell Differentiation. A Proteomics Approach.

Th2-solujen erilaistumista ohjaavat säätelyverkostot ja niiden tutkiminen proteomiikan avulla Astma ja allergiat ovat laajalle levinneitä ja vakavia sairauksia, joista kärsivät miljoonat ihmiset ympäri maailmaa. Koe-eläimillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että interleukiini-4 (IL-4) on tärkeä allergisen astman ja allergioiden kehittymiselle ja kroonistumiselle. Se ohjaa T-auttajasolujen (Th-solujen) kehittymistä Th2-tyypin soluiksi, joilla on merkittävä rooli näiden tautien puhkeamisessa. Th2-solut tuottavat myös itse IL-4:ä, joka edesauttaa taudin seuraavien vaiheiden kehittymistä. Erityisesti STAT6-proteiini, joka aktivoituu IL-4-stimulaation seurauksena, on tarpeen Th2- vasteen syntymiselle ja kroonistumiselle antigeenin aiheuttamassa keuhkoputkien astmaattisessa tulehduksessa. Väitöskirjatyöni tarkoituksena oli käyttää kaksidimensionaaliseen elektroforeesiin (2- DE) perustuvaa proteomiikkaa ja massaspektrometriaa uusien Th2-solujen erilaistumista säätelevien proteiinien tunnistamiseksi. Erilaistumattomat Th-solut eristettiin vastasyntyneen napaverestä tai hiiren pernasta. Solut aktivoitiin Tsolureseptorin ja ns. ko-stimulatoristen reseptorien kautta ja erilaistettiin joko Th1- tai Th2-suuntaan vastaavasti erilaistavien IL-12- ja IL-4-sytokiinien avulla. Ensimmäisessä tutkimuksessa in vitro -erilaistettujen Th1- ja Th2-solujen proteomeja verrattiin keskenään proteiinien ilmenemisessä tai proteiinimodifikaatioissa olevien erojen tunnistamiseksi. Kaksi muuta päätutkimusta keskittyivät IL-4:n aiheuttamaan proteiinitason säätelyyn ensimmäisen vuorokauden aikana T-soluaktivaation jälkeen. Näistä ensimmäisessä IL-4:n aiheuttamia eroja tunnistettiin aktivoiduista ihmisen Thsoluista. IL-4:n todettiin säätelevän useita proteiineja kaspaasien välittämissä signalointiteissä sekä lisäävän T-solujen elävyyttä ja aktivoitumista. Toisessa tutkimuksessa STAT6-poistogeenisten hiirien lymfosyyttien proteomia verrattiin villityypin kontrollisoluihin T-soluaktivaation ja IL-4-stimulaation jälkeen. Näissä tutkimuksissa karakterisoitiin useita uusia IL-4:n ja STAT6:n kohdeproteiineja ja löydettiin uusia säätelyverkostoja. Tutkimustulokset ovat johtaneet uusiin Th2-erilaistumismekanismeja koskeviin hypoteeseihin.

"Äiti oot mun mielessä" : omahoitajuuden tavoitteiden toteutuminen päiväkodissa vanhempien näkökulmasta

Tutkimme opinnäytetyössämme vanhempien mielipiteitä omahoitajuuden tavoitteiden toteutumisesta Espoon Pisan päiväkodissa. Idean opinnäytetyöhön saimme Pisan päiväkodin johtajalta. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää miten hyvin Espoon kaupungin asettamat omahoitajuuden tavoitteet toteutuvat vanhempien näkökulmasta sekä alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä että vanhempien lasten, eli yli 3-vuotiaiden, ryhmissä. Näiden tulosten avulla selvitämme tulisiko omahoitajuusperiaate ottaa käytäntöön myös vanhempien lasten ryhmissä, joissa se ei vielä ole käytössä. Opinnäytetyömme tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeiden avulla. Olemme luoneet lomakkeen kysymykset perustaen ne kiintymyssuhdeteoriaan ja kasvatuskumppanuuteen, jotka ovat myös Espoon päivähoidon omahoitajuuskäytännön perustana. Haimme vanhemmilta vastauksia muun muassa kysymyksiin tutustumisajan merkityksestä, tiedonkulusta päivähoidon ja kodin välillä sekä lapsen kasvatus-suunnitelmaan vaikuttamisen mahdollisuudesta. Kyselylomakkeiden tuloksista selvisi, että vanhemmat ovat pääosin tyytyväisiä alle 3-vuotiaiden lasten omahoitajuuskäytännön toimivuuteen päiväkodissa. Tulosten mukaan myös yli 3-vuotiaiden ryhmissä omahoitajuuden tavoitteet osittain toteutuvat, mutta tarpeet niille ovat erilaiset. Päiväkodin 3-5-vuotiaat sekä esikouluikäiset lapset eivät vanhempien mielestä tarvitse yhtä paljon omahoitajaa kuin pienemmät lapset. Vanhemmat kokevat, että yli 3-vuotiaat lapset ovat tarpeeksi vanhoja osatakseen itsenäisesti tehdä asioita ja kertoa kotona hoitopäivästään. Tulosten mukaan omahoitajuuden periaatteiden toteutumista tarvittaisiin eniten uuteen ryhmään siirryttäessä sekä 3-5-vuotiaiden ryhmän pienimpien, varhaisemmassa kehitysvaiheessa olevien lasten hoidossa. Opinnäytetyömme tulosten perusteella voidaan todeta, että vanhempien näkökulmasta sekä kiintymyssuhdeteorian että kasvatuskumppanuuden periaatteet toteutuvat melko hyvin Pisan päiväkodin lapsiryhmissä. Alle 3-vuotiailla, joilla turvallisen kiintymyssuhteen muodostuminen on erityisen tärkeää, käytössä oleva omahoitajuuskäytäntö toimii lähes tavoitteiden mukaisesti. Yli 3-vuotiaiden lasten ryhmissä vanhemmat eivät koe Espoon päivähoidon asettamaa omahoitajuuskäytäntöä tarpeelliseksi.

Teatteri-ilmaisun ohjaajan ammattitaito : mitä se on?

Teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) on suhteellisen uusi ja tuntematon ammattinimike. Harvat tietävät, mitä teatteri-ilmaisun ohjaaja tekee ja mitä hänen erityisosaamisensa on. Avaan teatteri-ilmaisun ohjaajan työtä soveltavan draaman ohjaajana. Lähestyn aihetta sekä osallistujan että ohjaajan näkökulmista. Soveltava teatteri pitää sisällään erilaisia muotoja ja työtapoja. Osallistava teatteri, jossa yleisöä nimensä mukaisesti osallistetaan, on yksi soveltavan teatterin muodoista. Soveltavasta teatterista puhuttaessa usein käytetään lyhyesti sanaa draama. Draaman tarkoituksena on kysyä, etsiä ja tutkia. Pyrkimyksenä on oppia kollektiivisesti ja pyrkiä dialogiseen teeman pohtimiseen. Draamallisessa työskentelyssä toimitaan kokonaisvaltaisesti emotionaalisella sekä rationaalisella tasolla. Fiktiiviset tapahtumat ja henkilöt rohkaisevat mm. projisointiin, eli osallistujan omien tunteiden ja ajatusten sijoittamista draamaan. Nähdyn ja koetun sanallinen purkaminen saattaa auttaa osallistujia tulemaan tietoiseksi alitajuisista ja esitietoisista prosesseistaan. Näin draama voi kertoa osallistujalle jotakin oleellista hänen arvoistaan ja ajatuksistaan. Parhaimmillaan draama voimaannuttaa, opettaa uutta ja edistää luovuutta. Draaman aihe ja tavoitteet ovat aina yleisiä, eikä tarkoitus ole keskittyä kenenkään henkilökohtaiseen prosessiin. Draamallinen työskentely ei ole terapiaa, vaikka sen vaikutus saattaakin olla terapeuttinen. Draaman ohjaaminen on monipuolista osaamista vaativaa työtä. Ohjaaja tarvitsee ymmärrystä usealta kentältä, soveltavan draaman periaatteiden hallinnan lisäksi. Hänen on esimerkiksi hyvä ymmärtää ryhmädynaamisia ilmiöitä, omata pedagogisia valmiuksia sekä taiteellista lahjakkuutta. Teatteri-ilmaisun ohjaajan ammattitaitoa on liikkua siellä, missä yhden alan rajat loppuvat ja toisen alkavat. Hänet voidaan nähdä ikään kuin siltana eri alojen välillä. Yhteiskuntaamme luonnehditaan materialisoituvaksi ja tuottavuutta kunnioittavaksi. Draama kuitenkin vastaa ihmisen ikuiseen tarpeeseen tulla nähdyksi ja kuulluksi. Fiktiivisen maailman lumous ei ole vielä kadonnut, eikä tuskin koskaan katoakaan. Teatteri-ilmaisun ohjaaja vie ihmisen iäti tärkeiden asioiden äärelle. Siksi uskon, etteivät työt tule häneltä loppumaan.

Kehä III:n varrelta : 20 vuotta vantaalaista ammattiteatteria

Vantaan ensimmäinen, ja edelleen ainoa ammattimainen puheteatteri Teatteri Kehä III perustettiin vuonna 1986. Teatteri Kehä III on ensimmäisiä ns. vapaita teatteriryhmiä, jotka halusivat itse päättää mitä esitetään, missä ja kenelle. Tärkeää oli, että jokainen teatterissa toimiva voi taiteellisesti sitoutua lopputulokseen. Pienen teatterin pyörittäminen on vaatinut sinnikkyyttä, kekseliäisyyttä, ja uskoa teatterin tarpeellisuuteen. Pienuudestaan huolimatta Teatteri Kehä III ei ole pelännyt ottaa suuria taiteellisia ja taloudellisia riskejä. Oman tilan kunnostaminen vuonna 1995 tyhjillään olleeseen Tikkurilan Silkkitehtaaseen ilman yhteiskunnallista tukea oli rohkea, ja ihailua herättävä kulttuuriteko. Teatteri Kehä III on kantaesittänyt suuren joukon eurooppalaisia näytelmiä, ja ollut usein aikaansa edellä mitä esitysten teemoihin tulee. Yhtenä motiivina kokeellisillekin tuotannoille on ollut apurahojen saanti; uudet tekstit ja ideat kun ovat saaneet helpommin tukea. Pienten teattereiden suurin ongelma on ainainen rahanpuute. Tämän historiikin kokoamista varten olen käynyt läpi Teatteri Kehä III:n arkistoja: lukenut kokousten pöytäkirjoja ja toimintasuunnitelmia, sekä tutkinut teatterin vuosikirjoja ja esitysten käsiohjelmia. Olen myös haastatellut vuosien varrella Teatteri Kehä III:ssa toimineita ihmisiä. Teatteri Kehä III:n tuottamien esitysten määrä suuri ja hyvin monipuolinen, siksi keskityn käsittelemään teatterin elinkaarta sen ohjelmiston kautta. Teatteri Kehä III juhli 20-vuotista taivaltaan marraskuussa 2006, ja vaihtoi samalla nimensä Teatteri Vantaaksi.

Vanhemmuuden roolikartan osa-alueiden toteutuminen päiväkoti Kotikalliossa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toteutuvatko vanhemmuuden roolikartan osa-alueet päiväkoti Kotikallion toiminnassa vanhempien näkemyksen mukaan. Vanhemmuuden roolikartassa roolit on jaettu viiteen eri osa-alueeseen: elämän opettaja, ihmissuhdeosaaja, rajojen asettaja, huoltaja ja rakkauden antaja. Teoreettisen taustan opinnäytetyölle luovat vanhemmuuden roolikartta, päivähoitoa koskeva lainsäädäntö sekä varhaiskasvatukseen liittyvät aikaisemmat tutkimukset. Opinnäytetyö on luonteeltaan kvantitatiivinen. Kohderyhmän muodostivat päiväkoti Kotikallion lasten vanhemmat. Jaoimme yhteensä 91 lomaketta, yhden jokaiselle lapselle, ja saimme takaisin 58. Vastusprosentti oli 64 %. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Lomake muodostui 23 väitteestä, jotka oli muodostettu vanhemmuuden roolikartan pohjalta. Jokaisesta vanhemmuuden roolikartan viidestä osa-alueesta oli esitetty 4-5- väittämää. Vastausvaihtoehtona käytettiin 5-portaista Likertin asteikkoa. Lisäksi lomakkeessa oli tilaa avoimille kommenteille. Aineisto käsiteltiin SPSS 15.0 for Windows - ohjelmalla. Opinnäytetyön tulosten mukaan vanhemmuuden roolikartan osa-alueet toteutuvat päiväkoti Kotikalliossa vanhempien näkemyksen mukaan. Tämä ilmenee siitä, että jokaisen osa-alueen vastausten yhteenlaskettu keskiarvo on suurempi kuin neljä. Avoimista kommenteista käy ilmi vanhempien tyytyväisyys päiväkodin toimintaan. Moni vanhempi kuitenkin kokee, ettei tiedä tarpeeksi päiväkodin arjesta voidakseen vastata väittämiin totuudenmukaisesti. Saamamme tulokset roolikartan osa-alueiden toteutumisesta päiväkoti Kotikalliossa ovat erittäin positiivisia. Jatkotutkimusehdotuksena on, että sama kysely suoritetaan jossakin muussa Helsingin kaupungin päiväkodissa. Näin saadaan selville ovatko vanhemmat yleisesti tyytyväisiä päivähoidon tasoon vai onko päiväkoti Kotikallio onnistunut työssään erityisen hyvin.

Äitiys ja psyykkinen sairaus : vertaisuudesta voimaa

Toiminnallisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli perustaa mielenterveyskuntoutujaäideille vertaistukiryhmä. Vertaistukiryhmä tarjosi äideille mahdollisuuden jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan arjesta, äitiydestä sekä psyykkisestä sairaudesta. Työelämän yhteistyökumppaninamme toimi Mielenterveysyhdistys Helmi ry, jonka jäsenille vertaistukiryhmän toimintaa tarjottiin. Vertaistukiryhmään osallistui neljä äitiä ja ryhmä kokoontui kahdeksan kertaa Helmi ry:n tiloissa kevään 2007 aikana. Työmme tavoitteena oli tarjota äideille voimaannuttavia kokemuksia vertaistukiryhmän avulla. Tavoitteemme oli myös selvittää, miten äidit itse jäsentävät kokemuksiaan voimaantumisesta. Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys oli Juha Siitosen voimaantumisteoria. Tutkimusmenetelmämme olivat osallistuva havainnointi ryhmässä ja avoin kysely, joiden lähtökohtina olivat voimaantumisteorian kyky- ja kontekstiuskomukset. Keräsimme opinnäytetyömme aineiston vertaistukiryhmän kokoontumiskertojen aikana. Analysoimme aineiston teorialähtöisen sisällön analyysin avulla. Kyselylomakkeista ja havainnoinnin avulla saatujen tulosten perusteella äidit saivat voimaannuttavia kokemuksia vertaistukiryhmässä. Äidit kokivat ryhmän toiminnassa hyväksyntää, luottamuksellisuutta ja turvallisuutta. Äideillä oli ryhmässä mahdollisuus käsitellä äitiyttä ja psyykkistä sairautta sekä keskustella heille tärkeistä asioista. Suurin osa äideistä koki, että käsitykset heidän omasta vanhemmuudestaan olivat muuttuneet myönteisimmäksi vertaistukiryhmän aikana. Ohjatulle, tavoitteelliselle ja strukturoidulle äitien vertaistukiryhmätoiminnalle on suuri tarve yksinäisyyden ehkäisemiseksi sekä hyvinvoinnin lisäämiseksi. Työmme tuloksia sekä vertaistukiryhmämme kokoontumisrunkoa voi hyödyntää sekä mielenterveys- että perhetyössä. Vertaistukiryhmätoiminta on hyvä vanhemmuuden tukemisen väline, joka voi lisätä koko perheen voimavaroja.