Suomalainen sotilaallinen kriisinhallinta neljän sanomalehden pääkirjoituksissa vuosina 2000–2011

Sosiaalisen konstruktivismin teoriaa mukaillen media vaikuttaa ihmisten mielikuviin ja tätä kautta asennoitumiseen sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Usein keskusteluissa kuulee kriisinhallinnan muuttuneen ja sen olevan nykyisin muuta kuin perinteistä rauhanturvaamista. Tässä työssä tutkittiin, miten painettujen sanomalehtien pääkirjoituksilla on vaikutettu lukijan näkemykseen sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Tavoitteena oli vastata tutkimusongelmaan minkälainen näkemys suomalaisesta sotilaallisesta kriisinhallinnasta on syntynyt painettujen sanomalehtien pääkirjoituksien perusteella ja miten se on muuttunut vuosina 2000–2011? Tutkimusongelmaa selvitin sosiaalisen konstruktivismin teorian avulla muodostetuilla apukysymyksillä. Tutkittavan aineiston muodostivat Aamulehden, Helsingin Sanomien, Keskisuomalaisen ja Turun Sanomien suomalaista sotilaallista kriisinhallintaa koskevat pääkirjoitukset vuosilta 2000–2011. Juttuja kertyi kokonaisuudessaan 289 kappaletta. Tutkimuksessa on käytetty niin laadullisia kuin määrällisiä menetelmiä. Sisällönanalyysi kuvaa kokonaisuutta parhaiten. Teemoittelin aineiston, minkä jälkeen analysoin sen käyttäen retorista analyysiä kokonaisuuden näkökulmasta. Sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvät pääkirjoitukset ovat kasvaneet määrällisesti tutkitulla ajanjaksolla. Politiikan osuus kirjoituksissa on varsin huomattava. Poliittisten päättäjien tekemät päätökset ja tapahtumat politiikan pelikentillä antavatkin eniten sisältöä pääkirjoituksille. Pääkirjoituksilla halutaan välittää tietoa puolueettomasti tai herättää lukija ajattelemaan asioita eri kannoilta. Kirjoituksissa ei otettu selkeästi kantaa sotilaallisen kriisinhallinnan puolesta tai sitä vastaan.

Suomen ja Ruotsin puolustusvoimauudistusten tausta ja tavoitteet : Vertaileva näkökulma

Suomen ja Ruotsin puolustusvoimauudistukset ovat erittäin ajankohtainen teema. Suomessa viimeisin uudistus on parhaillaan käynnissä. Sen on tarkoitus olla valmis vuonna 2015. Ruotsissa on käynnissä sen puolustusvoimien historian suurin muu-tos. Uutisoinnissa uudistuksia on käsitelty laajasti. Tutkimuksessa verrataan Suo-men ja Ruotsin puolustusvoimauudistuksia. Työn tarkoituksena on selvittää miten ja miksi Suomi ja Ruotsi ovat puolustuksensa uudistaneet sekä verrata mitä näillä uu-distuksilla tavoitellaan. Päätutkimusongelmana on selvittää miten Suomen ja Ruotsin puolustusvoimauudis-tukset eroavat toisistaan. Tutkimus toteutettiin vertailevana tapaustutkimuksena, jossa tärkeimmiksi lähteiksi valittiin valtioiden viimeisimmät poliittiset ohjausasiakir-jat. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen ympäristö on keskenään hyvin samanlai-nen. Silti puolustusvoimauudistukset eroavat toisistaan selvästi. Keskeisin ero puo-lustusvoimauudistusten tavoitteissa on kansainvälisyyden painotuksessa. Suomes-sa uudistuksella tavoitellaan sisäisiä ja Ruotsissa ulkoisia etuja.

Poliitikkojen blogit turvallisuuspoliittisena areenana

Sotilaallinen kriisinhallinta on yksi usein julkisuudessa esillä olevista aiheista, josta suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kiistellään. Työssä tutkitaan millaisena sotilaallinen kriisinhallinta esiintyy poliitikkojen blogeissa ja miten poliitikot muokkaavat todellisuutta blogiteksteillään. Tutkimuksen lähdeaineiston muodostavat kansanedustajien vuosien 2008–2011 välisenä aikana kirjoittamat blogitekstit sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi, jossa yhtenä lähtökohtana on todellisuuden sosiaalinen muodostuminen. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jossa painotetaan kielen käyttöä tekemisenä ja todellisuutta muokkaavana. Diskurssianalyysillä tarkastellaan millaiseksi poliitikot sotilaallisen kriisinhallinnan esittävät ja miten he yrittävät vakuuttaa yleisönsä oman versionsa oikeellisuudesta. Sovellettavaan metodiin kuuluu myös retorinen analyysi. Siihen kuuluu sekä argumentaatiokeinojen, että argumentoinnin oletusten tarkastelu. Analyysin tuloksena lähdeaineistosta tulkittiin kansainvälisyys-, kansallisuus-, vaativuus- ja talousdiskurssit. Tutkimuksen perusteella kansanedustajien blogeista on tulkittavissa selkeää vastakkainasettelua sekä erilaisia käsityksiä sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Teksteistä on myös tulkittavissa ääneen lausumattomia ennakko-oletuksia. Sotilaallinen kriisinhallinta näyttäytyy blogeissa joko kansainvälisesti sitovaksi velvollisuudeksi, tai kansalliseksi eduksi. Samalla sotilaallisesta kriisinhallinnasta on tullut myös vaativampaa ja entistä kalliimpaa. Tutkimuksen tuloksiin kuuluu myös se, ettei sotilaallinen kriisinhallinta ole suuressa roolissa poliitikkojen blogeissa. Kansanedustajien blogien yhtenä yleisönä toimii havaintojen perusteella media. Blogiteksteissä esiintyy selkeää argumentointia, jolla pyritään rakentamaan omasta näkökulmasta vakuuttavampi.

Elinkaariajattelu ja -liiketoiminta Suomen meriteollisuudessa – haasteita ja mahdollisuuksia yrityksille

Tässä tutkimuksessa on analysoitu elinkaariajattelua suomalaisessa meriteollisuussektorissa. Tutkimuksen tehtävänä on ollut kartoittaa, miten meriteollisuudessa on lähestytty elinkaariajattelua ja mitä tutkimus- tai sovellustarpeita alalla ilmenee. Tutkimus analysoi meriteollisuusyritysten liiketoimintaa ja niiden elinkaarijohtamista, erityisesti tuotteiden sekä palvelujen elinkaaren että asiakaskunnan elinkaaren suhteita ja tasapainoa. Samalla on analysoitu elinkaarinäkökulmasta yritysten kokemia haasteita ja mahdollisuuksia sekä arvioitu elinkaariajattelun relevanssia meriteollisuuden liiketoiminnalle. Tutkimus koostuu kolmesta pääosasta, joita ovat: -Akateemisen kirjallisuuden ja -tutkimuksen analyysi meriteollisuusklusterin ja sen yritysten perspektiivistä koskien elinkaariajattelua -Empiirinen kartoitus alan yritysten toiminnoista koskien kansainvälisen liiketoiminnan kehittämistä ja erityisesti elinkaariliiketoimintaa -Yhteenveto ja synteesi, jossa akateemisen keskustelun suuntaviivat sovelletaan yritysten tarpeisiin ja tehdään ehdotus tutkimuskokonaisuuksista ja painopisteistä, joihin jatkossa tulisi panostaa. Tutkimuksen elinkaariteoreettinen tarkastelu osoittaa, että eri elinkaarimalleilla on erilaiset ontologiset lähtökohdat ja fokukset. Elinkaarimalleja on erilaisia, mutta eri näkökulmia yhdistävää kokonaisvaltaista mallia ei ole olemassa. Tuotepohjainen ajattelu dominoi vahvasti elinkaariteoriakenttää ja osin tästä syystä elinkaarimallit koskien innovaatioita, revaloration-toimintaa ja liiketoimintakonseptien kehitystä tai näiden yhdistämistä ovat jääneet selkeästi taka-alalle. Näillä on kuitenkin huomattavaa potentiaalia luoda uutta näkökulmaa yritysten arvonluontilogiikalle, yhteistyölle ja kilpailukyvylle. Jatkossa elinkaariteoriat tulisi paremmin sovittaa liiketoimintakohtaiseen viitekehykseen ja niiden ulottuvuuksia tulisi yhdistää selkeästi kokonaisvaltaisempaan ajatteluun. Elinkaariajattelu on haaste yritysjohdolle, sillä verkottuneessa meriteollisuudessa arvoa luodaan yhdessä erilaisten partnerien kanssa. Haasteita se luo esimerkiksi markkinoinnille, viestinnälle ja asiakassuhteiden hoitamiselle, koska meriteollisuuden asiakkaita pidetään varsin konservatiivisina ja omistamisen filosofia on edelleen varsin keskeistä. Toisaalta elinkaaren edut ja hyödyt voivat olla monen yrityksen toiminnan summa ja ne voivat olla kuin osa palapeliä eli vaikeita hahmottaa. Elinkaarihyötyjen konkreettista arvoa ja laskelmia on myös usein vaikea osoittaa, koska mekanismit ovat monimutkaisia ja tuotteen omistajat saattavat vaihtua moneen kertaan. Yritykset eivät tuo voimakkaasti esiin esimerkiksi eurooppalaisten toimijoiden vahvuuksia sosiaalisina, vastuullisina yrityksinä tilanteessa, jossa kilpailevat ekosysteemit pohjautuvat pitkälti halpakustannusmalliin. Vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyviä liiketoimintamalleja voisikin tulevaisuudessa kehittää ja tarjota siten uutta arvoa loppuasiakkaille ja yhteisorganisaatioille. Yleisesti vaikuttaisi siltä, että konkreettisimmin elinkaariajattelua pystyvät tällä hetkellä liiketoiminnassaan soveltamaan laitevalmistajat ja järjestelmätoimittajat. Meriteollisuuden eri asiakassegmentit ja liiketoiminta-alueet ovat elinkaariliiketoiminnan näkökulmasta erilaisia. Myös sääntelyn merkitys liiketoiminnalle vaihtelee suuresti. Esimerkiksi end-of-life-toiminnot, kuten laivojen romutus, ovat lähes kokonaan pois Euroopan alueelta. Toisaalta esimerkiksi offshore-alalla säädösympäristö tuo mahdollisuuksia uudentyyppisten huolto-, konversio- ja purkupalveluiden kehittämiseen ja suunnitteluun, vaikka merkittävä osa struktuuria ei vielä tällä hetkellä ole elinkaarensa lopussa. Perinteistä rahtipuolta pidetään yleisesti haasteellisimpana liiketoiminnan kannalta, sillä laivan elinkaari yhdellä omistajalla voi olla erittäin lyhyt. Liiketoimintapotentiaalia luo kuitenkin se, että meriteollisuuden loppu- ja osatuotteilla on tyypillisesti jatkoelämä, joka edellyttää erilaisia suunnittelu-, muutos- ja kehitystöitä. Alan yritykset toteavat selkeästi, että palveluliiketoiminnalla ja elinkaaripalveluilla on vaikutus uusinvestointitilaisten saamiseen ja sääntelytoiminta tai sen porsaanreiät vaikuttavat liiketoimintamahdollisuuksiin. Tutkimuksella on potentiaali ja rooli elinkaariliiketoimintojen kehitykselle tulevaisuudessa. Jatkossa tulisi lisätä esimerkiksi public-private-partnership -yhteistyömuotoja elinkaariliiketoimintaa tukevassa informaationhallinnassa. Laitteiden ja prosessien käyttöön liittyvää tietoa on usein vain käyttäjän tai esimerkiksi vakuutusyhtiön halussa, neutraaleita tietokantoja ei ole ja tiedon omistussuhteet ovat ongelmallisia. Neutraalit institutionaaliset toimijat kuten yliopistot voivat osaltaan olla ratkaisemassa näitä haasteita. Tutkimus korostaa jatkotutkimustarpeita erityisesti elinkaariajattelun soveltamisessa ympäristöajatteluun, vastuullisuuteen ja kilpailukyvyn kohottamiseen. Liiketoimintamalleja tulisi tutkia alkaen pre-vaiheesta, rahoituksesta, vakuutuksista ja telematiikasta aina romutukseen asti kokonaisvaltaisesti. Keskeisimmiksi tutkimusteemoiksi yrityshaastatteluiden perusteella nousivat a) sopimusmallit, vastuukysymykset ja riskien hallinta pitkäkestoisissa palvelusuhteissa ja yhteistyössä, b) asiakassegmenttien profilointi ja analysointi, käyttäytyminen ja ennakointi liiketoimintamallien kehittämiseksi, c) omistaminen ja sen soveltaminen eri liiketoimintaratkaisuissa, d) vakuutukset ja rahoitus osana elinkaaripalveluita, e) järjestelmä-, laite-, ja toimintatiedon tehokas kerääminen, analysointi ja hyväksikäyttö liiketoiminnan tukena, erityisesti etäteknologioiden avulla, sekä f) tuoreet ajatusmallit ja filosofiat tulevaisuuden arvojen muuttamisesta liiketoiminnaksi. Tutkimuksen ovat toteuttaneet Turun yliopiston kauppakorkeakoulun CCR Tutkimuspalvelut yhdessä kansainvälisen liiketoiminnan oppiaineen kanssa.

Suomalaisen rauhanturvaajajoukon huolto Suezilla 1956–1957 ja Kyproksella 1964–1977

Suomalaiset ovat osallistuneet Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatyöhön sen alusta lähtien vuodesta 1956. Rauhanturvatyön luonne on viime vuosina muuttunut, mutta rauhanturvaajia tarvitaan edelleen. Rauhanturvajoukon toiminnan takaamiseksi tarvitaan erilaisia taustatekijöitä, joita ilman joukko ei kykene toimimaan tai sen suorituskyky laskee oleellisesti. Taustatekijöistä huolto on joukon toiminnan kannalta tärkein ja sen täytyy olla kunnossa siinä vaiheessa, kun rauhanturvajoukko lähetetään toimintaalueelle. Tämä tutkimus keskittyy kahteen ensimmäiseen YK:n rauhanturvaoperaatioon, joissa Suomi oli mukana. Tutkimus käsittelee suomalaisen rauhanturvajoukon huoltoa ja siihen liittyviä ongelmia Suezilla 1956 – 1957 sekä Kyproksella 1964 – 1977. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten huollon järjestelyt onnistuivat sekä analysoida, miten kyettiin ottamaan huomioon ensimmäisen operaation kokemukset Suezilla seuraavassa operaatiossa Kyproksella. Tutkimusaineistona ovat olleet julkiset asiakirjat, rauhanturvatoiminnasta kirjoitetut kirjat ja artikkelit sekä kahden rauhanturvatyöhön osallistuneen henkilön haastattelu. Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällön analyysiä, jolla tarkoitetaan teoreettista asiakirjoihin ja kirjallisuuteen perustuvaa kuvailevaa tutkimusta eli empiiristä tutkimusta. Tutkimuksessa ilmeni, että rauhanturvaoperaation huoltojärjestelmässä esiintyi runsaasti ongelmia. Ongelmista huolimatta huolto kyettiin toteuttamaan hyvin. Omavaraisuuden lisääminen Kyproksen operaation alkuaikoina olisi auttanut monessakin huoltoon liittyvässä asiassa ja ongelmatilanteessa. Vaikka YK lupasikin luovuttaa operaatioon osallistuville maille tietyt tarvikkeet toimialueella, niin toimitusten hitauden ja niissä ilmenevien muiden epäkohtien vuoksi olisi ollut tarpeellista olla mahdollisimman pitkään omavarainen operaation alkuvaiheissa. Jo Suezin operaatio näytti sen, että mitä omavaraisempi joukko on, sitä paremmin se kykenee aloittamaan toiminnan alueella.

Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittäminen vuosina 1979–2007

Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittymisen tutkimuksen tarve nousee Itämeren öljynkuljetusten lisääntymisestä. Siitä on kehittynyt uhka, joka edellyttää tehokasta torjuntavalmiutta ja -kykyä. Tutkimuksessa selvitetään, miten öljyntorjunnan suorituskyky Suomessa on kehittynyt, miten sen kehittämistä on johdettu ja, miten sitä tällä hetkellä johdetaan. Tutkimuksen aikajakso on vv. 1979 – 2007. Öljyntorjunnan suorituskyvyn ja sen kehittämisen osatekijät koostuvat joukosta, materiaalista ja käyttöperiaatteesta. Nämä osatekijät ja kehittymistä tukevat toiminnot on vielä asetettava laajempaan viitekehykseen. Siihen kuuluvat muun muassa öljykuljetusten ympäristövahingon uhka, toimintaympäristöön liittyvät torjuntatoimien virka-apuviranomaiset ja suunnittelutoimintaan liittyvä strateginen johtaminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden osatekijöiden välisiä suhteita muun muassa asiajohtamisen (management) näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä. Operaatiotaidon-, torjuntatekniikan- ja torjuntataktiikan kehittymistä analysoidaan käyttäen lähdemateriaalina tutkimusraportteja, muistioita ja tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia. Uhka-arvioiden muuttumista arvioidaan raportteja ja asiakirjoja analysoimalla. Johtamista selvitetään toimintasuunnitelmia analysoimalla. Aineistoa on hankittu myös käyttämällä menetelminä haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista syntyy tarkastelujakson historia. Merkittävimmät tulkinnat nimetään kehityksen askeliksi. Historia sijoitetaan aikajanalle, jota tarkastellaan tutkimusongelmien näkökulmasta. Siitä saatuja kehitysaskeleita ovat kansainvälisyys, toimintaa tukeva lainsäädäntö sekä organisaatioiden osaaminen ja yhteistyötaito. Öljyntorjuntajärjestelmän johtamisen prosessissa ovat osatekijöinä toimijoiden suorituskyky, varautuminen, konkretisoituneet uhkat, torjuntatilanteissa opitut asiat sekä uhka-arviot. Näistä muodostuu kokonaissuorituskyky. Tutkimuksessa käsitellään merellisten toimijoiden suorituskykyä eri osatekijöiden kautta. Tutkitaan, miten osatekijöiden muutokset ja kehittyminen ovat vaikuttaneet suorituskykyyn. Kehittyäkseen suorituskyky tarvitsee johtamista. Sillä voidaan vaikuttaa kehittämisen painopisteisiin ja suuntaan. Strateginen johtaminen kytkeytyy asiajohtamiseen, johon kuuluu myös tulosjohtaminen. Operaatiotaito, taktiikka ja torjuntatekniikka ovat osa suorituskykyä ja siis asiajohtamisen kenttää. Öljyntorjunta rajataan tutkimuksessa käsittämään alusöljyvahinkojen öljyntorjunnan. Koska SYKE vastaa öljyntorjunnan johtamisesta aavalla selällä, työ rajataan käsittämään aavalla selällä tapahtuvaa öljyntorjuntaa. Tutkimustuloksista yksi tärkeimmistä on, että torjunta-alusten määrä on pysynyt samana vuodesta 1994, vaikka öljynkuljetusten määrä on tarkastelujaksolla 1979 – 2007 moninkertaistunut. Torjuntavalmiuden painopistettä on siirretty Suomenlahdelle ja erityisesti itäiselle Suomenlahdelle, mutta tällä hetkellä siellä ei ole riittävää torjuntakykyä. Lainsäädännöllä ja kansainvälisten sopimusten suosituksia noudattamalla on kehitetty materiaaleja ja käyttöperiaatteita. Näin on vaikutettu suorituskykyyn Kansainvälinen toiminta on luonut edellytyksiä alusten tekniselle kehittämiselle ja henkilöstön kouluttamiselle laajentuneessa toimintaympäristössä. Öljyntorjunnan johtamista ja yleisjärjestelyjä koskevaa kirjallisuutta on vähän METOviranomaisten työkaluiksi.

Palaute tulenjohtoryhmän taisteluammunnoissa

Puolustusvoimien koulutuksen toimintakentässä pedagogiset ratkaisut ovat hiljalleen muuttumassa konstruktivistiseen suuntaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tätä ilmiötä tulenjohtoryhmän taisteluammuntojen kontekstissa. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen vaikutusta käsitellään tulenjohtoryhmän taisteluammunnoissa annetun palautteen kautta. Palaute on tutkimuksen keskeinen ilmiö, joka muodostaa lähestyttävän yhtymäpinnan konstruktivistisen oppimiskäsityksen ja todellisten koulutuskäytäntöjen välille. Palautetta on käsitelty arvioinnin, tavoitteen ja motivaation viitekehyksestä käsin. Aihetta on käsitelty näkökulmasta, jossa keskeisimmäksi hahmoksi mielletään kouluttaja, ja tutkimusongelma oli: "kuinka konstruktivistinen oppimiskäsitys on vaikuttanut palautteenantoon tulenjohtoryhmän taisteluammunnoissa?" Tutkimusaineisto kerättiin Karjalan Prikaatin 3. Kenttätykistöpatterin kouluttajilta avoimella kyselyllä. Vastauksia saatiin kahdeksan kappaletta, jotka analysoitiin käyttämällä teoriasidonnaista sisällön analyysiä. Tuloksista ilmeni, että konstruktivistisen oppimiskäsityksen vaikutukset ovat selvästi havaittavissa. Tästä huolimatta on edelleen pyrittävä yksilöllisempään palautteenantoon.

Kansainvälisen valmiusjoukon voimankäyttökoulutus

Suomi on osallistunut jo vuodesta 1956 alkaen kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin ja sitä arvostetaan kansainvälisesti perinteisenä rauhanturvaajamaana. Rauhanturvaamisessa ollaan tulevaisuudessa siirtymässä perinteisestä rauhanturvaamisesta kohti rauhanturvaoperaatioita, joissa joudutaan turvautumaan rauhaan pakottamiseen. Työssä on pyritty neljän alaongelman avulla selvittämään tutkimusongelma: ”Vastaako kansainväliselle valmiusjoukolle annettu voimankäyttökoulutus voimankäyttötilanteita KFOR-operaatiossa?” Tutkimuksessa on käytetty tutkimusmenetelmänä sisällön analyysiä. Kansainvälinen valmiusjoukko saa voimankäyttökoulutusta kolmessa eri vaiheessa, varusmiespalveluksessa, rotaatiokoulutuksessa ja varsinaisessa rauhanturvaoperaatiossa. Kansainvälisen valmiusjoukon saamaa voimankäyttökoulutusta verrattiin Kosovon yleiseen turvallisuustilanteeseen ja voimankäyttötilanteisiin suomalaisen rauhanturvaajan kannalta. Tutkimuksen mukaan suomalaisten rauhanturvaajien saamaa varsin laajaa koulutusta voidaan pitää riittävänä verrattuna Kosovon alueen turvallisuustilanteeseen tutkimuksessa käsitellyn aikajakson aikana.

Kadettikurssi 89 ohjaajalinjan suhtautuminen pelastautumiskoulutukseen varusmiehenä ja neljännen vuosikurssin kadettina

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lentokadettien asenteita ja motivaatiota pelastautumiskoulutusta kohtaan, sekä sitä kuinka ne ovat muuttuneet koulutuksen edettyä varusmiesajoista kadettien valmistumisen kynnykselle. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää, minkälaisina kurssilaiset pitivät omia selviytymismahdollisuuksiaan varusmiehenä ja minkälaisina he pitävät niitä neljännen vuosikurssin kadettina. Tutkimukseen osallistui 11 kadettikurssi 89:n kadettia, jotka opiskelevat ilmavoimien ohjaajalinjalla. Kaikki 11 kadettikurssin 89:n kadettia ovat käyneet varusmiespalveluksensa ohjaajan alkeiskurssi (OAK) 76:lla. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ryhmähaastattelumuotoa käyttäen. Kaikki tutkimukseen osallistuneet kadetit olivat haastattelussa yhtä aikaa. Haastattelussa kurssilaiset kertoivat omia mielipiteitään ja kokemuksiaan haastattelijan laatimien teema-alueiden puitteissa. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin valmista materiaalia, joka on kerätty alkukeväästä 2002 OAK 76:n suorittaneilta ohjaajakadeteilta varusmiehenä käydyn pelastautumisharjoituksen jälkeen. Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka aineisto analysoitiin impressionistisesti. Tutkimuksen tulokset osoittavat suhtautumisen pelastautumiseen muuttuvan myönteiseen suuntaan koulutuksen edetessä. Vaikka pelastautumiskoulutusta ei edelleenkään koeta miellyttäväksi, pitävät useimmat tutkimukseen osallistuneet sitä välttämättömän tärkeänä osana lentäjän koulutusta. Tutkittavat arvioivat omien selviytymismahdollisuuksiensa olevan nyt paremmat kuin ne olivat varusmiehenä. Tutkimuksen tuloksia vahvistavat talvipelastautumiskoulutuksen jälkeen kadettien kanssa käydyt keskustelut.

Saksan rooli Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa

Eurooppalainen turvallisuusympäristö muuttui merkittävästi kylmän sodan päätyttyä noin viisitoista vuotta sitten. Saksojen yhdistymisestä saakka Saksan liittotasavalta on etsinyt uutta rooliaan turvallisuuspoliittisena toimijana kansainvälisessä järjestelmässä. Saksa on yksi Euroopan suurmaista niin taloudellisesti kuin väestömäärältään. Kuitenkin sitä on pidetty “poliittisena kääpiönä”, jonka todellinen rooli poliittisena toimijana ei vastaa sen potentiaalia. Viime vuosina Saksan turvallisuuspolitiikka on muuttunut aktiivisemmaksi. Muutokset ovat aiheuttaneet tarpeen selvittää Saksan nykyistä turvallisuuspolitiikkaa. Tutkimuksella pyritään analysoimaan Saksan toteuttaman turvallisuuspolitiikan luonnetta, Saksan asemaa Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa, sekä tekijöitä jotka ovat johtaneet tiettyihin poliittisiin valintoihin. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimuksen aiheesta johtuen käyttökelpoinen ja saatavilla oleva tutkimusmateriaali on kirjoitettua materiaalia, jolloin päätutkimusmenetelmäksi on määrittynyt arvioiva asiakirja-analyysi. Tutkimuksessa selvisi, että Saksa on pyrkinyt vahvistamaan rooliaan turvallisuuspoliittisena toimijana viimeisten vuosien aikana ja monin tavoin siinä myös onnistunut. Saksa pyrkii kuitenkin edelleen toimimaan turvallisuusjärjestöjen ja muiden monikansallisten järjestelyiden puitteissa. Oletettavaa on, että Saksa pyrkii kasvattamaan rooliaan myös tulevaisuudessa. Saksan lähihistorian merkitys turvallisuuspoliittisille ratkaisuille on vähentynyt. Saksan suhteissa Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin toimijoihin vaikuttaa kuitenkin historiasta pohjautuvia vuorovaikutustekijöitä.

Lentoupseerin siirto Lentosotakouluun : vaikutukset työmotivaatioon

Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää, miten lentoupseerin siirto Lentosotakouluun vaikuttaa hänen työmotivaatioonsa. Lisäksi haluttiin tietää, mitä positiivisia ja negatiivisia heijasteita siirtoaiheuttaa, onko työmotivaation mahdolliseen muutokseen yhteisiä selittäviä tekijöitä, ja mihin siirron aiheuttamiin työmotivaatiota heikentäviin tekijöihin järjestelmä voi vaikuttaa. Tutkimus oli luonteeltaan selittävä kvantitatiivinen survey-tutkimus. Kohderyhmänä oli Lentosotakouluun siirretyt lentoupseerit (n=31). Aineisto kerättiin lomakekyselyllä marraskuussa 2007. Vastausprosentti oli 84. Tutkimus oli kokonaistutkimus. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSS-ohjelmalla. Analyysimenetelminä käytettiin suoria jakaumia, keskiarvoja, Mann-Whitneyn U-testiä sekä Pearsonin korrelaatiomatriisia. Avoimet kysymykset analysoitiin teemoittamalla. Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää sitä, että lentoupseerin siirto Lentosotakouluun aiheuttaa ongelmia työn ulkopuoliseen elämään liittyviin tekijöihin, mutta itse työn sisällön kokemiseen se vaikuttaa positiivisesti. Siirron aiheuttamat työmotivaation muutokset koetaan hyvin yksilöllisesti. Suurimpina vaikuttavina tekijöinä näyttäisi olevan oma halukkuus, perheen tilanne (sisältää sosiaaliset tekijät), henkilöstöpolitiikka, paikkakuntaan liittyvät asiat ja luottamus työnantajaan. Tutkimuksen tulokset ohjaavat työnantajaa puuttumaan epäkohtiin sekä edesauttavat lentoupseereita siirtoon varautumisessa.

Suoritustasomittauksista saatujen havaintojen hyödyntäminen koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä Karjalan prikaatin Huolto- ja kuljetuskomppaniassa

Suoritustasomittauksia tehdään joukkotuotettaville joukoille saapumiserien koulutuksen loppuvaiheessa. Suoritustasomittauksissa verrataan joukon toimintaa niille asetettuihin suorituskykyvaatimuksiin. Suoritustasomittauksista saatuja tuloksia hyödynnetään joukkojen sodanajan sijoittamisessa, koulutuksen seurannassa ja jatkokoulutuksen suunnittelussa kertausharjoituksia varten. Arvioitava joukko koulutetaan perusyksikössä, joka vastaa sodanajan joukon tuottamisesta. Tällöin joukon saavuttama suorituskyky ja mittaustulos ovat osaltaan perusyksikössä annetun koulutuksen tulosta. Tämä joht aa myös siihen, että suoritustasomittauksista saatua palautetta tulisi voida hyödyntää perusyksikön koulutuksen kehittämisessä. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suorituskykymittauksista saatua palautetta ja tehtyjä havaintoja hyödynnetään koulutuksen kehittämiseksi perusyksikössä yksikön henkilöstön mielestä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka Huolto- ja kuljetuskomppaniassa kehitetään koulutusta hyödyntämällä suoritustasomittauksista saatuja havaintoja ja palautteita. Tutkimus- ongelma on, miten suorituskykymittauksissa ja arvioinneissa saatuja h avaintoja hyödynnetään perusyksikön koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä Karjalan prikaatin Huolto- ja kuljetuskomppaniassa? Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmä on tapaustutkimus, jolle on tyypillistä kohteen kokonaisvaltainen tarkastelu. Olennaista tapaustutkimuk sessa on sen kohdistuminen nykyhetkeen, rajattuun tapaukseen ja todelliseen tilanteeseen, jota ei voida järjestää kokeelliseksi asetelmaksi. Tiedonhankintamenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, jossa haastattelun aihepiirit, eli teema-alueet ovat ennalta suunniteltuja. Haastatteluaineiston analysointimene telmänä on käytetty teemoittelua. Se perustuu teemahaastattelu ssa muodostettujen teemojen hyödyntämiseen. Teemoittelulla tarkoitetaan että analyysivaiheessa tarkastellaan sellaisia aineistosta nousevia piirteitä ja teemoja, jotka ovat yhteisiä use alle haastateltavalle. Analyysissa käytettyä päättelyä voidaan kuvailla teorialähtöiseksi, eli abduktiiviseksi. Tutkimusilmiötä tarkastellaan sotilaspedagogiikan näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat pedagogiikkaa ja koulusta käsittelevä kirjallisuus, Puolustusvoimien ja Karjalan prikaatin koulutusta käsittelevät asiakirjat, sekä Huolto- ja kuljetuskomppanian henkilökunnan haastattelut. Tutkimusta varten haastateltiin yksikön päällikkö, varapäällikköä ja kahta kouluttajaa. Tutkimuksen tuloksena muodostui kuvaus suorituskykymittausten toteutuksesta ja siitä saatujen tulosten hyödyntämisestä osana Huolto- ja kuljetuskomppanian koulutuksen suunnittelua ja kehittämistä. Tutkimuksessa selvisi myös yksikön koulutuksessa käytettävien epävirallistenhuoltokomppanian taktiikkaa ja taistelutekniikka oh jaavien asiakirjojen ja tuotettavan sodanajanjoukon päällikön vaikutus koulutukseen. Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä on tutkijan tekemä havainto epävirallisten käy- täntöjen ja koulutuskulttuurin vaikutuksesta koulutuksen kehittämisessä. Erityisesti koulutustapahtumien kehittämisessä korostuu yksikön henkilökunnan tekemät havainnot, ei niinkään mittaustulokset tai harjoitusraportit. Mittaustuloksia ja harjoitusraportteja hyödynnetään seuraavan saapumiserän koulutuksen läpivientejä suunniteltaessa ja tarkennettaessa koulutuksen painopistettä.

Puolustusvoimien sotavarusteet internetissä

Vuonna 2007 puolustusvoimien rahoituksen ongelmat nousivat isoksi puheenaiheeksi sotilaspiireissä. Yhä teknisempien ja kalliimpien sotavarusteiden kustannukset eivät olleet enää kestäviä henkilöstö- ja toimintamenojen kanssa. Samanaikaisesti jopa puolustusvoimien komentaja otti puheeksi informaatiosodankäynnin kasvavan merkityksen nykyyhteiskunnassa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin puolustusvoimien internet-sivustolla olevia sotavarusteita koskevia artikkeleita vuodelta 2007. Artikkeleita on yhteensä seitsemän kappaletta, ja mukaan mahtuu niin uusia kuin vanhojakin sotavarusteita koskevia artikkeleita. Osa artikkeleista käsitteli julkisuudessa esillä olleita sotavarusteita. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten sotavarusteita pyritään kuvaamaan internetartikkelien kautta. Koska informaatiosodankäynnin merkitys on kasvanut, niin tutkimuksessa tutkittiin myös yleisesti sotavarusteesta artikkelien perusteella syntyvää kuvaa tai mahdollisesti pois jääneitä kuvauksia sotavarusteista. Tutkimuksessa metodina käytettiin brittiläisen mediatutkija Norman Faircloughin kehittämää kriittistä diskurssianalyysiä. Kriittinen diskurssianalyysi analysoi tekstejä useilla eri tasoilla. Analyysi aloittaa tekstin lingvistisestä analyysistä, ja laajentaa tätä kulttuurillisten ja sosiaalisten näkökulmien avulla. Analyysi myös analysoi tekstin diskursseja sitoen niin ikään nämä laajempaan yhteiskunnalliseen kehykseen. Kriittinen diskurssianalyysi pyrkii siis laajentamaan näkökulmaa tekstin pelkästä kielellisestä analysoinnista. Tutkimuksessa käsiteltiin myös kriittisen diskurssianalyysin laajuuden takia puolustusvoimien sekä valtiohallinnon viestinnän yhteiskunnallista taustaa. Viitekehyksessä on myös esiteltynä tutkimuksessa käytetty Leif Åbergin näkemys viestinnästä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että sotavarusteiden kuvauksissa on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Uusia sotavarusteita kuvattiin moderneiksi, teknisiksi ja kalliiksi. Vanhoja sotavarusteita kuvattiin omana aikanaan moderniksi ja nykyään hieman pikkuvikaiseksi. Vanhojen sotavarusteiden yhteydessä ilmeni vapaammin muotoiltua nostalgiaa, kun taas uusien sotavarusteiden kuvaukset olivat virallisia ja pääsääntöisesti muotoon sidottuja. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että puolustusvoimien internet-artikkelit noudattavat pääsääntöisesti Puolustusvoimien viestintästrategian linjauksia puolustusvoimien viestinnästä. Artikkeleissa on kuitenkin havaittavissa muutospaineita sekä artikkelien tyylin että muodon osalta. Tähän lienee vaikuttanut uudet vaatimukset viranomaisen viestinnästä sekä internetin tuoma muutos viestintäkanavana.

Opiskelumenetelmät Ilmavoimien upseeriopinnoissa: matematiikan perusopinnot

Viime vuosina ilmavoimien kadettikurssien perusopinnoissa on käytetty useita eri opiskelumenetelmiä. Opiskelumenetelmiä vertailevia tutkimuksia on tehty korkeakouluissa, mutta ei tutkimusta, jossa aihetta peilataan ilmavoimien upseerikoulutukseen sekä teorian että käytännön tasolla tavoitteena kadettien koulutuksen kehittäminen. Tämä tutkielma liittyy suoraan Pääesikunnan koulutuksen kehittämisen hankkeeseen. Kyse on puolustusvoimien palkatun henkilöstön osaamisen kehittämisen hankkeesta vuosina 2004–2017 ja sen Osaamisen keinovalikoimat -projektin Keinovalikoiman laajentamisen osaprojektista. Siinä kartoitetaan ensin käytössä olevat osaamisen kehittämisen keinot, etsitään teoriaan perustuen lisää keinoja ja tutkitaan niiden soveltuvuutta organisaation (Puolustusvoimat) tarpeisiin sekä sovelletaan sopiviksi katsottuja keinoja käyttöön (Pääesikunta, 2005, 1–11). Tästä tutkielmasta saatava tieto auttaa siten puolustusvoimien koulutuksen kehittämistä hankkeen kautta. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään kvalitatiivisen tapaustutkimuksen keinoin kirjallisuuskatsauksen kautta miten nämä opiskelumenetelmät poikkeavat toisistaan ja mitkä ovat niiden edut ja haitat kadettien koulutuksen kannalta. Ongelmia lähestytään tutkimalla eri opiskelumenetelmien teoreettista taustaa ja miten ne ovat toimineet käytännössä Ilmavoimien kadettikurssien matematiikan perusopetuksessa. Tutkimuksen kautta löydetyt ominaisuudet koostetaan SWOT-analyysin avulla. Aineistona käytetään julkista kirjallista materiaalia, sähköistä materiaalia ja tekijän omia kokemuksia. Tutkimus osoitti, että tarkastelun alla olevat opiskelumenetelmät soveltuvat ilmavoimien upseerikoulutukseen. Tutkimuksen kautta saatiin esiin eri opiskelumenetelmien edut, haitat ja huomioitavat asiat opiskelumenetelmää valitessa kadettien koulutukseen. Sivutuloksena syntyi puolustusvoimien ja siviilin oppimiskäsitysten vertailu jossa pohditaan teoriaa ja käytäntöä.

Ilmavoimien lentoteknisen ammattialiupseeriston koulutuksen nykytila ja kehittämistarpeet

Vuoden 2007 alussa Puolustusvoimiin perustettiin uudistettu ammattialiupseeristo. Perustamiseen liittyen Pääesikunta käski aloittaa puolustusvoimallisen suunnittelun aliupseeriston osaamisen kehittämiseksi. Tarve tähän tuli yleisistä koulutusmetodien kehittymisestä, vallitsevista oppimiskäsityksistä ja erityisesti oppivaan organisaatioon liittyvästä oppimisja koulutuskulttuurista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan aliupseereiden sotilasammatillisen koulutuksen voimassaolevaa ohjeistusta oppivassa organisaatiossa tapahtuvasta työssäoppimisesta, teoriataustan ollessa työssäoppiminen. Tutkimusjoukoksi valittiin Ilmavoimien joukko-osaston, Karjalan lennoston lentotekniset aliupseerit. Tutkimus on sotilaspedagogiikan perustutkimus, jonka tutkimusote on kartoittava ja tutkimustapa on kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelminä ovat asiakirjaselvitys, puolistrukturoitu kysely ja asiantuntijoiden yksilöhaastattelut. Asiakirjaselvityksellä saadaan esiymmärrys työssäoppimisen teoriasta ja aliupseeriston koulutuksen vallitsevasta nykytilasta. Puolistrukturoitu kysely toimii aineiston keruumenetelmänä ja sen tulokset kvantifioidaan. Asiantuntijoiden yksilöhaastatteluilla tarkennetaan kyselyllä saatujen vastausten analysointia ja tarvittaessa syvennetään tehtävää analyysiä. Tutkimuksen tutkimustehtävänä eli pääkysymyksenä oli selvittää, miten Ilmavoimien lentoteknisen ammattialiupseeriston koulutusta tulisi kehittää. Alakysymyksinä oli, että onko lentoteknisen ammattialiupseeriston työssäoppiminen suunniteltua, ohjattua ja reflektoitua sekä miten toteutuu eri toimijoiden välinen yhteistyö lentoteknisen ammattialiupseeriston työssäoppimisen ohjauksessa. Työssäoppimisen terminä ja sen liittyminen opintoihin ei ollut kaikille selvää. Työssäoppiminen tulisi korostetusti avata opiskelijoille ja se tulee ottaa huomioon työpaikoilla kokonaisvaltaisemmin. Tässä ongelmana ovat työpaikkojen vajaat resurssit ajan ja työpaikkaohjaajien suhteen. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä koulu-työpaikka-opiskelija yhteistyön onnistumiseen. Yhteistyöllä ja sen dokumentoinnilla voidaan varmistaa koulutuksen onnistuminen ja tasainen laatu. Kaikille aliupseereille tulisi laatia ensimmäisessä kehityskeskustelussa kehittämissuunnitelma oikea-aikaisen koulutukseen hakeutumisen tueksi. Vähäisen koulutushalukkuuden johdosta vähintään perustason sotilasammatillinen koulutus tulisi olla kaikille pakollinen. Menettelyllä varmistettaisiin kaikille aliupseereille osaaminen johtamis- ja kouluttamistaidon sekä taktiikan osalta. Tuleviin koulutusuudistuksiin liittyen ei uusia vaatimuksia pidä ulottaa koskemaan kaikkia jo koulutuksen saaneita takautuvasti, koska se johtaa koulutuksen kokonaissuunnittelun epäonnistumiseen ja koulutettavien keski-iän tarpeettomaan nousuun. Jatkotutkimusesityksenä on kokonaisvaltaisen koulutuspolun laatiminen lentotekniselle ammattialiupseerille. Tässä suunnitelmassa otettaisiin huomioon sekä sotilasammatillinen että lentotekninen koulutus ja molempien työssäoppimisesta saatava synergiahyöty.