Nd:YAG Laser Welding of 5083 Aluminium Alloy using Filler Wire

High reflectivity and high thermal conductivity, high vapour pressure of alloyingelements as well as low liquid surface tension and low ionisation potential, make laser welding of aluminium and its alloys a demanding task.Problems that occur during welding are mainly process instabilities of the keyhole and the melt pool, increased plasma formation above the melt pool and loss of alloying elements. These problems lead to unwanted metallurgical defects like hot cracks and porosity in the weld bead andother problems concerning the shape and appearance of the weld bead. In order to minimise the defects and improve the weld quality, the process and beam parameters need to be carefully adjusted along with a consideration concerning the use of filler wire for the welding process. In this work the welding of 3,0 mm thick grade 5083 aluminium alloy plates using a 3,0 kW Nd:YAG laser with grade 5183 filler wire addition is investigated. The plates were welded as butt joints with air gap sizes 0,5 mm, 0,7mm and 1,0 mm. The analysis of the weld beads obtained from the weldedsamples showed that the least imperfections were produced with 0,7 mm air gaps at moderate welding speeds. The analysis also covered the calculation of the melting efficiency and the study of the shape of the weld bead. The melting efficiency was on average around 20 % for the melting process of the welded plates. The weld beads showed the characteristic V-shape of a laser weld and retained this shape during the whole series of experiments.

Effect of Shielding Gases in Laser Welding of Aluminium Alloys

High reflectivity to laser light, alloying element evaporation during high power laser welding makes aluminium alloys highly susceptibility to weld defects such as porosity, cracking and undercutting. The dynamic behaviour of the keyhole, due to fluctuating plasma above the keyhole and the vaporization ofthe alloying elements with in the keyhole, is the key problem to be solved for the improvement of the weld quality and stabilization of the keyhole dynamics isperhaps the single most important development that can broaden the application of laser welding of aluminium alloys. In laser welding, the shielding gas is commonly used to stabilize the welding process, to improve the welded joint features and to protect the welded seam from oxidation. The chemicalcomposition of the shielding gas is a key factor in achieving the final qualityof the welded joints. Wide range of shielding gases varying from the pure gasesto complex mixtures based on helium, argon, nitrogen and carbon dioxide are commercially available. These gas mixtures should be considered in terms of their suitability during laser welding of aluminium alloys to produce quality welds. The main objective of the present work is to study the effect of the shielding gascomposition during laser welding of aluminium alloys. Aluminium alloy A15754 was welded using 3kW Nd-YAG laser (continuous wave mode). The alloy samples were butt welded with different shielding gases (pure and mixture of gases) so that high quality welds with high joint efficiencies could be produced. It was observed that the chemical composition of the gases influenced the final weld quality and properties. In general, the mixture gases, in correct proportions, enabled better utilisation of the properties of the mixing gases, stabilized the welding process and produced better weld quality compared to the pure shielding gases.

Mangaaniseosteisen duplex-teräksen hitsattavuus

Diplomityön tavoitteena oli selvittää mangaaniseosteisen LDX2101 duplex-teräksen ja LDX2101 hitsauslisäaineiden hitsausparametrit puikkohitsaus-, MAG-täytelankahitsaus- ja plasmahitsausprosessilla. Toisena tavoitteena oli selvittää lämmöntuonnin vaikutuksia hit-sausliitosten mekaanisiin ominaisuuksiin, iskusitkeyteen (-40 °C) ja ferriitti- / austeniittipitoi-suuksien jakaantumiseen. Tutkittavat hitsit olivat päittäishitsejä ja koelevyjen aineenpaksuus oli 6 mm. Koetulosten perusteella tehtiin hitsausohjeet kyseisille hitsausprosesseille. Työn kirjallisessa osassa on selvitetty yleisesti duplex-terästen käyttökohteita, mekaanisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä duplex-terästen korroosio-ominaisuuksia. Lisäksi on käsitelty eri hitsausprosesseja ja duplex-terästen hitsattavuutta, jossa selvitetään mm. terästen jähmet-tymistä, erkaumia ja faaseja, lämmöntuonnin vaikutuksia ja hitsausliitosten korroosionkestä-vyyttä. Teoriaosassa on kerrottu myös hitsausliitosten tarkastuksesta ja hitsiluokista. Työn kokeellisessa osassa esitellään kokeiden suoritus sekä ainetta rikkova ja ainetta rikko-maton tarkastus. Liitoksille suoritettava koestusohjelma noudatti pääosin menetelmäkoestan-dardin SFS-EN 15614-1 ohjetta. Hitseille tehtiin ainetta rikkomaton tarkastus, joka käsittää silmämääräisen tarkastuksen, pintatarkastuksen ja röntgentarkastuksen. Rikkovaa aineen-koetusta tehtiin sisältäen kovuusmittaukset, vetokokeet, taivutuskokeet jaiskusitkeyskokeet. Lisäksi valmistettiin metallografiset hieet, joita tutkimalla selvitettiin hitsausliitoksen metal-lurgiaa ja määriteltiin ferriitti- ja austeniittipitoisuudet. Kokeiden perusteella on laadittu hit-sausohjeet kullekin hitsausprosessille. Lisäksi kokeellisessa osassa on esitelty tulokset syö-pymäkokeesta, jossa selvitettiin eri materiaalien syöpymiskestävyyttä valkolipeäliuoksessa. Tutkimustuloksien perusteella LDX2102 duplex-materiaali onhyvin hitsattavaa laajalla hit-sausparametrialueella. Mekaaniset ominaisuudet, kuten lujuus- ja iskusitkeysarvot täyttävät materiaalistandardin SFS-EN10028-7 niille asettamat vaatimukset. Taivutussitkeys ja murto-venymät jäivät kuitenkin osalla koekappaleista vaatimustasoa alhaisemmiksi. Austeniitti- ja ferriittipitoisuudet vastaavat materiaalistandardin vaatimuksia.

Muon detector link system test set-up

CERNin tutkimuskeskuksen rakenteilla olevan hadronikiihdyttimen eräs tarkoitus on todistaa Higgsin bosonin olemassaolo. Higgsin bosonin löytyminen yhtenäistäisi nykyisen hiukkasfysiikan teorian ja antaisi selityksen sille kuinka hiukkaset saavat massansa. Kiihdyttimen CMS koeasema on tarkoitettu erityisesti myonien ilmaisuun. Tämä työ liittyy CMS koeaseman RPC-ilmaisintyypin linkkijärjestelmään, jonka tarkoituksena on käsitellä ilmaisimelta tulevia myonien aiheuttamia signaaleja ja lähettää tiedot tärkeäksi katsotuista törmäystapahtumista tallennettavaksi analysointia varten. Työssä on toteutettu linkkijärjestelmän ohjaus- ja linkkikorteille testiympäristö, jolla voidaan todeta järjestelmän eri osien keskinäinen yhteensopivuus ja toimivuus. Työn alkuosassa esitellään ilmaisimen linkkijärjestelmän eri osat ja niiden merkitykset. Työn loppuosassa käydään läpi eri testimenetelmiä ja analysoidaan niiden antamia tuloksia.

Muon Detector Link System Test Setup Software

Euroopan hiukkastutkimuslaitoksen CERNin rakenteilla olevan LHC-hiukkaskiihdyttimen CMS-koeasema on tarkoitettu erityisesti myonin ilmaisuun. Tässä työssä on esitelty CMS-koeaseman RPC-ilmaisintyypin linkkijärjestelmä ja sen testaamiseen tarkoitetut laitteet sekä laitteiden testaamiseen tarvittavat ohjelmistot. Työssä on selvitetty ohjelmien toimivuus ja keskinäinen yhteensopivuus.

Rifaximin treatment for the irritable bowel syndrome with a positive lactulose hydrogen breath test improves symptoms for at least 3 months.

BACKGROUND: While rifaximin was able to improve symptoms in patients with irritable bowel syndrome (IBS) in phase III trials, these results are yet to be repeated in phase IV studies. AIM: To evaluate the treatment response to rifaximin in IBS patients in a phase IV trial. METHODS: IBS patients underwent lactulose hydrogen breath testing (LHBT). LHBT-positive patients were treated with rifaximin for 14 days. Prior to treatment as well as at week 4 and 14 following the start of rifaximin treatment, patients completed a questionnaire assessing symptom severity on a Likert scale from 0 to 10. RESULTS: One hundred and six of 150 IBS patients (71%) were LHBT-positive and treated with rifaximin. As assessed at week 4 following commencement of the therapy, rifaximin provided significant improvement of the following IBS-associated symptoms: bloating (5.5±2.6 before the start of the treatment vs. 3.6±2.7 at week 4, P<0.001), flatulence (5.0±2.7 vs. 4.0±2.7, P=0.015), diarrhoea (2.9±2.4 vs. 2.0±2.4, P=0.005) and abdominal pain (4.8±2.7 vs. 3.3±2.5, P<0.001). Overall well-being also significantly improved (3.9 ± 2.4 vs. 2.7 ± 2.3, P < 0.001). Similar improvements in IBS symptoms were obtained at week 14. Eighty-six per cent of patients undergoing repetitive LHBT (55/64) tested negative at week 4. CONCLUSIONS: We found a high percentage of LHBT-positive IBS patients. IBS-associated symptoms (bloating, flatulence, diarrhoea, pain) were improved for a period of 3 months following 2 weeks of treatment with rifaximin. We conclude that rifaximin treatment alleviates symptoms in LHBT-positive IBS patients.

Visual measurement of laser-arc hybrid welding

Tässä työssä raportoidaan hybridihitsauksesta otettujen suurnopeuskuvasarjojen automaattisen analyysijärjestelmän kehittäminen.Järjestelmän tarkoitus oli tuottaa tietoa, joka avustaisi analysoijaa arvioimaan kuvatun hitsausprosessin laatua. Tutkimus keskittyi valokaaren taajuuden säännöllisyyden ja lisäainepisaroiden lentosuuntien mittaamiseen. Valokaaria havaittiin kuvasarjoista sumean c-means-klusterointimenetelmän avullaja perättäisten valokaarien välistä aikaväliä käytettiin valokaaren taajuuden säännöllisyyden mittarina. Pisaroita paikannettiin menetelmällä, jossa yhdistyi pääkomponenttianalyysi ja tukivektoriluokitin. Kalman-suodinta käytettiin tuottamaan arvioita pisaroiden lentosuunnista ja nopeuksista. Lentosuunnanmääritysmenetelmä luokitteli pisarat niiden arvioitujen lentosuuntien perusteella. Järjestelmän kehittämiseen käytettävissä olleet kuvasarjat poikkesivat merkittävästi toisistaan kuvanlaadun ja pisaroiden ulkomuodon osalta, johtuen eroista kuvaus- ja hitsausprosesseissa. Analyysijärjestelmä kehitettiin toimimaan pienellä osajoukolla kuvasarjoja, joissa oli tietynlainen kuvaus- ja hitsausprosessi ja joiden kuvanlaatu ja pisaroiden ulkomuoto olivat samankaltaisia, mutta järjestelmää testattiin myös osajoukon ulkopuolisilla kuvasarjoilla. Testitulokset osoittivat, että lentosuunnanmääritystarkkuus oli kohtuullisen suuri osajoukonsisällä ja pieni muissa kuvasarjoissa. Valokaaren taajuuden säännöllisyyden määritys oli tarkka useammassa kuvasarjassa.

Ohutlevyn diodilaserhitsaus

Diplomityössä tutkitaan, miten diodilaserhitsauksen ominaisuuksia ja mahdollisuuksia voidaan hyödyntää teollisuuden käytännön sovellutuksissa. Työn alkuosassa esitelläändiodilaserin toimintaperiaatetta ja säteen muodostumista. Lisäksi työssä on esitetty laserin käyttöön liittyviä turvallisuusseikkoja. Hitsaukseen liittyviä teknisiä seikkoja on myös käyty läpi. Työn kokeellisessa osassa tutkitaan kylmävalssatun ja ruostumattoman teräksen hitsattavuutta eri liitosmuodoissa kuten päittäis-, laippa- ja päällekkäisliitoksissa. Hitsauskokeet suoritettiin eri paksuisille levyille. Tavoitteena oli löytää eri levymateriaaleille ja liitosmuodoille oikeat nopeus- ja tehoparametrit. Diodilaserkokeet suoritettiin käyttäen Hämeen ammattikorkeakoulun Riihimäen yksikön 2 kW:n tehoista diodilaserlaitteistoa. Koekappaleet olivat 100 x 200 mm kokoisia. Osalle hitsatuista kappaleista tehtiin vetokokeita ja mikrokovuuskokeita. Hitseille tehtiin silmämääräinen tarkastus ja lisäksi tutkittiin hitsejä mikroskooppikuvauksella. Koekappaleita hitsaamalla selvitettiin teho- ja nopeusparametrit. Hitsattaessa kylmävalssattuja levyjä muodostui hitsausvirheitä T- ja päittäisliitoksissa. Hitsausvirheet huomattiin, kun suoritettiin vetokokeita ja tehtiin hietä. Mutta yleensä kylmävalssattujen levyjen hitsaus onnistui moitteettomasti. Kun hitsaukset suoritettiin käyttämällä ruostumatonta terästä, hitsausvirheitä ei muodostunut, kuten kylmävalssattuihin levyihin. Ruostumattomien terästen hitsaus onnistui moitteettomasti. Tunkeuma molemmissa levytyypeissä oli hyvä. Todettiin, että levyt hitsautuivat yhteen hitsauksen alussa moitteettomasti, mutta loppuosa ei hitsautunut kunnolla, koska lämpötilanmuutos muokkasi levyjen muotoja.

Strategies and tools for preventing neurotoxicity: to test, to predict and how to do it

A change in paradigm is needed in the prevention of toxic effects on the nervous system, moving from its present reliance solely on data from animal testing to a prediction model mostly based on in vitro toxicity testing and in silico modeling. According to the report published by the National Research Council (NRC) of the US National Academies of Science, high-throughput in vitro tests will provide evidence for alterations in"toxicity pathways" as the best possible method of large scale toxicity prediction. The challenges to implement this proposal are enormous, and provide much room for debate. While many efforts address the technical aspects of implementing the vision, many questions around it need also to be addressed. Is the overall strategy the only one to be pursued? How can we move from current to future paradigms? Will we ever be able to reliably model for chronic and developmental neurotoxicity in vitro? This paper summarizes four presentations from a symposium held at the International Neurotoxicology Conference held in Xi"an, China, in June 2011. A. Li reviewed the current guidelines for neurotoxicity and developmental neurotoxicity testing, and discussed the major challenges existing to realize the NCR vision for toxicity testing. J. Llorens reviewed the biology of mammalian toxic avoidance in view of present knowledge on the physiology and molecular biology of the chemical senses, taste and smell. This background information supports the hypothesis that relating in vivo toxicity to chemical epitope descriptors that mimic the chemical encoding performed by the olfactory system may provide a way to the long term future of complete in silico toxicity prediction. S. Ceccatelli reviewed the implementation of rodent and human neural stem cells (NSCs) as models for in vitro toxicity testing that measures parameters such as cell proliferation, differentiation and migration. These appear to be sensitive endpoints that can identify substances with developmental neurotoxic potential. C. Sun ol reviewed the use of primary neuronal cultures in testing for neurotoxicity of environmental pollutants, including the study of the effects of persistent exposures and/or in differentiating cells, which allow recording of effects that can be extrapolated to human developmental neurotoxicity.

Seostamattoman hitsausteräksen leimuhitsaus

Valssilangan valmistuksessa päättymättömällä valssausprosessilla voidaan parantaa tuotannon tuottavuutta ja joustavuutta. Menetelmän ansiosta myös valssilankakieppien kokoa voidaan vaihdella asiakkaan tarpeiden mukaan. Prosessin joustavuus ja tuottavuus perustuvat liikkuvaan leimuhitsauslaitteistoon, jolla austeniittialueelle kuumennetut teelmät hitsataan toisiinsa ennen valssausta. Koska leimuhitsausliitoksen hyvä laatu on valmistusprosessin kannalta erityisen tärkeää, tutkittiin tässä työssä hitsausparametrien vaikutusta liitoksen laatuun. Hitsausparametreista tärkeimpiä ovat leimutusaika ja -jännite sekä tyssäyksen voima ja määrä. Parametrien ollessa liian suuria muodostuvat liitospinnat liian plastisiksi ja sopivan tyssäysvoiman ylläpitäminen on vaikeaa. Liian pienillä parametreilla liitospintojen plastisoituminen jää kesken ja tyssäys jää puutteelliseksi. Leimuhitsauksen laatuun vaikuttaa myös liitospinta-alan koko. Kaikki nämä tekijät heikentävät liitoksia, joten parametrien optimaalisuus on liitoksen hyvän laadun kannalta välttämätön. Parametrikokeina hitsattujen koekappaleiden rakennetta ja ominaisuuksiatutkittiin ainetta rikkovilla kokeilla. Lyhyemmillä leimutusajoilla hitsatuistakoekappaleista löytyi virheitä, jotka heikensivät huomattavasti liitoksien laatua. Menetelmäkokeiden perusteella koekappaleet eivät kaikilta osin täyttäneet liitosten laatuvaatimuksia.

Heat Transfer Analysis of the EPR Core Catcher Test Facility Volley

Uusi EPR-reaktorikonsepti on suunniteltu selviytymään tapauksista, joissa reaktorinsydän sulaa ja sula puhkaisee paineastian. Suojarakennuksen sisälle on suunniteltu alue, jolle sula passiivisesti kerätään, pidätetään ja jäähdytetään. Alueelle laaditaan valurautaelementeistä ns.sydänsieppari, joka tulvitetaan vedellä. Sydänsulan tuottama jälkilämpö siirtyyveteen, mistä se poistetaan suojarakennuksen jälkilämmönpoistojärjestelmän kautta. Suuri osa lämmöstä poistuu sydänsulasta sen yläpuolella olevaan veteen, mutta lämmönsiirron tehostamiseksi myös sydänsiepparin alapuolelle on sijoitettu vedellä täytettävät jäähdytyskanavat. Jotta sydänsiepparin toiminta voitaisiin todentaa, on Lappeenrannan Teknillisellä Yliopistolla rakennettu Volley-koelaitteisto tätä tarkoitusta varten. Koelaitteisto koostuu kahdesta täysimittaisesta valuraudasta tehdystä jäähdytyskanavasta. Sydänsulan tuottamaa jälkilämpöä simuloidaan koelaitteistossa sähkövastuksilla. Tässä työssä kuvataan simulaatioiden suorittaminen ja vertaillaan saatuja arvoja mittaustuloksiin. Työ keskittyy sydänsiepparista jäähdytyskanaviin tapahtuvan lämmönsiirron teoriaan jamekanismeihin. Työssä esitetään kolme erilaista korrelaatiota lämmönsiirtokertoimille allaskiehumisen tapauksessa. Nämä korrelaatiot soveltuvat erityisesti tapauksiin, joissa vain muutamia mittausparametreja on tiedossa. Työn toinen osa onVolley 04 -kokeiden simulointi. Ensin käytettyä simulointitapaa on kelpoistettuvertaamalla tuloksia Volley 04 ja 05 -kokeisiin, joissa koetta voitiin jatkaa tasapainotilaan ja joissa jäähdytteen käyttäytyminen jäähdytyskanavassa on tallennettu myös videokameralla. Näiden simulaatioiden tulokset ovat hyvin samanlaisiakuin mittaustulokset. Korkeammilla lämmitystehoilla kokeissa esiintyi vesi-iskuja, jotka rikkoivat videoinnin mahdollistavia ikkunoita. Tämän johdosta osassa Volley 04 -kokeita ikkunat peitettiin metallilevyillä. Joitakin kokeita jouduttiin keskeyttämään laitteiston suurten lämpöjännitysten johdosta. Tällaisten testien simulaatiot eivät ole yksinkertaisia suorittaa. Veden pinnan korkeudesta ei ole visuaalista havaintoa. Myöskään jäähdytteen tasapainotilanlämpötiloista ei ole tarkkaa tietoa, mutta joitakin oletuksia voidaan tehdä samoilla parametreilla tehtyjen Volley 05 -kokeiden perusteella. Mittaustulokset Volley 04 ja 05 -kokeista, jotka on videoitu ja voitu ajaa tasapainotilaan saakka, antoivat simulaatioiden kanssa hyvin samankaltaisia lämpötilojen arvoja. Keskeytettyjen kokeiden ekstrapolointi tasapainotilaan ei onnistunut kovin hyvin. Kokeet jouduttiin keskeyttämään niin paljon ennen termohydraulista tasapainoa, ettei tasapainotilan reunaehtoja voitu ennustaa. Videonauhoituksen puuttuessa ei veden pinnan korkeudesta saatu lisätietoa. Tuloksista voidaan lähinnä esittää arvioita siitä, mitä suuruusluokkaa mittapisteiden lämpötilat tulevat olemaan. Nämä lämpötilat ovat kuitenkin selvästi alle sydänsiepparissa käytettävän valuraudan sulamislämpötilan. Joten simulaatioiden perusteella voidaan sanoa, etteivät jäähdytyskanavien rakenteet sula, mikäli niissä on pienikin jäähdytevirtaus, eikä useampia kuin muutama vierekkäinen kanava ole täysin kuivana.

Cerebral oxygenation during the Richalet hypoxia sensitivity test and cycling time-trial performance in severe hypoxia.

BACKGROUND: The Richalet hypoxia sensitivity test (RT), which quantifies the cardiorespiratory response to acute hypoxia during exercise at an intensity corresponding to a heart rate of ~130 bpm in normoxia, can predict susceptibility of altitude sickness. Its ability to predict exercise performance in hypoxia is unknown. OBJECTIVES: Investigate: (1) whether cerebral blood flow (CBF) and cerebral tissue oxygenation (O2Hb; oxygenated hemoglobin, HHb; deoxygenated hemoglobin) responses during RT predict time-trial cycling (TT) performance in severe hypoxia; (2) if subjects with blunted cardiorespiratory responses during RT show greater impairment of TT performance in severe hypoxia. STUDY DESIGN: Thirteen men [27 ± 7 years (mean ± SD), Wmax: 385 ± 30 W] were evaluated with RT and the results related to two 15 km TT, in normoxia and severe hypoxia (FIO2 = 0.11). RESULTS: During RT, mean middle cerebral artery blood velocity (MCAv: index of CBF) was unaltered with hypoxia at rest (p > 0.05), while it was increased during normoxic (+22 ± 12 %, p < 0.05) and hypoxic exercise (+33 ± 17 %, p < 0.05). Resting hypoxia lowered cerebral O2Hb by 2.2 ± 1.2 μmol (p < 0.05 vs. resting normoxia); hypoxic exercise further lowered it to -7.6 ± 3.1 μmol below baseline (p < 0.05). Cerebral HHb, increased by 3.5 ± 1.8 μmol in resting hypoxia (p < 0.05), and further to 8.5 ± 2.9 μmol in hypoxic exercise (p < 0.05). Changes in CBF and cerebral tissue oxygenation during RT did not correlate with TT performance loss (R = 0.4, p > 0.05 and R = 0.5, p > 0.05, respectively), while tissue oxygenation and SaO2 changes during TT did (R = -0.76, p < 0.05). Significant correlations were observed between SaO2, MCAv and HHb during RT (R = -0.77, -0.76 and 0.84 respectively, p < 0.05 in all cases). CONCLUSIONS: CBF and cerebral tissue oxygenation changes during RT do not predict performance impairment in hypoxia. Since the changes in SaO2 and brain HHb during the TT correlated with performance impairment, the hypothesis that brain oxygenation plays a limiting role for global exercise in conditions of severe hypoxia remains to be tested further.

Test-retest repeatability of the pupil light response to blue and red light stimuli in normal human eyes using a novel pupillometer.

In this study, we evaluated the repeatability of pupil responses to colored light stimuli in healthy subjects using a prototype chromatic pupillometer. One eye of 10 healthy subjects was tested twice in the same day using monochromatic light exposure at two selected wavelengths (660 and 470 nm, intensity 300 cd/m(2)) presented continuously for 20 s. Pupil responses were recorded in real-time before, during, and after light exposure. Maximal contraction amplitude and sustained contraction amplitude were calculated. In addition, we quantified the summed pupil response during continuous light stimulation as the total area between a reference line representing baseline pupil size and the line representing actual pupil size over 20 s (area under the curve). There was no significant difference in the repeated measure compared to the first test for any of the pupil response parameters. In conclusion, we have developed a novel prototype of color pupillometer which demonstrates good repeatability in evoking and recording the pupillary response to a bright blue and red light stimulus.

Cardiorespiratory and Cardiac Autonomic Responses to 30-15 Intermittent Fitness Test in Team Sport Players

Buchheit, M, Al Haddad, H, Millet GP, Lepretre, PM, Newton, M, and Ahmaidi, S. Cardiorespiratory and cardiac autonomic responses to 30-15 Intermittent Fitness Test in team sport players. J Strength Cond Res 23(1): xxx-xxx, 2009-The 30-15 Intermittent Fitness Test (30-15IFT) is an attractive alternative to classic continuous incremental field tests for defining a reference velocity for interval training prescription in team sport athletes. The aim of the present study was to compare cardiorespiratory and autonomic responses to 30-15IFT with those observed during a standard continuous test (CT). In 20 team sport players (20.9 +/- 2.2 years), cardiopulmonary parameters were measured during exercise and for 10 minutes after both tests. Final running velocity, peak lactate ([La]peak), and rating of perceived exertion (RPE) were also measured. Parasympathetic function was assessed during the postexercise recovery phase via heart rate (HR) recovery time constant (HRRtau) and HR variability (HRV) vagal-related indices. At exhaustion, no difference was observed in peak oxygen uptake (&OV0312;o2peak), respiratory exchange ratio, HR, or RPE between 30-15IFT and CT. In contrast, 30-15IFT led to significantly higher minute ventilation, [La]peak, and final velocity than CT (p < 0.05 for all parameters). All maximal cardiorespiratory variables observed during both tests were moderately to well correlated (e.g., r = 0.76, p = 0.001 for &OV0312;o2peak). Regarding ventilatory thresholds (VThs), all cardiorespiratory measurements were similar and well correlated between the 2 tests. Parasympathetic function was lower after 30-15IFT than after CT, as indicated by significantly longer HHRtau (81.9 +/- 18.2 vs. 60.5 +/- 19.5 for 30-15IFT and CT, respectively, p < 0.001) and lower HRV vagal-related indices (i.e., the root mean square of successive R-R intervals differences [rMSSD]: 4.1 +/- 2.4 and 7.0 +/- 4.9 milliseconds, p < 0.05). In conclusion, the 30-15IFT is accurate for assessing VThs and &OV0312;o2peak, but it alters postexercise parasympathetic function more than a continuous incremental protocol.

MIG-juotto väsymiskestävyyden parantamismenetelmänä

Tässä tutkimuksessa esitellään MIG-juoton periaatteet ja tarkastellaan menetelmää siitä näkökulmasta, että menetelmä voisi toimia yhtenä varteenotettavana hitsattujen liitosten väsymiskestävyyden parantamismenetelmänä. Muiden parantamismenetelmien laajaa kirjoa esitellään lyhyesti. MIG-juoton soveltuvuutta parantamismenetelmäksi tutkittiin väsytyskokein. Kokeiden avulla määritettiin pelkästään MIG-juotetun liitoksen väsymiskestävyys erilaisissa tapauksissa. Lisäksi määritettiin väsymiskestävyys tapauksessa, jossa perinteisen MAG-pienahitsin rajaviivalle MIG-juotetiin ylimääräinen palko. Jälkimmäisessä tapauksessa menetelmä toimii väsymiskestävyyden parantamismenetelmänä. Väsytyskokeita tehtiin kaikkiaan 63 kpl.Kaikkiaan erilaisia väsytyskoesarjoja oli kymmenen, joista kuusi oli 8-10 koekappaletta käsittäviä varsinaisia tutkittavia tapauksia ja neljä pieniä, vain kaksi tai kolme koesauvaa käsittäviä pilottikoesarjoja. Koetuloksia verrattiin IIW:n(International Institute of Welding) suunnitteluohjeisiin ja suosituksiin. MIG-juotettujen liitosten väsymiskestävyys oli yleisesti ottaen hyvä. Päittäisliitosoli vähintään yhtä hyvä kuin tavanomaisesti hitsattu. Voimaa kantavassa taivutustapauksessa saatiin 110 % parempi väsymislujuus verrattuna IIW:n suunnitteluohjeeseen. Voimaa kantamattomissa poikittaisissa kiinnitysliitoksissa puolestaan saavutettiin paikallisia nimellisiä jännityksiä käyttäen 70-80 %:n parannus suunnitteluohjeeseen nähden. Pelkästään MIG-juotetun liitoksen ja 'parannetun' liitoksen väsymislujuudet olivat tässä tapauksessa likimain yhtä suuret. MIG-juottoa käytetään vaihtoehtoisena liittämismenetelmänä jo joissakin teollisissa sovelluksissa. Tämän tutkimuksen koetulokset antavat selviä viitteitä siitä, että menetelmä voisi toimia yhtenä varteenotettavana väsymiskestävyyden parantamiskeinona uusille tai korjatuille rakenteille. Vaaditaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia, jotta menetelmää voisi soveltaa luottavaisin mielin tuotantokäytössä väsymiskestävyyden parantamismenetelmänä.