Productivity of the suffixes -ness and -ity in 17th-century English letters : A sociolinguistic approach

Tässä työssä tutkitaan englannin kielen substantiivijohtimien -ness ja -ity produktiivisuutta 1600-luvulla kirjoitetuissa kirjeissä. Näitä lähes synonyymisiä johtimia käytetään yleensä merkitykseltään abstraktien substantiivien muodostamiseen adjektiiveista (esim. productive 'produktiivinen' > productiveness tai productivity 'produktiivisuus'). Johtimista -ity on lainautunut englantiin ranskasta ja myöhemmin myös latinasta; se on sekä fonologialtaan että semantiikaltaan läpinäkymättömämpi kuin kotoperäinen -ness. Lisäksi -ity-johdinta on käytetty enimmäkseen formaaleissa tilanteissa ja tieteellisissä teksteissä, kun taas -ness on ollut yleiskäyttöisempi. Tutkielman lähestymistapa on sosiolingvistinen: oletetaan, että johtimien produktiivisuus (eli valmius muodostaa uusia johdoksia) voi vaihdella eri sosiaaliryhmissä. Sosiolingvistiikkaa ei ole aiemmin juurikaan sovellettu produktiivisuuden tutkimiseen. Tutkimusaineistona on Helsingin yliopiston VARIENG-tutkimusyksikön laatima Corpus of Early English Correspondence, varhaisista englanninkielisistä kirjeistä koostuva korpus eli elektroninen tekstikokoelma, joka on suunniteltu historiallisen sosiolingvistiikan tarpeisiin. Korpuksen 1600-luvun kirjeitten yhteenlaskettu pituus on noin 1,4 miljoonaa sanaa, ja ne on kirjoitettu vuosina 1600-1681. Tutkielman tärkeimpänä produktiivisuusmittarina käytetään johtimien avulla muodostettujen eri sanojen eli tyyppien lukumäärää. Hypoteesina on, että -ity-tyyppien määrä on keskimääräistä pienempi huonosti koulutettujen sosiaaliryhmien kirjeissä. Näitä olivat 1600-luvulla naiset sekä alhaisimmat yhteiskuntaryhmät, kuten talonpojat ja käsityöläiset. Johtimen -ness tyyppimäärissä ei odoteta esiintyvän sosiolingvististä variaatiota. Tutkielmassa käsitellään myös tyyppimäärien vertailuun liittyviä metodologisia ongelmia. Koska vaikkapa naisilta ja miehiltä on eri määrä dataa, ei heidän tyyppimääriään voida suoraan verrata keskenään. Esimerkiksi tyyppimäärien normalisointi tuhatta sanaa kohti ei myöskään ole mahdollista, koska tyyppien lukumäärä ei kasva lineaarisesti korpuksen kasvaessa. Tutkielmassa esitetään kielitieteessä harvoin käytetty tilastotieteellinen menetelmä, jonka avulla korpuksen eri osista saatuja tyyppimääriä voidaan verrata koko korpukseen ja testata, ovatko ne tilastollisesti merkittävän pieniä tai suuria. Toisin kuin monet yleisemmät menetelmät, tämä tyyppikertymiin ja permutaatiotesteihin perustuva metodi ei vaadi yksinkertaistavien oletuksien tekemistä. Tutkimustulokset vahvistavat hypoteesin oikeaksi: naisten -ity-tyyppien lukumäärä on tilastollisesti merkittävän alhainen, kun taas -ness-tyyppien määrissä ei ole tilastollisesti merkittäviä eroja. Alhaisimpien yhteiskuntaryhmien osalta tuloksia ei saada, koska niiltä on korpuksessa liian vähän dataa. Analyysissä paljastuu myös yllättävä eroavaisuus: korpuksen ajallisesti ensimmäisessä puoliskossa (1600-1639) on merkittävän vähän -ity-tyyppejä. Tämä voidaan tulkita kielelliseksi muutokseksi: -ity-johtimen produktiivisuus kasvaa kirjeissä 1600-luvun aikana. Saattaa olla, että johtimen produktiivisuus on ensin kasvanut formaalimmissa tekstilajeissa, joista lisääntynyt käyttö on sitten levinnyt myös kirjeisiin, ehkäpä 1640-luvun sisällissodan synnyttämien kontaktiverkostojen siivittämänä. Tuloksien perusteella voidaan sanoa, että sosiolingvistinen vaihtelu on merkittävä tekijä ainakin joittenkin johtimien produktiivisuudessa, joten vaihtelua on syytä tutkia enemmänkin. Tutkimuksessa käytetty metodi mahdollistaa osakorpuksien tyyppimäärien luotettavan vertailun melko pienissäkin korpuksissa, joten se soveltuu hyvin niin historialliseen kielitieteeseen kuin sosiolingvistiikkaankin.

The IHS monogram as a symbol of Catholic resistance in 17th century Ireland

It has been suggested that the presence of religious images and scenes in secular buildings of sixteenth-century date can be viewed as an expression of resistance by the native Irish to English colonial activity in the aftermath of the Munster Plantation (J. A. Delle, 1999, International Journal of Historical Archaeology 3: 11–35). Such images, however, may merely represent a continuation into the early modern period of a Medieval tradition of adorning secular houses with devotional images. If a religious symbol of native Catholic resistance to English colonization and Protestantism in Munster is to be sought then perhaps a more appropriate image would be the I.H.S. monogram—a symbol associated with the Counter Reformation and the Jesuits. The paper presents an example of the monogram located within a tower house at Gortnetubbrid in County Limerick, Ireland.

The historic religious buildings of Ribeira Grande: implementation of christian models in the early colonies, 15th till 17th century, on the example of Cape Verde Islands

Rui Carita

"Fit Cradle of the Reviving Art": An inquiry into the the Evolving Material Reality of the Murals in the Camposanto of Pisa from the Perspective of their British Reception from the 17th to the 19th century

The Camposanto of Pisa is an extraordinarily complex and evocative monument, which has captured the imagination of pilgrims, both religious and secular, for centuries. The late Medieval and early Renaissance wall paintings that line the perimeter of the portico surrounding a vast inner courtyard, are unparalleled in early Italian art, not only for their striking variety of composition and narrative complexity, but also for the sheer grandeur of their proportion. However, the passage of time has scarred the structure of the Camposanto and inflicted terrible damage on its wall paintings. This thesis explores the material reality of the Camposanto as experienced over three centuries through the eyes of British travelers. In order to situate the Camposanto mural cycle within an historical and cultural context, the first chapter provides an overview of the construction and decoration of the monument. Notably, Giorgio Vasari (1511-1574), the Italian Humanist often recognized as the father of art history, included numerous descriptions of the Camposanto murals in his highly influential text Vite de' più eccellenti pittori, scultori, ed architettori. Accordingly, the second chapter provides an analysis of Vasari’s descriptions and reflects upon the influence that the Renaissance author may have had upon the subsequent British reception of the Camposanto murals. The third chapter utilizes three centuries of travel writing in order to investigate the aesthetic impact of the Camposanto mural cycle upon British tourists from the seventeenth through to the nineteenth century.

History and repository of pulpit eloquence, (deceased divines,) containing the masterpieces of Bossuet, Bourdaloue ... etc., etc., with discourses from Chrysostom, Basil ... and others among the "fathers", and from Wickliffe, Luther ... etc., of the "reformers".

Mode of access: Internet.

The American orator : comprising a collection, principally from American authors, of the most admired specimens of congressional, forensic, pulpit and popular eloquence, with dialogues and poetical extracts, adapted to public recitation : and an introduction, embracing the principle rules relating to delivery and action /

Mode of access: Internet.

Perpetual motion; comprising a history of the efforts to attain self-motive mechanism, with a classified, illustrated, collection and explanation of the devices whereby it has been sought and why they failed, and comprising also a revision and re-arrangement of the information afforded by "Search for self-motive power during the 17th, 18th and 19th centuries," London, 1861, and "A history of the search for self-motive power from the 13th to the 19th century," London, 1870, by Henry Dircks ...

Mode of access: Internet.

The pathogenesis of migraine - 17th to early 20th Century understandings

The modern understanding of the pathogenesis of migraine, based on the concept that it is a neurovascular disorder, is often thought to have emerged from the work of Harold Wolff in the period 1932-1962. However, over the preceding 300 years, from William Harvey onwards, various hypotheses of the pathogenesis of migraine had been proposed, a few bearing reasonably strong resemblances to Wolff's ideas, though based on less adequate evidence. Many of these earlier hypotheses regarded migraine either primarily as a vascular (e.g., Willis, Wepfer, Latham) or as a neural disorder (e.g., Harvey, Lieving and his 'nerve storms'). There were also variations around these two major themes and in the 19th Century a number of neurovascufar type hypotheses emerged assigning a major role in migraine pathogenesis to the autonomic nervous system. In addition, during the three centuries there were a number of other hypotheses based on different postulated pathogenic mechanisms, some quite ingenious, which had relatively brief vogues. No hypothesis has yet proved capable of explaining all the features of migraine satisfactorily. (c) 2005 Elsevier Ltd. All rights reserved.