Growth of red and green strains of the tropical agarophyte Gracilaria cornea J. Agardh (Gracilariales, Rhodophyta) in laboratory

Gracilaria cornea J. Agardh is an important agarophyte occurring in the western Atlantic Ocean. Green colour individuals of G. cornea were found in a natural population, growing next to red individuals, which were more common. Due to the importance of colour strains in genetic and intraspecific variability studies, this work aimed to characterize the red and green strains evaluating different nutritional and light conditions. Red and green gametophytes were cultivated at 14:10 light: dark cycle, with alternating aeration periods of 30 min. Two different enriched solutions were tested: von Stosch (VSS) at concentrations reduced to 12.5% and 25%; and Provasoli (PES) at concentrations reduced to 25% and 50%, and 100%. Red and green gametophytes were cultivated at the irradiance of 45 mumol photons m-2 s-1. In another experiment utilizing PES 100%, two sources of light (Osram 40 W daylight fluorescent tubes and Sylvania Designer 3,500 tubes) were tested at irradiances of 90 and 180 mumol photons m-2 s-1. Growth rates (GR) were evaluated for five weeks. Gametophytes developed few branches and reproductive structures were not induced. Differences were not observed between GR of red and green strains in the conditions tested. GR were higher in VSS 12.5% (8.4% day-1) than in 25% (7.1% day-1), suggesting an adaptation of the species to low nutrient concentrations. GR were higher at 180 (9.0% day-1) than at 90 mumol photons m-2 s-1 (6.3% day-1). These results suggest that G. cornea should be cultivated in laboratory at high irradiances and low nutrient concentrations. These data will be useful in future genetic and physiological studies of the species.

Kirjaamattomat immateriaalioikeudet vakuutena

Yritysvarallisuus on nykyään yhä aineettomampaa. Osan tästä yritysten aineettomasta varallisuudesta muodostavat erilaiset immateriaalioikeudet, jotka voivat olla joko rekisteröityjä kansallisiin tai kansainvälisiin rekistereihin tai vaihtoehtoisesti saada suojaa ilman rekisteröintiä. Ilman rekisteröintiä suojataan muun muassa tekijänoikeutta, vakiintunutta tavaramerkkiä ja toiminimeä sekä liikesalaisuuksia. Myös teollisoikeushakemukset, kuten vireillä olevat patenttihakemukset, eivät lähtökohtaisesti ole kirjattuja julkisiin rekistereihin. Kirjaamattomat immateriaalioikeudet ovat yrityksille varallisuusarvoista omaisuutta, jota yritysten tulisi kyetä käyttämään taloudellisesti hyödyksi eri tavoin. Yrityksille saattaa muodostua muun muassa tarve hyödyntää kyseisiä oikeuksia rahoituksen tai muun luoton vakuutena. Tutkielmassa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien yleistä vakuuskelpoisuutta esinevakuusoikeuden yleisten oppien valossa ja selvitetään sitten vakuuskäytön mahdollisuutta eri vakuusmuotojen kautta. Ongelmaksi tiettyjen kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuuden kohdalla muodostuu erityisesti järjestelylle sivullissitovuuden tuovan julkivarmistuksen toteuttamiskeinojen puute, sillä vakuusjärjestelyä ei voi tuoda julkiseksi kirjaamalla sitä asianomaiseen rekisteriin kuten rekisteröityjen immateriaalioikeuksien kohdalla on mahdollista. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollisuutta panttauksen, vakuusluovutuksen, yrityskiinnityksen sekä oikeuden yhtiöittämisen kautta. Julkivarmistuksen vaatimus on vahvimmillaan perinteisessä panttioikeudessa, eikä oikeuskirjallisuuden vakiintuneen kannan mukaan panttaus ole omaisuuden julkivarmistuskelvottomuudesta johtuen mahdollista. Vakuusluovutuksen asema oikeusjärjestyksessä on edelleen epäselvä, vaikka sen käyttöä puolletaankin toisinaan perustellen sitä juuri julkivarmistuskelvottomien omaisuuserien panttausta korvaavana järjestelmänä. Myös yrityskiinnityksen ja yhtiöittämismenettelyn kautta kirjaamattomat immateriaalioikeudet voidaan tietyin edellytyksin saada vakuuskelpoisuuden piiriin. Tutkielma on lainopillinen ja pyrkii selvittämään kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuutta voimassa olevan oikeuden sekä oikeuskirjallisuuden valossa. Oikeuspoliittinen tutkimusote ilmenee tutkimuksessa esitettyjen ratkaisuehdotusten kautta, sillä kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollistamiselle on olemassa selkeä tarve. Niin kauan kuin oikeuden tila pysyy epäselvänä, jää tällaisten omaisuuserien täysi vakuuspotentiaali hyödyntämättä.

Kirjaamattomat immateriaalioikeudet vakuutena

Yritysvarallisuus on nykyään yhä aineettomampaa. Osan tästä yritysten aineettomasta varallisuu-desta muodostavat erilaiset immateriaalioikeudet, jotka voivat olla joko rekisteröityjä kansallisiin tai kansainvälisiin rekistereihin tai vaihtoehtoisesti saada suojaa ilman rekisteröintiä. Ilman rekisteröintiä suojataan muun muassa tekijänoikeutta, vakiintunutta tavaramerkkiä ja toiminimeä sekä lii-kesalaisuuksia. Myös teollisoikeushakemukset, kuten vireillä olevat patenttihakemukset, eivät läh-tökohtaisesti ole kirjattuja julkisiin rekistereihin. Kirjaamattomat immateriaalioikeudet ovat yrityksille varallisuusarvoista omaisuutta, jota yritysten tulisi kyetä käyttämään taloudellisesti hyödyksi eri tavoin. Yrityksille saattaa muodostua muun mu-assa tarve hyödyntää kyseisiä oikeuksia rahoituksen tai muun luoton vakuutena. Tutkielmassa tar-kastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien yleistä vakuuskelpoisuutta esinevakuusoikeuden yleisten oppien valossa ja selvitetään sitten vakuuskäytön mahdollisuutta eri vakuusmuotojen kautta. Ongelmaksi tiettyjen kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuuden kohdalla muodostuu erityisesti järjestelylle sivullissitovuuden tuovan julkivarmistuksen toteuttamiskeinojen puute, sillä vakuusjärjestelyä ei voi tuoda julkiseksi kirjaamalla sitä asianomaiseen rekisteriin kuten rekisteröityjen immateriaalioikeuksien kohdalla on mahdollista. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollisuutta panttauksen, vakuusluovutuksen, yrityskiinnityksen sekä oikeuden yhtiöittämisen kautta. Julkivar-mistuksen vaatimus on vahvimmillaan perinteisessä panttioikeudessa, eikä oikeuskirjallisuuden va-kiintuneen kannan mukaan panttaus ole omaisuuden julkivarmistuskelvottomuudesta johtuen mah-dollista. Vakuusluovutuksen asema oikeusjärjestyksessä on edelleen epäselvä, vaikka sen käyttöä puolletaankin toisinaan perustellen sitä juuri julkivarmistuskelvottomien omaisuuserien panttausta korvaavana järjestelmänä. Myös yrityskiinnityksen ja yhtiöittämismenettelyn kautta kirjaamattomat immateriaalioikeudet voidaan tietyin edellytyksin saada vakuuskelpoisuuden piiriin. Tutkielma on lainopillinen ja pyrkii selvittämään kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuus-kelpoisuutta voimassa olevan oikeuden sekä oikeuskirjallisuuden valossa. Oikeuspoliittinen tutki-musote ilmenee tutkimuksessa esitettyjen ratkaisuehdotusten kautta, sillä kirjaamattomien immate-riaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollistamiselle on olemassa selkeä tarve. Niin kauan kuin oikeu-den tila pysyy epäselvänä, jää tällaisten omaisuuserien täysi vakuuspotentiaali hyödyntämättä.

La travesía obsoleta: la indefensión del consumidor

La obsolescencia programada es el deseo de tener algo un poco más nuevo, un poco mejor, un poco más rápido de lo necesario. El texto estudia este fenómeno a la luz del Estatuto del Consumidor – Ley 1480 de 2011 para determinar si el consumidor colombiano está suficientemente protegido con él.

Photoelectrochemical Hydrogen Generation and Concomitant Organic Dye Oxidation under TiO2 Nanotube

The present work describes the photoelectrochemical hydrogen generation during a photodegradation of an organic compound. For this, it was chosen the reactive black 5 dye as a model of organic pollutant and its oxidation under TiO2 nanotube in a two compartment cell. The photoelectrocatalysis is conducted in 0.1 mol L-1 Na2SO4 pH 6 medium under photoanode biased at +1.0 V (SCE) and activated by UV and visible light using 150W Xe-Arc lamp (Oriel) and 125 W Hg lamp (Osram). The concomitant hydrogen production was monitored at cathodic compartment using a Pt cathode. Using optimized condition of Na2SO4 0.1 mol L-1 pH 6 as supporting electrolyte, applied potential of +1.0V it was verified 100% of discoloration and 72% of TOC removal of 1.0 x 10(-5) mol L-1 Reactive Black 5 dye after 120 min of treatment (rate constant of 10.6 x10(-2) min(-1)). The concomitant hydrogen generation was 44% in this condition.

Quantitative Aspekte der Anziehungskraft von Straßenbeleuchtungen auf die Emergenz aus nahegelegenen Gewässern (Ephemeroptera, Plecoptera, Trichoptera, Diptera: Simuliidae, Chironomidae, Empididae) unter Berücksichtigung der spektralen Emission ve

Beim Beobachten von nächtlichen Insektenschwärmen an Straßenbeleuchtungen kommt es zur Frage, inwieweit von einer Bedrohung eines geordneten Naturkreislaufes durch dieses Phänomen gesprochen werden kann. Am Beispiel der bedrohten Artenvielfalt aquatischer Insekten im Bereich anthropogen bedingt verschmutzter Fließgewässer wurde die Problematik umfassend untersucht. Die Freilandtests erstreckten sich von Sommer 1998 bis Sommer 2000. Die vorliegende Arbeit geht mehreren Fragestellungen nach:1. - Wie hoch ist der Anteil aquatischer Insekten, der von dem Ort seiner Emergenz aus von einer naheliegenden Straßenlaterne angezogen wird ?2. - Welcher Lampentyp lockt weniger Insekten an: OSRAM HQL (Weiß-Mischlicht) oder PHILIPPS SON (gelbes Licht) ?3. - Welche Wellenlängenbereiche des Lichts sind beim Anflug an die Lampe von besonderer Präferenz ? zu 1. - Aquatische Insekten wiesen kein einheitliches Verhalten im Anflug an künstliches Licht auf. In den Sommermonaten kam es bei einigen Insektengruppen, wie z.B. den Trichopteren, zu einem massenhaften Anflug an die eine, im Untersuchungsgebiet aufgestellte Straßenlaterne. In dieser Zeit ergaben sich im Mittelwert Fangzahlen in einer Nacht am Licht, die der Emergenz von 25 Metern Bachufer/72 Stunden entsprachen. Bei den Dipteren ergab der mittlere Wert eine Emergenz von knapp 10 Metern Uferlänge/72 Stunden. Aufgrund hoher Fangzahlen konnten folgende Ergebnisse auf Artniveau bei den Chironomiden erzielt werden. Bei den zehn häufigsten Arten aus Emergenz und Lichtfang zeigten sich starke Schwankungen: Der Fang am Licht entsprach im Maximum einer Schlupfrate von 61 Metern Ufer/ 72 Stunden bei einer Art, bei einer anderen Art wurde z.B. ein Lichtfang erzielt, der lediglich die Emergenz von 0,3 Metern/72 Stunden umfaßte.zu 2. - In dem ohne Lichtkonkurrenz stattfindenden Vergleich zwischen PHILIPPS SON 70W und OSRAM HQL 125W ergab sich eine Fangrelation von 1:1,6 (SON:HQL). Bei einem Parallelfang (30 Metern Abstand der Leuchten) mit SON/HQL flogen wesentlich mehr Tiere an die HQL: Hier betrug die Relation 1:3,97 (SON:HQL). Es fand somit bei Lichtkonkurrenz eine Abwanderung der Insekten zur 'attraktiveren' Lampe statt.zu 3. - Zuletzt wurde die Anlockwirkung dreier Farbspektren mit den Intensitätsmaxima einer Wellenlänge von 437nm, 579nm und 599nm getestet. 437nm war die in der HQL gemessene Intensitätsspitze im niedrigwelligen Bereich und nach verbreiteter Auffassung von besonderer Anlockwirkung. Der Wellenlängenbereich um 579nm stellte das Intensitätsmaximum der SON-Lampe dar (gelbes Licht); 599nm war als Alternative für anlockschwache Beleuchtungen ausgewählt worden. Hier ergab sich bei abwechselndem Fang (ohne Lichtkonkurrenz) eine Fangrelation von 1,8 : 3,4 : 1 (437nm : 579nm : 599nm).

Temperature tolerance of western Baltic Sea Fucus vesiculosus - growth, photosynthesis and survival

Fucus vesiculosus L. (Phaeophyceae) is the most abundant and hence ecologically most important primary producer, carbon sink and habitat provider in the western Baltic Sea. All F. vesiculosus L. specimens were collected on 23 April 2014 from a depth of 0.2-1 m in the non-tidal Kiel Fjord, western Baltic Sea (54°27'N; 10°12'E), where this species forms dense and almost monospecific stands on stones. After sampling the algal thalli were stored in a refrigerator box with water from the sampling site, transported to Bremerhaven and stored at 10 °C for one day in filtered seawater. Experiments were conducted with vegetative apical tips (6.7±0.5 cm length), the actively growing region of F. vesiculosus, which were randomly selected and cut from 144 different individuals prior to the experiments. These tips were acclimated to laboratory conditions for three days in filtered seawater at 10 °C before the start of the experiment. Furthermore, 30 additional vegetative apices were freeze-dried to document the initial biochemical status of F. vesiculosus in its native habitat. A temperature gradient was installed in a walk-in constant cooling chamber (15 °C) in nine water baths (5, 10, 15, 20, 24, 26, 27, 28 and 29 °C ± 0.1 °C) which were tempered by thermostats (5, 10 and 15 °C: Huber Variostat CC + Pilot ONE, Peter Huber Kältemaschinen GmbH, Offenburg, Germany; 20 and 28 °C: Haake DC3, Thermo Fisher Scientific Inc., Waltham, USA; 24, 26, 27 and 29 °C: Haake DC10). Every temperature treatment consisted of four 2 L glass beakers (n = 4). In each beaker four F. vesiculosus apices were grown in 2 µm-filtered North Sea water diluted with demineralized water in a ratio of 1:1 and enriched with nutrients after Provasoli (1968; 1/10 enrichment), leading to a salinity of about 15.6 which equaled habitat conditions. The algae were exposed to an irradiance of 130 µmol photons m-2 s-1 ±10 % (Powerstar HGI-TS 150 W, OSRAM GmbH, Bad Homburg, Germany) measured at the top of the beaker under a 16:8 h L:D cycle. The media in the beakers was changed every third or fourth day and aerated with artificial air containing 380 ppm CO2 (gas mixing device; HTK Hamburg GmbH, Hamburg, Germany). Before the experiment, the algae were acclimated to the final temperatures in steps of 5 °C for 2 days each, beginning at 10 °C. After 21 days exposure time, three out of four samples per replicate were freeze-dried for further biochemical analyses, and afterwards the thermostats were turned off to reduce the temperature to 16±0.4 °C for another 10 days permitting growth under post-culture conditions.

Novel evaluation procedure for internal and extraction efficiency of high-power blue LEDs

Internal quantum efficiency (IQE) of a high-brightness blue LED has been evaluated from the external quantum efficiency measured as a function of current at room temperature. Processing the data with a novel evaluation procedure based on the ABC-model, we have determined separately IQE of the LED structure and light extraction efficiency (LEE) of UX:3 chip. Full text Nowadays, understanding of LED efficiency behavior at high currents is quite critical to find ways for further improve­ment of III-nitride LED performance [1]. External quantum ef­ficiency ηe (EQE) provides integral information on the recom­bination and photon emission processes in LEDs. Meanwhile EQE is the product of IQE ηi and LEE ηext at negligible car­rier leakage from the active region. Separate determination of IQE and LEE would be much more helpful, providing correla­tion between these parameters and specific epi-structure and chip design. In this paper, we extend the approach of [2,3] to the whole range of the current/optical power variation, provid­ing an express tool for separate evaluation of IQE and LEE. We studied an InGaN-based LED fabricated by Osram OS. LED structure grown by MOCVD on sapphire substrate was processed as UX:3 chip and mounted into the Golden Dragon package without molding. EQE was measured with Labsphere CDS-600 spectrometer. Plotting EQE versus output power P and finding the power Pm corresponding to EQE maximum ηm enables comparing the measurements with the analytical rela­tionships ηi = Q/(Q+p1/2+p-1/2) ,p = P/Pm , and Q = B/(AC) 1/2 where A, Band C are recombination constants [4]. As a result, maximum IQE value equal to QI(Q+2) can be found from the ratio ηm/ηe plotted as a function of p1/2 +p1-1/2 (see Fig.la) and then LEE calculated as ηext = ηm (Q+2)/Q . Experimental EQE as a function of normalized optical power p is shown in Fig. 1 b along with the analytical approximation based on the ABC­model. The approximation fits perfectly the measurements in the range of the optical power (or operating current) variation by eight orders of magnitude. In conclusion, new express method for separate evaluation of IQE and LEE of III-nitride LEDs is suggested and applied to characterization of a high-brightness blue LED. With this method, we obtained LEE from the free chip surface to the air as 69.8% and IQE as 85.7% at the maximum and 65.2% at the operation current 350 rnA. [I] G. Verzellesi, D. Saguatti, M. Meneghini, F. Bertazzi, M. Goano, G. Meneghesso, and E. Zanoni, "Efficiency droop in InGaN/GaN blue light-emitting diodes: Physical mechanisms and remedies," 1. AppL Phys., vol. 114, no. 7, pp. 071101, Aug., 2013. [2] C. van Opdorp and G. W. 't Hooft, "Method for determining effective non radiative lifetime and leakage losses in double-heterostructure las­ers," 1. AppL Phys., vol. 52, no. 6, pp. 3827-3839, Feb., 1981. [3] M. Meneghini, N. Trivellin, G. Meneghesso, E. Zanoni, U. Zehnder, and B. Hahn, "A combined electro-optical method for the determination of the recombination parameters in InGaN-based light-emitting diodes," 1. AppL Phys., vol. 106, no. II, pp. 114508, Dec., 2009. [4] Qi Dai, Qifeng Shan, ling Wang, S. Chhajed, laehee Cho, E. F. Schubert, M. H. Crawford, D. D. Koleske, Min-Ho Kim, and Yongjo Park, "Carrier recombination mechanisms and efficiency droop in GalnN/GaN light-emitting diodes," App/. Phys. Leu., vol. 97, no. 13, pp. 133507, Sept., 2010. © 2014 IEEE.