Suoritustasomittauksista saatujen havaintojen hyödyntäminen koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä Karjalan prikaatin Huolto- ja kuljetuskomppaniassa

Suoritustasomittauksia tehdään joukkotuotettaville joukoille saapumiserien koulutuksen loppuvaiheessa. Suoritustasomittauksissa verrataan joukon toimintaa niille asetettuihin suorituskykyvaatimuksiin. Suoritustasomittauksista saatuja tuloksia hyödynnetään joukkojen sodanajan sijoittamisessa, koulutuksen seurannassa ja jatkokoulutuksen suunnittelussa kertausharjoituksia varten. Arvioitava joukko koulutetaan perusyksikössä, joka vastaa sodanajan joukon tuottamisesta. Tällöin joukon saavuttama suorituskyky ja mittaustulos ovat osaltaan perusyksikössä annetun koulutuksen tulosta. Tämä joht aa myös siihen, että suoritustasomittauksista saatua palautetta tulisi voida hyödyntää perusyksikön koulutuksen kehittämisessä. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suorituskykymittauksista saatua palautetta ja tehtyjä havaintoja hyödynnetään koulutuksen kehittämiseksi perusyksikössä yksikön henkilöstön mielestä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka Huolto- ja kuljetuskomppaniassa kehitetään koulutusta hyödyntämällä suoritustasomittauksista saatuja havaintoja ja palautteita. Tutkimus- ongelma on, miten suorituskykymittauksissa ja arvioinneissa saatuja h avaintoja hyödynnetään perusyksikön koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä Karjalan prikaatin Huolto- ja kuljetuskomppaniassa? Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmä on tapaustutkimus, jolle on tyypillistä kohteen kokonaisvaltainen tarkastelu. Olennaista tapaustutkimuk sessa on sen kohdistuminen nykyhetkeen, rajattuun tapaukseen ja todelliseen tilanteeseen, jota ei voida järjestää kokeelliseksi asetelmaksi. Tiedonhankintamenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, jossa haastattelun aihepiirit, eli teema-alueet ovat ennalta suunniteltuja. Haastatteluaineiston analysointimene telmänä on käytetty teemoittelua. Se perustuu teemahaastattelu ssa muodostettujen teemojen hyödyntämiseen. Teemoittelulla tarkoitetaan että analyysivaiheessa tarkastellaan sellaisia aineistosta nousevia piirteitä ja teemoja, jotka ovat yhteisiä use alle haastateltavalle. Analyysissa käytettyä päättelyä voidaan kuvailla teorialähtöiseksi, eli abduktiiviseksi. Tutkimusilmiötä tarkastellaan sotilaspedagogiikan näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat pedagogiikkaa ja koulusta käsittelevä kirjallisuus, Puolustusvoimien ja Karjalan prikaatin koulutusta käsittelevät asiakirjat, sekä Huolto- ja kuljetuskomppanian henkilökunnan haastattelut. Tutkimusta varten haastateltiin yksikön päällikkö, varapäällikköä ja kahta kouluttajaa. Tutkimuksen tuloksena muodostui kuvaus suorituskykymittausten toteutuksesta ja siitä saatujen tulosten hyödyntämisestä osana Huolto- ja kuljetuskomppanian koulutuksen suunnittelua ja kehittämistä. Tutkimuksessa selvisi myös yksikön koulutuksessa käytettävien epävirallistenhuoltokomppanian taktiikkaa ja taistelutekniikka oh jaavien asiakirjojen ja tuotettavan sodanajanjoukon päällikön vaikutus koulutukseen. Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä on tutkijan tekemä havainto epävirallisten käy- täntöjen ja koulutuskulttuurin vaikutuksesta koulutuksen kehittämisessä. Erityisesti koulutustapahtumien kehittämisessä korostuu yksikön henkilökunnan tekemät havainnot, ei niinkään mittaustulokset tai harjoitusraportit. Mittaustuloksia ja harjoitusraportteja hyödynnetään seuraavan saapumiserän koulutuksen läpivientejä suunniteltaessa ja tarkennettaessa koulutuksen painopistettä.

Pulsed corona discharge as an advanced oxidation process for degradation of organic

Advanced oxidation processes (AOPs) have been studied and developed to suffice the effective removal of refractory and toxic compounds in polluted water. The quality and cost of wastewater treatment need improvements, and electric discharge technology has a potential to make a significant difference compared to other established AOPs based on energy efficiency. The generation of active oxidant species such as ozone and hydroxyl radicals by high voltage discharge is a relatively new technology for water treatment. Gas-phase pulsed corona discharge (PCD), where a treated aqueous solution is dispersed between corona-producing electrodes free of the dielectric barriers, was developed as an alternative approach to the problem. The short living radicals and ozone formed in the gas phase and at the gas-liquid interface react with dissolved impurities. PCD equipment has a relatively simple configuration, and with the reactor in an enclosed compartment, it is insensitive towards gas humidity and does not need the gas transport. In this thesis, PCD was used to study and evaluate the energy efficiency for degrading various organic compounds, as well as the chemistry of the oxidation products formed. The experiments investigate the aqueous oxidation of phenol, humic substances, pharmaceutical compounds (paracetamol, ibuprofen, indomethacin, salicylic acids, -estradiol), as well as lignin degradation and transformation to aldehydes. The study aims to establish the influence of initial concentration of the target pollutant, the pulsed discharge parameters, gas phase composition and the pH on the oxidation kinetics and the efficiency. Analytical methods to measure the concentrations of the target compounds and their by-products include HPLC, spectrophotometry, TOC and capillary electrophoresis. The results of the research included in this summary are presented in the attached publications and manuscripts accepted for publication. Pulsed corona discharge proved to be highly effective in oxidizing each of the target compounds, surpassing the closest competitor, conventional ozonation. The increase in oxidation efficiencies for some compounds in oxygen media and at lower pulse repetition frequencies shows a significant role of ozone. The role of the ·OH radicals was established in the surface reactions. The main oxidation products, formation of nitrates, and the lignin transformation were quantified. A compound specific approach is suggested for optimization of the PCD parameters that have the most significant impact on the oxidation energy efficiency because of the different characteristics and responses of the target compound to the oxidants, as well as different admixtures that are present in the wastewater. Further studies in the method’s safety (nitration and nitrosation of organic compounds, nitrite and nitrate formation enhancement) are needed for promoting the method.

Magnesium hydroxide-based peroxide bleaching of high-brightness mechanical pulps

A high final brightness is desired in most paper and board products. This requires bleaching processes that are able to produce high-brightness pulps. Mechanical pulps are widely bleached for high brightness using alkaline hydrogen peroxide with traditional sodium hydroxide and sodium silicate as additives. With high doses however, peroxide bleaching causes high organic loads in the mill effluent and anionic trash carry-over to papermaking. To alleviate the problems that arise from the use of sodium-based additives in peroxide bleaching, interest in the use of alternative magnesium-based chemicals has increased. In this study, a new, technical high-purity magnesium hydroxide-based bleaching additive was evaluated on laboratory-scale, pilot-scale and mill-scale experiments and trials for its ability to produce a high brightness in peroxide bleaching without the known problems of sodium-based chemicals. The key findings of this study include: a high brightening potential of peroxide bleaching using the Mg(OH)2-based additive, significant reductions (40-70%) in all categories of environmental load, and cationic demand lowered by 60-70% in bleached pulp with no loss in strength properties or in sheet bulk. When used in TMP refiner bleaching, the Mg(OH)2-based additive resulted in savings in specific energy consumption and provided a good bleaching response.

Towards optimal fractionation of lignocellulosic biomass using switchable ionic liquids

En ny familj av reversibla (switchable) joniska vätskor (SIL) innehållande 1,8-diazobicyklo-[5.4.0]-undek-7-en (DBU), en molekyl innehållande en eller flera hydroxyl- grupper (t.ex. glycerol) och en sur gas (CO2, SO2) syntetiserades via en enkel procedur samt karakteriserades. [DBU][karbonat] eller [sulfonat] bildades ur en respektive icke-jonisk blandning av en molekylär, organisk polyol (eller ennan molekyl innehållande en OH-grupp) och en amidinbas under bubblandet av en sur gas. Därtill kunde den joniska vätskan omvandlas tillbaka till sina beståndsdelar med hjälp av att upphetta och/eller bubbla en inert gas såsom kväve genom vätskan. SIL- strukturerna kartlades med bl.a. NMR- och FTIR- spektroskopi. Omvandlingen från lågpolära (molekylära) vätskor till högpolära joniska vätskor (SIL) bekräftades även genom att observera förändringar i deras fysikaliska egenskaper, såsom viskositet och färg. Nedbrytningstemperaturerna hos SILs bestämdes med hjälp av termogravimetrisk analys (TGA) som antydde att nedbrytningstemperaturen hos de syntetiserade föreningarna log mellan 50 och 200oC. De nya joniska vätskorna uppvisade högre nedbrytningstemperaturer jämfört med i litteraturen tidigare förekommande exempel och kunde därför tillämpas på flera ändamål. Därtill, reversibla (switchable) joniska vätskor uppbyggda av bl.a. alkoholer, antingen hexanol eller butanol, och CO2 samt en amidin (DBU) användes vid upplösning och fraktionering av ved. Joniska vätskor syntetiserade ur glycerol och sura gaser tillsammans med amidiner användes även för fraktionering av andra lignocellulosor såsom färsk björk (Betula pendula). Björkflis utsattes för behandling, för en period på en till fem dagar vid 100oC och under atmosfäriskt tryck. Alla syntetiserade joniska vätskor visade sig vara relativt neutrala i avseende på upplösning och avlägsnandet av lignin. Slutligen, optimala fraktioneringprocessbetingelser för ved med reversibla joniska vätskor kartlades. Fraktionering av vedbiomassa med dessa joniska vätskor uppvisade sig att vara en selektiv och effektiv metod för extraktion av olika komponenter från lignocellulosa. Den olösta fraktionen hos en vedflis, närmast cellulosa, fibrillerades. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Tässä työssä kehitettiin perhe uuden tyyppisiä, reversiibeleitä (switchable) ioninesteitä ( SIL ) joka koostuvat orgaanisesta super-emäksestä kuten 1,8- diatsabisyklo [ 5.4.0] undek- 7-eeni (DBU ) ja yhden tai useampia hydroksyyliryhmiä sisältältävästä molekyylistä (esim. glyseroli) ja happamasta kaasusta (CO2 , SO2) yksinkertaisen menetelmän avulla. [DBU] [ karbonaatti] tai [sulfonaatti] syntetisoitiin kunkin lähtöaineen seoksista kuplittamalla seosta happamalla kaasulla jolloin eksoterminen reaktio tapahtui ja ioninen neste syntyi. Ioniset nesteet voitiin palauttaa takaisin lähtöaineseokseksi kuumentamalla ja/tai kuplittamalla neutraalia kaasua (esim. typpi) seoksen läpi. SIL rakenteet määritettiin ja niiden ominaisuudet kartoitettiin eri menetelmillä, mukaan lukien NMR- ja FTIR -spektroskopia. Ionisen, korkeapoläärisen nesteen syntyminen todennettiin myös viskositeettimittauksilla ja värinmuutoksilla käyttäen hyväksi polariteetti-indikaattoria (Nile red). Myös hajoamislämpötilat määritettiin termogravimetrisellä analyysillä (TGA) ja todettiin että syntetisoitujen yhdisteiden hajoamislämpötila oli välillä 50 ja 200oC . Näiden uusien reversiibeleiden ioninesteiden hajoamisämpötilat olivat korkeammat verrattuna kirjallisuudessa aikaisemmin mainittuihin esimerkkeihin joten niitä voidaan soveltaa useisiin tarkoituksiin. Myös ioninesteitä jotka sisälsivät primäärejä alkoholeja rakennusaineina syntetisoitiin ja hyödynnettiin puun fraktioinnissa. Männyn ja kuusen lisäksi tuoreita koivulastuja onnistuttiin fraktioimaan miedoissa olosuhteissa. Kaikkien syntetisoitujen ioninesteiden todettiin olevan suhteellisen neutraaleja ligniinin liuotuksen suhteen. Vielä, optimaaliset fraktiointiolosuhteet määritettiin ryhmälle reversiibeleitä ioninesteitä ja näiden uudenlaisten ioninesteiden todettiin olevan tehokkaita puun ja muiden lignoselluloosien eri fraktioiden liuotuksessa. Liukenematon osa puulastua joka oli lähinnä selluloosaa fibrilloitui.

BigTac-ilmataistelusimulointi häivetekniikan hyötyjen tutkimisessa

Ilmavoimat pohtii uuden hävittäjäkaluston ostamista 2020-luvulla poistuvan F-18 Hornetin tilalle. Uusien hävittäjien kasvaneet hankintahinnat herättävät keskustelua niiden Stealth- eli häiveominaisuuksien välttämättömyydestä. Vastakkain asettuvat häivetekniikan tuottama operatiivinen suorituskyky ja suorituskyvyn hinta. Häivetekniikan tuomista mahdollisuuksista ei ole riittävän perusteltua tietoa. Tutkielman tavoitteena on luoda perusta häivetekniikan kustannustehokkuuden tarkastelulle taktiikan näkökulmasta. Tulevien hankintakustannusten tarkastelun perustaksi tarvitaan tietoa siitä, miten BigTac-simulointia voidaan käyttää ilmasotataktiikan tutkimisen työkaluna määritel-lyssä skenaariossa, jossa käytetään häivetekniikkaa. Tämän kysymyksen vastauksena on tar-koitus tuottaa ohjeistus, jonka perusteella häivetekniikan tuomia hyötyjä voidaan tutkia Big-Tac-simuloinnilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kohteen tutkapoikkipinta-alan vaikutusta uhkajärjestelmien tutkien havaintoetäisyyteen sekä ammuntaetäisyyteen. Tutkielmassa testataan kokein tut-kayhtälön ilmenemistä BigTac-simulaatiossa muutettaessa kohteen tutkapoikkipinta-alaa, ja uhkajärjestelmän päätöksentekoetäisyyden muutosta vaihdettaessa kohteen tutkapoikkipinta-alaa. Näiden kokeiden jälkeen suoritettaan skenaariotarkastelu kahdella eri tutkapoikkipinta-alalla. Ilmasotataktiikan onnistumisen mittaamiseksi skenaariossa mitataan kolmea ominai-suutta, lentoturvallisuutta, selviytymistä ja tehtävän toteutumista. Eri tutkapoikkipinta-aloilla saatuja tuloksia vertaillaan erojen löytämiseksi. Ensimmäisen kokeen tuloksen perusteella ensimmäinen hypoteesi todettiin vääräksi. Hypo-teesissa ilmakehän vaimennus määriteltiin läpäisykerroinvakioksi. Kun läpäisykerroinvakio muutettiin eksponentiaalisesti kasvavaksi vaimennukseksi, tutkayhtälö toteutui BigTac-simulaatiossa. Toisen kokeen tuloksen perusteella toinen hypoteesi osoitettiin todeksi. Uhka ampui aina samalla viiveellä kohteen havaitsemisen jälkeen. Viive esiintyi riippumatta siitä miltä etäisyydeltä uhkan tutka havaitsi kohteen. Kahden kokeen perusteella todettiin, että kohteen tutkapoikkipinta-ala vaikutti oletetusti uhkajärjestelmän tutkan havaintoetäisyyteen ja ammuntaetäisyyteen. Tutkielman skenaariossa tutkapoikkipinta-alan pienentäminen vaikutti ainoastaan kohteiden selviytymiseen. BigTac ei sellaisenaan tarjoa työkalua häivetekniselle tarkastelulle. Jotta tutkimuksesta saadaan vertailukelpoisia tuloksia, on käytettävä asiantuntijaa skenaarion alus-tuksen ja kohteiden toimintatapojen muokkaamiseksi. Skenaarion perusteella esitettiin oh-jeistus BigTacin käyttöohjeeksi tuleville tutkimuksille.

Influence of reactant absorption and dissolution in heterogeneous precipitation processes

In this research work, the aim was to investigate the volumetric mass transfer coefficient [kLa] of oxygen in stirred tank in the presence of solid particle experimentally. The kLa correlations as a function of propeller rotation speed and flow rate of gas feed were studied. The O2 and CO2 absorption in water and in solid-liquid suspensions and heterogeneous precipitation of MgCO3 were thoroughly examined. The absorption experiments of oxygen were conducted in various systems like pure water and in aqueous suspensions of quartz and calcium carbonate particles. Secondly, the precipitation kinetics of magnesium carbonate was also investigated. The experiments were performed to study the reactive crystallization with magnesium hydroxide slurry and carbon dioxide gas by varying the feed rates of carbon dioxide and rotation speeds of mixer. The results of absorption and precipitation are evaluated by titration, total carbon (TC analysis), and ionic chromatrography (IC). For calcium carbonate, the particle concentration was varied from 17.4 g to 2382 g with two size fractions: 5 µm and 45-63 µm sieves. The kLa and P/V values of 17.4 g CaCO3 with particle size of 5µm and 45-63 µm were 0.016 s-1 and 2400 W/m3. At 69.9 g concentration of CaCO3, the achieved kLa is 0.014 s-1 with particle size of 5 µm and 0.017 s-1 with particle size of 45 to 63 µm. Further increase in concentration of calcium carbonate, i.e. 870g and 2382g , does not affect volumetric mass transfer coeffienct of oxygen. It could be concluded from absorption results that maximum value of kLa is 0.016 s-1. Also particle size and concentration does affect the transfer rate to some extend. For precipitation experiments, the constant concentration of Mg(OH)2 was 100 g and the rotation speed varied from 560 to 750 rpm, whereas the used feed rates of CO2 were 1 and 9 L/min. At 560 rpm and feed rate of CO2 is 1 L/min, the maximum value of Mg ion and TC were 0.25 mol/litre and 0.12 mol/litre with the residence time of 40 min. When flow rate of CO2 increased to 9 L/min with same 560 rpm, the achieved value of Mg and TC were 0.3 mol/litre and 0.12 mol/L with shorter residence time of 30 min. It is concluded that feed rate of CO2 is dominant in precipitation experiments and it has a key role in dissociation and reaction of magnesium hydroxide in precipitation of magnesium carbonate.

Regulation of nephron acidification by corticosteroids

The present paper reviews work from our laboratories evaluating the importance of adrenal cortical hormones in acidification by proximal and cortical distal tubules. Proximal acidification was determined by stationary microperfusion, and measurement of bicarbonate reabsorption using luminal pH determination was performed with H+-ion-sensitive microelectrodes. Rats were adrenalectomized (ADX) 48 h before the experiments, and corticosteroids (aldosterone (A), corticosterone (B), and 18-OH corticosterone (18-OH-B)) were injected intramuscularly 100 and 40 min before the experiments. In ADX rats stationary pH increased significantly to 7.03 as compared to sham-operated rats (6.78). Bicarbonate reabsorption decreased from 2.65 ± 0.18 in sham-operated rats to 0.50 ± 0.07 nmol cm-2 s-1 after ADX. The administration of the three hormones stimulated proximal tubule acidification, reaching, however, only 47.2% of the sham values in aldosterone-treated rats. Distal nephron acidification was studied by measuring urine minus blood pCO2 differences (U-B pCO2) in bicarbonate-loaded rats treated as above. This pCO2 difference is used as a measure of the distal nephron ability to secrete H+ ions into an alkaline urine. U-B pCO2 decreased significantly from 39.9 ± 1.26 to 11.9 ± 1.99 mmHg in ADX rats. When corticosteroids were given to ADX rats before the experiment, U-B pCO2 increased significantly, but reached control levels only when aldosterone (two 3-µg doses per rat) plus corticosterone (220 µg) were given together. In order to control for the effect of aldosterone on distal transepithelial potential difference one group of rats was treated with amiloride, which blocks distal sodium channels. Amiloride-treated rats still showed a significant reduction in U-B pCO2 after ADX. Only corticosterone and 18-OH-B but not aldosterone increased U-B pCO2 back to the levels of sham-operated rats. These results show that corticosteroids stimulate renal tubule acidification both in proximal and distal nephrons and provide some clues about the mechanism of action of these steroids

Photochemistry and photobiology of actinic erythema: defensive and reparative cutaneous mechanisms

Sunlight is part of our everyday life and most people accept it as beneficial to our health. With the advance of our knowledge in cutaneous photochemistry, photobiology and photomedicine over the past four decades, the terrestrial solar radiation has become a concern of dermatologists and is considered to be a major damaging environmental factor for our skin. Most photobiological effects (e.g., sunburn, suntanning, local and systemic immunosuppression, photoaging or dermatoheliosis, skin cancer and precancer, etc.) are attributed to ultraviolet radiation (UVR) and more particularly to UVB radiation (290-320 nm). UVA radiation (320-400 nm) also plays an important role in the induction of erythema by the photosensitized generation of reactive oxygen species (singlet oxygen (1O2), superoxide (O2.-) and hydroxyl radicals (.OH)) that damage DNA and cellular membranes, and promote carcinogenesis and the changes associated with photoaging. Therefore, research efforts have been directed at a better photochemical and photobiological understanding of the so-called sunburn reaction, actinic or solar erythema. To survive the insults of actinic damage, the skin appears to have different intrinsic defensive mechanisms, among which antioxidants (enzymatic and non-enzymatic systems) play a pivotal role. In this paper, we will review the basic aspects of the action of UVR on the skin: a) photochemical reactions resulting from photon absorption by endogenous chromophores; b) the lipid peroxidation phenomenon, and c) intrinsic defensive cutaneous mechanisms (antioxidant systems). The last section will cover the inflammatory response including mediator release after cutaneous UVR exposure and adhesion molecule expression

Agents that affect cAMP levels or protein kinase A activity modulate memory consolidation when injected into rat hippocampus but not amygdala

Male Wistar rats were trained in one-trial step-down inhibitory avoidance using a 0.4-mA footshock. At various times after training (0, 1.5, 3, 6 and 9 h for the animals implanted into the CA1 region of the hippocampus; 0 and 3 h for those implanted into the amygdala), these animals received microinfusions of SKF38393 (7.5 µg/side), SCH23390 (0.5 µg/side), norepinephrine (0.3 µg/side), timolol (0.3 µg/side), 8-OH-DPAT (2.5 µg/side), NAN-190 (2.5 µg/side), forskolin (0.5 µg/side), KT5720 (0.5 µg/side) or 8-Br-cAMP (1.25 µg/side). Rats were tested for retention 24 h after training. When given into the hippocampus 0 h post-training, norepinephrine enhanced memory whereas KT5720 was amnestic. When given 1.5 h after training, all treatments were ineffective. When given 3 or 6 h post-training, 8-Br-cAMP, forskolin, SKF38393, norepinephrine and NAN-190 caused memory facilitation, while KT5720, SCH23390, timolol and 8-OH-DPAT caused retrograde amnesia. Again, at 9 h after training, all treatments were ineffective. When given into the amygdala, norepinephrine caused retrograde facilitation at 0 h after training. The other drugs infused into the amygdala did not cause any significant effect. These data suggest that in the hippocampus, but not in the amygdala, a cAMP/protein kinase A pathway is involved in memory consolidation at 3 and 6 h after training, which is regulated by D1, ß, and 5HT1A receptors. This correlates with data on increased post-training cAMP levels and a dual peak of protein kinase A activity and CREB-P levels (at 0 and 3-6 h) in rat hippocampus after training in this task. These results suggest that the hippocampus, but not the amygdala, is involved in long-term storage of step-down inhibitory avoidance in the rat.

Coupling of palmitate to ovalbumin inhibits the induction of oral tolerance

Oral tolerance is a phenomenon that may occur in animals exposed to protein antigens for the first time by the oral route. They become unable to produce immune responses at the levels normally observed when they are immunized parenterally with antigen in the presence of adjuvants. Lipids have been used as adjuvants for both parenteral and oral immunization. In the present study we coupled ovalbumin with palmitate residues by incubating the protein with the N-hydroxysuccinimide palmitate ester and tested the preparation for its ability to induce oral tolerance. This was performed by giving 20 mg of antigen to mice by the oral route 7 days prior to parenteral immunization in the presence of Al(OH)3. Mice were bled one week after receiving a booster that was given 2 weeks after primary immunization. Specific antibodies were detected by ELISA. Despite the fact that the conjugates are as immunogenic as the unmodified protein when parenterally injected in mice, they failed to induce oral tolerance. This discrepancy could be explained by differences in the intestinal absorption of the two forms of the antigen. In fact, when compared to the non-conjugated ovalbumin, a fast and high absorption of the lipid-conjugated form of ovalbumin was observed by "sandwich" ELISA.

Immunization by subcutaneous implants of polyester-polyurethane sponges coupled with antigen

A new protocol is described for immunization of outbred Swiss mice. The procedure is based on subcutaneous implantation of antigen-coupled polyester-polyurethane sponges cut into disks of 10 mm in diameter vs 2 mm in thickness. Antigen coupling was performed by overnight incubation of the sponge with a solution of ovalbumin (Ova) (2 mg/ml) diluted in sodium carbonate buffer, pH 9.6. The amount of ovalbumin that was taken up by the sponge was between 71.4 to 82.5 µg. This was estimated by comparing the Ova absorbance at 280 nm in coating buffer solutions before and after incubation. To compare the efficiency of the proposed method, experimental groups immunized with the antigen in the presence of adjuvants (10 µg in Al(OH)3 or 100 µg in complete Freund's adjuvant (CFA)) were run in parallel. The data obtained after the 3rd week of immunization indicate that both cellular and humoral immune responses were achieved. These were assayed by antigen-induced footpad swelling and ELISA (specific antibodies), respectively. The levels of both immune responses elicited were similar to the responses observed in mice immunized with ovalbumin in the presence of Al(OH)3. The method might represent an advantage when immunizing with pathogenic antigens. Preliminary experiments have suggested that the antigen remains immobilized or bound to the sponge for a long period of time, since there is an increment on the cell population inside the sponges after boosting the animals. If so, the undesirable effects of immunization would be reduced.

Electro-oscillographic correlation between dorsal raphe nucleus, neocortex and hippocampus during wakefulness before and after serotoninergic inactivation

Theta rhythm in many brain structures characterizes wakefulness and desynchronized sleep in most subprimate mammalian brains. In close relation to behaviors, theta frequency and voltage undergo a fine modulation which may involve mobilization of dorsal raphe nucleus efferent pathways. In the present study we analyzed frequency modulation (through instantaneous frequency variation) of theta waves occurring in three cortical areas, in hippocampal CA1 and in the dorsal raphe nucleus of Wistar rats during normal wakefulness and after injection of the 5-HT1a receptor agonist 8-OH-DPAT into the dorsal raphe. We demonstrated that in attentive states the variation of theta frequency among the above structures is highly congruent, whereas after 8-OH-DPAT injection, although regular signals are present, the variation is much more complex and shows no relation to behaviors. Such functional uncoupling after blockade demonstrates the influence of dorsal raphe nucleus efferent serotoninergic fibers on the organization of alertness, as evaluated by electro-oscillographic analysis.

Ravinnekierron sulkemisen haasteet suomalaisessa ruokaketjussa

Suomi on sitoutunut pyrkimään ravinnetalouden mallimaaksi. Tämä diplomityö on osa Suomi kes-tävän ravinnetalouden mallimaaksi -hanketta. Diplomityön tarkoituksena on kartoittaa ravin-teidenkäytön tehokkuuteen liittyvät ongelmakohdat suomalaisessa ruokaketjussa ja selvittää oh-jauskeinot, joilla näihin pullonkauloihin voitaisiin puuttua. Ravinnehäviöt aiheuttavat suuria ympä-ristöhaittoja ja käytettävät primääriravinteet pohjaavat uusiutumattomiin luonnonvaroihin. Ravinnehäviöitä syntyy ruokaketjun jokaisessa osassa, ja ravinnetehokkuutta voidaan parhaiten edistää pyrkimällä kokonaisvaltaisiin ratkaisuihin. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla 20:tä ruokaketjun asiantuntijaa. Haastatteluaineistoa tarkasteltiin laadullisen analyysin menetelmin. Haastatteluiden perusteella ruokaketjun suurimmat ongelmakohdat ovat alkutuotannossa, panos-teollisuudessa ja kulutuksessa. Sekä hallinnollisilla, taloudellisilla että informatiivisilla ohjauskei-noilla on kaikilla tärkeä rooli ravinnetehokkuuden edistämisessä.

The antioxidant action of Polypodium leucotomos extract and kojic acid: reactions with reactive oxygen species

Two natural products Polypodium leucotomos extract (PL) and kojic acid (KA) were tested for their ability to scavenge reactive oxygen species (·OH, ·O2-, H2O2, ¹O2) in phosphate buffer. Hydroxyl radicals were generated by the Fenton reaction, and the rate constants of scavenging were 1.6 x 10(9) M-1 s-1 for KA and 1.0 x 10(9) M-1 s-1 for PL, similar to that of ethanol (1.4 x 10(9) M-1 s-1). With superoxide anions generated by the xanthine/hypoxanthine system, KA and PL (0.2-1.0 mg/ml) inhibited ·O2-dependent reduction of nitroblue tetrazolium by up to 30 and 31%, respectively. In the detection of ¹O2 by rose bengal irradiation, PL at 1.0 mg/ml quenched singlet oxygen by 43% relative to azide and KA by 36%. The present study demonstrates that PL showed an antioxidant effect, scavenging three of four reactive oxygen species tested here. Unlike KA, PL did not significantly scavenge hydrogen peroxide.

Influences of alpha-tocopherol on cholesterol metabolism and fatty streak development in apolipoprotein E-deficient mice fed an atherogenic diet

Although the role of oxidized lipoproteins is well known in atherogenesis, the role of vitamin E supplementation is still controversial. There is also little information about cholesterol metabolism (hepatic concentration and fecal excretion) in the new models of atherosclerosis. In the present study, we evaluated the effect of moderate vitamin E supplementation on cholesterol metabolism and atherogenesis in apolipoprotein E (apo E)-deficient mice. Apo E-deficient mice were fed an atherogenic diet containing 40 or 400 mg/kg of alpha-tocopherol acetate for 6 weeks. Total cholesterol in serum and liver and 3-OH-alpha-sterols in feces, and fecal excretion of bile acids were determined and histological analyses of aortic lesion were performed. A vitamin E-rich diet did not affect body weight, food intake or serum cholesterol. Serum and hepatic concentrations of cholesterol as well as sterol concentration in feces were similar in both groups. However, when compared to controls, the alpha-tocopherol-treated mice showed a reduction of about 60% in the atherosclerotic lesions when both the sum of lesion areas and the average of the largest lesion area were considered. These results demonstrate that supplementation of moderate doses of alpha-tocopherol was able to slow atherogenesis in apo E-deficient mice and to reduce atherogenic lipoproteins without modifying the hepatic pool or fecal excretion of cholesterol and bile acids.