Narratives of the 'everyday' in Rio de Janeiro's favelas : community photographers' attempts at generating alternative news values [Narrativas do cotidiano nas favelas do Rio de Janeiro: tentativas de construção de valores-notícia alternativos pelos fotógrafos populares]

Abstract This paper presents the partial results of an ongoing research project which investigates ethnographically community (photo)journalism media initiatives, in Rio de Janeiro, Brazil. The Viva Rio and Observatorio de Favelas (NGOs) run projects that provide favela residents with skills to take, edit and print their own (photo) journalism contents that enables community-based framing and documentation of favela live, personalities and issues. Three months of fieldwork related to these projects in Rio's favelas generated remarkable theoretical issues that represent the community photographers' attempt to establish counter news values by shifting the focus from poverty, shortages, violence and criminality to images of the ordinary life which included the myriad events that occurs in the day of the favelas. Resumo Este artigo apresenta os resultados parciais de uma pesquisa em andamento que, a partir do método etnográfico, investiga os projetos de comunicação comunitária, jornalismo e fotojornalismo, no Rio de Janeiro, Brasil. As organizações não-governamentais (ONGs) Viva Rio e Observatório de Favela apoiam projetos que objetivam tornar moradores de favelas capazes de produzir, editar e publicar as suas próprias narrativas sobre personagens e questões do cotidiano de suas comunidades. O trabalho de campo sobre estes projetos, realizado durante três meses nas favelas do Rio de Janeiro, forneceu questões teóricas relevantes que representam o esforço dos fotógrafos populares para estabelecer contra valores-notícia transferindo o foco da pobreza, escassez, violência e criminalidade para imagens do cotidiano que inclui uma miríade de eventos que acontecem no dia-a-dia das favelas.

Participatory content creation and collective intelligence in Rio de Janeiro's favelas [Virtual presentation]

This proposal combines ethnographic techniques and discourse studies to investigating a collective of people engaged with audiovisual productions who collaborate in Curta Favela’s workshops in Rio de Janeiro’s favelas. ‘Favela’ is often translated simply as ‘slum’ or ‘shantytown’, but these terms connote negative characteristics such as shortage, poverty, and deprivation referring to favelas which end up stigmatizing these low income suburbs. Curta Favela (Favela Shorts) is an independent project which all participants join to use photography and participatory audiovisual production as a tool for social change and raising consciousness. As cameras are not affordable for favelas dwellers, Curta Favela’s volunteers teach favela residents how they can use their mobile phones and compact cameras to take pictures and make movies, and afterwards, how they can edit the data using free editing video software programs and publish it on the Internet. To record audio, they use their mp3 or mobile phones. The main aim of this study is to shed light not only on how this project operates, but also to highlight how collective intelligence can be used as a way of fighting against the lack of basic resources.

Narratives of the 'everyday' in Rio de Janeiro's favelas : the construction of alternative news values by community photographers [Narrativas do cotidiano nas favelas cariocas: a problematizacao dos valores-noticia pelos fotografos populares]

Resumo: Esse artigo apresenta os resultados parciais de uma pesquisa em andamento que, a partir do método etnográfico, investiga os projetos de comunicação comunitária, jornalismo e fotojornalismo desenvolvidos por duas organizações não-governamentais na cidade do Rio de Janeiro. O trabalho de campo, realizado durante três meses nas favelas cariocas, forneceu questões teóricas relevantes para os estudos do jornalismo, destacando-se as problematizações sobre a noção de valores-notícia. Voltados para a produção de narrativas centradas no cotidiano das comunidades, os fotojornalistas populares consideram fundamental discutir os valores-notícia formulados pela grande imprensa e propor “contra-valores”.

Participatory content creation and collective intelligence in Rio de Janeiro's favelas

This proposal combines ethnographic techniques and discourse studies to investigate a collective of people engaged with audiovisual productions who collaborate in Curta Favela’s workshops in Rio de Janeiro’s favelas. ‘Favela’ is often translated simply as ‘slum’ or ‘shantytown’, but these terms connote negative characteristics such as shortage, poverty, and deprivation which end up stigmatizing these low income suburbs. Curta Favela (Favela Shorts) is an independent project in which all participants join to use photography and participatory audiovisual production as tools for social change and to raise consciousness. As cameras are not affordable for favela dwellers, Curta Favela’s volunteers teach favela residents how they can use their mobile phones and compact cameras to take pictures and make movies, and afterwards, how they can edit the data using free editing video software programs and publish it on the Internet. To record audio, they use their mp3 or mobile phones. The main aim of this study is to shed light not only on how this project operates, but also to highlight how collective intelligence can be used as a way of fighting against a lack of basic resources.

Social and cultural borders in Rio de Janeiro : the everyday life of community and mainstream photojournalists

This paper takes a multimethod approach which combines ethnographic techniques and discourse studies to investigate two contrasting professional groups: community photographers, who are favela dwellers who have developed photographic projects in Brazil‘s favelas, and photojournalists of the mainstream media. Its purpose is to determine how a cultural and social divide in the city of Rio de Janeiro shapes both community photographers and mainstream photojournalists’ practices, discourses, and identities. While community photographers strive to establish a humane and positive view about favelas and their residents by shifting the focus from poverty, shortages, violence, and criminality to images of the ordinary life, mainstream photojournalists express the view that their role is of primary importance for the defence of human rights in the favelas by helping to prevent, for instance, police abuses and violations. As the data analysis indicated the existence of socio-spatial borders all over Rio de Janeiro, this study adopted the idea of a divided city without denying interconnections between favelas and the city’s political life. Through the analysis of categories which emerged from the data, the complex world of documenting favela life is explored. The major themes touched upon are: the breakdown between the mainstream media and the favela communities; the different kinds of relationships which arise in Rio’s low income suburbs; and the gradual return of mainstream news workers to favelas.

Lower mantle diamonds from Rio Soriso (Juina area, Mato Grosso, Brazil)

The morphology, colour, fluorescence, cathodoluminescence, nitrogen content and aggregation state, internal structure and mineral inclusions have been studied for 69 alluvial diamonds from the Rio Soriso (Juina area, Mato Grosso State, Brazil). Nitrogen in most diamonds (53%) is fully aggregated as B centres, but there is also a large proportion of N-free stones (38%). A strong positive correlation between nitrogen and IR-active hydrogen concentrations is observed. The diamonds contain (in order of decreasing abundance) ferropericlase, CaSi-perovskite, magnetite, MgSi-perovskite, pyrrhotite, 'olivine', SiO2, perovskite, tetragonal almandine-pyrope phase and some other minerals represented by single grains. The Rio Soriso diamond suite is subdivided into several subpopulations that originated in upper and lower mantle of ultramafic and mafic compositions, with the largest subgroup forming in the ultramafic lower mantle. Analysed ferropericlase grains are enriched in Fe (Mg#=0.43-0.89), which is ascribed to their origin in the lowermost mantle. The Juina kimberlites may be unique in sampling the material from depths below 1,700 km that ascended in a plume formed at the core-mantle boundary.

Blame it on Rio: Biodiscovery, native title, and traditional knowledge

This article examines the legal responses to protect traditional knowledge of biodiversity in the wake of the Rio Convention on Biological Diversity. It considers the relative merits of the inter-locking regimes of contract law, environmental law, intellectual property law, and native title law. Part 1 considers the natural drug discovery industry in Australia. In particular, it looks at the operations of Amrad, Astra Zeneca R & D, and the Australian Institute of Marine Science. This section examines the key features of the draft regulations proposed under the Environment Protection and Biodiversity Conservation Act 1999 (Cth) - model contracts, informed consent, benefit-sharing, and ministerial discretion. The use of Indigenous Land Use Agreements in the context of access to genetic resources is also explored. Part 2 considers the role played by native title law in dealing with tangible and intangible property interests. The High Court decision in Western Australia v Ward considers the relationship between native title rights and cultural knowledge. The Federal Court case of Neowarra v Western Australia provides an intriguing gloss on this High Court decision. Part 3 looks at whether traditional knowledge of biodiversity can be protected under intellectual property law. It focuses upon reforms such as Senator Aden Ridgeway's proposed amendments to the Plant Breeder's Rights Act 1994 (Cth), and the push to make disclosure of origin a requirement of patent law.

Rio+ 20: The future we want or greenwash?

The Rio+20 United Nations Conference on Sustainable Development featured a fractious debate over intellectual property and the environment. Not only was there heated debate about patent law, technology transfer, and sustainable development, there was also a debate about sustainable public procurement, eco-labelling, accountable advertising, and greenwashing.

Rio+ 20: Who owns the green economy?

The Rio+20 summit has raised a number of difficult questions about law and technology: what is the relationship between intellectual property and the environment? What role does intellectual property play in sustainable development? Who will own and control the Green Economy? What is the best way to encourage the transfer of environmentally sound technologies? Should intellectual property provide incentives for fossil fuels? What are the respective roles of the public sector and the private sector in green innovation? How should biodiversity, traditional knowledge and Indigenous intellectual property be protected?

Territoriality and the regulation of public space in Favela Morro da Formiga, Rio de Janeiro

Public space in many communities around the world has been identified as over-regulated and devoid of social vibrancy. This research contributed new knowledge regarding the way local residents territorialise and take ownership of streets and open areas in a favela, or informal settlement, in Rio De Janeiro, Brazil. Findings showed that public spaces were only partly activated by spatial pattern or structure. User agency also played a significant role, despite recent regulatory and policing interventions in the favela. This may have important implications for new communities where design could allow for more flexible usage and thereby enhance social vibrancy.

Observations sur les termes culinaires dans deux San-Antonio de Frédéric Dard

Pro gradu-työni aihe on ruokaterminologiaa käsittelevät ranskan puhekielen ja Pariisin slangin lainasanat sekä kirjailija Frédéric Dardin alias San-Antonion (1921-2000) luomat, ruokatermistöön kuuluvat uudissanat ja -sanonnat kahdessa San-Antonio-romaanissa C'est mort et ça ne sait pas sekä Le fil à couper le beurre. Näissä ns. kioskikirjallisuutta edustavissa rikosromaaneissa seikkailee puheenparttaan ruoka-alan termeillä höystävä, "erikoistehtäviä" hoitava komisario ja naistenmies, San-Antonio. Ranskankielisessä arjen kielenkäytössä vilisee ruokaan liittyviä sanoja ja sanontoja muissakin kuin varsinaisissa ruuanvalmistus- ja ateriointiyhteyksissä. Halusin tarkastella, millaisena tämä yleisesti havaitsemani ilmiö todentuu Frédéric Dardin kahdessa romaanissa, jotka olen valinnut aineistokseni. Frédéric Dard käyttää romaaneissaan varsin omaperäistä kieltä: sekä puhekieltä että Pariisin slangia. Korpukseni koostuu romaaneista poimimistani ruoka-alan termistöä sisältävistä esimerkeistä, joita valmiiseen työhön tuli 228 kappaletta. Jaoin kaikki korpuksesta löytämäni ruokatermit kahteen luokkaan sen mukaan, oliko kirjailija lainannut käyttämänsä sanan tai ilmauksen puhekielestä tai Pariisin slangista (lainatermit), vai oliko hän luonut termin tai ilmauksen itse (neologismit). Määrittelin termin tai ilmauksen neologismiksi, jos se ei esiintynyt joko laisinkaan tai ainakaan kirjailijan tarkoittamassa merkityksessä seuraavissa sanakirjoissa: Le Dictionnaire du français argotique, populaire et familier; Le Dictionnaire de l'argot moderne; Le Dictionnaire du français non conventionnel; Le Dictionnaire de l'argot; Le Dictionnaire du français argotique et populaire; L'argot chez les vrais de vrai ja Trésor de la langue française. Varsinainen tutkimus perustuu sanojen ja ilmausten merkitysten selvittämiseen ja analysointiin. Lainatermien analyysillä tarkoitan lainatermien merkitysten selvitystä em. sanakirjojen avulla. Neologismit analysoin tarkemmin käyttäen em. sanakirjoja sekä tukeutuen gastronomisten ja erityisesti kielitieteellisten lähdeteosteni tarjoamiin rakenteellisiin ja semanttisiin muodostustapoihin ja tekemällä niistä tarvittavat yhteenvedot oikean merkityksen selvittämiseksi. Käsittelin aineiston kaikki ruokatermit. Niiden valtavan lukumäärän vuoksi analysoitavien esimerkkien määrää piti rajoittaa niin, että valmiiseen työhön jäi jokaisesta termistä enintään kaksi esimerkkiä kummastakin korpuksen kirjasta eli yhteensä 228 esimerkkiä. Muut esimerkit luetteloin työn lopusta löytyvään liitteeseen. Neologismianalyysissä selvisi, että Frédéric Dard suosi erityisesti semanttisia muodostustapoja eli olemassa olevan merkityksen muuttamista metaforien ja kielikuvien avulla. Dardin rikas terminologia ja hänen humoristiset oivalluksensa ovat osaltaan rikastuttaneet ranskan puhekieltä.Työssäni totean, että Pariisin slangia ja puhekieltä on totuttu pitämään sosiaalisesti sopimattomana, marginaalisten ryhmien kielenä, vaikka sen ilmauksia saattaa nykyisin kuulla jopa akateemikkojen käyttävän, ja ilmauksia on siirtynyt slangi- ja puhekielestä yleiskieleen. Toivon työni edistävän kiinnostusta kielitaidon parantamiseen San-Antonion tyyliin tutustumisen avulla sekä herättävän mielenkiintoa ranskan kielen vivahteikkuuteen ja monimuotoisuuteen muullakin kuin yleiskielen tasolla. Kielessä ei mielestäni voi olla sellaisia osa-alueita, joiden opiskelu ja osaaminen olisi tarpeetonta.

« Le roman est agréablement traduit » : Étude comparative sur la visibilité des traductions et des traducteurs en Finlande et en France à travers des critiques des livres

Pro gradu -työssä tutkitaan ja vertaillaan käännöskirjallisuuden arvosteluja Ranskassa ja Suomessa. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Helsingin Sanomien ja Le Monden vuonna 2003 julkaisemista arvosteluista. Lehdissä oli yhteensä 2691 arvosteltua kirjaa, joista 845 oli käännöksiä. Päätavoite on ollut selvittää näiden valtasanomalehtien kritiikkejä tutkimalla, kummassa maassa kääntäjän ja käännöksen asema on näkyvämpi ja minkälaisia julkaistut käännöskritiikit ovat. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkia, kumpi lehdistä on avoimempi vieraskielisiä kirjoja ja käännöksiä kohtaan. Kirja-arvostelujen lähemmälle tutkimiselle luodaan pohjaa perehtymällä kääntäjän ja käännöksen näkyvyyteen liittyviin seikkoihin. Tässä käytetään hyväksi Koskisen (2000) tutkimusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millainen on hyvä käännös eri kääntäjien ja tutkijoiden mielestä, sekä muita saman aihepiirin tutkimuksia ja aiheesta vallalla ollutta keskustelua. Lisäksi selvitetään, miksi laadukkaat käännösarvostelut ovat harvinaisia ja mistä tämä johtuu. Analyysivaiheen kvantitatiivisessa osassa perehdytään käännösten määrälliseen osuuteen sekä aineistossa että Ranskan ja Suomen kokonaisjulkaisumäärissä. Aineiston käännösarvostelut luokitellaan niiden sisällön mukaan. Tässä on käytetty soveltuvin osin Gullinin (1998) kehittelemää mallia. Käännösarvostelujen sisältöanalyysissa kiinnitetään huomiota niiden käännöstä ja kääntäjää koskeviin kommentteihin. Arvostelujen laadun ja kriitikkojen käyttämien arvosteluperusteiden pohdinta nojautuu aiheesta aikaisemmin tehtyihin teoreettisiin sekä empiirisiin tutkimuksiin. Pro gradu -työ sisältää myös erillisen katsauksen käännettyjen lastenkirjojen arvosteluihin sekä arvostelujen ulkopuolisiin kääntäjiin ja kääntämiseen liittyviin artikkeleihin. Koko tutkimuksen ajan lähestymistapa on vertaileva Le Monden ja Helsingin Sanomien välillä. Tutkimuksesta selviää, että Le Monde julkaisee huomattavasti enemmän kirja-arvosteluja. Molemmat lehdet sisältävät kuitenkin suhteellisesti yhtä paljon arvosteluja käännöskirjoista. Helsingin Sanomissa on enemmän vieraskielisten teosten arvosteluja, ja käännösten ja kääntäjän asema on huomattavasti näkyvämpi lehden kritiikeissä. Suurin osa Le Monden käännösarvosteluista sisältää vain kääntäjän nimen bibliografisissa tiedoissa. Helsingin Sanomissa vain alle puolet käännöskirjoista on arvosteltu tällä tavoin. Myös kritiikit, joissa kääntäjän nimeä ei mainita ollenkaan, ovat yleisempiä ranskalaislehdessä. Suhteellisen pieni osa käännösarvosteluista arvioi käännöksen laatua. Näille arvioille on ominaista perustelujen ja analyysin puuttuminen ja ne ovat usein lyhyitä. Arviot ovat sävyltään enimmäkseen positiivisia tai neutraaleja. Hyvin yleistä on myös se, että kriitikko sekoittaa kaksi eri asiaa: kääntäjän ja kirjailijan tyylin. Yleisin kriitikkojen käyttämä arviointikriteeri on tutkia käännöksen ja kohdekielen tai käännöksen ja lähtötekstin suhdetta. Monesti arviointikriteeri jää täysin epäselväksi. Helsingin Sanomien kritiikeissä kääntäjiin viitataan huomattavasti useammin myös itse arvostelutekstissä. Lehti tuo näkyvästi esille kääntäjiä muissakin kuin kirja-arvosteluartikkeleissaan. Sen sijaan Le Mondessa ei ole pelkästään kääntäjiä käsitteleviä tekstejä.

Studio portrait of unidentified Levy brother (most likely Arthur or Hermann) in military uniform; Nogent-Sur-Seine, France.

Photographer's imprint lower left corner

Boris Guerrit being thanked in Jerusalem for having sheltered in his mother-in-law's home in Soisy-sur-Seine his cousin Sonia and her husband Jacob Judey-Barosin from September 1943 until the liberation of Paris in August 1944 Portraits Groups

Early in 1943 the Barosins were arrested and sent to the deportation camp in Gurs. They were freed by French authorities and went into hiding until their liberation in 1944 in Paris. In 1947 they emigrated to the United States.