Second-line status epilepticus treatment: comparison of phenytoin, valproate, and levetiracetam.

Purpose:  Phenytoin (PHT), valproic acid (VPA), or levetiracetam (LEV) are commonly used as second-line treatment of status epilepticus (SE), but comparative studies are not available. Methods:  Among 279 adult SE episodes identified prospectively in our tertiary care hospital over 4 years, we retrospectively identified 187 episodes in which PHT, VPA, or LEV were given after benzodiazepines. Patients with postanoxic SE were not included. Demographics, clinical SE features, failure of second-line treatment to control SE, new handicap, and mortality at hospital discharge were assessed. Uni- and multivariable statistical analyses were applied to compare the three agents. Key Findings:  Each compound was used in about one third of SE episodes. VPA failed to control SE in 25.4%, PHT in 41.4%, and LEV in 48.3% of episodes in which these were prescribed. A deadly etiology was more frequent in the VPA group, whereas SE episodes tended to be more severe in the PHT group. After adjustment for these known SE outcome predictors, LEV failed more often than VPA [odds ratio (OR) 2.69; 95% confidence interval (CI) 1.19-6.08]; 16.8% (95% CI: 6.0-31.4%) of second-line treatment failures could be attributed to LEV. PHT was not statistically different from the other two compounds. Second-line treatment did not seem to influence new handicap and mortality, whereas etiology and the SE Severity Score (STESS) were robust independent predictors. Significance:  Even without significant differences on outcome at discharge, LEV seems less efficient than VPA to control SE after benzodiazepines. A prospective comparative trial is needed to address this potentially concerning finding.

Generative FDG-PET and MRI model of aging and disease progression in Alzheimer's disease.

The failure of current strategies to provide an explanation for controversial findings on the pattern of pathophysiological changes in Alzheimer's Disease (AD) motivates the necessity to develop new integrative approaches based on multi-modal neuroimaging data that captures various aspects of disease pathology. Previous studies using [18F]fluorodeoxyglucose positron emission tomography (FDG-PET) and structural magnetic resonance imaging (sMRI) report controversial results about time-line, spatial extent and magnitude of glucose hypometabolism and atrophy in AD that depend on clinical and demographic characteristics of the studied populations. Here, we provide and validate at a group level a generative anatomical model of glucose hypo-metabolism and atrophy progression in AD based on FDG-PET and sMRI data of 80 patients and 79 healthy controls to describe expected age and symptom severity related changes in AD relative to a baseline provided by healthy aging. We demonstrate a high level of anatomical accuracy for both modalities yielding strongly age- and symptom-severity- dependant glucose hypometabolism in temporal, parietal and precuneal regions and a more extensive network of atrophy in hippocampal, temporal, parietal, occipital and posterior caudate regions. The model suggests greater and more consistent changes in FDG-PET compared to sMRI at earlier and the inversion of this pattern at more advanced AD stages. Our model describes, integrates and predicts characteristic patterns of AD related pathology, uncontaminated by normal age effects, derived from multi-modal data. It further provides an integrative explanation for findings suggesting a dissociation between early- and late-onset AD. The generative model offers a basis for further development of individualized biomarkers allowing accurate early diagnosis and treatment evaluation.

Granulocyte macrophage colony stimulating factor improves mucosal repair in a mouse model of acute colitis (P278)

Background and Aims: Granulocyte-macrophage colonystimulating factor (GM-CSF), a cytokine modulating the number and function of innate immune cells, has been shown to provide symptomatic benefit in some patients with Crohn's disease (CD). Since, it becomes widely appreciated that a timely and spatially regulated action of innate immune cells is critical for tissue regeneration, we tested whether GM-CSF therapy may favours intestinal mucosal repair in the acute mouse model of dextran sulfate sodium (DSS)-induced colitis. Methods: Mice treated with GM-CSF or saline were exposed for 7 days to DSS to induce colitis. On day 5, 7 and 10, mice were subjected to colonoscopy or sacrificed for evaluation of inflammatory reaction and mucosal healing. Results: GM-CSF therapy prevented body weight loss, diarrhea, dampened inflammatory reactions and ameliorated mucosal damages. Mucosal repair improvement in GM-CSF-treated mice was observed from day 7 on both by colonoscopy (ulceration score 1.2}0.3 (GM-CSF-treated) vs 3.1}0.5 (untreated), p = 0.01) and histological analysis (percentage of reepithelialized ulcers 55%}4% (GM-CSF-treated) vs 18%}13% (untreated), p = 0.01). GM-CSF therapy can still improve the colitis when hematopoietic, but not non-hematopoietic cells, are responsive to GM-CSF, as shown in WT→GM-CSFRKO chimeras. Lastly, we observed that GM-CSF-induced promotion of wound healing is associated with a modification of the cellular composition of DSS-induced colonic inflammatory infiltrate, characterized by the reduction of neutrophil numbers and early accumulation of CD11b+Gr1lo myeloid cells. Conclusion: Our study shows that GM-CSF therapy accelerates the complex program leading to tissue repair during acute colitis and suggests that GM-CSF promotion of mucosal repair might contribute to the symptomatic benefits of GM-CSF therapy observed in some CD patients.

Assessing catchment-scale erosion and yields of suspended solids from improved temperate grassland.

This paper quantifies the yields of suspended solids (SS) from a headwater catchment managed as improved temperate grassland, providing the first direct, catchment-scale evidence of the rates of erosion from this land-use in the UK and assessing the threat posed to aquatic ecosystems. High-resolution monitoring of catchment hydrology and the concentrations of SS and volatile organic matter (VOM) were carried out in the first-order channel of the Den Brook headwater catchment in Devon (UK) during the 2006-2007 hydrological season. The widely used 'rating curve' (discharge-concentration) approach was employed to estimate yields of SS, but as demonstrated by previous researchers, this study showed that discharge is a poor predictor of SS concentrations and therefore any yields estimated from this technique are likely to be highly uncertain. Nevertheless, for the purpose of providing estimates of yields that are comparable to previous studies on other land uses/sources, this technique was adopted albeit in an uncertainty-based framework. The findings suggest that contrary to the common perception, grasslands can be erosive landscapes with SS yields from this catchment estimated to be between 0.54 and 1.21 t ha(-1) y(-1). In terms of on-site erosion problems, this rate of erosion does not significantly exceed the commonly used 'tolerable' threshold in the UK ( approximately 1 t ha(-1) y(-1)). In terms of off-site erosion problems, it is argued here that the conventional expression of SS yield as a bulk annual figure has little relevance to the water quality and ecological status of surface waters and therefore an alternative technique (the concentration-frequency curve) is developed within this paper for the specific purpose of assessing the ecological threat posed by the delivery of SS into surface waters. This technique illustrates that concentrations of SS recorded at the catchment outlet frequently exceed the water quality guidelines, such as those of the EU Freshwater Fisheries Directive (78/659/EC), and pose a serious threat to aquatic organisms. It is suggested that failure to recognise improved temperate grasslands as a potential source of particulate material could result in the non-compliance of surface waters to water quality guidelines, deterioration of ecological status and failure of water quality remediation measures.

Effect of water contamination on the shear bond strength of five orthodontic adhesives

Objectives: To evaluate the shear bond strength and site of failure of brackets bonded to dry and wet enamel. Study design: 50 teeth were divided into ten groups of 5 teeth each (10 surfaces). In half the groups enamel was kept dry before bonding, and in the other half distilled water was applied to wet the surface after etching. The following groups were established: 1)Acid/Transbond-XT (dry/wet) XT; 2) Transbond Plus Self Etching Primer (TSEP)/Transbond-XT paste (dry/wet); 3) Concise (dry), Transbond MIP/Concise (wet), 4) FujiOrtho-LC (dry/wet); 5) SmartBond (dry/wet). Brackets were bonded to both buccal and lingual surfaces. Specimens were stored in distilled water (24 hours at 37ºC) and thermocycled. Brackets were debonded using a Universal testing machine (cross-head speed 1 mm/min). Failure sites were classified using a stereomicroscope. Results: No significant differences in bond strength were detected between the adhesives under wet and dry conditions except for Smart- Bond, whose bond strength was significantly lower under dry conditions. For all the adhesives most bond failures were of mixed site location except for Smartbond, which failed at the adhesive-bracket interface. Conclusions: Under wet conditions the bonding capacity of the adhesives tested was similar than under dry conditions, with the exception of SmartBond which improved under wet conditions

Heat Transfer Analysis of the EPR Core Catcher Test Facility Volley

Uusi EPR-reaktorikonsepti on suunniteltu selviytymään tapauksista, joissa reaktorinsydän sulaa ja sula puhkaisee paineastian. Suojarakennuksen sisälle on suunniteltu alue, jolle sula passiivisesti kerätään, pidätetään ja jäähdytetään. Alueelle laaditaan valurautaelementeistä ns.sydänsieppari, joka tulvitetaan vedellä. Sydänsulan tuottama jälkilämpö siirtyyveteen, mistä se poistetaan suojarakennuksen jälkilämmönpoistojärjestelmän kautta. Suuri osa lämmöstä poistuu sydänsulasta sen yläpuolella olevaan veteen, mutta lämmönsiirron tehostamiseksi myös sydänsiepparin alapuolelle on sijoitettu vedellä täytettävät jäähdytyskanavat. Jotta sydänsiepparin toiminta voitaisiin todentaa, on Lappeenrannan Teknillisellä Yliopistolla rakennettu Volley-koelaitteisto tätä tarkoitusta varten. Koelaitteisto koostuu kahdesta täysimittaisesta valuraudasta tehdystä jäähdytyskanavasta. Sydänsulan tuottamaa jälkilämpöä simuloidaan koelaitteistossa sähkövastuksilla. Tässä työssä kuvataan simulaatioiden suorittaminen ja vertaillaan saatuja arvoja mittaustuloksiin. Työ keskittyy sydänsiepparista jäähdytyskanaviin tapahtuvan lämmönsiirron teoriaan jamekanismeihin. Työssä esitetään kolme erilaista korrelaatiota lämmönsiirtokertoimille allaskiehumisen tapauksessa. Nämä korrelaatiot soveltuvat erityisesti tapauksiin, joissa vain muutamia mittausparametreja on tiedossa. Työn toinen osa onVolley 04 -kokeiden simulointi. Ensin käytettyä simulointitapaa on kelpoistettuvertaamalla tuloksia Volley 04 ja 05 -kokeisiin, joissa koetta voitiin jatkaa tasapainotilaan ja joissa jäähdytteen käyttäytyminen jäähdytyskanavassa on tallennettu myös videokameralla. Näiden simulaatioiden tulokset ovat hyvin samanlaisiakuin mittaustulokset. Korkeammilla lämmitystehoilla kokeissa esiintyi vesi-iskuja, jotka rikkoivat videoinnin mahdollistavia ikkunoita. Tämän johdosta osassa Volley 04 -kokeita ikkunat peitettiin metallilevyillä. Joitakin kokeita jouduttiin keskeyttämään laitteiston suurten lämpöjännitysten johdosta. Tällaisten testien simulaatiot eivät ole yksinkertaisia suorittaa. Veden pinnan korkeudesta ei ole visuaalista havaintoa. Myöskään jäähdytteen tasapainotilanlämpötiloista ei ole tarkkaa tietoa, mutta joitakin oletuksia voidaan tehdä samoilla parametreilla tehtyjen Volley 05 -kokeiden perusteella. Mittaustulokset Volley 04 ja 05 -kokeista, jotka on videoitu ja voitu ajaa tasapainotilaan saakka, antoivat simulaatioiden kanssa hyvin samankaltaisia lämpötilojen arvoja. Keskeytettyjen kokeiden ekstrapolointi tasapainotilaan ei onnistunut kovin hyvin. Kokeet jouduttiin keskeyttämään niin paljon ennen termohydraulista tasapainoa, ettei tasapainotilan reunaehtoja voitu ennustaa. Videonauhoituksen puuttuessa ei veden pinnan korkeudesta saatu lisätietoa. Tuloksista voidaan lähinnä esittää arvioita siitä, mitä suuruusluokkaa mittapisteiden lämpötilat tulevat olemaan. Nämä lämpötilat ovat kuitenkin selvästi alle sydänsiepparissa käytettävän valuraudan sulamislämpötilan. Joten simulaatioiden perusteella voidaan sanoa, etteivät jäähdytyskanavien rakenteet sula, mikäli niissä on pienikin jäähdytevirtaus, eikä useampia kuin muutama vierekkäinen kanava ole täysin kuivana.

A definition and classification of status epilepticus - Report of the ILAE Task Force on Classification of Status Epilepticus.

The Commission on Classification and Terminology and the Commission on Epidemiology of the International League Against Epilepsy (ILAE) have charged a Task Force to revise concepts, definition, and classification of status epilepticus (SE). The proposed new definition of SE is as follows: Status epilepticus is a condition resulting either from the failure of the mechanisms responsible for seizure termination or from the initiation of mechanisms, which lead to abnormally, prolonged seizures (after time point t1 ). It is a condition, which can have long-term consequences (after time point t2 ), including neuronal death, neuronal injury, and alteration of neuronal networks, depending on the type and duration of seizures. This definition is conceptual, with two operational dimensions: the first is the length of the seizure and the time point (t1 ) beyond which the seizure should be regarded as "continuous seizure activity." The second time point (t2 ) is the time of ongoing seizure activity after which there is a risk of long-term consequences. In the case of convulsive (tonic-clonic) SE, both time points (t1 at 5 min and t2 at 30 min) are based on animal experiments and clinical research. This evidence is incomplete, and there is furthermore considerable variation, so these time points should be considered as the best estimates currently available. Data are not yet available for other forms of SE, but as knowledge and understanding increase, time points can be defined for specific forms of SE based on scientific evidence and incorporated into the definition, without changing the underlying concepts. A new diagnostic classification system of SE is proposed, which will provide a framework for clinical diagnosis, investigation, and therapeutic approaches for each patient. There are four axes: (1) semiology; (2) etiology; (3) electroencephalography (EEG) correlates; and (4) age. Axis 1 (semiology) lists different forms of SE divided into those with prominent motor systems, those without prominent motor systems, and currently indeterminate conditions (such as acute confusional states with epileptiform EEG patterns). Axis 2 (etiology) is divided into subcategories of known and unknown causes. Axis 3 (EEG correlates) adopts the latest recommendations by consensus panels to use the following descriptors for the EEG: name of pattern, morphology, location, time-related features, modulation, and effect of intervention. Finally, axis 4 divides age groups into neonatal, infancy, childhood, adolescent and adulthood, and elderly.

Literature report : a review of policy learning in five strands of political science research

This paper reviews the policy learning literature in political science. In recent years, the number of publications on learning in the political realm increased dramatically. Researchers have focused on how policymakers and administrators adapt policies based on learning processes or experiences. Thereby, learning has been discussed in very different ways. Authors have referred to learning in the context of ideas, understood as deeply held beliefs, and, as change and adaptation of policy instruments. Two other strands of literature have taken into consideration learning, namely the diffusion literature and research on transfer, which put forward learning to understand who learns from whom and what. Opposed to these views, political learning emphasizes the adaptation of new strategies by policymakers over the transfer of knowledge or broad ideas. In this approach, learning occurs due to the failure of existing policies, increasing problem pressure, scientific innovations, or a combination of these elements.

OLFM4 : a neutrophil shield against autoimmunity?

Neutrophil extracellular traps (NETs) formation is a cell death mechanism characterized by the extrusion of DNA fibers associated to antimicrobial peptides such as LL37. Beside their antimicrobial role, NETs are highly immunogenic by their ability to activate plasmacytoid dendritic cells (pDCs). In this context, LL37 binds to NET-DNA, leading to endosomal Toll¬like-receptor (TLR) 9 binding, resulting in Interferon alpha (IFNa) production by pDCs. Uncontrolled pDC activation by NETs is an important player in the pathogenesis of autoimmune disease such as Lupus Erythematosus (LE); however the regulation of NET- driven pDC activation is poorly characterized. Olfactomedin 4 (OLFM4) is a granule protein present in a subset of circulating neutrophils and was shown to bear anti-inflammatory properties in a mouse model, raising the possibility that it may regulate neutrophil-induced inflammation. Therefore, in this project, we aimed at deciphering the mechanism by which OLFM4 may regulate inflammation induced by NET-activated pDC and its relevance in the pathogenesis of Lupus Erythematosus (LE). First, we show that OLFM4 directly interacted with LL37 in neutrophils, impairing LL37/DNA complexes formation and pDC activation to produce IFNa. Then, by using an in vivo model of acute inflammation depending on NET- driven activation of pDCs, we observed that the absence of Olfm4 led to uncontrolled type I IFN production, confirming the regulatory role of neutrophil-derived OLFM4. Beyond controlling NET-induced inflammation, we also show that OLFM4 could inhibit pDC activation mediated by DNA-containing immune complexes (ICs), suggesting that OLFM4 holds anti¬inflammatory properties in the context of LE. Of note, we identified a previously unknown population of OLFM4hi9h neutrophils in healthy individuals that may belong to the immunosuppressive subset of granulocytic myeloid-derived suppressor cells (g-MDSCs). Strikingly, we observed a decreased frequency of OLFM4h'9h cells among inflammatory Low density granulocytes (LDGs) neutrophils in LE patients, suggesting that a disequilibrium between pro- and anti-inflammatory neutrophils may participate to the disease pathogenesis. Altogether, this study demonstrates that OLFM4 is involved in the resolution of inflammation. -- La NETose (formation de Neutrophil Extracellular Traps, NETs) est une réponse à un stimulus inflammatoire caractérisée par l'expulsion de l'ADN lié à des peptides antimicrobiens comme le LL37, induisant la mort de la cellule. Les NETs possèdent des propriétés antibactériennes et sont pro-inflammatoires via leur capacité à activer les cellules dendritiques plasmacytoïdes (pDCs). Dans ce contexte, les complexes ADN/LL37 libérés lient le récepteur Toll-like 9 des pDCs, induisant la production d'Interféron alpha (IFNa). La production incontrôlée d'IFNa par les pDCs est impliquée dans la pathogenèse du Lupus Erythemateux (LE), cependant la régulation de l'activation des pDCs reste mal connue. L'Oflactomédine 4 (OLFM4) est une protéine produite par une sous-population de neutrophiles, avec des propriétés anti-inflammatoires possibles. Le but de ce projet était d'identifier les mécanismes par lesquels l'OLFM4 pourrait réguler l'inflammation induite par les NETs et sa relevance dans la pathogenèse du LE. Tout d'abord, nous avons montré que l'OLFM4 interagissait avec le LL37, empêchant la production des complexes ADN/LL37 qui activent les pDCs. Nous avons vérifié notre hypothèse in vivo en utilisant un modèle murin d'inflammation locale dépendant des pDCs et des NETs. Dans ce contexte, le déficit en Olfm4 était associé à une production accrue d'IFNa, confirmant le rôle de l'OLFM4 dans le contrôle de l'inflammation. De plus, l'OLFM4 pouvait également inhiber l'activation des pDCs induite par des complexes immuns, suggérant que l'OLFM4 serait aussi anti-inflammatoire dans le contexte du LE. Ensuite, nous avons identifié une nouvelle population de neutrophiles OLFM4h'9h chez les sujets sains qui pourraient appartenir au sous-type anti¬inflammatoire des g-MDSCs (granulocytic myeloid-derived suppressor cells). Nous avons observé une diminution de ces cellules parmi les neutrophiles pro-inflammatoires LDGs (Low Density Granulocytes) dans le LE suggérant qu'un déséquilibre entre les sous-types de neutrophiles pourrait participer à l'inflammation excessive de cette maladie. Ces travaux mettent en évidence l'implication de l'OLFM4 dans la résolution de l'inflammation et suggèrent qu'une expression altérée de l'OLFM4 pourrait participer à la pathogenèse du LE. -- Les neutrophils constituent la majorité des globules blancs circulants et sont rapidement mobilisés depuis le sang dans un organe lésé en cas d'infection ou de blessure. Ils représentent la première ligne de défense du système immunitaire. Ils sont indispensables dans la défense contre les infections par leur capacité à tuer les bactéries, par exemple en produisant des peptides antimicrobiens (AMPs) qui fonctionnent comme des antibiotiques naturels. De plus, les neutrophiles recrutent les autres membres du système immunitaire qui sont nécessaires à l'éradication complète des microbes et à la réparation des tissus. Les nombreux outils permettant aux neutrophiles de contrôler les infections ne sont cependant pas sans danger pour les tissus. En effet, diverses molécules comme les AMPs peuvent induire des dommages tissulaires substantiels en participant au développement d'une inflammation chronique. Ceci est particulièrement le cas lorsque les neutrophiles meurent par un processus nommé NETose. Dans ce contexte, la cellule subit une dissolution de sa membrane suivie de l'expulsion de son ADN associé à des AMPs. Ces complexes formés d'ADN et d'AMPs induisent la production de cytokines pro-inflammatoires dont l'Interféron alpha (IFNa). Certaines maladies auto-immunes comme le lupus érythémateux sont associées à un excès de NETose produit par les neutrophiles et à un excès d'IFNa qui participe au développement de la maladie. Dans cette thèse, nous avons montré que l'Olfactomédine 4 (OLFM4), une protéine produite par les neutrophiles eux-mêmes, est un inhibiteur de cette inflammation. Nous avons démontré que TOLFM4 empêchait la formation des complexes ADN/AMPs, réduisant par là la production d'IFNa in vitro et in vivo. Finalement, nos recherches ont suggéré que l'OLFM4 pourrait être insuffisamment produite chez les patients souffrant de lupus, ce qui pourrait participer à l'inflammation chronique associée à la maladie.

The p38/MK2/Hsp25 pathway is required for BMP-2-induced cell migration.

Background: Bone morphogenetic proteins (BMPs) have been shown to participate in the patterning and specification of several tissues and organs during development and to regulate cell growth, differentiation and migration in different cell types. BMP-mediated cell migration requires activation of the small GTPase Cdc42 and LIMK1 activities. In our earlier report we showed that activation of LIMK1 also requires the activation of PAKs through Cdc42 and PI3K. However, the requirement of additional signaling is not clearly known. Methodology/Principal Findings: Activation of p38 MAPK has been shown to be relevant for a number of BMP-2¿s physiological effects. We report here that BMP-2 regulation of cell migration and actin cytoskeleton remodelling are dependent on p38 activity. BMP-2 treatment of mesenchymal cells results in activation of the p38/MK2/Hsp25 signaling pathway downstream from the BMP receptors. Moreover, chemical inhibition of p38 signaling or genetic ablation of either p38¿ or MK2 blocks the ability to activate the downstream effectors of the pathway and abolishes BMP-2-induction of cell migration. These signaling effects on p38/MK2/Hsp25 do not require the activity of either Cdc42 or PAK, whereas p38/MK2 activities do not significantly modify the BMP-2-dependent activation of LIMK1, measured by either kinase activity or with an antibody raised against phospho-threonine 508 at its activation loop. Finally, phosphorylated Hsp25 colocalizes with the BMP receptor complexes in lamellipodia and overexpression of a phosphorylation mutant form of Hsp25 is able to abolish the migration of cells in response to BMP-2. Conclusions: These results indicate that Cdc42/PAK/LIMK1 and p38/MK2/Hsp25 pathways, acting in parallel and modulating specific actin regulatory proteins, play a critical role in integrating responses during BMP-induced actin reorganization and cell migration.

Pathologies vasculaires lymphatiques: apport de la lympho-fluoroscopie [Lymphatic vascular pathologies: contribution of lympho-fluoroscopy].

Si l'examen clinique revêt une importance essentielle en lymphologie et exige des praticiens expérimentés, la lymphoscintigraphie et plus récemment la lympho-fluoroscopie au vert d'indocyanine constituent des moyens d'investigation précieux dans la prévention, le diagnostic et le traitement des pathologies vasculaires lymphatiques. L'intérêt de la lymphoscintigraphie réside dans l'analyse qualitative et quantitative de la migration des macromolécules par les vaisseaux lymphatiques et l'évaluation du secteur lymphatique profond. La lympho-fluoroscopie se distingue de la lymphoscintigraphie par l'obtention d'une cartographie détaillée des vaisseaux lymphatiques superficiels et d'images dynamiques en temps réel. Elle apporte à l'angiologue et au physiothérapeute des informations irremplaçables sur leur contractilité et la présence de dérivations compensatoires à privilégier lors du drainage lymphatique manuel. If clinical examination has an essential importance in lymphology disorders and requires experimented practitioners, lymphoscintigraphy and more recently green indocyanine lympho-fluoroscopy constitute precious complementary investigations in prevention, diagnosis, and treatment of lymphatic vascular pathologies. The lymphoscintigraphy interest lies in qualitative and quantitative analysis of macromolecules migration within lymphatic vessels and the deep lymphatic network. The lympho-fluoroscopy distinguishes itself from lymphoscintigraphy allowing real time superficial lymphatic vessels detailed mapping, gathering important information on their contractility, and the presence of compensatory derivations to be favored during manual lymphatic drainage to angiologist and physiotherapist.

Retrospective study of sonographic findings in bone involvement associated with rotator cuff calcific tendinopathy: preliminary results of a case series

Abstract Objective: The present study was aimed at investigating bone involvement secondary to rotator cuff calcific tendonitis at ultrasonography. Materials and Methods: Retrospective study of a case series. The authors reviewed shoulder ultrasonography reports of 141 patients diagnosed with rotator cuff calcific tendonitis, collected from the computer-based data records of their institution over a four-year period. Imaging findings were retrospectively and consensually analyzed by two experienced musculoskeletal radiologists looking for bone involvement associated with calcific tendonitis. Only the cases confirmed by computed tomography were considered for descriptive analysis. Results: Sonographic findings of calcific tendinopathy with bone involvement were observed in 7/141 (~ 5%) patients (mean age, 50.9 years; age range, 42-58 years; 42% female). Cortical bone erosion adjacent to tendon calcification was the most common finding, observed in 7/7 cases. Signs of intraosseous migration were found in 3/7 cases, and subcortical cysts in 2/7 cases. The findings were confirmed by computed tomography. Calcifications associated with bone abnormalities showed no acoustic shadowing at ultrasonography, favoring the hypothesis of resorption phase of the disease. Conclusion: Preliminary results of the present study suggest that ultrasonography can identify bone abnormalities secondary to rotator cuff calcific tendinopathy, particularly the presence of cortical bone erosion.

Effects of modern variable frequency drive on the reliability of an old crane induction motor

The work aims to analyze the possibilities of utilizing old crane driving AC induction motors in modern pulse-width-modulated variable frequency drives. Bearing currents and voltage stresses are the two main problems associated with modern IGBT inverters, and they may cause premature failure of an old induction motor. The origins of these two problems are studied. An analysis of the mechanism of bearing failure is proposed. Certain types of bearing currents are considered in detail. The most effective and economical means are chosen for bearing currents mitigation. Transient phenomena of cables and mechanism of over voltages occurring at motor terminals are studied in the work. The weakest places of the stator winding insulation system are shown and recommendations are given considering the mitigation of voltage stresses. Only the most appropriate and cost effective preventative methods are chosen for old motor drives. Rewinding of old motors is also considered.

Anoxic-ischemic encephalopathy: association of predictors with the vital and functional prognosis of patients

Improve the prediction of the vital and functional prognosis of comatose patients suffering from anoxic-ischemic encephalopathy after successful resuscitation from a cardiac arrest, addmitted to the Intensive Care and Coronary Units of the Dr. Josep Trueta Hospital, based on clinical, neurophysiological and biochemical results.The results of these different tests, revised and combined all together, will improve the prediction of the patients' prognosis, leading to an accurate vital and functional outcome, as they only have been studied separately so far. Anoxia is the third most frequent cause of coma, and the most common cause of post-anoxic coma in adults is the cardiac arrest. The incidence of hypoxic-ischemic brain injury is not well known, but it is certain that cardiac arrest, the most common cause of post-anoxic coma, affects approximately 24000 to 50000 Spanish people every year, most of them occuring out of the hospital. A cardiac arrest is the abrupt cessation of normal circulation of the blood due to failure of the heart to contract effectively during systole. It is different from, but may be caused by, a heart attack or myocardial infarction, where blood flow to the still-beating heart is interrupted. Arrested blood circulation prevents delivery of oxygen to all parts of the body. Cerebral hypoxia, or lack of oxygen supply to the brain, causes victims to lose consciousness and to stop normal breathing, although agonal breathing may still occur. Brain injury is likely if cardiac arrest is untreated for more than five minutes

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.