Vue Iles du Salut Dreyfus.

Handwritten list of buildings, including Dreyfuss"Case" on the Ile du Diable. On verso: "Ligue des Droits de l'Homme, Section El Affroun ALger"

Case du deporte Dreyfus Devil's Island.

Dreyfus was imprisoned in French Colony Devil's Island

CD4+ alpha beta T cell and gamma delta T cell responses to Mycobacterium tuberculosis. Similarities and differences in Ag recognition, cytotoxic effector function, and cytokine production.

CD4+ and gamma delta T cells are activated readily by Mycobacterium tuberculosis. To examine their role in the human immune response to M. tuberculosis, CD4+ and gamma delta T cells from healthy tuberculin-positive donor were studied for patterns of Ag recognition, cytotoxicity, and cytokine production in response to M. tuberculosis-infected mononuclear phagocytes. Both T cell subsets responded to intact M. tuberculosis and its cytosolic Ags. However, CD4+ and gamma delta T cells differed in the range of cytosolic Ags recognized: reactivity to a wide m.w. range of Ags for CD4+ T cells, and a restricted pattern for gamma delta T cells, with dominance of Ags of 10 to 15 kDa. Both T cell subsets were equally cytotoxic for M. tuberculosis-infected monocytes. Furthermore, both CD4+ and gamma delta T cells produced large amounts of IFN-gamma: mean pg/ml of IFN-gamma in supernatants was 2458 +/- 213 for CD4+ and 2349 +/- 245 for gamma delta T cells. By filter-spot ELISA (ELISPOT), the frequency of IFN-gamma-secreting gamma delta T cells was one-half of that of CD4+ T cells in response to M. tuberculosis, suggesting that gamma delta T cells on a per cell basis were more efficient producers of IFN-gamma than CD4+ T cells. In contrast, CD4+ T cells produced more IL-2 than gamma delta T cells, which correlated with diminished T cell proliferation of gamma delta T cells compared with CD4+ T cells. These results indicate that CD4+ and gamma delta T cell subsets have similar effector functions (cytotoxicity, IFN-gamma production) in response to M. tuberculosis-infected macrophages, despite differences in the Ags recognized, IL-2 production, and efficiency of IFN-gamma production.

Buckled nano rod - a two state system: quantum effects on its dynamics

We consider a suspended elastic rod under longitudinal compression. The compression can be used to adjust potential energy for transverse displacements from the harmonic to the double well regime. The two minima in potential energy curve describe two possible buckled states. Using transition state theory (TST) we have calculated the rate of conversion from one state to other. If the strain epsilon = 4 epsilon c the simple TST rate diverges. We suggest a method to correct this divergence for quantum calculations. We also find that zero point energy contributions can be quite large so that single mode calculations can lead to large errors in the rate.

Studies of solar and stellar flares using multi-instrument data

Solar flares were first observed by plain eye in white light by William Carrington in England in 1859. Since then these eruptions in the solar corona have intrigued scientists. It is known that flares influence the space weather experienced by the planets in a multitude of ways, for example by causing aurora borealis. Understanding flares is at the epicentre of human survival in space, as astronauts cannot survive the highly energetic particles associated with large flares in high doses without contracting serious radiation disease symptoms, unless they shield themselves effectively during space missions. Flares may be at the epicentre of man s survival in the past as well: it has been suggested that giant flares might have played a role in exterminating many of the large species on Earth, including dinosaurs. Having said that prebiotic synthesis studies have shown lightning to be a decisive requirement for amino acid synthesis on the primordial Earth. Increased lightning activity could be attributed to space weather, and flares. This thesis studies flares in two ways: in the spectral and the spatial domain. We have extracted solar spectra using three different instruments, namely GOES (Geostationary Operational Environmental Satellite), RHESSI (Reuven Ramaty High Energy Solar Spectroscopic Imager) and XSM (X-ray Solar Monitor) for the same flares. The GOES spectra are low resolution obtained with a gas proportional counter, the RHESSI spectra are higher resolution obtained with Germanium detectors and the XSM spectra are very high resolution observed with a silicon detector. It turns out that the detector technology and response influence the spectra we see substantially, and are important to understanding what conclusions to draw from the data. With imaging data, there was not such a luxury of choice available. We used RHESSI imaging data to observe the spatial size of solar flares. In the present work the focus was primarily on current solar flares. However, we did make use of our improved understanding of solar flares to observe young suns in NGC 2547. The same techniques used with solar monitors were applied with XMM-Newton, a stellar X-ray monitor, and coupled with ground based Halpha observations these techniques yielded estimates for flare parameters in young suns. The material in this thesis is therefore structured from technology to application, covering the full processing path from raw data and detector responses to concrete physical parameter results, such as the first measurement of the length of plasma flare loops in young suns.

Coding for Two-User Gaussian MAC with PSK and PAM Signal Sets

Constellation Constrained (CC) capacity regions of a two-user Gaussian Multiple Access Channel(GMAC) have been recently reported. For such a channel, code pairs based on trellis coded modulation are proposed in this paper with MPSK and M-PAM alphabet pairs, for arbitrary values of M,toachieve sum rates close to the CC sum capacity of the GMAC. In particular, the structure of the sum alphabets of M-PSK and M-PAMmalphabet pairs are exploited to prove that, for certain angles of rotation between the alphabets, Ungerboeck labelling on the trellis of each user maximizes the guaranteed squared Euclidean distance of the sum trellis. Hence, such a labelling scheme can be used systematically,to construct trellis code pairs to achieve sum rates close to the CC sum capacity. More importantly, it is shown for the first time that ML decoding complexity at the destination is significantly reduced when M-PAM alphabet pairs are employed with almost no loss in the sum capacity.

Pragmatismi poliittisena filosofiana. Yksilö ja yhteisö John Deweyn ajttelussa

John Dewey (1859-1952) oli yhdysvaltalainen filosofi, pedagogi ja julkinen keskustelija, jonka ajattelu on merkittävästi vaikuttanut pragmatismina tunnetun filosofisen suuntauksen kehittymiseen. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Devveyn poliittista filosofiaa ja ajattelua. Tarkoituksena on selvitellä, millaista on Devveyn poliittinen filosofia ja voiko hänen pragmatistinen poliittinen filosofiansa tarjota jotain mielenkiintoista myös tämän päivän poliittisen filosofian kentälle. Tutkielmassa tarkastellaan Devveyn esittämää kritiikkiä klassista liberalismia ja individualismia kohtaan, Devveyn omaa poliittisen filosofian projektia sekä sen kohtaama kritiikkiä ja arvioidaan Devveyn poliittista filosofiaa yleisesti. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa Devveyn käsitykset yksilöstä, valtiosta, demokratiasta, vallasta ja tiedosta. Ensisijaisena lähteenä tutkielmassa on Devveyn koottujen teosten sarja vuosilta 1882-1953, ennen kaikkea 1920-30-lukujen tuotanto. Lisäksi lähteenä on useita tuoreita artikkeleita sekä kommentaareja. Keskeisin löytö tutkielmassa on, että Devveyn poliittisen filosofian oleellinen piirre on "anti-essentialismi", eli huomion siirtäminen pois jostain oletetuista yksilöiden ja ryhmien olemuksista tai sisäisestä luonnosta niiden välisiin suhteisiin ja näiden ilmauksiin. Tähän liittyen Devveyn poliittisen filosofian keskeiseksi lähtökohdaksi osoittautuu perinteisen yksilö-yhteisö jaottelun kyseenalaistaminen. Tutkielma tarjoaa laajan katsauksen Devveyn poliittiseen ajatteluun sekä pragmatistiseen poliittiseen filosofiaan.

Taide ja luova luonto : Goethen taideteorian luonnonfilosofinen perusta

J.W. von Goethen (1749-1832) merkitys ei rajoitu saksalaisen kirjallisuuden uudistamiseen. Hänen keskeisin antinsa filosofialle on pikemminkin hänen kehittämässään luonnontieteellisessä tutkimusmetodissa ja siinä ilmenevässä organistisessa luonnonfilosofiassa. Myös Goethen taideteoreettisia käsityksiä on hedelmällistä tutkia hänen luonnonfilosofiansa näkökulmasta. Tarkastelen pro gradu-tutkielmassani Goethen luontokäsityksen ja taidekäsityksen kehitystä välittömästi hänen Italiaan suuntautuvia matkojaan 1786 1789 ympäröivänä ajanjaksona. Tähän aikaan sijoittuivat paitsi morfologisen tutkimusmetodin syntyminen, myös Goethen kuvataiteellisten ihanteiden yhä vahvempi kääntyminen antiikin esikuvien puoleen. Tutkin Goethen luonnontutkimusten taustalla olevan tietoteoreettisen asenteen muotoutumista suhteessa tulkintoihin, joita hän muodosti Benedict de Spinozan ja Immanuel Kantin filosofiasta. Jäljitän hänen näin muodostuneen luonnonfilosofisen näkemyksensä ilmenemistä hänen Weimarin klassismia edustaneissa taideteoreettisissa kirjoituksissaan. Kysymykseni on, onko Goethen kuvaamassa luonnontieteellisessä tutkimusmetodissa yhtymäkohtia siihen tiehen, jota taiteilijan tai taiteentuntijan on hänen mielestään kuljettava päästäkseen oikeaan käsitykseen taiteesta. Analysoidakseni tarkemmin taiteellisen ja tieteellisen toiminnan samankaltaisuutta Goethella vertailen keskenään 1789 julkaistua tekstiä Einfache Nachahmung der Natur, Manier, Stil (Luonnon yksinkertainen jäljittely, maneeri, tyyli), joka pohtii taiteen kuvaustavan suhdetta todellisuuteen, sekä lyhyttä luonnontieteellistä metodia kuvaavaa tekstiä Erfahrung und Wissenschaft (Kokemus ja tiede) vuodelta 1798. Asetan rinnakkain luonnontutkijan etenemisen empiirisestä ja tieteellisestä ilmiöstä puhtaaseen ilmiöön eli alkuilmiöön ja taiteellisen toiminnan jatkumon luonnon yksinkertaisesta jäljittelystä maneeriin ja tyyliin. Epilogissa hahmottelen Goethen metodin yhtymäkohtia moderniin fenomenologiaan sekä arvioin Rudolf Steinerin (1861 1925) Goethen tietoteoriasta tekemää tulkintaa.

Hämeenlinnan lääkäripiirin koulutetut kätilöt vallan rakenteissa 1879 - 1920

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkin kätilötyön rakentumista Suomessa vuosina 1879 - 1920 Hämeenlinnan lääkäripiirin näkökulmasta. Analysoin vuoden 1879 kätilöohjesäännön tuomien muutosten sekä valtion organisaatioiden, lääkäreiden ja kunnallistason määräysten merkitystä kätilötoiminnalle ja kätilöille. Tutkimuksen ajallinen rajaus, 1879 - 1920, juontuu Keisarillisen Majesteetin vuonna 1879 antamasta kätilöohjesäännöstä, joka oli toimintaa ohjaavana lainsäädäntönä voimassa vuoteen 1920. Tutkin tässä työssä kätilötyötä kahdessa tasossa, mikrohistoriallisesti ja yleisellä tasolla. Tutkimusmenetelmänä sovellan kvalitatiivista ja kvantitatiivista menetelmää. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä toimii soveltavin osin Michel Foucault'n teoria biovallasta. Kätilöiden puutteeseen maalaiskunnissa oli pyritty vaikuttamaan vuoden 1859 kätilöohjesäännöllä. Käytännön muutoksia ei tapahtunut ja vuonna 1879 hyväksyttiin uusi kätilöohjesääntö. Uusi ohjesääntö oli valtion hallinnon ja lääkäreiden yhteistoiminnan tulos. Sen sanoma oli ohjaavaa, mutta ei pakottavaa. Lakiuudistuksella pyrittiin vaikuttamaan kuntiin ja kuntien kautta kansalaisten toimintaan. Haluttiin muokata ihmisten käyttäytymistapoja normalisoimalla kätilöhoitoinen synnytys. Kätilöohjesäännön voimaantulo ja vuodet 1879 - 1920 voidaan nähdä käännekohtana kätilötyössä. Tutkimusperiodin aikana kätilötyö alkoi saada itsenäisen ammattikunnan piirteitä selvemmin. Rahan rooli oli monessa suhteessa merkittävä, sillä elatuksen lisäksi raha vaikutti kätilön asemaan ja arvostukseen. Kunnan päättäjät olivat merkittävässä valtaapitävässä asemassa, koska heillä oli päätösvalta kätilön palkkaamisessa ja työn ehdoissa. Kunnissa, joissa kätilöä arvostettiin, maksettiin paremmin ja kuntalaiset tukeutuivat koulutettuun apuun enemmän. Tutkimusaikana kätilöiden olosuhteet kunnissa olivat haasteelliset eikä laki rajoittanut synnytyksen avustajaa, joten kätilöhoitoisissa synnytyksissä tapahtunut kasvu oli kätilöiden melko pyytettömän työn tulosta. Haluttiin muutakin kun käyttää valtaa.

A Novel C-Terminal Homologue of Aha1 Co-Chaperone Binds to Heat Shock Protein 90 and Stimulates Its ATPase Activity in Entamoeba histolytica

Cytosolic heat shock protein 90 (Hsp90) has been shown to be essential for many infectious pathogens and is considered a potential target for drug development. In this study, we have carried out biochemical characterization of Hsp90 from a poorly studied protozoan parasite of clinical importance, Entamoeba histolytica. We have shown that Entamoeba Hsp90 can bind to both ATP and its pharmacological inhibitor, 17-AAG (17-allylamino-17-demethoxygeldanamycin), with K-d values of 365.2 and 10.77 mu M, respectively, and it has a weak ATPase activity with a catalytic efficiency of 4.12 x 10(-4) min(-1) mu M-1. Using inhibitor 17-AAG, we have shown dependence of Entamoeba on Hsp90 for its growth and survival. Hsp90 function is regulated by various co-chaperones. Previous studies suggest a lack of several important co-chaperones in E. histolytica. In this study, we describe the presence of a novel homologue of co-chaperone Aha1 (activator of Hsp90 ATPase), EhAha1c, lacking a canonical Aha1 N-terminal domain. We also show that EhAha1c is capable of binding and stimulating ATPase activity of EhHsp90. In addition to highlighting the potential of Hsp90 inhibitors as drugs against amoebiasis, our study highlights the importance of E. histolytica in understanding the evolution of Hsp90 and its co-chaperone repertoire. (C) 2014 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Dynamic Site Characterization and Correlation of Shear Wave Velocity with Standard Penetration Test `N' Values for the City of Agartala, Tripura State, India

Seismic site characterization is the basic requirement for seismic microzonation and site response studies of an area. Site characterization helps to gauge the average dynamic properties of soil deposits and thus helps to evaluate the surface level response. This paper presents a seismic site characterization of Agartala city, the capital of Tripura state, in the northeast of India. Seismically, Agartala city is situated in the Bengal Basin zone which is classified as a highly active seismic zone, assigned by Indian seismic code BIS-1893, Indian Standard Criteria for Earthquake Resistant Design of Structures, Part-1 General Provisions and Buildings. According to the Bureau of Indian Standards, New Delhi (2002), it is the highest seismic level (zone-V) in the country. The city is very close to the Sylhet fault (Bangladesh) where two major earthquakes (M (w) > 7) have occurred in the past and affected severely this city and the whole of northeast India. In order to perform site response evaluation, a series of geophysical tests at 27 locations were conducted using the multichannel analysis of surface waves (MASW) technique, which is an advanced method for obtaining shear wave velocity (V (s)) profiles from in situ measurements. Similarly, standard penetration test (SPT-N) bore log data sets have been obtained from the Urban Development Department, Govt. of Tripura. In the collected data sets, out of 50 bore logs, 27 were selected which are close to the MASW test locations and used for further study. Both the data sets (V (s) profiles with depth and SPT-N bore log profiles) have been used to calculate the average shear wave velocity (V (s)30) and average SPT-N values for the upper 30 m depth of the subsurface soil profiles. These were used for site classification of the study area recommended by the National Earthquake Hazard Reduction Program (NEHRP) manual. The average V (s)30 and SPT-N classified the study area as seismic site class D and E categories, indicating that the city is susceptible to site effects and liquefaction. Further, the different data set combinations between V (s) and SPT-N (corrected and uncorrected) values have been used to develop site-specific correlation equations by statistical regression, as `V (s)' is a function of SPT-N value (corrected and uncorrected), considered with or without depth. However, after considering the data set pairs, a probabilistic approach has also been presented to develop a correlation using a quantile-quantile (Q-Q) plot. A comparison has also been made with the well known published correlations (for all soils) available in the literature. The present correlations closely agree with the other equations, but, comparatively, the correlation of shear wave velocity with the variation of depth and uncorrected SPT-N values provides a more suitable predicting model. Also the Q-Q plot agrees with all the other equations. In the absence of in situ measurements, the present correlations could be used to measure V (s) profiles of the study area for site response studies.

Robust Whisper Activity Detection Using Long-Term Log Energy Variation of Sub-Band Signal

The goal in the whisper activity detection (WAD) is to find the whispered speech segments in a given noisy recording of whispered speech. Since whispering lacks the periodic glottal excitation, it resembles an unvoiced speech. This noise-like nature of the whispered speech makes WAD a more challenging task compared to a typical voice activity detection (VAD) problem. In this paper, we propose a feature based on the long term variation of the logarithm of the short-time sub-band signal energy for WAD. We also propose an automatic sub-band selection algorithm to maximally discriminate noisy whisper from noise. Experiments with eight noise types in four different signal-to-noise ratio (SNR) conditions show that, for most of the noises, the performance of the proposed WAD scheme is significantly better than that of the existing VAD schemes and whisper detection schemes when used for WAD.

Evolutionary and structural analyses of heterodimeric proteins composed of subunits with same fold

Heterodimeric proteins with homologous subunits of same fold are involved in various biological processes. The objective of this study is to understand the evolution of structural and functional features of such heterodimers. Using a non-redundant dataset of 70 such heterodimers of known 3D structure and an independent dataset of 173 heterodimers from yeast, we note that the mean sequence identity between interacting homologous subunits is only 23-24% suggesting that, generally, highly diverged paralogues assemble to form such a heterodimer. We also note that the functional roles of interacting subunits/domains are generally quite different. This suggests that, though the interacting subunits/domains are homologous, the high evolutionary divergence characterize their high functional divergence which contributes to a gross function for the heterodimer considered as a whole. The inverse relationship between sequence identity and RMSD of interacting homologues in heterodimers is not followed. We also addressed the question of formation of homodimers of the subunits of heterodimers by generating models of fictitious homodimers on the basis of the 3D structures of the heterodimers. Interaction energies associated with these homodimers suggests that, in overwhelming majority of the cases, such homodimers are unlikely to be stable. Majority of the homologues of heterodimers of known structures form heterodimers (51.8%) and a small proportion (14.6%) form homodimers. Comparison of 3D structures of heterodimers with homologous homodimers suggests that interfacial nature of residues is not well conserved. In over 90% of the cases we note that the interacting subunits of heterodimers are co-localized in the cell. Proteins 2015; 83:1766-1786. (c) 2015 Wiley Periodicals, Inc.

Influencia de rotación de cultivos y métodos de control sobre la dinámica de las malezas y el crecimiento, desarrollo y rendimiento del sorgo (Sorghum bicolor (L) Moench) var. D-55)

En la Estación Experimental de Las Mercedes municipio de Managua, se inició en la época de postrera en 1991, un experimento de rotación de cultivos bajo diferentes niveles de control de malezas. El presente trabajo evaluó el efecto de los cultivos antecesores sorgo, maíz y pepino con tres niveles de control de malezas : químico, período crítico y limpias periódicas a la dinámica de la cenosis de malezas, crecimiento y rendimiento del cultivo sucesor sorgo. Cuando antecedió el pepino la abundancia de maleza fue mayor con 504 Ind/m2 reduciéndose considerablemente a la cosecha obteniendo una biomasa promedio de 133.9 gr/m2. Sucedió lo contrario con maíz como cultivo antecesor ya que al principio la abundancia fue de 201 Ind/m2 y se obtuvo la mayor biomasa con 259.8 gr/m2 y para sorgo-sorgo tuvo valores de 232 Ind/m2 y a la cosecha en menor valor en biomasa de sorgo 130.0 gr/m2. En el rendimiento se enmarcó una tendencia a favor de maíz como cultivo antecesor con 1878 Kg/ha de sorgo, mientras sorgo-sorgo obtuvo un rendimiento de 1839 Kg/ha comparándose con pepino como antecesor con 1832 Kg/ha de sorgo. Comparando los controles aquí hubo diferencias significativas y en mayor valor le correspondió al control químico con 2048.0 Kg/ha, control período crítico con 1786 Kg/ha y el menor valor le correspondió a limpia periódica con sólo 1715 Kg/ha. En el control período crítico presentó mayor abundancia la maleza al inicio con 444 Ind/m2, teniendo una reducción hasta 62 Ind/m2 en la cosecha. El control químico tuvo un comportamiento similar que el control período crítico con 295 Ind/m2, reduciendo al final del ciclo con 135 Ind/m2. El control limpias periódicas tuvo al inicio la menor abundancia con 200 Ind/m2, reduciendo a la cosecha a 3 Ind/m2.

Caracterización y evaluación preliminar de veintiocho accesiones de frijol común (Phaseolus vulgaris L.)

El presente trabajo se realizó en Octubre de 1990 en la estación experimental La Compañía, situada en el departamento de Carazo en la IV reglón, con el objetivo de caracterizar y evaluar preliminarmente 28 variedades criollas de frijol común (Phaseolus vulgaris l.). El germoplasma fue colectado por el programa de Recursos Genéticos Nicaragüenses en diferentes zonas del país. En las condiciones ecológicas en las que se desarrolló el ensayo, el material evaluado presentó variación en la mayoría de los caracteres considerados. Presentaron rendimiento relativo superior• a testigo Rev., 79-A las accesiones 1800, 2086, 2681; 2704, 2708, 2679, •1786, 1784, 1672, 1223, 2085, 2143, 240, 2674, 2348 y 2676. Los menores porcentajes- • de severidad de la enfermedad Mustia hilachosa ( Thanatephorus cucumeris) lo mostraron las accesiones 2979 y 2681. Se presenta un catálogo de las 28 accesiones estudiadas conteniendo el valor máximo, medio, mínimo, desviación estándar y coeficiente de variación para los caracteres cuantitativos y la moda para los caracteres cualitativos considerados.