Aspectos clinicopatológicos de 620 casos neurológicos de cinomose em cães: Clinicopathological features in 620 neurological cases of canine distemper

Os protocolos de 5.361 necropsias de cães realizadas no Laboratório de Patologia Veterinária da Universidade Federal de Santa Maria de 1965 a 2006 foram revisados à procura de casos de cinomose. Seiscentos e oitenta e três casos (12,7%) da doença foram encontrados, dos quais 620 apresentavam sinais neurológicos. Desses 620, os seguintes dados foram recuperados para cada caso: idade, sinais clínicos, achados histopatológicos e presença ou não de doença concomitante. Faixas etárias foram classificadas como filhotes (até 1 ano), adultos (de 1 a 9 anos) e idosos (10 anos de idade ou mais). Lesões histológicas foram observadas em 565 (91,1%) dos 620 casos com sinais neurológicos de cinomose e em 554 desses casos a idade foi registrada no protocolo com a seguinte distribuição por faixa etária: 45,9% de filhotes, 51,4% de adultos e 2,7% de idosos. Os sinais neurológicos compreendiam um largo espectro de distúrbios motores, posturais e do comportamento, que podiam ocorrer juntos ou individualmente. Os sinais clínicos mais freqüentes foram mioclonia (38,4%), incooordenação motora (25,0%), convulsões (18,5%) e paraplegia (13,4%). Em 98,4% dos 565 cães com alterações histopatológicas no encéfalo, foram observadas desmielinização, encefalite não-supurativa ou uma combinação dessas duas lesões. Corpúsculos de inclusão foram observados em diferentes células de 343 dos 565 cães com alterações histopatológicas no encéfalo. Em 170 (49,6%) o tipo celular com inclusão não foi mencionado no protocolo; nos restantes, as inclusões foram vistas em astrócitos (94,8% dos casos), neurônios (3,5%), oligodendrócitos (1,1%) e células do epêndima (0,6%). Levando em consideração o tipo de lesões e as faixas etárias, casos com desmielinização e encefalite não-supurativa ocorreram em 40,0% dos filhotes, 51,2% dos adultos e 72,7% dos cães idosos. Somente desmielinização foi descrita em 48,4% dos filhotes, 41,3% dos adultos e 35,7% dos cães idosos. Somente encefalite não-supurativa foi descrita em 11,6% dos filhotes, 7,5% dos adultos e 7,1% dos cães idosos.

Journal du commerce, de politique et de littérature

1818/07/03 (Numéro 343).

Doenças de pele em equídeos no semiárido brasileiro

As doenças que acometem a pele e anexos de equídeos no semiárido nordestino foram analisadas mediante um estudo retrospectivo dos registros de atendimento na Clínica de Grandes Animais do Hospital Veterinário da Universidade Federal de Campina Grande, de janeiro de 2002 a dezembro de 2012. Dos 2.054 atendimentos 1.786 eram equinos, 200 eram asininos e 58 eram muares. Os diagnósticos de dermatopatias totalizaram 535 casos (26,05%) dos quais 447 foram em equinos, 68 em asininos e 20 em muares. Nos equinos as dermatopatias mais frequentes foram a pitiose (24,38%), as feridas traumáticas (23,04%), os abscessos (12,75%), o tecido de granulação (8,5%) e a habronemose (7,38%). Juntas essas enfermidades totalizaram 76,05% dos diagnósticos de dermatopatias para essa espécie. Em asininos as doenças mais frequentes foram feridas traumáticas (47,5%), sarcoide (19,11%) e abscessos (13,23%). Estas enfermidades juntas representaram 79,84% das doenças de pele nesta espécie. Os muares apresentaram feridas traumáticas em 30% dos casos e carcinoma de células escamosas e habronemose em 15% cada. As três enfermidades representaram 60% dos diagnósticos de doenças de pele nesta espécie. Conclui-se que as doenças de pele são uma das principais causas de atendimento clínico em equídeos na região semiárida do nordeste do Brasil e os conhecimentos gerados neste estudo são importantes para o reconhecimento, diagnóstico e tratamento das mesmas.

Itä-Suomen ESR-ohjelman 2007-2013 välikertomus

Raportti on välikatsaus Itä-Suomen ESR-toimintaan ohjelmakaudella 2007–2013 ja se on kirjoitettu alueella rahoitusta välittävien tahojen, ELY-keskusten ja maakuntien liittojen, yhteistyönä. Suomessa ESR-toimintaa ohjaava Manner-Suomen ESR-ohjelma 2007–2013 on jaettu neljään eri suuralueeseen. Yksi näistä on Itä-Suomen suuralue, joka muodostuu Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnista. Raportti keskittyy Itä-Suomen ohjelmakauden tuloksien tarkasteluun tuoden niitä esille hanke-esimerkkien sekä indikaattoritietojen kautta. Ohjelman kehittämis-toimet on jaettu neljään eri toimintalinjaan ja toimintalinjojen sisällä on määritelty erityisiä kehittämistavoitteita. Itä-Suomen suuralueen hankkeille on myönnetty 290 miljoonaa euroa ESR-rahoitusta. Lisäksi kunnat ja muut julkiset toimijat sekä yritykset ovat osallistuneet hankkeiden rahoitukseen 72 miljoonalla eurolla. Itä-Suomi on pysynyt kansallisessa vertailussa rahoituksen kohdistamisessa hankkeisiin hyvällä tasolla. Euroopan sosiaalirahaston rahoitus (ESR) on Itä-Suomessa merkittävä, muttei ainut, alueen elintasoa ja kilpailukykyä kohottava rahoitusväline. Muista rahoitusmuodoista Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) sekä maaseuturahastojen alueellinen merkitys korostuvat etenkin yritysten kilpailukyvyn ja maaseudun toimintaedellytysten kehittämisessä Itä-Suomessa. Vaikuttavuus on noussut keskeiseksi hanketyötä ohjaavaksi tekijäksi. Hankkeita ei toteuteta ohjelman vuoksi, vaan niillä täytyy olla aina alueellinen vaikuttavuusnäkökulma ja selkeä päämäärä. Mitä vahvempi hankeorganisaation ja toimijoiden sitoutuminen on, sitä parempia tuloksia saadaan aikaan. Erilaisten rahoitusvälineiden yhteensovitus, viestinnällinen osaaminen ja sitä kautta syntyvä tehokkuus korostuvat tuloksekkaiden hankkeiden toteutuksissa. Alueen mikro- ja pk-yritysten osaamisen kehittäminen, osaamistarpeisiin vastaaminen sekä yritysten kansainvälistyminen vahvistavat Itä-Suomen hyvinvointia myös tulevaisuudessa. Indikaattoritiedot Itä-Suomen suuralueen ESR-ohjelman toteumasta puhuvat paljon puolestaan; 89 600 hankkeissa aloittanutta henkilöä, 343 000 lyhytkestoisissa toimenpiteissä ja tiedotustilaisuuksissa ollutta, lähes 18 000 hankkeisiin osallistunutta yritystä ja 5 600 muuta organisaatiota, 1 245 000 koulutus- ja henkilötyöpäivää. Uusia työpaikkoja on syntynyt noin 3 400 ja uusia yrityksiä lähes 2 600 kappaletta. Väliraportin indikaattoritietiedoissa ja hankelistauksissa on mukana projektipäätöksen saaneet hankkeet ohjelmakauden alusta vuoden 2012 loppuun. Tulosten tulkinnassa tulee huomioida erilaiset rahoitus- ja kehittämiskytkökset sekä alueelliset ESR-rahoituksen painotukset maakunnittain. Tarpeet ja alueelliset painotukset ovat vaihdelleet maakunnittain – on haluttu ja myös saatu erilaisia tuloksia. Hankkeilla on kehitetty yritysten henkilöstön osaamista eri toimialoilla ja erityisesti on haluttu kehittää maakuntien kannalta keskeisiä vahvuusaloja. Toimilla on pyritty edistämään työelämän kehittymistä joustavammaksi sekä parantamaan työssä jaksamista ja tuottavuuskehitystä, unohtamatta myöskään yrittäjyyden tukemista ja uusien yrityksien synnyttämistä. Rahoitusta on suunnattu toimiin, jotka parantavat alueen huoltosuhdetta ja pyrkivät korjaamaan rakennetyöttömyyttä. Ohjelma-asiakirjassa mainittuja tavoitteita on edistetty kehittämällä työmarkkinoiden toimintaa sekä erityisesti nuorten sijoittumista työelämään ja koulutukseen. Myös äkillisen rakennemuutoksen kouriin joutuneet alueet ovat saaneet merkittäviä resursseja muutosten hallintaan ja uusien työurien edistämiseen. Itä-Suomessa merkittävänä osa-alueena on myös elinkeinorakenteen uudistaminen ja kehittäminen, mikä on näkynyt panostuksina uusille osaamisalueille erityisesti korkeakoulujen yhteydessä. Myös ammatillisen koulutuksen työelämäyhteyksien kehittämistä on tuettu. Kehittämistoimien tavoitteena on lisäksi ollut kansainvälisyyden sekä työperäisen maahanmuuton edistäminen. Kesken ohjelmakauden tulleen taloudellisen taantuman vuoksi työperäistä maahanmuuttoa edistävät toimet ovat jääneet suunniteltua vähäisemmiksi.

Estudos morfológicos de frutos, sementes e plântulas de Enterolobium schomburgkii Benth. (Leguminosae-Mimosoideae)

Enterolobium schomburgkii Benth. (orelha-de-macaco) é uma árvore de interesse madeireiro que possui potencial para plantios florestais em áreas degradadas, por ser heliófila e nodulífera. Os objetivos deste trabalho foram caracterizar morfologicamente os frutos, sementes e plântulas e definir o estádio de desenvolvimento da "plântula normal" de E. schomburgkii, visando fornecer informações valiosas para a padronização dos estudos de propagação da espécie na área de tecnologia de sementes. O fruto é um legume nucóide, sublenhoso, polispérmico, auriculiforme e circular, com as dimensões de 21,2 × 3,2 cm para o legume estendido; e 6,2 ×5,9 ×0,5 cm para o fruto na forma original. O peso fresco de um fruto foi de 6,7 g, com 16,1 sementes sadias por fruto, sendo necessários 62 frutos para obter 1.000 sementes sadias. O número de sementes por quilograma foi de 18.749 e o peso de mil sementes foi de 53,6 g. A semente é elipsóide, de superfície lisa, brilhosa, marrom-amarelo escuro, com as dimensões de 8,0 ×3,9 ×2,6 mm e peso de 0,054 g. O eixo embrionário é reto e visível, com plúmula bem desenvolvida. Observou-se que a germinação é do tipo epígea fanerocotiledonar, com cotilédones foliáceos. A protrusão da raiz primária foi de 95,7%, e para a formação de plântulas normais foi de 80,2%. A "plântula normal" foi formada entre 7 e 15 dias após a semeadura, possuindo raiz primária bem desenvolvida, raízes secundárias curtas, hipocótilo alongado, cotilédones semi-abertos e primeiros eofilos visíveis, com o mesmo comprimento dos cotilédones.

Dietary cellulose has no effect on the regeneration of hemoglobin in growing rats with iron deficiency anemia

The objective of the present study was to determine the effect of cellulose on intestinal iron absorption in rats during recovery from iron deficiency anemia. Twenty-one-day-old male Wistar-EPM rats were fed an iron-free ration for two weeks to induce anemia. At 5 weeks of age, the rats were divided into two groups (both groups receiving 35 mg of elemental iron per kg diet): cellulose group (N = 12), receiving a diet containing 100 g of cellulose/kg and control (N = 12), receiving a diet containing no cellulose. The fresh weight of the feces collected over a 3-day period between the 15th and 18th day of dietary treatment was 10.7 ± 3.5 g in the group receiving cellulose and 1.9 ± 1.2 g in the control group (P<0.001). Total food intake was higher in the cellulose group (343.4 ± 22.0 g) than in the control (322.1 ± 13.1 g, P = 0.009) during the 3 weeks of dietary treatment. No significant difference was observed in weight gain (cellulose group = 132.8 ± 19.2, control = 128.0 ± 16.3 g), hemoglobin increment (cellulose group = 8.0 ± 0.8, control = 8.0 ± 1.0 g/dl), hemoglobin level (cellulose group = 12.3 ± 1.2, control = 12.1 ± 1.3 g/dl) or in hepatic iron levels (cellulose group = 333.6 ± 112.4, control = 398.4 ± 168.0 µg/g dry tissue). We conclude that cellulose does not adversely affect the regeneration of hemoglobin, hepatic iron level or the growth of rats during recovery from iron deficiency anemia.

Environmental color affects Nile tilapia reproduction

We investigated the effects of environmental color on the reproductive behavior of Nile tilapia, Oreochromis niloticus. Two environmental colors were tested by covering the aquarium (60 x 60 x 40 cm) with white (12 groups) or blue (13 groups) cellophane and observing reproductive behavior in groups of 2 males (10.27 ± 0.45 cm) and 3 females (10.78 ± 0.45 cm) each. After assignment to the respective environmental color (similar luminosity = 100 to 120 Lux), the animals were observed until reproduction (identified by eggs in the female's mouth) or up to 10 days after the first nest building. Photoperiod was from 6:00 h to 18:00 h every day. Food was offered in excess once a day and water quality was similar among aquaria. Daily observations were made at 8:00, 11:00, 14:00 and 17:00 h regarding: a) latency to the first nest, b) number of nests, c) gravel weight removed (the male excavates the nest in the bottom of the aquarium), d) nest area, and e) mouthbrooding incubation (indication of reproduction). The proportion of reproducing fish was significantly higher (6 of 13) in the group exposed to the blue color compared the group exposed to the white color (1 of 12; Goodman's test of proportions). Moreover, males under blue light removed significantly larger masses of gravel (blue = 310.70 ± 343.50 g > white = 130.38 ± 102.70 g; P = 0.01) and constructed wider nests (blue = 207.93 ± 207.80 cm² > white = 97.68 ± 70.64 cm²; P = 0.03) than the control (white). The other parameters did not differ significantly between light conditions. We concluded that reproduction in the presence of blue light was more frequent and intense than in the presence of white light.

Keski-Suomen ELY-keskuksen kanta-, seutu- ja yhdystieverkon merkitsevyysluokitus : Poikkileikkaus vuoden 2014 tilanteesta

Työssä tarkastellaan Keski-Suomen ELY-keskuksen alueen kaikkien kanta-, seutu- ja yhdysteiden merkittävyyttä tieosittain. Tarkasteltava tieverkko jaettiin kahteen osaan: vähäliikenteisiin ja keskivilkkaisiin teihin. Tien toiminnallinen luokka ei vaikuta jaotteluun. Seutu- ja yhdystieverkon tiejaksot, joiden KVL on alle 500 ajon./vrk, kuuluvat vähäliikenteiseen tieverkkoon ja tiet, joiden KVL on vähintään 500 ajon./vrk, kuuluvat keskivilkkaaseen tieverkkoon. Lisäksi työn alussa päätettiin, että kaikki kantatiet sekä kuntakeskuksien väliset seututiet sisällytetään keskivilkkaaseen tieverkkoon, vaikka asetettu liikennemääräraja ei täyttyisi. Tarkasteltavan tieverkon kokonaispituudeksi muotoutui näin ollen 4 660 kilometriä. Merkitsevyysluokitus jakaantuu kolmeen pääluokkaan ja niihin sisältyviin yksittäisiin merkitsevyystekijöihin. Pääluokka 1 sisältää säännöllisen henkilöliikenteen, pääluokka 2 säännöllisen tavaraliikenteen ja pääluokka 3 muita tekijöitä. Koska vähäliikenteinen ja keskivilkas tieverkko eroavat merkityksellisesti ja liikenteellisesti toisistaan, laadittiin niille kunkin pääluokan osalta omat erilliset merkitsevyystekijänsä. Pääpiirteissään luokitus on molemmilla samansuuntainen, mutta eroja syntyy merkitsevyystekijöiden erilaisista painotuksista ja pääluokkien alla tarkasteltavista merkitsevyystekijöistä. Päätettyjen merkitsevyysluokkien, niiden pisteiden ja painoarvojen perusteella kullekin tieosuudelle laskettiin merkitsevyyspisteiden summa. Merkitsevyyspisteiden perusteella tieosat jaettiin neljään eri luokkaan, joista luokka 1 on merkittävin ja luokka 4 vähiten merkittävä. Merkitsevyysluokitukset toimivat apuna niin sanotun alemman tieverkon hankkeiden priorisoinnissa ja tienpidon ohjelmoinnissa. Työssä laaditun tietokannan avulla voidaan tehdä lisäanalyysejä esimerkiksi silloin, kun halutaan asettaa tiet parantamisen osalta kiireellisyysjärjestykseen. Merkitsevyysluokituksia voidaan hyödyntää esimerkiksi hoito- ja soratieluokituksissa, päällystettyjen teiden ylläpitoluokituksessa, rakenteen parantamishankkeiden priorisoinnissa, täsmähoitokohteita määritettäessä ja tien hallinnollisen luokituksen muutoksissa. Merkitsevyysluokitukset toimivat myös apuvälineenä sidosryhmien, kuten esimerkiksi maakuntaliittojen ja kuntien, kanssa käytävässä vuoropuhelussa. Tietokantaan on rakennettu myös herkkyystarkasteluosio. Muuttamalla minkä tahansa merkitsevyystekijän pistearvoa tai pääluokkien painotusta, muuttaa tietokanta jokaisen tieosan sijoitusta automaattisesti. Uusi sija samoin kuin sijamuutos näkyvät alkuperäisen sijoituksen vieressä, jolloin jokaisen tietokantaa käyttävän on helppo ja havainnollista tehdä haluamiaan herkkyystarkasteluja. Herkkyystarkastelun avulla voi myös reaaliajassa nähdä pisteytyksessä tapahtuvan muutoksen vaikutuksen luokituksen jakaumaan. Työkalu laskee automaattisesti luokituksen ja näyttää merkitsevyysluokkien kilometri- ja tieosajakauman.

Factors associated with infant and adolescent mortality

Few studies have described factors associated with infant and adolescent mortality since birth. We report here mortality during a 20-year period in a birth cohort from Ribeirão Preto in order to identify birth variables that influenced mortality among infants and children between 10 and 19 years of age, the main causes of death, and the influence of social inequality at birth on death. Mothers were interviewed shortly after delivery. Social, biological and demographic information was collected, and mortality up to 19 years of age was investigated in registry systems. Of the 6748 liveborn singletons born in the municipality from 1978 to 1979, 343 died before or when 19 years of age were completed. Most of the cohort mortality (74.9%) occurred during the first year of life and 19.6% occurred from 10 to 19 years. Mortality was higher among boys. Preterm birth (hazard ratio, HR = 7.94) and low birth weight (HR = 10.15) were strongly associated with infant mortality. Other risk factors for infant mortality were: maternal age ³35 years (HR = 1.74), unskilled manual occupation of family head (HR = 2.47), and for adolescent mortality: unskilled manual occupation of family head (HR = 9.98) and male sex (HR = 6.58). "Perinatal conditions" were the main causes of deaths among infants and "external causes" among adolescents, especially boys. Socioeconomic factors at birth, represented by occupation, influenced adolescent mortality due to external causes, which was higher among boys (7:1). The influence of social inequality at birth on death, measured by occupation, was greater in adolescence than in infancy.

Influence of gender on psychomotor vigilance task performance by adolescents

During adolescence, the sleep phase delay associated with early school times increases daytime sleepiness and reduces psychomotor performance. Some studies have shown an effect of gender on psychomotor performance in adults and children. Males present faster reaction times (RT) compared with females. The aim of the present study was to evaluate the influence of gender on Palm psychomotor vigilance task (PVT) performance in adolescents. Thirty-four adolescents (19 girls, 13 to 16 years old) attending morning school classes of a public school in Curitiba, PR, Brazil, participated in the study. Sleep patterns were measured using actigraphy and sleepiness data were accessed with the Karolinska Sleepiness Scale (KSS). KSS and PVT measurements were collected at two times in the morning (8:00 and 11:00 h). The data were compared using one-way ANOVA, considering gender as a factor. ANOVA indicated that gender did not affect sleep patterns and subjective somnolence; however, a statistically significant effect of gender was detected for PVT performance. Boys presented faster RT (RT-PVT1: 345.51 ms, F = 6.08, P < 0.05; RT-PVT2: 343.30 ms, F = 6.35, P < 0.05) and fewer lapses (lapses-PVT1: 8.71, F = 4.45, P < 0.05; lapses-PVT2: 7.82, F = 7.06, P < 0.05) compared with girls (RT-PVT1: 402.96; RT-PVT2: 415.70; lapses-PVT1: 16.33; lapses-PVT2: 17.80). These results showed that this effect of gender, already reported in adults and children, is also observed in adolescents. The influence of gender should be taken into account in studies that use Palm PVT to evaluate psychomotor performance in this age range.

The hydrogen sulfide donor, Lawesson's reagent, prevents alendronate-induced gastric damage in rats

Our objective was to investigate the protective effect of Lawesson's reagent, an H2S donor, against alendronate (ALD)-induced gastric damage in rats. Rats were pretreated with saline or Lawesson's reagent (3, 9, or 27 µmol/kg, po) once daily for 4 days. After 30 min, gastric damage was induced by ALD (30 mg/kg) administration by gavage. On the last day of treatment, the animals were killed 4 h after ALD administration. Gastric lesions were measured using a computer planimetry program, and gastric corpus pieces were assayed for malondialdehyde (MDA), glutathione (GSH), proinflammatory cytokines [tumor necrosis factor (TNF)-α and interleukin (IL)-1β], and myeloperoxidase (MPO). Other groups were pretreated with glibenclamide (5 mg/kg, ip) or with glibenclamide (5 mg/kg, ip)+diazoxide (3 mg/kg,ip). After 1 h, 27 µmol/kg Lawesson's reagent was administered. After 30 min, 30 mg/kg ALD was administered. ALD caused gastric damage (63.35±9.8 mm2); increased levels of TNF-α, IL-1β, and MDA (2311±302.3 pg/mL, 901.9±106.2 pg/mL, 121.1±4.3 nmol/g, respectively); increased MPO activity (26.1±3.8 U/mg); and reduced GSH levels (180.3±21.9 µg/g). ALD also increased cystathionine-γ-lyase immunoreactivity in the gastric mucosa. Pretreatment with Lawesson's reagent (27 µmol/kg) attenuated ALD-mediated gastric damage (15.77±5.3 mm2); reduced TNF-α, IL-1β, and MDA formation (1502±150.2 pg/mL, 632.3±43.4 pg/mL, 78.4±7.6 nmol/g, respectively); lowered MPO activity (11.7±2.8 U/mg); and increased the level of GSH in the gastric tissue (397.9±40.2 µg/g). Glibenclamide alone reversed the gastric protective effect of Lawesson's reagent. However, glibenclamide plus diazoxide did not alter the effects of Lawesson's reagent. Our results suggest that Lawesson's reagent plays a protective role against ALD-induced gastric damage through mechanisms that depend at least in part on activation of ATP-sensitive potassium (KATP) channels.

Intercostal and forearm muscle deoxygenation during respiratory fatigue in patients with heart failure: potential role of a respiratory muscle metaboreflex

The purpose of this study was to determine the effect of respiratory muscle fatigue on intercostal and forearm muscle perfusion and oxygenation in patients with heart failure. Five clinically stable heart failure patients with respiratory muscle weakness (age, 66±12 years; left ventricle ejection fraction, 34±3%) and nine matched healthy controls underwent a respiratory muscle fatigue protocol, breathing against a fixed resistance at 60% of their maximal inspiratory pressure for as long as they could sustain the predetermined inspiratory pressure. Intercostal and forearm muscle blood volume and oxygenation were continuously monitored by near-infrared spectroscopy with transducers placed on the seventh left intercostal space and the left forearm. Data were compared by two-way ANOVA and Bonferroni correction. Respiratory fatigue occurred at 5.1±1.3 min in heart failure patients and at 9.3±1.4 min in controls (P<0.05), but perceived effort, changes in heart rate, and in systolic blood pressure were similar between groups (P>0.05). Respiratory fatigue in heart failure reduced intercostal and forearm muscle blood volume (P<0.05) along with decreased tissue oxygenation both in intercostal (heart failure, -2.6±1.6%; controls, +1.6±0.5%; P<0.05) and in forearm muscles (heart failure, -4.5±0.5%; controls, +0.5±0.8%; P<0.05). These results suggest that respiratory fatigue in patients with heart failure causes an oxygen demand/delivery mismatch in respiratory muscles, probably leading to a reflex reduction in peripheral limb muscle perfusion, featuring a respiratory metaboreflex.

EXTRAÇÃO DOS ALCALÓIDES: CAFEÍNA E TRIGONELINA DOS GRÃOS DE CAFÉ COM C SUPERCRÍTICO

A descafeinação do café canephora é vantajosa tanto para a obtenção da cafeína quanto para valorização desta espécie. A cafeína, subproduto da descafeinação, atua como estimulante e diurético no organismo e é usado pelas indústrias de bebidas de refrigerante e farmacêutica. Existem patentes industriais aplicando CO2 supercrítico na extração da cafeína do café. Porém pouco é divulgado sobre a extração da trigonelina (alcalóide importante na formação da vitamina‘ niacina’), que atua no sistema nervoso central, na secreção da bile e no intestino. O objetivo deste trabalho foi levantar subsídios experimentais e teóricos para a extração de alcalóides dos grãos de café canephora, variedade robusta, usando CO2 supercrítico. Os dados foram obtidos num aparelho de extração a altas pressões onde as variáveis termodinâmicas são independentemente controladas. Os alcalóides foram analisados por Cromatografia Liquida de Alta Eficiência (CLAE). As solubilidades da cafeína pura e a obtida dos grãos de café no CO2 supercrítico foram determinadas a 313, 323 e 343 K, de 9,5 a 23,5 MPa. Os resultados revelam a existência de um comportamento retrógrado para a solubilidade da cafeína pura e a obtida dos grãos de café; também mostram a seletividade do CO2 supercrítico pela cafeína quando comparada a trigonelina. A modelagem termodinâmica do equilíbrio sólido-fluido usando uma equação de estado de quarta ordem correlacionou satisfatoriamente as solubilidades da cafeína pura no solvente supercrítico.

Permanent magnet synchronous generator design solution for large directdrive wind turbines: Thermal behavior of the LC DD-PMSG

Wind is one of the most compelling forms of indirect solar energy. Available now, the conversion of wind power into electricity is and will continue to be an important element of energy self-sufficiency planning. This paper is one in a series intended to report on the development of a new type of generator for wind energy; a compact, high-power, direct-drive permanent magnet synchronous generator (DD-PMSG) that uses direct liquid cooling (LC) of the stator windings to manage Joule heating losses. The main param-eters of the subject LC DD-PMSG are 8 MW, 3.3 kV, and 11 Hz. The stator winding is cooled directly by deionized water, which flows through the continuous hollow conductor of each stator tooth-coil winding. The design of the machine is to a large degree subordinate to the use of these solid-copper tooth-coils. Both steady-state and timedependent temperature distributions for LC DD-PMSG were examined with calculations based on a lumpedparameter thermal model, which makes it possible to account for uneven heat loss distribution in the stator conductors and the conductor cooling system. Transient calculations reveal the copper winding temperature distribution for an example duty cycle during variable-speed wind turbine operation. The cooling performance of the liquid cooled tooth-coil design was predicted via finite element analysis. An instrumented cooling loop featuring a pair of LC tooth-coils embedded in a lamination stack was built and laboratory tested to verify the analytical model. Predicted and measured results were in agreement, confirming the predicted satisfactory operation of the LC DD-PMSG cooling technology approach as a whole.