959 resultados para adhesive disk
Resumo:
The present work provides an insight into the dry sliding wear behavior of titanium based on synergy between tribo-oxidation and strain rate response. Pin-on-disc tribometer was used to characterize the friction and wear behavior of titanium pin in sliding contact with polycrystalline alumina disk under ambient and vacuum condition. The sliding speed was varied from 0.01 to 1.4 ms(-1), normal load was varied from 15.3 to 76 N and with a sliding distance of 1500 m. It was seen that dry sliding wear behavior of titanium was governed by combination of tribo-oxidation and strain rate response in near surface region of titanium. Strain rate response of titanium was recorded by conducting uni-axial compression tests at constant true strain rate of 100 s(-1) in the temperature range from 298 to 873 K. Coefficient of friction and wear rate were reduced with increased sliding speed from 0.01 to 1.0 ms(-1). This is attributed to the formation of in situ self lubricating oxide film (TiO) and reduction in the intensity of adiabatic shear band cracking in the near surface region. This trend was confirmed by performing series of dry sliding tests under vacuum condition of 2 x 10(-4) Torr. Characterization tools such as optical microscopy, scanning electron microscopy, and X-ray diffractometer provided evidence of such processes. These experimental findings can be applied to enhance the dry sliding wear behavior of titanium with proper choice of operating conditions such as sliding speed, normal load, and environment.
Resumo:
The so-called “Scheme of Squares”, displaying an interconnectivity of heterogeneous electron transfer and homogeneous (e.g., proton transfer) reactions, is analysed. Explicit expressions for the various partial currents under potentiostatic conditions are given. The formalism is applicable to several electrode geometries and models (e.g., semi-infinite linear diffusion, rotating disk electrodes, spherical or cylindrical systems) and the analysis is exact. The steady-state (t→∞) expressions for the current are directly given in terms of constant matrices whereas the transients are obtained as Laplace transforms that need to be inverted by approximation of numerical methods. The methodology employs a systems approach which replaces a system of partial differential equations (governing the concentrations of the several electroactive species) by an equivalent set of difference equations obeyed by the various partial currents.
Resumo:
We extend here the formalism developed in Part I (for the potentiostatic response) to the admittance analysis of the scheme of squares. The results are applicable, as before, to several configurations of the electrode such as the rotating disk or the planar. All that one has to do is “to plug in” the appropriate matrices relating the interfacial concentrations to the fluxes.
Resumo:
Ample evidence supports that prostate tumor metastasis originates from a rare population of cancer cells, known as cancer stem cells (CSCs). Unfortunately, little is known about the identity of these cells, making it difficult to target the metastatic prostate tumor. Here, for the first time, we report the identification of a rare population of prostate cancer cells that express the Tie-2 protein. We found that this Tie-2High population exists mainly in prostate cancer cell lines that are capable of metastasizing to the bone. These cells not only express a higher level of CSC markers but also demonstrate enhanced resistance to the chemotherapeutic drug Cabazitaxel. In addition, knockdown of the expression of the Tie-2 ligand angiopoietin (Ang-1) led to suppression of CSC markers, suggesting that the Ang-1/Tie-2 signaling pathway functions as an autocrine loop for the maintenance of prostate CSCs. More importantly, we found that Tie-2High prostate cancer cells are more adhesive than the Tie-2Low population to both osteoblasts and endothelial cells. Moreover, only the Tie-2High, but not the Tie-2Low cells developed tumor metastasis in vivo when injected at a low number. Taken together, our data suggest that Tie-2 may play an important role during the development of prostate tumor metastasis.
Resumo:
Two-spotted mite, Tetranychus urticae Koch, was until recently regarded as a minor and infrequent pest of papaya in Queensland through the dry late winter/early summer months. The situation has changed over the past 4-5 years, so that now some growers consider spider mites significant pests all year round. This altered pest status corresponded with a substantial increase in the use of fungicides to control black spot (Asperisporium caricae). A project was initiated in 1998 to examine the potential reasons for escalating mite problems in commercially-grown papaya, which included regular sampling over a 2 year period for mites, mite damage and beneficial arthropods on a number of farms on the wet tropical coast and drier Atherton Tableland. Differences in soil type, papaya variety, chemical use and some agronomic practices were included in this assessment. Monthly visits were made to each site where 20 randomly-selected plants from each of 2 papaya lines (yellow and red types) were surveyed. Three leaves were selected from each plant, one from each of the bottom, middle and top strata of leaves. The numbers of mobile predators were recorded, along with visual estimates of the percentage and age of mite damage on each leaf. Leaves were then sprayed with hairspray to fix the mites and immature predators to the leaf surface. Four leaf disks, 25 mm in diameter, were then punched from each leaf into a 50 ml storage container with a purpose-built disk-cutting tool. Disks from each leaf position were separated by tissue paper, within the container. On return to the laboratory, each leaf disk was scrutinised under a binocular microscope to determine the numbers of two-spotted mites and eggs, predatory mites and eggs, and the immature stages of predatory insects (mainly Stethorus, Halmus and lacewings). A total of 2160 leaf disks have been examined each month. All data have been entered into an Access database to facilitate comparisons between sites.
Resumo:
The atomic hydrogen gas (H I) disk in the outer region (beyond similar to 10 kpc from the center) of Milky Way can provide valuable information about the structure of the dark matter halo. The recent three-dimensional thickness map of the outer H I disk from the all sky 21 cm line Leiden/Argentine/Bonn survey, gives us a unique opportunity to investigate the structure of the dark matter halo of Milky Way in great detail. A striking feature of this new survey is the north-south (N-S) asymmetry in the thickness map of the atomic hydrogen gas. Assuming vertical hydrostatic equilibrium under the total potential of the Galaxy, we derive the model thickness map of the H I gas. We show that simple axisymmetric halo models, such as softened isothermal halo (producing a flat rotation curve with V-c similar to 220 km s(-1)) or any halo with density falling faster than the isothermal one, are not able to explain the observed radial variation of the gas thickness. We also show that such axisymmetric halos along with different H I velocity dispersion in the two halves, cannot explain the observed asymmetry in the thickness map. Amongst the nonaxisymmetric models, it is shown that a purely lopsided (m = 1, first harmonic) dark matter halo with reasonable H I velocity dispersion fails to explain the N-S asymmetry satisfactorily. However, we show that by superposing a second harmonic (m = 2) out of phase onto a purely lopsided halo, e. g., our best fit and more acceptable model A (with parameters epsilon(1)(h) = 0.2, epsilon(2)(h) = 0.18, and sigma(H I) = 8.5 km s(-1)) can provide an excellent fit to the observation and reproduce the N-S asymmetry naturally. The emerging picture of the asymmetric dark matter halo is supported by the. cold dark matter halos formed in the cosmological N-body simulation.
Resumo:
The growth of the nanocrystalline tribolayer produced in oxygen free high conductivity copper after sliding against 440C stainless steel was studied. Tests were conducted on a pin-on-disk tribometer at sliding velocities of 0.05 and 1.0 m/s and sliding times of 0.1 to 10,000 s. Subsurface deformation and the growth of the tribolayer as a function of time were studied with the use of transmission electron microscopy and ion induced secondary electron microscopy. A continuous nanocrystalline tribolayer was produced after as little as 10 s of sliding at both sliding velocities. The tribolayer produced by sliding at 0.05 m/s continued to grow at sliding times up to 10,000 s and developed texture. Dynamic recrystallization of the tribolayer at a sliding velocity of 1.0 m/s inhibited the growth of a continuous anocrystalline tribolayer.
Resumo:
A detailed study of the normalized correlations between the incubation period tc and the properties of various materials tested in a rotating disk device indicates that, at very high intensities, the strength properties influence the duration of tc. The analysis of extensive data from other laboratories for cavitation and liquid impingement erosion also indicates that, while both energy and strength properties influence the duration of tc, the latter ones predominate for a majority of cases. A fatigue-type failure occurs during tc. For estimating the time required to pierce a metallic specimen in a rotating device a relationship tp = 160 tc0.44 is proposed. A detailed study of normalized correlations between erosion resistance (inverse of erosion rate) and tc values of different materials tested in the rotating disk shows that correlations are good. Analysis of data from eight other investigators clearly points out the validity and the usefulness of this type of prediction.
Resumo:
The fatigue and fracture performance of a cracked plate can be substantially improved by providing patches as reinforcements. The effectiveness of the patches is related to the reduction they cause in the stress intensity factor (SIF) of the crack. So, for reliable design, one needs an accurate evaluation of the SIF in terms of the crack, patch and adhesive parameters. In this investigation, a centrally cracked large plate with a pair of symmetric bonded narrow patches, oriented normally to the crack line, is analysed by a continuum approach. The narrow patches are treated as transversely flexible line members. The formulation leads to an integral equation which is solved numerically using point collocation. The convergence is rapid. It is found that substantial reductions in SIF are possible with practicable patch dimensions and locations. The patch is more effective when placed on the crack than ahead of the crack. The present analysis indicates that a little distance inwards of the crack tip, not the crack tip itself, is the ideal location, for the patch.
Resumo:
The transition parameters for the freezing of two one-component liquids into crystalline solids are evaluated by two theoretical approaches. The first system considered is liquid sodium which crystallizes into a body-centered-cubic (bcc) lattice; the second system is the freezing of adhesive hard spheres into a face-centered-cubic (fcc) lattice. Two related theoretical techniques are used in this evaluation: One is based upon a recently developed bifurcation analysis; the other is based upon the theory of freezing developed by Ramakrishnan and Yussouff. For liquid sodium, where experimental information is available, the predictions of the two theories agree well with experiment and each other. The adhesive-hard-sphere system, which displays a triple point and can be used to fit some liquids accurately, shows a temperature dependence of the freezing parameters which is similar to Lennard-Jones systems. At very low temperature, the fractional density change on freezing shows a dramatic increase as a function of temperature indicating the importance of all the contributions due to the triplet direction correlation function. Also, we consider the freezing of a one-component liquid into a simple-cubic (sc) lattice by bifurcation analysis and show that this transition is highly unfavorable, independent of interatomic potential choice. The bifurcation diagrams for the three lattices considered are compared and found to be strikingly different. Finally, a new stability analysis of the bifurcation diagrams is presented.
Resumo:
The hydromagnetic spinup or spindown of an incompressible, rotating, electrically conducting fluid over an infinite insulated disk with an applied magnetic field is studied when the impulsive motion is imparted either to the fluid or to the disk. The nonlinear partial differential equations governing the flow are solved numerically using an implicit finite-difference scheme. It is found that the spinup (or spindown) time due to impulsive motion of the disk is much shorter than the spinup (or spindown) time due to the impulsive motion of the distant fluid. The spinup (or spindown) time for the hydromagnetic case is comparatively smaller than the corresponding nonmagnetic case. Spindown is not merely a mirror reflection of spinup. Physics of Fluids is copyrighted by The American Institute of Physics.
Resumo:
Poikkijuovaisen luuranko- ja sydänlihaksen supistumisyksikkö, sarkomeeri, koostuu tarkoin järjestyneistä aktiini- ja myosiinisäikeistä. Rakenne eroaa muista solutyypeistä, joissa aktiinisäikeistö muovautuu jatkuvasti ja sen järjestyminen säätelee solun muotoa, solujakautumista, soluliikettä ja solunsisäisten organellien kuljetusta. Myotilin, palladin ja myopalladin kuuluvat proteiiniperheeseen, jonka yhteispiirteenä ovat immunoglobuliinin kaltaiset (Igl) domeenit. Proteiinit liittyvät aktiinitukirankaan ja niiden arvellaan toimivan solutukirangan rakenne-elementteinä ja säätelijöinä. Myotilinia ja myopalladinia ilmennetään poikkijuovaisessa lihaksessa. Sen sijaan palladinin eri silmukointimuotoja tavataan monissa kudostyypeissä kuten hermostossa, ja eri muodoilla saattaa olla solutyypistä riippuvia tehtäviä. Poikkijuovaisessa lihaksessa kaikki perheen jäsenet sijaitsevat aktiinisäikeitä yhdistävässä Z-levyssä ja ne sitovat Z-levyn rakenneproteiinia, -aktiniinia. Myotilingeenin pistemutaatiot johtavat periytyviin lihastauteihin, kun taas palladinin mutaatioiden on kuvattu liittyvän periytyvään haimasyöpään ja lisääntyneeseen sydäninfarktin riskiin. Tässä tutkimuksessa selvitettin myotilinin ja pallainin toimintaa. Kokeissa löydettiin uusia palladinin 90-92kDa alatyyppiin sitoutuvia proteiineja. Yksi niistä on aktiinidynamiikkaa säätelevä profilin. Profilinilla on kahdenlaisia tehtäviä; se edesauttaa aktiinisäikeiden muodostumista, mutta se voi myös eristää yksittäisiä aktiinimolekyylejä ja edistää säikeiden hajoamista. Solutasolla palladinin ja profilinin sijainti on yhtenevä runsaasti aktiinia sisältävillä solujen reuna-alueilla. Palladinin ja profilinin sidos on heikko ja hyvin dynaaminen, joka sopii palladinin tehtävään aktiinisäideiden muodostumisen koordinoijana. Toinen palladinin sitoutumiskumppani on aktiinisäikeitä yhteensitova -aktiniini. -Aktiniini liittää solutukirangan solukalvon proteiineihin ja ankkuroi solunsisäisiä viestintämolekyylejä. Sitoutumista välittävä alue on hyvin samankaltainen palladinissa ja myotilinissa. Luurankolihaksen liiallinen toistuva venytys muuttaa Z-levyjen rakennetta ja muotoa. Prosessin aikana syntyy uusia aktiinifilamenttejä sisältäviä tiivistymiä ja lopulta uusia sarkomeereja. Löydöstemme perusteella myotilinin uudelleenjärjestyminen noudattaa aktiinin muutoksia. Tämä viittaa siihen, että myotilin liittää yhteen uudismuodostuvia aktiinisäikeitä ja vakauttaa niitä. Myotilin saattaa myös ankkuroida viesti- tai rakennemolekyylejä, joiden tehtävänä on edesauttaa Z-levyjen uudismuodostusta. Tulostemme perusteella arvelemme, että myotilin toimii Z-levyjen rakenteen vakaajana ja aktiinisäikeiden säätelijänä. Palladinin puute johtaa sikiöaikaiseen kuolemaan hiirillä, mutta myotilinin puutoksella ei ole samanlaisia vaikutuksia. Tuotettujen myotilin poistogeenisten hiirten todetiin syntyvän ja kehittyvän normaalisti eikä niillä esiintynyt rakenteellisia tai toiminnallisia häiriöitä. Toisaalta aiemmissa kokeissa, joissa hiirille on siirretty ihmisen lihastautia aikaansaava myotilingeeni, nähdään samankaltaisia kuin sairailla ihmisillä. Näin ollen muuntunut myotilin näyttä olevan lihaksen toiminnalle haitallisempi kuin myotilinin puute. Myotilinin ja palladinin yhteisvaikutusta selvittääksemme risteytimme myotilin poistegeenisen hiiren ja hiirilinjan, joka ilmentää puutteellisesti palladinin 200 kDa muotoa. Puutteellisesti 200 kDa palladinia ilmentävien hiirten sydänlihaksessa todettiin vähäisiä hienorakenteen muutoksia, mutta risteytetyillä hiirillä tavattiin rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia myös luurankolihaksessa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että palladinin 200 kDa muoto säätelee sydänlihassolujen rakennetta. Luurankolihaksessa sen sijaan myotilinilla ja palladinilla näyttäisi olevan päällekkäisiä tehtäviä.
Resumo:
The durability of carbon fibre reinforced polymer (CFRP) strengthened steel circular hollow section (CHS) members has now become a real challenge to researchers. In addition, various parameters that may affect the durability of such members have not been revealed yet. This paper presents brief experimental results and the first finite element (FE) approach of CFRP strengthened steel CHS beams conditioned in simulated sea water, along with an accelerated corrosion environment at ambient (24 OC ± 4 OC) and 50 OC temperatures. The beams were loaded to failure under four-point bending. It was found that the strength and stiffness reduced significantly after conditioning in an accelerated corrosion environment. Numerical simulation is implemented using the ABAQUS static general approach. A cohesive element was utilised to model the interface element and an 8-node quadrilateral in-plane general-purpose continuum shell was used to model CFRP elements. A mixed mode cohesive law was deployed for all the three components of stresses in the proposed FE approach, which were one normal component and two shear components. The validity of the FE models was ascertained by comparing the ultimate load and load vs deflection response from experimental results. A range of parametric studies were conducted to investigate the effects of bond length, adhesive types, thickness and diameter of tubes. The results of parametric studies indicated that the adhesive with high tensile modulus performed better and durability design factors varied from section to section.
Resumo:
Väitöskirjani käsittele mikrobien ja erilaisten kemikaalien rooleja saostumien ja biofilmien muodostumisessa paperi- ja kartonkikoneilla. "Saostuma" tässä työssä tarkoittaa kiinteän aineen kertymää konepinnoille tai rajapinnoille konekierroissa, jotka on tarkoitettu massasulppujen, lietteiden, vesien tai ilman kuljetukseen. Saostumasta tulee "biofilmi" silloin kun sen oleellinen rakennekomponentti on mikrobisolut tai niiden tuotteet. Väitöstyöni työhypoteesina oli, että i. tietämys saostumien koostumuksesta, sekä ii. niiden rakenteesta, biologisista, fysikaalis-kemiallisista ja teknisistä ominaisuuksista ohjaavat tutkijaa löytämään ympäristöä säästäviä keinoja estää epätoivottujen saostumien muodostus tai purkaa jo muodostuneita saostumia. Selvittääkseni saostumien koostumista ja rakennetta käytin monia erilaisia analytiikan työkaluja, kuten elektronimikroskopiaa, konfokaali-laser mikroskopiaa (CLSM), energiadispersiivistä röntgenanalyysiä (EDX), pyrolyysi kaasukromatografiaa yhdistettynä massaspektrometriaan (Py-GCMS), joninvaihtokromatografiaa, kaasukromatografiaa ja mikrobiologisia analyysejä. Osallistuin aktiivisesti innovatiivisen, valon takaisinsirontaan perustuvan sensorin kehittämistyöhön, käytettäväksi biofilmin kasvun mittaukseen suoraan koneen vesikierroista ja säiliöistä. Työni osoitti, että monet paperinvalmistuksessa käytetyistä kemikaaleista reagoivat keskenään tuottaen orgaanisia tahmakerroksia konekiertojen teräspinnoille. Löysin myös kerrostumia, jotka valomikroskooppisessa tarkastelussa oli tulkittu mikrobeiksi, mutta jotka elektronimikroskopia paljasti alunasta syntyneiksi, alumiinihydroksidiksi joka saostui pH:ssa 6,8 kiertokuitua käyttävän koneen viiravesistä. Monet paperintekijät käyttävät vieläkin alunaa kiinnitysaineena vaikka prosessiolot ovat muuttuneet happamista neutraaleiksi. Sitä pidetään paperitekijän "aspiriinina", mutta väitöstutkimukseni osoitti sen riskit. Löysin myös orgaanisia saostumia, joiden alkuperä oli aineiden, kuten pihkan, saippuoituminen (kalsium saippuat) niin että muodostui tahmankasvua ylläpitävä alusta monilla paperi- ja kartonkikoneilla. Näin solumuodoiltaan Deinococcus geothermalista muistuttavia bakteereita kasvamassa lujasti teräskoepalojen pintaan kiinnittyneinä pesäkkeinä, kun koepaloja upotettiin paperikoneiden vesikiertoihin. Nämä deinokokkimaiset pesäkkeet voivat toimia jalustana, tarttumisalustana muiden mikrobien massoille, joka selittäisi miksi saostumat yleisesti sisältävät deinokokkeja pienenä, muttei koskaan pääasiallisena rakenneosana. Kun paperikoneiden käyttämien vesien (raakavedet, lämminvesi, biologisesti puhdistettu jätevesi) laatua tutkitaan, mittausmenetelmällä on suuri merkitys. Koepalan upotusmenetelmällä todettu biofilmikasvu ja viljelmenetelmällä mitattu bakteerisaastuneisuus korreloivat toisiinsa huonosti etenkin silloin kun likaantumisessa oli mukana rihmamaiseti kasvavia bakteereja. Huoli ympäristöstä on pakottanut paperi- ja kartonkikoneiden vesikiertojen sulkemiseen. Vesien kierrätys ja prosessivesien uudelleenkäyttö nostavat prosessilämpötilaa ja lisäävät koneella kiertävien kolloidisten ja liuenneiden aineiden määriä. Tutkin kiertovesien pitoisuuksia kolmessa eriasteisesti suljetussa tehtaassa, joiden päästöt olivat 0 m3, 0,5 m3 ja 4 m3 jätevettä tuotetonnia kohden, perustuen puhdistetun jäteveden uudelleen käyttöön. Nollapäästöisellä tehtaalla kiertovesiin kertyi paljon orgaanisesti sidottua hiiltä (> 10 g L-1), etenkin haihtuvina happoina (maito-, etikka-, propioni- ja voi-). Myös sulfaatteja, klorideja, natriumia ja kalsiumia kertyi paljon, > 1 g L-1 kutakin. Pääosa (>40%) kaikista bakteereista oli 16S rRNA geenisekvenssianalyysien tulosten perusteella sukua, joskin etäistä (< 96%) ainoastaan Enterococcus cecorum bakteerille. 4 m3 päästävältä tehtaalta löytyi lisäksi Bacillus thermoamylovorans ja Bacillus coagulans. Tehtaiden saostumat sisälsivät arkkeja suurina pitoisuuksina, ≥ 108 g-1, mutta tunnistukseen riittävää sekvenssisamanlaisuutta löytyi vain yhteen arkkisukuun, Methanothrix. Tutkimustulokset osoittivat että tehtaan vesikiertojen sulkeminen vähensi rajusti mikrobiston monimuotoisuutta, muttei estänyt liuenneen aineen ja kiintoaineen mineralisoitumista.
Resumo:
Wear rates of several cast aluminium base alloys have been measured for lubricated rubbing against a rotating hardened steel disk. Wear rates of cast graphitic aluminium-silicon-nickel alloys were lower than those of pure Al, Al-Si and Al-Si-Ni alloys especially above pressures of 0.02 kg/mm2. The high wear resistance is attributed to the presence of graphite particles in the matrix which act as a solid lubricant. Additions of nickel alone to Al-Si alloys decrease the wear resistance. Graphitic aluminium-silicon-nickel alloys containing above 2% graphite can be mated unlubricated against the rotating steel disk after a one minute lubricated run-in period. Graphite particles may be potentially suitable to replace part of all of the tin in aluminium-tin bearing alloys.