Paulus de Furlanis Veronensis opus hoc exemi cosmographi Jacobi Gastaldi Pedemontani instauravit, et dicavit

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Carta delle Terre Polari Arctiche dalla Baja di Baffin all'Isola Baring : corretta sopra documenti officiali al 1853

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Carta delle Terre Polari Arctiche tratta da quella dell'ammiragliato inglese e corretta al 1853

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Uppsalan käsikirjan messun piirteitä ja suhde muihin reformaatioajan messuteksteihin

Vanhan kirjasuomen tutkimusalaan kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Uppsalan koodeksiin B 28 sisältyvää suomenkielistä messutekstiä, joka tunnetaan myös nimellä Uppsalan käsikirjan messu. Uppsalan käsikirjan messu ei ole aiemmin ollut kielitieteellisen tai liturgiahistoriallisen tutkimuksen pääkohteena, joten tutkielman tarkoituksena on tarkastella monipuolisesti sekä sen kielellisiä piirteitä että sisällöllisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen vertailuaineistona ovat reformaatioajan alun suomenkieliset messutekstit – Westhin koodeksin messu, Kangasalan Missalen suomenkielinen messuteksti ja Mikael Agricolan painettu Messu (1549) – sekä ruotsalaisen Messun vuosien 1541 ja 1548 laitokset. Vertailen myös muutamia Abckirian (1543) ja Rucouskirian (1544) tekstejä Uppsalan käsikirjan messun vastaaviin teksteihin. Keskeisin tavoitteeni on selvittää, minkälaista suomen kieltä Uppsalan käsikirjan messun kirjoittaja on käyttänyt, milloin käsikirjoitus on kirjoitettu ja mikä on sen suhde muihin tunnettuihin 1500-luvun puolivälin messuteksteihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sekä vanhaa kirjakieltä koskeva kielitieteellinen tutkimus että teologien harjoittama liturgiahistoriallinen tutkimus. Uppsalan käsikirjan messun ortografian ja kielen tutkimisen kannalta keskeisimpiä lähdeteoksia ovat vanhan kirjasuomen – pääasiassa Agricolan teosten – äänne- ja muotopiirteitä, syntaktisia rakenteita ja sanastoa käsittelevät tutkimukset ja oppikirjat. Tutkimusmenetelmäni on vanhan kirjasuomen tutkimuksessa yleisesti käytetty tekstien synoptinen vertailu eli vertailtavien tekstien tarkastelu rinnakkain. Synoptisen vertailun avulla pienetkin tekstien väliset erot, kuten ortografiaan ja sananmuotoihin liittyvät eroavaisuudet, on helppo huomata. Havaintoja tehdessäni olen hyödyntänyt sekä kielitieteellistä että liturgiahistoriallista tutkimuskirjallisuutta. Tutkimus vahvistaa hypoteesini siitä, että Uppsalan käsikirjan messu on kirjoitettu vuosien 1544 ja 1548 välillä. Ortografialtaan ja kielellisiltä piirteiltään se muistuttaa eniten Agricolan varhaisia teoksia ja sisältää runsaasti vanhalle kirjasuomelle ominaisia lounaismurteisina pidettyjä äänne- ja muotopiirteitä. Myös ruotsin kielen syntaktisten rakenteiden vaikutus näkyy selvästi Uppsalan käsikirjan messussa. Kielitieteellisten tulosten lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että Uppsalan käsikirjan messu perustuu pääasiassa vuoden 1541 ruotsalaiseen Messuun. Tekstivertailut todistavat myös, että kirjoittaja on halunnut noudattaa Turun hiippakunnan omia perinteitä ja on siksi hyödyntänyt Agricolan Abckirian ja Rucouskirian tekstejä.

De praedictionibus politicis 2

Variantti B.

De praedictionibus politicis 2

Variantti A.

Fresh meat quality of pigs fed diets with different fatty acid profiles and supplemented with red wine solids

Abstract Three groups of pigs were fed three different diets, namely a diet rich in saturated fatty acids (palm oil-based, PO), a polyunsaturated fatty acid (PUFA)-rich diet (corn oil-based, CO), and a PUFA-rich diet (corn oil-based) supplemented with red wine solids (RWS), which was added to the diet (CO+RWS) in order to assess the protective effect on the oxidative status of the pork meat. The addition of corn oil favourably modulates the FAs profile of the backfat, and to a lesser extent of the intramuscular fat of semimembranosus muscle, without causing adverse effects on the meat quality or on its oxidative stability. Moreover, these parameters were not affected by the addition of the RWS in the CO+RWS diet.

Insuficiência renal aguda associada à leptospirose

A leptospirose é a zoonose mais importante do mundo. Os pacientes são tipicamente homens jovens. Vários fatores estão envolvidos na insuficiência renal aguda (IRA) na leptospirose, incluindo ação nefrotóxica direta da leptospira, hiperbilirrubinemia, rabdomiólise e hipovolemia. Os principais achados histológicos são nefrite intersticial aguda e necrose tubular aguda. A IRA na leptospirose é geralmente não oligúrica e hipocalêmica. Alterações da função tubular precedem a queda na taxa de filtração glomerular, o que poderia explicar a alta frequência de hipocalemia. O tratamento antibiótico é eficaz nas fases precoces e tardias e/ou graves. Para pacientes críticos com IRA na leptospirose, as seguintes condutas são recomendadas: hemodiálise precoce e diária; baixa infusão de volume (devido ao risco de hemorragia pulmonar), e estratégias de proteção pulmonar. A mortalidade na IRA associada à leptospirose está em torno de 22%.

Dados demográficos, clínicos e laboratoriais de pacientes com litíase urinária em Fortaleza, Ceará

OBJETIVO: Determinar os dados demográficos, clínicos e laboratoriais de pacientes com litíase urinária em Fortaleza (CE). PACIENTES E MÉTODOS: Trata-se de estudo documental baseado em dados secundários de 197 pacientes litiásicos de Fortaleza, entre 1996-2006. Foram realizadas avaliação clínica e metabólica na urina de 24 horas, para medida de volume urinário e dosagens de creatinina, cálcio, fósforo, ácido úrico, sódio, potássio e magnésio. O pH e a densidade foram determinados na primeira urina da manhã. A cistinúria foi definida por meio da análise de cristais e/ou cálculos. RESULTADOS: A relação homem:mulher foi de 1:1,7. A média de idade na primeira sintomatologia foi de 35,8 ± 13,3 anos, não havendo diferença entre os gêneros. A faixa etária mais acometida foi entre 20 e 39 anos (56,3%); 72,4% apresentaram cólica nefrética, 69,5% procuraram a emergência médica, 46,7% apresentaram um episódio de litíase e 53,3% eram recorrentes. O rim direito foi o mais afetado (44,4%) nas mulheres, enquanto que nos homens o acometimento foi bilateral (39,7%). As principais alterações metabólicas encontradas foram hipernatriúria (80,7%), seguida de hipercalciúria (48,7%), hiperuricosúria (17,3%) e cistinúria em 5 (2,5%). A média do pH urinário foi de 5,74 ± 0,59 e da densidade urinária, de 1015,6 ± 7,1. O volume urinário foi baixo em 43% dos casos. CONCLUSÃO: Em nosso meio, a litíase acomete adultos jovens entre 20-39 anos, com predominância do gênero feminino, e os distúrbios mais frequentes, em ordem decrescente, foram hipernatriúria, hipercalciúria e hiperuricosúria, associadas à baixa ingestão de líquidos.

Síndrome de Hadju-Cheney: alterações renais em um relato de caso

A síndrome de Hadju-Cheney é uma doença genética caracterizada por dismorfismos craniofaciais e alterações ósseas responsáveis pelo fenótipo da doença. As alterações renais, como cistos renais corticais, refluxo vesico - ureteral e falência renal, são raramente relatadas, mas são incluídas como apresentações menos comuns. O diagnóstico genético ainda não está disponível e a patogênese é relacionada a mutações no gene NOTCH. Os autores relatam um caso de um homem de 26 anos; porém, com características fenotípicas de um paciente pediátrico. Ele se apresentou com síndrome nefrótica, hipertensão arterial, cistos renais corticais e insuficiência renal aguda requerendo hemodiálise. A biopsia renal evidenciou glomeruloesclerose focal e segmentar e o tratamento para esse paciente foi de suporte com terapia hemodialítica. O diagnóstico da síndrome de Hadju-Cheney foi dado durante investigação do quadro renal.

Le Petit journal. Supplément du dimanche

1920/08/22 (Numéro 1548).

L'Écho de Paris

1888/06/17 (Numéro 1548).

Morell (André). Correspondance numismatique d'André Morell, d'Arnstatt, pendant les années 1702 et 1703.

Copie du temps comprenant à la fois les lettres de Morell et celles de ses correspondants, savoir : André Fountaine ; — Al. Ferd. comes Marsilii ; — le prince seneschal de Ligne ; — Francesco de Ficoroni ; — Jo. Mich. Dilherrus ; — Jo. Lupt. Marinele Armengol. ; — Doctor J. C. Bon Cretensis ; — Jac. Perizonius ; — Gisb. Cuperus.