976 resultados para Exercise Walking
Resumo:
Zebrafish has been largely accepted as a vertebrate multidisciplinary model but its usefulness as a model for exercise physiology has been hampered by the scarce knowledge on its swimming economy, optimal swimming speeds and cost of transport. Therefore, we have performed individual and group-wise swimming experiments to quantify swimming economy and to demonstrate the exercise effects on growth in adult zebrafish.
Resumo:
Virtually every cell and organ in the human body is dependent on a proper oxygen supply. This is taken care of by the cardiovascular system that supplies tissues with oxygen precisely according to their metabolic needs. Physical exercise is one of the most demanding challenges the human circulatory system can face. During exercise skeletal muscle blood flow can easily increase some 20-fold and its proper distribution to and within muscles is of importance for optimal oxygen delivery. The local regulation of skeletal muscle blood flow during exercise remains little understood, but adenosine and nitric oxide may take part in this process. In addition to acute exercise, long-term vigorous physical conditioning also induces changes in the cardiovasculature, which leads to improved maximal physical performance. The changes are largely central, such as structural and functional changes in the heart. The function and reserve of the heart’s own vasculature can be studied by adenosine infusion, which according to animal studies evokes vasodilation via it’s a2A receptors. This has, however, never been addressed in humans in vivo and also studies in endurance athletes have shown inconsistent results regarding the effects of sport training on myocardial blood flow. This study was performed on healthy young adults and endurance athletes and local skeletal and cardiac muscle blod flow was measured by positron emission tomography. In the heart, myocardial blood flow reserve and adenosine A2A receptor density, and in skeletal muscle, oxygen extraction and consumption was also measured. The role of adenosine in the control of skeletal muscle blood flow during exercise, and its vasodilator effects, were addressed by infusing competitive inhibitors and adenosine into the femoral artery. The formation of skeletal muscle nitric oxide was also inhibited by a drug, with and without prostanoid blockade. As a result and conclusion, it can be said that skeletal muscle blood flow heterogeneity decreases with increasing exercise intensity most likely due to increased vascular unit recruitment, but exercise hyperemia is a very complex phenomenon that cannot be mimicked by pharmacological infusions, and no single regulator factor (e.g. adenosine or nitric oxide) accounts for a significant part of exercise-induced muscle hyperemia. However, in the present study it was observed for the first time in humans that nitric oxide is not only important regulator of the basal level of muscle blood flow, but also oxygen consumption, and together with prostanoids affects muscle blood flow and oxygen consumption during exercise. Finally, even vigorous endurance training does not seem to lead to supranormal myocardial blood flow reserve, and also other receptors than A2A mediate the vasodilator effects of adenosine. In respect to cardiac work, atheletes heart seems to be luxuriously perfused at rest, which may result from reduced oxygen extraction or impaired efficiency due to pronouncedly enhanced myocardial mass developed to excel in strenuous exercise.
Resumo:
Tarkoitus: Tarkoituksena oli selvittää murtumien tehostetun ehkäisyohjelman vaikutuksia yläraajamurtuman saaneiden yli 50-vuotiaiden henkilöiden elämäntapoihin, murtumien riskitekijöihin, kaatumisiin, kaatumisvammoihin ja elämänlaatuun. Aineisto: 219 yli 50-vuotiasta kotona asuvaa, kaatumisen seurauksena yläraajamurtuman saanutta henkilöä satunnaistettiin koe- (n = 105) ja kontrolliryhmiin (n = 114). Menetelmä: Koeohjelma sisälsi yksilöllisen, yhdessä lääkärin, terveydenhoitajan ja tutkittavan kanssa laaditun hoito- ja kuntoutussuunnitelman sekä kutsun murtumien ehkäisyn koulutusohjelmaan. Kontrolliryhmän tutkittavat saivat kehotuksen hakeutua murtumahoitajan ohjaukseen. Seuranta-aika oli 14 kuukautta. Tulokset analysoitiin ryhmissä tapahtuneina muutoksina alkuja loppumittausten välillä sekä ryhmien välisenä erona muutoksissa. Tulokset: Keskimääräinen luun tiheys lannerangassa lisääntyi koeryhmässä (p<0,001) ja kontrolliryhmässä (p = 0,038), ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,134). Reisiluun kaulassa luun tiheys ei muuttunut kummassakaan ryhmässä. Päivittäinen kalsiumin saanti lisääntyi koeryhmässä keskimäärin 167 mg (p<0,001) ja kontrolliryhmässä 30 mg (p = 0,475), ryhmien välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,031). Kala-ateriat ja päivittäinen D-vitamiinilisä sekä kenkien liukuesteiden säännöllinen käyttö liukkaalla lisääntyivät molemmissa ryhmissä, mutta ryhmien välillä ei ollut eroa. Viiteen tuolilta nousukertaan käytetty aika vähentyi koeryhmässä keskimäärin 0,49 sekuntia (p = 0,185) ja lisääntyi kontrolliryhmässä 0,39 (p = 0,475), ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,02). Kymmenen metrin kävelyssä ei tapahtunut tulosten keskiarvossa muutoksia kummassakaan ryhmässä. Ortostatismi vähentyi kontrolliryhmässä (p = 0,049), ja masentuneisuus vähentyi koeryhmässä (p = 0,041), mutta ryhmien välillä ei näissä ollut merkitsevää eroa. Osteoporoosilääkkeiden käyttö lisääntyi molemmissa ryhmissä, ryhmien välillä ei ollut eroa. Alkoholin käytössä oli vähäisiä mutta ei merkittäviä muutoksia. Muissa testatuissa muuttujissa, kuten liikunnan viikoittainen määrä, tupakointi, näkökyky, tasapaino ja elämänlaatu, ei ollut merkitseviä muutoksia ryhmissä tai ryhmien välillä. Kaatumisten (koeryhmä 33, kontrolliryhmä 35) ja murtumien (koeryhmä 5 ja kontrolliryhmä 3) määrissä ei myöskään ollut merkitseviä eroja ryhmien välillä. Johtopäätökset: Noin neljällä viidestä kaatumisen seurauksena yläraajamurtuman saaneista, yli 50 vuotta täyttäneistä henkilöistä oli alentunut luun tiheys, ja noin joka toisella oli lisääntynyt kaatumisriski. Kaatumisen riskitekijöiden kliiniset mittaukset olivat nopeita toteuttaa ja auttoivat ehkäisytoimenpiteiden suunnittelussa. Murtuman saaneet olivat motivoituneita murtumien riskitekijöiden selvittämiseen ja myös toteuttamaan annettua lääkehoitoa. Elämäntavoissa helpoimmin toteutuivat muutokset ruokailutottumuksissa. Liikuntatottumuksien muuttaminen sen sijaan onnistui melko huonosti. Ryhmien välillä oli merkitsevä ero ainoastaan kalsiumin päivittäisessä käytössä ja tuolilta nousutestissä. Murtumariskien tunnistaminen, niiden syiden selvittäminen ja toimenpiteiden käynnistäminen riskien vähentämiseksi tulisi kuulua jokaisen pienienergisen murtuman saaneen potilaan kokonaisvaltaiseen hyvään hoitoon.
Resumo:
Brazilian poultry production nowadays occupies important position in world's economy due to its technological advancement, which associated to the development of genetic strains of high growth may cause deviation in the growth rate and harm production. Morphological asymmetry has been pointed as an indicator of welfare, as maintained the pattern that leads to balance, the broiler chicken would have its normal locomotion characteristics, freely reaching water and feed. Thus, the objective of this research was to verify the possibility of using morphological asymmetry for evaluating walking ability of broiler chicken. The research was done in the Technology Center, at UNICAMP. The experiment was made using biomechanics analysis and following, the toes were measured. Results found did not show asymmetry useful for determining the locomotion ability of broiler chicken. New studies are recommended in order to search for other correlations that might help to estimate at field level, the locomotion difficulties of broiler chicken.