Järjestöehdosta työ- ja virkaehtosopimuksissa

Keskustelua: Järjestöehdosta työ- ja virkaehtosopimuksissa / Jorma Saloheimo, 6/2012 s. 861-874.

Journal du commerce, de politique et de littérature

1818/06/30 (Numéro 342).

Tuusulan liikenneturvallisuussuunnitelma 2013 – Viisaita valintoja liikkumiseen!

Tuusulan kunnan liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteena on kokonaisvaltaisella tavalla edistää turvallisia, terveyttä edistäviä ja ympäristön kannalta myönteisiä liikkumisen valintoja. Suunnitelma on laadittu seudullisena yhteistyöhankkeena, jonka ohjaukseen Tuusulan kunnan lisäksi osallistui edustajia Järvenpään kaupungista, Keravan kaupungista, Uudenmaan ELY-keskuksesta, Liikenneturvasta ja Keski- Uudenmaan poliisista. Samassa suunnitteluprosessissa myös Järvenpää ja Kerava saivat omaa aluettaan koskevat liikenneturvallisuussuunnitelmat. Suunnitelmien rahoituksesta vastasivat kunnat ja Uudenmaan ELY-keskus. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa on kuvattu laajasti liikenneturvallisuuden ja liikkumisen nykytilaa ja haasteita Tuusulassa. Nykytilan analyysien pohjalta sekä valtakunnalliset ja alueelliset linjaukset huomioiden kunnan liikenneturvallisuustyölle asetettiin kaksitasoinen visio, joka tähtää sekä liikenneonnettomuuksien määrän merkittävään vähentämiseen että kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkumuotoosuuden kasvattamiseen. Käytännön liikenneturvallisuustyötä ja seurantaa varten visio on esitetty myös määrällisten tavoitteiden ja toimintalinjausten muodossa. Tavoitteiden saavuttamiseksi suunnitelmassa esitetään laaja joukko kunnan eri toimialoille, Uudenmaan ELY-keskukselle, Liikenneturvalle ja poliisille vastuutettuja toimenpiteitä. Toimenpiteitä on esitetty liikennekasvatusta, liikenneympäristön parantamista, liikenteen valvontaa, suunnitteluperiaatteita ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä koskien. Liikennekasvatukseen ja -tiedotukseen liittyvissä toimenpiteissä pääpaino on osaamisen ja rutiinien kehittämisessä kunnan eri toimialoilla. Tämän työn tueksi esitetään poikkihallinnollisen liikennekasvatuksen asiantuntijaryhmän perustamista ja liikenneturvallisuustoimijamallin käyttöönottamista. Liikenneympäristöön kohdistuvissa toimenpide-ehdotuksissa korostuvat ajonopeuksien hillintä, tienylitysten turvallisuus, kävely- ja pyöräily-yhteyksien laatu sekä liityntä- ja pyöräpysäköinnin kehittäminen. Suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ja toimintatapoihin kohdistuvat linjaukset tukevat toteutuessaan tavoitteiden saavuttamista, mutta niiden saavuttamiseen vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuten kansantalouden kehitys ja veropolitiikka, Helsingin seudun kansainvälistyminen, ajoneuvokannan uudistuminen, yhdyskuntarakenteen kehitys kunta ja seututasolla sekä seudun joukkoliikennejärjestelmän kehittyminen. Suunnitelmasta tehdyn vaikuttavuuden arvioinnin perusteella on kuitenkin realistista olettaa, että vuoteen 2020 asetetut liikenneonnettomuuksien vähentämistavoitteet ja kestävän liikkumisen edistämistavoitteet ovat saavutettavissa. Liikenneonnettomuuksien vähentyminen tavoitteiden mukaisesti tarkoittaisi karkeasti arvioiden Tuusulan kunnalle jopa 1,4 miljoonan euron vuosittaisia kustannussäästöjä. Vieläkin suurempia hyötyjä voidaan arvioida olevan saavutettavissa kestävän liikkumisen edistämisen myötä.

TEHO-hankkeen raportteja, osa 5 : Vedenlaadun automaattiseuranta : Yliskulman lasketusallas : RUSLE-malli maatalouden vesiensuojelussa

Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hankkeen tavoitteena on edistää maatalouden vesiensuojelua. Tähän julkaisuun on koottu kokemuksia ja tuloksia hankkeen aikana tehdyistä vedenlaatumittauksista sekä maan pinnan kulumisherkkyyttä kuvaavan RUSLE-mallin käytön sovelluksista. Julkaisun ensimmäinen osa käsittelee hankkeessa testattua automaattista vedenlaadunseurantaa ja sen luomia mahdollisuuksia ja toisaalta haasteita maatalouden vesiensuojelussa. Toinen raportti käsittelee automaattimittareiden soveltuvuutta yksittäisen vesiensuojelutoimenpiteen, tässä tapauksessa laskeutusaltaan, vaikuttavuuden arviointiin. Julkaisun kolmas osa käsittelee RUSLE-mallin soveltuvuutta maatalouden vesiensuojelun neuvonnan apuvälineeksi ja toisaalta mallin soveltuvuutta yleissuunnittelun tueksi. Julkaisu on toteutettu osana Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanketta.

Hyvinvointipalveluja koskevien kansalaismielipiteiden muutokset

Kirjallisuusarvostelu

Histórico de vida de espécimens selvagens e variantes cromáticas de Gracilaria birdiae (Gracilariales, Rhodophyta)

(Gracilariales, Rhodophyta) é uma macroalga marinha de coloração vermelha (vm) comum na costa Nordeste do Brasil e amplamente coletada para a extração de ágar. O objetivo deste estudo foi completar o histórico de vida de espécimens selvagens (coloração vermelha) e variantes cromáticas. Duas variantes foram isoladas, além dos espécimens selvagens coletados na praia de Paracuru, Ceará: i, marrom-esverdeada (me), encontrada em uma população natural da praia de Paracuru; e ii, verde (vd), obtida espontaneamente in vitro a partir de um ramo tetrasporofítico. As condições gerais de cultivo tanto para gametófitos quanto para tetrasporófitos foram: meio de cultura von Stosch 25%; fotoperíodo 14L:10E (luz: escuro); irradiância 100 µm.m-2.s-1 e aeração a cada 30 min. Tetrasporófitos das três colorações e gametófitos verdes foram cultivados também em 10L:14E. O histórico de vida foi completado in vitro em 498 (vm), 523 (me) e 861 (vd) dias, mostrando-se do tipo Polysiphonia. Tetrasporófitos produziram tetrásporos apenas em fotoperíodo 10L:14E. Gametófitos femininos verdes desenvolveram cistocarpos apenas em fotoperíodo 14L:10E. No entanto, a diferenciação de conceptáculos do tipo verrucosa em gametófitos masculinos verdes e a liberação de espermácios ocorreu em ambos os fotoperíodos. Gametófitos masculinos vermelhos apresentaram conceptáculos espermatangiais do tipo henriquesiana, enquanto gametófitos masculinos marrom-esverdeados apresentaram os tipos verrucosa e henriquesiana. Não foram verificadas diferenças quanto ao hábito de espécimens de uma mesma coloração, independentemente do estádio reprodutivo analisado. Verificou-se em todos os tetrasporófitos a germinação de tetrásporos in situ.

Cytokine profile and pathology in human leishmaniasis

The clinical spectrum of leishmaniasis and control of the infection are influenced by the parasite-host relationship. The role of cellular immune responses of the Th1 type in the protection against disease in experimental and human leishmaniasis is well established. In humans, production of IFN-g is associated with the control of infection in children infected by Leishmania chagasi. In visceral leishmaniasis, an impairment in IFN-g production and high IL-4 and IL-10 levels (Th2 cytokines) are observed in antigen-stimulated peripheral blood mononuclear cells (PBMC). Moreover, IL-12 restores IFN-g production and enhances the cytotoxic response. IL-10 is the cytokine involved in down-regulation of IFN-g production, since anti-IL-10 monoclonal antibody (mAb) restores in vitro IFN-g production and lymphoproliferative responses, and IL-10 abrogates the effect of IL-12. In cutaneous and mucosal leishmaniasis, high levels of IFN-g are found in L. amazonensis-stimulated PBMC. However, low or absent IFN-g levels were observed in antigen-stimulated PBMC from 50% of subjects with less than 60 days of disease (24 ± 26 pg/ml). This response was restored by IL-12 (308 ± 342 pg/ml) and anti-IL-10 mAb (380 ± 245 pg/ml) (P<0.05). Later during the disease, high levels of IFN-g and TNF-a are produced both in cutaneous and mucosal leishmaniasis. After treatment there is a decrease in TNF-a levels (366 ± 224 pg/ml before treatment vs 142 ± 107 pg/ml after treatment, P = 0.02). Although production of IFN-g and TNF-a might be involved in the control of parasite multiplication in the early phases of Leishmania infection, these cytokines might also be involved in the tissue damage seen in tegumentary leishmaniasis

Inhibition of carbachol-induced inositol phosphate accumulation in the embryonic retina promoted by kainate and veratridine

In the present study, we report that low concentrations of the glutamate ionotropic agonist kainate decreased the turnover of [3H]-phosphoinositides ([3H]-InsPs) induced by muscarinic receptors in the chick embryonic retina. When 100 µM carbachol was used, the estimated IC50 value for kainate was 0.2 µM and the maximal inhibition of ~50% was obtained with 1 µM or higher concentrations of the glutamatergic agonist. Our data also show that veratridine, a neurotoxin that increases the permeability of voltage-sensitive sodium channels, had no effect on [3H]-InsPs levels of the embryonic retina. However, 50 µM veratridine, but not 50 mM KCl, inhibited ~65% of the retinal response to carbachol. While carbachol increased [3H]-InsPs levels from 241.2 ± 38.0 to 2044.5 ± 299.9 cpm/mg protein, retinal response decreased to 861.6 ± 113.9 cpm/mg protein when tissues were incubated with carbachol plus veratridine. These results suggest that the accumulation of phosphoinositides induced by activation of muscarinic receptors can be inhibited by the influx of Na+ ions triggered by activation of kainate receptors or opening of voltage-sensitive sodium channels in the chick embryonic retina.

Arylsulfatase A pseudodeficiency in healthy Brazilian individuals

Molecular alterations associated with arylsulfatase A pseudodeficiency (ASA-PD) were characterized by PCR and restriction endonuclease analysis in a sample of healthy individuals from Brazil. ASA activity was also assayed in all subjects. Two individuals homozygous for the N350S and 1524+95A®G mutations were detected, corresponding to a frequency of 1.17% (4 of 324 alleles). The individual frequency of the N350S mutation was 20.7% (71 of 342 alleles) and 7.9% (27 of 342 alleles) for the 1524+95A®G mutation. The frequency of the ASA-PD allele in our population was estimated to be 7.9%. This is the first report of ASA-PD allele frequency in a South American population. In addition, the methods used are effective and suitable for application in countries with limited resources. All patients with low ASA activity should be screened for ASA-PD as part of the diagnostic procotol for metachromatic leukodystrophy.

Effects of exercise training on autonomic and myocardial dysfunction in streptozotocin-diabetic rats

Several investigators have demonstrated that diabetes is associated with autonomic and myocardial dysfunction. Exercise training is an efficient non-pharmacological treatment for cardiac and metabolic diseases. The aim of the present study was to investigate the effects of exercise training on hemodynamic and autonomic diabetic dysfunction. After 1 week of diabetes induction (streptozotocin, 50 mg/kg, iv), male Wistar rats (222 ± 5 g, N = 18) were submitted to exercise training for 10 weeks on a treadmill. Arterial pressure signals were obtained and processed with a data acquisition system. Autonomic function and intrinsic heart rate were studied by injecting methylatropine and propranolol. Left ventricular function was assessed in hearts perfused in vitro by the Langendorff technique. Diabetes (D) bradycardia and hypotension (D: 279 ± 9 bpm and 91 ± 4 mmHg vs 315 ± 11 bpm and 111 ± 4 mmHg in controls, C) were attenuated by training (TD: 305 ± 7 bpm and 100 ± 4 mmHg). Vagal tonus was decreased in the diabetic groups and sympathetic tonus was similar in all animals. Intrinsic heart rate was lower in D (284 ± 11 bpm) compared to C and TD (390 ± 8 and 342 ± 14 bpm, respectively). Peak systolic pressure developed at different pressures was similar for all groups, but +dP/dt max was decreased and -dP/dt max was increased in D. In conclusion, exercise training reversed hypotension and bradycardia and improved myocardial function in diabetic rats. These changes represent an adaptive response to the demands of training, supporting a positive role of physical activity in the management of diabetes.

Valmiusharjoituksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät osallistujien näkökulmasta

Suomalaisen yhteiskunnan kriisivalmius perustuu yhteistyöhön – elintärkeät toiminnot turvataan toimimalla verkostoissa niin julkishallinnon, elinkeinoelämän kuin vapaaehtoistoimijoidenkin kanssa. Toiminnan sujuvuus edellyttää etukäteissuunnittelun lisäksi aktiivista harjoittelua. Näiden valmiusharjoitusten avulla kriisivalmiutta kyetään kehittämään entisestään ja vastaamaan jopa sellaisiin uhkakuviin, jotka vielä tänä päivänä näyttäisivät epätodennäköisiltä. Valmiusharjoittelun tavoitteena on yhteensovittaa valmiussuunnittelua, kehittää yhteistoimintaa ja parantaa yhteiskunnan valmiutta turvata elintärkeät toiminnot niin normaaliolojen häiriötilanteissa kuin poikkeusoloissakin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa valmiusharjoitusten onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä osallistujien näkökulmasta. Onnistuneella valmiusharjoituksella tarkoitettiin tässä tutkimuksessa sitä, että osallistujat kokivat harjoituksesta olleen hyötyä varautumisen ja yhteistoiminnan kehittymisen näkökulmasta tai osallistuminen koettiin muutoin positiivisena. Tutkimukseen valittujen valmiusharjoitusten toteutuksesta vastasivat aluehallintovirastot yhdessä Pelastusopiston kanssa. Tutkimusaineisto koostui vuonna 2012 eri puolilla Suomea järjestettyjen alueellisten valmiusharjoitusten palauteyhteenvedoista, joista tarkasteltiin sanallisia palauteosioita. Harjoituksiin osallistui yhteensä noin 1400 henkilöä, joista jokaisella oli mahdollisuus osallistua verkkokyselyyn. Kaikkiaan palautekyselyihin vastasi 690 henkilöä, joista sanalliseen palauteosioon kirjoitti lähes puolet. Nämä 342 sanallista palautetta analysoitiin sisällönanalyysillä. Luokittelun jälkeen tutkimusaineistoa täydennettiin neljällä asiantuntijahaastattelulla. Asiantuntijoiksi valittiin henkilöitä, joilla on laaja-alainen kokemus sekä alueellisten että valtakunnallisten valmiusharjoitusten järjestämisestä. Keskeisinä onnistumiseen vaikuttavina tekijöinä löydettiin viisi vahvasti toisiinsa kietoutunutta kokonaisuutta. Osallistujien sekä asiantuntijoiden mielestä valmiusharjoitusten onnistumiseen vaikuttivat konkreettiset tavoitteet ja niiden perusteella oikein valittu harjoitusmuoto, tilannekuvausten realistisuus ja ajankohtaisuus, johtaminen ja mentorointi, osanottajien edustavuus ja yhteistoiminta sekä harjoituksen toimintaympäristö ja järjestelyt. Voidaankin todeta, että näiden edellä mainittujen tekijöiden huomioiminen sekä suunnittelu että toteutusvaiheessa luo edellytyksiä valmiusharjoituksen onnistumiselle.

Effects of aerobic exercise training on heart rate variability during wakefulness and sleep and cardiorespiratory responses of young and middle-aged healthy men

The purpose of the present study was to evaluate the effects of aerobic physical training (APT) on heart rate variability (HRV) and cardiorespiratory responses at peak condition and ventilatory anaerobic threshold. Ten young (Y: median = 21 years) and seven middle-aged (MA = 53 years) healthy sedentary men were studied. Dynamic exercise tests were performed on a cycloergometer using a continuous ramp protocol (12 to 20 W/min) until exhaustion. A dynamic 24-h electrocardiogram was analyzed by time (TD) (standard deviation of mean R-R intervals) and frequency domain (FD) methods. The power spectral components were expressed as absolute (a) and normalized units (nu) at low (LF) and high (HF) frequencies and as the LF/HF ratio. Control (C) condition: HRV in TD (Y: 108, MA: 96 ms; P<0.05) and FD - LFa, HFa - was significantly higher in young (1030; 2589 ms²/Hz) than in middle-aged men (357; 342 ms²/Hz) only during sleep (P<0.05); post-training effects: resting bradycardia (P<0.05) in the awake condition in both groups; VO2 increased for both groups at anaerobic threshold (P<0.05), and at peak condition only in young men; HRV in TD and FD (a and nu) was not significantly changed by training in either groups. The vagal predominance during sleep is reduced with aging. The resting bradycardia induced by short-term APT in both age groups suggests that this adaptation is much more related to intrinsic alterations in sinus node than in efferent vagal-sympathetic modulation. Furthermore, the greater alterations in VO2 than in HRV may be related to short-term APT.

Children at psychiatric risk and their families in Bucharest, in the context of 25 years of changes after December 89’ Romanian Revolution

The aim of the present dissertation was to capture a picture of child and adolescent mental health in Romania, in the context of almost 25 years of changes following the Romanian Revolution of December ’89. A three-part study was carried out in order to provide consistent answers to the pre-defined objectives: to appraise the development of child and adolescent mental health services in Romania (Part I), to explore the characteristics of clinically-referred patients in a Romanian child and adolescent psychiatry department (Part II), to examine the children’s mental health state and its connections with family functioning and associated risk factors (Part III). A multi-method research approach was used, comprising one qualitative analysis and two quantitative research studies. Part I consisted of a comparative qualitative analysis of the answers given by 10 mental health professionals at a 12-questions open ended interview about the current situation in child and adolescent mental health in Romania, on three topics: changes, challenges, solutions. Part II involved a descriptive quantitative analysis of certain variables (e.g. age, gender, primary diagnosis, co-morbidities, time of hospitalization) conducted on the patients who had been admitted to the Child and Adolescent Psychiatry Department at “Prof. Dr. Alexandru Obregia” Psychiatry Hospital, Bucharest in 1991 and in 2013. Part III was conducted on 342 subjects enrolled in two clinical groups and one school group, this study being performed through a cross-sectional analysis on multi-informant child and adolescent mental health problems and competencies (CBCL, YSR, SDQ P, SDQ SR) and their interrelation with household information (HQ) and family functioning (FAD). Outlining the results it can be stated that: 1) The CAMH System in Romania is definitely set on the path of reorganization, including a higher involvement of beneficiaries and of the community. 2) The characteristics of the admitted patients have changed significantly during the last almost 25 years since `89 December Revolution, under the influence of word wide trends in child psychiatry and of administrative aspects of the mental health network in Romania. 3) The rates of main diagnoses and co-morbidities confirm the reports in literature, with Autism Spectrum Disorder being the most frequent childhood psychiatric disorders in this study. 4) The children’s mental health problems in the psychiatry group are comparable to those reported for other clinical populations. 5) Significant score differences were observed according to various household features and also meaningful associations between a child’s clinical status and different aspects of family functioning. The Romanian Child and Adolescent Psychiatry has started to adopt the norms and standards of the European Union. In the 25 years that have elapsed after the 1989 Revolution, many changes have occurred in Romanian CAMH, but many unresolved issues have also risen. Therefore, the major contribution of this thesis is that it provides a coherent and updated overview of the present-day situation from three different perspectives- those of mental healthcare professionals, the one observed in clinical patients and the one reported by children’s families.