947 resultados para RP-HPLC
Resumo:
The 3' terminal 1255 nt sequence of Physalis mottle virus (PhMV) genomic RNA has been determined from a set of overlapping cDNA clones. The open reading frame (ORF) at the 3' terminus corresponds to the amino acid sequence of the coat protein (CP) determined earlier except for the absence of the dipeptide, Lys-Leu, at position 110-111. In addiition, the sequence upstream of the CP gene contains the message coding for 178 amino acid residues of the C-terminus of the putative replicase protein (RP). The sequence downstream of the CP gene contains an untranslated region whose terminal 80 nucleotides can be folded into a characteristic tRNA-like structure. A phylogenetic tree constructed after aligning separately the sequence of the CP, the replicase protein (RP) and the tRNA-like structure determined in this study with the corresponding sequences of other tymoviruses shows that PhMV wrongly named belladonna mottle virus [BDMV(I)] is a separate tymovirus and not another strain of BDMV(E) as originally envisaged. The phylogenetic tree in all the three cases is identical showing that any subset of genomic sequence of sufficient length can be used for establishing evolutionary relationships among tymoviruses.
Resumo:
Hyoscyamine 6 beta-hydroxylase (H6H; EC 1.14.11.11), an important enzyme in the biosynthesis of tropane alkaloids, catalyzes the hydroxylation of hyoscyamine to give 6 beta-hydroxyhyoscyamine and its epoxidation in the biosynthetic pathway leading to scopolamine. Datura metel produces scopolamine as the predominant tropane alkaloid. The cDNA encoding H6H from D. mete! (DmH6H) was cloned, heterologously expressed and biochemically characterized. The purified recombinant His-tagged H6H from D. mete! (DmrH6H) was capable of converting hyoscyamine to scopolamine. The functionally expressed DmrH6H was confirmed by HPLC and ESI-MS verification of the products, 6 beta-hydroxyhyoscyamine and its derivative, scopolamine; the DmrH6H epoxidase activity was low compared to the hydroxylase activity. The K-m values for both the substrates, hyoscyamine and 2-oxoglutarate, were 50 mu M each. The CD (circular dichroism) spectrum of the DmrH6H indicated a preponderance of alpha-helicity in the secondary structure. From the fluorescence studies, Stern-Volmer constants for hyoscyamine and 2-oxoglutarate were found to be 0.14 M-1 and 0.56 M-1, respectively. These data suggested that the binding of the substrates, hyoscyamine and 2-oxoglutarate, to the enzyme induced significant conformational changes. (C) 2010 Elsevier Masson SAS. All rights reserved.
Resumo:
Isoflavonoids are naturally occurring plant derived biochemicals, which act as phytoalexins. Isoflavonoids are of interest due to their estrogenic and other potential physiological properties, particularly in mammals that typically consume isoflavonoid rich nutrients such as soy and red clover. The literature review of this thesis mainly focuses on the reduced metabolites of hydroxy and/or methoxy substituted isoflavones with four groups: isoflavan-4-ols, isoflav-3-enes, isoflavans and α-methyldeoxybenzoins (1,2-diarylpropan-1-ones), which are all reduced metabolites of food derived isoflavones in mammals. Related isoflavan-4-ones are briefly discussed. Results of an extensive survey of the literature concerning the synthesis of polyhydroxy- or methoxysubstituted isoflavonoids and especially asymmetric approaches are discussed. The experimental section describes new synthetic methods to prepare polyphenolic reduced isoflavonoid structures such as isoflav-3-enes, isoflavan-4-ones, cis- and trans-isoflavan-4-ols, 1,2-diarylpropan-1-ones and isoflavans by various hydride reagents and hydrogenations. The specific reactivity differences of various hydride reagents toward isoflavonoids are discussed. The first enantioselective synthesis of natural (S)-(-)-equol and the opposite enantiomer (R)-(+)-equol is also described by the asymmetric iridium PHOX catalysed hydrogenation of isoflav-3-enes. Both of these equol enantiomers are found to possess biological activity in mammals due to estrogen receptor binding activity. The natural enantiomer prefers estrogen receptor β and the R-enantiomer prefers the estrogen receptor α. Also the precursor, isoflav-3-ene, is found to possess positive biological effects on mammals. In connection with the synthetic work, the (S)-(-)-equol was discovered from serum of ewes after isoflavone rich red clover feeding. The chiral HPLC method was developed to identify natural equol enantiomer for the first time in this species. The first synthesis of natural isoflavonoid (R)-(-)-angolensin and its enantiomer (S)-(+)-angolensin is desribed by the use of recyclable chiral auxiliaries (chiral pseudoephedrines). The method offers a general approach also to other natural polyphenolic 1,2-diarylpropan-1-ones and to further study isoflavonoid metabolism in human and other mammals. The absolute configurations of these new chiral isoflavonoid metabolites were determined by X-ray spectroscopy. Also thorough NMR and MS analysis of synthesised structures are presented.
Resumo:
Bile acids are important steroid-derived molecules essential for fat absorption in the small intestine. They are produced in the liver and secreted into the bile. Bile acids are transported by bile flow to the small intestine, where they aid the digestion of lipids. Most bile acids are reabsorbed in the small intestine and return to the liver through the portal vein. The whole recycling process is referred to as the enterohepatic circulation, during which only a small amount of bile acids are removed from the body via faeces. The enterohepatic circulation of bile acids involves the delicate coordination of a number of bile acid transporters expressed in the liver and the small intestine. Organic anion transporting polypeptide 1B1 (OATP1B1), encoded by the solute carrier organic anion transporter family, member 1B1 (SLCO1B1) gene, mediates the sodium independent hepatocellular uptake of bile acids. Two common SNPs in the SLCO1B1 gene are well known to affect the transport activity of OATP1B1. Moreover, bile acid synthesis is an important elimination route for cholesterol. Cholesterol 7α-hydroxylase (CYP7A1) is the rate-limiting enzyme of bile acid production. The aim of this thesis was to investigate the effects of SLCO1B1 polymorphism on the fasting plasma levels of individual endogenous bile acids and a bile acid synthesis marker, and the pharmacokinetics of exogenously administered ursodeoxycholic acid (UDCA). Furthermore, the effects of CYP7A1 genetic polymorphism and gender on the fasting plasma concentrations of individual endogenous bile acids and the bile acid synthesis marker were evaluated. Firstly, a high performance liquid chromatography-tandem mass spectrometry (HPLC-MS/MS) method for the determination of bile acids was developed (Study I). A retrospective study examined the effects of SLCO1B1 genetic polymorphism on the fasting plasma concentrations of individual bile acids and a bile acid synthesis marker in 65 healthy subjects (Study II). In another retrospective study with 143 healthy individuals, the effects of CYP7A1 genetic polymorphism and gender as well as SLCO1B1 polymorphism on the fasting plasma levels of individual bile acids and the bile acid synthesis marker were investigated (Study III). The effects of SLCO1B1 polymorphism on the pharmacokinetics of exogenously administered UDCA were evaluated in a prospective genotype panel study including 27 healthy volunteers (Study IV). A robust, sensitive and simple HPLC-MS/MS method was developed for the simultaneous determination of 16 individual bile acids in human plasma. The method validation parameters for all the analytes met the requirements of the FDA (Food and Drug Administration) bioanalytical guidelines. This HPLC-MS/MS method was applied in Studies II-IV. In Study II, the fasting plasma concentrations of several bile acids and the bile acid synthesis marker seemed to be affected by SLCO1B1 genetic polymorphism, but these findings were not replicated in Study III with a larger sample size. Moreover, SLCO1B1 polymorphism had no effect on the pharmacokinetic parameters of exogenously administered UDCA. Furthermore, no consistent association was observed between CYP7A1 genetic polymorphism and the fasting plasma concentrations of individual bile acids or the bile acid synthesis marker. In contrast, gender had a major effect on the fasting plasma concentrations of several bile acids and also total bile acids. In conclusion, gender, but not SLCO1B1 or CYP7A1 polymorphisms, has a major effect on the fasting plasma concentrations of individual bile acids. Moreover, the common genetic polymorphism of CYP7A1 is unlikely to influence the activity of CYP7A1 under normal physiological conditions. OATP1B1 does not play an important role in the in vivo disposition of exogenously administered UDCA.
Resumo:
The technical developments and advances that have taken place thus far are reviewed in those areas impacting future phased array active aperture radar systems. The areas covered are printed circuit antennas and antenna arrays, GaAs MMIC design and fabrication leading to affordable transmitter-receiver (T-R) modules, and novel hardware and software developments. The use of fiber-optic distribution networks to interconnect the monolithically integrated optical components with the T-R modules is discussed. Beamforming and sidelobe control techniques for active phased array systems are also examined.
Resumo:
Three new aluminoborates having the composition MAl3BO7, where M = Ca,Sr or Ba, have been prepared. X-ray diffraction data indicate that all the phases are monoclinic, with close structural similarity to the meta stable aluminate, SrAl4O7. These aluminoborates are good host lattices for Eu2+ luminescence. The emission spectra show multiple bands in the blue region, corresponding to two inequivalent sites in each case, with one of them having quantum efficiency greater-than or equivalent to 75%. In the case of SrAl3BO7:Eu2+, the d–f band emission dominates at 300 K whereas at 77 K both d–f band and f–f line emissions are observed. Efficient Eu2+→Mn2+ energy transfer is observed in MAl3BO7 leading to strong green emission of Mn2+in the tetrahedral sites.aluminoborates; europium
Resumo:
Distributed computing systems can be modeled adequately by Petri nets. The computation of invariants of Petri nets becomes necessary for proving the properties of modeled systems. This paper presents a two-phase, bottom-up approach for invariant computation and analysis of Petri nets. In the first phase, a newly defined subnet, called the RP-subnet, with an invariant is chosen. In the second phase, the selected RP-subnet is analyzed. Our methodology is illustrated with two examples viz., the dining philosophers' problem and the connection-disconnection phase of a transport protocol. We believe that this new method, which is computationally no worse than the existing techniques, would simplify the analysis of many practical distributed systems.
Resumo:
Physalis mottle tymovirus (previously named belladonna mottle virus, Iowa strain) RNA was cross-linked to its coat protein by exposure of the intact virus to ultraviolet light. The site of cross-linking of the coat protein with the RNA was identified as Lys-10 by sequencing the oligonucleotide-linked tryptic peptide obtained upon HPLC separation subsequent to enzymetic digestion of the cross-linked and dissociated virus. Three monoclonal antibodies PA3B2, PB5G9, and PF12C9, obtained using denatured coat protein as antigen, cross-reacted effectively with the intact virus indicating that the epitopes recognized by these monoclonals are on the surface of the virus. Using the peptides generated by digestion with CNBr, clostripain, V-8 protease, or trypsin and a recombinant protein lacking the N-terminal 21 residues expressed from a cDNA clone, it was shown that PA3B2 recognizes the sequence 22-36 on the coat protein while PB5G9 and PF12C9 recognize region 75-110. These results suggest that Lys-10 is one of the specific sites through which the RNA interacts in the intact virus. The polypeptide segment (region 22-36) following this buried portion as well as the epitope within the region 75-110 are exposed in the intact virus. These observations are consistent with the canonical β-barrel structure observed in certain other plant viruses.
Resumo:
Tutkielmassa tarkastellaan erään 16- ja 17-vuotiaista syntyperäisistä pyhäjärvisistä nuorista tytöistä ja pojista koostuvan sosiaalisen ryhmän puhekieltä diftongin reduktion ja geminaatioilmiöiden kautta. Geminaatioilmiöistä tarkastellaan yleisgeminaatiota ja itämurteiden erikoisgeminaatiota mutta pääpaino on itämurteiden erikoisgeminaatiossa. Tutkimuspaikkakunta Pyhäjärvi sijaitsee maantieteellisesti Pohjois-Pohjanmaalla mutta kuuluu lingvistisesti savolaismurteisiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka elinvoimaisia tarkasteltavaksi valitut piirteet ovat sekä kuinka paljon ja miten ne varioivat ryhmän puhekielessä. Aineistoa analysoidaan pääasiassa kvantitatiivisesti. Kvalitatiivisesti piirteiden käyttöä tarkastellaan etenkin vuorovaikutuksen mutta myös sukupuolen näkökulmasta. Tutkittavia kielenoppaita on kuusi: kolme tyttöä ja kolme poikaa. Tytöt ovat lukio- ja pojat ammattikouluopiskelijoita. Kielenoppaiden muodostama ryhmä pohjautuu yläkouluaikaisiin ystävyyssuhteisiin ja oli jo olemassa ennen aineistonkeruuta. Tutkielman aineistona on 5 tuntia ryhmän jäsenten välisiä keskusteluja: 2,5 tuntia tyttöjen keskistä keskustelua, 1,5 tuntia poikien keskustelua ja 1 tunti keskustelua, jossa kaikki ryhmän jäsenet olivat läsnä koko ryhmän kesken. Kukin keskustelu on tallennettu sekä ääni- että videonauhalle. Nauhoitukset on tehty maalis- ja toukokuussa 2010. Tutkielman kvantitatiivinen analyysi perustuu korvakuulolla tehtyihin mittauksiin ja niihin perustuviin absoluuttisiin frekvensseihin. Sekä diftongin reduktio että molemmat geminaatioilmiöt ovat ryhmän puhekielessä elinvoimaisia piirteitä, joskin diftongin reduktion kohdalla esiintyminen on labiilia. Etenkin yleisgeminaatio on ryhmän puhekielessä, myös idiolekteittain katsottuna, taajaan esiintyvä ja lähes varioimaton piirre: geminoituminen esiintyy täysgeminaattana lähes aina yleisgeminaation sallivissa konteksteissa. Geminoituminen on vahvempaa ensi- kuin jälkitavuissa. Sen sijaan sekä diftongin reduktio että itämurteiden erikoisgeminaatio varioivat ryhmän puhekielessä yleiskielisten ja eriasteisten murteellisten varianttien välillä. Suurin osa diftongeista, niin i-, u- kuin y-loppuisistakin, esiintyy yleiskielisessä muodossa ja redusoituessaan reduktion lievässä asteessa. Itämurteiden erikoisgeminaation mahdollistavissa konteksteissa yleiskielisiä variantteja on niin ikään murrevariantteja enemmän. Murrevarianttien enemmistö on täysgeminaatallisia. Tutkielmassa selviää lisäksi, että eri diftongien ja konsonanttien välillä on ryhmän puhekielessä eroja sekä piirteiden asteittaisessa että määrällisessä esiintymisessä, samoin kuin eri äänneympäristöissä esiintymisessäkin. Myös idiolektien välillä on eroja diftongin reduktion ja itämurteiden erikoisgeminaation esiintymisessä. Aineisto osoittaa, että sekä diftongin reduktion että itämurteiden erikoisgeminaation esiintymisessä on selviä leksikaalisia rajoitteita kielenoppaiden puheessa. Kun diftongi ai tai ei muodostaa lekseemin yksin (ai dialogipartikkelina ja ei kieltosanana), se on yleiskielinen. Diftongi äi puolestaan esiintyy poikkeuksellisen vahvana varianttina affektisissa yhteyksissä lekseemissä äiti. Affektisuus vaikuttaa liittyvän myös konsonanttiyhtymien lj, rp ja rv jälkikomponenttien geminoitumiseen vahvistavasti lekseemeissä kaljaa, turpaan ja hirvee. Tarkasteluun valittujen puhekielen piirteiden esiintymisessä voi havaita säännönmukaisuutta myös lauserakennetta ja kielenkäyttöä laajemmin tarkastelemalla. Referoinnin ja tarinankerronnan yhteydessä diftongin reduktion ja itämurteiden erikoisgeminaation käyttö yleistyy ja vahvistuu. Vahvistuminen on puhetilanteen ja keskusteluun osallistuvien vuorovaikutustehtävien motivoimaa. Tällöin on kyse selvästä murteella tyylittelystä. Itsekorjauksen ja liitepartikkelin -kO avulla muodostettujen kysymysten yhteydessä piirteet puolestaan esiintyvät aineistossa yleiskielisinä. Yleisgeminaatioon edellä mainitut eivät näytä vaikuttavan. Sukupuolten välillä on huomattavissa eroja tarkasteltujen kielenpiirteiden esiintymisessä ja käytössä. Tutkielma osoittaa, että pojat ovat tarkasteluun valittujen kielenpiirteiden valossa jonkin verran tyttöjä murteellisempia. Sukupuolten välisiä murteellisuuseroja voidaan selittää etenkin opiskelupaikkakunnan, koulutuksen, sosiaalisten kontaktien, kielenkäytön tapojen ja vuorovaikutustehtävien avulla. Tutkimus tarjoaa tietoa nykypuhesuomen variaatiosta kolmen puhekielen piirteen kautta. Työ jättää paljon tarkasteltavaa myös tämän tutkielman jälkeiselle tutkimukselle. Edelleen selvitettäväksi jäävät monet muut kielenpiirteet ryhmän puhekielessä. Erityisen mielenkiintoinen tutkimuskohde olisi persoonapronominien variaatio (minä ~ mä ~ mää). Luonnollinen jatke tutkielmalle olisi myös ryhmän reaaliaikainen seuraaminen valittujen kielenpiirteiden osalta.
Resumo:
Lääkeainemetabolialla tarkoitetaan entsymaattisia reaktioita, jotka muuttavat lääkeaineita paremmin elimistöstä poistuvaan muotoon. Lääkeaineet voivat vaikuttaa toistensa metaboliaan inhiboimalla tai indusoimalla metaboloivia entsyymejä. Tällaisten interaktioiden seurauksena lääkeaineen pitoisuus elimistössä voi kasvaa jopa toksiseksi tai vähentyä merkittävästi. Tämä on erityisesti ongelmana silloin, kun käytössä on useita lääkkeitä samanaikaisesti. Lääketutkimuksessa onkin keskitytty tällaisten interaktioiden ennustamiseen ja niitä yritetään välttää tai ainakin vähentää. Työssä tutkittiin medetomidiinia, jonka on äskettäin havaittu metaboloituvan UDP-glukuronosyylitransferaasien (UGT) välityksellä. Työn tarkoituksena oli löytää medetomidiinin glukuronidaatiota inhiboivia yhdisteitä. Lisäksi haluttiin selvittää mahdollisen inhibition mekanismeja. On yleistä tutkia tietyn entsyymin substraatin interaktioita muiden saman perheen entsyymien kanssa. On kuitenkin harvinaisempaa tutkia tällaisia interaktioita kahden eri entsyymiperheen välillä. Tässä työssä tutkittiin inhiboivatko mahdolliset sytokromi P450 -entsyymiä (CYP) inhiboivat yhdisteet myös medetomidiinia glukuronoivia UDP-glukuronosyylitransferaaseja. Glukuronidaation inhibitiota tutkittiin HPLC-menetelmällä, joka on kehitetty aiemmin medetomidiinin glukuronidaation tutkimiseen. Aluksi glukuronidaatiota tutkittiin ilman inhibiittoreita. Tämän jälkeen tutkittiin kolmen mahdollisen inhibiittoriyhdisteen vaikutuksia medetomidiinin glukuronidaatioon ja tuloksia verrattiin ilman inhibiittoria saatuihin tuloksiin. Kolmen tutkitun yhdisteen havaittiin inhiboivan medetomidiinin glukuronidaatiota. Tutkimuksessa havaittiin myös mielenkiintoinen ilmiö, jossa inhibiittoriyhdisteen sitoutuminen aiheutti entsyymikineettisiä muutoksia UDP-glukuronosyylitransferaasin toiminnassa. On mielenkiintoista, että samat yhdisteet inhiboivat sekä CYP- että UGT-metaboliaa. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että jos CYP ja UGT metaboloivat samaa yhdistettä, on mahdollista että yhdisteen rakenteelliset analogit aiheuttavat interaktioita molempien entsyymien kanssa. Uusia lääkeaineita kehitettäessä onkin otettava huomioon yleisesti tunnettujen CYP-entsyymien lisäksi myös UGT:t ja niiden mahdolliset yhteisvaikutukset.
Resumo:
The major heat-stable shrimp allergen (designated as Sa-II), capable of provoking IgE-mediated immediate type hypersensitivity reactions after the ingestion of cooked shrimp, has been shown to be a 34-kDa heat- stable protein containing 300 amino acid residues. Here, we report that a comparison of amino acid sequences of different peptides generated by proteolysis of Sa-II revealed an 86% homology with tropomyosin from Drosophila melanogaster, suggesting that Sa-II could be the shrimp muscle protein tropomyosin. To establish that Sa-II is indeed tropomyosin, the latter was isolated from uncooked shrimp (Penaeus indicus) and its physicochemical and immunochemical properties were compared with those of Sa-II. Both tropomyosin and Sa-II had the same molecular mass and focused in the isoelectric pH range of 4.8 to 5.4. In the presence of 6 M urea, the mobility of both Sa-II and shrimp tropomyosin shifted to give an apparent molecular mass of 50 kDa, which is a characteristic property of tropomyosins. Shrimp tropomyosin bound to specific IgE antibodies in the sera of shrimp-sensitive patients as assessed by competitive ELISA inhibition and Western blot analysis. Tryptic maps of both Sa-II and tropomyosin as obtained by reverse phase HPLC were superimposable. Dot-blot and competitive ELISA inhibition using sera of shrimp-sensitive patients revealed that antigenic as well as allergenic activities were associated with two peptide fractions. These IgE-binding tryptic peptides were purified and sequenced. Mouse anti-anti-idiotypic antibodies raised against Sa-II specific human idiotypic antibodies recognized not only tropomyosin but also the two allergenic peptides, thus suggesting that these peptides represent the major IgE binding epitopes of tropomyosin. A comparison of the amino acid sequence of shrimp tropomyosin in the region of IgE binding epitopes (residues 50-66 and 153-161) with the corresponding regions of tropomyosins from different vertebrates confirmed lack of allergenic cross-reactivity between tropomyosins from phylogenetically distinct species.
Resumo:
The reported presence in marine clays and the recognized role of polysaccharide as a bonding agent provided the motivation to examine the role of starch polysaccharide in the remoulded properties of nonswelling (kaolinite) and swelling (bentonite) groups of clays. The starch polysaccharide belongs to a group of naturally occurring, large-sized organic molecules (termed polymers) and is built up by extensive repetition of simple chemical units called repeat units. The results of the study indicate that the impact of the starch polysaccharide on the remoulded properties of clays is dependent on the mineralogy of the clays. On addition to bentonite clay, the immensely large number of segments (repeat units) of the starch polysaccharide create several polymer segment - clay surface bonds that cause extensive aggregation of the bentonite units layers. The aggregation of the bentonite unit layers greatly curtails the available surface area of the clay mineral for diffuse ion layer formation. The reduction in diffuse ion layer thickness markedly lowers the consistency limits and vane shear strength of the bentonite clay. On addition to kaolinite, the numerous polymer segment - clay surface bonds enhance the tendency of the kaolinite particles to flocculate. The enhanced particle flocculation is responsible apparently for a small to moderate increase in the liquid limit and remoulded undrained strength of the nonswelling clay.
Resumo:
The reaction of fac-[Mo(CO)3(MeCN)3] with the unsymmetrical diphosphazane Ph2PN(iPr)P(Ph)(DMP) (L) gives the complex fac-[Mo(CO)3(MeCN)(L)] (2) in almost quantitative yield. The structure of the complex has been determined by an X-ray diffraction study. The compound reacts with PR3 (where R = Ph, OPh) to give fac-[Mo(CO)3(PR3)(L)] (3a, 4a), which undergoes an intramolecular isomerization to afford mer-[Mo(CO)3(PR3)(L)] (3b, 4b). Synthesis of cis-[Mo(CO)4(L)] (1) and fac-[MO(CO)3L] (2a) and their spectroscopic data are also reported.