Henry Roth papers undated, 1918-1995

Papers include a large number of journals and notebooks, hundreds of fan letters, general correspondence, manuscripts by and about Roth, and publications by and about Roth. Papers also include various editions of his works and several annotated volumes of his personal reference library. Topical files contain photographs and items reflecting his interests and personal history.

Temple Israel Boston, Massachusetts collection, 1924-1996

Temple Israel was founded as Congregation Adath Israel in 1854 when a group of German Jews broke from Congregation Ohabei Shalom. The congregation was also known as the Pleasant Street Synagogue. In 1859, the congregation purchased cemetery land in Wakefield, Massachusetts. The synagogue was, and remains, a Reform congregation, and has been home to well known Rabbis, including Joshua Loth Liebman and Roland B. Gittelsohn. This collection contains flyers, newsletters, pamphlets, sermons and a yearbook.

Temple Mishkan Tefila Boston, Massachusetts collection, 1922-1996

Congregation Mishkan Tefila was founded in 1858 as Mishkan Israel, and is considered to be the oldest conservative synagogue in New England. Its founding members were East Prussian Jews who separated from Ohabei Shalom, which was predominately Polish at the time. In 1894, Mishkan Israel and another conservative synagogue, Shaarei Tefila, merged to form Congregation Mishkan Tefila. The synagogue moved its religious school to Walnut Street in Newton in 1955, and began planning for a new building in Chestnut Hill on Hammond Pond Parkway. The groundbreaking ceremony was on November 13, 1955. In 1958, services were held for the first time in the new synagogue building. This collection contains plays, annual reports, programs for events and dinners, and newsletters.

Temple Beth El Providence, Rhode Island collection, 1940-1969

In 1916, the Jewish community of Boston established Beth Israel Temple Beth-El, located on the East Side of Providence, dates back to 1849, with the creation of the group "Sons of Israel." On September 10, 1849, Solomon Pareira, Leonard Gavitts and Morris Steinberg were granted an acre of land along the New London Turnpike (now Reservoir Avenue) to establish a cemetery. In 1854, the Congregation of the Sons of Israel and David was established, leading to president Solomon Pareira's deeding of the cemetery land in 1857 for the sole utilization of the congregation. This collection contains programs, sermons and newsletters. Although the congregation was originally Orthodox, it affiliated with the Union of American Hebrew Congregations (Union for Reform Judaism) in 1877.

Contract with John Moore for building house on Mill Street

Digital image

Warrant to pay John Moore for building house on Mill Street

Digital image

Shtar Halitsah given by Edward and Henry Morrison

Digital image

From Leffingwell to Spoede : Highlights in the history of Temple Israel.

Brochure, describing the history of the Jewish community in St. Louis, founded mostly by immigrants from Germany.

4QMMT - The Problem of the Epilogue

The main focus of this study is the epilogue of 4QMMT (4QMiqsat Ma aseh ha-Torah), a text of obscure genre containing a halakhic section found in cave 4 at Qumran. In the official edition published in the series Discoveries of the Judaean Desert (DJD X), the extant document was divided by its editors, Elisha Qimron and John Strugnell, into three literary divisions: Section A) the calendar section representing a 364-day solar calendar, Section B) the halakhot, and Section C) an epilogue. The work begins with text critical inspection of the manuscripts containing text from the epilogue (mss 4Q397, 4Q398, and 4Q399). However, since the relationship of the epilogue to the other sections of the whole document 4QMMT is under investigation, the calendrical fragments (4Q327 and 4Q394 3-7, lines 1-3) and the halakhic section also receive some attention, albeit more limited and purpose oriented. In Ch. 2, after a transcription of the fragments of the epilogue, a synopsis is presented in order to evaluate the composite text of the DJD X edition in light of the evidence provided by the individual manuscripts. As a result, several critical comments are offered, and finally, an alternative arrangement of the fragments of the epilogue with an English translation. In the following chapter (Ch. 3), the diversity of the two main literary divisions, the halakhic section and the epilogue, is discussed, and it is demonstrated that the author(s) of 4QMMT adopted and adjusted the covenantal pattern known from biblical law collections, more specifically Deuteronomy. The question of the genre of 4QMMT is investigated in Ch. 4. The final chapter (Ch. 5) contains an analysis of the use of Scripture in the epilogue. In a close reading, both the explicit citations and the more subtle allusions are investigated in an attempt to trace the theology of the epilogue. The main emphases of the epilogue are covenantal faithfulness, repentance and return. The contents of the document reflect a grave concern for the purity of the cult in Jerusalem, and in the epilogue Deuteronomic language and expressions are used to convince the readers of the necessity of a reformation. The large number of late copies found in cave 4 at Qumran witness the significance of 4QMMT and the continuous importance of the Jerusalem Temple for the Qumran community.

Sermon by Jacques Judah Lyons on the death of President William Henry Harrison

Digital image

John Searlen teoria tietoisuudesta

Tutkielmassa esitellään ja arvioidaan John Searlen teoriaa tietoisuudesta. Tietoisuus (consciousness) on Searlen mukaan tärkein mielenfilosofinen käsite. Searle ei määrittele käsitettä tarkasti, vaan tyytyy esittämään sitä kuvaavia esimerkkejä ja analogioita. Tietoisuuden keskeisimmiksi ominaisuuksiksi Searlen teoriassa näyttävät muodostuvan intentionaalisuus (intentionality), subjektiivisuus (subjectivity) ja kausaalinen vaikutus käyttäytymiseen (mental causation). Näihin ominaisuuksiin liittyvät myös Searlen painavimmat tietoisuudesta esittämät argumentit. Argumenttien analysointi on tutkielman tärkein tavoite. Searlen yhteysperiaatteen (Connection Principle) mukaan intentionaalisia tiloja voi olla vain olennolla, jolla voi olla tietoisia intentionaalisia tiloja, ja jokainen alitajuinen intentionaalinen tila on ainakin potentiaalisesti tietoinen. Toisin sanoen intentionaalisuuden ja tietoisuuden välillä vallitsee välttämätön yhteys seuraavasti: on loogisesti välttämätöntä, että jokainen intentionaalinen tila voi ainakin periaattessa päästä tietoisuuteen.Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että yhteysperiaateeseen on syytä suhtautua epäillen. Searlen yhteysperiaatteen puolesta esittämä argumentti näyttää nimittäin sisältävän dilemman. Jos erottelu intrinsiseen ja näennäiseen intentionaalisuuteen tulkitaan Searlen tavoin, syyllistytään sen olettamiseen, mikä pitäisi todistaa; jos taas erottelu tulkitaan toisin kuin Searle, argumentti ei tue yhteysperiaatetta. Searlen mukaan mentaaliset tilat ovat aina jonkun mentaalisia tiloja. Tästä väitteestä Searle pyrkii johtamaan toisen, paljon radikaalimman väitteen: mielen ilmiöt kuuluvat omaan ontologiseen kategoriaansa, subjektiivisten mentaalisten tilojen kategoriaan. Searlen käsitystä tukee Thomas Nagelin esittämä, hyvin samansisältöinen argumentti. Yksimielisyys ei kuitenkaan ole erehtymättömyyden tae, sillä Paul Churchlandin kritiikki näyttää pahasti horjuttavan Searlen subjektiivisuusargumentin uskottavuutta. Churchland väittää Searlen syyllistyvän intensionaaliseen virhepäätelmään. Yksittäisen henkilön episteemisen pääsyn rajoittuneisuudesta ei Churchlandin mukaan voida tehdä mitään ontologisia johtopäätöksiä, koska tiedetyksi tuleminen ei ole objektin aito ominaisuus. Vastaväite näyttää olevan kohtalokas Searlen subjektiivisuusargumentille. Subjektiivisuuden ongelma näyttää olevan perustava metafyysinen vedenjakaja, joka jakaa mielenfilosofiset teoriat toisaalta materialistisiin, toisaalta dualistisiin. Searle uskoo, että mieli-ruumis -ongelma (mind-body problem) on ratkaistavissa ilman, että tarvitsee valita kumpaakaan. Ratkaisu sisältyy kahteen Searlen näennäisesti yhteensopimattomaan teesiin. Ensimmäisen teesin mukaan mentaaliset tilat ovat todellisia ilmiöitä, eikä niitä voida redusoida mihinkään muuhun tai eliminoida määrittelemällä ne uudestaan. Toisen teesin mukaan aivojen operaatiot aiheuttavat mentaaliset tilat ja mentaaliset tilat ovat aivojen piirteitä. Teeseistä jälkimmäinen osoittautuu ongelmalliseksi syistä, jotka Jaegwon Kim on esittänyt. Jos mentaaliset tilat olisivat aivojen ominaisuuksia, ei mielen ja aivojen välinen suhde voisi olla kausaalinen, koska kausaatiossa (causation) on aina kyse kahden erillisen entiteetin tai tapahtuman välisestä relaatiosta, jossa suhteen osapuolien välillä on oltava ajallista etäisyyttä. Toiseksi Searlen vertaus tietoisuuden ja aivojen suhteesta kappaleen kiinteyden ja sen mikrorakenteen suhteeseen epäonnistuu, koska tietoisuus ja kiinteys kuuluvat Searlen teoriassa eri ontologisiin kategorioihin, eikä niitä siten voi ongelmattomasti rinnastaa. Searlen analogia kiinteyteen murtuu myös siksi, että kappaleen mikrorakenne ei yksinkertaisesti aiheuta sen kiinteyttä. Tietoisuus ei siis voi olla samanaikaisesti aivojen ominaisuus ja aivojen kausaalisen toiminnan seuraus. Tutkielmassa päädytään puolustamaan kantaa, että Searlen argumentit eivät ole vakuuttavia ja että Searle ei ole onnistunut eksplikoimaan teoriaa, joka välttäisi dualismiin ja materialismiin liittyvät tunnetut ongelmat. Kysymys mikä on mielen suhde ruumiiseen, jää siten avoimeksi. Avainsanat: intentionaalisuus, mentaalinen, mieli-ruumis -ongelma, Searle, subjektiivisuus, tietoisuus

Untitled (after Steven and John)

'Untitled (after Steven and John)' takes inspiration from Spielbergian tracking shots and Baldessarian collages to create ghostly apparitions that explore the affective power of the cinematic close up. By appropriating and obfuscating this common filmic convention, the work investigates the intersubjective potential of the moving image.

Book Review: "The Interface: IBM and the Transformation of Corporate Design, 1945-1975", John Harwood, Minneapolis: University of Minnesota Press, 2011

Within the history of twentieth-century design, there are a number of well-known objects and stories that are invoked time and time again to capture a pivotal moment or summarize a much broader historical transition. For example, Marcel Breuer’s Model B3 chair is frequently used as a stand-in for the radical investigations of form and new industrial materials occurring at the Bauhaus in the mid-1920s. Similarly, Raymond Loewy’s streamlined pencil sharpener has become historical shorthand for the emergence of modern industrial design in the 1930s. And any discussion of the development of American postwar “organic design” seems incomplete without reference to Charles and Ray Eames’s molded plywood leg splint of 1942. Such objects and narratives are dear to historians of modern design. They are tangible, photogenic subjects that slot nicely into exhibitions, historical surveys, and coffee-table best sellers...

Metabolomic and proteomic analysis of breast cancer patient samples suggests that glutamate and 12-HETE in combination with CA15-3 may be useful biomarkers reflecting tumour burden

Evaluation of protein and metabolite expression patterns in blood using mass spectrometry and high-throughput antibody-based screening platforms has potential for the discovery of new biomarkers for managing breast cancer patient treatment. Previously identified blood-based breast cancer biomarkers, including cancer antigen 15.3 (CA15-3) are useful in combination with imaging (computed tomography scans, magnetic resonance imaging, X-rays) and physical examination for monitoring tumour burden in advanced breast cancer patients. However, these biomarkers suffer from insufficient levels of accuracy and with new therapies available for the treatment of breast cancer, there is an urgent need for reliable, non-invasive biomarkers that measure tumour burden with high sensitivity and specificity so as to provide early warning of the need to switch to an alternative treatment. The aim of this study was to identify a biomarker signature of tumour burden using cancer and non-cancer (healthy controls/non-malignant breast disease) patient samples. Results demonstrate that combinations of three candidate biomarkers from Glutamate, 12-Hydroxyeicosatetraenoic acid, Beta-hydroxybutyrate, Factor V and Matrix metalloproteinase-1 with CA15-3, an established biomarker for breast cancer, were found to mirror tumour burden, with AUC values ranging from 0.71 to 0.98 when comparing non-malignant breast disease to the different stages of breast cancer. Further validation of these biomarker panels could potentially facilitate the management of breast cancer patients, especially to assess changes in tumour burden in combination with imaging and physical examination.