Behring's Sea and Arctic Ocean from surveys of the U.S. North Pacific Surveying Expedition in 1855 John Rogers commanding and from Russian and English authorities : additions to July 1868

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Cyclophosphamide in the treatment of focal segmental glomerulosclerosis

Prednisone is the initial treatment of primary focal segmental glomerulosclerosis. However, when immunosuppressive agents in combination with steroids are used in the treatment of prednisone-dependent and prednisone-resistant patients the remission rate is variable. We report a long-term trial using cyclophosphamide (2.0 to 3.0 mg/kg body weight for 12 weeks) in combination with prednisone (1.0 to 2.0 mg/kg body weight), as compared with prednisone alone for the treatment of prednisone-resistant and frequently relapsing nephrotic syndrome and focal segmental glomerulosclerosis. Fifty-four patients (34 males and 20 females) with a diagnosis of idiopathic nephrotic syndrome and focal segmental glomerulosclerosis, followed-up for an average of 86.1 ± 82.4 months, were evaluated. Complete remission occurred in 20.4% and partial remission in 14.8% of the patients treated with steroids and in 26.7 and 20.0% of the patients treated with cyclophosphamide + prednisone, respectively. Of the 24 prednisone-resistant patients treated with steroids in combination with cyclophosphamide, 33.3% obtained a complete/partial response. At the time of final evaluation, 25% of the patients treated with prednisone and 10.0% of those treated with prednisone in combination with cyclophosphamide had reached end-stage renal disease. Persistent nephrotic syndrome and progressive renal insufficiency were more frequently observed among the patients treated with prednisone alone (50.0 vs 33.3% and 33.3 vs 16.7%, respectively). The treatments were well tolerated and no patient experienced adverse reactions requiring discontinuation of medications. Although open-label and non-randomized, the present trial showed that cyclophosphamide is a reasonable choice for the treatment of primary focal segmental glomerulosclerosis and prednisone-resistant nephrotic syndrome.

Automated grading of left ventricular segmental wall motion by an artificial neural network using color kinesis images

The present study describes an auxiliary tool in the diagnosis of left ventricular (LV) segmental wall motion (WM) abnormalities based on color-coded echocardiographic WM images. An artificial neural network (ANN) was developed and validated for grading LV segmental WM using data from color kinesis (CK) images, a technique developed to display the timing and magnitude of global and regional WM in real time. We evaluated 21 normal subjects and 20 patients with LVWM abnormalities revealed by two-dimensional echocardiography. CK images were obtained in two sets of viewing planes. A method was developed to analyze CK images, providing quantitation of fractional area change in each of the 16 LV segments. Two experienced observers analyzed LVWM from two-dimensional images and scored them as: 1) normal, 2) mild hypokinesia, 3) moderate hypokinesia, 4) severe hypokinesia, 5) akinesia, and 6) dyskinesia. Based on expert analysis of 10 normal subjects and 10 patients, we trained a multilayer perceptron ANN using a back-propagation algorithm to provide automated grading of LVWM, and this ANN was then tested in the remaining subjects. Excellent concordance between expert and ANN analysis was shown by ROC curve analysis, with measured area under the curve of 0.975. An excellent correlation was also obtained for global LV segmental WM index by expert and ANN analysis (R² = 0.99). In conclusion, ANN showed high accuracy for automated semi-quantitative grading of WM based on CK images. This technique can be an important aid, improving diagnostic accuracy and reducing inter-observer variability in scoring segmental LVWM.

Minor segmental wall motion abnormalities detected in patients with Chagas' disease have adverse prognostic implications

Recent data from our laboratory have shown that patients with the indeterminate form of Chagas' disease can have impairment of left ventricular contractility, as evaluated by the slope of the left ventricle end-systolic pressure-dimension relationship. We also showed that Chagas' disease patients with minimal baseline wall motion abnormalities detected by two-dimensional echocardiography have more intense contractility impairment when compared to patients with the indeterminate form of the disease without this abnormality. The prognostic implications of these findings have not been established. We evaluated 59 patients (37-76 years, mean = 55 years) with different clinical forms of Chagas' disease, who had normal left ventricular global systolic function at baseline (57.6 ± 6.9%) and who had at least one additional echo during clinical follow-up (0.4-17.6; mean 4.6 years). Group 1 consisted of 14 patients with minor baseline left ventricle wall motion abnormalities and group 2 consisted of 45 patients without these abnormalities. During follow-up, global left ventricle systolic function deterioration was observed in 10 group 1 patients (71.4%) and in only 10 group 2 patients (22.2%; P < 0.005). Age and duration of follow-up were not independent determinants of left ventricular function deterioration in these patients. The present data indicate that mild segmental left ventricular wall motion abnormalities are associated with worsening of systolic function in Chagas' disease patients who have normal baseline global systolic performance.

Cardiovascular health from childhood to adulthood – with special reference to early vascular changes. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study

Background: Recent recommendations aim to improve cardiovascular health (CVH) by encouraging the general population to meet positive and modifiable ideal CVH metrics: not smoking, being physically active, and maintaining normal weight, blood pressure, blood glucose and total cholesterol levels and a healthy diet. Aims: The aim of the present study was to report the prevalence of ideal CVH in children and young adults and study the associations of CVH metrics with markers of subclinical atherosclerosis. Participants and methods: The present thesis is part of the Cardiovascular Risk in Young Finns Study (Young Finns Study). Data on associations of CVH metrics and subclinical atherosclerosis were available from 1,898 Young Finns Study participants. In addition, joint analyses were performed combining data from the International Childhood Cardiovascular Cohort (i3C) Consortium member studies from Australia and the USA. Results: None of the participants met all 7 CVH metrics and thus had ideal CVH in childhood and only 1% had ideal CVH as young adults. The number of CVH metrics present in childhood and adulthood predicted lower carotid artery intima-media thickness, improved carotid artery distensibility and lower risk of coronary artery calcification. Those who improved their CVH status from childhood to adulthood had a comparable risk of subclinical atherosclerosis to participants who had always had a high CVH status. Conclusions: Ideal CVH proved to be rare among children and young adults. A higher number of ideal CVH metrics and improvement of CVH status between childhood and adulthood predicted a lower risk of subclinical atherosclerosis.

Scientist-friendly policies for non-native English-speaking authors: timely and welcome

That English is the lingua franca of today's science is an indisputable fact. Publication in English in international journals is a pre-requisite for a research paper to gain visibility in academia. However, English proficiency appears to be taken for granted in the scientific community, though this language can be a hurdle for a number of authors, particularly from non-native English-speaking countries. The influence of English proficiency on the publication output of Brazilian authors has never been assessed. We report our preliminary data on the relationship between the English proficiency of 51,223 researchers registered in the CNPq database and their publication output in international journals. We have found that publication rates are higher for those authors with good command of English, particularly written English. Although our research is still underway and our results are preliminary, they suggest that the correlation between written English proficiency and research productivity should not be underestimated. We also present the comments of some Brazilian scientists with high publication records on the relevance of communication skills to the scientific enterprise.

Portfolio as an Indicator of Young Learners’ English Proficiency in Mainstream Language Instruction (EFL) and Bilingual Content Instruction (CLIL)

Tämä soveltavan kielitieteen ja kielitaidon arvioinnin toimintatutkimus tarkasteli kieliportfolion ominaisuuksia ja mahdollisuuksia nuorten oppijoiden englannin kielen arvioinnissa kahdessa eri oppimiskontekstissa: englanti oppiaineena (EFL) ja kaksikielinen sisällönopetus (CLIL). Tutkielman itsenäiset, kahteen eri englannin kielen rekisteriin (arkikieli ja akateeminen kieli) kohdistuneet portfoliokokeilut olivat erillisiä tapaustutkimuksia. Molemmat portfoliot perustuivat väljästi Eurooppalaiseen kielisalkkumalliin, ja ne olivat osa tutkielmantekijän luokkaopetusta ja -toimintaa. EFL -portfoliokokeilu 9-10-vuotiaille kolmasluokkalaisille toteutettiin marraskuun 2011 ja toukokuun 2012 välisenä aikana, kun CLIL -portfoliokokeilu n. 7-9-vuotiallle ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille kesti kaksi lukuvuotta 2012–2014. Molemmissa kokeiluissa myös oppilaiden vanhemmat kuuluivat tutkimusjoukkoon, samoin CLIL -portfolion toteutuksessa avustaneet ja opettajanäkökulmaa edustaneet opettajaopiskelijat. Portfoliokokeilun aloitti myös kaksi muuta CLIL -opettajaa, mutta kumpikin kokeilu päättyi alkuvaiheeseensa. Tarkemman tarkastelun kohteina olivat tutkimuksen osallistujien kokemukset ja mielipiteet portfoliokokeiluista. Erityisesti tavoitteena oli selvittää, miten informatiivisena englannin kielitaidon indikaattorina kieliportfoliota pidettiin. Myös kehitysehdotuksia kerättiin. Trianguloitu aineisto koottiin sekä puolistrukturoiduin kyselyin että vapaaehtoisin teemahaastatteluin, jotka äänitettiin. EFL -aineisto koostui 18 oppilaskyselystä, 17 huoltajakyselystä ja 7 oppilashaastattelusta. CLIL -aineistoon sisältyi 19 oppilaskyselyä, 18 huoltajakyselyä, 7 oppilashaastattelua ja yksi opettajaopiskelijoiden (N=3) ryhmähaastattelu. Aineisto analysoitiin pääosin kvalitatiivisin menetelmin temaattisen sisältöanalyysin keinoin, mutta myös laskien frekvenssejä ja prosenttisosuuksia. Osallistujien mielipiteet ja kokemukset olivat hyvin samankaltaiset ja positiiviset kummassakin portfoliokokeilussa. Merkittävä enemmistö sekä oppilaista että huoltajista koki, että portfolion avulla on mahdollista osoittaa englannin kielitaitoa ja sen kehittymistä. Oppilaat kuvailivat portfoliotyötä hauskaksi ja kivaksi, ja heidän mielestään portfoliotehtävien pitäisi olla tarpeeksi haastavia, sisältää taiteellisia ja luovia elementtejä sekä kohdistua tuttuihin, mielenkiintoisiin aiheisiin. He totesivat, että portfolion avulla voi oppia lisää kieltä. Vanhempien mielestä portfolio kertoo koulun vieraiksi jääneistä oppisisällöistä, auttaa ymmärtämään lapsen ajatusmaailmaa ja motivaatiotasoa sekä paljastaa heidän kielitaidostaan uusia ulottuvuuksia. Opettajaopiskelijat havaitsivat, että portfolion avulla voi tutustua oppilaiden kieli- ja kulttuuritaustoihin sekä kartoittaa heidän kielellisiä tarpeitaan. Tämän tutkielman teoreettisen tarkastelun ja tulosten mukaan kieliportfolio tukee erinomaisesti uuden Perusopetuksen Opetussuunnitelman (NCC 2014) tavoitteita ja arvioinnin uudistuspyrkimyksiä sekä lainsäädännön arvioinnille asettamia edellytyksiä. Portfolio on erittäin suositeltava nuorten oppijoiden kielitaidon arviointimenetelmä perinteisten rinnalle.

Interaction on the Page: Paratexts in two manuscripts of the Middle English Polychronicon

Tutkimuksessani tarkastelen myöhäiskeskiaikaisen maailmanhistoriateoksen, Ranulph Higdenin Polychroniconin, materiaalisia ilmentymiä. Vertailuun valittiin kaksi käsikirjoitusta, jotka sisältävät John Trevisan keskienglanninkielisen käännöksen kyseisestä teoksesta. Tutkielman lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan käsikirjoitusten ja painettujen kirjojen välisistä eroista huolimatta myös ensin mainittuja voidaan tutkia kirjoina eli lukijan kohtaamina fyysisinä esineinä, jotka sisältävät varsinaisen tekstin lisäksi tekstuaalisia ja visuaalisia elementtejä, joilla tekstiä jäsennellään ja esitellään lukijalle ja jotka vaikuttavat lukijan lukukokemukseen ja ohjaavat lukuprosessia. Näiden elementtien kuvaamiseen ja analysointiin olen soveltanut Gérard Genetten parateksti-käsitettä, jonka käyttö käsikirjoitusten tutkimuksessa on toistaiseksi ollut vähäistä. Tutkielman tavoitteena on historiallisen pragmatiikan mukaisesti ottaa huomioon tekstien fyysinen ja sosiaalinen konteksti. Näkökulma painottuu vuorovaikutukseen kirjan tuottajien ja sen lukijoiden välillä, ja tutkielman tarkoitus on paitsi selvittää, millaisia elementtejä käsikirjoituksista löytyy lukijan lukuprosessia ohjaamaan ja tukemaan, myös tarkastella lukijoiden itsensä tekemiä merkintöjä. Tutkimustulokset osoittavat, että lukijoiden merkinnät noudattelivat osin samoja muotoja ja käyttötarkoituksia kuin kirjurien valmiiksi täydentämät elementit (esim. glossat) käsikirjoituksissa, mutta joitakin elementtejä täydennettiin mahdollisesti myös painettujen kirjojen myötä yleistyneiden käytäntöjen pohjalta. Analyysissani tarkastelen lähemmin myös teokseen liitettyjä esipuheita ja muita tekstejä tarkoituksenani selvittää, mitkä niistä voidaan luokitella parateksteiksi ja mikä merkitys niillä on kokonaisuuden kannalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tekijän ja kääntäjän esipuheista löytyivät kaikki Genetten määrittämät kriteerit, kun taas aineiston toiseen käsikirjoitukseen sisältyvät muiden kirjoittajien tekstit eivät ole luokiteltavissa parateksteiksi, vaikka ne ulkoisesti sellaisilta vaikuttavat ja vaikka niistä on tullut paratekstien kaltainen kiinteä osa Polychroniconia.

Caracterização morfológica de sementes, plântulas e da germinação de Dimorphandra wilsonii Rizz. - faveiro-de-wilson (Fabaceae-Caesalpinioideae)

Objetivou-se estudar a morfologia de sementes e plântulas de Dimorphandra wilsonii Rizz. caracterizando-se as sementes interna e externamente e os processos de desenvolvimento e de diferenciação dos estádios das plântulas. Foram também determinados a curva de embebição das sementes, o peso de mil sementes e o número de sementes por quilograma. Um quilograma de sementes possui, em média, 2.560 unidades. Estas apresentam tecido de reserva, no qual o tégmen está fortemente aderido e os tegumentos são duros e impermeáveis à água. A morfologia de sementes e plântulas fornece subsídios que facilitam o reconhecimento da espécie.

Sedentary behaviour and health with special reference to obesity and fatty liver in early midlife. The Cardiovascular risk in Young Finns Study

Background: Physical inactivity and positive energy balance pose a risk to health. They increase the risk of obesity and associated non-communicable diseases. Recently, also sedentary behaviour has been associated with obesity and non-communicable diseases. Nevertheless, it has been unclear which type of sedentary behaviour is the most harmful. It is also unknown whether the relationship of sedentary behaviour with obesity is truly independent of other factors, for example physical activity and diet. Longitudinal data are limited, and the direction of causality and the mechanism of action are still unknown. Aims: The aim of this study was 1) to identify the type of sedentary behaviour having the strongest association with obesity, 2) to explore the causal relationship of sedentary behaviour and weight increase, and 3) to additionally, investigate the relationship of sedentary behaviour with fatty liver. These were studied in cross-sectional and/or longitudinal settings using data from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Special emphasis was put on the evaluation of a wide range of other lifestyle factors and risks for obesity and fatty liver. Subjects: 2,060 subjects (aged 33-50 years in 2011, of which 55 % were female) from the Cardiovascular Risk in Young Finns Study participating in follow-ups in 2001, 2007, and 2011. Measures: Self-reported time spent in various types of sedentary behaviour (I), or TV viewing time (I-III). Measured body weight, height and waist circumference (I-III), and genetic variants for high BMI (I). Fasting plasma concentrations of gamma-glutamyltransferase enzyme and triglyceride, calculated Fatty Liver Index (based on gamma-glutamyltransferase and triglyceride concentration, BMI and waist circumference), and the amount of intrahepatic fat measured with ultrasound (III). Self-reported leisure-time physical activity and active commuting, occupational physical activity, energy intake, diet, alcohol consumption, smoking, socioeconomic status, and sleep duration as possible confounders were considered (I-III). Results: TV viewing is the sedentary behaviour type that has the strongest association with obesity. Sedentary behaviour (TV viewing) precedes weight increase, and not the other way around. Sedentary behaviour (TV viewing) is associated with increased risk of fatty liver. Conclusions: Sedentary behaviour (especially high TV viewing time) is associated with increased risks of obesity and fatty liver. Intervention studies are needed to assess whether reduction of TV time would prevent obesity and fatty liver.

English L2 Learners’ Speech – And How the Spoken Language Course Affects Its Lexical Richness

Tässä sivuaineen tutkielmassa tarkasteltiin englannin kielen sanaston kehitystä lukion vieraan kielen syventävän suullisen kurssin aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, miten oppilaiden sanastollinen rikkaus muuttuu puhutussa kielessä. Sanastollista rikkautta analysoitiin sanastollisen variaation ja sanastollisen tiheyden mittareilla. Työssä hyödynnettiin pitkittäistutkimusasetelmaa eli verrattiin yhden oppilasryhmän puhetta sekä ennen lukion englannin kielen suullista kurssia että sen jälkeen. Osanottajia oli yhteensä yhdeksän, jotka kaikki olivat lukion toisella vuosikurssilla. Osallistujien tekemät suulliset testit olivat osa Turun yliopiston keräämää tutkimuskäyttöön tarkoitettua materiaalia. Äänitteistä tehdyt transkriptiot muokattiin tätä tutkimusta varten sopiviksi, jonka jälkeen niistä mitattiin sanastollista rikkautta erilaisilla mittareilla. Aineistoa tutkittiin määrällisin menetelmin. Tulokset osoittavat, että keskimääräisesti sekä puheen sanastollinen variaatio että sanastollinen tiheys kehittyivät kurssin aikana hiukan. Toisin sanoen oppilaat käyttivät kurssin jälkeen tehdyssä testissä aavistuksen verran monipuolisempaa sanastoa, ja sisältösanojen osuus kieliopillisiin sanoihin nähden oli hieman suurempi kuin ennen kurssia. Kurssin aikana oppilaiden aktiivisessa sanavarastossa tapahtunut kehitys ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää. Lisäksi tutkimus osoitti, että osallistujien väliset erot olivat suuria, mutta erot tasoittuivat jonkin verran kurssin jälkeen. Tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa englannin kielen suullisen kurssin sekä lisänneen oppilaiden sanastollista rikkautta että tasoittaneen yksilöllisiä eroja, yhdessä monien muiden mahdollisten tekijöiden kanssa. Tutkimusotoksen pienuuden vuoksi tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää. Jatkossa olisi mielenkiintoista laajentaa tutkimusnäkökulmaa koskemaan muitakin sanastollisen rikkauden osa-alueita kuten sanastollista sofistikaatiota. Olisi myös mielenkiintoista sisällyttää tutkimukseen oppilaiden passsiivisen sanavaraston mittaaminen ja mahdollisesti tutkia englannin kielen suullisen kurssin vaikutuksia oppilaiden suullisen kielitaidon kehittymiseen laajemminkin kuin vain sanavaraston osalta.

A Diachronic Study of the Practises of Translation of Gerunds and Gerundives from Latin into Old English and Middle English in History Narratives

This is a philologically oriented thesis which studies the possible adoption of a grammatical feature from one language into another from historical linguistic perspective. The foci of the study are, on the one hand, the Latin gerund and gerundive and, on the other hand, the English gerund. The material of this study consists of excerpts from two British history narratives in Latin and from the Old English and Middle English translations of these history narratives. The British history narratives selected for the material of this thesis are the 8th century Historia ecclesiastica gentis Anglorum by Bede and the 14th century Polychronicon by Ranulf Higden. Historia ecclesiastica gentis Anglorum has been compared with its Old English translation from the 11th century, the author of which is unknown. The Polychronicon, on the other hand, has been compared with two different Middle English translations: one from the 14th century, by John Trevisa; the other from the 15th century, the author of which is also unknown. The purpose of this thesis is to investigate whether the gerund, which was adopted into English by the Middle English period, has been used to translate the Latin gerunds and gerundives. At the basis of the study is the hypothesis that the English gerund has been used to translate the Latin gerunds and gerundives at least occasionally. The methodology of this thesis consists of detailed and qualitative study of the primary material. The primary material has been studied from synchronic, diachronic and paratextual perspective. The results of this thesis confirm that the English gerund has occasionally been used to translate the Latin gerunds and gerundives. The instances that confirm with the hypothesis are so rare, however, that the relationship between the English gerund and the Latin gerund and gerundive seems to be indirect or at least enshadowed by wide-ranging grammatical differences.

De Custen van Noorwegen, Finmarcken, Laplandt, Spitsbergen, Ian Mayen eylandt, Yslandt: als mede Hitlandt, en een gedeelte van Schotlandt

Janamittakaavat: Duijtsche mylen 15 voor een graadt ; Spaensche mylen 17 1/2 voor een graadt ; Engels. en Frans. mylen 20 in een graadt.