Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn

Väitöstutkimuksen kohteena on säädösten valmistelu ja niitä koskevaa päätöksenteko Euroopan unionissa erityisesti siitä näkökulmasta, miten Suomen kaltainen pieni jäsenvaltio voi vaikuttaa EU-säädöksiin. Väitöskirjassa analysoidaan unionin toimielinten välillä vallitsevaa dynamiikkaa ja Suomen asemaa erityisesti EUT-sopimuksen 289 artiklan 1 kohdan ja 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka aiemmin tunnettiin yhteispäätösmenettelynä, on selvästi yleisin lainsäädäntömenettely unionissa. Väitöskirja koostuu kuudesta erillisjulkaistusta pääosin vertaisarvioidusta artikkelista ja niitä täydentävästä ja kokoavasta yhteenveto-osasta. Kirjan tämä painos sisältää vain yhteenvetoluvun, ei erikseen julkaistuja artikkeleita. Väitöskirjassa hyödynnetään eurooppaoikeuden ja politiikan tutkimuksen kirjallisuutta. Metodologisesti väitöstutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, jossa yhdistyy lainopillinen analyysi ja empiiristen, tässä tapauksessa lähinnä laadullisten aineistojen analyysi. Yhteenvedossa on seurattu lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytäntöä 10. huhtikuuta 2015 asti. Väitöskirjatutkimuksen kantavana teemana on oikeuden ja politiikan suhde EUlainsäätämisessä. Artikkeleita ja yhteenvetoa sitovat yhteen kaksi yleisen tason argumenttia. Ensiksi, EU:n lainsäädäntömenettelyä koskevat oikeussäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt luovat kehikon toimielinten sisäiselle päätöksenteolle sekä niiden välisille poliittisluonteisille neuvotteluille, vaikkakaan sääntöihin ja käytäntöihin ei yleensä ole tarvetta nimenomaisesti vedota menettelyn kuluessa. Toiseksi, koska Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion muodollinen valta – siis äänimäärä neuvostossa – on hyvin rajallinen, suomalaisten ministerien ja virkamiesten tulisi hyödyntää erilaisia epävirallisia vaikuttamiskanavia, jos halutaan vahvistaa Suomen tosiasiallista vaikutusvaltaa menettelyssä. Unionin lainsäädäntötoiminta ei tyypillisesti ole rationaalisen mallin mukaan etenevää päätöksentekoa, vaan tempoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa kamppailua eri preferenssejä edustavien toimijoiden välillä. Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan säädösvalmistelua ja lainsäätämismenettelyä unionissa vaihe vaiheelta. Johtopäätöksenä todetaan, että unioniin on syntynyt yhteispäätösmenettelyn, sittemmin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen myötä uudenlainen lainsäätämiskulttuuri, jolle on leimallista tiiviit yhteydet komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Toimielimet ottavat nykyisin joustavasti huomioon toistensa kantoja menettelyn edetessä, mikä mahdollistaa sen, että valtaosa EU-säädöksistä voidaan hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toisessa tutkimusartikkelissa analysoidaan komission asemaa unionin toimielinrakenteessa. Artikkelissa tarkastellaan komission aloiteoikeutta sekä komission puheenjohtajan ja sen jäsenten valintamenettelyjä siitä näkökulmasta, edistääkö komissio todella unionin yleistä etua itsenäisenä ja riippumattomana, kuten EU-sopimuksen 17 artiklassa edellytetään. Tiettyjen järjestelyjen myötä Euroopan parlamentin ja komission suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että komissio toimii jossain määrin parlamentille vastuunalaisena hallituksena. Artikkelissa kritisoidaan, että kehitys ei välttämättä lähennä kansalaisia unionin toimielimiin ja että kehitys omiaan vaarantamaan komission aseman verrattain riippumattomana välittäjänä trilogeissa. Kolmas artikkeli sisältää tapaustutkimuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja sääntelevän direktiivin (2008/48/EY) valmisteluvaiheista. Tapaustutkimus konkretisoi Suomen hallituksen edustajien tekemän EU-vaikuttamisen keinoja, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Artikkelissa todetaan, että Suomelle aivan keskeinen vaikuttamisresurssi ovat sellaiset virkamiehet, jotka hallitsevat niin käsiteltävän säädöshankkeen sisältökysymykset kuin unionin päätöksentekomenettelyt ja toimielinten institutionalisoituneet käytännöt. Artikkelissa tehdyt empiiriset havainnot jäsenvaltioiden välillä käydyistä neuvotteluista tukevat konstruktiivisen mallin perusoletuksia. Neljännessä artikkelissa, joka on laadittu yhteistyönä professori Tapio Raunion kanssa, analysoidaan unioniasioiden kansallista valmistelua ja tarkemmin ottaen sitä, miten Suomen neuvottelukannat muotoutuvat valtioneuvoston yhteensovittamisjärjestelmän ylimmällä tasolla EU-ministerivaliokunnassa. Artikkelissa todetaan laajan pöytäkirja-aineiston ja sitä täydentävän haastatteluaineiston pohjalta, että EUministerivaliokunnan asialistan laadinta on delegoitu kokonaisuudessaan asiantuntijavirkamiehille. Lisäksi asialistan muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti unionin toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston agenda. Toisaalta, EU-ministerivaliokunnan kokouksissa ministerit yksin tekevät päätöksiä ja linjaavat Suomen EU-politiikkaa. Viidennessä artikkelissa selvitetään, miten olisi toimittava, jos pyritään siihen, että uusi tai muutettu EU-säädös vastaisi mahdollisimman pitkälti Suomen kansallisesti määriteltyä neuvottelukantaa. Tehokkainta on vaikuttaa aloiteoikeutta lainsäädäntömenettelyssä käyttävään komissioon, tarvittaessa myös virkahierarkian ylimmillä tasoilla, sekä tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, erityisesti puheenjohtajavaltion, tulevien puheenjohtajavaltioiden ja suurten jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli käsittelyssä oleva EU-säädöshanke arvioidaan kansallisesti erityisen tärkeiksi tai ongelmalliseksi, tulisi vaikuttamistoimia laajentaa kattamaan myös Euroopan parlamentin avainhenkilöitä. Kuudennessa artikkelissa analysoidaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia EU-asioiden valmistelussa. Johtopäätöksenä todetaan, että muodollinen yhteensovittaminen EU-valmistelujaostojen laajan kokoonpanon kokouksissa ei ole sidosryhmille ensisijainen eikä tehokkain vaikuttamisen keino. Sen sijaan korostuvat epäviralliset yhteydet toimivaltaisen ministeriön vastuuvirkamieheen kotimaassa ja vaikuttaminen eurooppalaisen kattojärjestön välityksellä. Väitöskirjan yhteenveto-osassa on eritelty, missä EU:n säädösvalmistelun ja lainsäätämismenettelyn vaiheissa Suomen kaltaisella pienellä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset vaikuttaa valmisteltavana olevaan säädökseen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat aivan EU-säädöksen elinkaaren alkuvaiheessa, kun komissio on vasta käynnistämässä uutta säädösvalmistelua. Väitöstutkimuksessa todetaan, että varhaista kannanmuodostusta ja sen mahdollistamaa ennakkovaikuttamista on Suomessa kyetty kehittämään etenkin niissä poliittisesti, taloudellisesti tai oikeudellisesti tärkeissä hankkeissa, joissa hallituksen kannanmuodostus tapahtuu EU-ministerivaliokunnassa. Muissa unionin säädöshankkeissa ennakollisen vaikuttamisen intensiteetti näyttäisi vaihtelevan, riippuen muun muassa toimivaltaisen ministeriön keskijohdon ja ylimmän johdon sitoutumisesta. Toinen Suomelle otollinen vaikuttamisen ajankohta on silloin, kun komission antamaa ehdotusta käsitellään asiantuntijavirkamiesten kesken neuvoston työryhmässä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää, että Suomea neuvotteluissa edustavat henkilöt kokoavat ”samanmielisistä” jäsenvaltioista kaksoisenemmistösäännön mukaisen voittavan koalition. Viimeinen vaikuttamisen ikkuna aukeaa silloin, kun Coreper-komiteassa laaditaan neuvoston puheenjohtajalle neuvottelumandaattia toimielinten välisiin trilogeihin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Tässä varsin myöhäisessä menettelyvaiheessa vaikuttaminen on pienen jäsenvaltion näkökulmasta jo selvästi vaikeampaa. Väitöskirja sijoittuu luontevasti osaksi valtiotieteellistä eurooppalaistumis-kirjallisuutta siltä osin, kuin siinä on tutkittu EU-jäsenyyden vaikutuksia kotimaisiin hallinnon rakenteisiin ja politiikan asialistaan. Kuten tunnettua, Suomen EU-politiikka rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Väitöskirjassa ei kuitenkaan ole otettu erityiseen tarkasteluun perustuslakiin sidottua eduskunnan ja hallituksen yhteistoimintaa EU-asioissa. Sen sijaan on tutkittu unioniasioiden valmistelua ja yhteensovittamista valtioneuvoston sisällä. Kun EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että jokaisessa säädöshankkeessa ja politiikkahankkeessa kyetään muodostamaan kansallisesti yksi ja yhtenäinen neuvottelupositio. Yhtenäisen kansallisen linjan ajamisen katsottiin parantavan Suomen asemaa unionin päätöksenteossa. Väitöskirjassa todetaan johtopäätöksenä, että EU-asioiden kansallinen valmistelujärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet käytännössä varsin hyvin. Merkittävin kehittämiskohde liittyy kansallisen EU-valmistelun reaktiivisuuteen. Jos Suomi haluaa vaikuttaa yhä vahvemmin EU-lainsäätämiseen, Suomelle tärkeät hankkeet pitäisi tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa ja priorisoida selkeästi niiden hoitamista ministeriöissä.

A randomized double-blind clinical trial of the effect of non-absorbable oral polymyxin on infants with severe infectious diarrhea

The present study evaluated the effect of non-absorbable oral polymyxin on the duodenal microflora and clinical outcome of infants with severe infectious diarrhea. Polymyxin was chosen because classic enteropathogenic Escherichia coli was more sensitive to this antibiotic. Twenty-five infants were randomly assigned to a 7-day treatment with oral polymyxin (2.5 mg/kg in 4 daily doses) or placebo. Duodenal and stool cultures were performed before and after the treatment. Five patients were excluded during the study because of introduction of parental antibiotic therapy due to clinical sepsis (N = 3) or rapid clinical improvement (N = 2). In the polymyxin group, small bowel bacterial overgrowth occurred in 61.5% of the cases (8/13) before treatment and in 76.9% (10/13) after treatment. In the placebo group these values were 71.4% (5/7) and 57.1% (4/7), respectively. By the 7th day, clinical cure was observed in 84.6% of the cases (11/13) in the polymyxin group and in 71.4% (5/7) in the placebo group (P = 0.587). Considering all 25 patients included in the study, clinical cure occurred on the 7th day in 12/14 cases (85.7%) in the polymyxin group and 6/11 cases (54.5%) in the placebo group (P = 0.102). Clinical sepsis occurred in 3/11 (27.3%) of the patients in the placebo group and in none (0/14) in the polymyxin group (P = 0.071). Oral polymyxin was not effective in reducing bacterial overgrowth or in improving the clinical outcome of infants hospitalized with severe infectious diarrhea. Taking into account the small sample size, the rate of cure on the 7th day and the rate of clinical sepsis, further studies with greater number of patients are necessary to evaluate these questions.

Behavioristinen investointitutkimus ja investointilaskentamenetelmien opetus Suomessa

Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia menetelmiä Suomen kauppatieteellisissä yksiköissä opetetaan laskentatoimen opiskelijoille investointien kannattavuuden arvioimiseen, ja onko sillä havaittavaa vaikutusta yritysten tosiasialliseen investointikäyttäytymiseen pitkällä aikavälillä. Tutkimusmuotona käytetään laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään kirjallisuuskatsaus behavioristiseen investointi-tutkimukseen ja empiirinen aineisto puolestaan kerättiin kyselytutkimuksella, jonka kohderyhmänä oli suomalaisissa kauppakorkeakouluissa toimivat laskentatoimen professorit. Tutkimusaineistoa myös syvennettiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Tutkimustulosten perusteella havaitaan, että nettonykyarvon käyttö suomalaisissa yrityksissä on lähentynyt kansainvälistä tasoa, mutta reaalioptioiden käyttö on miltei olematonta verrattuna kansainvälisiin käytäntöihin. Suomessa syvällisimmin opetetut investointilaskentamenetelmät ovat nettonykyarvon ja sisäisen korkokannan menetelmät. Tuloksista voidaan päätellä myös, että klassiset investointilaskentamenetelmät, bisnesanalytiikka ja reaalioptiot ovat tärkeä osa laskentatoimen opetusta tulevaisuudessa, mutta syvällisesti reaalioptioihin fokusoitunutta opetusta ei juurikaan ole tällä hetkellä tarjolla.

p53 immunostaining is correlated with reduced survival and is not correlated with gene mutations in resected pulmonary large cell carcinomas

Malignancy of pulmonary large cell carcinomas (LCC) increases from classic LCC through LCC with neuroendocrine morphology (LCCNM) to large cell neuroendocrine carcinomas (LCNEC). However, the histological classification has sometimes proved to be difficult. Because the malignancy of LCC is highly dependent on proteins with functions in the cell cycle, DNA repair, and apoptosis, p53 has been targeted as a potentially useful biological marker. p53 mutations in lung cancers have been shown to result in expression and protein expression also occurs in the absence of mutations. To validate the importance of both p53 protein expression (by immunostaining) and p53 gene mutations in lung LCC (by PCR-single strand conformational polymorphism analysis of exons 5, 6, 7, and 8) and to study their relationships with clinical factors and sub-classification we investigated the correlation of p53 abnormalities in 15 patients with LCC (5 classic LCC, 5 LCNEC, and 5 LCCNM) who had undergone resection with curative intent. Of these patients, 5/15 expressed p53 and none had mutant p53 sequences. There was a negative survival correlation with positive p53 immunostaining (P = 0.05). After adjustment for stage, age, gender, chemotherapy, radiotherapy, and histological subtypes by multivariate analysis, p53 expression had an independent impact on survival. The present study indicates that p53 assessment may provide an objective marker for the prognosis of LCC irrespective of morphological variants and suggests that p53 expression is important for outcome prediction in patients with the early stages of LCC. The results reported here should be considered to be initial results because tumors from only 15 patients were studied: 5 each from LCC, LCNEC and LCCNM. This was due to the rarity of these specific diseases.

In vitro modulation of alkaline phosphatase activity of Saccharomyces cerevisiae grown in low or high phosphate medium

Our objective was to characterize the modulation of the activity of Saccharomyces cerevisiae alkaline phosphatases (ALPs) by classic inhibitors of ALP activity, cholesterol and steroid hormones, in order to identify catalytic similarities between yeast and mammalian ALPs. S. cerevisiae expresses two ALPs, coded for by the PHO8 and PHO13 genes. The product of the PHO8 gene is repressible by Pi in the medium. ALP activity from yeast (grown in low or high phosphate medium) homogenates was determined with p-nitrophenylphosphate as substrate, pH 10.4 (lPiALP or hPiALP, respectively). Activation of hPiALP was observed with 5 mM L-amino acids (L-homoarginine _ 186%, L-leucine _ 155% and L-phenylalanine - 168%) and with 1 mM levamisole (122%; percentage values, in comparison to control, of recovered activity). EDTA (5 mM) and vanadate (1 mM) distinctly inhibited hPiALP (2 and 20%, respectively). L-homoarginine (5 mM) had a lower activating effect on lPiALP (166%) and was the strongest hPiALP activator. Corticosterone (5 mM) inhibited hPiALP to 90%, but no effect was observed in low phosphate medium. Cholesterol, ß-estradiol and progesterone also had different effects on lPiALP and hPiALP. A concentration-dependent activation of lPiALP minus hPiALP was evident with all three compounds, most especially with ß-estradiol and cholesterol. These results do not allow us to identify similarities of the behavior of S. cerevisiae ALPs and any of the mammalian ALPs but allow us to raise the hypothesis of differential regulation of S. cerevisiae ALPs by L-homoarginine, ß-estradiol and cholesterol and of using these compounds to discriminate between S. cerevisiae lPiALP and hPiALP.

Solubilization of human erythrocyte membranes by ASB detergents

Understanding the membrane solubilization process and finding effective solubilizing agents are crucial challenges in biochemical research. Here we report results on the interaction of the novel linear alkylamido propyl dimethyl amino propanosulfonate detergents, ASB-14 and ASB-16, with human erythrocyte membranes. An estimation of the critical micelle concentration of these zwitterionic detergents (ASB-14 = 100 µM and ASB-16 = 10 µM) was obtained using electron paramagnetic resonance. The amount of proteins and cholesterol solubilized from erythrocytes by these detergents was then determined. The hemolytic activities of the ASB detergents were assayed and the detergent/lipid molar ratios for the onset of hemolysis (Re sat) and total lysis (Re sol) were calculated, allowing the determination of the membrane binding constants (Kb). ASB-14 presented lower membrane affinity (Kb = 7050 M-1) than ASB-16 (Kb = 15610 M-1). The amount of proteins and cholesterol solubilized by both ASB detergents was higher while Re sat values (0.22 and 0.08 detergent/lipid for ASB-14 and ASB-16, respectively) were smaller than those observed with the classic detergents CHAPS and Triton X-100. These results reveal that, besides their well-known use as membrane protein solubilizers to enhance the resolution of two dimensional electrophoresis/mass spectrometry, ASB-14 and ASB-16 are strong hemolytic agents. We propose that the physicochemical properties of ASB detergents determine their membrane disruption efficiency and can help to explain the improvement in the solubilization of membrane proteins, as reported in the literature.

Antipyretic and antioxidant activities of 5-trifluoromethyl-4,5-dihydro-1H-pyrazoles in rats

The objective of this study was to determine the effect of eight 5-hydroxy-5-trifluoromethyl-4,5-dihydro-1H-1-carboxyamidepyrazoles (TFDPs) on rat body temperature and baker’s yeast-induced fever. TFDPs or vehicle (5% Tween 80 in 0.9% NaCl, 5 mL/kg) were injected subcutaneously and rectal temperature was measured as a function of time in 28-day-old male Wistar rats (N = 5-12 per group). Antipyretic activity was determined in feverish animals injected with baker’s yeast (Saccharomyces cerevisiae suspension, 0.135 mg/kg, 10 mL/kg, ip). 3-Ethyl- and 3-propyl-TFDP (140 and 200 μmol/kg, respectively, 4 h after yeast injection) attenuated baker’s yeast-induced fever by 61 and 82%, respectively. These two effective antipyretics were selected for subsequent analysis of putative mechanisms of action. We then determined the effects on cyclooxygenase-1 and -2 (COX-1 and COX-2) activities on 1,1-diphenyl-2-picrylhydrazyl (DPPH) oxidation in vitro, on tumor necrosis factor-α (TNF-α) and interleukin-1β (IL-1β) levels and on leukocyte counts in the washes of peritoneal cavities of rats injected with baker’s yeast. While 3-ethyl- and 3-propyl-TFDP did not reduce baker’s yeast-induced increases of IL-1β or TNF-α levels, 3-ethyl-TFDP caused a 42% reduction in peritoneal leukocyte count. 3-Ethyl- and 3-propyl-TFDP did not alter COX-1 or COX-2 activities in vitro, but presented antioxidant activity in the DPPH assay with an IC50 of 39 mM (25-62) and 163 mM (136-196), respectively. The data indicate that mechanisms of action of these two novel antipyretic pyrazole derivatives do not involve the classic inhibition of the COX pathway or pyrogenic cytokine release.

Testosterone therapy delays cardiomyocyte aging via an androgen receptor-independent pathway

The testicular feminized (Tfm) mouse carries a nonfunctional androgen receptor (AR) and reduced circulating testosterone levels. We used Tfm and castrated mice to determine whether testosterone modulates markers of aging in cardiomyocytes via its classic AR-dependent pathway or conversion to estradiol. Male littermates and Tfm mice were divided into 6 experimental groups. Castrated littermates (group 1) and sham-operated Tfm mice (group 2, N = 8 each) received testosterone. Sham-operated Tfm mice received testosterone in combination with the aromatase inhibitor anastrazole (group 3, N = 7). Castrated littermates (group 4) and sham-operated untreated Tfm mice (group 5) were used as controls (N = 8 and 7, respectively). An additional control group (group 6) consisted of age-matched non-castrated littermates (N = 8). Cardiomyocytes were isolated from the left ventricle, telomere length was measured by quantitative PCR and expression of p16INK4α, retinoblastoma (Rb) and p53 proteins was detected by Western blot 3 months after treatment. Compared with group 6, telomere length was short (P < 0.01) and expression of p16INK4α, Rb and p53 proteins was significantly (P < 0.05) up-regulated in groups 4 and 5. These changes were improved to nearly normal levels in groups 1 and 2 (telomere length = 0.78 ± 0.05 and 0.80 ± 0.08; p16INK4α = 0.13 ± 0.03 and 0.15 ± 0.04; Rb = 0.45 ± 0.05 and 0.39 ± 0.06; p53 = 0.16 ± 0.04 and 0.13 ± 0.03), but did not differ between these two groups. These improvements were partly inhibited in group 3 compared with group 2 (telomere length = 0.65 ± 0.08 vs 0.80 ± 0.08, P = 0.021; p16INK4α = 0.28 ± 0.05 vs 0.15 ± 0.04, P = 0.047; Rb = 0.60 ± 0.06 vs 0.39 ± 0.06, P < 0.01; p53 = 0.34 ± 0.06 vs 0.13 ± 0.03, P = 0.004). In conclusion, testosterone deficiency contributes to cardiomyocyte aging. Physiological testosterone can delay cardiomyocyte aging via an AR-independent pathway and in part by conversion to estradiol.

Mapping and signaling of neural pathways involved in the regulation of hydromineral homeostasis

Several forebrain and brainstem neurochemical circuitries interact with peripheral neural and humoral signals to collaboratively maintain both the volume and osmolality of extracellular fluids. Although much progress has been made over the past decades in the understanding of complex mechanisms underlying neuroendocrine control of hydromineral homeostasis, several issues still remain to be clarified. The use of techniques such as molecular biology, neuronal tracing, electrophysiology, immunohistochemistry, and microinfusions has significantly improved our ability to identify neuronal phenotypes and their signals, including those related to neuron-glia interactions. Accordingly, neurons have been shown to produce and release a large number of chemical mediators (neurotransmitters, neurohormones and neuromodulators) into the interstitial space, which include not only classic neurotransmitters, such as acetylcholine, amines (noradrenaline, serotonin) and amino acids (glutamate, GABA), but also gaseous (nitric oxide, carbon monoxide and hydrogen sulfide) and lipid-derived (endocannabinoids) mediators. This efferent response, initiated within the neuronal environment, recruits several peripheral effectors, such as hormones (glucocorticoids, angiotensin II, estrogen), which in turn modulate central nervous system responsiveness to systemic challenges. Therefore, in this review, we shall evaluate in an integrated manner the physiological control of body fluid homeostasis from the molecular aspects to the systemic and integrated responses.

Epidermal growth factor receptor (EGFR) mutations in lung cancer: preclinical and clinical data

Lung cancer leads cancer-related mortality worldwide. Non-small-cell lung cancer (NSCLC), the most prevalent subtype of this recalcitrant cancer, is usually diagnosed at advanced stages, and available systemic therapies are mostly palliative. The probing of the NSCLC kinome has identified numerous nonoverlapping driver genomic events, including epidermal growth factor receptor (EGFR) gene mutations. This review provides a synopsis of preclinical and clinical data on EGFR mutated NSCLC and EGFR tyrosine kinase inhibitors (TKIs). Classic somatic EGFR kinase domain mutations (such as L858R and exon 19 deletions) make tumors addicted to their signaling cascades and generate a therapeutic window for the use of ATP-mimetic EGFR TKIs. The latter inhibit these kinases and their downstream effectors, and induce apoptosis in preclinical models. The aforementioned EGFR mutations are stout predictors of response and augmentation of progression-free survival when gefitinib, erlotinib, and afatinib are used for patients with advanced NSCLC. The benefits associated with these EGFR TKIs are limited by the mechanisms of tumor resistance, such as the gatekeeper EGFR-T790M mutation, and bypass activation of signaling cascades. Ongoing preclinical efforts for treating resistance have started to translate into patient care (including clinical trials of the covalent EGFR-T790M TKIs AZD9291 and CO-1686) and hold promise to further boost the median survival of patients with EGFR mutated NSCLC.

Affektitehdas. Työn rationalisoinnin historiallisia jatkumoita

Affektit, kapitalismi ja työn rationalisointi yhdistyvät toisiinsa erottamattomasti. Nykykeskusteluissa työstä ja työelämästä rationalisointi jaetaan usein tekniseen fordistiseen rationalisointiin ja sitä tunteellisempaan postfordistiseen rationalisointiin. Tämä tutkimus osoittaa, affektiivisen rationalisoinnin käsitteen kautta, että työn vanhat ja uudet tieteet asettuvat jatkumoon. Työn tieteissä tietoa työläisestä tuotetaan asettamalla ominaisuuksia aina uudelleen määriteltävään työläisen luokittuneeseen ja sukupuolittuneeseen affektiiviseen figuuriin. Tiedon tuottamisen näkökulmasta muun muassa tayloristiset työn tehostamisen fantasiat, ihmissuhdekoulukunnan ideologiat sekä uuden työn autonomiset järjestykset sisältävät yhtenäisiä piirteitä. Tutkimuksen pääkysymys on: miten affekteja rationalisoidaan työssä, työn tieteissä ja niiden kerrostumissa. Tutkimuksessa kysytään myös, miten affekti kiinnittää luokittuneet ja sukupuolittuneet subjektit työn rationalisoinnin aatteeseen ja millaisia mahdollisuuksia työläiseksi tulemiseen niissä tarjotaan. Kysymystä lähestytään monipuolisen aineiston ja lukuisten teemojen kautta. Aineistoina toimivat muun muassa rationalisoinnin klassikko-teokset, operaismo-vaikutteisen prekariaattiliikkeen pamfletit, ajatushautomoiden uuden työn visiot, self-help-teokset uranaisille sekä Helsingin Sanomien työelämäkeskustelut. Tutkimuksen monipuolista aineistoa lähiluetaan ja tulkitaan siihen luodun erityisen metodologian kautta, joka koostuu kolmesta osa-alueesta: historiallistaminen, paikantuminen ja figuurit. Kaksi ensimmäistä korostavat kontekstien ja position merkitystä tiedon tuotannossa, kolmas osoittaa tiedon tuottamisen valtasuhteita. Työn tieteiden visiot ideaalityöläisestä materialisoituvat figuurien kautta negaatioina kuvaten sitä, millainen ideaalityöläinen ei ole. Väitöskirja aineistoineen paikantuu Suomeen, mutta se osoittaa työn tieteiden ja affektiivisen rationalisoinnin globaaliutta sekä sidonnaisuutta Yhdysvaltoihin, sen yrityskulttuuriin ja esimerkiksi työtehotutkimuksiin Hawthornen elektroniikkatehtaalla vuosina 1924–1933. Väitöskirja tuo uusia näkökulmia nykykeskusteluun työstä, työläisistä, kapitalismista ja affekteista. Se osoittaa, että itsen tuntemisen ja kertomisen tieteitä, kuten psykologiaa, tarjotaan usein ratkaisuksi kapitalistisen tuotannon aiheuttamiin suuriin ja pieniin kurjuuksiin, vaikka terapeuttinen tunnekulttuuri itsessään on muodostunut osana rationalisoinnin ja kapitalismin ambivalentteja kehiä. Tutkimus myös muistuttaa, että työn järjestyksien keskiössä säilyy työläisen ja affektitehtaan konflikti silloinkin, kun fordistinen imperatiivi ”älä!” vaihtuu postfordistiseen kehotukseen ”tunne”.

Thermophysical and rheological properties of dulce de leche with and without coconut flakes as a function of temperature

Dulce de leche (DL), a dairy dessert highly appreciated in Brazil, is a concentrated product containing about 70% m/m of total solids. Thermophysical and rheological properties of two industrial Brazilian Dulce de leche formulations (classic Dulce de leche and Dulce de leche added with coconut flakes 1.5% m/m) were determined at temperatures comprised between 28.4 and 76.4 °C. In general, no significant differences (p < 0.05) were observed in the presence of coconut flakes in the two formulations. Heat capacity varied from 2633.2 to 3101.8 J/kg.°C; thermal conductivity from 0.383 to 0.452 W/m.°C; specific mass from 1350.7 to 1310.7 kg/m³; and, thermal diffusivity from (1.082 × 10-7 to 1.130 × 10-7) m²/s. The Bingham model was used to properly describe the non-Newtonian behavior of both formulations, with yielding stress values varying from 27.3 to 17.6 Pa and plastic viscosity from 19.9 to 5.9 Pa.s.

Cleavages in contemporary Finland : a study on party-voter ties

Cleavages have been central in understanding the relationship between political parties and voters but the credibility of cleavage approach has been increasingly debated. This is because of decreasing party loyalty, fewer ideological differences between the parties and general social structural change amongst other factors. By definition, cleavages arise when social structural groups recognize their clashing interests, which are reflected in common values and attitudes, and vote for parties that are dedicated to defend the interests of the groups concerned. This study assesses relevance of cleavage approach in the Finnish context. The research problem in this study is “what kind of a cleavage structure exists in Finland at the beginning of the 21st century? Finland represents a case that has traditionally been characterized by a strong and diverse cleavage structure, notable ideological fragmentation in the electorate and an ideologically diverse party system. Nevertheless, the picture of the party-voter ties in Finland still remains incomplete with regard to a thorough analysis of cleavages. In addition, despite the vast amount of literature on cleavages in political science, studies that thoroughly analyze national cleavage structures by assessing the relationship between social structural position, values and attitudes and party choice have been rare. The research questions are approached by deploying statistical analyses, and using Finnish National Election Studies from 2003, 2007 and 2011as data. In this study, seven different social structural cleavage bases are analyzed: native language, type of residential area, occupational class, education, denomination, gender and age cohorts. Four different value/attitudinal dimensions were identified in this study: economic right and authority, regional and socioeconomic equality, sociocultural and European Union dimensions. This study shows that despite the weak overall effect of social structural positions on values and attitudes, a few rather strong connections between them were identified. The overall impact of social structural position and values and attitudes on party choice varies significantly between parties. Cleavages still exist in Finland and the cleavage structure partly reflects the old basis in the Finnish party system. The cleavage that is based on the type of residential area and reflected in regional and socioeconomic equality dimensions concerns primarily the voters of the Centre Party and the Coalition Party. The linguistic cleavage concerns mostly the voters of the Swedish People’s Party. The classic class cleavage reflected in the regional and socioeconomic equality dimension concerns in turn first and foremost the blue-collar voters of the Left Alliance and the Social Democratic Party, the agricultural entrepreneur voters of the Centre Party and higher professional and manager voters of the Coalition Party. The conflict with the most potential as a cleavage is the one based on social status (occupational class and education) and it is reflected in sociocultural and EU dimensions. It sets the voters of the True Finns against the voters of the Green League and the Coalition Party. The study underlines the challenges the old parties have met after the volatile election in 2011, which shook the cleavage structure. It also describes the complexity involved in the Finnish conflict structure and the multidimensionality in the electoral competition between the parties.

Uma contribuição ao debate em torno da eficácia da política monetária e algumas implicações para o caso do Brasil

A contribution to the debate on the efficacy of monetary policy and some implications in the case of Brazil. The main opposition between Keynesian and Classic monetary theories is defined by the former's proposition of money non-neutrality in the long period. According to Keynes, it is not possible to describe a monetary economy's long period position without first specifying the monetary policy it is adopting. The policy is described by the choice of the short-term interest rate which exerts an important determining influence on the long term rate and, therefore, on real investment decisions. Based on this reasoning, inflation target monetary policy regimes are criticized, in particular the one adopted in post-1999 balance of payments crisis Brazil because of its deleterious impact on investment and growth.

O conceito de serviço

The service sector involves a wide range of activities, each with different product characteristics, process and market organizations. Intending to take into account their specificities, without binding to particularities and exceptions, this paper, through a revision of classic and contemporary authors, proposes a group of contributive elements for a conceptual approach.