Maj Lind 1970 : Välierä [Lauriala]

Soitinnus: piano.

Maj Lind 1970 : Välierä [Vähälä, Carlson]

Soitinnus: piano.

Maj Lind 1970 : Välierä [Pöllänen]

Soitinnus: piano.

Irtolaisuuden ja huono-osaisuuden kontrolli Itä-Suomessa 1860-1885

Lectio praecursoria 12.12.2009. Suomen historian väitöskirja "Epämääräisestä elämästä kruunun haltuun : irtolaisuuden ja huono-osaisuuden kontrolli Itä-Suomessa 1860-1885. Joensuun yliopisto.

Suomalaisen panssaritaktiikan kehitys 1945-1970

Toisessa maailmansodassa panssariaselaji vakiinnutti paikkansa tehokkaimpana maajoukkojen hyökkäysaseena. Myös suomalaisia panssarijoukkoja käytettiin menestyksellä jatkosodan hyökkäysvaiheen taisteluosastoissa ja vuoden 1944 torjuntataisteluissa. Toisen maailmansodan jälkeen panssaritaktiikkaa kehitettiin maailmalla mahdolliseen seuraavaan suursotaan, jossa taistelun tuli olla entistä liikkuvampaa, koska ydinaseella staattiset joukot kyettäisiin helposti tuhoamaan. Panssarit olivat pääaselaji, jonka taistelua muut aselajit tukivat. Suomalainen panssaritaktiikka kehittyi kuitenkin yhä jalkaväkikeskeisemmäksi. Tutkimusongelmana on: miksei suomalaista panssaritaktiikkaa kehitetty panssarivaunukeskeiseksi 1945–1970? Käsiteltävänä aihealueena on panssarijoukkojen käyttämä taktiikka liitettynä osittain koko Suomen armeijan kehyksessä kylmän sodan panssarisodankäynnin sovellusten ja teorioiden kontekstiin. Panssaritaktiikalla käsitetään tässä tutkimuksessa panssarijoukkojen käyttämä taktiikka. Panssarijoukoissa panssarivaunujen ja jalkaväen suhde oli noin 1/3–1/4 käsiteltynä ajanjaksona. Panssarijoukkojen taktiikka perustui panssarivaunuin vahvennetun jääkäripataljoonan taktiikkaan. Tutkimus on toteutettu analysoimalla käsiteltävän ajanjakson aikaisia panssarijoukkojen taktiikkaa käsitteleviä oppaita ja muistioita, sekä sen aikaisten panssariaseen ammattilaisten näkemyksiä panssarijoukkojen käytöstä. Sodan kuvan muutos johti Suomessa toisen maailmansodan jälkeen puolustusdoktriinin kehittämiseen sellaiseksi, että puolustukseen saatiin syvyyttä ja joustavuutta. Tällä alueelliseksi puolustukseksi kutsutulla opilla pyrittiin vastaamaan suurvaltojen, etenkin Neuvostoliiton panssarijoukkojen uhkaan, sillä nykyaikaisten panssarijoukkojen hyökkäystä ei enää kyettäisi yhdellä puolustuslinjalla torjumaan. Vaikka suomalainen puolustusdoktriini kehittyi alueellisen puolustuksen opiksi, jossa painottui liikkuvan ja iskukykyisen reservin osuus, suunniteltiin panssarijoukkoja käytettäväksi tavallisen jalkaväen tapaan vaikean maaston kautta tapahtuviin hyökkäyksiin vihollisen tuhoamiseksi. Tavoite oli suomalaisten maasto- ja ilmasto-olosuhteiden maksimaalinen hyväksikäyttö, jolloin hyökkäyksen tuli tapahtua vihollisen panssarijoukkojen kannalta epäedullisimmassa maastossa. Tällöin luonnollisesti omienkin panssarivaunujen käyttö painottui näihin olosuhteisiin, ja niiden toiminta muuttui yhä enemmän jalkaväen taistelua tukevaksi. Panssarijoukot taistelivat koko käsiteltävän ajanjakson kehnon liikkuvuuden tuomia ongelmia vastaan. Ratkaisua etsittiin sodan ajan panssariprikaatin jääkäripataljoonien osittaisesta moottoroinnista. Tämä ei kuitenkaan poistanut sitä ongelmaa, että taisteluiden aikana panssarijoukon liikkuvuus perustui polkupyörin tai jalan kulkevien jääkärien liikkumiskykyyn. Vasta 1960-luvulla uuden panssarikaluston hankkimisen yhteydessä alkoi panssarivaunujen roolin korostaminen. Panssarivaunujen käyttöä jalkaväen tukena pyrittiin aluksi kehittämään siten, että panssarivaunujen ominaisuudet, hyvä liikkuvuus ja pääaseen pitkä ampumaetäisyys, pääsisivät paremmin oikeuksiinsa. Samalla panssarivaunujoukkojen jalkaväki mekanisoitiin miehistönkuljetusvaunuin. Uuden panssarikaluston ja parantuneen liikkuvuuden ansiosta paine polkupyörin liikkuvien jääkärien mekanisoinnille kasvoi. Samalla panssarivaunujen keskitettyä käyttöä alettiin pitää yhtenä vaihtoehtona perinteiselle vaunujen hajauttamiselle jalkaväen joukoille. Suomalaisten olosuhteiden erittäin vahva korostamisen, suomalaisten panssarijoukkojen vähäinen määrä ja muualla tapahtuneen panssaritaktiikan kehityksen huomioimatta jättäminen omassa panssaritaktiikassa johti siihen, että suomalaisen panssarijoukon taktiikka pysyi jalkaväkikeskeisenä pitkälle 1970-luvulle. Vasta panssariprikaatin jalkaväen mekanisointi johti panssarivaunukeskeisempään taktiikkaan siirtymiseen.

Jooga-ilmiö 1960-luvun lopun ja 1970-luvun Suomessa

Vaikka jooga olikin tunnettu joissain piireissä Suomessa jo 1900-luvun alusta saakka, vasta 1960-luvun lopulla joogan harrastus yleistyi nopeasti. Tutkimuksessani tarkastelen joogan nopeaa leviämistä ns. jooga-ilmiötä Suomessa 1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla. Käsittelen, millaisia merkityksiä joogalle annettiin eri yhteyksissä. Lähestyn kysymystä tarkastelemalla joogan mukanaan tuoman kulttuurin ja Suomessa tuolloin vallinneen kulttuurin risteyskohtia. Pääasiallinen alkuperäisaineistoni koostuu tekemistäni haastatteluista, muisteluista sekä 1960- ja 1970-luvuilla ilmesty-neistä joogalehdistä ja – kirjallisuudesta. Joogan suosion kasvaessa Suomeen syntyi useita eri joogaan liittyneitä tai liitettyjä ryhmiä. Tällaisia olivat mm. Transsendenttinen meditaatio, Ananda Marga ja Suo-men Joogaliitto. Lisäksi Suomessa toimi intialaisesta joogaperinteestä lähtöisin olleita ryhmiä. Joidenkin ryhmien välillä käytiin keskusteluja mm. joogan aitoudesta ja sen pitämisestä mahdollisimman alkuperäisenä. Joogan ja kristinuskon kohtaaminen näyttäytyi myös välillä problemaattisena. Joogan merkitystä harrastajalle pohdin ruumiillisuuden, tilan, sukupuolen ja terveyden kautta. Uudenlainen tapa liikkua antoi mahdollisuuden kokea fyysinen keho eri tavalla kuin aiemmin. Joogassa myös korostettiin ruumiin ja mielen yhteyttä uudella tavalla. Uudenlainen tapa liikkua saattoi vaikuttaa myös siihen, mitä muut joogaa harrastaneista ajattelivat. Joogan ja tilan vuorovaikutusta käsittelen esimerkiksi niiden fyysisten tilojen kautta, joissa joogaa harrastettiin. Näihin tiloihin liittyi kysymys kulttuurisista symboleista ja omasta henkilökohtaisesta tilasta. Tarkastelen myös, oliko sukupuolella merkitystä joogan harrastamisen kannalta. Joogan terveyskäsitykset eivät olleet aina yhteneväiset länsimaisen lääketieteen oppien kanssa. Myös näitä kulttuurisia eroavaisuuksia käsittelen tutkimuksessani. Tutkimuksessani pohdin niitä seikkoja, jotka vaikuttivat joogan leviämiseen Suomessa. Tällaisia olivat esimerkiksi median vaikutus, joogaopetuksen saaminen kansalais-opistoihin ja ihmisten vapaa-ajan lisääntyminen. Tarkastelen myös joogaajien elämää joogayhteisöissä ja niiden merkitystä joogan yleistymiseen Suomessa.

Saab J35 Draken -hävittäjän vaikutus Suomen ilmapuolustuskykyyn 1970-luvulla

Kylmän sodan aikana Suomen ilmapuolustus kyseenalaistettiin muiden valtioiden toimesta. Kehittyvän aseteknologian aikana Suomen ilmavoimien hävittäjäkalusto oli jäänyt jälkeen sen ajan sotakalustosta. Tutkattomat hävittäjät kykenivät toteuttamaan ilmavoimille asetettuja tehtäviä vain hyvällä säällä, näkölento-olosuhteissa. Koko valtakunnan ilmapuolustusjärjestelmä koki suuren muutoksen 1970-luvulla, jonka merkittävänä tekijänä oli ruotsalaisen Saab J35 Draken -hävittäjän hankinta ilmavoimien torjuntahävittäjäksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan uuden torjuntahävittäjän vaikutusta hävittäjätorjunnan toteutukseen ja ilmapuolustuskyvyn ylläpitoon. Tutkimusmenetelmä on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä, jolloin tutkimuksen aineisto koostuu valtaosin julkaistuista kirjallisuuslähteistä ja haastattelusta. Kaikki suoranaisesti hävittäjätorjuntaa käsittelevät lähteet ovat Draken-aikakaudella ilmavoimissa palvelleiden henkilöiden kirjoittamia. Kirjallisuuslähteiden tueksi haastateltavana henkilönä on käytetty entistä ilmavoimien komentajaa, kenraaliluutnantti Heikki Nikusta. Hankintaprosessin poliittinen valmistelu kesti useita vuosia ja hankintaa jouduttiin lykkäämään eri syistä. Viimein keväällä, vuonna 1970 vahvistettiin kahdentoista Draken-hävittäjän hankinta. Koneet toimitettiin osina Suomeen Valmetin tehtaille koottavaksi. Koneiden oston yhteydessä kauppaan kuului myös koulutuspaketti, jonka avulla tyyppi- ja ilmataistelukoulutus kyettiin aloittamaan Suomessa nopeasti kuuden Ruotsista vuokratun koneen kanssa. Koulutuspaketti edesauttoi Drakenin nopeaa täysimittaista operatiiviseen käyttöön ottoa ja nopeaa ilmataistelukoulutuksen aloitusta Suomessa. Vaikka uusi torjuntahävittäjä oli massiivinen ja hieman kankeaksi kuvailtu sotakone, palautti se hävittäjätorjuntaan sotien jälkeen koulutuksesta kadonneen klassisen ilmataistelun eli kaartotaistelun. Draken oli ensimmäinen hävittäjä Suomen ilmavoimilla, jossa oli tutka ja tutkaohjukset. Oman tutkan käyttöön perustuva ohjushyökkäys paransi hävittäjätorjunnan toteutusta ja samalla se oli täysin uusi koulutettava asia hävittäjäohjaajille. Suuret hävittäjähankinnan kaltaiset sota-asehankinnat ovat merkittäviä ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Kylmän sodan aikana Suomen tavoitteena oli edistää puolueetonta ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Nootti-kriisi ja läheinen suhde Neuvostoliittoon ei vakuuttanut länsivaltioita Suomen puolueettomuudesta, joten ruotsalaisvalmisteisen torjuntahävittäjän hankinta oli tarkasti harkittu evaluointiprosessissa mukana olleista hävittäjistä. Puolueettomuusimagon lisäksi Draken-hankinta toi mukanaan uusia elementtejä ilmataisteluun. Tutkan ja kaartotaistelun lisäksi uutena mainittavana asiana oli hävittäjäparin käyttö torjuvana yksikkönä. Koneiden pie3 nestä määrästä johtuen Drakenin aikakaudella otettiin käyttöön myös hajautustaktiikka. Koneet sijoitettiin pienempiin osastoihin valtakunnan alueelle, jolloin saatiin kattava tunnistus- ja torjuntakyky ympäri valtakuntaa. Drakenin myötä Suomelle tuli ensimmäistä kertaa historiansa aikana ympärivuorokautinen kyky valvoa ja turvata valtakunnan ilmatilaa sääolosuhteista riippumatta.

Socialdemokrati, nyliberalism och grön politik : en komparativ studie av den västeuropeiska socialdemokratins ideologiska vägval 1970-1999

Under 1900-talets tre sista decennier stötte de västeuropeiska socialdemokratiska partierna på två svårbemästrade utmaningar: en ökad popularitet hos nyliberala lösningar inom finans- och socialpolitik samt ett ökat intresse för ekologi och tillväxtkritik. Genom en granskning av 19 socialdemokratiska partiers valprogram söker denna avhandling ta reda på hur dessa värdemässiga förskjutningar omformat socialdemokratiska partiideologier. Avhandlingens deskriptiva del bidrar med två övergripande observationer. För det första kan tesen om socialdemokratins högerförskjutning åtminstone delvis beläggas; den socialdemokratiska partifamiljen förskjuts nu klart närmare den nyliberala polen längs den socioekonomiska vänster-högerdimensionen. Skillnaderna mellan de enskilda partierna är dock påtagliga; en del genomför bestående ideologiska högersvängar medan andra endast tillfälligt antar mer högerorienterade positioner. För det andra kan även en ökning också i de gröna värderingarnas närvaro observeras. Även här återfinns betydande skillnader mellan enskilda partier; medan merparten av de nordeuropeiska socialdemokratiska partierna antar en tydligt grön programmatisk profil bevarar de sydeuropeiska partierna övervägande tillväxtorienterade partiideologier. Avhandlingens andra empiriska del strävar efter att finna förklaringar till dessa omvandlingar. En första övergripande observation indikerar att de partier som genomgått en bestående partiideologisk omorientering i nyliberal riktning gjort så som en följd av olika omständigheter, såsom ekonomisk globalisering, samhälleliga opinionsförskjutningar eller förskjutningar inom konkurrerande partier. Goda politiska framgångar och en stabil partiorganisation, däremot, har ofta bidragit till att den hävdvunna partiideologin bevarats. Förskjutningar mot en grönare profil har även de föregåtts av en rad olika omständigheter, av vilka politiska tillbakagångar och en tidigare etablering av gröna partier framstår som speciellt betydelsefulla. Återigen är politiska framgångar och en stabil organisation starka garanter för en bevarad partiideologi.

Jordanian asevoimien kehitys 1960- ja 1970-luvulla

Tutkimus käsittelee Jordanian asevoimien kehitystä 60- ja 70-luvulla. Tutkimuksella pyrin selvittämään mahdollisimman laajasti Jordanian asevoimien kehityslinjoja ja niihin vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimus keskittyy asevoimien organisaation ja doktriinin kehittymiseen, asehankintoihin sekä politiikan ja taloudellisten resurssien vaikutukseen asevoimien kehityksessä. Organisaatiota pyritään tarkastelemaan yhtymätasolla, jolloin saadaan kokonaiskuva kehityksestä. Jotta tutkimus ei jäisi vain kehityksen pinnalliseksi tarkasteluksi, pyritään selvittämään kehityksen syyt ja seuraukset. Jordania itsenäistyi Iso-Britannian hallinnosta vuonna 1946. Jordanian on yleensä katsottu kuuluvan konservatiivisiin arabimaihin, koska se on perinteisesti pyrkinyt välttämään radikaaleja linjoja politiikassaan. Jordania ei ole taloudellisesti omavarainen valtio ja se on joutunut luottamaan ulkomaiden taloudelliseen tukeen. Jordania on yleensä saanut tukea länsimailta ja öljyllä rikastuneilta arabimailta. Jordanian asevoimien kehittämisen päämääränä on ollut Jordanian kuningaskunnan itsenäisyyden ja poliittisen toiminnanvapauden säilyttäminen. Lähi-idän arabivaltioiden itsenäistyttyä ja Israelin valtion synnyttyä Lähi-idässä on ollut jatkuva vastakkain asettelu arabimaiden ja Israelin välillä. Jordanian puolustusratkaisuja on rajoittanut se tosia-asia, että Jordanialta puuttui maa-alueen syvyys, koska taloudellisesti ja poliittisesti tärkeät alueet olivat heti Israelin rajan tuntumassa. Puolustettavan alueen syvyyden puuttuminen pa- kottaa asevoimien käyttöperiaatteen etupainoiseksi, koska kuluttavaa viivytystaistelua ei voida käydä syvällä alueella. Jordanian sotilasjohto on tiedostanut Israelin sotilaallisen ylivoiman ja operatiivinen suunnittelu on perustunut koko 1960- ja 1970-luvulla Israelin heikkouksien hyväksikäyttöön. Mahdollisten konfliktien on oletettu olevan lyhyitä YK:n puuttuessa tilanteeseen. Jordanian asevoimat eivät ole missään vaiheessa varautuneet pitkäkestoiseen sotaan Israelia vastaan. 1960- ja 1970-luvuilla asevoimien organisaation kehityksen suuntana on selvästi ollut joukkojen mekanisointi kalustohankintojen vaikeuden ja taloudellisten resurssien puitteissa. Joukkojen mekanisoinnin myötä ilmapuolustuksen tarve on entisestään lisääntynyt. Jordanian asevoimien kehittämisen merkittävin saavutus 1960-1980 on ollut ilmapuolustusjärjestelmän hankkiminen 1970-luvun loppupuolella.