Resource allocation in two species systems: Is it worth acknowledging species interactions?

It is becoming increasingly popular to consider species interactions when managing ecological foodwebs. Such an approach is useful in determining how management can affect multiple species, with either beneficial or detrimental consequences. Identifying such actions is particularly valuable in the context of conservation decision making as funding is severely limited. This paper outlines a new approach that simplifies the resource allocation problem in a two species system for a range of species interactions: independent, mutualism, predator-prey, and competitive exclusion. We assume that both species are endangered and we do not account for decisions over time. We find that optimal funding allocation is to the conservation of the species with the highest marginal gain in expected probability of survival and that, across all except mutualist interaction types, optimal conservation funding allocation differs between species. Loss in efficiency from ignoring species interactions was most severe in predator-prey systems. The funding problem we address, where an ecosystem includes multiple threatened species, will only become more commonplace as increasing numbers of species worldwide become threatened. © 2011 Elsevier B.V.

Click functionalization of methacrylate-based hydrogels and their cellular response

Methacrylate-based hydrogels, such as homo- and copolymers of 2-hydroxyethyl methacrylate (HEMA), have demonstrated significant potential for use in biomedical applications. However, many of these hydrogels tend to resist cell attachment and growth at their surfaces, which can be detrimental for certain applications. In this article, glycidyl methacrylate (GMA) was copolymerized with HEMA to generate gels functionalized with epoxide groups. The epoxides were then functionalized by two sequential click reactions, namely, nucleophilic ring opening of epoxides with sodium azide and then coupling of small molecules and peptides via Huisgen's copper catalyzed 1,3-dipolar cycloaddition of azides with alkynes. Using this strategy it was possible to control the degree of functionalization by controlling the feed ratio of monomers during polymerization. In vitro cell culture of human retinal pigment epithelial cell line (ARPE-19) with the hydrogels showed improved cell adhesion, growth and proliferation for hydrogels that were functionalized with a peptide containing the RGD sequence. In addition, the cell attachment progressively decreased with increasing densities of the RGD containing peptide. In summary, a facile methodology has been presented that gives rise to hydrogels with controlled degrees of functionality, such that the cell response is directly related to the levels and nature of that functionality.

En sjukdom af högst elakt släckte : Återfallsfebern på Sveaborg och i Karlskrona 1788-1790

Sommaren 1788 drabbades den svenska flottan av en svårartad febersjukdom. Febern, som senare definierats som febris recurrens el. återfallsfeber, hade sitt ursprung i den ryska flottan. Besättningen ombord skeppet Vladislav, krigsbytet från slaget vid Hogland, bar på ett stort antal smittade klädlöss. Efter flottans ankomst till Sveaborg spred sig sjukdomen snabbt bland manskapet, men även bland fästningens garnison. Förhållandena inom militären, både inom lantarmén och framför allt inom flottan, var gynnsamma för epidemiers spridning. De trånga utrymmena, den ensidiga kosten, det undermåliga dricksvattnet, den bristande hygienen: allt gynnade uppkomsten och spridningen av olika epidemier. Manskapets försämrade allmäntillstånd gjorde, att sjukdomarna blev mera förödande än vad de i andra förhållanden skulle ha varit. Bristen på manskap och material under Gustav III:s ryska krig var enormt, bl.a. var bristen på medicinsk personal och -utrustning skriande. Då flottan och armén drabbades av en epidemi av katastrofala dimensioner stod myndigheterna hjälplösa. Epidemin visaqr tydligt hur illa förberett hela kriget var och hur misskött flottans sjukvård var. På Sveaborg var förhållandena fruktansvärda. Halva garnisonen uppges ha avlidit, och det låg travar av lik överallt. Kaserner m.fl. byggnader adapterades till provisoriska lasarett och det rådde brist på allt. De medicinska myndigheterna representerades av den till fästningen skickade andra fältläkaren, som tillsammans med läkarna på fästningen gjorde sitt bästa i enlighet med tidens vårdmetoder. Då den svenska örlogsflottan i november seglat över tilll Karlskrona spred sig epidemin i staden. Sjukdomen grasserade också bland de civila. Då sjukdomens orsak och utbredningssätt var okända, kunde man varken hindra epidemin från att spridas eller genomföra adekvata vårdmetoder. Tvärtom, med de hemförlovade båtsmännen spred sig sjukdomen även till de övriga delarna av riket. Under 1789 var flottan p.g.a. de många sjukdomsfallen närmast operationsoduglig. Under vårvintern och våren 1790 avtog epidemin. Epidemin var ett svårt medicinskt problem. För att utreda situationen i Karlskrona skickade den tillförordnade regeringen, utredningskommissionen och Collegium medicum sina egna representanter till staden. De olika läkarnas sjukdomssyner grundade sig främst på tron om sjukdomars uppkomst genom miasma och förbättrandet av luftkvaliteten sågs som en väsentlig vårdform. I arbetet jämförs de olika myndigheternas och några av de på platsen varande läkarnas syn på sjukdomens art, dess orsaker och ursprung. De flesta härleder sjukdomen till den ryska flottan, och nämner någon form av smitta. Som främsta sjukdomsorsak nämns dock miasma och de rekommenderade vårdformerna representerade den humoralpatologiska synen. Förste amiralitetsläkaren Arvid Faxe representerar dock en annan åsikt, i det att han enbart tror på sjukdomens överföring via smitta. Epidemin var också ett politiskt problem. Epidemin var en lokal angelägenhet ända till dess att flottans operationer hämmades av manskapsbristen, varefter den blev ett ärende på högsta nivå. Kungen ingrep sommaren 1789 genom att grunda en kommision med rätt vidsträckta befogenheter. I Karlskrona verkar de militära myndigheterna och läkarna ha misstrott och skuldsatt varandra för katastrofen, och förhållandet mellan de till staden sända utredarna och militärerna var likaså inflammerat. Genom källorna återspeglas rivalitet, avund och inbördes konkurrens. Personalbristen var svår, och den skyldiga söktes utanför den egna kretsen. Den danskfödde apotekaren med sina påstott otjänliga mediciner blev en ypperlig syndabock. Örlogsflottan beräknas i sjukdomar ha förlorat omkring 10.000 man i döda, huvudsakligen i Karlskrona (civila inberäknade). Armén och Skärgårdsflottan uppges likadeles ha mist omkring 10.000 man, medan antalet i strid stupade armésoldater endast var ca 1500. Sammanlagt antas alltså ca 20.000 människor ha mist livet; både i återfallsfeber, men även i andra, samtidigt grasserande farsoter. I denna siffra är inte de övriga delarna av riket inberäknade. Epidemin i fråga kan alltså på goda grunder anses vara det svenska 1700-talets största medicinska katastrof.

Ulkomaisen kirjallisuuden tuonti Suomeen 1800-luvun alkupuolella : Waseniuksen kirjakaupan kansainväliset yhteydet 1823-1836

Opinnäytetyöni tarkastelee eurooppalaisen kulttuurin kannalta keskeistä kommunikaatiovälinettä, painettua kirjaa, ja sen kansainvälistä luonnetta ja liikkumista. Teemaan perehdytään helsinkiläisen Gustaf Otto Waseniuksen (1789-1852) kirjakaupan toiminnan avulla keskittyen tarkastelemaan ulkomaisen kirjallisuuden tuomista Suomeen 1800-luvun alkupuolella. Tutkielma käsittelee ensisijaisesti itse kauppiastoimintaa: mitä kirjakauppayhteyksiä Waseniuksella oli sekä miten ja keiden ehdoilla ne toimivat. Näiden kysymysten ohessa pohdin myös itse kirjojen välityksellä tapahtunutta tiedonvälitystä. Työn tavoitteena on paljastaa, minkälaisia suomalaisten kirjakauppiaiden ja lukijoiden kirjallisuudenhankinnan sekä lukemisen kontekstit ja resurssit olivat 1800-luvun alkupuolella. Tutkielman lähteinä on käytetty Waseniuksen kirjakaupan kirjeitä ja kuitteja sekä sensuuriviranomaisten arkistoja. Tutkielmani jakautuu kolmeen osaan. Ensiksi paneudun Waseniuksen kauppaverkoston syntyyn ja sen esittelyyn: Waseniuksen kansainväliset yhteydet keskittyivät kolmelle kulttuurialueelle. Ruotsista hän sai kirjoja kaikilta merkittäviltä kustantajilta, kauppiailta sekä itsenäisesti toimivilta kirjailijoilta. Saksankielisen kulttuurin tarjontaa Wasenius pystyi hankkimaan Leipzigin kansainvälisten kirjakauppiaiden avulla. Ranskalaisen kirjallisuuden osalta Wasenius omasi toimivat yhteydet Pariisin kirjakauppiaisiin. Sen sijaan Brittein saaret jäivät vielä Waseniuksen kontaktiverkoston ulkopuolelle, samoin myös Pietarin huomattava kulttuurikeskus. Tämän jälkeen keskityn yhteyksien toimintaan. Wasenius solmi kauppakumppaniensa kanssa yleiseurooppalaisen komissionääri-sopimuksen, jonka valtuuttamana hän sai myydä kunkin ulkomaisen kauppiaan tuotteita liikkeessään. Ensiksi tarkastelen kauppiaiden välisten etäisyyksien ylittämistä. Aikakauden kuljetustavat huomioonottaen suuret etäisyydet eivät Waseniuksen kirjojen hankintaa juuri haitanneet, vaan suurkauppiaana hän pystyi käyttämään aikansa parhaat resurssit lähetystensä kuljettamiseen. Toiseksi pohdin aikakauden kauppiastoimintojen ja kulttuuripiirteiden vaikutusta kirjakauppaan. Waseniuksen toiminta kirjakauppiaana perustui taloudellisen voiton tavoittelulle, mikä tarkoitti mm. sitä, että lähetysten sisältö määrättiin etukäteen hyvin tarkasti. Ennen Suomeen saapumistaan kirjoilla piti olla varma ostaja, minkä Wasenius useimmiten varmisti ennakkotilausluetteloin ja etumaksuin. Kolmanneksi esiin nousevat 1800-luvun alun poliittiset tapahtumat, jotka osaltaan, kauppiaan silmiin kaikkein näkyvimmin, vaikuttivat kirjojen tuontiin. Sensuurin piti periaatteessa estää useiden satojen vaarallisena pidetyn kirjan levittäminen ja lukeminen Suomessa, mutta Wasenius ei suinkaan lopettanut kiellettyjen kirjojen tuontia, vaan salakuljetti sensuroitavia teoksia jatkuvasti liikkeeseensä myytäväksi. Suomalaiset viranomaiset hyväksyivät usein tämänkaltaisen toiminnan, joten venäläistä sensuuriasetusta tai hallintoa ei juuri kunnioitettu. Vertailu eurooppalaiseen kirjakauppatoimintaan osoittaa Waseniuksen omanneen erittäin hyvät kansainväliset suhteet. Tämä kuitenkin johtui niin kirjakauppatoiminnan keskittymisestä harvojen kauppiaiden käsiin kuin myös oman kustannustoiminnan vähyydestä. Tiedonvälityksen kehityksen ja kulttuurihistorian kannalta Waseniuksen kansainvälinen toiminta osoittautuu noudattelevan vielä vanhan eliittikulttuurin muotoja, mutta kirjakauppainstituution kehittyminen aivan uudenlaiseen kukoistukseen valmisteli jo kansallisen kulttuurin nousemista lähivuosikymmeninä.

Cynodon transvaalensis x Cynodon dactylon, Hybrid Green Couch Grass, Hybrid Bermuda Grass 'TL2'

Spontaneous mutation: In 1996, vegetative material (later designated ‘TL2’) taken from a disease resistant mutant plant on the fifteenth green at Novotel Palm Cove resort course near Cairns was included an on-going program of selection and testing of promising ‘Tifgreen’ mutants by Tropical Lawns Pty Ltd. Selection criteria: healthy vigorous growth during the tropical wet season, dense fine-textured appearance under close mowing, and dark green leaves. In subsequent trials, ‘TL2’ was identified as the outstanding plant among selections of mutant ‘Tifgreen’ genotypes from other north Queensland sites in terms of colour, texture and density for greens use. Propagation: vegetative. Breeder: Terry Anderlini, Gordonvale, QLD. PBR Certificate Number 2639, Application Number 2002/268, granted 24 February 2005.

A review of the application of molecular genetics for fisheries management and conservation of sharks and rays

Since the first investigation 25 years ago, the application of genetic tools to address ecological and evolutionary questions in elasmobranch studies has greatly expanded. Major developments in genetic theory as well as in the availability, cost effectiveness and resolution of genetic markers were instrumental for particularly rapid progress over the last 10 years. Genetic studies of elasmobranchs are of direct importance and have application to fisheries management and conservation issues such as the definition of management units and identification of species from fins. In the future, increased application of the most recent and emerging technologies will enable accelerated genetic data production and the development of new markers at reduced costs, paving the way for a paradigm shift from gene to genome-scale research, and more focus on adaptive rather than just neutral variation. Current literature is reviewed in six fields of elasmobranch molecular genetics relevant to fisheries and conservation management (species identification, phylogeography, philopatry, genetic effective population size, molecular evolutionary rate and emerging methods). Where possible, examples from the Indo-Pacific region, which has been underrepresented in previous reviews, are emphasized within a global perspective. (C) 2012 The Authors Journal of Fish Biology (C) 2012 The Fisheries Society of the British Isles

Franks family papers, 1711-1821, [1965-1968].

Contains business correspondence, accounts and documents relating to Jacob Franks of New York, his two sons, Moses and David, a nephew, Isaac, and a John Franks of Halifax, possibly a member of the family.

Aaron Lopez papers, undated, 1752-1794, 1846, 1852, 1953.

Contains approximately 6800 manuscripts arranged chronologically by year for years 1752-1794. Approximately 100 are letters received or written by Lopez, his partner and father-in-law, Jacob Rodriguez Rivera, members of his family and company, and commercial agents pertaining to business activities and sailing orders for the captains of various ships. Several also refer to personal matters and acquaintances, including a series of six letters from Silas Cooke of White Hall (Middletown), R.I., to Aaron Lopez, asking his aid in returning a run-away slave (1776). The great majority of the collection consists of account records, bills of sale, orders, shipping agreements, lists of sailors on the various ships, repair records and cargo invoices. Of particular interest are a receipt for payment of a half-year's subscription to the "tzedakah" of Congregation Nefutzei Israel, Newport (1755) and several documents that reveal Lopez as a supplier of kosher meat and other religious articles to people in various parts of the colonies, Surinam, and Jamaica. Also included in this group are copies of sailing lists, documents pertaining to Lopez's naturalization which shed light upon the status of a Jew applying for citizenship in Massachusetts and a check to Lopez from the United States government for a loan made during the Revolutionary War (1779).

Photocopies of previous file of orders of service

Digital image

Orders of service arranged after the revolution

Digital image

Copy of letter to Moses Franks regarding Hazan for K. K. S. I.

Digital image

Bills for offerings

Digital image

Identification of key DNA elements involved in promoter recognition by Mxr1p, a master regulator of methanol utilization pathway in Pichia pastoris

Mxr1p (methanol expression regulator 1) functions as a key regulator of methanol metabolism in the methylotrophic yeast Pichia pastoris. In this study, a recombinant Mxr1p protein containing the N-terminal zinc finger DNA binding domain was overexpressed and purified from E coli cells and its ability to bind to promoter sequences of AOXI encoding alcohol oxidase was examined. In the AOXI promoter, Mxr1p binds at six different regions. Deletions encompassing these regions result in a significant decrease in AOXI promoter activity in vivo. Based on the analysis of AOXI promoter sequences, a consensus sequence for Mxr1p binding consisting of a core 5' CYCC 3' motif was identified. When the core CYCC sequence is mutated to CYCA, CYCT or CYCM (M = 5-methylcytosine), Mxr1p binding is abolished. Though Mxr1p is the homologue of Saccharomyces cerevisiae Adr1p transcription factor, it does not bind to Adr1p binding site of S. cerevisiae alcohol dehydrogenase promoter (ADH2UAS1). However, two point mutations convert ADH2UAS1 into an Mxr1p binding site. The identification of key DNA elements involved in promoter recognition by Mxr1p is an important step in understanding its function as a master regulator of the methanol utilization pathway in P. pastoris.

Dry sliding wear behavior of Al2O3 fiber reinforced aluminum composites

Dry sliding wear behavior of die-cast ADC12 aluminum alloy composites reinforced with short alumina fibers were investigated by using a pin-on-disk wear tester. The Al2O3 fibers were 4 mu m in diameter and were present in volume fractions (T-f)ranging from 0.03 to 0.26, The length of the fiber varied from 40 to 200 mu m. Disks of aluminum-alumina composites were rubbed against a pin of nitrided stainless steel SUS440B with a load of 10 N at a sliding velocity of 0.1 m/s. The unreinforced ADC 12 aluminum alloy and their composites containing low volume fractions of alumina (V-f approximate to 0.05) showed a sliding-distance-dependent transition from severe to mild wear. However, composites containing high volume fractions of alumina ( V-f > 0.05) exhibited only mild wear for all sliding distances. The duration of occurrence of the severe wear regime and the wear rate both decrease with increasing volume fraction. In MMCs the wear rate in the mild wear regime decreases with increase in volume fraction: reaching a minimum value at V-f = 0.09 Beyond V-f = 0.09 the wear rate increasesmarginally. On the other hand, the wear rate of the counterface (steel pin) was found to increase moderately with increase in V-f. From the analysis of wear data and detailed examination of (a) worn surfaces, (b) their cross-sections and (c) wear debris, two modes of wear mechanisms have been identified to be operative, in these materials and these are: (i) adhesive wear in the case of unreinforced matrix material and in MMCs with low Vf and (ii) abrasive wear in the case of MMCs with high V-f. (C) 2000 Elsevier Science Ltd. All rights reserved.

Taide ja luova luonto : Goethen taideteorian luonnonfilosofinen perusta

J.W. von Goethen (1749-1832) merkitys ei rajoitu saksalaisen kirjallisuuden uudistamiseen. Hänen keskeisin antinsa filosofialle on pikemminkin hänen kehittämässään luonnontieteellisessä tutkimusmetodissa ja siinä ilmenevässä organistisessa luonnonfilosofiassa. Myös Goethen taideteoreettisia käsityksiä on hedelmällistä tutkia hänen luonnonfilosofiansa näkökulmasta. Tarkastelen pro gradu-tutkielmassani Goethen luontokäsityksen ja taidekäsityksen kehitystä välittömästi hänen Italiaan suuntautuvia matkojaan 1786 1789 ympäröivänä ajanjaksona. Tähän aikaan sijoittuivat paitsi morfologisen tutkimusmetodin syntyminen, myös Goethen kuvataiteellisten ihanteiden yhä vahvempi kääntyminen antiikin esikuvien puoleen. Tutkin Goethen luonnontutkimusten taustalla olevan tietoteoreettisen asenteen muotoutumista suhteessa tulkintoihin, joita hän muodosti Benedict de Spinozan ja Immanuel Kantin filosofiasta. Jäljitän hänen näin muodostuneen luonnonfilosofisen näkemyksensä ilmenemistä hänen Weimarin klassismia edustaneissa taideteoreettisissa kirjoituksissaan. Kysymykseni on, onko Goethen kuvaamassa luonnontieteellisessä tutkimusmetodissa yhtymäkohtia siihen tiehen, jota taiteilijan tai taiteentuntijan on hänen mielestään kuljettava päästäkseen oikeaan käsitykseen taiteesta. Analysoidakseni tarkemmin taiteellisen ja tieteellisen toiminnan samankaltaisuutta Goethella vertailen keskenään 1789 julkaistua tekstiä Einfache Nachahmung der Natur, Manier, Stil (Luonnon yksinkertainen jäljittely, maneeri, tyyli), joka pohtii taiteen kuvaustavan suhdetta todellisuuteen, sekä lyhyttä luonnontieteellistä metodia kuvaavaa tekstiä Erfahrung und Wissenschaft (Kokemus ja tiede) vuodelta 1798. Asetan rinnakkain luonnontutkijan etenemisen empiirisestä ja tieteellisestä ilmiöstä puhtaaseen ilmiöön eli alkuilmiöön ja taiteellisen toiminnan jatkumon luonnon yksinkertaisesta jäljittelystä maneeriin ja tyyliin. Epilogissa hahmottelen Goethen metodin yhtymäkohtia moderniin fenomenologiaan sekä arvioin Rudolf Steinerin (1861 1925) Goethen tietoteoriasta tekemää tulkintaa.