Käännössuomen 20 vuotta - Katsaus tutkimusparadigmaan

Tässä tutkimuksessa keskitytään käännössuomeen omanlaisena kielivarianttinaan. Käännössuomen tutkimuksessa tutkitaan korpuslingvistiikan avulla niitä piirteitä, jotka erottavat sen alun perin suomeksi kirjoitetusta kielestä eli alkuperäissuomesta. Korpuslingsvistinen käännöstutkimus pohjautuu Gideon Touryn alulle panemaan deskriptiiviseen käännöstutkimukseen ja Mona Bakerin ehdotukseen tutkia käännösten yleisiä piirteitä, käännösuniversaaleja, korpusavusteisesti. Suomessa käännössuomen merkittävin hanke oli Joensuun yliopiston tutkimushanke, jonka yhteydessä koottiin myös Käännössuomen korpus. Tämä korpus sisältää sekä käännössuomen että alkuperäissuomen tekstejä ja mahdollistaa näiden kahden kielimuodon vertailun. Tutkimushanke on innoittanut myös useita pro gradu -töitä Suomen yliopistoissa. Tämän työn tarkoituksena on kartoittaa tähänastisen käännössuomen tutkimuksen kenttää ja tutkimustrendejä. Työn primäärimateriaalina olevat tutkimukset luokitellaan teorialähtöisten tutkimuskysymysten mukaan. Kyseessä on metatutkimuksellinen sisällönanalyysi eli kirjallisuuskatsaus. Aineistona tutkimuksessa on käännössuomesta laaditut väitöskirjat, pro gradu -työt ja joukko muita tutkimuksia. Aineistosta selvitettiin tutkitut käännösuniversaalit, käytettyjen korpusten piirteitä, korpusten lähdekielet sekä tukea saaneet käännösuniversaalit. Tutkimustulokset osoittivat, että käännösuniversaalien luokat ovat päällekkäisiä ja epäselviä. Tutkimushypoteesien ja -tulosten luokitteleminen niihin on erittäin haastavaa. Universaaleja tutkittiin aineistossa suhteellisen tasaisesti. Epätyypillisten frekvenssien universaali sai eniten tukea, ja vähiten tukea sai yksinkertaistumisen universaali. Tutkimuksissa käytetyissä korpuksissa oli suuria eroja, ja lähdekielistä englanti oli selkeästi suosituin. Myös venäjä oli lähdekielenä paljon tutkittu. Suurista indoeurooppalaisista kielistä ruotsi, ranska ja espanja puuttuivat lähdekielistä kokonaan. Pro gradu -tutkimukset erosivat väitöskirja tutkimuksista ja muista tutkimuksista sekä tutkimusasetelmiltaan että korpuksiltaan. Niissä oli tutkittu kieltä laajemmin eri tekstilajeissa sekä koottu useammin omia korpuksia. Tutkimuksen pohjalta pystyttiin rakentamaan suppeahko kaunokirjallisen sekä institutionaalisen käännössuomen kuvaus.

Tulkkausjärjestelyt seurakunnissa

Tutkielma paneutuu seurakunnissa säännöllisesti järjestettävään tulkkaukseen, josta vastaavat pääasiassa seurakuntien vapaaehtoiset harrastelijatulkit. Tavoitteena oli selvittää, miten tulkkaus on järjestetty kahdessa eri seurakunnassa ja miten tyytyväisiä tulkit, tulkattavat ja tulkkausta kuuntelevat ovat seurakunnan tulkkaukseen. Hypoteesi oli, että mitä enemmän tulkkauksen järjestämiseen paneudutaan ja mitä enemmän puhujat, tulkit ja kuulijat keskenään kommunikoivat esimerkiksi valmistautumisen ja palautteen muodossa, sitä tyytyväisempiä kaikki osapuolet ovat tulkkauksen laatuun. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena kahden tulkatun tilaisuuden yhteydessä Turun helluntaiseurakunnassa ja Turun vapaaseurakunnassa. Toisessa tilaisuudessa englanninkielinen saarna tulkattiin konsekutiivisesti suomeksi ja toisessa suomenkielinen tilaisuus tulkattiin simultaanisesti useille kielille. Haastatteluja tehtiin kaikkiaan kuusi. Kummankin tilaisuuden jälkeen haastateltiin tilaisuuden tulkkia, puhujaa sekä kuulijoita. Heidän kanssaan keskusteltiin tulkkauksen käytännöistä, tulkkaukseen kohdistuvista odotuksista ja niiden toteutumisesta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Kysymyksiä oli valmisteltu etukäteen, mutta niitä ei kysytty kaikissa haastatteluissa samassa järjestyksessä. Haastattelumuodon ansiosta haastateltujen mielestä tärkeät aiheet saivat enemmän tilaa ja niistä voitiin puhua haastateltujen omilla termeillä. Haastattelut äänitettiin, litteroitiin ja analysoitiin lukemalla niitä eri teemojen näkökulmasta sekä tutkimalla, nousiko niistä esiin muita teemoja. Haastattelujen perusteella voidaan sanoa, että kommunikointia tapahtui jonkin verran ja että erityisesti simultaanitulkkauksessa järjestelyt olivat hyviksi koettuja ja vakiintuneita. Tulkkaukseen oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä kaikissa haastatelluissa ryhmissä. Tutkimus piirtää myös kokonaiskuvan näiden seurakuntien tulkkausjärjestelyistä ja osoittaa asioita, joita seurakunnissa pidetään tärkeinä tulkkaukseen liittyen. Näitä olivat mm. tulkin oma hengellisyys ja sitoutuminen tulkattavaan sanomaan. Tulkkaus nähtiin tärkeänä maahanmuuttajien integroitumisessa seurakuntaan. Tulkin tehtävä nähtiin hengellisenä palvelutehtävänä.