998 resultados para NETTRA-G2-FIFO.
Resumo:
Sisäoppilaitosmainen opiskelu korkeakoulumaailmassa on harvinaista. Maanpuolustuskorkeakoulu sotilaskoulutusta antavana korkeakouluna on erityisessä asemassa verrattuna muihin maamme korkeakouluihin. Oppimisympäristössä eroavia tekijöitä ovat sisäoppilaitosmaisuus, opintopakko ja upseerikoulutuksen mukana tulevat perinteet ja tavat. Korkeakoulumaiselle opiskelulle on yleisesti tyypillistä opintojen vapaus. Tutkimus selvittää miten kadetin oppimisympäristön kokeminen muuttuu sisäoppilaitosmaisessa ympäristössä ja mitä vaikutuksia sillä on. Opiskelijan oppimisympäristöä käsitellään tutkimuksessa elämismaailman avulla. Opiskelijoiden elämismaailmaan kuuluvat ensisijaisesti ne kaikki opiskelijan elämäntilanteeseen, yliopistoon ja opiskeltaviin asioihin liittyvät tekijät, joiden rajoissa ja säätelemänä heidän elämänsä tapahtuu ja saa merkityksensä. Elämismaailma käsittää kaiken sen mikä vaikuttaa ihmisen elämään. Teoriataustassa tehtiin ratkaisu lähestyä aihetta oppimismotivaation ja elämänkaaren sekä laitostumisteorioiden avulla. Tutkimuksen pääpaino on luoda käsitys kadettien elämismaailmasta, ja selvittää siinä mahdollisesti esiintyviä laitostavia piirteitä. Tutkimus on laadullinen teoriatutkimus, johon teetettiin lisäksi kysely vanhimmalle kadettikurssille. Kyselyn ja muiden opiskelijatutkimusten avulla pyrittiin löytämään eroavaisuuksia kadettien elämismaailmasta ja etsimään laitostavia elementtejä kadettien oppimisympäristössä. Kadettien elämismaailma erosi lievästi asumisen kokemisen ja oppimisen välillisyyden määrässä verrattuna siviilikorkeakouluopiskelijoihin. Kadetit olivat selkeästi ammatillisesti orientoituneita opiskelijoita, jotka kokivat opiskelun elämästä irrallisena kokonaisuutena. Tuloksissa kadetit kritisoivat omia mahdollisuuksiaan vaikuttaa opintosuunnitelmiin. Kadeteilla opiskelutoverit ja matkustaminen olivat elämismaailman elementeistä merkittävimmät arkielämää määrittävät tekijät. Tutkimus osoitti, että kadettien ja muiden korkeakouluopiskelijoiden elämismaailmat eivät eroa toisistaan merkittävästi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sisäoppilaitosmaisen oppimisympäristön luomat erityispiirteet näkyvät lievänä passivoitumisena, mutta opiskelun kokemiseen ne eivät vaikuta merkittävästi.
Resumo:
Viime vuosina ilmavoimien kadettikurssien perusopinnoissa on käytetty useita eri opiskelumenetelmiä. Opiskelumenetelmiä vertailevia tutkimuksia on tehty korkeakouluissa, mutta ei tutkimusta, jossa aihetta peilataan ilmavoimien upseerikoulutukseen sekä teorian että käytännön tasolla tavoitteena kadettien koulutuksen kehittäminen. Tämä tutkielma liittyy suoraan Pääesikunnan koulutuksen kehittämisen hankkeeseen. Kyse on puolustusvoimien palkatun henkilöstön osaamisen kehittämisen hankkeesta vuosina 2004–2017 ja sen Osaamisen keinovalikoimat -projektin Keinovalikoiman laajentamisen osaprojektista. Siinä kartoitetaan ensin käytössä olevat osaamisen kehittämisen keinot, etsitään teoriaan perustuen lisää keinoja ja tutkitaan niiden soveltuvuutta organisaation (Puolustusvoimat) tarpeisiin sekä sovelletaan sopiviksi katsottuja keinoja käyttöön (Pääesikunta, 2005, 1–11). Tästä tutkielmasta saatava tieto auttaa siten puolustusvoimien koulutuksen kehittämistä hankkeen kautta. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään kvalitatiivisen tapaustutkimuksen keinoin kirjallisuuskatsauksen kautta miten nämä opiskelumenetelmät poikkeavat toisistaan ja mitkä ovat niiden edut ja haitat kadettien koulutuksen kannalta. Ongelmia lähestytään tutkimalla eri opiskelumenetelmien teoreettista taustaa ja miten ne ovat toimineet käytännössä Ilmavoimien kadettikurssien matematiikan perusopetuksessa. Tutkimuksen kautta löydetyt ominaisuudet koostetaan SWOT-analyysin avulla. Aineistona käytetään julkista kirjallista materiaalia, sähköistä materiaalia ja tekijän omia kokemuksia. Tutkimus osoitti, että tarkastelun alla olevat opiskelumenetelmät soveltuvat ilmavoimien upseerikoulutukseen. Tutkimuksen kautta saatiin esiin eri opiskelumenetelmien edut, haitat ja huomioitavat asiat opiskelumenetelmää valitessa kadettien koulutukseen. Sivutuloksena syntyi puolustusvoimien ja siviilin oppimiskäsitysten vertailu jossa pohditaan teoriaa ja käytäntöä.
Resumo:
Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut tutkia, miten meripelastustoimen raportointijärjestelmää on kehitettävä tiedon analysoinnin parantamiseksi. Päätutkimuskysymykseen vastataan alatutkimuskysymyksillä, mitä tietoja Rajavartiolaitos voi lainsäädännön perusteella tallentaa meripelastusrekisteriin, miten meripelastustoimen raportointi on toteutettu tällä hetkellä, millainen uusi tietomalli tukee meripelastustoimen raportointia sekä mitä teknisiä ratkaisuja Rajavartiolaitoksessa voidaan käyttää apuna meripelastustoimen raportoinnin analysoinnin kehittämisessä. Tutkielmassa käytetty tutkimusstrategia on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusmenetelminä on käytetty kvalitatiivista sisällönanalyysiä, teemahaastatteluja sekä UML-tietomalleja. Tutkielman johtopäätöksenä selvisi, että nykyisessä raportointijärjestelmässä ei ole vakavia puutteita. Nykyinen järjestelmä ei kuitenkaan tue teknistä tietämyksen hallintaa, eikä nykyisen toimintatavan kehittämisellä voida oleellisesti parantaa tiedon analysointimahdollisuuksia. Tutkielman tulosten perusteella esitetään tiedon louhinta- ja OLAP-tekniikoiden käyttömahdollisuuksien selvittämistä kehitettäessä meripelastustoimen tuottaman tiedon analysointia. Lisäksi esitetään kansallisen ja kansainvälisen viranomaisyhteistyön kehittämistä tietojen vaihdon ja analysoinnin osalta osana kokonaisvaltaista vesiliikenneturvallisuuden parantamista.
Resumo:
Lhasa Apso dogs with immature, mature or hypermature cataracts were divided into four groups according to their age (G1: 1 to 3 years old, G2: 4 to 7 years old, G3: 8 to 11 years old, G4: more than 12 years old). All animals were evaluated under the same sedation protocol to allow the performance of the electroretinogram (ERG) exam to determine normal value of b-wave response of the full-field ERG according to age. Three ERG responses were recorded: rod, maximal and cone responses. The amplitude values and b-wave implicit time of the responses of all groups were compared and analyzed by Kruskal-Wallis test (variance analysis for non-repeated measures), followed by the Dunn post-test (when p<0,05). A significant decrease was observed in maximal responses' amplitude, when comparing the G4 group with G1 and G2. No statistically relevant differences were observed in the b-wave implicit time values between groups. The ERG values are directly influenced by the animal's age. Older patients presented a decrease in the amplitude of the maximal response. The study determined the normal parameters of ERG b-waves for Lhasa Apso dogs with cataract according to their age group.
Resumo:
A eletrocardiografia constitui ferramenta indispensável no diagnóstico de arritmias e distúrbios de condução elétrica do coração de equinos, bem como na determinação do prognóstico de cardiopatias, do desempenho atlético, da eficiência do treinamento, além de sugerir distúrbios eletrolíticos. No entanto, as variáveis eletrocardiográficas em equinos podem sofrer influência de diversos fatores como a idade, sexo, raça e constituição morfofuncional, dentre outas, tornando-se necessário conhecer as características de normalidade para as diferentes raças e fases do desenvolvimento. Descendentes dos cavalos da Península Ibérica, a raça Crioula foi trazida ao continente americano há mais de quatro séculos, resultando em características físicas e de resistência únicas, dada por sua seleção natural. Desta forma, objetivou-se com o presente trabalho avaliar e comparar os aspectos eletrocardiográficos de fêmeas da raça Crioula, em diferentes idades, bem como avaliar possíveis alterações eletrocardiográficas secundárias a prenhes. Para tanto, 84 éguas hígidas (34 prenhes e 50 não prenhes) da raça Crioula foram submetidas à avaliação eletrocardiográfica digital na derivação ápice-base, e os registros eletrocardiográficos subdivididos quanto à idade em G1 (até 4 anos), G2 (5 a 9 anos), G3 (acima de 10 anos). Não foram observadas arritmias cardíacas fisiológicas ou patológicas e distúrbios de condução elétrica do coração nas 84 éguas. Houve predomino de taquicardia sinusal, ondas P bífidas, complexos QRS do tipo rS e ondas T bifásicas em todos os grupos. Apenas a duração média do complexo QRS foi superior no grupo G1 (110,65±8,49) quando comparadas aos grupos G2 (101,98±10,02) e G3 (100,92±10,72). As variáveis autonômicas mensuradas (ITV, NNmédio e SDNN) foram inferiores nas éguas prenhes em relação às não prenhes, sugerindo maior participação do sistema nervoso autônomo simpático e ou menor participação parassimpática. Conclui-se, portanto, que a idade influenciou apenas na duração do complexo QRS , e que a prenhes foi capaz de diminuir as variáveis de variabilidade da frequência cardíaca no domínio do tempo e, possivelmente, influenciar na avaliação eletrocardiográfica das éguas Crioulas aqui testadas.
Resumo:
Resumo O objetivo deste estudo foi avaliar a eficácia do extrato hidroalcoólico de Artemisia annua frente a oocistos de Eimeria sp. em camas contaminadas. O extrato foi produzido com 7 dias de percolação a 4°C, sendo posteriormente realizada a marcha fitoquímica; dosagem de fenóis totais, quantificação de artemisinina, ensaio antioxidante e teste de toxicidade. Para testar a atividade anticoccidiana, camas de aves compostas de cepilho de árvores foram contaminadas com 5000 oocistos. Foram formados quatro tratamentos, em triplicata, nos quais foram usadas diferentes concentrações, sendo G1: 12mg/mL, G2: 8mg/mL, G3: 4mg/mL e C-: água. Após a contaminação, foram aspergidos, 800 mL dos extratos nas diferentes concentrações sobre as camas e coletadas, em triplicatas, 10 cm2 de cada local, aleatoriamente, nos tempos: 0, 3, 6, 24, 48, e 72 horas após a aplicação. Nas análises fitoquímicas, foram evidenciados diversos compostos com propriedades antiparasitárias, como flavonoides e taninos. O fitoterápico continha 59,409±1,47μg/dL de artemisinina. O produto na concentração de 12mg.mL-1 apresentou eficácia entre 45,5 e 42,1%. Os resultados dos testes bioquímicos, juntamente com os encontrados no teste anticoccidiano, evidenciaram que o extrato produzido possui alto potencial para combater Eimeria sp.
Resumo:
Abstract: In order to understand better the pathological aspects and spread of Pasteurella multocida type A as the primary cause of pneumonia in pigs, was made an experiment with intranasal inoculation of different concentrations of inocula [Group (G1): 108 Colony Forming Units (CFU)/ml; G2: 107 CFU/ml; G3: 106 CFU/ml and G4: 105 CFU/ml], using two pigs per group. The pigs were obtained from a high health status herd. Pigs were monitored clinically for 4 days and subsequently necropsied. All pigs had clinical signs and lesions associated with respiratory disease. Dyspnoea and hyperthermia were the main clinical signs observed. Suppurative cranioventral bronchopneumonia, in some cases associated with necrosuppurative pleuropneumonia, fibrinous pericarditis and pleuritic, were the most frequent types of lesion found. The disease evolved with septicaemia, characterized by septic infarctions in the liver and spleen, with the detection of P. multocida type A. In this study, P. multocida type A strain #11246 was the primary agent of fibrinous pleuritis and suppurative cranioventral bronchopneumonia, pericarditis and septicaemia in the pigs. All concentrations of inoculum used (105-108 CFU/ml) were able to produce clinical and pathological changes of pneumonia, pleuritis, pericarditis and septicemia in challenged animals.
Resumo:
Abstract: This study aimed to determine whether prepartum antimicrobial and/or Escherichia coli J5 vaccination in dairy heifers influence the milk production, milk quality, and estimate their economic benefit. Thus, 33 dairy heifers were enrolled in four groups using a split-splot design. Groups were: (G1) prepartum antimicrobial infusion and vaccination with an E. coli J5 bacterin, (G2) prepartum antimicrobial infusion, (G3) vaccination with an E. coli J5 bacterin, and (G4) control heifers. Composite milk samples for somatic cell count, total bacteria count and milk composition were collected 15 days after calving and every 15 days until the end of the experiment. Bacteriological analysis was carried out at the end of study. The milk production and the incidence of clinical cases of mastitis, as well as the costs associated with them were recorded. The results demonstrate a reduction on clinical mastitis rates by preventive strategies, which implicated in lower volume of discarded milk (0.99, 1.01, 1.04 and 3.98% for G1, G2, G3 and G4, respectively) and higher economic benefit. Thus, in well-managed dairy herds the prevention of heifer mastitis by vaccination or antimicrobial therapy can reduce the amount of antimicrobials needed to treat clinical mastitis cases and the days of discarded milk.
Resumo:
Tulevaisuuden taistelijaa varustettaessa on huomioitava taistelukentän uhkakentän muutos ja uhkakuvien määrä. Taistelujen tempo kiihtyy ja uhkakuvien kirjo lisääntyy taistelijoiden lukumäärän pienentyessä. Koneiden lukumäärä ja tyyppi kasvavat, yhteistoiminta vähenevien taistelijoiden ja koneiden kanssa lisääntyy. Erilaisilla taistelijaan asennettavilla päätelaitteilla pyritään saamaan taistelijalle lisää suorituskykyä. Taistelijan tilannetietoisuuden parantaminen on keskeinen tavoite. Työn tavoitteena on luoda käsitys lisääntyvien päätelaitteiden vaikutus taistelijaan ja hänen kykyynsä suoriutua taistelutehtävistä tulevaisuudessa. Tutkimuksen pääongelmaksi muodostuu taistelijan toimintakyvyn lisääminen parantuvan tilannetietoisuuden ja teknologian avulla. Taistelijasta on saatava lisää suorituskykyä yhä lyhyemmässä ajassa, kaikissa olosuhteissa. Tulevaisuuden teknologioiden ja materiaalien asema on keskeinen varusteiden kehitystyössä. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE 2020) I ja II osa sekä aiemmat Sotatekniset arviot ja ennusteet. Keskeisiä lähteitä ovat Maanpuolustuksen Tieteellisen Neuvottelukunnan (MATINE) kokouspöytäkirjat, muistiinpanot niissä ja raportit. Tietoja on täydennetty haastatteluilla.
Resumo:
Maine ja maineenhallinta ovat esiintyneet viimeaikoina usein liikkeenjohdollisen tutkimuksen viitekehyksessä keskeisinä strategisina tekijöinä menestyksen ja onnistuneen liiketoiminnan kannalta. Myös muissa organisaatioissa, kuten puolustusvoimissa, on havaittavissa lisääntyvää kiinnostusta tarkastella ja pyrkiä hallitsemaan mainetta. Tässä tutkimuksessa puolustusvoimien maineenhallintaa pyrittiin tarkastelemaan käytännön tasolla koulutusta antavan perusyksikön viitekehyksessä. Perusyksikön katsottiin varusmieskoulutusta antavana organisaation osana olevan keskeisessä asemassa puolustusvoimien maineen muodostumisen kannalta. Lisäksi perusyksikköön kuuluu palkattua henkilökuntaa, mikä lisää sen monipuolisuutta tutkimuskohteena. Perusyksikön maineenhallintaa selvitettiin tässä tutkimuksessa perusyksiköiden päälliköiden ja varapäälliköiden käsitysten kautta. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sijoittuu kehykseltään kokemustutkimuksen piiriin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenografiaa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin. Tutkimuksessa perehdyttiin aluksi maineen ja maineenhallinnan tutkimukseen ja valittiin teoreettinen näkökulma, jonka perusteella muodostettiin esiymmärrys aiheesta. Teemahaastattelun runko pohjautui tähän teoreettiseen näkökulmaan ja esiymmärrykseen. Haastatteluaineisto analysoitiin tämän jälkeen fenomenografisen menetelmän mukaisesti. Menetelmän avulla perusyksikön maineenhallinnan kannalta keskeisiin aihealueisiin liittyvien käsitysten perusteella pyrittiin esittämään kokonaisuus siitä, minkälaisena ilmiönä perusyksikön maineenhallinta päälliköille ja varapäälliköille näyttäytyy. Tulosten perusteella voidaan esittää, että perusyksikön maineenhallinta on keskittynyt voimakkaasti varusmieskoulutuksen ympärille. Omaa henkilökuntaa ei nähty maineenhallinnan kannalta kovinkaan keskeisenä sidosryhmänä. Käytännön keinoista maineenhallinta pohjaa perusyksikössä voimakkaasti tekoihin, joiden koetaan viestivän puolestaan. Viestinnällä ei koeta olevan perusyksikössä kovinkaan suurta roolia. Keskeisenä sidosryhmänä maineen kannalta ovat varusmiehet, joiden varusmiesaikaisten kokemusten koetaan määrittävän vahvasti puolustusvoimien mainetta. Varusmiesten myös koetaan vaikuttavan läheistensä ja sitä kautta koko yhteiskunnan käsityksiin puolustusvoimista. Varusmiehille mainetta pyritään hallitsemaan ensisijaisesti pyrkimällä tekemään heidän palveluksestaan mahdollisimman mielekäs. Maineenhallinnaksi nähtiin myös perusyksikön varusmiesten ja henkilökunnan asiallinen esiintyminen ja hyvä käyttäytyminen yksikön ulkopuolella. Maineenhallinta yleisenä käsitteenä ei ole päälliköille ja varapäälliköille tuttu, kuitenkin se yhdistetään monesti lopulta viestintään.
Resumo:
Yhteiskunnallisten muutoksien seurauksena käsityksemme asiantuntijuudesta ovat murroksessa. Myös puolustusvoimat valtiollisena organisaationa on suuren kulttuurinmuutosprosessin keskellä. Organisaatiokulttuurit ovat siirtymässä kohti asiantuntijakulttuuria-oppivaa organisaatiota. Asiantuntijuutta on tutkittu paljon, mutta koulutuskulttuurin muutosprosessi antaa perusteen tutkia sitä edelleen. Lisäksi aikaisemmat tutkimukset ovat pääosin kohdistuneet pääosin jo virassa olevaan kantahenkilökuntaan. Tässä tutkimuksessa asiantuntijuutta lähestytään kadettien käsityksillään sille antamien merkitysten kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää kadettien käsityksiä perusyksikössä toimivan sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta. Asiantuntijuutta lähestyttiin muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla, jossa asiantuntijaksi kehittyminen pelkistetään tapahtuvan ammatillisen taitotiedon, persoonallisten ominaisuuksien ja toimintaympäristön vuorovaikutuksessa. Työn tutkimuskysymykseksi muodostui: “Minkälaisia käsityksiä kadeteilla on kouluttajan asiantuntijuudesta ja sen kehittymisestä sekä toimintaympäristön vaikutuksesta siihen?” Asiantuntijuus, sen kehittäminen edellytyksineen ja toimintaympäristön merkitys muodostivat tutkittavat pääteemat, mutta niiden sisälle mahtui pienempiä alateemoja. Tutkimuksen tekemisen taustalla vaikutti konstruktivistinen paradigma eli tutkimuskohdetta lähestyttiin tulkinnallisesti praktisen tiedonintressin ohjaamana. Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografian. Tutkimuksen kohdejoukoksi valittiin tutkijan oman aselajin mukaisesti 90. kadettikurssin huoltolinja kokonaisuudessaan. Tutkimushenkilöitä oli 17 ja heiltä kerättiin empiiristä aineistoa avoimella tekstikyselylomakkeella sekä sen perusteella tarkennetulla teemahaastattelulla. Tutkimustulokset esitettiin jäsennettyinä ja ryhmitettyinä fenomenografisiin merkityskategorioihin, jotka edustivat kadettien käsityksiä sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta, sen kehittämisestä, noviisikouluttajien toiminnasta, kouluttajan persoonallisten ominaisuuksien merkityksestä sekä toimintaympäristön merkityksestä. Johtopäätöksien perusteella voidaan todeta, että kadetit ymmärsivät asiantuntijuuden pääosin tiedollisena hallintana ja sotilaskouluttajan asiantuntijuudessa korostui oman aselajinsa mukaisen tiedon hallinnan lisäksi sen välittäminen eteenpäin koulutettaville eli opetusmenetelmällinen osaaminen. Myös jatkuva itsensä kehittäminen ja halu siihen nähtiin tärkeinä. Persoonallisten ominaisuuksien yhteydessä käsitykset jakautuivat selvästi kahtia: toisten mielestä kaikista saattoi tulla asiantuntijoita kun toiset taas olivat vahvasti sitä mieltä, että kaikista ei voi tulla asiantuntijoita koska joiltakin ihmisiltä puuttuvat asiantuntijalta edellytettäviä persoonallisia ominaisuuksia ja valmiuksia. Erityisesti psyykkiset ja sosiaaliset tekijät saivat runsaasti mainintoja. Myös kouluttajan kasvatuksellinen rooli sai yllättävän paljon mainintoja. Kadettien näkemyksen mukaan oppiminen on elinikäistä, mutta suurin osa kehittymisestä tapahtuu ensimmäisten työvuosien aikana, milloin korostuu hyvä työhön perehdytys ja perusyksiköiden kehittäminen oppivien organisaatioiden suuntaan. Yhteenvetona voidaan todeta kadettien käsitysten asiantuntijuudesta olevan varsin moderneja ja sotilaskouluttajat ymmärrettiin oman alansa asiantuntijoina, ei rutiinisuorittajina.
Resumo:
Barentsin alueella nähdään olevan kasvava strateginen merkitys Venäjälle, Norjalle, EU:lle ja Yhdysvalloille. Barentsinmerellä on tulevaisuuden kannalta tärkeitä energialähteitä sekä pohjoiseen on avautumassa uusi merireitti joka lyhentää matkaa Euroopasta Aasiaan huomattavasti. Geopolitiikalla on edelleen suuri merkitys käsiteltäessä Barentsin alueen kansainvälistä politiikkaa. Tämä tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimusongelma on: Mikä on Barentsin alueen strateginen merkitys siellä toimiville valtioille? Tutkimus vertailee eri valtioiden strategioita Barentsin alueella ja pyrkii tekemään johtopäätöksiä valtioiden välisen yhteistyön mahdollisuuksista geopolitiikan viitekehyksessä. Tavoitteena on luoda geopolitiikan käsitteiden avulla kokonaiskuva Barentsin alueen tilanteesta. Tutkimusmenetelmänä on asiakirja ja kirjallisuus tutkimus. Näkökulmana on geopolitiikka joka ymmärretään poliittisten, sotilaallisten ja taloudellisten intressien analysointina ja konstruointina maantieteellisessä tilassa. Geopolitiikka perustuu todellisiin maantieteellisiin realiteetteihin sekä yleisiin ja perinteisiin mielikuviin, jotka ilmenevät teksteissä ja retoriikassa. Lähteinä on käytetty geopolitiikkaa käsittelevää teoreettista kirjallisuutta sekä nykypäivän poliittisia kirjoittajia. Barentsin aluetta on tarkasteltu sen historiaa ja politiikkaa käsittelevien teosten ja artikkeleiden kautta. Tutkimuksen kannalta keskeisimpiä johtopäätöksiä ovat, että Barentsin alue on tällä hetkellä muutoksessa ja sen strateginen merkitys on kasvussa. Pohjoisten jääalueiden sulaminen avaa pääsyn Barentsin meren energialähteille ja avaa uuden meriväylän pohjoiseen. Nämä ovat globaalilla tasolla merkittäviä muutoksia ja voivat aiheuttaa kiistoja eri valtioiden välillä. Tällä hetkellä tilanne alueella on rauhallinen ja yhteistoiminta jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta jokainen tuntuu varautuvan siihen, että kaikki ei menekään niin hyvin. Norja ja Venäjä ovat Barentsin alueen keskeisimmät toimijat ja niille alueen strateginen merkitys on kaikkein suurin. Suomi ja Ruotsi pitävät pohjoisia alueitaan periferiana eikä niiden merkitystä pidetä korkeana. Euroopan unionilla on oma pohjoinen ulottuvuus aloitteensa mutta ainakaan vielä unioni ei ole ollut valmis panostamaan käytännön tasolla Barentsin alueeseen. Alueen strateginen merkitys on tiedostettu unionissa jollain tasolla mutta nähdään kaikesta huolimatta periferiana. Yhdysvallat on vasta heräämässä virallisen politiikan tasolla arktisten alueiden merkitykseen ja Barentsin alue edustaa vain pientä osaa Yhdysvalloille merkittävästä arktisesta alueesta. Yhdysvaltojen mielenkiinto on kohdistunut enemmänkin kiistaan Luoteisväylän hallinnasta Kanadan kanssa.