Kokemäenjoen suiston kehitys, maaperämuodostumat ja niiden kemialliset piirteet

Suurelta osin Natura-alueeseen kuuluvan Kokemäenjoen suistoalueen kuivan maan ja suiston edustan vesialueen erityyppisten maaperäkerrostumien kerrosjärjestys ja alueellinen jakautuminen selvitettiin pintamaaperän kartoituksella, tutkimuskaivannoilla ja kairauksella. Suiston kerrostumat luokiteltiin viiteen maaperämuodostumaan. Vanhimmasta nuorimpaan, Toukari, Vainio-Mattila, Hevosluoto, Lanajuopa ja Säikkä muodostumaan. Nämä edustavat vanhoja Itämeren altaan ja nuorempia merelle päin etenevän suiston eri osien kerrostumisympäristöjä. Eri muodostumien fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet kuvattiin ja ne eroavat luonteeltaan ratkaisevasti toisistaan. Suiston etenemistä edustavat Hevosluoto- ja Säikkä-muodostumat ovat kontaminoituneet 1900-luvun alkupuolelta lähtien yhä voimakkaammin ihmistoiminnasta kertyvistä raskasmetallipitoisuuksista ja orgaanisista haitta-aineista. Tämä näkyy erityisesti elohopean, kadmiumin, arseenin, lyijyn, sinkin, nikkelin, dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuksien kasvuna näissä muodostumissa. Pitoisuudet ovat suurimpia muodostumien nuorimmissa osissa. Kuivalla maalla raskasmetallipitoisuudet ylittävät paikoin valtioneuvoston pilaantuneelle maaperälle asettamat kynnysarvot, jolloin säädökset on huomioitava suiston maaperää muokattaessa. Vesialueella nämä kynnysarvot ylittyvät myös orgaanisten haitta-aineiden osalta. Tietyin osin ovat esimerkiksi arseenin ja nikkelin osalta taustapitoisuudet suistoalueen vanhimmassa Toukari muodostumassa jo luontaisesti kynnysarvoja suuremmat. Tämä pitää osata ottaa huomioon maansiirtotoimenpiteitä suunniteltaessa. Suistoon kerrostuvan maa-aineksen ja nopean maankohoamisen vuoksi suisto etenee nykyisin 30-40 m vuodessa merialueelle päin. Tämä mataloittaa vääjäämättömästi suiston edustan vesialueita kerrostumisen siirtyessä merelle päin. Näin myös Natura-alueen ainutlaatuiset biotoopit vähitellen siirtyvät merelle päin.

UV-LED -lamppujen soveltuminen laivojen painolastivesien käsittelyyn

Painolastivesien mukana kulkeutuvien lajien leviäminen on yksi vakavimmista globaaleista ympäristöuhkista. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO määritteli vuonna 2004 kansainvälisen painolastivesiyleissopimuksen, jonka tarkoituksena on ehkäistä laivojen painolastivesien mukana kulkeutuvien lajien leviämistä. Sopimus velvoittaa aluksia käsittelemään niiden painolastivedet ja se sisältää myös käsittelyjärjestelmiltä edellytetyt vaatimukset. Vaikka sopimus ei ole vielä astunut voimaan, painolastivesien käsittelyyn löytyy markkinoilta jo useita kymmeniä IMO:n hyväksymiä käsittelyjärjestelmiä, jotka hyödyntävät erilaisia mekaanisia, fysikaalisia ja kemiallisia menetelmiä. Yksi yleisimmin käytetyistä menetelmistä on UV-säteilytys. UV-säteily tuotetaan elohopealampuilla, jotka kuitenkin kuluttavat paljon energiaa ja sisältävät myrkyllistä elohopeaa. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää, voisiko elohopealamput korvata lähitulevaisuudessa UV-LED -lampuilla. UV-LED –lamppujen etuja ovat muun muassa energiatehokkuus, kestävä rakenne ja myrkyttömyys. Työn tärkeimpänä tavoitteena oli tutkia laboratoriomittausten avulla, millainen UV-annosmäärä 10-50 µm kokoisten kasviplanktonien inaktivoimiseen tarvitaan. Mittausjärjestelyt vastasivat suurelta osin IMO:n vaatimuksia. Laboratoriomittauksissa käytettiin 265 nm:n aallonpituudella toimivia UV-LED -lamppuja. Näytteiden analysoinnissa käytettiin sekä PAM-fluorometriä että virtaussytometriä. Saatujen tulosten perusteella tutkimuksessa käytettyjen lajien Asterionellopsis glacialis ja Thalassiosira sp. täydelliseen inaktivoitumiseen tarvittiin noin 600 mJ/cm2 suuruinen UV-annos. Tulos vastasi ennakko-odotuksia ja se oli vertailukelpoinen muiden aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa. Koska nykyisten UV-LED –lamppujen teho on hyvin alhainen, ne eivät vielä sovellu painolastivesien käsittelyyn. UV-LED –lamppujen kehitystyö on kuitenkin käynnissä ja on arvioitu, että niitä voitaisiin käyttää suurten virtaamien käsittelyssä 5-10 vuoden kuluttua.

Arseeni ja elohopea maaperässä ja vesistöissä

Maapallon väestön kasvaessa ja tarpeen makealle vedelle, ruualle ja viljelymaalle noustessa on tärkeää alkaa kiinnittää entistä tarkemmin huomiota vesistöjen ja maaperän saastumiseen myrkyllisillä raskasmetalleilla. Erityisesti elohopea ja arseeni, jotka jo nyt vaikuttavat heikentävästi miljoonien ihmisten elämään eri puolilla maapalloa, on syytä ottaa huolelliseen tarkkailuun. Raskasmetallien päästölähteet voidaan jakaa kahteen luokkaan, luonnollisiin ja ihmisperäisiin. Ihmisperäisiin päästölähteisiin voidaan vaikuttaa muun muassa teollisuutta ja liikennettä koskevalla lainsäädännöllä. Luonnollisiin päästölähteisiin vaikuttaminen on huomattavasti haastavampaa, mutta niiden haittaa ihmisille on mahdollista pienentää muun muassa parempien vedenpuhdistustekniikoiden avulla. Tämän työn kirjallisuusosassa tullaan esittelemään erityyppisiä luonnossa esiintyviä arseenin ja elohopean yhdisteitä, suurimpia arseenin ja elohopean päästölähteitä, sekä näiden raskasmetallien haitallisia terveysvaikutuksia. Kokeellisessa osassa tullaan keskittymään arseenin analysointiin nestemäisistä näytteistä. Näytteinä käytettiin tuntemattomilta kaatopaikoilta otettuja suotovesinäytteitä, sekä Pien-Saimaan pintavesinäytteitä. Analyyseihin on käytetty ICP-AES laitteistoa sekä kapillaarielektroforeesia.

Veden desinfiointi UV-LED-valolla

Veden riittämätön puhdistus aiheuttaa riskin veden käyttäjille. Miljoonia kuolemia vuosittain aiheuttavien vesiteitse leviävien sairauksien ehkäisemiseksi vaaditaan tehokkaita juomaveden desinfiointimenetelmiä. Kuivuuden ja väestönkasvun myötä veden tarve on lisääntynyt ja vedenkulutus tulee yhä kasvamaan. Tästä syystä mahdollisuus kierrättää vettä hyödyntäen sitä esimerkiksi kasteluun on saanut yhä enemmän huomiota. Kierrätettävä vesi on kuitenkin käsiteltävä huolellisesti sen sisältämän mikrobiologisen kontaminaatioriskin vuoksi. Ultraviolettisäteily luokitellaan fysikaaliseksi desinfiointimenetelmäksi. Sen tehokkuus perustuu mikro-organismien absorboimaan UV-säteilyyn, jonka aiheuttamien DNA:ssa tai RNA:ssa tapahtuvien muutoksien seurauksena mikro-organismi inaktivoituu ja estyy lisääntymästä. UV-desinfioinnissa on tyypillisesti käytetty elohopeahöyrylamppuja. Vaihtoehtoinen UV-säteilyn lähde ovat LEDit eli valoa emittoivat diodit. Matalapaine-elohopeahöyrylamppujen emittoima säteily on aallonpituudella 254 nm ja keskipaine-elohopeahöyrylamppujen emittoima säteily on laajakaistaista säteilyä. Energiatehokkuuden lisäksi LEDien etuna on, että niillä voidaan tuottaa kapeakaista säteilyä aallonpituudella, joka parhaiten absorboituu DNA:han. Tämän diplomityön tarkoituksena oli tutkia, onko UVC-alueen aallonpituuksien yhdistelmillä synergistisiä etuja LEDien desinfiointitehokkuuteen, kun desinfioidaan virtaavaa vettä useilla säteilyannoksilla ja indikaattorimikrobina käytetään kolibakteeria. Tavoitteena oli myös tutkia tällä hetkellä saatavissa olevien LEDien desinfiointitehokkuutta energiatehokkuuden näkökulmasta. Yksittäisistä aallonpituuksista desinfiointitehokkuudeltaan parhaimmaksi osoittautui 260 nm, aallonpituuksien yhdistelmistä tehokkain oli 265 nm:n ja 260 nm:n yhdistelmä. Muilla aallonpituuksien yhdistelmillä ei saavutettu odotettua parempaa desinfiointitehokkuutta. Optiselta teholtaan parhaimmat LEDit, 265 nm, 270 nm ja 275 nm olivat kokeiden perusteella myös energiatehokkuuden kannalta tarkasteltuina parhaimmat sekä yksittäin että yhdistelminä. UVC-aallonpituuksia emittoivien LEDien optisen tehokkuuden paraneminen on edellytys LEDien hyödyntämiselle desinfioinnissa.

Serotonergic neurons in the caudal raphe nuclei discharge in association with activity of masticatory muscles

There is a dense serotonergic projection from nucleus raphe pallidus and nucleus raphe obscurus to the trigeminal motor nucleus and serotonin exerts a strong facilitatory action on the trigeminal motoneurons. Some serotonergic neurons in these caudal raphe nuclei increase their discharge during feeding. The objective of the present study was to investigate the possibility that the activity of these serotonergic neurons is related to activity of masticatory muscles. Cats were implanted with microelectrodes and gross electrodes. Caudal raphe single neuron activity, electrocorticographic activity, and splenius, digastric and masseter electromyographic activities were recorded during active behaviors (feeding and grooming), during quiet waking and during sleep. Seven presumed serotonergic neurons were identified. These neurons showed a long duration action potential (>2.0 ms), and discharged slowly (2-7 Hz) and very regularly (interspike interval coefficient of variation <0.3) during quiet waking. The activity of these neurons decreased remarkably during fast wave sleep (78-100%). Six of these neurons showed tonic changes in their activity positively related to digastric and/or masseter muscle activity but not to splenius muscle activity during waking. These data are consistent with the hypothesis that serotonergic neurons in the caudal raphe nuclei play an important role in the control of jaw movements

Interactions of ANP and ANG II in tubular nephron acidification

(ANP, 1 &micro;M) on the kinetics of bicarbonate reabsorption in the rat middle proximal tubule, we performed in vivo experiments using a stopped-flow microperfusion technique with the determination of lumen pH by Sb microelectrodes. These studies confirmed that ANG II added to the luminal or peritubular capillary perfusion fluid stimulates proximal bicarbonate reabsorption and showed that ANP alone does not affect this process, but impairs the stimulation caused by ANG II. We also studied the effects and the interaction of these hormones in cortical distal nephron acidification. Bicarbonate reabsorption was evaluated by the acidification kinetic technique in early (ED) and late (LD) distal tubules in rats during in vivo stopped-flow microperfusion experiments. The intratubular pH was measured with a double-barreled microelectrode with H+-sensitive resin. The results indicate that ANG II acted by stimulating Na+/H+ exchange in ED (81%) and LD (54%) segments via activation of AT1 receptors, as well as vacuolar H+-ATPase in LD segments (33%). ANP did not affect bicarbonate reabsorption in either segment and, as opposed to what was seen in the proximal tubule, did not impair the stimulation caused by ANG II. To investigate the mechanism of action of these hormones in more detail, we studied cell pH dependence on ANG II and ANP in MDCK cells using the fluorescent probe BCECF. We showed that the velocity of cell pH recovery was almost abolished in the absence of Na+, indicating that it is dependent on Na+/H+ exchange. ANP (1 &micro;M) alone had no effect on this recovery but reversed both the acceleration of H+ extrusion at low ANG II levels (1 pM and 1 nM), and inhibition of H+ extrusion at higher ANG II levels (100 nM). To obtain more information on the mechanism of interaction of these hormones, we also studied their effects on the regulation of intracellular free calcium concentration, [Ca2+]i, monitored with the fluorescent probe Fura-2 in MDCK cells in suspension. The data indicate that the addition of increasing concentrations of ANG II (1 pM to 1 &micro;M) to the cell suspension led to a progressive increase in [Ca2+]i to 2-3 times the basal level. In contrast, the addition of ANP (1 &micro;M) to the cell suspension led to a very rapid 60% decrease in [Ca2+]i and reduced the increase elicited by ANG II, thus modulating the effect of ANG II on [Ca2+]i. These results may indicate a role of [Ca2+]i in the regulation of the H+ extrusion process mediated by Na+/H+ exchange and stimulated/impaired by ANG II. The data are compatible with stimulation of Na+/H+ exchange by increases of [Ca2+]i in the lower range, and inhibition at high [Ca2+]i levels

Regulation of nephron acidification by corticosteroids

The present paper reviews work from our laboratories evaluating the importance of adrenal cortical hormones in acidification by proximal and cortical distal tubules. Proximal acidification was determined by stationary microperfusion, and measurement of bicarbonate reabsorption using luminal pH determination was performed with H+-ion-sensitive microelectrodes. Rats were adrenalectomized (ADX) 48 h before the experiments, and corticosteroids (aldosterone (A), corticosterone (B), and 18-OH corticosterone (18-OH-B)) were injected intramuscularly 100 and 40 min before the experiments. In ADX rats stationary pH increased significantly to 7.03 as compared to sham-operated rats (6.78). Bicarbonate reabsorption decreased from 2.65 &plusmn; 0.18 in sham-operated rats to 0.50 &plusmn; 0.07 nmol cm-2 s-1 after ADX. The administration of the three hormones stimulated proximal tubule acidification, reaching, however, only 47.2% of the sham values in aldosterone-treated rats. Distal nephron acidification was studied by measuring urine minus blood pCO2 differences (U-B pCO2) in bicarbonate-loaded rats treated as above. This pCO2 difference is used as a measure of the distal nephron ability to secrete H+ ions into an alkaline urine. U-B pCO2 decreased significantly from 39.9 &plusmn; 1.26 to 11.9 &plusmn; 1.99 mmHg in ADX rats. When corticosteroids were given to ADX rats before the experiment, U-B pCO2 increased significantly, but reached control levels only when aldosterone (two 3-&micro;g doses per rat) plus corticosterone (220 &micro;g) were given together. In order to control for the effect of aldosterone on distal transepithelial potential difference one group of rats was treated with amiloride, which blocks distal sodium channels. Amiloride-treated rats still showed a significant reduction in U-B pCO2 after ADX. Only corticosterone and 18-OH-B but not aldosterone increased U-B pCO2 back to the levels of sham-operated rats. These results show that corticosteroids stimulate renal tubule acidification both in proximal and distal nephrons and provide some clues about the mechanism of action of these steroids

Methylmercury intoxication and histochemical demonstration of NADPH-diaphorase activity in the striate cortex of adult cats

The effects of methylmercury (MeHg) on histochemical demonstration of the NADPH-diaphorase (NADPH-d) activity in the striate cortex were studied in 4 adult cats. Two animals were used as control. The contaminated animals received 50 ml milk containing 0.42 µg MeHg and 100 g fish containing 0.03 µg MeHg daily for 2 months. The level of MeHg in area 17 of intoxicated animals was 3.2 µg/g wet weight brain tissue. Two cats were perfused 24 h after the last dose (group 1) and the other animals were perfused 6 months later (group 2). After microtomy, sections were processed for NADPHd histochemistry procedures using the malic enzyme method. Dendritic branch counts were performed from camera lucida drawings for control and intoxicated animals (N = 80). Average, standard deviation and Student t-test were calculated for each data group. The concentrations of mercury (Hg) in milk, fish and brain tissue were measured by acid digestion of samples, followed by reduction of total Hg in the digested sample to metallic Hg using stannous chloride followed by atomic fluorescence analysis. Only group 2 revealed a reduction of the neuropil enzyme activity and morphometric analysis showed a reduction in dendritic field area and in the number of distal dendrite branches of the NADPHd neurons in the white matter (P<0.05). These results suggest that NADPHd neurons in the white matter are more vulnerable to the long-term effects of MeHg than NADPHd neurons in the gray matter.

Identification of the main generator source of longitudinal muscle contraction in the earthworm ventral nerve cord

The main generator source of a longitudinal muscle contraction was identified as an M (mechanical-stimulus-sensitive) circuit composed of a presynaptic M-1 neuron and a postsynaptic M-2 neuron in the ventral nerve cord of the earthworm, Amynthas hawayanus, by simultaneous intracellular response recording and Lucifer Yellow-CH injection with two microelectrodes. Five-peaked responses were evoked in both neurons by a mechanical, but not by an electrical, stimulus to the mechanoreceptor in the shaft of a seta at the opposite side of an epidermis-muscle-nerve-cord preparation. This response was correlated to 84% of the amplitude, 73% of the rising rate and 81% of the duration of a longitudinal muscle contraction recorded by a mechano-electrical transducer after eliminating the other possible generator sources by partitioning the epidermis-muscle piece of this preparation. The pre- and postsynaptic relationship between these two neurons was determined by alternately stimulating and recording with two microelectrodes. Images of the Lucifer Yellow-CH-filled M-1 and M-2 neurons showed that both of them are composed of bundles of longitudinal processes situated on the side of the nerve cord opposite to stimulation. The M-1 neuron has an afferent process (A1) in the first nerve at the stimulated side of this preparation and the M-2 neuron has two efferent processes (E1 and E3) in the first and third nerves at the recording side where their effector muscle cell was identified by a third microelectrode.

Arterial blood pressure of term newborns during the first week of life

The progressive behavior of the blood pressure of term newborns during the first week of life was assessed by the simultaneous use of oscillometric and Doppler methods. A total of 174 term neonates born at the Municipal Hospital Odilon Behrens in Belo Horizonte, from March 1996 to February 1997, were prospectively assessed. The oscillometric and Doppler ultrasonic methods were simultaneously used for four consecutive recordings obtained at 12 ± 6, 24 ± 6 and 72 ± 24 h and on the 7th ± 1 day of life. The combined use of the two methods simplified the procedure, with automatic cuff inflation and deflation, and speed was properly controlled with an automatic pressure monitor. The procedure was performed using a Y-connection to the mercury sphygmomanometer, with blood pressure being recorded with an automatic device and systolic blood pressure being measured simultaneously by Doppler ultrasound. The newborns were awake, not crying and in the supine position. A statistically significant increase in systolic and diastolic blood pressure was observed between the first and second, and the third and fourth measurements by Doppler and oscillometric methods. No significant correlation between birth weight, length, ponderal index and blood pressure was observed. The technique used represents a simpler and more accurate procedure for blood pressure measurement.

Sähkön laadun tutkimus hypermarketin pysäköintihallin valaistustekniikkamuutoksessa

Talotekniikan alalla valaistusmuutoksissa LED-valaistus on nykypäivää. Valaistuksen käyttöominaisuudet ja hyödyt tekevät siitä perustellun valinnan myös suurissa kohteissa. Näistä laajemmista valaistuksen muutoksista ja niiden vaikutuksista sähkön laatuun ei ole yleisesti mittaustietoa. Tämä tutkimus perustui sähkön laadun käytännön mittauksiin valaistusmuutoksessa, jossa elohopeahöyrylampuilla toteutettu valaistus vaihdettiin LED-valaistukseen hypermarketin pysäköintihallissa. Valaistusjärjestelmän muutoksen vaikutusta sähkön laatuun tutkittiin vertailemalla mittaustuloksia vanhan ja uuden järjestelmän välillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa miten LED-valaistukseen siirtyminen vaikuttaa sähkön laatuun valitussa tutkimuskohteessa. Tutkimuksessa tuotettu tieto on hyödynnettävissä vastaavissa kohteissa LED-valaistukseen siirryttäessä sekä valaistuksen käyttöönoton suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös kustannusten arvioimisessa valaistavan tilan sähkönkulutuksen osalta. Tutkimus toteutettiin käyttämällä triangulaatiomenetelmää eli teemahaastattelulla, kirjallisuuskatsauksella ja käytännön mittauksilla. Näiden menetelmien tulokset tukivat tutkimukselle asetettuja hypoteeseja. Valitulla tutkimusmenetelmällä saatiin selville, että LED-valaistukseen siirtymisellä ei ollut heikentäviä vaikutuksia sähkön laatuun tutkitun kohteen valaistusjärjestelmässä. Toisaalta positiivisina vaikutuksina huomioitiin muun muassa merkittävä energian säästö, virran harmonisten häiriöiden väheneminen sekä kokonaistehokertoimen parantuminen.

Protective effects of organoselenium compounds against methylmercury-induced oxidative stress in mouse brain mitochondrial-enriched fractions

We evaluated the potential neuroprotective effect of 1-100 µM of four organoselenium compounds: diphenyl diselenide, 3’3-ditri-fluoromethyldiphenyl diselenide, p-methoxy-diphenyl diselenide, and p-chloro-diphenyl diselenide, against methylmercury-induced mitochondrial dysfunction and oxidative stress in mitochondrial-enriched fractions from adult Swiss mouse brain. Methylmercury (10-100 µM) significantly decreased mitochondrial activity, assessed by MTT reduction assay, in a dose-dependent manner, which occurred in parallel with increased glutathione oxidation, hydroperoxide formation (xylenol orange assay) and lipid peroxidation end-products (thiobarbituric acid reactive substances, TBARS). The co-incubation with diphenyl diselenide (100 µM) completely prevented the disruption of mitochondrial activity as well as the increase in TBARS levels caused by methylmercury. The compound 3’3-ditrifluoromethyldiphenyl diselenide provided a partial but significant protection against methylmercury-induced mitochondrial dysfunction (45.4 ± 5.8% inhibition of the methylmercury effect). Diphenyl diselenide showed a higher thiol peroxidase activity compared to the other three compounds. Catalase blocked methylmercury-induced TBARS, pointing to hydrogen peroxide as a vector during methylmercury toxicity in this model. This result also suggests that thiol peroxidase activity of organoselenium compounds accounts for their protective actions against methylmercury-induced oxidative stress. Our results show that diphenyl diselenide and potentially other organoselenium compounds may represent important molecules in the search for an improved therapy against the deleterious effects of methylmercury as well as other mercury compounds.

Increased coherence among striatal regions in the theta range during attentive wakefulness

The striatum, the largest component of the basal ganglia, is usually subdivided into associative, motor and limbic components. However, the electrophysiological interactions between these three subsystems during behavior remain largely unknown. We hypothesized that the striatum might be particularly active during exploratory behavior, which is presumably associated with increased attention. We investigated the modulation of local field potentials (LFPs) in the striatum during attentive wakefulness in freely moving rats. To this end, we implanted microelectrodes into different parts of the striatum of Wistar rats, as well as into the motor, associative and limbic cortices. We then used electromyograms to identify motor activity and analyzed the instantaneous frequency, power spectra and partial directed coherence during exploratory behavior. We observed fine modulation in the theta frequency range of striatal LFPs in 92.5 ± 2.5% of all epochs of exploratory behavior. Concomitantly, the theta power spectrum increased in all striatal channels (P < 0.001), and coherence analysis revealed strong connectivity (coefficients >0.7) between the primary motor cortex and the rostral part of the caudatoputamen nucleus, as well as among all striatal channels (P < 0.001). Conclusively, we observed a pattern of strong theta band activation in the entire striatum during attentive wakefulness, as well as a strong coherence between the motor cortex and the entire striatum. We suggest that this activation reflects the integration of motor, cognitive and limbic systems during attentive wakefulness.

GABA-induced inactivation of Cebus apella V2 neurons: effects on orientation tuning and direction selectivity

We investigated the GABA-induced inactivation of V2 neurons and terminals on the receptive field properties of this area in an anesthetized and paralyzedCebus apella monkey. Extracellular single-unit activity was recorded using tungsten microelectrodes in a monkey before and after pressure-injection of a 0.25 or 0.5 M GABA solution. The visual stimulus consisted of a bar moving in 8 possible directions. In total, 24 V2 neurons were studied before and after blocker injections in 4 experimental sessions following GABA injection into area V2. A group of 10 neurons were studied over a short period. An additional 6 neurons were investigated over a long period after the GABA injection. A third group of 8 neurons were studied over a very long period. Overall, these 24 neurons displayed an early (1-20 min) significant general decrease in excitability with concomitant changes in orientation or direction selectivity. GABA inactivation in area V2 produced robust inhibition in 80% and a significant change in directional selectivity in 60% of the neurons examined. These GABA projections are capable of modulating not only levels of spontaneous and driven activity of V2 neurons but also receptive field properties such as direction selectivity.

Methylmercury inhibits prolactin release in a cell line of pituitary origin

Heavy metals, such as methylmercury, are key environmental pollutants that easily reach human beings by bioaccumulation through the food chain. Several reports have demonstrated that endocrine organs, and especially the pituitary gland, are potential targets for mercury accumulation; however, the effects on the regulation of hormonal release are unclear. It has been suggested that serum prolactin could represent a biomarker of heavy metal exposure. The aim of this study was to evaluate the effect of methylmercury on prolactin release and the role of the nitrergic system using prolactin secretory cells (the mammosomatotroph cell line, GH3B6). Exposure to methylmercury (0-100 μM) was cytotoxic in a time- and concentration-dependent manner, with an LC50 higher than described for cells of neuronal origin, suggesting GH3B6 cells have a relative resistance. Methylmercury (at exposures as low as 1 μM for 2 h) also decreased prolactin release. Interestingly, inhibition of nitric oxide synthase by N-nitro-L-arginine completely prevented the decrease in prolactin release without acute neurotoxic effects of methylmercury. These data indicate that the decrease in prolactin production occurs via activation of the nitrergic system and is an early effect of methylmercury in cells of pituitary origin.