Cycling Time Trial Is More Altered in Hypobaric than Normobaric Hypoxia

PURPOSE: Slight physiological differences between acute exposure in normobaric hypoxia (NH) and hypobaric hypoxia (HH) have been reported. Taken together, these differences suggest different physiological responses to hypoxic exposure to a simulated altitude (NH) versus a terrestrial altitude (HH). For this purpose, in the present study, we aimed to directly compare the time-trial performance after acute hypoxia exposure (26 h, 3450 min) by the same subjects under three different conditions: NH, HH, and normobaric normoxia (NN). Based on all of the preceding studies examining the differences among these hypoxic conditions, we hypothesized greater performance impairment in HH than in NH. METHODS: The experimental design consisted of three sessions: NN (Sion: FiO2, 20.93), NH (Sion, hypoxic room: FiO2, 13.6%; barometric pressure, 716 mm Hg), and HH (Jungfraujoch: FiO2, 20.93; barometric pressure, 481 mm Hg). The performance was evaluated at the end of each session with a cycle time trial of 250 kJ. RESULTS: The mean time trial duration in NN was significantly shorter than under the two hypoxic conditions (P < 0.001). In addition, the mean duration in NH was significantly shorter than that in HH (P < 0.01). The mean pulse oxygen saturation during the time trial was significantly lower for HH than for NH (P < 0.05), and it was significantly higher in NN than for the two other sessions (P < 0.001). CONCLUSION: As previously suggested, HH seems to be a more stressful stimulus, and NH and HH should not be used interchangeability when endurance performance is the main objective. The principal factor in this performance difference between hypoxic conditions seemed to be the lower peripheral oxygen saturation in HH at rest, as well as during exercise.

Safety and immunogenicity of a chimpanzee adenovirus-vectored Ebola vaccine in healthy adults: a randomised, double-blind, placebo-controlled, dose-finding, phase 1/2a study.

BACKGROUND: The ongoing Ebola outbreak led to accelerated efforts to test vaccine candidates. On the basis of a request by WHO, we aimed to assess the safety and immunogenicity of the monovalent, recombinant, chimpanzee adenovirus type-3 vector-based Ebola Zaire vaccine (ChAd3-EBO-Z). METHODS: We did this randomised, double-blind, placebo-controlled, dose-finding, phase 1/2a trial at the Centre Hospitalier Universitaire Vaudois, Lausanne, Switzerland. Participants (aged 18-65 years) were randomly assigned (2:2:1), via two computer-generated randomisation lists for individuals potentially deployed in endemic areas and those not deployed, to receive a single intramuscular dose of high-dose vaccine (5 × 10(10) viral particles), low-dose vaccine (2·5 × 10(10) viral particles), or placebo. Deployed participants were allocated to only the vaccine groups. Group allocation was concealed from non-deployed participants, investigators, and outcome assessors. The safety evaluation was not masked for potentially deployed participants, who were therefore not included in the safety analysis for comparison between the vaccine doses and placebo, but were pooled with the non-deployed group to compare immunogenicity. The main objectives were safety and immunogenicity of ChAd3-EBO-Z. We did analysis by intention to treat. This trial is registered with ClinicalTrials.gov, number NCT02289027. FINDINGS: Between Oct 24, 2014, and June 22, 2015, we randomly assigned 120 participants, of whom 18 (15%) were potentially deployed and 102 (85%) were non-deployed, to receive high-dose vaccine (n=49), low-dose vaccine (n=51), or placebo (n=20). Participants were followed up for 6 months. No vaccine-related serious adverse events were reported. We recorded local adverse events in 30 (75%) of 40 participants in the high-dose group, 33 (79%) of 42 participants in the low-dose group, and five (25%) of 20 participants in the placebo group. Fatigue or malaise was the most common systemic adverse event, reported in 25 (62%) participants in the high-dose group, 25 (60%) participants in the low-dose group, and five (25%) participants in the placebo group, followed by headache, reported in 23 (57%), 25 (60%), and three (15%) participants, respectively. Fever occurred 24 h after injection in 12 (30%) participants in the high-dose group and 11 (26%) participants in the low-dose group versus one (5%) participant in the placebo group. Geometric mean concentrations of IgG antibodies against Ebola glycoprotein peaked on day 28 at 51 μg/mL (95% CI 41·1-63·3) in the high-dose group, 44·9 μg/mL (25·8-56·3) in the low-dose group, and 5·2 μg/mL (3·5-7·6) in the placebo group, with respective response rates of 96% (95% CI 85·7-99·5), 96% (86·5-99·5), and 5% (0·1-24·9). Geometric mean concentrations decreased by day 180 to 25·5 μg/mL (95% CI 20·6-31·5) in the high-dose group, 22·1 μg/mL (19·3-28·6) in the low-dose group, and 3·2 μg/mL (2·4-4·9) in the placebo group. 28 (57%) participants given high-dose vaccine and 31 (61%) participants given low-dose vaccine developed glycoprotein-specific CD4 cell responses, and 33 (67%) and 35 (69%), respectively, developed CD8 responses. INTERPRETATION: ChAd3-EBO-Z was safe and well tolerated, although mild to moderate systemic adverse events were common. A single dose was immunogenic in almost all vaccine recipients. Antibody responses were still significantly present at 6 months. There was no significant difference between doses for safety and immunogenicity outcomes. This acceptable safety profile provides a reliable basis to proceed with phase 2 and phase 3 efficacy trials in Africa. FUNDING: Swiss State Secretariat for Education, Research and Innovation (SERI), through the EU Horizon 2020 Research and Innovation Programme.

Fantasy cycling

Joc manager de ciclisme on l'usuari es podrà convertir en president, director esportiu i entrenador d'un equip professional de ciclisme durant les 3 grans rondes del ciclisme en ruta.

Transforming Maritime Safety Culture. Evaluation of the impacts of the ISM Code on maritime safety culture in Finland

The purpose of the METKU Project (Development of Maritime Safety Culture) is to study how the ISM Code has influenced the safety culture in the maritime industry. This literature review is written as a part of the Work Package 2 which is conducted by the University of Turku, Centre for Maritime Studies. The maritime traffic is rapidly growing in the Baltic Sea which leads to a growing risk of maritime accidents. Particularly in the Gulf of Finland, the high volume of traffic causes a high risk of maritime accidents. The growing risks give us good reasons for implementing the research project concerning maritime safety and the effectiveness of the safety measures, such as the safety management systems. In order to reduce maritime safety risks, the safety management systems should be further developed. The METKU Project has been launched to examine the improvements which can be done to the safety management systems. Human errors are considered as the most important reason for maritime accidents. The international safety management code (the ISM Code) has been established to cut down the occurrence of human errors by creating a safety-oriented organizational culture for the maritime industry. The ISM Code requires that a company should provide safe practices in ship operation and a safe working environment and establish safeguards against all identified risk. The fundamental idea of the ISM Code is that companies should continuously improve safety. The commitment of the top management is essential for implementing a safety-oriented culture in a company. The ISM Code has brought a significant contribution to the progress of maritime safety in recent years. Shipping companies and ships’ crews are more environmentally friendly and more safety-oriented than 12 years ago. This has been showed by several studies which have been analysed for this literature research. Nevertheless, the direct effect and influence of the ISM Code on maritime safety could not be isolated very well. No quantitative measurement (statistics/hard data) could be found in order to present the impacts of the ISM Code on maritime safety. In this study it has been discovered that safety culture has emerged and it is developing in the maritime industry. Even though the roots of the safety culture have been established there are still serious barriers to the breakthrough of the safety management. These barriers could be envisaged as cultural factors preventing the safety process. Even though the ISM Code has been effective over a decade, the old-established behaviour which is based on the old day’s maritime culture still occurs. In the next phase of this research project, these cultural factors shall be analysed in regard to the present safety culture of the maritime industry in Finland.

The use of non-animal alternatives in the safety evaluations of cosmetics ingredients by the Scientific Committee on Consumer Safety (SCCS)

In Europe, the safety evaluation of cosmetics is based on the safety evaluation of each individual ingredient. Article 3 of the Cosmetics Regulation specifies that a cosmetic product made available on the market is to be safe for human health when used normally or under reasonably foreseeable conditions. For substances that cause some concern with respect to human health (e.g. colorants, preservatives, UV-filters), safety is evaluated at the Commission level by a scientific committee, presently called the Scientific Committee on Consumer Safety (SCCS). According to the Cosmetics Regulations, in the EU, the marketing of cosmetics products and their ingredients that have been tested on animals for most of their human health effects, including acute toxicity, is prohibited. Nevertheless, any study dating from before this prohibition took effect is accepted for the safety assessment of cosmetics ingredients. The in vitro methods reported in the dossiers summited to the SCCS are here evaluated from the published reports issued by the scientific committee of the Directorate General of Health and Consumers (DG SANCO); responsible for the safety of cosmetics ingredients. The number of studies submitted to the SCCS that do not involve animals is still low and in general the safety of cosmetics ingredients is based on in vivo studies performed before the prohibition.

Food Safety Testing: Rapid Molecular Methods for Chemical and Biological Hazards

The central goal of food safety policy in the European Union (EU) is to protect consumer health by guaranteeing a high level of food safety throughout the food chain. This goal can in part be achieved by testing foodstuffs for the presence of various chemical and biological hazards. The aim of this study was to facilitate food safety testing by providing rapid and user-friendly methods for the detection of particular food-related hazards. Heterogeneous competitive time-resolved fluoroimmunoassays were developed for the detection of selected veterinary residues, that is coccidiostat residues, in eggs and chicken liver. After a simplified sample preparation procedure, the immunoassays were performed either in manual format with dissociation-enhanced measurement or in automated format with pre-dried assay reagents and surface measurement. Although the assays were primarily designed for screening purposes providing only qualitative results, they could also be used in a quantitative mode. All the developed assays had good performance characteristics enabling reliable screening of samples at concentration levels required by the authorities. A novel polymerase chain reaction (PCR)-based assay system was developed for the detection of Salmonella spp. in food. The sample preparation included a short non-selective pre-enrichment step, after which the target cells were collected with immunomagnetic beads and applied to PCR reaction vessels containing all the reagents required for the assay in dry form. The homogeneous PCR assay was performed with a novel instrument platform, GenomEra^™, and the qualitative assay results were automatically interpreted based on end-point time-resolved fluorescence measurements and cut-off values. The assay was validated using various food matrices spiked with sub-lethally injured Salmonella cells at levels of 1-10 colony forming units (CFU)/25 g of food. The main advantage of the system was the exceptionally short time to result; the entire process starting from the pre-enrichment and ending with the PCR result could be completed in eight hours. In conclusion, molecular methods using state-of-the-art assay techniques were developed for food safety testing. The combination of time-resolved fluorescence detection and ready-to-use reagents enabled sensitive assays easily amenable to automation. Consequently, together with the simplified sample preparation, these methods could prove to be applicable in routine testing.

Motorways, tolls and road safety. Evidence from European Panel Data

The use of tolls is being widespread around the world. Its ability to fund infrastructure projects and to solve budget constraints have been the main rationale behind its renewed interest. However, less attention has been payed to the safety effects derived from this policy in a moment of increasing concern on road fatalities. Pricing best infrastructures shifts some drivers onto worse alternative roads usually not prepared to receive high traffic in comparable safety standards. In this paper we provide evidence of the existence of this perverse consequence by using an international European panel in a two way fixed effects estimation.

Thermal-Hydraulic Studies on the Safety Of VVER-440 Type Nuclear Power Plants

This thesis includes several thermal hydraulic analyses related to the Loviisa WER 440 nuclear power plant units. The work consists of experimental studies, analysis of the experiments, analysis of some plant transits and development of a calculational model for calculation of boric acid concentrations in the reactor. In the first part of the thesis, in the case of won of boric acid solution behaviour during long term cooling period of LOCAs, experiments were performed in scaled down test facilities. The experimental data together with the results of RELAPS/MOD3 simulations were used to develop a model for calculations of boric acid concentrations in the reactor during LOCAs. The results of calculations showed that margins to critical concentrations that would lead to boric acid crystallization were large, both in the reactor core and in the lower plenum. This was mainly caused by the fact that water in the primary cooling circuit includes borax (Na)BsO,.IOHZO), which enters the reactor when ECC water is taken from the sump and greatly increases boric acid solubility in water. In the second part, in the case of simulation of horizontal steam generators, experiments were performed with PACTEL integral test loop to simulate loss of feedwater transients. The PACTEL experiments, as well as earlier REWET III natural circulation tests, were analyzed with RELAPS/MOD3 Version Sm5 code. The analysis showed that the code was capable of simulating the main events during the experiments. However, in the case of loss of secondary side feedwater the code was not completely capable to simulate steam superheating in the secondary side of the steam generators. The third part of the work consists of simulations of Loviisa VVER reactor pump trip transients with RELAPSlMODI Eur, RELAPS/MOD3 and CATHARE codes. All three codes were capable to simulate the two selected pump trip transients and no significant differences were found between the results of different codes. Comparison of the calculated results with the data measured in the Loviisa plant also showed good agreement.

Consequences of warming and resource quality on the stoichiometry and nutrient cycling of a stream shredder

As a result of climate change, streams are warming and their runoff has been decreasing in most temperate areas. These changes can affect consumers directly by increasing their metabolic rates and modifying their physiology and indirectly by changing the quality of the resources on which organisms depend. In this study, a common stream detritivore (Echinogammarus berilloni Catta) was reared at two temperatures (15 and 20°C) and fed Populus nigra L. leaves that had been conditioned either in an intermittent or permanent reach to evaluate the effects of resource quality and increased temperatures on detritivore performance, stoichiometry and nutrient cycling. The lower quality (i.e., lower protein, soluble carbohydrates and higher C:P and N:P ratios) of leaves conditioned in pools resulted in compensatory feeding and lower nutrient retention capacity by E. berilloni. This effect was especially marked for phosphorus, which was unexpected based on predictions of ecological stoichiometry. When individuals were fed pool-conditioned leaves at warmer temperatures, their growth rates were higher, but consumers exhibited less efficient assimilation and higher mortality. Furthermore, the shifts to lower C:P ratios and higher lipid concentrations in shredder body tissues suggest that structural molecules such as phospholipids are preserved over other energetic C-rich macromolecules such as carbohydrates. These effects on consumer physiology and metabolism were further translated into feces and excreta nutrient ratios. Overall, our results show that the effects of reduced leaf quality on detritivore nutrient retention were more severe at higher temperatures because the shredders were not able to offset their increased metabolism with increased consumption or more efficient digestion when fed pool-conditioned leaves. Consequently, the synergistic effects of impaired food quality and increased temperatures might not only affect the physiology and survival of detritivores but also extend to other trophic compartments through detritivore-mediated nutrient cycling.

Intravitreal docosahexaenoic acid in a rabbit model: preclinical safety assessment

Purpose The purpose of the present study was to evaluate the retinal toxicity of a single dose of intravitreal docosahexaenoic acid (DHA) in rabbit eyes over a short-term period. Methods Sixteen New Zealand albino rabbits were selected for this pre-clinical study. Six concentrations of DHA (Brudy Laboratories, Barcelona, Spain) were prepared: 10 mg/50 µl, 5 mg/50 µl, 2'5 mg/50 µl, 50 µg/50 µl, 25 µg/50 µl, and 5 µg/50 µl. Each concentration was injected intravitreally in the right eye of two rabbits. As a control, the vehicle solution was injected in one eye of four animals. Retinal safety was studied by slit-lamp examination, and electroretinography. All the rabbits were euthanized one week after the intravitreal injection of DHA and the eyeballs were processed to morphologic and morphometric histological examination by light microscopy. At the same time aqueous and vitreous humor samples were taken to quantify the concentration of omega-3 acids by gas chromatography. Statistical analysis was performed by SPSS 21.0. Results Slit-lamp examination revealed an important inflammatory reaction on the anterior chamber of the rabbits injected with the higher concentrations of DHA (10 mg/50 µl, 5 mg/50 µl, 2'5 mg/50 µ) Lower concentrations showed no inflammation. Electroretinography and histological studies showed no significant difference between control and DHA-injected groups except for the group injected with 50 µg/50 µl. Conclusions Our results indicate that administration of intravitreal DHA is safe in the albino rabbit model up to the maximum tolerated dose of 25 µg/50 µl. Further studies should be performed in order to evaluate the effect of intravitreal injection of DHA as a treatment, alone or in combination, of different retinal diseases.

Targeted vs. standard treatment against Helicobacter pylori: safety assessment clinical trial

Helicobacter pylori (H. pylori) is a gram negative bacteria that represents a considerable global burden in the world and is related to many gastrointestinal diseases (peptic ulcer, gastric MALT lymphoma or gastric cancer). Currently the triple standard therapy is less used as there is an increase of the clarithromycin resistance. Therefore patients have to receive several lines of treatment with the consequence of adverse events and the possibility to interrupt the treatment. This is why the main objective is to determine if making a culture and antibiogram to do a targeted treatment cause less adverse events with the same eradication than making an empirical treatment to eradicate H. pylori. The secondary objective is to determine the prevalence of resistance to clarithromycin in the province of GironaThis is a multicentre clinical trial without blinding; patients are selected by non-probabilistic sampling, with a total sample of 868 patients randomized in two equal groups of 434 patients in each group. The study will last 2 years. The endpoints will be to evaluate the adverse events and eradication of each group of patients. Also it will be evaluated the resistance to clarithromycin

Safety Culture and Maritime Personnel’s Safety Attitudes: Interview Report

”METKU –projektissa” (Merenkulun turvallisuuskulttuurin kehittäminen) tutkitaan kansainvälisen turvallisuusjohtamiskoodin (ISM-koodin) vaikutuksia merenkulun turvallisuuteen ja etsitään kehittämiskohteita merenkulun turvallisuusjohtamisen parantamiseksi. Tämä haastatteluraportti on laadittu METKU –projektin yhteistyössä työpakettien 1 ja 2 kesken. Tähän raporttiin haastateltiin yhteensä 94 merenkulun ammattilaista. Suurimman osan haastateltavista muodostivat aktiiviset merenkulkijat: miehistön jäsenet, päällystö ja alusten päälliköt. Haastattelukohteena oli seitsemän suomalaista varustamoa. Haastatteluissa kerättiin merenkulkijoiden kokemuksia ja mielipiteitä ISM-koodin vaikutuksesta heidän käytännön työhönsä. Suomalaiset merenkulkijat uskovat, että tänä päivänä varustamoiden johtajat ovat hyvin sitoutuneita turvallisuuteen. Myös miehistön asenteet turvallisuuteen ovat ISM-koodin käytön myötä parantuneet. Haasteltavien yhteinen huoli kohdistui jatkuvan parantamisen toimivuuteen. Kaikki haastatellut ryhmät olivat samaa mieltä siitä, että poikkeamien raportointi ei ISMkoodin vaatimuksesta huolimatta toimi kunnolla. ISM-koodin käyttöön otosta on ollut merenkululle selkeää hyötyä. Haastateltavat esittivät hyötyinä parantuneen yhteistyön ja tiedonkulun alusten ja varustamon välillä sekä sen, että merenkulun toiminnan laatu on parantunut. Monet haastateltavat korostivat, että ISM-koodin selkeät turvallisuusvastuut yhtiölle on ollut merkittävä hyöty. Itse ISM-koodiin merenkulkijoilla ei ollut juurikaan huomauttamista. Sen sijaan turvallisuusjohtamisen käytännön toteutuksessa nähtiin parantamisen varaa. ISMkoodin aiheuttamina ongelmina mainittiin mm. lisääntynyt byrokratia ja liian monimutkaiset ja yksityiskohtaiset turvallisuuskäsikirjat. Monet haastateltavat toivovat, että ISM-koodin käytännön soveltamiseen laadittaisiin ohjeita.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.