Structuring time and questioning to achieve tactical awareness in games lessons

Background: A paradigm shift in educational policy to create problem solvers and critical thinkers produced the games concept approach (GCA) in Singapore's Revised Syllabus for Physical Education (1999). A pilot study (2001) conducted on 11 primary school student teachers (STs) using this approach identified time management and questioning as two of the major challenges faced by novice teachers. Purpose: To examine the GCA from three perspectives: structure—lesson form in terms of teacher-time and pupil-time; product—how STs used those time fractions; and process—the nature of their questioning (type, timing, and target). Participants and setting: Forty-nine STs from three different PETE cohorts (two-year diploma, four-year degree, two-year post-graduate diploma) volunteered to participate in the study conducted during the penultimate week of their final practicum in public primary and secondary schools. Intervention: Based on the findings of the pilot study, PETE increased the emphasis on GCA content specific knowledge and pedagogical procedures. To further support STs learning to actualise the GCA, authentic micro-teaching experiences that were closely monitored by faculty were provided in schools nearby. Research design: This is a descriptive study of time-management and questioning strategies implemented by STs on practicum. Each lesson was segmented into a number of sub-categories of teacher-time (organisation, demonstration and closure) and pupil-time (practice time and game time). Questions were categorised as knowledge, technical, tactical or affective. Data collection: Each ST was video-taped teaching a GCA lesson towards the end of their final practicum. The STs individually determined the timing of the data collection and the lesson to be observed. Data analysis: Each lesson was segmented into a number of sub-categories of both teacher- and pupil-time. Duration recording using Noldus software (Observer 4.0) segmented the time management of different lesson components. Questioning was coded in terms of type, timing and target. Separate MANOVAs were used to measure the difference between programmes and levels (primary and secondary) in relation to time-management procedures and questioning strategies. Findings: No differences emerged between the programmes or levels in their time-management or questioning strategies. Using the GCA, STs generated more pupil time (53%) than teacher time (47%). STs at the primary level provided more technical practice, and those in secondary schools more small-sided game play. Most questions (58%) were asked during play or practice but were substantially low-order involving knowledge or recall (76%) and only 6.7% were open-ended or divergent and capable of developing tactical awareness. Conclusions: Although STs are delivering more pupil time (practice and game) than teacher-time, the lesson structure requires further fine-tuning to extend the practice task beyond technical drills. Many questions are being asked to generate knowledge about games but lack sufficient quality to enhance critical thinking and tactical awareness, as the GCA intends.

Legumes or nitrification inhibitors to reduce {N2O} emissions from subtropical cereal cropping systems in Oxisols?

The DAYCENT biogeochemical model was used to investigate how the use of fertilizers coated with nitrification inhibitors and the introduction of legumes in the crop rotation can affect subtropical cereal production and {N2O} emissions. The model was validated using comprehensive multi-seasonal, high-frequency dataset from two field investigations conducted on an Oxisol, which is the most common soil type in subtropical regions. Different N fertilizer rates were tested for each N management strategy and simulated under varying weather conditions. DAYCENT was able to reliably predict soil N dynamics, seasonal {N2O} emissions and crop production, although some discrepancies were observed in the treatments with low or no added N inputs and in the simulation of daily {N2O} fluxes. Simulations highlighted that the high clay content and the relatively low C levels of the Oxisol analyzed in this study limit the chances for significant amounts of N to be lost via deep leaching or denitrification. The application of urea coated with a nitrification inhibitor was the most effective strategy to minimize {N2O} emissions. This strategy however did not increase yields since the nitrification inhibitor did not substantially decrease overall N losses compared to conventional urea. Simulations indicated that replacing part of crop N requirements with N mineralized by legume residues is the most effective strategy to reduce {N2O} emissions and support cereal productivity. The results of this study show that legumes have significant potential to enhance the sustainable and profitable intensification of subtropical cereal cropping systems in Oxisols.

Mutations in known monogenic high bone mass loci only explain a small proportion of high bone mass cases

High bone mass (HBM) can be an incidental clinical finding; however, monogenic HBM disorders (eg, LRP5 or SOST mutations) are rare. We aimed to determine to what extent HBM is explained by mutations in known HBM genes. A total of 258 unrelated HBM cases were identified from a review of 335,115 DXA scans from 13 UK centers. Cases were assessed clinically and underwent sequencing of known anabolic HBM loci: LRP5 (exons 2, 3, 4), LRP4 (exons 25, 26), SOST (exons 1, 2, and the van Buchem's disease [VBD] 52-kb intronic deletion 3'). Family members were assessed for HBM segregation with identified variants. Three-dimensional protein models were constructed for identified variants. Two novel missense LRP5 HBM mutations ([c.518C>T; p.Thr173Met], [c.796C>T; p.Arg266Cys]) were identified, plus three previously reported missense LRP5 mutations ([c.593A>G; p.Asn198Ser], [c.724G>A; p.Ala242Thr], [c.266A>G; p.Gln89Arg]), associated with HBM in 11 adults from seven families. Individuals with LRP5 HBM ( approximately prevalence 5/100,000) displayed a variable phenotype of skeletal dysplasia with increased trabecular BMD and cortical thickness on HRpQCT, and gynoid fat mass accumulation on DXA, compared with both non-LRP5 HBM and controls. One mostly asymptomatic woman carried a novel heterozygous nonsense SOST mutation (c.530C>A; p.Ser177X) predicted to prematurely truncate sclerostin. Protein modeling suggests the severity of the LRP5-HBM phenotype corresponds to the degree of protein disruption and the consequent effect on SOST-LRP5 binding. We predict p.Asn198Ser and p.Ala242Thr directly disrupt SOST binding; both correspond to severe HBM phenotypes (BMD Z-scores +3.1 to +12.2, inability to float). Less disruptive structural alterations predicted from p.Arg266Cys, p.Thr173Met, and p.Gln89Arg were associated with less severe phenotypes (Z-scores +2.4 to +6.2, ability to float). In conclusion, although mutations in known HBM loci may be asymptomatic, they only account for a very small proportion ( approximately 3%) of HBM individuals, suggesting the great majority are explained by either unknown monogenic causes or polygenic inheritance.

Julkisen tilan kontrollin ulottuvuuksia : tapaustutkimus Stop Töhryille -projektista.

Tämä tutkielma keskittyy julkisen kaupunkitilan kontrollin eri muotoihin. Ihmiset käyttävät kaupunkitilaa eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Tilan sallitut ja kielletyt käyttömuodot ovat aina erilaisten toiveiden yhteensovittamista: yhteisen neuvottelun tulos. Tilaa myös kontrolloidaan vastaamaan erilaisia toiveita ja odotuksia. Tutkielmassa julkisen tilan kontrollin muodot on jaettu kolmeen: tilan fyysinen muokkaaminen, tilan valvonta ja asenteisiin vaikuttaminen esimerkiksi politiikkaohjelmilla. Tärkeimpänä kiinnostuksen kohteena on tilanne, jossa jokin toiminta kielletään kokonaisuudessaan. Tutkielmassa käytetään konkreettisena esimerkkinä yrityksestä kontrolloida tilaa Helsingin kaupungin Stop Töhryille -projektia: kyseessä on tapaustutkimus em. projektista. Projekti toteutettiin vuosina 1998–2008 Helsingin kaupungin rakennusviraston sekä yleisten töiden lautakunnan alaisuudessa. Projektin tavoitteena oli vähentää ja poistaa kaupunkitilassa näkyviä graffiteja. Keinoina tähän oli tekninen siivous, valvonta ja viestintä. Graffitit voidaan nähdä yhtenä keinona vallata tilaa itselle. Tutkimuksen ongelmanasettelun taustalla on pohdinta siitä, kohdistuuko julkisen tilan kontrolli jonkin tietyn toiminnon ei-toivottavuuteen vai kohdistuuko kontrolli tiettyjen toimijoiden ei-toivottavuuteen. Tavoitteena on selvittää, minkälainen tilan kontrolliin tähtäävä ohjelma Stop Töhryille -projekti oli. Tutkimuskysymykset liittyvät siihen, miksi projekti toteutettiin, mihin projektin toimenpiteet kohdistuivat ja miten nollatoleranssi määriteltiin projektissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Jock Youngin määritelmälle nollatoleranssista, nollatoleranssin kritiikille sekä Henri Lefebvren, Don Mitchellin, Andrea Sharkeyn ja Rob Shieldsin kirjoituksiin oikeudesta tilaan. Aineistona käytetään yleisten töiden lautakunnan kokousten esityslista- ja pöytäkirjamateriaalia sekä haastatteluja projektissa mukana olleille tai projektiin vaikuttaneille tahoille (N=4). Analyysin menetelmänä sovelletaan diskurssianalyysiä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että projektissa hyödynnettiin laajasti erilaisia kontrollin keinoja. Projektin toimenpiteet keskittyivät alussa enemmän toimintoon (graffitien puhdistamiseen ja ehkäisyyn), mutta viimeisinä vuosina painopiste siirtyi enemmän toimijaan (graffitintekijään). Aineiston analyysissä yhtenä olennaisena toimijaryhmänä esille nousivat nuoret ja nuoriso, jotka mainittiin useaan otteeseen graffitintekijöinä. Tutkielmassa tätä ilmiötä pohditaan Mike Presdeen nuoruuden kriminalisointi -käsitteen sekä Zygmunt Baumanin ulossulkemisen paradigman kautta. Nollatoleranssiretoriikka on löydettävissä projektista kolmella tasolla: ideologisella, toiminnallisella sekä viestinnällisellä. Nollatoleranssia perusteltiin ideologisella tasolla rikottujen ikkunoiden teesillä: pieniä sosiaalisia häiriöitä poistamalla voidaan ehkäistä suuria rikoksia. Tämä perustelu vietiin toiminnalliselle tasolle, jossa häiriökäyttäytyjiä valvottiin ja heille vaadittiin kovia rangaistuksia. Viestinnällä pyrittiin madaltamaan kansalaisten sietokykyä graffiti-ilmiöön ja edesautettiin mahdollisimman laajan kansalais- ja asukasyhteistyön syntymistä. Lisäksi projektissa luotiin aktiivisesti tiedon ja kielen politiikkaa, joissa tuotetaan käsitystä siitä että graffitit lisäävät turvattomuutta ja konstruoidaan sellainen kieli, jossa graffitit nähdään ongelmana.

Julkisen tilan kontrollin ulottuvuuksia. Tapaustutkimus Stop Töhryille -projektista.

Tämä tutkielma keskittyy julkisen kaupunkitilan kontrollin eri muotoihin. Ihmiset käyttävät kaupunkitilaa eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Tilan sallitut ja kielletyt käyttömuodot ovat aina erilaisten toiveiden yhteensovittamista: yhteisen neuvottelun tulos. Tilaa myös kontrolloidaan vastaamaan erilaisia toiveita ja odotuksia. Tutkielmassa julkisen tilan kontrollin muodot on jaettu kolmeen: tilan fyysinen muokkaaminen, tilan valvonta ja asenteisiin vaikuttaminen esimerkiksi politiikkaohjelmilla. Tärkeimpänä kiinnostuksen kohteena on tilanne, jossa jokin toiminta kielletään kokonaisuudessaan. Tutkielmassa käytetään konkreettisena esimerkkinä yrityksestä kontrolloida tilaa Helsingin kaupungin Stop Töhryille -projektia: kyseessä on tapaustutkimus em. projektista. Projekti toteutettiin vuosina 1998–2008 Helsingin kaupungin rakennusviraston sekä yleisten töiden lautakunnan alaisuudessa. Projektin tavoitteena oli vähentää ja poistaa kaupunkitilassa näkyviä graffiteja. Keinoina tähän oli tekninen siivous, valvonta ja viestintä. Graffitit voidaan nähdä yhtenä keinona vallata tilaa itselle. Tutkimuksen ongelmanasettelun taustalla on pohdinta siitä, kohdistuuko julkisen tilan kontrolli jonkin tietyn toiminnon ei-toivottavuuteen vai kohdistuuko kontrolli tiettyjen toimijoiden ei-toivottavuuteen. Tavoitteena on selvittää, minkälainen tilan kontrolliin tähtäävä ohjelma Stop Töhryille -projekti oli. Tutkimuskysymykset liittyvät siihen, miksi projekti toteutettiin, mihin projektin toimenpiteet kohdistuivat ja miten nollatoleranssi määriteltiin projektissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Jock Youngin määritelmälle nollatoleranssista, nollatoleranssin kritiikille sekä Henri Lefebvren, Don Mitchellin, Andrea Sharkeyn ja Rob Shieldsin kirjoituksiin oikeudesta tilaan. Aineistona käytetään yleisten töiden lautakunnan kokousten esityslista- ja pöytäkirjamateriaalia sekä haastatteluja projektissa mukana olleille tai projektiin vaikuttaneille tahoille (N=4). Analyysin menetelmänä sovelletaan diskurssianalyysiä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että projektissa hyödynnettiin laajasti erilaisia kontrollin keinoja. Projektin toimenpiteet keskittyivät alussa enemmän toimintoon (graffitien puhdistamiseen ja ehkäisyyn), mutta viimeisinä vuosina painopiste siirtyi enemmän toimijaan (graffitintekijään). Aineiston analyysissä yhtenä olennaisena toimijaryhmänä esille nousivat nuoret ja nuoriso, jotka mainittiin useaan otteeseen graffitintekijöinä. Tutkielmassa tätä ilmiötä pohditaan Mike Presdeen nuoruuden kriminalisointi -käsitteen sekä Zygmunt Baumanin ulossulkemisen paradigman kautta. Nollatoleranssiretoriikka on löydettävissä projektista kolmella tasolla: ideologisella, toiminnallisella sekä viestinnällisellä. Nollatoleranssia perusteltiin ideologisella tasolla rikottujen ikkunoiden teesillä: pieniä sosiaalisia häiriöitä poistamalla voidaan ehkäistä suuria rikoksia. Tämä perustelu vietiin toiminnalliselle tasolle, jossa häiriökäyttäytyjiä valvottiin ja heille vaadittiin kovia rangaistuksia. Viestinnällä pyrittiin madaltamaan kansalaisten sietokykyä graffiti-ilmiöön ja edesautettiin mahdollisimman laajan kansalais- ja asukasyhteistyön syntymistä. Lisäksi projektissa luotiin aktiivisesti tiedon ja kielen politiikkaa, joissa tuotetaan käsitystä siitä että graffitit lisäävät turvattomuutta ja konstruoidaan sellainen kieli, jossa graffitit nähdään ongelmana.

Grain Floatation During Equiaxed Solidification of an Al-Cu Alloy in a Side-Cooled Cavity: Part II-Numerical Studies

In this article, a single-phase, one-domain macroscopic model is developed for studying binary alloy solidification with moving equiaxed solid phase, along with the associated transport phenomena. In this model, issues such as thermosolutal convection, motion of solid phase relative to liquid and viscosity variations of the solid-liquid mixture with solid fraction in the mobile zone are taken into account. Using the model, the associated transport phenomena during solidification of Al-Cu alloys in a rectangular cavity are predicted. The results for temperature variation, segregation patterns, and eutectic fraction distribution are compared with data from in-house experiments. The model predictions compare well with the experimental results. To highlight the influence of solid phase movement on convection and final macrosegregation, the results of the current model are also compared with those obtained from the conventional solidification model with stationary solid phase. By including the independent movement of the solid phase into the fluid transport model, better predictions of macrosegregation, microstructure, and even shrinkage locations were obtained. Mechanical property prediction models based on microstructure will benefit from the improved accuracy of this model.

Grain Floatation During Equiaxed Solidification of an Al-Cu Alloy in a Side-Cooled Cavity: Part I-Experimental Studies

Experimental studies were performed to investigate the role and influence of grain movement on macrosegregation and microstructure evolution during equiaxed solidification. Casting experiments were performed with a grain-refined Al-Cu alloy in a rectangular sand mold. For the aluminum alloy studied, the equiaxed grains are lighter than the bulk melt and thus float up. Experiments were designed to investigate floatation phenomena of equiaxed grains in the presence of thermosolutal convection. Cooling curves were recorded at key locations in both the casting and the chill. Quantitative image analysis and spatial chemical analysis were performed on the solidified casting to observe the chemical and microstructural inhomogeneity created by the melt convection and solid floatation. Several notable features that can be attributed to grain movement were observed in temperature histories, macrosegregation patterns, and microstructures. In our experiments, the floatation of grains influences the thermal conditions and the overall flow direction in the casting cavity. In some cases, the induced flow resulting from the grain movement caused a flow reversal. This in turn influences the solidification direction, microstructure evolution, and the overall macrosegregation behavior.

Tutorial: implementing a pedestrian tracker using inertial sensors

Shoe-mounted inertial sensors offer a convenient way to track pedestrians in situations where other localization systems fail. This tutorial outlines a simple yet effective approach for implementing a reasonably accurate tracker. This Web extra presents the Matlab implementation and a few sample recordings for implementing the pedestrian inertial tracking system using an error-state Kalman filter for zero-velocity updates (ZUPTs) and orientation estimation.

Climatic variability in Central Indian Himalaya during the last similar to 1800 years: Evidence from a high resolution speleothem record

Stable isotopes from a U/Th dated aragonite stalagmite from the Central Kumaun Himalaya provide evidence of variation in climatic conditions in the last similar to 1800 years. The delta O-18 and delta C-13 values vary from -4.3 parts per thousand to -7.6 parts per thousand and -3.4 parts per thousand to -9.1 parts per thousand respectively, although the stalagmite was not grown in isotopic equilibrium with cave drip water, a clear palaeoclimatic signal in stalagmite delta O-18 values is evident based on the regional climate data. The stalagmite showed a rapid growth rate during 830-910 AD, most likely the lower part of Medieval Warm Period (MWP), and 1600-1640 AD, the middle part of Little Ice Age (LIA). Two distinct phases of reduced precipitation are marked by a 2 parts per thousand shift in 8180 values towards the end of MWP (similar to 1080-1160 AD) and after its termination from similar to 1210 to 1440 AD. The LIA (similar to 1440-1880 AD) is represented by sub-tropical climate similar to modern conditions, whereas the post-LIA was comparatively drier. The Inter Tropical Convergence Zone (ITCZ) was located over the cave location during wetter/warmer conditions. When it shifted southward, precipitation over the study area decreased. A prominent drop in delta O-18 and delta C-13 values during the post-LIA period may also have been additionally influenced by anthropogenic activity in the area. (C) 2013 Elsevier Ltd and INQUA. All rights reserved.

Geomorphology reveals active decollement geometry in the central Himalayan seismic gap

The similar to 700-km-long ``central seismic gap'' is the most prominent segment of the Himalayan front not to have ruptured in a major earthquake during the last 200-500 yr. This prolonged seismic quiescence has led to the proposition that this region, with a population >10 million, is overdue for a great earthquake. Despite the region's recognized seismic risk, the geometry of faults likely to host large earthquakes remains poorly understood. Here, we place new constraints on the spatial distribution of rock uplift within the western similar to 400 km of the central seismic gap using topographic and river profile analyses together with basinwide erosion rate estimates from cosmogenic Be-10. The data sets show a distinctive physiographic transition at the base of the high Himalaya in the state of Uttarakhand, India, characterized by abrupt strike-normal increases in channel steepness and a tenfold increase in erosion rates. When combined with previously published geophysical imaging and seismicity data sets, we interpret the observed spatial distribution of erosion rates and channel steepness to reflect the landscape response to spatially variable rock uplift due to a structurally coherent ramp-flat system of the Main Himalayan Thrust. Although it remains unresolved whether the kinematics of the Main Himalayan Thrust ramp involve an emergent fault or duplex, the landscape and erosion rate patterns suggest that the decollement beneath the state of Uttarakhand provides a sufficiently large and coherent fault segment capable of hosting a great earthquake.