(Table 1) Age markers and errors for the last 1215 ka in IODP Exp302

Despite its importance in the global climate system, age-calibrated marine geologic records reflecting the evolution of glacial cycles through the Pleistocene are largely absent from the central Arctic Ocean. This is especially true for sediments older than 200 ka. Three sites cored during the Integrated Ocean Drilling Program's Expedition 302, the Arctic Coring Expedition (ACEX), provide a 27 m continuous sedimentary section from the Lomonosov Ridge in the central Arctic Ocean. Two key biostratigraphic datums and constraints from the magnetic inclination data are used to anchor the chronology of these sediments back to the base of the Cobb Mountain subchron (1215 ka). Beyond 1215 ka, two best fitting geomagnetic models are used to investigate the nature of cyclostratigraphic change. Within this chronology we show that bulk and mineral magnetic properties of the sediments vary on predicted Milankovitch frequencies. These cyclic variations record ''glacial'' and ''interglacial'' modes of sediment deposition on the Lomonosov Ridge as evident in studies of ice-rafted debris and stable isotopic and faunal assemblages for the last two glacial cycles and were used to tune the age model. Potential errors, which largely arise from uncertainties in the nature of downhole paleomagnetic variability, and the choice of a tuning target are handled by defining an error envelope that is based on the best fitting cyclostratigraphic and geomagnetic solutions.

Distribution of heavy minerals in sediment cores from the Laptev Sea continental margin and the central Arctic Ocean

Focussing on heavy-mineral associations in the Laptev-Sea continental margin area and the eastern Arctic Ocean, 129 surface sediment samples, two short and four long gravity cores have been studied. By means of the accessory components, heavy-mineral associations of surface sediment samples from the Laptev-See continental slope allowed the distinction into two different mineralogical provinces, each influenced by fluvial input of the Siberian river Systems. Transport pathways via sea ice from the shallow shelf areas into the Arctic Ocean up to the final ablation areas of the Fram Strait can be reconstructed by heavy-mineral data of surface sediments from the central Arctic Ocean. The shallow shelf of the Laptev Sea seems to be the most important source area for terrigenous material, as indicated by the abundant occurence of amphiboles and clinopyroxenes. Underneath the mixing Zone of the two dominating surface circulation Systems, the Beaufort- Gyre and Transpolar-Drift system, the imprint of the Amerasian shelf regions up to the Fram Strait is detectable because of a characteristical heavy-mineral association dominated by detrital carbonate and opaque minerals. Based On heavy-mineral characteristics of the potential circum-Arctic source areas, sea-ice drift, origin and distribution of ice-rafted material can be reconstructed during the past climatic cycles. Different factors controlling the transport of terrigenous material into the Arctic Ocean. The entrainment of particulate matter is triggered by the sea level, which flooded during highs and lows different regions resulting in the incorporation of sediment from different source areas into the sea ice. Additionally, the fluvial input even at low stands of sea level is responsible for the delivery of material of distinct sources for entrainment into the sea ice. Glacials and interglacials of climate cycles of the last 780 000 years left a characteristical signal in the central Arctic Ocean sediments caused by the ice- rafted material from different sources in the circum-Arctic regions and its change through time. Changes in the heavy-mineral association from an amphibole-dominated into a garnet-epidote-assemblage can be related to climate-related changes in source areas and directions of geostrophic winds, the dominating drive of the sea-ice drift. During Marine Isotope Stage (MIS) 6, the central Arctic Ocean is marked by an heavy-mineral signal, which occurs in recent sediments of the eastern Kara Sea. Its characteristics are high amounts of epidote, garnet and apatite. On the other hand, during the Same time interval a continuous record of Laptev Sea sediments is documented with high contents of amphiboles on the Lomonosov Ridge near the Laptev Sea continental slope. A nearly similar Pattern was detected in MIS 5 and 4. Small-scale glaciations in the Putorana-mountains and the Anabar-shield may have caused changes in the drainage area of the rivers and therefore a change in fluvial input. During MIS 3, the heavy-mineral association of central Arctic sediments show similar patterns than the Holocene mineral assemblage which consists of amphiboles, ortho- and clinopyroxenes with a Laptev Sea source. These minerals are indicating a stable Transpolar-Drift system similar to recent conditions. An extended influence of the Beaufort Gyre is only recognized, when sediment material from the Amerasian shelf areas reached the core location PS2757-718 during Termination Ib. Based On heavy-mineral data from Laptev-Sea continental slope Core PS2458-4 the paleo-sea-ice drift in the Laptev Sea during 14.000 years was reconstructed. During Holocene sea-level rise, the bathymetrically deeper parts of the Western shelf were flooded first. At the beginning of the Atlantic stage, nearly the entire shelf was marine influenced by fully marine conditions and the recent surface circulation was established.

Ostracoda in surface sediments of the Arctic Ocean

Ostracodes were studied from deep Arctic Ocean cores obtained during the Arctic 91 expedition of the Polarstern to the Nansen, Amundsen and Makarov Basins, the Lomonosov Ridge, Morris Jesup Rise and Yermak Plateau, in order to investigate their distribution in Arctic Ocean deep water (AODW) and apply these data to paleoceanographic reconstruction of bottom water masses during the Quaternary. Analyses of coretop assemblages from Arctic 91 boxcores indicate the following: ostracodes are common at all depths between 1000 and 4500 m, and species distribution is strongly influenced by water mass characteristics and bathymetry; quantitative analyses comparing Eurasian and Canada Basin assemblages indicate that distinct assemblages inhabit regions east and west of the Lomonosov Ridge, a barrier especially important to species living in lower AODW; deep Eurasian Basin assemblages are more similar to those living in Greenland Sea deep water (GSDW) than those in Canada Basin deep water; two upper AODW assemblages were recognized throughout the Arctic Ocean, one living between 1000 and 1500 m, and the other, having high species diversity, at 1500-3000 m. Downcore quantitative analyses of species' abundances and the squared chord distance coefficient of similarity reveals a distinct series of abundance peaks in key indicator taxa interpreted to signify the following late Quaternary deep water history of the Eurasian Basin. During the Last Glacial Maximum (LGM), a GSDW/AODW assemblage, characteristic of cold, well oxygenated deep water > 3000 m today, inhabited the Lomonosov Ridge to depths as shallow as 1000 m, perhaps indicating the influence of GSDW at mid-depths in the central Arctic Ocean. During Termination 1, a period of high organic productivity associated with a strong inflowing warm North Atlantic layer occurred. During the mid-Holocene, several key faunal events indicate a period of warming and/or enhanced flow between the Canada and Eurasian Basins. A long-term record of ostracode assemblages from kastenlot core PS2200-5 (1073 m water depth) from the Morris Jesup Rise indicates a quasi-cyclic pattern of water mass changes during the last 300 kyr. Interglacial ostracode assemblages corresponding to oxygen isotope stages 1, 5, and 7 indicate rapid changes in dissolved oxygen and productivity during glacial-interglacial transitions.

Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus¬suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla.

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus-suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Análisis narratológico y traducción de la prosa liteararia de M. Eminescu

La tesis tiene como objetivo principal el análisis narratológico de la prosa literaria de Mihail Eminescu. La metodología utilizada es descriptiva. En el primer capítulo, se describe el contexto histórico, social y literario del autor rumano. Es decir, se ha intentado acercar a Eminescu al lector hispánico. A continuación, en el segundo capítulo, se realiza el estudio específico del corpus textual. Para el estudio de su prosa, por tanto, se adopta una visión diacrónica. La dedicación de Eminescu a la narrativa preexiste, y subyace en el tiempo respecto a su creación poética. Se han utilizado las ediciones críticas de Perpessicius y de Rusu. En el tercer capítulo, se desarrolla el análisis de los textos a partir de los postulados de la narratología. Se ofrece una visión conjunta de toda esta producción con una metodología abierta, pero basada sobre todo en los postulados teóricos de Gérard Genette y la narratología, de los que tomamos el planteamiento analítico general, con la división en historia y discurso, junto con bastantes acercamientos particulares. En este tercer capítulo, también se presentan algunas cuestiones intertextuales en una doble vertiente, en las conexiones con otras obras y autores, y en las conexiones con las novelas del propio Eminescu. A lo largo de toda la tesis, se facilita bibliografía pormenorizada de las tres grandes secciones del trabajo: biografía y contexto histórico-social del autor; el corpus textual y la crítica literaria. Los índices finales pretenden facilitar la lectura de la tesis a lectores que desconocen la lengua rumana. El anexo ofrece, como resultado del análisis narratológico, la primera traducción en español de la prosa literaria de M. Eminescu. Se ha intentado crear una traducción que sea lo suficientemente atractiva y placentera para un lector hispánico y lo suficientemente honesta para con Eminescu. Como principal conclusión se propone a M. Eminescu, el “último gran poeta romántico de Europa”, como una figura narrativa olvidada de la literatura rumana y europea del siglo XIX. Se ha destacado también la influencia de la filosofía, de las culturas orientales, clásicas y contemporáneas, como las del romanticismo. El análisis estilístico de la escritura de Eminescu revela una prosa romántica, con una marcada tendencia hacia la expresión poética en el plano formal, y caracterizada, en el plano del contenido, por una gran riqueza cultural, filosófica, pictórica e histórica.