Foreign investment and competitive development in Latin America and the Caribbean

Includes bibliography

Government cracks down on tax avoidance through foreign investment rules

The Turnbull Government announced yet another measure aimed at addressing tax base erosion and profit shifting, placing additional requirements on new foreign investment under the existing national interest test. In the last 12 months Australia has seen various reforms within the tax system. However, this latest initiative is a shift as it links Australia’s tax regime with its foreign investment regime. It sends a broader signal to the market that Australia will look beyond the collection of tax revenues to a consideration of national interest.

Foreign aid, domestic investment and welfare

This paper examines the welfare implications of temporary foreign aid in a simple two-period, two-country model of trade. Domestic investment is endogenous, providing an important link between aid in period one and the terms of trade in periods one and two. Transfer-induced changes in the terms of trade redistribute present and future income between the donor and the recipient. In the presence of barriers to international borrowing and lending, such redistribution gives rise to the possibility of temporary aid being both potentially and strictly Pareto improving.

The link between foreign aid, public investment and economic growth

Länsimaat ovat rahoittaneet kehitysyhteistyöhankkeita jo lähes kuuden vuosikymmenen ajan, mutta kehitysavun tehokkuudesta ei olla edelleenkään päästy yksimielisyyteen. Yksi avunantajamaiden tapa vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen, eli avun vaikutukseen vastaanottajamaan taloudellisen kasvun kiihdyttäjänä, on sitoa ne julkisen sektorin infrastruktuurihankkeisiin. Joissain tapauksissa tämä vaikuttaa avun vastaanottajan käytökseen ja asenteisiin kehitysapua kohtaan. Tutkielmassa käsitellään kehitysavun tehokkuutta tilanteessa, jossa se on sidottu julkisen sektorin investointeihin kehitysmaassa. Tutkimus pohjaa Kalaitzidakisin ja Kalyvitisin (2008) malliin, jossa osa kehitysmaan julkisen talouden investoinneista rahoitetaan kehitysavulla. Seuraavaksi tarkastellaan ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (rent- seeking) vaikutusta kehitysavun tehokkuuteen pohjaten Economidesin, Kalyvitisin ja Philippopoulosin (2008) malliin. Tutkielmassa referoidaan lisäksi tutkimuskysymystä sivuavia empiirisiä tutkimuksia, esitellään aluksi tavallisimmat kehitysyhteistyön muodot, sekä esitellään talousteoreettisia näkökulmia kehitysyhteistyön tehokkuuden määrittelylle. Tutkielma perustuu puhtaasti teoreettisiin malleihin ja niissä sovelletut menetelmät ovat matemaattisia. Tutkielmassa käsitellään ensin tapaus, jossa kehitysyhteistyöllä rahoitetaan julkisen sektorin investointihankkeita. Jossain tapauksissa kehitysavun kasvu lasku siirtää vastaanottajamaan kulutusta julkisista investoinneista kulutukseen, jolloin kehitysyhteistyövaroin osittain rahoitettujen hankkeiden koko pienenee, ja suhteellinen tehokkuus laskee. Seuraavaksi tarkastellaan tilannetta, jossa kehitysyhteistyövaroista vain osa päätyy hankkeen rahoittamiseen, ja todetaan, että kehitysavun tehokkuus ja vaikutus maan kansantulon kasvuun vähenee talouden toimijoiden ylijäämää tavoittelevan käyttäytymisen (mukaan lukien korruptio) myötä entisestään. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kehitysapu vaikuttaa kehittyvän maan talouden kasvuun tapauksessa, jossa julkisia infrastruktuurihankkeita rahoitetaan osittain maan omin verovaroin ja osittain kehitysyhteistyövaroin. Ylijäämää tavoitteleva käyttäytyminen vaikuttaa kehitysavun tehokkuuteen negatiivistesti vähentäen kehitysavun positiivisia kasvuvaikutuksia.

Les tiers dans le contentieux arbitral des investissements internationaux : de l'intervention au recours direct

L’arbitrage public international est demeuré un domaine exclusif aux États souverains jusqu’à la fin des années 50, alors que sont apparus les traités bilatéraux relatifs aux investissements (TBI). La principale caractéristique de ces TBI est sans conteste le recours direct de l’investisseur étranger en arbitrage international contre des États récalcitrants, une alternative aux tribunaux locaux souvent inefficaces. Plus récemment, en 1998, l’organe d’appel de l’OMC est allé jusqu’à accepter l’opinion d’amicus curiae dans un différend opposant des États et aujourd’hui, l’admission de ce type d’opinion est expressément prévue dans plusieurs TBI de nouvelle génération. Mais si l’investisseur bénéficie d’un recours devant une instance arbitrale neutre, il en va tout autrement pour la population locale qui se trouve souvent lésée par la présence, sur son territoire, d’investisseurs étrangers. Le droit de présenter une opinion ne peut remplacer le droit de faire valoir une réclamation. Se pose donc la question : est-ce que, dans le contexte actuel du droit de l’investissement international, des tiers (par rapport aux parties signataires de TBI et par rapport aux parties au différend) peuvent prétendre à une voie de recours direct en arbitrage international? Nous sommes d’avis qu’une telle voie de recours est actuellement possible et que le contexte de l’arbitrage relatif à l’investissement constitue un terrain fertile pour la mise en place de ce droit, étant donné la place déjà faite aux investisseurs. Nous verrons que les principales objections à l’admission de tiers à l’arbitrage international peuvent être rejetées. L’objection de l’absence du consentement des parties intéressées tombe quand on constate les nombreux cas d’arbitrage international où la portée du consentement a été étendue pour inclure des non-parties ou encore pour soumettre à l’arbitrage des matières non envisagées au départ. Par ailleurs, l’absence de qualité pour agir en droit international est un problème théorique, car les investisseurs y ont déjà accès malgré l’absence de cette qualité. Reste donc à déterminer quelle pourrait être la base d’un recours en droit substantiel international pour qu’un tiers puisse faire valoir une réclamation. Nous verrons qu’il existe des instruments juridiques et des principes internationaux dont la contravention pourrait très bien engager la responsabilité de l’État ou de l’investisseur fautif, tout comme il est possible de bien circonscrire les critères d’admissibilité des tiers à la procédure d’arbitrage international.

Domestic and foreign bias in global real estate mutual fund investment allocations

The purpose of the study is to seek a better understanding of the investment allocation behaviour of the real estate mutual funds by focusing on asset allocation at the country level. Analysing the country allocation of 553 real estate mutual funds domiciled in 20 countries, we attempt to trace how investment bias exists across countries and affects their country allocations. Our results evidence the existence of disproportionate country allocation to their domestic markets (domestic bias) and to each foreign market (foreign bias). We also find each bias is influenced by different sets of variables: real estate market influences for domestic bias and familiarity influences for foreign bias. This difference in factors influential for each bias in part explains the conflated relationship between the two biases.

Does foreign investment affect US office real estate prices?

his article examines the impact of foreign real estate investment on U.S. office market capitalization rates. The geographic unit of analysis is MSA and the time period is 2001–2013. Drawing upon a database of commercial real estate transactions, the authors model the determinants of market capitalization rates with a particular focus on the significance of the proportion of market transactions involving foreign investors. Employing several econometric techniques to analyze the data, the results suggest statistically significant effects of foreign investment across 38 U.S. metro areas. It is estimated that, all else equal, a 100 basis point increase in foreign share of total investment in a U.S. metropolitan office market causes about an 8 basis point decrease in the market cap rate.

Well-known trade marks, foreign investment and local industry : a comparison of China and Indonesia

Strengthened protection for well-known trade marks in accordance with the TRIPS Agreement is an important issue for developing countries, which has led to trade pressures from industrialised nations in the past. ‘Trade mark squatting’, referring to the registration in bad faith of foreign well-known marks in order to sell them back to their original owners, is a much discussed phenomenon in this context. This article outlines the history and development of well-known trade marks and the applicable law in China and Indonesia. It looks not just at foreign and international brands subjected to ‘trade mark squatting’, but also at how local enterprises are using the system. Rather remarkably in view of the countries’ turbulent histories, local well-known marks have a long history and are well respected for their range of products. They are not normally affected by the ‘trade mark squatting’ phenomenon and are rarely the subject of disputes. Enhanced protection under the TRIPS Agreement is especially relevant for international brands and the article shows the approaches in the two countries. In China, government incentives assist the proliferation of nationally well-known and locally ‘famous’ marks. In Indonesia, lack of implementing legislation has left the matter of recognition to the discretion of the courts.