Mappae imperii Moscovitici pars Septentrionalis adornata per Guillielmum de l'Isle, membrum Academiae Regalis Scientiarum et celeberr: reg: Galliae geographum; nunc vero aeri incisa et venalis exposita à Matth: Seutter s: August. Vindel.

[N. 1:2570000].

Gentle handling temporarily increases c-Fos in the substantia nigra pars compacta

Dopaminergic neurotransmission is involved in the regulation of sleep. In particular, the nigrostriatal pathway is an important center of sleep regulation. We hypothesized that dopaminergic neurons located in substantia nigra pars compacta (SNpc) could be activated by gentle handling, a method to obtain sleep deprivation (SD). Adult male C57/BL6J mice (N = 5/group) were distributed into non-SD (NSD) or SD groups. SD animals were subjected to SD once for 1 or 3 h by gentle handling. Two experiments were performed. The first determined the activation of SNpc neurons after SD, and the second examined the same parameters after pharmacologically induced dopaminergic depletion using intraperitoneal reserpine (2 mg/kg). After 1 or 3 h, SD and NSD mice were subjected to motor evaluation using the open field test. Immediately after the behavioral test, the mice were perfused intracardially to fix the brain and for immunohistochemical analysis of c-Fos protein expression within the SNpc. The open field test indicated that SD for 1 or 3 h did not modify motor behavior. However, c-Fos protein expression was increased after 1 h of SD compared with the NSD and 3-h SD groups. These immunohistochemistry data indicate that these periods of SD are not able to produce dopaminergic supersensitivity. Nevertheless, the increased expression of c-Fos within the SNpc suggests that dopaminergic nigral activation was triggered by SD earlier than motor responsiveness. Dopamine-depleted mice (experiment 2) exhibited a similar increase of c-Fos expression compared to control animals indicating that dopamine neurons are still activated in the 1-h SD group despite the exhaustion of dopamine. This finding suggests that this range (2-5-fold) of neuronal activation may serve as a marker of SD.

Pars philologica

Invokaatio: I.N.D.

TARINAT JA ELÄMÄ Rättäkitti Tepon talossa 1800-1900-luvuilla

TURUN YLIOPISTO Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos / Humanistinen tiedekunta SYRJÄLÄ, HELI: Tarinat ja elämä. Rättäkitti Tepon talossa 1800–1900-luvuilla Pro gradu -tutkielma, 110 sivua, 3 liitesivua Kulttuurihistoria Kesäkuu 2015 Rättäkitti-noidasta kerrottuja tarinoita on talletettu arkistoihin yli sadan vuoden ajan. Rättäkitin on monissa tarinoissa kerrottu olevan Ypäjällä sijaitsevan Mannisten kylän Tepon talon emäntä. Tarkastelen tässä tutkielmassa Rättäkitistä kerrottujen tarinoiden liittymistä Tepon talon arkiseen elämään ja asukkaisiin sekä pohdin syitä, mistä nämä liitokset voivat johtua. Tutkimuksen kohteena ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistosta sekä muista lähteistä löytyneet Rättäkitistä kertovat tarinat ja tulkinnat. Toisen suuren lähdeaineistoryhmän muodostavat kirkonkirjat, joista olen etsinyt tietoa Tepon talon asukkaista sekä heidän sosiaalisista suhteistaan. Lisäksi olen tehnyt tutkimusta varten haastatteluja. Tutkimuksen tarkoituksena on lähdeaineistojen avulla kartoittaa elämää Tepon talossa Rättäkitti-tarinoiden taustalla sekä tulkita tarinoita uudesta näkökulmasta historiallista todellisuutta vasten. Vastausten löytämiseksi olen käsitellyt aineistoa useilla eri tavoilla. Tarinoiden tulkin- taan olen käyttänyt sekä tilastollisia menetelmiä että lähilukua ja vertailua. Tepon talon asukkaisiin ja elämään olen tutustunut niin muistitietohistorian, sukututkimuksen kuin kartta-aineiston tulkinnan avulla. Rättäkitin hahmoa ja tarinoiden taustoja olen selvittä- nyt eri katsantokannoista hyödyntämällä mikrohistoriaa sekä mentaliteettien, mielen- maiseman ja kansanomaisen maailmankuvan käsitteitä. Rättäkitistä kertovien uskomustarinoiden taustalta on löydettävissä yhteyksiä todellisiin, historiallisiin tapahtumiin. Maailman modernisoituminen, arkisen elinpiirin muuttumi- nen sekä monet ajatusmaailmaa koskevat muutokset vaikuttivat siihen, että tarinat syn- tyivät. Tepon taloon ne liitettiin mahdollisesti siellä tapahtuneiden ikävien asioiden seu- rauksena ja lisäksi talosta löytyi henkilö tai henkilöitä, joihin tarinoiden tapahtumat oli helppo yhdistää. Kansainvälisistä vaellustarinoista muodostuneet Rättäkitti-tarinat sisäl- tävät paljon viittauksia 1800-luvun tapahtumiin, joten ne lienee liitetty Loimaan seudul- la eläneeseen henkilöön vasta silloin. Varmuutta Rättäkitin oikeasta henkilöstä ei lähdeaineistosta ole löydettävissä, mutta tekstissäni ehdotan yhtä henkilöä tarinoiden alkulähteeksi. Rättäkitti oli mahdollisesti henkilön lisä- tai lempinimi, jota ei koskaan kirjattu virallisiin asiakirjoihin. Tarinoiden taustalta löytyy mielenkiintoisia yhtymäkohtia kansanuskomuksiin, noituuteen ja arjen mielenmaisemaan. Historia ja tarinat kohtaavat, vaikka yliluonnollisiin tarinoihin pitää välillä vain uskoa.

Lapuan kihlakunta Waasan lääniä Karta öfver Lappo härad i Vasa län / upprättad å öfverstyrelsen för landtmäteriet åren 1900-1903

0-meridiaani : Helsinki.

Parrut pystyyn ja pärettä päälle, niin kyllä se aikansa kestää!” – Liedon talousrakennukset 1800-luvulta 1900-luvun puoliväliin

Käsittelen tutkielmassani lietolaisia maatalousrakennuksia, eli karjasuojia, riihiä, latoja, aittoja, vajoja, myllyjä ja sahoja noin sadan vuoden ajanjaksolta 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun puoliväliin. Tutkimusaineistoinani toimivat Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? – Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihankkeen myötä kerätyt rakennusinventointiaineistot, haastattelut, kenttätyössä tekemäni havainnot sekä kansatieteellinen rakennuskirjallisuus. Tutkimukseni vastaa kysymyksiin ”Minkälaisia talousrakennuksia Liedon vanhaan rakennuskantaan on kuulunut?” ja ”Miksi ne ovat jääneet pois käytöstä?”. Tutkimusmetodini on ollut aineistolähtöinen analyysi, jossa olen tarkastellut dokumentointihankkeessa talletettuja aineistoja kirjallisuuden ja haastattelujen avulla. Tutkimukseni alkaa katsauksella aineistojen muodostumisesta ja aiheen valintaan johtaneista syistä. Itsereflektiossa kerron kuinka olen päätynyt tutkimani aiheen pariin. Seuraavaksi esittelen työssäni Liedon vanhaan rakennuskantaan kuuluneet rakennustyypit ja selvitän, miksi ne ovat jääneet pois käytöstä. Sen jälkeen käyn läpi muita Onks tääl? -hankkeen myötä havaittuja lietolaiseen maisemaan kuuluneita rakenteita ja kulttuurimaiseman osia. Tutkielmani lopussa rekonstruoin käsittelemieni aineistojen perusteella lietolaisen kulttuurimaiseman kahtena eri ajankohtana, 1800-luvun lopulla ja 1950-luvulla. Kirjoitan rekonstruktiossa auki tutkimusteni myötä saamani tiedot siitä, miltä lietolainen maisema on todennäköisesti näinä aikoina näyttänyt ja mitkä ovat näkyvimmät muutokset näiden kahden aikakauden välillä. Pro gradustani selviää, että vanhaan maatalouskulttuuriin kuuluneet talousrakennukset on hylätty käytöstä koneellistumisen ja maatalouden modernisoitumisen vuoksi. Maanviljelys ja maidontuotanto kehittyivät kiivaalla tahdilla 1900-luvun alussa ja koneellistuminen voimistui sotavuosien jälkeen. Talousrakennukset jäivät liian pieniksi suurentuneen maatalouskoneiston säilyttämiseen, eivätkä ne enää vastanneet uusien tuotantoeläinten hoidosta asetettuja määräyksiä. Elinkeinorakenne muuttui siten, ettei joka tilalla enää viljelty maata ja pidetty karjaa. Niillä tiloilla, joilla maanviljelys jatkui, tarvittiin yhä suurempia rakennuksia ja modernimpaa kalustoa. Navettojen rakenteissa oli huomioitava lainsäädäntö, joka kielsi maidontuotannon vanhan maatalouden aikaisissa rakenteissa. Osa vanhasta rakennuskannasta on säilytetty nostalgisista syistä, mutta suurin osa vanhan maatalouden rakennuksista on purettu tarpeettomina.

Julgar sem preceptivas, julgar pelo universal: glosas modernistas a Kant

Este artigo busca pensar os juízos estéticos da Terceira crítica de Kant, em relação aos discursos sobre a arte moderna. Propomos, de maneira didática, relacionar tais juízos kantianos à utopia da modernidade e às suas consequências (e críticas) contemporâneas. Não tencionamos, porém, fazer uma análise pormenorizada do pensamento de Kant, propriamente, mas expor as várias glosas que este recebeu, ao inaugurar um outro espaço para a Estética, principalmente no que se refere à arena comunitária na qual se agenciam os juízos e que torna possível uma arte ao mesmo tempo universal e sem regras fixas. Mais do que pensar a arte como "livre jogo", ou como "bela" e como "finalidade sem fim", pontos nodais da crítica de Kant, sem dúvida, interessa-nos investigar a perspectiva autorreflexiva que os juízos estéticos permitem. A interpretação do objeto-arte moderno não seria, em última instância, o exercício comunitário de um juízo?

A Valencior Pars no defensor pacis de Marsílio de Pádua

Marsílio de Pádua (1280-1343) foi um pensador da Idade Média que escreveu duas obras de filosofia política que influenciaram a modernidade. Este estudo analisa o termo valencior pars, da obra Defensor Pacis. Marsílio parece definir essa parte preponderante como sendo a representação do conjunto dos cidadãos que não tem uma natureza débil. Isso sugere que a valencior pars é tanto qualitativamente superior quanto uma maioria numérica dos cidadãos. O apelo a uma mistura de considerações quantitativas e qualitativas era familiar no contexto das eleições medievais da Igreja, que geralmente apoiava a parte maior e mais razoável (maior et saniors pars) das instituições eleitorais. Marsílio sugere que a valencior pars pode ser identificada com o costume honrado do governo, entretanto, parece que a mesma corresponde a qualquer parte da coletividade cuja decisão eleitoral é decisiva. Nesse sentido, o filósofo paduano está de acordo com a análise original de Aristóteles.

Por uma antropologia de alcance universal

Partindo do pressuposto de que a antropologia e a educação tomam o homem como base comun de reflexão, o texto propõe uma discussão sobre as possíveis diferenças entre as abordagens desses campos do conhecimento, considerando a escolha do lugar teórico a partir do qual uma propósta investigativa é conduzida como o aspecto decisivo da questão. A discussão é estruturada a partir de uma crítica ao discurso pós-moderno que adere ao relativismo - historicamente associado ao sucesso público da antropologia no estudo da diversidade -, e se espraia por todas as ciências humanas no embalo do que se convencionou chamar de "crise de paradigmas", Argumenta-se que sem abrir da característica que dirige o trabalho dos antropólogos, qual seja, o profundo conhecimento de objetos singulares, não se pode furtar ao compromisso científico de inseri-los num contexto mais amplo de compreensão, numa perspectiva passível de encontrar ressonância entre outros pesquisadores sociais. A articulação dos valores universais e das especificidades culturais enquanto dimensões de uma mesma realidade, além de ser uma exigência teórica, impõe-se praticamente na medida em que a democracia passa a ser desafiada pelo movimento global da pobreza, exclusão social e surgimento de particularismos absolutos.