991 resultados para Drama, English (Collections)
Resumo:
That English is the lingua franca of today's science is an indisputable fact. Publication in English in international journals is a pre-requisite for a research paper to gain visibility in academia. However, English proficiency appears to be taken for granted in the scientific community, though this language can be a hurdle for a number of authors, particularly from non-native English-speaking countries. The influence of English proficiency on the publication output of Brazilian authors has never been assessed. We report our preliminary data on the relationship between the English proficiency of 51,223 researchers registered in the CNPq database and their publication output in international journals. We have found that publication rates are higher for those authors with good command of English, particularly written English. Although our research is still underway and our results are preliminary, they suggest that the correlation between written English proficiency and research productivity should not be underestimated. We also present the comments of some Brazilian scientists with high publication records on the relevance of communication skills to the scientific enterprise.
Resumo:
Tämä soveltavan kielitieteen ja kielitaidon arvioinnin toimintatutkimus tarkasteli kieliportfolion ominaisuuksia ja mahdollisuuksia nuorten oppijoiden englannin kielen arvioinnissa kahdessa eri oppimiskontekstissa: englanti oppiaineena (EFL) ja kaksikielinen sisällönopetus (CLIL). Tutkielman itsenäiset, kahteen eri englannin kielen rekisteriin (arkikieli ja akateeminen kieli) kohdistuneet portfoliokokeilut olivat erillisiä tapaustutkimuksia. Molemmat portfoliot perustuivat väljästi Eurooppalaiseen kielisalkkumalliin, ja ne olivat osa tutkielmantekijän luokkaopetusta ja -toimintaa. EFL -portfoliokokeilu 9-10-vuotiaille kolmasluokkalaisille toteutettiin marraskuun 2011 ja toukokuun 2012 välisenä aikana, kun CLIL -portfoliokokeilu n. 7-9-vuotiallle ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille kesti kaksi lukuvuotta 2012–2014. Molemmissa kokeiluissa myös oppilaiden vanhemmat kuuluivat tutkimusjoukkoon, samoin CLIL -portfolion toteutuksessa avustaneet ja opettajanäkökulmaa edustaneet opettajaopiskelijat. Portfoliokokeilun aloitti myös kaksi muuta CLIL -opettajaa, mutta kumpikin kokeilu päättyi alkuvaiheeseensa. Tarkemman tarkastelun kohteina olivat tutkimuksen osallistujien kokemukset ja mielipiteet portfoliokokeiluista. Erityisesti tavoitteena oli selvittää, miten informatiivisena englannin kielitaidon indikaattorina kieliportfoliota pidettiin. Myös kehitysehdotuksia kerättiin. Trianguloitu aineisto koottiin sekä puolistrukturoiduin kyselyin että vapaaehtoisin teemahaastatteluin, jotka äänitettiin. EFL -aineisto koostui 18 oppilaskyselystä, 17 huoltajakyselystä ja 7 oppilashaastattelusta. CLIL -aineistoon sisältyi 19 oppilaskyselyä, 18 huoltajakyselyä, 7 oppilashaastattelua ja yksi opettajaopiskelijoiden (N=3) ryhmähaastattelu. Aineisto analysoitiin pääosin kvalitatiivisin menetelmin temaattisen sisältöanalyysin keinoin, mutta myös laskien frekvenssejä ja prosenttisosuuksia. Osallistujien mielipiteet ja kokemukset olivat hyvin samankaltaiset ja positiiviset kummassakin portfoliokokeilussa. Merkittävä enemmistö sekä oppilaista että huoltajista koki, että portfolion avulla on mahdollista osoittaa englannin kielitaitoa ja sen kehittymistä. Oppilaat kuvailivat portfoliotyötä hauskaksi ja kivaksi, ja heidän mielestään portfoliotehtävien pitäisi olla tarpeeksi haastavia, sisältää taiteellisia ja luovia elementtejä sekä kohdistua tuttuihin, mielenkiintoisiin aiheisiin. He totesivat, että portfolion avulla voi oppia lisää kieltä. Vanhempien mielestä portfolio kertoo koulun vieraiksi jääneistä oppisisällöistä, auttaa ymmärtämään lapsen ajatusmaailmaa ja motivaatiotasoa sekä paljastaa heidän kielitaidostaan uusia ulottuvuuksia. Opettajaopiskelijat havaitsivat, että portfolion avulla voi tutustua oppilaiden kieli- ja kulttuuritaustoihin sekä kartoittaa heidän kielellisiä tarpeitaan. Tämän tutkielman teoreettisen tarkastelun ja tulosten mukaan kieliportfolio tukee erinomaisesti uuden Perusopetuksen Opetussuunnitelman (NCC 2014) tavoitteita ja arvioinnin uudistuspyrkimyksiä sekä lainsäädännön arvioinnille asettamia edellytyksiä. Portfolio on erittäin suositeltava nuorten oppijoiden kielitaidon arviointimenetelmä perinteisten rinnalle.
Resumo:
The presentation consists of work-in-progress metrics of #digitalkoot, the crowdsourcing project launched by National Library of Finland
Resumo:
Tutkimuksessani tarkastelen myöhäiskeskiaikaisen maailmanhistoriateoksen, Ranulph Higdenin Polychroniconin, materiaalisia ilmentymiä. Vertailuun valittiin kaksi käsikirjoitusta, jotka sisältävät John Trevisan keskienglanninkielisen käännöksen kyseisestä teoksesta. Tutkielman lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan käsikirjoitusten ja painettujen kirjojen välisistä eroista huolimatta myös ensin mainittuja voidaan tutkia kirjoina eli lukijan kohtaamina fyysisinä esineinä, jotka sisältävät varsinaisen tekstin lisäksi tekstuaalisia ja visuaalisia elementtejä, joilla tekstiä jäsennellään ja esitellään lukijalle ja jotka vaikuttavat lukijan lukukokemukseen ja ohjaavat lukuprosessia. Näiden elementtien kuvaamiseen ja analysointiin olen soveltanut Gérard Genetten parateksti-käsitettä, jonka käyttö käsikirjoitusten tutkimuksessa on toistaiseksi ollut vähäistä. Tutkielman tavoitteena on historiallisen pragmatiikan mukaisesti ottaa huomioon tekstien fyysinen ja sosiaalinen konteksti. Näkökulma painottuu vuorovaikutukseen kirjan tuottajien ja sen lukijoiden välillä, ja tutkielman tarkoitus on paitsi selvittää, millaisia elementtejä käsikirjoituksista löytyy lukijan lukuprosessia ohjaamaan ja tukemaan, myös tarkastella lukijoiden itsensä tekemiä merkintöjä. Tutkimustulokset osoittavat, että lukijoiden merkinnät noudattelivat osin samoja muotoja ja käyttötarkoituksia kuin kirjurien valmiiksi täydentämät elementit (esim. glossat) käsikirjoituksissa, mutta joitakin elementtejä täydennettiin mahdollisesti myös painettujen kirjojen myötä yleistyneiden käytäntöjen pohjalta. Analyysissani tarkastelen lähemmin myös teokseen liitettyjä esipuheita ja muita tekstejä tarkoituksenani selvittää, mitkä niistä voidaan luokitella parateksteiksi ja mikä merkitys niillä on kokonaisuuden kannalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tekijän ja kääntäjän esipuheista löytyivät kaikki Genetten määrittämät kriteerit, kun taas aineiston toiseen käsikirjoitukseen sisältyvät muiden kirjoittajien tekstit eivät ole luokiteltavissa parateksteiksi, vaikka ne ulkoisesti sellaisilta vaikuttavat ja vaikka niistä on tullut paratekstien kaltainen kiinteä osa Polychroniconia.
Resumo:
Tässä sivuaineen tutkielmassa tarkasteltiin englannin kielen sanaston kehitystä lukion vieraan kielen syventävän suullisen kurssin aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, miten oppilaiden sanastollinen rikkaus muuttuu puhutussa kielessä. Sanastollista rikkautta analysoitiin sanastollisen variaation ja sanastollisen tiheyden mittareilla. Työssä hyödynnettiin pitkittäistutkimusasetelmaa eli verrattiin yhden oppilasryhmän puhetta sekä ennen lukion englannin kielen suullista kurssia että sen jälkeen. Osanottajia oli yhteensä yhdeksän, jotka kaikki olivat lukion toisella vuosikurssilla. Osallistujien tekemät suulliset testit olivat osa Turun yliopiston keräämää tutkimuskäyttöön tarkoitettua materiaalia. Äänitteistä tehdyt transkriptiot muokattiin tätä tutkimusta varten sopiviksi, jonka jälkeen niistä mitattiin sanastollista rikkautta erilaisilla mittareilla. Aineistoa tutkittiin määrällisin menetelmin. Tulokset osoittavat, että keskimääräisesti sekä puheen sanastollinen variaatio että sanastollinen tiheys kehittyivät kurssin aikana hiukan. Toisin sanoen oppilaat käyttivät kurssin jälkeen tehdyssä testissä aavistuksen verran monipuolisempaa sanastoa, ja sisältösanojen osuus kieliopillisiin sanoihin nähden oli hieman suurempi kuin ennen kurssia. Kurssin aikana oppilaiden aktiivisessa sanavarastossa tapahtunut kehitys ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää. Lisäksi tutkimus osoitti, että osallistujien väliset erot olivat suuria, mutta erot tasoittuivat jonkin verran kurssin jälkeen. Tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa englannin kielen suullisen kurssin sekä lisänneen oppilaiden sanastollista rikkautta että tasoittaneen yksilöllisiä eroja, yhdessä monien muiden mahdollisten tekijöiden kanssa. Tutkimusotoksen pienuuden vuoksi tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää. Jatkossa olisi mielenkiintoista laajentaa tutkimusnäkökulmaa koskemaan muitakin sanastollisen rikkauden osa-alueita kuten sanastollista sofistikaatiota. Olisi myös mielenkiintoista sisällyttää tutkimukseen oppilaiden passsiivisen sanavaraston mittaaminen ja mahdollisesti tutkia englannin kielen suullisen kurssin vaikutuksia oppilaiden suullisen kielitaidon kehittymiseen laajemminkin kuin vain sanavaraston osalta.
Resumo:
This is a philologically oriented thesis which studies the possible adoption of a grammatical feature from one language into another from historical linguistic perspective. The foci of the study are, on the one hand, the Latin gerund and gerundive and, on the other hand, the English gerund. The material of this study consists of excerpts from two British history narratives in Latin and from the Old English and Middle English translations of these history narratives. The British history narratives selected for the material of this thesis are the 8th century Historia ecclesiastica gentis Anglorum by Bede and the 14th century Polychronicon by Ranulf Higden. Historia ecclesiastica gentis Anglorum has been compared with its Old English translation from the 11th century, the author of which is unknown. The Polychronicon, on the other hand, has been compared with two different Middle English translations: one from the 14th century, by John Trevisa; the other from the 15th century, the author of which is also unknown. The purpose of this thesis is to investigate whether the gerund, which was adopted into English by the Middle English period, has been used to translate the Latin gerunds and gerundives. At the basis of the study is the hypothesis that the English gerund has been used to translate the Latin gerunds and gerundives at least occasionally. The methodology of this thesis consists of detailed and qualitative study of the primary material. The primary material has been studied from synchronic, diachronic and paratextual perspective. The results of this thesis confirm that the English gerund has occasionally been used to translate the Latin gerunds and gerundives. The instances that confirm with the hypothesis are so rare, however, that the relationship between the English gerund and the Latin gerund and gerundive seems to be indirect or at least enshadowed by wide-ranging grammatical differences.
Resumo:
Apresentam-se aqui as idéias sobre dramaturgia de Álvares de Azevedo expostas de forma direta principalmente em Carta sobre a atualidade do teatro entre nós e no prefácio a Macário. Em seguida, desenvolve-se uma análise de Um cadáver de poeta procurando ilustrar a teoria do gênero dramático defendida por Puff, o narrador de Macário.
Resumo:
Innovative and unconventional, Pulitzer Prize-winning playwright Suzan-Lori Parks belongs to the continuum of African American playwrights who have contributed to the quest/ion – the quest for and question – of identities for African Americans. Her plays are sites in which the quest/ion of identities for African Americans is pursued, raised and enacted. She makes use of both page and stage to emphasize the exigency of reshaping African Americans’ identities through questioning the dominant ideologies and metanarratives, delegitimizing some of the prevailing stereotypes imposed on them, drawing out the complicity of the media in perpetuating racism, evoking slavery, lynching and their aftereffects, rehistoricizing African American history, catalyzing reflections on the various intersections of sex, race, class and gender orientations, and proffering alternative perspectives to help readers think more critically about issues facing African Americans. In my dissertation, I approach three plays by Parks – The Death of the Last Black Man in the Whole Entire World (1990), Venus (1996) and Fucking A (2000) – from the standpoints of postmodern drama and African American feminism with a focus on the terrains that reflect the quest/ion of identities for African Americans, especially African American women. I argue that postmodern drama and African American feminism provide the ground for Parks to promote the development of a political agenda in order to call into question a number of dominant ideologies and metanarratives with regard to African Americans and draw upon the roles of those metanarratives as a powerful apparatus of racial and sexual oppressions. I also explore how Parks engages with postmodern drama and African American feminism to incorporate her own mininarratives in the dominant discourses. I argue that Parks in these plays uses postmodern drama and African American feminism to encourage reflections on intersectionality in order to reveal the concerns of African Americans, particularly African American women. Her plays challenge the dominant order of hierarchy and patriarchy, while in some cases urging unity and solidarity between African American men and women by showing how unity and solidarity can help them confront race, class and gender oppressions. Furthermore, I discuss how the utilization of postmodern techniques and devices helps Parks to transform the conventional features of playwriting, to create incredulity toward the dominant systems of oppression and to incorporate her mininarratives within the context of dominant discourses.
Resumo:
1892/12 (T1,N1)-1893/06 (T1,N9).
Resumo:
1893/07 (T2,N10)-1893/10 (T2,N13).
Resumo:
Donateur : Bonaparte, Roland (1858-1924)
Resumo:
Collectionneur : Millin, Aubin-Louis (1759-1818)
Resumo:
Comprend : [Correspondance inédite] ; Lettres ; Correspondances inédites...
Resumo:
Comprend : [Correspondance inédite] ; Lettres ; Correspondances inédites...