Micromeasurement of total and regional CO2 productions in the one-day-old chick embryo.

A conductometric micromethod combined with image analysis system has been developed allowing to determine the CO2 production within 'two-dimensional' tissues, i.e., flat and thin cell layers or epithelial sheets. The preparation was mounted into an airtight chamber separated in two compartments by a thin silicone membrane permeable to gases. The lower compartment contained the nutritive medium and the preparation. The upper compartment and a conductivity measuring capillary connected in series were perfused with a solution of Ba(OH)2. The CO2 produced by the tissue precipitated as BaCO3 and the resulting decrease of electrical conductivity was linearly related to the total CO2 production. In addition, the pattern of CO2 production was directly observable as the BaCO3 crystals formed upon the silicone membrane over the regions which produced CO2. The spatial distribution of the crystals was quantified by video image processing and the regional CO2 production evaluated with a spatial resolution of 100 microns. This new microtechnique was originally developed to study the CO2 production in the early chick blastoderm which is a disc 1-5 cells thick. At the stage of young neurula the CO2 production was found to be 235 +/- 37 nmol.h-1 (mean +/- SD; n = 10) per blastoderm and large variations of local CO2 production were detected from one region to another (from 0.6 to 6.5 nmol.h-1.mm-2). These results indicate a high metabolic and functional differentiation of cells within the blastoderm. The possible applications and improvements of such a microtechnique are discussed.

Maternal exposure to polychlorinated biphenyls and the secondary sex ratio: an occupational cohort study.

Background: Though commercial production of polychlorinated biphenyls was banned in the United States in 1977, exposure continues due to their environmental persistence. Several studies have examined the associationbetween environmental polychlorinated biphenyl exposure and modulations of the secondary sex ratio, with conflicting results.Objective: Our objective was to evaluate the association between maternal preconceptional occupational polychlorinated biphenyl exposure and the secondary sex ratio.Methods: We examined primipara singleton births of 2595 women, who worked in three capacitor plants at least one year during the period polychlorinated biphenyls were used. Cumulative estimated maternal occupationalpolychlorinated biphenyl exposure at the time of the infant's conception was calculated from plant-specific job exposure matrices. A logistic regression analysis was used to evaluate the association between maternalpolychlorinated biphenyl exposure and male sex at birth (yes/no).Results: Maternal body mass index at age 20, smoking status, and race did not vary between those occupationally exposed and those unexposed before the child's conception. Polychlorinated biphenyl-exposed mothers were, however, more likely to have used oral contraceptives and to have been older at the birth of their first child than non-occupationally exposed women. Among 1506 infants liveborn to polychlorinated biphenyl-exposedprimiparous women, 49.8% were male; compared to 49.9% among those not exposed (n = 1089). Multivariate analyses controlling for mother's age and year of birth found no significant association between the odds of amale birth and mother's cumulative estimated polychlorinated biphenyl exposure to time of conception.Conclusions: Based on these data, we find no evidence of altered sex ratio among children born to primiparous polychlorinated biphenyl-exposed female workers.

Uutta ja vanhaa tulkintaa kansalaisuudesta ja sukupuolesta : vuosikokousesitelmä Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran vuosikokouksessa 27.3.2007 Joensuussa.

Ajankohtaista

Alkoholinkäyttö ja tupakointi raskauden aikana - haaste hoitohenkilökunnalle

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka tärkeänä Pietarin synnytyslaitos nro 9:n hoitohenkilökunta pitää potilasohjauksen eri osa-alueita raskaus-, synnytys- ja lapsivuodeaikana, sekä kuinka hoito toteutuu lapsivuodeosastolla. Suoritettu kysely oli samalla myös hankkeen loppukartoitus. Työ on osa moniammatillista yhteistyöhanketta (2003 -2007) Suomen ja Venäjän välillä. Teoreettisen viitekehyksen avulla tuodaan esille raskaudenaikaisen alkoholinkäytön ja tupakoinnin riskejä lääketieteellisestä näkökulmasta sekä selvitetään keinoja ohjata alkoholia käyttäviä tai tupakoivia raskaana olevia naisia ja perheitä. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella 1.11-8.11.2006 Pietarin synnytyslaitos nro 9:n hoitohenkilökunnalta (n = 99). Vastanneet olivat kätilöitä tai sairaanhoitajia. Tulosten analysointi tehtiin SPSS for Windows 15 -ohjelmalla. Yleisesti ottaen vastaajat pitivät merkityksellisenä ohjata ja tukea äitejä sairaalassa sekä keskustella raskauteen, synnytykseen ja kotiutumiseen liittyvistä asioista. Vastanneiden mukaan äitejä kannustettiin omatoimisuuteen ja he saivat osallistua hoidon suunnitteluun. Ilmapiiri koettiin leppoisaksi ja mukavaksi sekä kannustavaksi ja tukevaksi, mutta myös synnyttäjää ja perhettä holhoavaksi. Kyselyssä kartoitetut potilasohjauksen kehittämisehdotukset kohdistuivat lähinnä henkilö- ja materiaaliresurssien lisäämiseen. Henkilökunnasta 77 % oli saanut WHO:n imetysohjaajakoulutuksen. Muista osa-alueista poiketen lähes 23 % vastanneista ei pitänyt lainkaan tärkeänä keskustella alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista raskaus- ja lapsivuodeaikana. Vastaava luku vuoden 2004 alkukartoituksessa oli 40 %. Tulosten mukaan imetysohjaajakoulutuksen saannilla, koulutuksen pituudella tai iällä ei ollut merkitystä sen suhteen, pitikö tärkeänä keskustella alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista äitien kanssa. Sen sijaan ne vastanneet, jotka eivät kokeneet tärkeäksi keskustella alkoholinkäytöstä, eivät kokeneet sen tärkeämmäksi myöskään tupakoinnista keskustelemista. Opinnäytetyö antaa tietoa Pietarin synnytyslaitos nro 9:n hoidon nykytilanteesta. Se tarjoaa valmiuksia alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista ohjaamiseen sekä äitien raittiudessa ja savuttomuudessa pysymisen tukemiseen. Näin voidaan parantaa sekä syntyvien lasten että äitien itsensä terveyttä. Jatkossa olisi tärkeää selvittää miksi hoitotyöntekijät eivät osaa tai koe tarpeelliseksi keskustella alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista äitien kanssa. Myös raskaana olevien naisten alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista kaivattaisiin lisäselvitystä ilmiön ymmärtämiseksi ja selittämiseksi, sekä tehokkaiden interventiokeinojen löytämiseksi.

Occupational exposure to diisononyl phthalate (DiNP) in polyvinyl chloride processing operations

PURPOSE: Diisononyl phthalate (DiNP) is primarily used as a plasticizer in polyvinyl chloride (PVC) materials. While information is available on general population exposure to DiNP, occupational exposure data are lacking. We present DiNP metabolite urinary concentrations in PVC processing workers, estimate DiNP daily intake for these workers, and compare worker estimates to other populations. METHODS: We assessed DiNP exposure in participants from two companies that manufactured PVC materials, a PVC film manufacturer (n = 25) and a PVC custom compounder (n = 12). A mid-shift and end-shift urine sample was collected from each participant and analyzed for the DiNP metabolite mono(carboxy-isooctyl) phthalate (MCiOP). Mixed models were used to assess the effect on MCiOP concentrations of a worker being assigned to (1) a task using DiNP and (2) a shift where DiNP was used. A simple pharmacokinetic model was used to estimate DiNP daily intake from the MCiOP concentrations. RESULTS: Creatinine-adjusted MCiOP urinary concentrations ranged from 0.42-80 μg/g in PVC film and from 1.11-13.4 μg/g in PVC compounding. PVC film participants who worked on a task using DiNP (n = 7) had the highest MCiOP geometric mean (GM) end-shift concentration (25.2 μg/g), followed by participants who worked on a shift where DiNP was used (n = 11) (17.7 μg/g) as compared to participants with no task (2.92 μg/g) or shift (2.08 μg/g) exposure to DiNP. The GM end-shift MCiOP concentration in PVC compounding participants (4.80 μg/g) was comparable to PVC film participants with no task or shift exposure to DiNP. Because no PVC compounding participants were assigned to tasks using DINP on the day sampled, DiNP exposure in this company may be underestimated. The highest DiNP intake estimate was 26 μg/kg/day. CONCLUSION: Occupational exposure to DiNP associated with PVC film manufacturing tasks were substantially higher (sixfold to tenfold) than adult general population exposures; however, all daily intake estimates were less than 25% of current United States or European acceptable or tolerable daily intake estimates. Further characterization of DiNP occupational exposures in other industries is recommended.

Potassium channel KCNH2 K897T polymorphism and cardiac repolarization during exercise test: The Finnish Cardiovascular Study.

Scand J Clin Lab Invest. 2007 Aug 1;:1-11 [Epub ahead of print]