A phonological and tonal analysis of Samue using Optimality Theory

The topic of the present doctoral dissertation is the analysis of the phonological and tonal structures of a previously largely undescribed language, namely Samue. It is a Gur language belonging to the Niger-Congo language phulym, which is spoken in Burkina Faso. The data were collected during the fieldwork period in a Sama village; the data include 1800 lexical items, thousands of elicited sentences and 30 oral texts. The data were first transcribed phonetically and then the phonological and tonal analyses were conducted. The results show that the phonological system of Samue with the phoneme inventory and phonological processes has the same characteristics as other related Gur languages, although some particularities were found, such as the voicing and lenition of stop consonants in medial positions. Tonal analysis revealed three level tones, which have both lexical and grammatical functions. A particularity of the tonal system is the regressive Mid tone spreading in the verb phrase. The theoretical framework used in the study is Optimality theory. Optimality theory is rarely used in the analysis of an entire language system, and thus an objective was to see whether the theory was applicable to this type of work. Within the tonal analysis especially, some language specific constraints had to be created, although the basic Optimality Theory principle is the universal nature of the constraints. These constraints define the well-formedness of the language structures and they are differently ranked in different languages. This study gives new insights about typological phenomena in Gur languages. It is also a fundamental starting point for the Samue language in relation to the establishment of an orthography. From the theoretical point of view, the study proves that Optimality theory is largely applicable in the analysis of an entire sound system.

Oral verrucous lesions – a search for PVL

Proliferatiivinen verrukoottinen leukoplakia (PVL) esiintyy yhtenä laajana tai useampana verrukoottisena, valkoisena muutoksena suun limakalvoilla. PVL on aggressiivinen limakalvomuutos, joka ei usein vastaa hoitoihin, uusii herkästi ja sillä on muita leukoplakioita suurempi pahanlaatuistumistaipumus. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa PVL:sta ja sen ilmentymisestä ja kehittymisestä sekä arvioida kriittisesti PVL:n diagnostiikkaa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus suoritettiin etsimällä Pubmed-tietokannan kirjallisuushaulla kaikki englannin kielellä raportoidut ja vertaisarvioidut PVL- potilastapaukset 2000 – 2013. PVL voi histologisesti esiintyä myös verrukoottisena hyperplasiana (VH), joten myös nämä tapaukset sisällytettiin aineistoon. Kaikkiaan 54 artikkelia täytti sisäänottokriteerit. Näissä oli yhteensä 388 PVL- ja 848 VH-tapausta. Lisäksi kerättiin kaikki Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen suupatologian osastolla histologisesti diagnosoidut vastaavat suun VH-muutokset 2000 – 2013. Kirjallisuudesta havaittiin, että PVL esiintyi useammin naisilla (2,2 : 1), kun taas VH esiintyi useammin miehillä (1 : 3,8). Tupakointi ei näyttänyt liittyvän PVL:aan (30 %), kun taas VH:aan se näytti selkeämmin liittyvän (83 %). PVL:n yleisin sijainti oli ikenellä (59 %) ja suurin osa VH-muutoksista esiintyi posken limakalvolla (51 %). PVL-potilaista 47 %:lla ja VH-potilaista 5 %:lla todettiin seurannassa pahanlaatuinen kasvain. Turun yliopiston suupatologian osastolla diagnosoituja VH-tapauksia oli 13 vuoden aikana 29. Naisten osuus sairastuneista oli suurempi kuin miesten (1,4 : 1). Muutokset esiintyivät yleisimmin kielen limakalvolla (48 %) ja poskessa (34 %). Yhdessä tapauksessa kehittyi pahanlaatuinen kasvain (3 %). Tutkimuksessa todettiin, että PVL- ja VH-muutokset poikkeavat toisistaan sukupuolijakauman, tupakoinnin ja pahanlaatuistumisen osalta. Ongelmana katsauksessa olivat tietojen puutteellisuus ja raportoinnin heterogeenisyys kirjallisuudessa. PVL- ja VH-tutkimuksessa tulisikin panostaa yhteneviin diagnostisiin kriteereihin, jotta materiaalit olisivat vertailukelpoisia. Potilaan kannalta PVL:n ja VH:n varhainen diagnosointi ja huolellinen seuranta ovat olennaisen tärkeitä asioita.

Rikosten esitutkintaan liittyvien toimivaltuussäännösten kehittyminen Rajavartiolaitoksessa 2000-luvulla

Rajavartiolaitos kuuluu Suomen sisäisen turvallisuuden järjestelmään ja se on myös tärkeä osa ulkoista turvallisuusjärjestelmää. Rajavartiolaitoksen keskeisimpiin perustehtäviin kuuluu Suomen rajojen rajavalvonta sekä rajanylityspaikoilla tapahtuva henkilöiden maahantulo- ja maastalähtövalvontaan liittyvät rajanylityspaikoilla suoritettavat rajatarkastukset. Nyt käsillä olevan tutkimuksen toimivaltuussäännöksiin liittyvä aihepiiri on hyvin ajankohtainen, koska Rajavartiolaitosta koskeva kokonaislakiuudistus astui voimaan 1.9.2005, ja sitä on sovellettu nyt kolmen vuoden ajan. Lakiuudistusten astuessa voimaan pidettiin todennäköisenä esitutkintatehtävien lisääntyvän Rajavartiolaitoksessa. Keskeistä viimeisimmässä lakiuudistuksessa (RvL SK: 578/2005) on se, että Rajavartiolaitoksen mahdollisuutta suorittaa sen päätehtävään liittyvää rikosten esitutkintaa on parannettu niin, että Rajavartiolaitoksella on nyt mahdollisuus suorittaa kiinteästi sen omaan toimialaan kuuluvien vakavien ja laajojen rikosten esitutkinta. Tällaisia rikoksia ovat mm. laiton maahantulo ja ihmiskauppa, sekä niihin liittyvien väärennösrikokset. Rajavartiolaitos kuuluu niin sanottuihin erityisiin esitutkintaviranomaisiin Tullin ja puolustusvoimien ohella. Tämän tutkimuksen tehtävänä on tarkastella rikosten esitutkintaan liittyvien toimivaltuussäännösten kehittymistä Rajavartiolaitoksessa 2000-luvulla. Eduskunta edellytti edellä mainittuun lakiuudistukseen koskevaan hallituksen esitykseen (HE 6/2005 vp) antamassaan vastauksessa (EV 92/2005), että kokonaisuudistuksen toimeenpanoa seurataan tarkoin ja että hallintovaliokunnalle annetaan siitä yksityiskohtainen kirjallinen selvitys korjausehdotuksineen vuoden 2008 loppuun mennessä. Tämän tutkimuksen toisena tehtävänä on tarkastella sitä, miten voimassa olevien toimivaltuussäännösten soveltamisessa käytäntöön on vartiostojen näkökulmasta onnistuttu. Lisäksi tutkimus pyrkii suuntaamaan myös tulevaisuuteen siten, että se kuvaa keskeisiä toimivaltuussäädöksiin liittyviä jatkokehittämistarpeita. Laki korjausehdotuksineen on edennyt hallituksen esitykseksi, jolloin tutkijalla on mahdollisuus selvittää muotoutuuko laki sellaiseksi, kuin sitä soveltavat viranomaiset ovat toivoneet. Tutkimus on aihetta lainopillisesti lähestyvä. Tutkimus nojautuu tutkimuksen aihealuetta aiemmin käsitteleviin tutkimuksiin, lainsäädäntöön ja asiantuntijahaastatteluun. Keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä ovat oikeussäännösten systematisointi ja tulkinta. Koska tutkimus käsittelee vain muutaman viime vuoden voimassa ollutta lakimuutosta ja sen soveltamisesta kertynyttä kokemusta, on luonnollista, että tutkimuksen aihepiristä kertynyt aiempi tutkimusmateriaali on suhteellisen niukkaa. Tässä tutkimuksessa koottu lainopillinen ja kokemuksellinen tieto voi hyödyttää sekä käytännön rajavartiotoiminnassa, johtamistyössä että mahdollisen jatkotutkimuksen suuntaajana. Voimassa oleva laki sisältää edelleen joitakin ongelmakohtia, jotka ovat vaikuttaneet Rajavartiolaitoksen tehokkuuteen rikostorjunnassa. Merkittävimpinä seikkoina näistä tutkimuksessa nousi esille vartiostojen näkökulmasta telepakkokeinojen puute sekä pidättämiseen oikeutettujen virkamiesten aste. Suoritetusta asiantuntijahaastattelusta saadut tulokset tukevat tutkimus-tuloksia. Tutkimuksessa selvisi lisäksi, että tällä hetkellä hallituksen esityksenä (HE 219/2008) olevat rajavartiointia koskevat lait ja niihin liittyvät asetukset vastaavat esitutkinnan näkökulmasta siihen tarpeeseen, joita vartiostot ovat korjausehdotuksissaan esittäneet.

Tuulivoiman mahdollisuudet sähköenergian tuotannossa Suomessa

Tuulivoima on ollut Suomen sähköenergiantuotannossa hyvin pienessä roolissa, mutta tulevaisuudessa sen merkityksen nähdään kasvavan. Euroopan komissio asetti Suomea koskevat energia- ja ilmastopoliittiset vaatimukset ja näiden pohjalta Suomi on määrittänyt tuulivoimantuotannolle uudet tavoitteet koskien vuotta 2020. Tässä kandidaatintyössä selvitetään tuulivoiman mahdollisuuksia Suomen vuodelle 2020 asettamiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Työssä on tarkasteltu Suomen tuulivoimantuotannon nykyistä tilannetta ja uusia tavoitteita sekä tuulivoimakehityksen aikaansaamiseksi esitettyjä toimenpiteitä. Työssä on käytetty energiataloudellista näkökulmaa ja selvitetty tuulivoiman kannattavuutta kehityksen edellytyksenä.

Reservin koulutusjärjestelmän kehittyminen

Suomen puolustusjärjestelmä perustuu yleiseen ja yhtäläiseen asevelvollisuuteen, jonka tarkoituksena on tuottaa riittävä määrä hyvin koulutettuja miehiä ja naisia reserviin. Reserviläisten taitojen ylläpitäminen on oleellinen osa Suomen puolustuksen kokonaisuutta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten reservin koulutusjärjestelmää on järjestelmänä muutettu. Tutkimuksessa ei tarkoituksella liiemmin mennä koulutuksen järjestämisen tai sisällön yksityiskohtiin eikä numeerisiin muutoksiin, vaan näkökulma pidetään järjestelmätasolla. Varsinainen tämän tutkimuksen tarkastelu rajautuu erityisesti 1980, 1990 ja 2000 –luvulla koulutusjärjestelmässä tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkimus on toteuttamistavaltaan virallisasiakirjoihin perustuva asiakirja- ja kirjallisuustutkimus. Reservin koulutusjärjestelmän muotoutumisen voidaan nähdä saaneen alkunsa itsenäistymisen ajoilta. Tällöin Suomelle alettiin muodostaa valtion virallisia sotavoimia ja sitä kautta asevelvollisuus- ja reservijärjestelmä alkoi kehittyä. Nykypäivän kertausharjoituskoulutuksessa on näkyvillä samoja piirteitä kuin alkuaikoina, joten lähtökohtien selvittäminen on välttämätöntä koulutusjärjestelmän muutoksen ja kokonaisuuden hahmottamiseksi. Kertausharjoitusten järjestämisen perusluonne on järjestelmätasolla säilynyt samanlaisena läpi itsenäisyyden ajan nykypäivään saakka. Kun tarkastellaan rakenteellisia muutoksia, ei kertausharjoitusten kehittymisessä ole juurikaan muutoksia havaittavissa. Tehtävä- ja joukkokohtaiset kertausharjoitukset ovat olleet 1930-luvulta asti kertausharjoitusten tärkeimmät elementit. Voidaan todeta, että reservin koulutusjärjestelmässä on tapahtunut runsaasti laajoja ja tärkeitä muutoksia tutkittavalla ajanjaksolla. Tärkeimmät muutokset liittyvät vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen käynnistämiseen 1990-luvulla. Vapaaehtoisuuden kautta reservin koulutukseen on saatu mukaan uusia elementtejä, kuten puolustusvoimien järjestämät vapaaehtoiset harjoitukset ja reserviläisten sitoutuminen maakuntajoukkojen toimintaan. Reserviläisten halukkuus osallistua vapaaehtoiseen toimintaan on edesauttanut sitä, että vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta on tullut kertausharjoitusten ohella tärkein reserviläisten koulutusta edistävistä tekijöistä.

Johtajuuden muutoksen vertailu eri maiden välillä

Tutkielmassa tarkastelen Suomen, Yhdysvaltojen ja Saksan sotilasjohtamisen ja siviilijohtamisen johtajuuden muutosta. Tutkielmassa vertaan, mitä eroavaisuuksia on havaittavissa. Tästä tarkastelunäkökulmasta syntyy tutkimusongelma: Miten johtajuuden muutos on eronnut eri maiden välillä 1944–2008? Tarkastelen yhteiskunnallisia muutoksia kuten poliittisia muutoksia, sotia ja kulttuurin kehittymisestä seuranneita muutoksia ja vertailen niitä tutkimuksessa olevien valtioiden välillä. Haluan tutkia johtamisen muutosta, koska muutosten tunnistaminen mahdollistaa johtajien tehokkaamman kouluttamisen aikaisempien kokemusten pohjalta. Tutkimuksen tarpeen muodostaa yhteiskunnan kiihtyvä muutos. Johtajien ja alaisten suhde muuttuu ulkoisten vaikutteiden vuoksi. Johtamiseen ja johtajuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi olen havainnut esimerkiksi väestön muutokset, korkeakoulutetun väestön määrään kasvun, median käytön, teknologian ja teollisuuden kehittyminen, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon lisääntyminen. Tutkimuksessa ilmeni, että johtajuuden muutos on mennyt entistä suvaitsevampaan ja ihmisläheisempään suuntaan. Yhteiskunnan muutokset ohjaavat johtamista siviiliyrityksissä, Suomen puolustusvoimissa, sekä Saksan ja Yhdysvaltojen armeijoissa.

Portfolio as an Indicator of Young Learners’ English Proficiency in Mainstream Language Instruction (EFL) and Bilingual Content Instruction (CLIL)

Tämä soveltavan kielitieteen ja kielitaidon arvioinnin toimintatutkimus tarkasteli kieliportfolion ominaisuuksia ja mahdollisuuksia nuorten oppijoiden englannin kielen arvioinnissa kahdessa eri oppimiskontekstissa: englanti oppiaineena (EFL) ja kaksikielinen sisällönopetus (CLIL). Tutkielman itsenäiset, kahteen eri englannin kielen rekisteriin (arkikieli ja akateeminen kieli) kohdistuneet portfoliokokeilut olivat erillisiä tapaustutkimuksia. Molemmat portfoliot perustuivat väljästi Eurooppalaiseen kielisalkkumalliin, ja ne olivat osa tutkielmantekijän luokkaopetusta ja -toimintaa. EFL -portfoliokokeilu 9-10-vuotiaille kolmasluokkalaisille toteutettiin marraskuun 2011 ja toukokuun 2012 välisenä aikana, kun CLIL -portfoliokokeilu n. 7-9-vuotiallle ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille kesti kaksi lukuvuotta 2012–2014. Molemmissa kokeiluissa myös oppilaiden vanhemmat kuuluivat tutkimusjoukkoon, samoin CLIL -portfolion toteutuksessa avustaneet ja opettajanäkökulmaa edustaneet opettajaopiskelijat. Portfoliokokeilun aloitti myös kaksi muuta CLIL -opettajaa, mutta kumpikin kokeilu päättyi alkuvaiheeseensa. Tarkemman tarkastelun kohteina olivat tutkimuksen osallistujien kokemukset ja mielipiteet portfoliokokeiluista. Erityisesti tavoitteena oli selvittää, miten informatiivisena englannin kielitaidon indikaattorina kieliportfoliota pidettiin. Myös kehitysehdotuksia kerättiin. Trianguloitu aineisto koottiin sekä puolistrukturoiduin kyselyin että vapaaehtoisin teemahaastatteluin, jotka äänitettiin. EFL -aineisto koostui 18 oppilaskyselystä, 17 huoltajakyselystä ja 7 oppilashaastattelusta. CLIL -aineistoon sisältyi 19 oppilaskyselyä, 18 huoltajakyselyä, 7 oppilashaastattelua ja yksi opettajaopiskelijoiden (N=3) ryhmähaastattelu. Aineisto analysoitiin pääosin kvalitatiivisin menetelmin temaattisen sisältöanalyysin keinoin, mutta myös laskien frekvenssejä ja prosenttisosuuksia. Osallistujien mielipiteet ja kokemukset olivat hyvin samankaltaiset ja positiiviset kummassakin portfoliokokeilussa. Merkittävä enemmistö sekä oppilaista että huoltajista koki, että portfolion avulla on mahdollista osoittaa englannin kielitaitoa ja sen kehittymistä. Oppilaat kuvailivat portfoliotyötä hauskaksi ja kivaksi, ja heidän mielestään portfoliotehtävien pitäisi olla tarpeeksi haastavia, sisältää taiteellisia ja luovia elementtejä sekä kohdistua tuttuihin, mielenkiintoisiin aiheisiin. He totesivat, että portfolion avulla voi oppia lisää kieltä. Vanhempien mielestä portfolio kertoo koulun vieraiksi jääneistä oppisisällöistä, auttaa ymmärtämään lapsen ajatusmaailmaa ja motivaatiotasoa sekä paljastaa heidän kielitaidostaan uusia ulottuvuuksia. Opettajaopiskelijat havaitsivat, että portfolion avulla voi tutustua oppilaiden kieli- ja kulttuuritaustoihin sekä kartoittaa heidän kielellisiä tarpeitaan. Tämän tutkielman teoreettisen tarkastelun ja tulosten mukaan kieliportfolio tukee erinomaisesti uuden Perusopetuksen Opetussuunnitelman (NCC 2014) tavoitteita ja arvioinnin uudistuspyrkimyksiä sekä lainsäädännön arvioinnille asettamia edellytyksiä. Portfolio on erittäin suositeltava nuorten oppijoiden kielitaidon arviointimenetelmä perinteisten rinnalle.

Varallisuushinnat rahapolitiikan haasteina

Työssä tarkastellaan rahapolitiikan kehitystä alkuun historiallisesti ja sen jälkeen ensisijaisesti rahapolitiikassa käytettävien mallien osalta. Lähtökohtana on rahapolitiikassa korostuva käsitys säännönmukaisuudesta. Kuten Michael Woodford (2003) kirjoittaa, rahapolitiikassa pyritään nykyään yhä voimakkaammin seuraamaan sääntöjä, ei sokeasti vaan ottamalla huomioon seuraukset ja kantamalla niistä vastuu. Keskeinen kysymys työssä onkin, millaisia sääntöjä ja malleja rahapolitiikan hoidossa nykyään olisi hyvä seurata ja kehittää. Rahapolitiikan säännöt olivat vielä 1980-luvulle rahamääräsääntöjä, mutta John B. Taylorin myötä korkosäännöistä tuli vallitseva suuntaus 1990-luvulla. On myös kehitelty teoreettisia optimaalisia malleja, joissa pyritään löytämään paras mahdollinen reaktio talouden tilaan, joka maksimoisi yhteisöllisen hyvinvoinnin. Näiden osalta työssä on tarkasteltu Michael Wickensin ja Woodfordin malleja suljetun talouden osalta ja Alfred Guenderin malleja avoimen talouden kohdalla. Näihin jälkimmäisiin malleihin koron lisäksi sijoitetaan myös valuuttakurssit, ja tällaista mittaria on tavattu kutsua MCI-indeksiksi, Monetary Condition Index. Viime vuosien kriisien myötä huomio on kiinnittynyt myös varallisuushintojen asemaan rahapolitiikassa. On alettu luoda entistä kattavampia mittareita, joihin sisällytetään myös osakkeiden ja asuntojen hintojen kehitys. Näitä kutsutaan FCI-indekseiksi, Financial Condition Indices, ja aivan viime aikoina niitä on kehitetty hyvinkin laaja-alaisiksi sisällyttäen niihin useita erilaisia muuttujia, kuten esimerkiksi Angelopouloun ym. tutkimus (2013) osoittaa. Tässä työssä on tarkasteltu reaalikoron, reaalisen valuuttakurssin, osakkeiden ja asuntojen hintojen kehitystä viiden euromaan – Suomen, Saksan, Ranskan, Espanjan ja Italian – osalta vuosina 1991–2012. Painot on estimoitu kaikille muuttujille mutta myös ilman varallisuushintoja. Estimointi antaa ymmärtää, että varallisuushinnat ovat merkittävä tekijä aineistossa, eikä suppea estimointi nostanut perinteellisten muuttujien – koron ja valuuttakurssin – merkitsevyyttä. Muuttujien aikasarjojen vertaileminen toi esiin huomattavan eron erityisesti asuntojen hintojen osalta Saksan ja muiden maiden välillä: Saksassa asuntojen hintakehitys oli melko tasainen eikä romahtanut vuoden 2008 kriisin myötä vaan lähti itse asiassa nousuun. Työssä on myös muodostettu niin FCI- kuin MCI-indeksi Saksalle, ja näiden vertaileminen osoittaa, että FCI-indeksi antaa luotettavamman kuvan muutoksista kuin MCI-indeksi, ja sen avulla pystytään myös paremmin ennakoimaan tulevaa. Täyttä yksimielisyyttä tutkijoiden kesken ei vielä ole, mutta tämän työn perusteella näyttää siltä, että indeksi, johon on lisätty varallisuushinnat, olisi edullista rahapolitiikan hoidossa, niin talouden muutosten kuvaamisessa kuin ennustamisessakin.

De praecipuis dialectis lingvae fennicae 1

Invokaatio: D.D.

Poliitikkojen blogit turvallisuuspoliittisena areenana

Sotilaallinen kriisinhallinta on yksi usein julkisuudessa esillä olevista aiheista, josta suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kiistellään. Työssä tutkitaan millaisena sotilaallinen kriisinhallinta esiintyy poliitikkojen blogeissa ja miten poliitikot muokkaavat todellisuutta blogiteksteillään. Tutkimuksen lähdeaineiston muodostavat kansanedustajien vuosien 2008–2011 välisenä aikana kirjoittamat blogitekstit sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi, jossa yhtenä lähtökohtana on todellisuuden sosiaalinen muodostuminen. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, jossa painotetaan kielen käyttöä tekemisenä ja todellisuutta muokkaavana. Diskurssianalyysillä tarkastellaan millaiseksi poliitikot sotilaallisen kriisinhallinnan esittävät ja miten he yrittävät vakuuttaa yleisönsä oman versionsa oikeellisuudesta. Sovellettavaan metodiin kuuluu myös retorinen analyysi. Siihen kuuluu sekä argumentaatiokeinojen, että argumentoinnin oletusten tarkastelu. Analyysin tuloksena lähdeaineistosta tulkittiin kansainvälisyys-, kansallisuus-, vaativuus- ja talousdiskurssit. Tutkimuksen perusteella kansanedustajien blogeista on tulkittavissa selkeää vastakkainasettelua sekä erilaisia käsityksiä sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Teksteistä on myös tulkittavissa ääneen lausumattomia ennakko-oletuksia. Sotilaallinen kriisinhallinta näyttäytyy blogeissa joko kansainvälisesti sitovaksi velvollisuudeksi, tai kansalliseksi eduksi. Samalla sotilaallisesta kriisinhallinnasta on tullut myös vaativampaa ja entistä kalliimpaa. Tutkimuksen tuloksiin kuuluu myös se, ettei sotilaallinen kriisinhallinta ole suuressa roolissa poliitikkojen blogeissa. Kansanedustajien blogien yhtenä yleisönä toimii havaintojen perusteella media. Blogiteksteissä esiintyy selkeää argumentointia, jolla pyritään rakentamaan omasta näkökulmasta vakuuttavampi.

Maisterikurssin opiskelijoiden käsityksiä johtamisen opiskelusta maisterikurssilla

Tutkielmassa selvitettiin sotatieteiden maisterikurssi 4 johtamisen opiskelijoiden käsityksiä johtamisen syventävien opintojen opiskelusta. Ilmiötä tarkasteltiin vakituiseen upseerin virkaan opiskelevien oppilasupseerien näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli kuvata miten opinnot tukevat johtajana kehittymistä sekä tuoda esille niitä opintojaksoilla käytettyjä oppimismenetelmiä, jotka opiskelijat näkevät tehokkaimmiksi oppimisen ja johtajana kehittymisen kannalta. Lisäksi kuvattiin opiskelijoiden käsityksiä siitä, miten opinnot vastaavat työelämän tarpeita. Työn tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden käsityksiin perustuvia havaintoja ja tuottaa kehitysideoita johtamisen opinnoista. Tutkimuksen pääkysymyksenä oli: Millaisia ovat maisteriopiskelijoiden käsitykset johtamisen pääaineopinnoista? Pääkysymykseen haettiin vastausta seuraavien alatutkimuskysymysten avulla: 1) Miten opinnot tukevat johtajana kehittymistä? 2) Millaiset oppimismenetelmät opiskelijat näkevät tehokkaimmiksi? 3) Kuinka opiskelijat kokevat opintojen vastaavan työelämän tarpeita? Tutkimus koostui empiirisestä kyselytutkimuksesta sekä sitä tukevasta teoreettisesta osasta. Teoreettisessa osuudessa tarkasteltiin johtamisen ja oppimisen takana vaikuttavia teorioita sekä johtamisen syventävien opintojen teoreettista oppimisympäristöä. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa tarkasteltiin aihetta johtamisen opiskelijoiden käsitysten kautta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenografisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella. Tutkimuksen kohdejoukon muodostivat johtamisen syventäviä opintoja suorittavat sotatieteiden maisterikurssin 4 maasotalinjan oppilasupseerit. Kyselyllä kerätyn aineiston analysointi toteutettiin fenomenografisen analyysimallin mukaisesti. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että johtamisen opiskelu kehittää opiskelijoiden asiantuntijavalmiuksia sekä asiantuntijatehtävissä vaadittavia tiedonkäsittelytaitoja. Johtamisen opintojen sisältö ja rakenne ovat pääsääntöisesti asiaankuuluvia, sekä opinnoissa käytettävät opetus- ja oppimismenetelmät nykyaikaisia ja oppimista tukevia. Myös johtamisen oppimisympäristöä voidaan sanoa avoimeksi ja oppimista tukevaksi. Johtajana kehittymisen kannalta opinnoilla on varsin vähäinen merkitys. Opintojen suurimmat heikkoudet ovat niiden teoriapainotteisuus ja käytännön etäisyys.

Älykkään vaihtuvan ohjausjärjestelmän pilotointi, esiselvitys : Valtatie 4 Koskela, Helsinki - Järvenpää

Valtatie 4 Helsingin Koskelan ja Järvenpään eritasoliittymien välillä on erittäin vilkkaasti liikennöity väylä, joka ruuhkautuu sekä aamun että iltapäivän ruuhkatunteina ja jonka turvallisuustilanne on heikko. Ongelmien ratkaisemiseksi on aiemmissa suunnitteluvaiheissa esitetty nykyaikaisen vaihtuvan ohjausjärjestelmän toteuttamista valtatielle 4 Järvenpäähän saakka sekä valtatielle 7 välille vt 4–Kehä III. Tämän esiselvityksen tavoitteena oli laatia alustava suunnitelma laadukkaan ja monipuolisen liikennetieto-ohjauksen mahdollistavasta ohjausjärjestelmästä, jossa on huomioitu uusien seurantateknologioiden luomat mahdollisuudet. Laadittu suunnitelma sisältää tavanomaisiin liikenteen vaihtuviin ohjausjärjestelmiin nähden uusina elementteinä aiempaa monipuolisemman ja tarkemman liikenteen seurantajärjestelmän sekä aiempaa proaktiivisemman ja hienojakoisemman liikenteen ohjausjärjestelmän ja –politiikan. Lisäksi järjestelmän operointi tieliikennekeskuksessa poikkeaa totutusta, koska ohjauksen automaatiotaso on korkeampi. Uutta on myös järjestelmän integraatio tieliikenteen ohjauksen integroidun käyttöliittymän ympäristöön (TLOIK) sekä muista piloteista, kuten kooperatiivisista järjestelmistä, saatavat herätteet. Suunnitellun vaihtuvan ohjausjärjestelmän voidaan kansainvälisten kokemusten valossa arvioida ehkäisevän henkilövahinkoihin johtavia onnettomuuksia Suomen olosuhteissa noin 10 % ja pienentävän ruuhka-aikojen viivytyksiä vähintään 20 %. Pääkaupunkiseudun säteittäisväylien vaihtuvan ohjauksen hyöty-kustannussuhteeksi on aiemmin laskettu 3,3–6,3, eli investointi on erittäin kannattava. Hanke kannattaa toteuttaa kaksivaiheisena pilottina, jonka tavoitteena on selvittää toimivimmat teknologiat ja ohjauspolitiikat laajempaa hyödyntämistä varten. Valtakunnallisesta ulottuvuudesta johtuen hanketta kannattaa viedä eteenpäin Liikenneviraston ja Uudenmaan ELY-keskuksen yhteishankkeena. Järjestelmästä saatavia kokemuksia voidaan hyödyntää sekä muiden pääkaupunkiseudun pääväylien liikenteen hallintajärjestelmien uusimisen/toteutuksen yhteydessä että muiden kaupunkiseutujen vastaavien järjestelmien toteutuksessa. Pilottihankkeen ensimmäisen osan, seurantapilotin alustava kustannusarvio on 320 000 euroa ja toisen, varsinaisen ohjauspilotin kustannusarvio 6,0 miljoonaa euroa sisältäen koko ohjausjärjestelmän toteutuksen.

Sisäinen viestintä Rajavartiolaitoksessa- havaintoja hallintoyksiköistä

Sisäinen viestintä on organisaation toiminnan peruskivi. Jos keskinäinen kommunikaatio on puutteellista, toiminnan tehokkuus kärsii ja johtaminen on vaikeaa. Sisäisen viestinnän säännöllinen tutkiminen on tärkeää, sillä vaikka viestintäkanavat kehittyvät ja organisaation henkilöstö vaihtuu, tulisi yhteisten kommunikointitapojen säilyä. Tutkielmalla hankittiin tietoa siitä, miten Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä työskentelevät esimiehet kokevat sisäisen viestinnän toimivan ja miten sitä haluttaisiin kehittää. Toimiva sisäinen viestintä koostuu monesta eri osa-alueesta. Tässä tutkielmassa keskityttiin erityisesti sisäisen viestinnän eri kanaviin ja niiden käyttöön. Aihetta lähestyttiin esimiehen näkökulmasta. Saatuja tuloksia tarkasteltiin sisäisen viestinnän teoriamallin kautta, jonka avulla tehtiin johtopäätöksiä sisäisen viestinnän toimivuudesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin lähettämällä sähköinen kyselylomake 17 esimiesasemassa olevalle henkilölle, jotka palvelivat Kaakkois-Suomen rajavartiostossa ja Suomenlahden merivartiostossa. Vastauksia saatiin 13 henkilöltä. Kyselyllä kerättiin tietoa esimiesten sisäisen viestinnän käytännöistä, kokemuksista ja kehitysehdotuksista. Vastaajat palvelivat asemien päällikköinä tai esikunnassa eri tehtävissä. Kysely sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä, jotka analysoitiin tilastollisen analyysin ja sisällönanalyysin avulla. Kyselyaineiston perusteella havaittiin, että sisäinen viestintä koetaan hallintoyksiköissä toimivaksi. Yksittäisiä kehityskohteita on, mutta sisäisen viestinnän perusta on kunnossa. Viestintäkanavat koetaan riittäviksi ja ne mahdollistavat päivittäisen työskentelyn. Tehokkaimmaksi ja käytetyimmäksi viestintäkanavaksi nousi sähköposti, jonka käyttöaste on korkea jokaisella esimiestasolla. Sähköposti on helppokäyttöinen viestintäkanava, mutta se tukkeutuu ”tarpeettomasta” tiedosta. Esimiesten tavoitteena on, että mahdollisimman suuri osa viestinnästä tapahtuisi kasvokkain, mutta tähän tilanteeseen päästään harvoin. Sähköpostia käytetään olosuhteiden pakosta, koska henkilöstön tavoittaminen on muutoin vaikeaa. Viestintäkanavien koordinointia voitaisiin parantaa, jotta kaikki tieto ei kulkisi samaa kanavaa pitkin. Myös intranetiä voitaisiin kehittää kiinteämmäksi osaksi päivittäistä työskentelyä.

Luettelo 666: Tatarica

Suomen volganturkkilaisen yhteisön julkaisuja ja niihin liittyvää aineistoa. Kerännyt ja luettelon laatinut Harry Halén. HELSINKI 2OO5.

Spielen Idiome eine Rolle, keine Rolle, oder eine Nebenrolle? Vergleichende Untersuchung über die Verwendung der Idiome in drei finnischen Lehrwerkserien für die gymnasiale Oberstufe.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan idiomien käyttöä lukion saksan kielen oppikirjojen pääteksteissä ja niiden käännöksiä tekstikohtaisissa sanastoissa. Materiaalina ovat kolme oppikirjasarjaa, joista kaksi on suunnattu lyhyelle oppimäärälle ja yksi pitkälle oppimäärälle. Käytetyt sarjat ovat Otavan kustantama Panorama Deutsch sekä Sanomapro:n kustantamat Gute Idee! ja Genau. Tutkimus pohjautuu teoriaan oppikirjatutkimuksesta, fraseologiasta, idiomatiikasta sekä saksa vieraana kielenä -opetuksen tavoitteista. Ensimmäinen tutkimuskysymys koskee idiomien määrää, jonka kehitystä tarkastellaan jokaisen sarjan osalta kurssi kurssilta ja sarjoja vertaillen. Lisäksi selvitetään mitä idiomeja teksteissä on käytetty, ja kuinka paljon samoja idiomeja tutkittavien sarjojen pääteksteissä on. Seuraavaksi tarkastellaan idiomien käännöksiä tekstikohtaisissa sanastoissa ja vertaillaan käännösratkaisuja sarjojen välillä. Tutkimuksessa selvitetään myös, kuinka usein idiomit esiintyvät otsikoissa, tekstissä tai molemmissa, ja onko idiomeja käytetty myös leikkisästi, esim. niin, että niiden merkityksen voi ymmärtää myös kirjaimellisesti. Tulosten yhteydessä tarkastellaan opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumista kunkin sarjan osalta. Kaikki tutkittujen sarjojen pääteksteistä löytyneet idiomit on koottu taulukoihin, ensin käännöstietojen ja sitten kontekstitietojen kanssa. Näiden taulukoiden pohjalta on koottu yhteenvedot määristä, käännöstyypeistä, esiintymisympäristöistä ja mahdollisista lisämerkityksistä. Pitkälle oppimäärälle laaditussa Genau-sarjassa oli odotetusti eniten idiomeja, mutta yllättäen Panorama Deutsch -sarjassa oli kaksi kertaa enemmän idiomeja kun Gute Idee! -sarjassa, vaikka molemmat on laadittu samalle tavoitetasolle. Tutkittavissa sarjoissa oli käytetty lähes ainoastaan eri idiomeja. Suosituin idiomi oli eine Rolle spielen, jota käytettiin useammassa eri variaatioissa kahdessa oppikirjasarjassa. Idiomien kääntäminen ei ollut missään sarjassa johdonmukaista. Yleisintä oli kääntäminen suomenkielisillä idiomaattisilla vastineilla, mutta usein idiomeja ei ollut käännetty kokonaisuuksina ja käännökset olivat puutteellisia. Suurin osa idiomeista oli tekstin seassa, mutta kaikissa sarjoissa oli idiomeja myös otsikoissa. Kaikissa sarjoissa oli myös tapauksia, joissa idiomien tuplamerkityksillä oli leikitty. Opetussuunnitelman tavoitteet näyttäisivät toteutuvan kaikissa sarjoissa idiomien osalta. Tutkimuksen pohjalta esitetään suosituksena, että idiomeja ei käsiteltäisi sanastoissa sana kerrallaan vaan kokonaisuutena, jotta oppijat oppivat tunnistamaan idiomeja ja ymmärtävät niiden olevan eri kielissä erilaisia.