Executive order no. 2016-14

This executive order by Governor Nikki R. Haley orders a new election to be held for the offices of Mayor and Town Council for the Town of Williams in Colleton County and further orders the Colleton County Board of Registration and Elections to perform all necessary official duties pertaining to the election in accordance with applicable constitutional and statutory provisions.

Veto of R268, H.4762

This veto message from Governor Nikki Haley vetoes a bill that allows county and local governments to increase taxes above existing statutory millage caps if it contains a significant amount of federally-owned forestland.

A house, not a home? Examining the use of the private rented sector to resolve homelessness in Scotland

Changes to homelessness legislation in post-devolution Scotland have resulted in an expansion of rights for homeless households seeking formal assistance from local authorities. These changes have led to Scotland’s homelessness arrangements being considered among the most progressive in Europe. In recent years, however, the Scottish Government has increasingly promoted homelessness prevention and Housing Options approaches as a means by which homelessness might be avoided or resolved without recourse to statutory rights. As part of that, they have promoted greater use of the private rented sector (PRS) as a key housing option, with the potential to meet the needs of homeless households. The arguments made to support use of the PRS have much in common with arguments for privatisation in other areas of social policy, notably greater choice for the individual promoting better welfare outcomes, and competition among providers encouraging improvements in quality of service provision. Critics have argued that such benefits may not be realised and that, on the contrary, privatisation may lead to exclusion or act to worsen households’ outcomes. This thesis considers the extent to which the PRS has been utilised in Scotland to accommodate homeless households, and the consequences of this for their welfare. The thesis uses a combination of quantitative and qualitative methods. To examine trends in the use of the PRS, it presents quantitative analysis of the data on the operation of the statutory system and Housing Options arrangements, and of data from a survey of local authority homelessness strategy officers. To examine the consequences of this for homeless households, the thesis uses qualitative research involving face-to-face interviews with 35 homeless households across three local authority areas. This research considers the extent to which households’ experiences of homelessness, housing need and the PRS reflect the arguments presented in the literature, and how settled accommodation has impacted on households’ ability to participate fully in society. The research found an increasing but still limited role for the PRS in resolving statutory homelessness in Scotland, with indications that the PRS is being increasingly used as part of the Housing Options approach and as a means of resolving homelessness outside the statutory system. The PRS is being utilised to varying degrees across different local authority areas, and a variety of methods are being used to do so. While local authorities saw clear advantages to making greater use of the sector, a number of significant barriers including affordability, available stock and landlord preferences - made this difficult in practice. Research with previously homeless households in the PRS similarly found broadly positive experiences and views of the sector, particularly with regard to enabling households to access good quality accommodation in desirable areas of their choosing, with many households highlighting improvements relating to social inclusion and participation. Nevertheless, concerns around the security of tenure offered by the sector, repairs, service standards and unequal power relations between landlord and tenant persisted. As such, homeless households frequently expressed their decision to enter the sector in terms of a trade-off between choice and security.

Young people with learning disabilities who sexually harm others: the role of criminal justice within a multi-agency response

This paper outlines the key findings from a recent study of statutory service responses to young people with learning disabilities who show sexually inappropriate or abusive behaviours, with a particular focus on the involvement of criminal justice agencies. The study found that although inappropriate sexual behaviours were commonplace in special schools, and that serious acts of abuse including rape had sometimes occurred, education, welfare and criminal justice agencies struggled to work together effectively. In particular, staff often had difficulty in determining the point at which a sexually inappropriate behaviour warranted intervention. This problem was frequently compounded by a lack of appropriate therapeutic services. In many cases this meant that no intervention was made until the young person committed a sexual offence and the victim reported this to the police. As a consequence, young people with learning disabilities are being registered as sex offenders. The paper concludes by addressing some of the policy and practice implications of the study’s findings, particularly those which relate to criminal justice.

Young people with learning disabilities who sexually abuse: understanding, identifying and responding from within generic education and welfare services

This chapter will start by providing an overview of current knowledge about young people with learning disabilities who sexually abuse. Research cited will, unless otherwise indicated, be limited to UK studies since international variations in the definitions of both learning disability and sexual abuse make the use of a wider literature base problematic – particularly that relating to prevalence and incidence. It will then go on to report key findings from a recent study (Fyson et al, 2003; Fyson, 2005) which examined how special schools and statutory child protection and youth offending services in four English local authorities responded to sexually inappropriate or abusive behaviours exhibited by young people with learning disabilities. It will conclude by highlighting areas of current practice which give cause for concern, and suggest some pointers for future best practice.

Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.

Odpowiedzialność za szkodę medyczną wynikającą ze zdarzenia medycznego – pojęcie zdarzenia medycznego

Artykuł dotyczy problematyki pojęcia zdarzenia medycznego, a zatem kwestii wyznaczających przedmiotowy zakres postępowania przed wojewódzką komisją do spraw orzekania o zdarzeniach medycznych. Pojęcie zdarzenia medycznego jest pojęciem normatywnym i zostało ono zdefiniowane w art. 67a ust. 1 ustawy o prawach pacjenta i Rzeczniku Praw Pacjenta. W pierwszej kolejności zostały omówione zagadnienia ogólne dotyczące postępowania przed wojewódzką komisją do spraw orzekania o zdarzeniach medycznych. Dalsze rozważania dotyczą przesłanek rozpoznania sprawy przez wojewódzką komisję. Autorka wyjaśnia znaczenie poszczególnych pojęć ustawowych składających się na pojęcie „zdarzenia medycznego”, tj. terminu: pacjent, zakażenie, biologiczny czynnik chorobotwórczy, uszkodzenie ciała, rozstrój zdrowia, śmierć oraz aktualna wiedza medyczna. W artykule ponadto poruszono istotną problematykę miejsca wystąpienia zdarzenia medycznego, a także podano przykłady zdarzeń medycznych.

The SUPERB Advisory Committee Annual Report

The State Underground Petroleum Environmental Response Bank (SUPERB) Act requires the SUPERB Advisory Committee to submit an annual report that addresses the financial status and viability of the SUPERB Account and the SUPERB Financial Responsibility Fund, the number of sites successfully remediated, the number of sites remaining to be remediated, and any statutory or regulatory changes the committee recommends.

SUPERB Advisory Committee Annual report

The State Underground Petroleum Environmental Response Bank (SUPERB) Act requires the SUPERB Advisory Committee to submit an annual report that addresses the financial status and viability of the SUPERB Account and the SUPERB Financial Responsibility Fund, the number of sites successfully remediated, the number of sites remaining to be remediated, and any statutory or regulatory changes the committee recommends.

The SUPERB Advisory Committee Annual Report

The State Underground Petroleum Environmental Response Bank (SUPERB) Act requires the SUPERB Advisory Committee to submit an annual report that addresses the financial status and viability of the SUPERB Account and the SUPERB Financial Responsibility Fund, the number of sites successfully remediated, the number of sites remaining to be remediated, and any statutory or regulatory changes the committee recommends.

The SUPERB Advisory Committee 2008 Annual Report

The State Underground Petroleum Environmental Response Bank (SUPERB) Act requires the SUPERB Advisory Committee to submit an annual report that addresses the financial status and viability of the SUPERB Account and the SUPERB Financial Responsibility Fund, the number of sites successfully remediated, the number of sites remaining to be remediated, and any statutory or regulatory changes the committee recommends.

The SUPERB Advisory Committee 2009 Annual Report

The State Underground Petroleum Environmental Response Bank (SUPERB) Act requires the SUPERB Advisory Committee to submit an annual report that addresses the financial status and viability of the SUPERB Account and the SUPERB Financial Responsibility Fund, the number of sites successfully remediated, the number of sites remaining to be remediated, and any statutory or regulatory changes the committee recommends.

The SUPERB Advisory Committee 2010 Annual Report

The State Underground Petroleum Environmental Response Bank (SUPERB) Act requires the SUPERB Advisory Committee to submit an annual report that addresses the financial status and viability of the SUPERB Account and the SUPERB Financial Responsibility Fund, the number of sites successfully remediated, the number of sites remaining to be remediated, and any statutory or regulatory changes the committee recommends.

The SUPERB Advisory Committee 2011 Annual Report

The State Underground Petroleum Environmental Response Bank (SUPERB) Act requires the SUPERB Advisory Committee to submit an annual report that addresses the financial status and viability of the SUPERB Account and the SUPERB Financial Responsibility Fund, the number of sites successfully remediated, the number of sites remaining to be remediated, and any statutory or regulatory changes the committee recommends.

The SUPERB Advisory Committee 2013 Annual Report

The State Underground Petroleum Environmental Response Bank (SUPERB) Act requires the SUPERB Advisory Committee to submit an annual report that addresses the financial status and viability of the SUPERB Account and the SUPERB Financial Responsibility Fund, the number of sites successfully remediated, the number of sites remaining to be remediated, and any statutory or regulatory changes the committee recommends.