Quinina: 470 anos de história, controvérsias e desenvolvimento

After 470 years, a history of development, international seed smuggling and scientific development that caused deep changes in our society, has reached an end. In 1638, the countess of Chinchón contracted a disease while in the Amazon rain forest and was healed by a potion used by the native inhabitants. In 1856, William H. Perkin while attempting to obtain synthetic quinine, discovered the mauveína, a molecule that changed the world. The synthesis of quinine was also the subject of a bitter controversy among two excellent scientists of the 20th century. During centuries, quinine was the only hope against malaria disease and its exploration almost extinguished the Cinchona tree.

Source and Target Text-Orientation in Drama Translation. An Analysis of Four Translations of William Shakespeare’s Julius Caesar

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen lähde- ja kohdetekstikeskeisyyttä näytelmäkääntämisessä. Tutkimuskohteina olivat käännösten sanasto, syntaksi, näyttämötekniikka, kielikuvat, sanaleikit, runomitta ja tyyli. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, näkyykö teoreettinen painopisteen siirtyminen lähdetekstikeskeisyydestä kohdetekstikeskeisyyteen suomenkielisessä näytelmäkääntämisessä. Oletuksena oli, että siirtyminen näkyy käytetyissä käännösstrategioissa. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensin lähde- ja kohdetekstikeskeisiä käännösteorioita. Ensin esitellään kaksi lähdetekstikeskeistä teoriaa, jotka ovat Catfordin (1965) muodollinen vastaavuus ja Nidan (1964) dynaaminen ekvivalenssi. Kohdetekstikeskeisistä teorioista käsitellään Touryn (1980) ja Newmarkin (1981) teoreettisia näkemyksiä sekä Reiss ja Vermeerin (1986) esittelemää skopos-teoriaa. Vieraannuttamisen ja kotouttamisen periaatteet esitellään lyhyesti. Teoriaosuudessa käsitellään myös näytelmäkääntämistä, William Shakespearen kieltä ja siihen liittyviä käännösongelmia. Lisäksi esittelen lyhyesti Shakespearen kääntämistä Suomessa ja Julius Caesarin neljä kääntäjää. Tutkimuksen materiaalina oli neljä Shakespearen Julius Caesar –näytelmän suomennosta, joista Paavo Cajanderin käännös on julkaistu vuonna 1883, Eeva-Liisa Mannerin vuonna 1983, Lauri Siparin vuonna 2006 ja Jarkko Laineen vuonna 2007. Analyysissa käännöksiä verrattiin lähdetekstiin ja toisiinsa ja vertailtiin kääntäjien tekemiä käännösratkaisuja. Tulokset olivat oletuksen mukaisia. Lähdetekstikeskeisiä käännösstrategioita oli käytetty uusissa käännöksissä vähemmän kuin vanhemmissa. Kohdetekstikeskeiset strategiat erosivat huomattavasti toisistaan ja uusinta käännöstä voi sanoa adaptaatioksi. Jatkotutkimuksissa tulisi materiaali laajentaa koskemaan muitakin Shakespearen näytelmien suomennoksia. Eri aikakausien käännöksiä tulisi verrata keskenään ja toisiinsa, jotta voitaisiin luotettavasti kuvata muutosta lähde- ja kohdetekstikeskeisten käännösstrategioiden käytössä ja eri aikakausien tyypillisten strategioiden kartoittamiseksi.

Lasten suometar : lisälehti Suomettarelle 1:1856

Lapsille tarkoitettu lisälehti Suometar-sanomalehteen.

Lasten suometar : lisälehti Suomettarelle 2:1856

Lapsille tarkoitettu lisälehti Suometar-sanomalehteen.

Lasten suometar : lisälehti Suomettarelle 3:1856

Lapsille tarkoitettu lisälehti Suometar-sanomalehteen.

Lasten suometar : lisälehti Suomettarelle 4:1856

Lapsille tarkoitettu lisälehti Suometar-sanomalehteen.

Lasten suometar : lisälehti Suomettarelle 5:1856

Lapsille tarkoitettu lisälehti Suometar-sanomalehteen.

Lasten suometar : lisälehti Suomettarelle 6:1856

Lapsille tarkoitettu lisälehti Suometar-sanomalehteen.

Lasten suometar : lisälehti Suomettarelle 7:1856

Lapsille tarkoitettu lisälehti Suometar-sanomalehteen.

Lasten suometar : lisälehti Suomettarelle 8:1856

Lapsille tarkoitettu lisälehti Suometar-sanomalehteen.

Lasten suometar : lisälehti Suomettarelle 9:1856

Lapsille tarkoitettu lisälehti Suometar-sanomalehteen.