990 resultados para Modified lambda family


Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Front row from left to right: Robert Godshaw, Wendy Godshaw, Rosel Pick (Anne Godshaw's mother), Debbie Godshaw born Mariner, Hal Godshaaw, Francis Schlosstein; 2nd row from left to right: David Dysert, Mickey Sloan born McMath, Edith Godshaw nee Osterer, baby (probably Gary Godshaw), Anne Godshaw born Pick, Julius Pick (Anne's father), Ursula Schlosstein born Gottschalk, Elizabeth Krakauer nee Gottschalk, Michael Godshaw; back row from left to right: Charlie Sloan, Gerald Godshaw (partially hidden), unknown, Kurt Godshaw, John Krakauer, Donald Godshaw, Tom Krakauer, Ralph Schlosstein, John Schlosstein.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The Parechoviruses (HPEV) belong to the family Picornaviridae of positive-stranded RNA viruses. Although the parechovirus genome shares the general properties of other picornaviruses, the genus has several unique features when compared to other family members. We found that HPEV1 attaches to αv integrins on the cell surface and is internalized through the clathrin-mediated endocytic pathway. During he course of the infection, the Golgi was found to disintegrate and the ER membranes to swell and loose their ribosomes. The replication of HPEV1 was found to take place on small clusters of vesicles which contained the trans-Golgi marker GalT as well as the viral non-structural 2C protein. 2C was additionally found on stretches of modified ER-membranes, seemingly not involved in RNA replication. The viral non-structural 2A and 2C proteins were studied in further detail and were found to display several interesting features. The 2A protein was found to be a RNA-binding protein that preferably binds to positive sense 3 UTR RNA. It was found to bind also duplex RNA containing 3 UTR(+)-3 UTR(-), but not other dsRNA molecules studied. Mutagenesis revealed that the N-terminal basic-rich region as well as the C-terminus, are important for RNA-binding. The 2C protein on the other hand, was found to have both ATP-diphosphohydrolase and AMP kinase activities. Neither dATP nor other NTP:s were suitable substrates. Furthermore, we found that as a result of theses activities the protein is autophosphorylated. The intracellular changes brought about by the individual HPEV1 non-structural proteins were studied through the expression of fusion proteins. None of the proteins expressed were able to induce membrane changes similar to those seen during HPEV1 infection. However, the 2C protein, which could be found on the surface of lipid droplets but also on diverse intracellular membranes, was partly relocated to viral replication complexes in transfected, superinfected cells. Although Golgi to ER traffic was arrested in HPEV1-infected cells, none of the individually expressed non-structural proteins had any visible effect on the anterograde membrane traffic. Our results suggest that the HPEV1 replication strategy is different from that of many other picornaviruses. Furthermore, this study shows how relatively small differences in genome sequence result in very different intracellular pathology.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Background: The Ewing sarcoma family of tumors (ESFT) are rare but highly malignant neoplasms that occur mainly in bone or but also in soft tissue. ESFT affects patients typically in their second decade of life, whereby children and adolescents bear the heaviest incidence burden. Despite recent advances in the clinical management of ESFT patients, their prognosis and survival are still disappointingly poor, especially in cases with metastasis. No targeted therapy for ESFT patients is currently available. Moreover, based merely on current clinical and biological characteristics, accurate classification of ESFT patients often fails at the time of diagnosis. Therefore, there is a constant need for novel molecular biomarkers to be applied in tandem with conventional parameters to further intensify ESFT risk-stratification and treatment selection, and ultimately to develop novel targeted therapies. In this context, a greater understanding of the genetics and immune characteristics of ESFT is needed. Aims: This study sought to open novel insights into gene copy number changes and gene expression in ESFT and, further, to enlighten the role of inflammation in ESFT. For this purpose, microarrays were used to provide gene-level information on a genomewide scale. In addition, this study focused on screening of 9p21.3 deletion sizes and frequencies in ESFT and, in another pediatric cancer, acute lymphocytic leukemia (ALL), in order to define more exact criteria for highrisk patient selection and to provide data for developing a more reliable diagnostic method to detect CDKN2A deletions. Results: In study I, 20 novel ESFT-associated suppressor genes and oncogenes were pinpointed using combined array CGH and expression analysis. In addition, interesting chromosomal rearrangements were identified: (1) Duplication of derivative chromosome der(22)(11;22) was detected in three ESFT patients. This duplication included the EWSR1-FLI1 fusion gene leading to increase in its copy number; (2) Cryptic amplifications on chromosomes 20 and 22 were detected, suggesting a novel translocation between chromosomes 20 and 22, which most probably produces a fusion between EWSR1 and NFATC2. In study II, bioinformatic analysis of ESFT expression profiles showed that inflammatory gene activation is detectable in ESFT patient samples and that the activation is characterized by macrophage gene expression. Most interestingly, ESFT patient samples were shown to express certain inflammatory genes that were prognostically significant. High local expression of C5 and JAK1 at the tumor site was shown to associate with favorable clinical outcome, whereas high local expression of IL8 was shown to be detrimental. Studies III and IV showed that the smallest overlapping region of deletion in 9p21.3 includes CDKN2A in all cases and that the length of this region is 12.2 kb in both Ewing sarcoma and ALL. Furthermore, our results showed that the most widely used commercial CDKN2A FISH probe creates false negative results in the narrowest microdeletion cases (<190 kb). Therefore, more accurate methods should be developed for the detection of deletions in the CDKN2A locus. Conclusions: This study provides novel insights into the genetic changes involved in the biology of ESFT, in the interaction between ESFT cells and immune system, and in the inactivation of CDKN2A. Novel ESFT biomarker genes identified in this study serve as a useful resource for future studies and in developing novel therapeutic strategies to improve the survival of patients with ESFT.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Left to right: Therese Godshaw (Gottschalk) nee Molling, Walter, Freddy, Grandmother Henriette Gottschalk nee Rothschild, Ursula, Hal and Kurt

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Front row left to right: Tikkun, Back row: the twins, age 8, Shimon's wife Jo,, right: Ariela, age 28, the eldest

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Poikkijuovaisen luuranko- ja sydänlihaksen supistumisyksikkö, sarkomeeri, koostuu tarkoin järjestyneistä aktiini- ja myosiinisäikeistä. Rakenne eroaa muista solutyypeistä, joissa aktiinisäikeistö muovautuu jatkuvasti ja sen järjestyminen säätelee solun muotoa, solujakautumista, soluliikettä ja solunsisäisten organellien kuljetusta. Myotilin, palladin ja myopalladin kuuluvat proteiiniperheeseen, jonka yhteispiirteenä ovat immunoglobuliinin kaltaiset (Igl) domeenit. Proteiinit liittyvät aktiinitukirankaan ja niiden arvellaan toimivan solutukirangan rakenne-elementteinä ja säätelijöinä. Myotilinia ja myopalladinia ilmennetään poikkijuovaisessa lihaksessa. Sen sijaan palladinin eri silmukointimuotoja tavataan monissa kudostyypeissä kuten hermostossa, ja eri muodoilla saattaa olla solutyypistä riippuvia tehtäviä. Poikkijuovaisessa lihaksessa kaikki perheen jäsenet sijaitsevat aktiinisäikeitä yhdistävässä Z-levyssä ja ne sitovat Z-levyn rakenneproteiinia, -aktiniinia. Myotilingeenin pistemutaatiot johtavat periytyviin lihastauteihin, kun taas palladinin mutaatioiden on kuvattu liittyvän periytyvään haimasyöpään ja lisääntyneeseen sydäninfarktin riskiin. Tässä tutkimuksessa selvitettin myotilinin ja pallainin toimintaa. Kokeissa löydettiin uusia palladinin 90-92kDa alatyyppiin sitoutuvia proteiineja. Yksi niistä on aktiinidynamiikkaa säätelevä profilin. Profilinilla on kahdenlaisia tehtäviä; se edesauttaa aktiinisäikeiden muodostumista, mutta se voi myös eristää yksittäisiä aktiinimolekyylejä ja edistää säikeiden hajoamista. Solutasolla palladinin ja profilinin sijainti on yhtenevä runsaasti aktiinia sisältävillä solujen reuna-alueilla. Palladinin ja profilinin sidos on heikko ja hyvin dynaaminen, joka sopii palladinin tehtävään aktiinisäideiden muodostumisen koordinoijana. Toinen palladinin sitoutumiskumppani on aktiinisäikeitä yhteensitova -aktiniini. -Aktiniini liittää solutukirangan solukalvon proteiineihin ja ankkuroi solunsisäisiä viestintämolekyylejä. Sitoutumista välittävä alue on hyvin samankaltainen palladinissa ja myotilinissa. Luurankolihaksen liiallinen toistuva venytys muuttaa Z-levyjen rakennetta ja muotoa. Prosessin aikana syntyy uusia aktiinifilamenttejä sisältäviä tiivistymiä ja lopulta uusia sarkomeereja. Löydöstemme perusteella myotilinin uudelleenjärjestyminen noudattaa aktiinin muutoksia. Tämä viittaa siihen, että myotilin liittää yhteen uudismuodostuvia aktiinisäikeitä ja vakauttaa niitä. Myotilin saattaa myös ankkuroida viesti- tai rakennemolekyylejä, joiden tehtävänä on edesauttaa Z-levyjen uudismuodostusta. Tulostemme perusteella arvelemme, että myotilin toimii Z-levyjen rakenteen vakaajana ja aktiinisäikeiden säätelijänä. Palladinin puute johtaa sikiöaikaiseen kuolemaan hiirillä, mutta myotilinin puutoksella ei ole samanlaisia vaikutuksia. Tuotettujen myotilin poistogeenisten hiirten todetiin syntyvän ja kehittyvän normaalisti eikä niillä esiintynyt rakenteellisia tai toiminnallisia häiriöitä. Toisaalta aiemmissa kokeissa, joissa hiirille on siirretty ihmisen lihastautia aikaansaava myotilingeeni, nähdään samankaltaisia kuin sairailla ihmisillä. Näin ollen muuntunut myotilin näyttä olevan lihaksen toiminnalle haitallisempi kuin myotilinin puute. Myotilinin ja palladinin yhteisvaikutusta selvittääksemme risteytimme myotilin poistegeenisen hiiren ja hiirilinjan, joka ilmentää puutteellisesti palladinin 200 kDa muotoa. Puutteellisesti 200 kDa palladinia ilmentävien hiirten sydänlihaksessa todettiin vähäisiä hienorakenteen muutoksia, mutta risteytetyillä hiirillä tavattiin rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia myös luurankolihaksessa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että palladinin 200 kDa muoto säätelee sydänlihassolujen rakennetta. Luurankolihaksessa sen sijaan myotilinilla ja palladinilla näyttäisi olevan päällekkäisiä tehtäviä.