The Europeanisation of occupational health services: A study of the impact of EU policies

This study concerns Framework Directive 89/391/EEC on health and safety at work, which encouraged improvements in occupational health services (OHS) for workers in EU member states. Framework Directive 89/391/EEC originally aimed at bringing the same level of occupational health and safety to employees in both the public and private sectors in EU member states. However, the implementation of the framework directive and OHS varies widely among EU member states. Occupational health services have generally been considered an important work-related welfare benefit in EU member states. The purpose of this study was to analyse OHS within the EU context and then analyse the impact of EU policies on OHS implementation as part of the welfare state benefit. The focus is on social, health, and industrial policies within welfare state regimes as well as EU policy-making processes affecting these policies in EU member states. The research tasks were divided into four groups related to the policy, functions, targets,and actors of OHS. The questions related to policy tried to discover the role of OHS in other policies, such as health, social, and labour market policies within the EU. The questions about functions sought to describe the changes, as well as the path dependence, of OHS in EU member states after the framework directive. The questions about targets were based on the general aims of WHO and the ILO in relation to equity, solidarity, universality, and access to OHS. The questions on actors were designed to understand the variety of stakeholders interested in OHS. The actors were supranational (EU, ILO, and WHO), national (ministries, institutes, and professional organisations), and social partners (trade unions and employers organisations). The study data were collected by interviewing 92 people in 15 EU member states, including representatives of ministries, institutions, research,trade unions, employers organisations, and occupational health organisations. Other documents were collected from the Internet,databases, libraries, and conference materials for a systematic review of the policies, strategies, organisation, financing, and monitoring of OHS in EU member states. Different analytical methods were used in the data analysis. The main findings of the study can be summarised as follows. First, occupational health services is a context-dependent phenomenon, which therefore varies according to the development of the welfare state in general, and depends on each country s culture, history, economy, and politics. The views of different stakeholders in EU member states concerning the impact and possibilities of OHS to improve health vary from evidence-based opinions to the sporadic impact of OHS on occupational health. OHS as a concept is vaguely defined by the EU, whereas the ILO defines OHS content. The tasks of OHS began as preventive and protective services for workers. However, they have moved towards multidisciplinary and organisational development as well as the workplace health promotion sphere.Since 1989 OHS has developed differently in different EU member states depending on the starting position of those states, but planning and implementation are crucial phases in the process toward better OHS coverage, equity, and access. Nevertheless, the data used for the planning and legitimisation of OHS activities are mainly based on occupational health data rather than on OHS data. This makes decisions on political or policy grounds inaccurate. OHS is still an evolving concept and benefit for workers, but the Europeanisation of OHS reflects contextual changes, such as the impact of the internal market, competition, and commercialisation on OHS. Stronger cooperation and integration with health, social, and employment services would be an asset for workers, because of new epidemics, an epidemiological shift towards new risks, an ageing labour market, and changes in the labour market. Different methods and approaches are needed in order to study the results of integrated services. In the future, more detailed information will be needed about the actual impact of EU policies on OHS and decision-making processes in order to get OHS into different policies in the EU and its member states. Further results and effects of OHS processes on occupational health need to be analysed more carefully. The adoption of a variety of research strategies and a multidisciplinary approach to understand the influence of different policies on OHS in the EU and its member states would highlight the options and opportunities to improve workers occupational health. Key subject headings: Occupational health services, EU policy, policymaking,framework directive 89/391/EEC

"Wicca=..." : Sosiaalisen identiteetin vaikutus wiccan määrittelyyn Suomiwicca-keskustelulistalla

Kysymys wiccan määrittelystä nousi ajankohtaiseksi vuosituhannen vaihteessa, kun joukko wiccoja päätti hakea uskonnolleen virallisen yhdyskunnan asemaa. Yritys ei onnistunut, sillä opetusministeriö piti wiccaa liian hajanaisena, eikä katsonut sen täyttävän laissa määriteltyjä uskonnon tunnusmerkkejä. Tutkielman tarkoitus on paneutua nimenomaan virallistamis-prosessin puitteissa käytyyn määrittelykeskusteluun diskurssianalyysin tarjoamin keinoin. Aineistona käytän projektin avuksi perustettua Suomiwicca-keskustelulistaa. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. miksi määrittely loppujen lopuksi on niin vaikeaa, ja miten siihen liittyviä ongelmia on pyritty ratkaisemaan. Samalla kiinnitän huomiota yleiseen uskonnon määrittelyyn uskonnonvapauslain näkökulmasta sekä länsimaissa tapahtuvaan uskonnollisuuden individualistumiseen. Määrittelyvaikeuksien juuret nousevat wiccan historiasta ja avoimen lähteen uskonnolle tyypillisistä piirteistä. Aineistossani lisäväriä keskusteluun tuovat lainsäädännön vaatimukset sekä oman sosiaalisen identiteetin varjeleminen. Teoreettisena viitekehyksenä toimiikin H. Tajfelin ja J. C. Turnerin sosiaalisen identiteetin teoria. Määrittelyyn kiinteässä yhteydessä olevan kategorisoinnin kognitiiviset periaatteet on niin ikään huomioitu. Analyysi paljastaa, että määrittely koetaan vaikeaksi, koska wicca on luonteeltaan epä-dogmaattinen, yksilön autonomiaa korostava mysteeriuskonto. Tällaista uskontoa ei kukaan voi eikä kenenkään pitäisi määritellä, vaan wiccalaisuus perustuu itsemäärittelyyn. Silti tunnustetaan, ettei kaikki wiccaksi nimetty ole wiccaa, ja käytännössä itsemäärittelyn rinnalle astuu muita tekijöitä. Eroa wiccan ja ei-wiccan välille yritetään tehdä mm. erottautumalla sosiaalista identiteettiä heikentävistä liikkeistä (esim. satanismi, new age), jotka ulkopuoliset usein yhdistävät wiccaan. Erotteluja tehdään myös wiccan sisällä. Kritiikin kohteeksi joutuvat sekä yksittäiset henkilöt että eklektinen wicca-suuntaus kokonaisuutena. Oikeudesta wicca-nimitykseen ja siihen liittyvään sosiaaliseen identiteettiin pidetään kuitenkin lujasti kiinni, ja vihjailuja epäaitoudesta pidetään loukkaavina. Käytännössä itsemäärittely osoittatuu siis toimimattomaksi ja liian löyhäksi strategiaksi, vaikka onkin sopusoinnussa wiccan ideologian kanssa. Itseidentifikaatio on toki oleellinen osa wiccana olemista, mutta sen lisäksi on oltava uskottava, ja tultava muiden wiccojen hyväksymäksi perheyhtäläisyyden perusteella. Perheyhtäläisyyspiirteiden sijasta listalla keskitytään kuitenkin wiccaa monoteettisesti määrittävän piirteen etsimiseen. Tällaiseksi ehdotetaan mm. redeä, jumalkäsitystä sekä luontosuhdetta, mutta tulkinnallisten erimieli-syyksien vuoksi yhtäkään niistä ei kelpuuteta. Sen sijaan selkeyttä wiccakenttään näyttää tuovan taksonomisten jaotteluiden tekeminen ja wicca-suuntausten erojen korostaminen. Näin kaikki wiccaksi nimittäytyvät tunnustetaan wiccoiksi, mutta kenenkään sosiaalinen identiteetti ei silti heikkene. Strategia vaikuttaa lupaavalta, mutta sen tasa-arvoinen toteutuminen vaatii vielä hiomista ja uudenlaisten jaottelujen vakiinnuttamista. Tämä kuitenkin todistaa, ettei tyydyttävän määritelmän löytyminen ole täysin mahdotonta, kunhan kaikki wicca-ryhmittymät huomioidaan eikä keneltäkään yritetä väkisin riistää sosiaalista identiteettiä.

Suomen ev-lut. kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön käsitys ihmisestä

Tutkielmassa selvitetään Suomen ev-lut. kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön käsitys ihmisestä systemaattisen analyysin metodilla. Lähteitä ovat vuosina 2003-2005 julkaistut kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyötä määrittävät linjaukset: Kirkko kaikille. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vammaispoliittinen ohjelma , Kirkon päihdestrategia , Usko, toivo ja rakkaus voimavaraksi vanhuudessa. Kirkon vanhustyön strategia 2015 ja Vastuun ja osallisuuden yhteisö. Diakonia- ja yhteiskuntatyön linja 2010 . Tutkielma jakaantuu johdantoon, taustalukuun, kahteen analyysilukuun ja loppukatsaukseen, jossa esitellään tutkimuksen tulokset. Taustaluvussa luodaan katsaus siihen, millä tavalla diakonian ihmiskäsitystä on määritetty suomalaisessa diakonian teologiassa. Luvussa tulee ilmi, että ihmistä on pidetty ennen kaikkea Jumalan ihmisenä, Jumalasta määräytyy, mitä ihminen on. Erityisesti on painotettu ihmisen luotuisuutta Jumalan kuvaksi. Toinen painotus on erityisesti viime aikoina ollut se, että ihminen tulee diakoniassa kohdata kokonaisvaltaisena olentona, hänen kaikki tarpeensa huomioon ottaen. Tähän liittyen diakonian ihmiskäsitykseen ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat monien tieteiden, mm. hoitotieteen ja psykologian ihmiskuvat. Tämän tutkimuksen lähteissä ihminen nähdään ensinnäkin Jumalan kuvaksi luotuna, ehdottoman arvokkaana olentona. Toiseksi ihminen on koinonian, yhteisön jäsen, ja koinoniassa hän tulee myös autetuksi. Näitä kahta teemaa käsitellään luvuissa kolme ja neljä. Se, että ihminen on Jumalan kuva tarkoittaa lähteissä sitä, että ihmisellä on aina ja kaikissa olosuhteissa ehdoton arvo. Hän on ominaisuuksistaan riippumatta tasavertainen kaikkien muiden ihmisten kanssa. Lähteiden mukaan uusliberalismi uhkaa tätä ihmisen ehdotonta arvoa, sillä uusliberalismissa ihmisen arvo määräytyy hänen hyödyllisyytensä perusteella. Jumalan kuvaksi luodulla ihmisellä on myös itsemääräämisoikeus, hän ei saa olla pakkoauttamisen kohde. Lisäksi hänellä on vastuu itsestään, toisista ja ympäristöstä. Edelleen ihminen on kokonaisvaltainen olento monenlaisine tarpeineen, ja sellaisena häntä tulee diakoniassa myös auttaa. Luvun neljä alkuosassa analysoidaan lähteille keskeistä käsitettä koinonia , yhteys, osallisuus. Koinonia diakonia- ja yhteiskuntatyön visiona tarkoittaa lähteissä seurakuntapainotteista diakoniaa, jossa tärkeää on yhteisöllisyys ja osallisuus, seurakunnan kokeminen omaksi yhteisöksi. Koinonia-teologiaan kuuluu myös yhteisöllisyyden merkityksen korostaminen muissa yhteisöissä. Tämänlainen yhteisöllisyyden korostus on lähellä monia muita seurakunnan ja yhteisöllisyyden merkitystä korostavia diakonian malleja. Koinonia-teologia tulee diakonia- ja yhteiskuntatyöhön ekumeenisista keskusteluista, mutta sillä on myös paljon yhteyksiä mm. luterilaiseen diakonian teologiaan, jossa kommuuniolla, yhteisöllä, on keskeinen rooli. Tällainen koinonia-teologia olettaa ihmisen olevan yhteisöllinen olento, jota ei niinkään nähdä yksilönä, vaan yhteisön jäsenenä. Parantavassa yhteisössä hän tulee myös parhaiten autetuksi. Koinoniassa jako diakoniatyön subjekteihin ja objekteihin katoaa, sillä koinonian idea on, että kaikki auttavat vuorollaan toinen tosiaan, ja kaikki ihmiset ovat sekä antavia että saavia osapuolia.

Normalization and Charter 77 : Violence, Commitment and Resistance in Czechoslovakia

In Czechoslovakia, the occupation of 1968 denoted the beginning of normalization , a political and societal stagnation that lasted two decades. Dissident initiative Charter 77 emerged in 1977, demanding that the leaders of the country respect human rights. The Helsinki process provided a macro-level framework that influenced opposition and dissident activities throughout Eastern Europe. The study contributes a focused empirical analysis of the period of normalization and the dissident movement Charter 77. Dissent in general is seen as an existential attitude; it can be encapsulated as a morally rationalized critical stance as derived from shared experience or interpretation of injustice, which serves as a basis for a shared collective identity comprising oppositional consciousness as one unifying factor. The study suggests that normalization can be understood as a fundamentally violent process and discusses the structural and cultural manifestations of violence with relation to Charter 77. In general, the aim of the system was to passivize the society to such an extent that it would not constitute a potential threat to the hegemonic rule of the regime. Normalization caused societal stagnation and apoliticization, but it also benefited those who accepted the new political reality. The study, however, questions the image of Czechoslovakia s allegedly highly repressive rule by showing that there was also quite considerable tolerance of Charter 77 and consideration before severe repression was brought to bear against dissidents. Furthermore, the study provides understanding of the motives and impetuses behind dissent, the strategic shifts in Charter 77 activities, and the changes in the regime s policies toward Charter 77. The study also adds new perspective on the common image of Charter 77 as a non political initiative and suggests that Charter 77 was, in fact, a political entity, an actively political one in the latter half of the 1980s. Charter 77 was a de facto hybrid of a traditional dissident initiative and an oppositional actor. Charter 77 adopted a two-dimension approach: firstly, it still emphasized its role as a citizens initiative supporting human rights, but, secondly, at the same time, it was a directly political actor supporting and furthering the development of political opposition against the ruling power.

Ministers as strategic political leaders? : Strategic political steering after NPM reforms in Finland

This study explores strategic political steering after the New Public Management (NPM) reforms, with emphasis on the new role assigned to Government ministers in Finland. In the NPM model, politicians concentrate on broad, principal issues, while agencies have discretion within the limits set by politicians. In Finland, strategic steering was introduced with Management by Results (MBR), but the actual tools for strategic political steering have been the Government Programme, the Government Strategy Portfolio (GSP) and Frame Budgeting. This study addresses these tools as means of strategic steering conducted by the Cabinet and individual ministers within their respective ministries. The time frame of the study includes the two Lipponen Cabinets between 1995 and 2003. Interviews with fourteen ministers as well as with fourteen top officials were conducted. In addition, administrative reform documents and documents related to strategic steering tools were analysed. The empirical conclusions of the study can be summarised as follows: There were few signs of strategic political steering in the Lipponen Cabinets. Although the Government Programmes of both Cabinets introduced strategic thinking, the strategic guidelines set forth at the beginning of the Programme were not linked to the GSP or to Frame Budgeting. The GSP could be characterised as the collected strategic agendas of each ministry, while there was neither the will nor the courage among Cabinet members to prioritise the projects and to make selections. The Cabinet used Frame Budgeting mainly in the sense of spending limits, not in making strategic allocation decisions. As for the GSP at the departmental level, projects were suggested by top officials, and ministers only approved the suggested list. Frame Budgeting at the departmental level proved to be the most interesting strategic steering tool from ministers viewpoint: they actively participated in defining which issues would need extra financing. Because the chances for extra financing were minimal, ministers had an effect only on a marginal share of the budget. At the departmental level, the study shows that strategic plans were considered the domain of officials. As for strategies concerning specific substances, there was variation in the interest shown by the ministers. A few ministers emphasised the importance of strategic work and led strategy processes. In most cases, however, officials led the process while ministers offered comments on the drafts of strategy documents. The results of this study together with experiences reported in other countries and local politics show that political decision-makers have difficulty operating at the strategic level. The conclusion is that politicians do not have sufficient incentive to perform the strategic role implied by the NPM type of reforms. Overall, the empirical results of the study indicate the power of politics over management reforms.

Uuden median murros Alma Mediassa, Sanoma Oy:ssä ja Yleisradiossa 1994-2004

This is a qualitative and multimethodological comparative study, which consists of two main parts: examining the development of new media and analysing and comparing the new media strategies of the three companies studied (Alma Media, Sanoma and the Finnish Broadcasting Company Yleisradio). The study includes the first large-scale review in Finnish of the development of new media, paying attention to the birth of the Internet as well as to mobile media, web TV and any other element of new media. It also concentrates on the function of electronic distribution channels before the age of the Internet, e.g. cable text and videotext. Answers about how the three traditional Finnish media houses began spreading their content to the Internet and wireless applications in 1994–2004 are also given. In researching the new media strategies the study pays special attention to the attitudes that the three media companies adopted towards the Internet and other forms of new media in their strategies during the years in question. By analysing and comparing, e.g., the companies’ strategies and their investments, the study ascertains whether the companies had a joint functional model in adopting new media or acted totally on their own without taking too much notice of the media field overall. The study makes extensive use of previously published material. The researcher has also interviewed almost twenty people who were involved in getting the companies’ new media functions under way. The methods for the interviews were dialogue and snowball sampling. The researcher has created a classification in which he divides the business strategies into four different categories: active strategy, careful strategy, permissive strategy, and passive strategy. In comparing and analysing the companies the researcher has used the classification devised by Allan Afuah & Christopher L. Tucci. The seven element classification consists of dominant managerial logic, competency trap, fear of cannibalisation and loss of revenue, channel conflict, political power, co-opetitor power and emotional attachment. In analysing the company strategies the researcher has also noted the classifications of convergence made by Everette E. Dennis and Graham Murdock as well as the aspects formulated by Sylvia Chan-Olmsted and Louisa Ha concerning the success of the companies in adopting the Internet into their functions. Based on all these classifications and by further developing them the researcher analyses and compares the success of the new media strategies of the three Finnish companies. The outcome of the study is a conclusion as to what kind of strategies the companies have carried out their new media functions and how they have succeeded in it.

Näkökulmia eurooppalaiseen sosiaalipolitiikkaan : malli, väestö, resurssit ja kommunikaatio

The study analyses European social policy as a political project that proceeds under the guidance of the European Commission. In the name of modernisation, the project aims to build a new idea for the welfare state. To understand the project, it is necessary to distance oneself from both the juridical competence of the European Union and the traditional national welfare state models. The question is about sharing problems, as well as solutions to them: it is the creation and sharing of common views, concepts and images that play a key role in European integration. Drawing on texts and speeches produced by the European Commission, the study throws light on the development of European social policy during the first years of the 2000s. The study "freeze-frames" the welfare debate having its starting points in the nation states in the name of the entity of Europe. The first article approaches the European social model as a story in itself, a preparatory, persuasive narrative that concerns the management of change. The article shows how the audience can be motivated to work towards a set target by using discursive elements in a persuasive manner: the function of a persuasive story is to convince the target audience of the appropriateness of the chosen direction and to shape their identity so that they are favourably disposed to the desired political targets. This is a kind of "intermediate state" where the story, despite its inner contradictions and inaccuracies, succeeds in appearing as an almost self-evident path towards a modern social policy that Europe is currently seen to be in need of. The second article outlines the European social model as a question of governance. Health as a sector of social policy is detached from the old political order, which was based on the welfare state, and is closely linked to economy. At the same time the population is primarily seen as an economic resource. The Commission is working towards a "Europe of Health" that grapples with the problem of governance with the help of the "healthisation" of society, healthy citizenship and health economics. The way the Commission speaks is guided by the Union's powerful interest to act as "Europe" in the field of welfare policy. At the same time, the traditional separateness of health policy is effaced in order to be able to make health policy reforms a part of the Union's wider modernisation targets. The third article then shows the European social policy as its own area of governance. The article uses an approach based on critical discourse analysis in examining the classification systems and presentation styles adopted by Commission communications, as well as the identities that they help build. In analysing the "new start" of the Lisbon strategy from the perspective of social policy, the article shows how the emphasis has shifted from the persuasive arguments for change with necessary common European targets in the early stages of the strategy towards the implementation of reforms: from a narrative to a vision and from a diagnosis to healing. The phase of global competition represents "the modern" with which European society with its culture and ways of life now has to be matched. The Lisbon strategy is a way to direct this societal change, thus building a modern European social policy. The fourth article describes how the Commission uses its communications policy to build practices and techniques of governance and how it persuades citizens to participate in the creation of a European project of change. This also requires a new kind of agency: agents for whom accountability and responsibilities mean integration into and commitment to European society. Accountability is shaped into a decisive factor in implementing the European Union's strategy of change. As such it will displace hierarchical confrontations and emphasise common action with a view to modernising Europe. However, the Union's discourse cannot be described as being a political language that would genuinely rouse and convince the audience at the level of everyday life. Keywords: European social policy, EU policy, European social model, European Commission, modernisation of welfare, welfare state, communications, discoursiveness.

HALLINNONTASOJEN VÄLINEN DIALOGI JA ERITYISOPETUKSEN MUUTOS BYROKRAATTISENA INSTITUUTIONA : - Kymppikuntien loppuraportin ja Erityisopetuksen strategian sisällönanalyyttinen vertailu

The rise of Special education numbers in Finland has caused a situation where Finland s ten largest LEA s so called kymppikunnat (ten communes) have expressed their growing concern of organizing the special education in the current institutional settings. The LEA s started the conversation of redefining special education system in 2004. Their aim was to target the governments attention to the problematics of special education. By the request of the Ministry of Education the LEA s prepared a final report concerning the central questions in the Finnish special education system. On the basis of the LEA s survey it became even clearer that the legislation, funding system and curriculum are tightly linked together. The following LEA s took part into the writing process Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Tampere, Turku and Vantaa. The report was hand over to the Ministry of Education at 18.8.2006. After the delivery the Ministry organized special education development group meetings 17 times in the year 2007. The result of the LEA s report and the development meetings was a new Special Education Strategy 2007. I am observing the dialogue between administrational levels in governmental institutions change process. The research is a content analysis where I compare the Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opetuksen järjestämisen uudistaminen osana yhtenäistä perusopetusta- kohti laatua ja joustavuutta (The renewal of the organization of teaching for student with special educational needs as part of unified education for all - towards quality and flexibility) document to Erityisopetuksen strategia (Special education strategy) document. My aim was to find out how much of their own interests have the LEA s been able to integrate into the official governmental documentation. The data has been organized and analyzed quantitatively with Macros created as additional parts in Microsoft Excel software. The document material has also been arranged manually on sentence based categorization into an Excel matrix. The results have been theoretically viewed from the special education reform dialogue perspective, and from the angle of the change process of a bureaucratic institution. My target has been to provide a new viewpoint to the change of special education system as a bureaucratic institution. The education system has traditionally been understood as a machine bureaucracy. By the review provided in my pro gradu analysis it seems however that the administrational system in special education is more of a postmodern network bureaucracy than machine bureaucracy. The system appears to be constructed by overlapping, crossing and complex networks where things are been decided. These kinds of networks are called "governance networks . It seems that the governmental administrational - and politic levels, the third sector actors and other society s operators are mixed in decision making.

Strategiapuhe : Todellisuutta, toimijuutta ja menestystä käsittelevät diskurssit yritysstrategiakirjallisuudessa

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään suomalaisessa yrityselämässä vaikuttavien yhdysvaltalaisten strategiakirjojen maailmankuvaa, ihmiskäsitystä ja arvokkaina pidettyjä päämääriä. Lähtöoletuksena on, että strategiakirjat sekä kuvaavat että tuottavat organisaatioiden johtamista, kulttuuria ja ajattelutapoja. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty suomalaisten strategia-asiantuntijoiden arvioiden mukaan yrityselämässä luetuimpia ja vaikutusvaltaisimpia strategiakirjoja. Lähdekirjat ovat ilmestymisjärjestyksessä Strategia kilpailutilanteessa (Porter), Vallankumouksen kärjessä (Hamel), Hyvästä paras (Collins), Strategiakartat (Kaplan ja Norton) ja Sinisen meren strategia (Kim ja Mauborgne). Tutkielman ensisijainen metodi on käsiteanalyysi. Tutkielman nimi, Strategiapuhe, viittaa lähdekirjoissa esiintyviin diskursseihin eli puhetapoihin. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Minkälainen on strategisen johtamisen maailmankuva ja käsitys todellisuudesta? Mitkä ovat strategiaoppien mukaan yritysten keskeiset toimijaryhmät ja mikä on heidän suhteensa strategiaan? Mikä on strategian tarkoitus ja mitä keinoja tarkoituksen toteuttamiseksi lähdeteoksissa tarjotaan? Tutkielma jakautuu johdannon ja loppukatsauksen lisäksi kolmeen päälukuun. Johdannon alussa esitellään strategian käsitettä ja historiaa. Strategia-ajattelun kehityskaaren ymmärtäminen selittää lähdeteoksiksi valittujen strategiakirjojen diskursiivista sisältöä. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan strategisen johtamisen maailmankuvaa ja todellisuuskäsitystä viiden lähdekirjoissa keskeisen käsitteen avulla. Nämä käsitteet ovat toimiala, motivaatio, oikeudenmukaisuus, arvo ja kulttuuri. Toisessa pääluvussa selvitetään lähdekirjojen ihmiskäsitystä ja toimijuuden jakautumista neljän keskeisen ihmisryhmän, omistajien, johtajien, työntekijöiden ja asiakkaiden, kesken. Strategiakirjallisuuden diskursseissa hämärretään nelijakoista toimijuuskäsitystä puhumalla yrityksistä itsenäisinä toimijoina. Kolmannessa pääluvussa analysoidaan lähdekirjojen käsitystä strategialla tavoiteltavasta menestyksestä sekä keinoja, joiden kerrotaan johtavan taloudelliseen menestykseen. Luvussa analysoitavat lähdekirjojen käsitteet ovat kilpailu, kasvu, prosessi, laatu, kehitys johdannaiskäsitteineen, laatu, innovaatiot ja riskit. Strategiakirjallisuuden keskeisin arvo on omistajalähtöisyys eli pyrkimys lisätä yrityksen taloudellista osakkeiden arvoa. Lähdeteosten maailmankuva, toimijat ja arvot asetetaan palvelemaan välineellisesti omistajien taloudellisen menestyksen päämäärää. Strategiakirjallisuus on luonteeltaan ratkaisukeskeistä ja monistista. Strategiadiskursseille on tyypillistä, että niissä määritellään oikeat organisaation ongelmat ja tarjotaan niihin ratkaisu, strategia.

REHTORIT PORTINVARTIJOINA : sekä miten rehtoreiden kertomuksista muodostuu pääkaupunkiseudun Tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkoston tarina

Research objectives. The Special Education Strategy, the legislative change based on it, and the change in the Finnish National Core Curriculum for Pre-primary and Basic Education build the background for this study. An improvement initiative called KELPO was founded in 2008 to implement a new three-level support system in municipalities. To support this initiative, the Network of Intensified and Special Support in the Metropolitan Area was founded in 2010. The Network consists of 22 pilot schools from four metropolitan municipalities and the Centre for Educational Assessment at the University of Helsinki that carries out the developmental assessment of the initiative. The objective of my study was to form an overall view of the functioning of the Network. The data included interviews of 20 principals of the schools belonging to the Network. The interviews were conducted by the Centre for Educational Assessment in the autumn of 2010. The research question is: What do principals speak about the networking done inside and between the municipalities? Methods. I received the data as already transcribed for my use. I researched it using a narrative research approach. As a method I used both thematic reading and classifying narratives by the holistic-content. These methods belong under the analyze of narratives. I collected the narratives from the principals under themes that arose from the data delimited by my research question. The narrative analysis materialized by writing the research story, as a new story was built by the principals stories theme by theme. The classification of the narratives by the holistic-content method was realized according to what kind of a gatekeeper s role each principal had. With a gatekeeper I here mean the intermediary role of a principal between the school and outside world. In addition, I used the analysis of interactive production of the narrative when applicable. Results and conclusions. Explicit features in the story of the Network were the principals at least partial uncertainty of the purpose of the networking, lack of time and resources, changing of initiatives, and lack of continuity. Positive narratives about ownership and empowerment could also be found. Nonetheless, many of the preconditions for success described by the school reform and school networking theories were not fulfilled. According to the collective story, there was no shared goal or purpose, and nor were the needs of autonomy, competence, and relatedness fulfilled. Three different kinds of gatekeepers were found in the data: The Exemplary ones, The Survivors and The Losers. The distinguishing factor turned out to be sharing of information at school. Based on the narratives, the schools with principals taking care of sharing information were the most active in partaking in networking.

"Pitää kuitenkin lähentyä sitä vangin roolia, vaikka ite ois toista mieltä" : Diskurssianalyyttinen tutkimus toiseuden rakentumisesta vankilaopetuksessa

The focus of this discourse analytical study was to review the meanings which prison education and its participants are given in the formal educational policy and to find out whether these meanings are agreed by the prison students. The intrestes of this thesis were to examine what kind of social and individual promises are related to the prison education and what kind of subject positions are possible to the prison students. The thesis was also interested in the meanings of education in different contexts. The aim of this study was to examine prison education especially for women. This thesis was based on Michel Foucault s ideas of power and the view of this study was directly critical. The prison education was seen as normalizing governance which tends to prepare its subjects to the normal. In this process of differentiating the normal and the abnormal the subjects of prison education are reconstructed as the others . The three research questions of this thesis were: how and what kind of prison education is reconstructed firstly in the strategy of prison education and secondly in the interviews. Thirdly it was questioned how and what kind of meanings gender receive in the discourse of prison education. The main data was consisted by the Finnish Criminal Sanctions Agency s document The Strategy of the Prison education for years 2008 2012 and the three interviews of women who participated to prison education. The interviews were made for this thesis in Autumn 2010. Two other Finnish Criminal Sanctions Agency s documents Prisoners in education (2007) and Visible women (2008) - the report of the working group on female prisoners were also used as subtext materials. The methods of critical and realistic discourse analysis and rhetorical analysis were applied in the analysis. The results of the thesis support the outlook of prison education as a form of normalizing governance which reconstruct the others position for the prison students. Prison education was seen supportive for personal life control and for integrating to the society. The participants of prison education repeated the official discourses in their accounts which is a signal of internalized governance. The interviewees also used different types of anti-discourses when forming implications of prison education.

Information Technology Development Needs in Community Pharmacies : A Strategic Approach

In the context of health care, information technology (IT) has an important role in the operational infrastructure, ranging from business management to patient care. An essential part of the system is medication management in inpatient and outpatient care. Community pharmacists strategy has been to extend practice responsibilities beyond dispensing towards patient care services. Few studies have evaluated the strategic development of IT systems to support this vision. The objectives of this study were to assess and compare independent Finnish community pharmacy owners and staff pharmacists priorities concerning the content and structure of the next generation of community pharmacy IT systems, to explore international experts visions and strategic views on IT development needs in relation to services provided in community pharmacies, to identify IT innovations facilitating patient care services and to evaluate their development and implementation processes, and to assess community pharmacists readiness to adopt innovations. This study applied both qualitative and quantitative methods. A qualitative personal interview of 14 experts in community pharmacy services and related IT from eight countries and a national survey of Finnish community pharmacy owners (mail survey, response rate 53%, n=308), and of a representative sample of staff pharmacists (online survey, response rate 22%, n=373) were conducted. Finnish independent community pharmacy owners gave priority to logistical functions but also to those related to medication information and patient care. The managers and staff pharmacists have different views of the importance of IT features, reflecting their different professional duties in the community pharmacy. This indicates the need for involving different occupation groups in planning the new IT systems for community pharmacies. A majority of the international experts shared the vision of community pharmacy adopting a patient care orientation; supported by IT-based documentation, new technological solutions, access to information, and shared patient data. Community pharmacy IT innovations were rare, which is paradoxical because owners and staff pharmacists perception of their innovativeness was seen as being high. Community pharmacy IT systems development processes usually had not undergone systematic needs assessment research beforehand or evaluation after the implementation and were most often coordinated by national governments without subsequent commercialization. Specifically, community pharmacy IT developments lack research, organization, leadership and user involvement in the process. Those responsible for IT development in the community pharmacy sector should create long-term IT development strategies that are in line with community pharmacy service development strategies. This could provide systematic guidance for future projects to ensure that potential innovations are based on a sufficient understanding of pharmacy practice problems that they are intended to solve, and to encourage strong leadership in research, development of innovations so that community pharmacists potential innovativeness is used, and that professional needs and strategic priorities will be considered even if the development process is led by those outside the profession.

Yhteistoiminta kriisinhallinnassa : toimivan siviili-sotilasyhteistyön merkitys epäonnistuneen valtion jälleenrakennusprosessissa

Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymykseen, millainen on toimivan siviili-sotilasyhteistyön merkitys epäonnistuneen valtion jälleenrakennusprosessissa. Se pyrkii selvittämään, kuinka Euroopan unionin Eulex-operaatiossa ja Naton Kfor-operaatiossa työskentelevien siviili- ja sotilaallisen kriisinhallinnan asiantuntijoiden keskinäinen yhteistoiminta hyödyttää epäonnistuneen valtion jälleenrakennusprosessia. Aihetta lähestytään sekä yhteistyötoimijoiden että operaatioalueen näkökulmasta. Työn monipuolisuutta ja hyödynnettävyyttä on pyritty lisäämään alakysymyksillä: miten yhteistyö on huomioitu koulutusvaiheessa, minkälaista yhteistyö Eulex-ja Kfor-operaatioiden välillä oli Kosovossa ja miten yhteistyön ongelmat ja seuraukset näkyvät. Tutkimuksen tarkoituksena on osaltaan lisätä tietämystä melko vähän tutkitusta, mutta tärkeydeltään lisääntyvästä aiheesta. Tulevaisuuden entisestään monipuolistuviin kriiseihin tulee kyetä vastaamaan kokonaisvaltaisemmin, ja se edellyttää toimivaa yhteistyötä. Tapaustutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla sekä sotilaita että siviilikriisinhallinta-asiantuntijoita. Litteroitu materiaali on analysoitu käyttäen sisällönanalyysin periaatteita ja analysoidun kokonaisuuden perusteella on tehty johtopäätöksiä. Tutkimukseen sisältyy myös luotaus aiheen tulevaisuuteen. Epäonnistuneen valtion ajatus toimii vahvasti käytännöllisen tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Haastattelut ovat tutkimuksen päälähde, nmlta sen lisäksi melko tuoretta ja ajankohtaista aihetta käsittelevän työn tärkeimpiä lähteitä ovat Siviilikriisinhallinnan kansallinen strategia (2008) sekä Suomen kokonaisvaltainen kriisinhallintastrategia (2009) sekä muut aihetta käsittelevät julkaisut. Yhteistoiminnan osapuolten. Kosovossa Eulex-ja Kfor-operaatioiden, kannalta toimiva yhteistyö muun muassa lisää toimijoiden motivaatiota ja ammattitaitoa monipuolisesti, vähentää epäluuloja toista organisaatiota kohtaan sekä edesauttaa toimintaa tulevissa operaatioissa. Lisäksi onnistunut yhteistoiminta antaa positiivista esimerkkiä muille toimijoille, säästää resursseja, lisää tehokkuutta, parantaa tiedonvaihtoa, luo vakautta operaatioon sekä antaa uskottavuutta toimijoille. Operaatioalueen kannalta toimivan yhteistyön hyödyt ovat vieläkin moninaisemmat. Onnistunut yhteistyö mahdollistaa operaation onnistumisen ja sitä kautta olojen palautumisen normaaliksi. Toimiva yhteistyö edesauttaa omatoimista kehitystä sekä helpottaa paikallisten toimijoiden vastuunottoa, toiminnan kehitystä, transitioaskelten tehokasta suunnittelua ja paikallisten organisaatioiden ja toimintatapojen kehittymistä. Se myös varmistaa, että tuki saadaan käyttöön täysimääräisesti, toimii esimerkkinä paikallisten yhteistyön kehittämisessä, parantaa suunnittelumahdollisuuksia sekä mahdollistaa operaation tavoitteiden saavuttamisen. Toimijoiden välisen yhteistyön intensiteetti ja muodot täytyy aina sovittaa operaation vaatimuksia vastaaviksi. Siviili- ja sotilastoimijoiden välistä yhteistyötä voidaan kehittää muun muassa koulutuksen ja tutkimuksen myötä, kehitykselle tulee olemaan tarvetta, sillä yhteistyö kriisinhallintatoiminnassa tullee jatkossa entisestään lisääntymään ja tiivistymään.

„Wyłanianie” się podmiotu w autopojetycznie pojmowanej szkole

Istotą artykułu jest dookreślenia podmiotowości w systemie autopojetycznym, jakim może być szkoła. Na początku postaramy się dookreślić znaczenie rozumienia podmiotu i podmiotowości. Przy czym, poszukując ich źródłowych odniesień odwołamy się do myśli Arystotelesa i Kartezjusza, by następnie poddać je krytyce jako niespełnionych oczekiwań nowożytnej i współczesnej cywilizacji. Jednak, powołując się dalej na poglądy M. Heideggera w tym temacie, okazuje się, że podmiot może być traktowany zgoła inaczej niż opisuje to literatura przedmiotu. Przybliżając zatem inne ujęcie podmiotu, postaramy się wykazać, że wyłania się on na styku jego związku z osobowością, co sugeruje, że to właśnie kształcenie i kształtowanie powinno być traktowane jako najważniejsza dziedzina ludzkiej wiedzy. Dopełnienie tej tezy będzie zatem wymagało wyjaśnienia takich pojęć, jak: osobowość i praktyka edukacyjna. I skoro zatem praktyka edukacyjna jest tak istotna i dla kształtowania osobowości, i wyłaniania się podmiotu, to w dalszej części naszej wypowiedzi położymy nacisk na zinstytucjonalizowaną formę praktyki edukacyjnej czyli nauczanie klasowo-lekcyjne, traktowane jako układ autopojetyczny. Wyjaśnienie znaczenia tego układu będzie stanowić kolejną fazę toczonych tutaj rozważań, a ich celem będzie obrona poglądu, że to, co zostanie „wniesione” do klas szkolnych w postaci zasobów i reguł na początku każdego roku szkolnego, będzie się przekładać na kształtowanie i kształcenie osobowości, i tym samym na możliwości samodoświadczania „Się” podmiotowości. Ponieważ pogląd ten może budzić pewne zastrzeżenia, toteż powołamy się na pewne rozważania dotyczące istnienia tzw. podmiotu rekonstruującego, a więc takiego, który wpisany jest w sens istnienia np. projekcji filmowej, spektaklu teatralnego, czytanej książki.