Motivação para o desporto escolar: estudo em alunos do ensino secundário, de uma escola do concelho de Guimarães

Relatório de estágio de mestrado em Ensino de Educação Física nos Ensinos Básico e Secundário

Molecular modeling of peptide-MHC class I complexes : applications to peptide based immunotherapy

Summary The specific CD8+ T cell immune response against tumors relies on the recognition by the T cell receptor (TCR) on cytotoxic T lymphocytes (CTL) of antigenic peptides bound to the class I major histocompatibility complex (MHC) molecule. Such tumor associated antigenic peptides are the focus of tumor immunotherapy with peptide vaccines. The strategy for obtaining an improved immune response often involves the design of modified tumor associated antigenic peptides. Such modifications aim at creating higher affinity and/or degradation resistant peptides and require precise structures of the peptide-MHC class I complex. In addition, the modified peptide must be cross-recognized by CTLs specific for the parental peptide, i.e. preserve the structure of the epitope. Detailed structural information on the modified peptide in complex with MHC is necessary for such predictions. In this thesis, the main focus is the development of theoretical in silico methods for prediction of both structure and cross-reactivity of peptide-MHC class I complexes. Applications of these methods in the context of immunotherapy are also presented. First, a theoretical method for structure prediction of peptide-MHC class I complexes is developed and validated. The approach is based on a molecular dynamics protocol to sample the conformational space of the peptide in its MHC environment. The sampled conformers are evaluated using conformational free energy calculations. The method, which is evaluated for its ability to reproduce 41 X-ray crystallographic structures of different peptide-MHC class I complexes, shows an overall prediction success of 83%. Importantly, in the clinically highly relevant subset of peptide-HLAA*0201 complexes, the prediction success is 100%. Based on these structure predictions, a theoretical approach for prediction of cross-reactivity is developed and validated. This method involves the generation of quantitative structure-activity relationships using three-dimensional molecular descriptors and a genetic neural network. The generated relationships are highly predictive as proved by high cross-validated correlation coefficients (0.78-0.79). Together, the here developed theoretical methods open the door for efficient rational design of improved peptides to be used in immunotherapy. Résumé La réponse immunitaire spécifique contre des tumeurs dépend de la reconnaissance par les récepteurs des cellules T CD8+ de peptides antigéniques présentés par les complexes majeurs d'histocompatibilité (CMH) de classe I. Ces peptides sont utilisés comme cible dans l'immunothérapie par vaccins peptidiques. Afin d'augmenter la réponse immunitaire, les peptides sont modifiés de façon à améliorer l'affinité et/ou la résistance à la dégradation. Ceci nécessite de connaître la structure tridimensionnelle des complexes peptide-CMH. De plus, les peptides modifiés doivent être reconnus par des cellules T spécifiques du peptide natif. La structure de l'épitope doit donc être préservée et des structures détaillées des complexes peptide-CMH sont nécessaires. Dans cette thèse, le thème central est le développement des méthodes computationnelles de prédiction des structures des complexes peptide-CMH classe I et de la reconnaissance croisée. Des applications de ces méthodes de prédiction à l'immunothérapie sont également présentées. Premièrement, une méthode théorique de prédiction des structures des complexes peptide-CMH classe I est développée et validée. Cette méthode est basée sur un échantillonnage de l'espace conformationnel du peptide dans le contexte du récepteur CMH classe I par dynamique moléculaire. Les conformations sont évaluées par leurs énergies libres conformationnelles. La méthode est validée par sa capacité à reproduire 41 structures des complexes peptide-CMH classe I obtenues par cristallographie aux rayons X. Le succès prédictif général est de 83%. Pour le sous-groupe HLA-A*0201 de complexes de grande importance pour l'immunothérapie, ce succès est de 100%. Deuxièmement, à partir de ces structures prédites in silico, une méthode théorique de prédiction de la reconnaissance croisée est développée et validée. Celle-ci consiste à générer des relations structure-activité quantitatives en utilisant des descripteurs moléculaires tridimensionnels et un réseau de neurones couplé à un algorithme génétique. Les relations générées montrent une capacité de prédiction remarquable avec des valeurs de coefficients de corrélation de validation croisée élevées (0.78-0.79). Les méthodes théoriques développées dans le cadre de cette thèse ouvrent la voie du design de vaccins peptidiques améliorés.

Thermoset Composite Concrete Reinforcement, HR-325, Part 1, 1992

The feasibility of substituting fibercomposite (FC) (thermoset) pavement dowels for steel pavement dowels was investigated in this research project. Load transfer capacity, flexural capacity, and material properties were examined. The objectives of Part 1 of this final report included the shear behavior and strength deformations of FC dowel bars without aging. Part 2 will contain the aging effects. This model included the effects of modulus of elasticity for the pavement dowel and concrete, dowel diameter, subgrade stiffness, and concrete compressive strength. An experimental investigation was carried out to establish the modulus of dowel support which is an important parameter for the analysis of dowels. The experimental investigation included measured deflections, observed behavioral characteristics, and failure mode observations. An extensive study was performed on various shear testing procedures. A modified Iosipescu shear method was selected for the test procedure. Also, a special test frame was designed and fabricated for this procedure. The experimental values of modulus of support for shear and FC dowels were used for arriving at the critical stresses and deflections for the theoretical model developed. Different theoretical methods based on analyses suggested by Timoshenko, Friberg, Bradbury, and Westergaard were studied and a comprehensive theoretical model was developed. The fibercomposite dowels were found to provide strengths and behavioral characteristics that appear promising as a potential substitute for steel dowels.

Els jocs cooperatius desenvolupats a l'àrea d'educació física milloren les relaciones que s'estableixen entre alumnes de cicle superior de primària

Introducció: Teodorico (2004) ens diu que amb el joc cooperatiu els alumnes poden valorar, compartir i reflexionar sobre la relació que estableixen amb els altres companys. Per això, l’objectiu de la meva investigació és avaluar l’efecte que pot tenir l’aplicació d’una unitat de programació, centrada en el joc cooperatiu, en la relació que s’estableix entre els alumnes de 5è de primària, focalitzant l’atenció amb el líder i el menys acceptat del grup-classe. Mètodes: La intervenció s’avalua amb un disseny quasi-experimental pre-post amb grup control. I des del punt de vista dels dissenys observacionals podem parlar d’un disseny de seguiment, idiogràfic i multidimensional. El total de la mostra d’aquesta investigació era de 48 alumnes, dividit en el grup experimental (25) i en el grup control (23). La durada de la intervenció va ser de 8 setmanes i es va utilitzar un qüestionari ad hoc per la confecció dels sociograma i un instrument observacional ad hoc de les relacions de grup-classe. Resultats: El grup experimental estava format per 4 grups d’alumnes, al final de la unitat només se’n formaven 2, en canvi, el grup control, tan abans com després, estava format pels mateixos grups d’alumnes. Un dels menys acceptats del grup experimental ha millorat la relació amb alguns dels companys, en canvi els menys acceptat del grup control no ha millorat cap tipus de relació. Conclusions: Crec que els jocs cooperatius són una bona eina educativa per intentar millorar les relacions, ja que amb més temps crec que els resultats d’aquesta investigació haguessin sigut més positius.

Use of plasma Renin activity to monitor mineralocorticoid treatment in dogs with primary hypoadrenocorticism: desoxycorticosterone versus fludrocortisone.

BACKGROUND: Measurement of plasma renin activity (PRA) is the gold standard for monitoring mineralocorticoid treatment in humans with primary hypoadrenocorticism (PH). OBJECTIVES: To compare PRA in dogs with newly diagnosed PH, dogs with diseases mimicking PH, and healthy dogs, and evaluate measurement of PRA to monitor therapeutic effects in dogs with PH treated with different mineralocorticoids. ANIMALS: Eleven dogs with newly diagnosed PH (group 1), 10 dogs with diseases mimicking PH (group 2), 21 healthy dogs (group 3), 17 dogs with treated PH (group 4). METHODS: In group 1, PRA was measured before treatment and at different times after initiating treatment. In groups 2 and 3, PRA was measured at initial presentation only. In group 4, no baseline PRA was obtained but PRA was measured once or every 1-6 months during treatment. Mineralocorticoid treatment consisted of fludrocortisone acetate (FC) or desoxycorticosterone pivalate (DOCP). RESULTS: Plasma renin activity before treatment was increased in dogs with PH compared to normal dogs and dogs with diseases mimicking PH with median activity of 27, 0.8, and 1.0 ng/mL/h, respectively. In dogs with PH, PRA decreased and normalized with mineralocorticoid treatment using DOCP but not with FC. In dogs treated with DOCP, PRA was lower than in dogs treated with FC. Plasma sodium concentrations were higher and potassium concentrations were lower with DOCP treatment compared to FC treatment. CONCLUSION AND CLINICAL IMPORTANCE: Plasma renin activity is a reliable tool for monitoring mineralocorticoid treatment. DOCP treatment more effectively suppresses PRA compared to FC in dogs with PH.

Sihtirummun väsymisominaisuuksien määrittäminen

Diplomityössä tutkittiin sihtirummun väsymisominaisuuksia. Sihtirumpu on laite, jota käytetään paperin valmistuksessa kuitumassojen käsittelyssä. Työn tavoitteena oli määrittää profiililankatyypin ja tukirenkaan erilaisten valmistustapojen vaikutus sihtirummun väsymiskestävyyteen. Lisäksi tutkittiin vauriomuotoa, jossa yksittäinen profiililanka irtoaa tukilangasta. Sihtirummun väsymisominaisuuksia määritettiin käyttämällä perinteisiä lujuusopin menetelmiä sekä FE-analyysiä ja väsytyskokeita. Teoreettisilla menetelmillä, jotka perustuivat loven vaikutuksen arviointiin, pyrittiin määrittämään perusaineen väsymislujuutta, ja väsytyskokeilla määritettiin sihtirummun hitsien väsymislujuuksia ja yksittäisen langan irtoamista. Sihtirummun hitsit olivat väsymislujuudeltaan huomattavasti perusainetta heikompia, eikä profiililankatyyppi vaikuttanut merkittävästi sihtirummun väsymiskestävyyteen. Hitsaamattoman tukirenkaan ja tukilangan liitoksen havaittiin nostavan sihtirummun väsymiskestävyyttä, mutta silloin ongelmana ovat tukirenkaan ja tukilangan väliin pääsevät kuidut. Yksittäisen profiililangan irtoamisen ei pitäisi rajoittaa sihtirummun väsymiskestävyyttä.

Tieliikelaitoksen t&k -projektien kannattavuuden arviointi

Työn tavoitteena oli laatia Tieliikelaitoksen tutkimus- ja kehitysprojektien kannattavuuden arvioinnin toimintamalli ja laskentamalli. Työn tavoitteena oli myös kehittääTieliikelaitoksen tutkimus- ja kehitysprojektin kannattavuuden arviointia ja tuottaa informaatiota t&k -projektien valintatilanteisiin. Työ koostuu teoriasta, haastatteluista, t&k -projektien kannattavuuden arvioinnin toimintamallista ja laskentamallista. Työssä käsitellään kirjallisuudesta ja haastatteluista esille tulleita käytäntöjä ja menetelmiä, joiden avulla tutkimus- ja kehitysprojektien kannattavuutta voidaan arvioida. Työssä kuvataan myös arviointimenetelmien käyttöä t&k -prosessin eri vaiheissa. Työn merkittävimpinä tuloksina ovat laaditut toimintamalli ja laskentamalli Tieliikelaitoksen t&k -projektien kannattavuuden arviointiin. Lisäksi työssä tuloksena oli, että arviointimenetelmiä tulee käyttää monipuolisesti ja projektien arviointi tulee olla jatkuvaa. Projektien kannattavuuden arviointi ei voi perustua pelkästään taloudellisiin menetelmiin vaan arviointiin tulee valita sekä taloudellisia että laadullisia menetelmiä. Projektien jatkuvalla arvioinnilla ja arviointimenetelmien käytön monipuolisuudella varmistetaan oikeiden ja kannattavien projektien toteuttaminen.

Machine vision measurement system for paper printability assessments

This work had two primary objectives: 1) to produce a working prototype for automated printability assessment and 2) to perform a study of available machine vision and other necessary hardware solutions. The three printability testing methods, IGT Picking,He¬liotest, and mottling, considered in this work have several different requirements and the task was to produce a single automated testing system suitable for all methods. A system was designed and built and its performance was tested using the Heliotest. Working proto¬types are important tools for implementing theoretical methods into practical systems and testing and demonstrating the methodsin real life conditions. The system was found to be sufficient for the Heliotest method. Further testing and possible modifications related to other two test methods were left for future works. A short study of available systems and solutions concerning image acquisition of machine vision was performed. The theoretical part of this study includes lighting systems, optical systems and image acquisition tools, mainly cameras and the underlying physical aspects for each portion.

Supporting knowledge creation and sharing in the early phases of the strategic innovation process

The driving forces of technology and globalization continuously transform the business landscape in a way which undermines the existing strategies and innovations of organizations. The challenge for organizations is to establish such conditions where they are able to create new knowledge for innovative business ideas in interaction between other organizations and individuals. Innovation processes continuously need new external stimulations and seek new ideas, new information and knowledge locating more and more outside traditional organizational boundaries. In several studies, the early phases of the innovation process have been considered as the most critical ones. During these phases, the innovation process can emerge or conclude. External knowledge acquirement and utilization are noticed to be important at this stage of the innovation process giving information about the development of future markets and needs for new innovative businessideas. To make it possible, new methods and approaches to manage proactive knowledge creation and sharing activities are needed. In this study, knowledge creation and sharing in the early phases of the innovation process has been studied, and the understanding of knowledge management in the innovation process in an open and collaborative context advanced. Furthermore, the innovation management methods in this study are combined in a novel way to establish an open innovation process and tested in real-life cases. For these purposes two complementary and sequentially applied group work methods - the heuristic scenario method and the idea generation process - are examined by focusing the research on the support of the open knowledge creation and sharing process. The research objective of this thesis concerns two doctrines: the innovation management including the knowledge management, and the futures research concerning the scenario paradigm. This thesis also applies the group decision support system (GDSS) in the idea generation process to utilize the converged knowledge during the scenario process.

Verkkoliiketoiminnan tehokkuusmittauksen ohjausvaikutusten analysointijärjestelmä

Tässä diplomityössä oli tavoitteena suunnitella ja toteuttaa verkkoliiketoiminnan tehokkuusmittauksen ohjausvaikutusten analysointijärjestelmä. Verkkoliiketoiminta on monopoliasemassa olevaa liiketoimintaa, jossa ei ole kilpailusta johtuvaa pakotetta pitää liiketoimintaa tehokkaana ja hintoja alhaisina. Tämän vuoksi verkkoliiketoiminnan hinnoittelua ja toiminnan tehokkuutta tulee valvoa viranomaisen toimesta. Tehokkuusmittauksessa käytettäväksi menetelmäksi on valittu DEA-menetelmä (Data Envelopment Analysis). Tässä työssä on esitelty DEA-menetelmän teoreettiset perusteet sekä verkkoliiketoiminnan tehokkuusmittauksessa havaitut ongelmat. Näiden perusteella on määritelty analysointijärjestelmältä vaadittavat ominaisuudet sekä kehitetty kyseinen järjestelmä. Tärkeimmiksi järjestelmän ominaisuuksiksi osoittautuivat herkkyysanalyysin tekeminen ja etenkin sitä kautta suoritettava keskeytysten hinnan laskeminen sekä mahdollisuudet painokertoimien rajoittamiselle. Työn loppuosassa on esitelty järjestelmästä saatavia konkreettisia tuloksia, joiden avulla on pyritty havainnollistamaan järjestelmän käyttömahdollisuuksia.

Arkkileikkauksen tehokkuuden optimointi tuotannonsuunnittelun keinoin

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Inkeroisten kartonkitehtaan arkkileikkausprosessin tehokkuutta jälkikäsittelyosaston näkökulmasta. Työn tarkastelu keskittyi koneiden hyötysuhteiden ja arkituskustannusten perusteella tapahtuvaan tilausten leikkauskustannusten optimointiin. Tavoitteena oli kehittää tuotannonsuunnittelun apuvälineeksi leikkauskustannusten optimointimalli ja suorittaa vaikutusarviointi tuotannonsuunnittelun vakiintuneille toimintatavoille.Tilastotiedon perusteella on tarkasteltu tämän hetkistä tehokkuuden tasoa sekä laskettu kustannusvaikutukset. Kirjallisuusosuudessa on tarkasteltu toiminnanohjauksen teoriaa ja tehokkuuslaskennan menetelmiä, joiden pohjalta on pyritty kehittämään arkkileikkausprosessin tehokkuutta. Leikkauskustannuksiin vaikutti tutkimuksen mukaan ennen kaikkea arkituksen tehokkuus. Reunanauhoista aiheutuvan hylyn vaikutus oli huomattavasti pienempi. Maksimoimalla arkituksen tehokkuutta saavutettiin vähintään 20 % kustannussäästö verrattuna pituusleikkauksen hylkykustannuksen minimoimisesta aiheutuvaan kustannussäästöön.

Oxygen adsorption on clean and oxygen precovered Cu(100)

Kuparipinnan hapettumisen alkuvaiheet ovat vielä nykyisin tutkijoille epäselviä. Kuitenkin, jotta hapettumisprosessia voitaisiin säädellä, on sangen tärkeää ymmärtää mistä varsinainen hapettuminen lähtee liikkeelle ja mitkä ovat hapettumisen seuraavat vaiheet. Tähän kysymykseen haetaan vastauksia tässä työssä käyttäen puhtaasti teoreettisia menetelmiä pinnan käsittelyssä. Aikaisempien teoreettisten ja kokeellisten tutkimusten välillä on pieni ristiriita liittyen hapen tarttumistodennäköisyyteen. Teoreettisten tutkimusten mukaan happi ei puhtaalle pinnalle tullessaan näe potentiaalivallia, mutta kokeelliset tutkimukset osoittavat sellaisen kuitenkin olevan. Tuohon ristiriitaan pureudutaan käyttäen aikaisemmista laskuista poikkeavaa kvanttimekaaniseen molekyylidynamiikkaan perustuvaa lähestymistapaa. Työssä havaitaan, että aikaisemmin yleisesti käytetty menetelmä hukkaa huomattavan määrän tietoa ja siten tutkijat eivät voi ainoastaan tyytyä tarkastelemaan kyseisellä menetelmällä saatuja tuloksia. Kuparipinnalle havaittiin, että korkeilla molekyylin kineettisen energian arvolla aikaisemmin suoritetut laskut hajottavista trajektoreista pitävät paikkansa, mutta matalilla kineettisen energian arvoilla molekyyli kohtaa erittäin voimakkaan ``steering'' vaikutuksen ja trajektorit joiden piti olla hajottavia johtavatkin molekulaariseen adsorptioon. Kun hapen konsentraatio pinnalla on suurempi kuin 0.5 ML, pinta rekonstruoituu. Myös rekonstruktion jälkeistä pintaa on tutkittu samanlaisilla menetelmillä kuin puhdasta pintaa. Rekonstruoituneelle pinnalle ei löydetty hajottavia trajektoreita ja havaittiin, että hapelle annetun kineettisen energian matalilla arvoilla myös tässä tapauksessa on erittäin voimakas ``steering'' vaikutus.

DTC-induktiomoottorikäytön soveltaminen keskitaajuusalueelle

Työssä tarkastellaan olemassa olevan suoraa vääntömomentin säätöä käyttävän taajuudenmuuttajan soveltamista keskitaajuusalueella toimiviin induktiomoottorikäyttöihin. Keskinopeusalueen sovellusten pyörimisnopeudet ovat tyypillisesti 6000…30000rpm. Tällöin invertterin lähtötaajuuden on nelinapaista moottoria ohjattaessa ulotuttava 1000Hz:iin. ABB:n ACS600 taajuudenmuuttajan nykyinen syöttötaajuus ulottuu noin 400Hz:iin ja sen keskimääräinen kytkentätaajuus on luokkaa 3kHz. Taajuudenmuuttajan keskimääräistä kytkentätaajuutta ei haluta tästä merkittävästi nostaa, koska tällöin pääteasteen mitoitusta ja rakennetta on muutettava. Tarkastelussa keskitytään täten jännitemodulointiin, joka määrittelee invertterin lähtöjännitteen käyrämuodon ja pääteasteen tehokytkimien kytkentätaajuuden. Työssä esitetään suoran käämivuon säädön periaatetta soveltava 30-kulmainen modulointimenetelmä (30-modulointi), jolla moottorin syöttövirrasta voidaan eliminoida 5. ja 7. yliharmoninen komponentti. Yliharmonisten komponenttien eliminointi mahdollistaa passiivisilla komponenteilla toteutetun alipäästösuodattimen asentamisen invertterin lähtöön, jolloin moottorissa tapahtuvat tehohäviöt saadaan pieniksi. 30-moduloinnin ohjaukseen ja säätöön esitetään menetelmät, jotka mahdollistavat sen toteuttamisen nykyiseen taajuudenmuuttajaan ohjelmallisesti ilman suuria laitteistomuutoksia. 30-moduloinnin ominaisuuksia tarkastellaan analyyttisin menetelmin ja sen toimintaa testataan esitettyjen teorioiden perusteella simuloimalla. 30-moduloinnin ohjelmallinen implementointi nykyiseen ACS600:een mahdollistaa periaatteessa noin 600Hz:n syöttötaajuuden saavuttamisen. Tällöin invertterin keskimääräinen kytkentätaajuus voidaan säätää koko pyörimisnopeusalueella alle 4kHz:n tasolle.

First Reported Successful Femoral Valve-in-Valve Transcatheter Aortic Valve Replacement Using the Edwards Sapien 3 Valve.

OBJECTIVES: Management of degenerated aortic valve bioprosthesis classically requires redo surgery, but transcatheter aortic valve-in-valve implantation is becoming a valid alternative in selected cases. In the case of a degenerated Mitroflow bioprosthesis, TAVR is associated with an additional challenge due to a specific risk of coronary occlusion. We aimed to assess the safety and feasibility of transfemoral valve-in-valve implantation of the new Edwards Sapien 3 (Edwards Lifesciences) in a degenerated Mitroflow bioprosthesis (Sorin Group, Inc). METHODS: We report here the safety and feasibility of transfemoral valve-in-valve implantation of a 23 mm Edwards Sapien 3 in a degenerated 25 mm Mitroflow valve and describe the specific assessment of the risk of coronary obstruction using a multi-imaging modality. RESULTS: The final result showed an absence of aortic regurgitation and a mean transvalvular gradient of 14 mm Hg. The patient had no major adverse cardiovascular events at 30-day follow-up. CONCLUSION: Transcatheter valve-in-valve implantation of an Edwards Sapien 3 in a degenerated Mitroflow is feasible and safe, considering a careful assessment of the risk of coronary obstruction with Mitroflow bioprosthesis due to leaflets mounted externally to the stent.

MgO/Ag(001) interface structure and STM images from first principles

The interface of MgO/Ag(001) has been studied with density functional theory applied to slabs. We have found that regular MgO films show a small adhesion to the silver substrate, the binding can be increased in off-stoichiometric regimes, either by the presence of O vacancies at the oxide film or by a small excess of O atoms at the interface between the ceramic to the metal. By means of theoretical methods, the scanning tunneling microscopy signatures of these films is also analyzed in some detail. For defect free deposits containing 1 or 2 ML and at low voltages, tunnelling takes place from the surface Ag substrate, and at large positive voltages Mg atoms are imaged. If defects, oxygen vacancies, are present on the surface of the oxide they introduce much easier channels for tunnelling resulting in big protrusions and controlling the shape of the image, the extra O stored at the interface can also be detected for very thin films.