Peroxisomal and microsomal lipid pathways associated with resistance to hepatic steatosis and reduced pro-inflammatory state.

Accumulation of fat in the liver increases the risk to develop fibrosis and cirrhosis and is associated with development of the metabolic syndrome. Here, to identify genes or gene pathways that may underlie the genetic susceptibility to fat accumulation in liver, we studied A/J and C57Bl/6 mice that are resistant and sensitive to diet-induced hepatosteatosis and obesity, respectively. We performed comparative transcriptomic and lipidomic analysis of the livers of both strains of mice fed a high fat diet for 2, 10, and 30 days. We found that resistance to steatosis in A/J mice was associated with the following: (i) a coordinated up-regulation of 10 genes controlling peroxisome biogenesis and β-oxidation; (ii) an increased expression of the elongase Elovl5 and desaturases Fads1 and Fads2. In agreement with these observations, peroxisomal β-oxidation was increased in livers of A/J mice, and lipidomic analysis showed increased concentrations of long chain fatty acid-containing triglycerides, arachidonic acid-containing lysophosphatidylcholine, and 2-arachidonylglycerol, a cannabinoid receptor agonist. We found that the anti-inflammatory CB2 receptor was the main hepatic cannabinoid receptor, which was highly expressed in Kupffer cells. We further found that A/J mice had a lower pro-inflammatory state as determined by lower plasma levels and IL-1β and granulocyte-CSF and reduced hepatic expression of their mRNAs, which were found only in Kupffer cells. This suggests that increased 2-arachidonylglycerol production may limit Kupffer cell activity. Collectively, our data suggest that genetic variations in the expression of peroxisomal β-oxidation genes and of genes controlling the production of an anti-inflammatory lipid may underlie the differential susceptibility to diet-induced hepatic steatosis and pro-inflammatory state.

A-kinase anchoring protein-Lbc promotes pro-fibrotic signaling in cardiac fibroblasts

In response to stress or injury the heart undergoes an adverse remodeling process associated with cardiomyocyte hypertrophy and fibrosis. Transformation of cardiac fibroblasts to myofibroblasts is a crucial event initiating the fibrotic process. Cardiac myofibroblasts invade the myocardium and secrete excess amounts of extracellular matrix proteins, which cause myocardial stiffening, cardiac dysfunctions and progression to heart failure. While several studies indicate that the small GTPase RhoA can promote profibrotic responses, the exchange factors that modulate its activity in cardiac fibroblasts are yet to be identified. In the present study, we show that AKAP-Lbc, an A-kinase anchoring protein (AKAP) with an intrinsic Rho-specific guanine nucleotide exchange factor (GEF) activity, is critical for activating RhoA and transducing profibrotic signals downstream of type I angiotensin II receptors (AT1Rs) in cardiac fibroblasts. In particular, our results indicate that suppression of AKAP-Lbc expression by infecting adult rat ventricular fibroblasts with lentiviruses encoding AKAP-Lbc specific short hairpin (sh) RNAs strongly reduces the ability of angiotensin II to promote RhoA activation, differentiation of cardiac fibroblasts to myofibroblasts, collagen deposition as well as myofibroblast migration. Interestingly, AT1Rs promote AKAP-Lbc activation via a pathway that requires the α subunit of the heterotrimeric G protein G12. These findings identify AKAP-Lbc as a key Rho-guanine nucleotide exchange factor modulating profibrotic responses in cardiac fibroblasts.

IRF6 is a mediator of the Notch pro-differentiation and tumour suppressive function in keratinocytes

I. Résumé large publicIRF6 est un médiateur de Notch dans la différenciation des kératinocytes et dans sa fonction de suppresseur de tumeursLa peau est l'organe le plus important du corps humain, elle représente chez l'adulte une surface d'environ 1,5 m2 et elle est composée de 2000 milliards de cellules. La peau est composée de plusieurs types cellulaires dont les kératinocvtes. Ces cellules, qui se trouvent dans la couche la plus externe de la peau (Pépiderme), nous protègent de la déshydratation et des agressions externes telles que les infections et rayons ultraviolets. Cette fonction de « barrière » est mise en place grâce à un processus appelé différenciation des kératinocvtes durant lequel les kératinocytes deviennent matures et finalement meurent pour former la couche cornée la plus externe difficilement pénétrable. L'homéostasie tissulaire est un mécanisme qui régule l'équilibre entre prolifération, différentiation et mort cellulaire. Une perturbation de cet équilibre peut mener à la formation d'une tumeur. Il existe différents types de tumeurs de la peau. Nous nous sommes intéressés aux «carcinomes spino-cellulaires» (SCC) qui se développent à partir des keratinocytes en différenciation. Notch est une molécule impliquée positivement dans la différenciation des kératinocytes et joue un rôle prépondérant dans la suppression des tumeurs kératinocytaires comme les SCC dans lesquelles Notch est faiblement exprimé. L'implication de Notch dans la différenciation et dans la carcinogenèse kératinocytaire n'est plus controversée, mais les mécanismes qui sont à la base de ces fonctions restent encore à élucider. IRfF6 est une protéine qui, d'après sa structure, a été classée parmi une famille de régulateurs de la défense de l'organisme (IRFs). Des études ultérieures ont montré qu'IRf 6 n'a pas de rôle dans la réponse immunitaire mais qu'il est plutôt impliqué dans le développement de l'épiderme. Dans ce travail, nous avons établi que, dans les kératinocytes, l'expression d'IPJF6 est contrôlé par Notch et que, comme pour ce dernier, elle est réduite dans les SCCs. De plus, nous avons observé qu'IRF6 régule les mêmes gènes que Notch, et qu'il est en effet un médiateur de la fonction de Notch dans la différenciation des kératinocytes. Parmi les gènes contrôlés par l'axe Notch-IRF6 il y en a trois qui sont sur-exprimés dans les SCCs et qui sont réprimés par cet axe. Il s'agit d'une part d'IRF3 et IRF7, deux autres membres de la famille IRF, et du récepteur EGFR (Epidermal growth factor receptor), un oncogène (un gène impliqué dans l'accélération de la formation de tumeurs). Dans leur ensemble, ces découvertes nous informent sur les mécanismes impliqués dans les fonctions pro-differentiatrice et tumeur suppressive de Notch. Plus encore, elles ouvrent des perspectives intéressantes quant au développement de nouvelles approches thérapeutiques dans le traitement des cancers.II. RésuméLa voie de signalisation de Notch joue un rôle très important dans la différenciation cellulaire et dans la carcinogenèse de nombreux tissus. Dans les kératinocytes, elle agit comme suppresseur de tumeurs, fonction altérée dans les cancers spino cellulaires SCC (tumeurs kératinocytaires) de part la perte d'expression de Notch.Bien que les fonctions pro-différenciatrice et tumeur-suppressive de la voie de signalisation de Notch soient aujourd'hui reconnues, les mécanismes sous-jacents restent à explorer.Dans ce travail, nous montrons qu'IRF6, un membre de la famille des régulateurs de la voie de l'interféron (IRF), ne possédant pas de rôles dans la réponse immunitaire mais essentiel dans le développement de l'épiderme, est d'autant plus exprimé que le kératinocytes sont différenciées alors que son expression est drastiquement diminuée dans les SCC. De façon intéressante, l'expression d'IRF6 durant la différenciation kératinocytaire est directement contrôlée par Notch.Dans les kératinocytes l'expression accrue d'IRP6 a les mêmes effets que 1'activation de la voie de Notch induisant les marqueurs de différentiation des couches supra-basales de l'épiderme et inhibant ceux de la couche basale impliqués dans la prolifération cellulaire. Cependant IRF6 n'est pas impliqué dans la régulation d'autres cibles de Notch, comme p21WAFI/CiP' et Hesl. Comme Notch, IRF6 contrôle négativement l'expression de EGFR et IRF3/7. De ce fait EGFR et IRF3 et IRF7 sont fortement exprimés dans les SCCs humaines où l'expression de Notch et IRF6 est fortement réduite.En conclusion, nous avons démontré qu'IRF6 est une cible directe de Notch/CSL dans les keratinocytes qui medie les effets "non-canonique" de cette voie de signalisation dans la différentiation et dans la suppression tumorale.III. SummaryThe Notch pathway is an important regulator of differentiation and carcinogenesis. In keratinocytes it acts as tumour suppressor and the Notch gene is markedly reduced in keratinocyte-derived squamous cell carcinoma (SCC). While the pro-differentiation and tumour suppressive functions of Notch signalling in keratinocytes are well established, the underlying mechanisms are still poorly understood, We report here that Interferon Regulatory Factor 6 (IRF6), an IRF family member with an essential role in epidermal development, is downmodulated in SCC and is induced in differentiating cells. We observed that the induction of IRF6 in differentiating keratinocytes is suppressed by Notch inhibition. IRF6 expression is also decreased in mice with keratinocyte-specific deletion of the Notch 1/2.Moreover we show that the expression of this gene is induced by Notch activation through a CSL-dependent mechanism even under conditions of protein synthesis inhibition, with endogenous Notch 1 binding to the IRF6 promoter.Increased IRJF6 expression is necessary for the impact of Notch activation on differentiation markers K1 and Involucrin, and proliferation markers integrins and p63, but not on other "canonical" Notch targets like p21WAF1/Cipl, Hes1 and Hey1. Like Notch 1, IRF6 down-modulates expression of epidermal growth factor receptor (EGFR) as well as two other IRF family members, IRF3 and 7, which we previously linked to positive control of p63 expression. Expression of IRF3, IRF7 and EGFR is enhanced in cutaneous squamous cell carcinomas, illustrating a strikingly opposite pattern compared to Notch and IRF6.Thus, IRF6 is a primary Notch target in keratinocytes, which mediates the effects of this pathway on differentiation and contributes to tumor suppression.

Work motivation and pro-social behavior in the delivery of public services : theoretical and empirical insights

This Ph.D. dissertation seeks to study the work motivation of employees in the delivery of public services. The questioning on work motivation in public services in not new but it becomes central for governments which are now facing unprecedented public debts. The objective of this research is twofold : First, we want to see if the work motivation of employees in public services is a continuum (intrinsic and extrinsic motivations cannot coexist) or a bi-dimensional construct (intrinsic and extrinsic motivations coexist simultaneously). The research in public administration literature has focused on the concept of public service motivation, and considered motivation to be uni-dimensional (Perry and Hondeghem 2008). However, no study has yet tackled both types of motivation, the intrinsic and extrinsic ones, in the same time. This dissertation proposes, in Part I, a theoretical assessment and an empirical test of a global work motivational structure, by using a self-constructed Swiss dataset with employees from three public services, the education sector, the security sector and the public administrative services sector. Our findings suggest that work motivation in public services in not uni-dimensional but bi-dimensional, the intrinsic and extrinsic motivations coexist simultaneously and can be positively correlated (Amabile et al. 1994). Our findings show that intrinsic motivation is as important as extrinsic motivation, thus, the assumption that employees in public services are less attracted by extrinsic rewards is not confirmed for this sample. Other important finding concerns the public service motivation concept, which, as theoretically predicted, represents the major motivational dimension of employees in the delivery of public services. Second, the theory of public service motivation makes the assumption that employees in public services engage in activities that go beyond their self-interest, but never uses this construct as a determinant for their pro-social behavior. In the same time, several studies (Gregg et al. 2011 and Georgellis et al. 2011) bring evidence about the pro-social behavior of employees in public services. However, they do not identify which type of motivation is at the origin of this behavior, they only make the assumption of an intrinsically motivated behavior. We analyze the pro-social behavior of employees in public services and use the public service motivation as determinant of their pro-social behavior. We add other determinants highlighted by the theory of pro-social behavior (Bénabou and Tirole 2006), by Le Grand (2003) and by fit theories (Besley and Ghatak 2005). We test these determinants on Part II and identify for each sector of activity the positive or the negative impact on pro-social behavior of Swiss employees. Contrary to expectations, we find, for this sample, that both intrinsic and extrinsic factors have a positive impact on pro-social behavior, no crowding-out effect is identified in this sample. We confirm the hypothesis of Le Grand (2003) about the positive impact of the opportunity cost on pro-social behavior. Our results suggest a mix of action-oriented altruism and out-put oriented altruism of employees in public services. These results are relevant when designing incentives schemes for employees in the delivery of public services.

Midregional pro-atrial natriuretic peptide and procalcitonin improve survival prediction in VAP.

Ventilator-associated pneumonia (VAP) affects mortality, morbidity and cost of critical care. Reliable risk estimation might improve end-of-life decisions, resource allocation and outcome. Several scoring systems for survival prediction have been established and optimised over the last decades. Recently, new biomarkers have gained interest in the prognostic field. We assessed whether midregional pro-atrial natriuretic peptide (MR-proANP) and procalcitonin (PCT) improve the predictive value of the Simplified Acute Physiologic Score (SAPS) II and Sequential Related Organ Failure Assessment (SOFA) in VAP. Specified end-points of a prospective multinational trial including 101 patients with VAP were analysed. Death <28 days after VAP onset was the primary end-point. MR-proANP and PCT were elevated at the onset of VAP in nonsurvivors compared with survivors (p = 0.003 and p = 0.017, respectively) and their slope of decline differed significantly (p = 0.018 and p = 0.039, respectively). Patients with the highest MR-proANP quartile at VAP onset were at increased risk for death (log rank p = 0.013). In a logistic regression model, MR-proANP was identified as the best predictor of survival. Adding MR-proANP and PCT to SAPS II and SOFA improved their predictive properties (area under the curve 0.895 and 0.880). We conclude that the combination of two biomarkers, MR-proANP and PCT, improve survival prediction of clinical severity scores in VAP.

Angiotensin II as an Inducer of Atherosclerosis: Evidence from Mouse Studies

Mechanisms responsible for atherosclerotic plaque development, destabilization, and rupture are still largely unknown. Angiotensin II, the main bioactive peptide of renin angiotensin system, has been shown to be critically involved in the pathogenesis of atherosclerosis and vulnerable plaque. Experimental studies in hypercholesterolemic mouse models with high circulating Angiotensin II levels, provide direct evidence that Angiotensin II induces plaque vulnerability partly by 1/ downregulating vascular expression of anti-atherosclerotic genes and/or upregulating expression of pro-atherosclerotic genes, and 2/ skewing the systemic lymphocyte Th1/Th2 balance towards a proinflammatory Th1 response in early disease phase. Further understanding the pro-atherosclerotic mechanisms of Angiotensin II and associated signaling pathways will help to design better therapeutic strategies for reducing the burden of atherosclerotic cardiovascular disease.

Voluntary Exercise Stabilizes Established Angiotensin II-Dependent Atherosclerosis in Mice through Systemic Anti-Inflammatory Effects.

We have previously demonstrated that exercise training prevents the development of Angiotensin (Ang) II-induced atherosclerosis and vulnerable plaques in Apolipoprotein E-deficient (ApoE-/-) mice. In this report, we investigated whether exercise attenuates progression and promotes stability in pre-established vulnerable lesions. To this end, ApoE-/- mice with already established Ang II-mediated advanced and vulnerable lesions (2-kidney, 1-clip [2K1C] renovascular hypertension model), were subjected to sedentary (SED) or voluntary wheel running training (EXE) regimens for 4 weeks. Mean blood pressure and plasma renin activity did not significantly differ between the two groups, while total plasma cholesterol significantly decreased in 2K1C EXE mice. Aortic plaque size was significantly reduced by 63% in 2K1C EXE compared to SED mice. Plaque stability score was significantly higher in 2K1C EXE mice than in SED ones. Aortic ICAM-1 mRNA expression was significantly down-regulated following EXE. Moreover, EXE significantly down-regulated splenic pro-inflammatory cytokines IL-18, and IL-1β mRNA expression while increasing that of anti-inflammatory cytokine IL-4. Reduction in plasma IL-18 levels was also observed in response to EXE. There was no significant difference in aortic and splenic Th1/Th2 and M1/M2 polarization markers mRNA expression between the two groups. Our results indicate that voluntary EXE is effective in slowing progression and promoting stabilization of pre-existing Ang II-dependent vulnerable lesions by ameliorating systemic inflammatory state. Our findings support a therapeutic role for voluntary EXE in patients with established atherosclerosis.

The activation of the atypical PKC zeta in light-induced retinal degeneration and its involvement in L-DNase II control.

Light-induced retinal degeneration is characterized by photoreceptor cell death. Many studies showed that photoreceptor demise is caspase-independent. In our laboratory we showed that leucocyte elastase inhibitor/LEI-derived DNase II (LEI/L-DNase II), a caspase-independent apoptotic pathway, is responsible for photoreceptor death. In this work, we investigated the activation of a pro-survival kinase, the protein kinase C (PKC) zeta. We show that light exposure induced PKC zeta activation. PKC zeta interacts with LEI/L-DNase II and controls its DNase activity by impairing its nuclear translocation. These results highlight the role of PKC zeta in retinal physiology and show that this kinase can control caspase-independent pathways.

Argumentum pro existentia Dei ex consensu gentium desumtum

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, A-B4 C3.

Examen argumentorum praecipuorum pro existentia Dei

Arkit: 1 arkintunnukseton lehti, A-B4.

De interpolatione pro determinanda vitri dilatatione a calorico

Dedicatio: Johannes Snellman.

De longitudine penduli simplicis pro Aboa determinanda

Dedicatio: Simon Appelgren.

A Study of African American Vernacular English in Three Novels and Colloquial Finnish in their Translations – The Dark Tower II: The Drawing of the Three, A Time to Kill and Push

Pro gradu -tutkielma käsittelee afroamerikkalaisen puhekielen (African American Vernacular English, AAVE) käyttöä kolmen englanninkielisen romaanin dialogissa ja suomen yleispuhekielen käyttöä romaanien käännöksissä. Tutkimus on pääasiassa kvantitatiivinen ja deskriptiivinen. Romaanit ovat Stephen Kingin The Dark Tower II: The Drawing of the Three (1987) (Musta torni 2, Kolme korttia pakasta 2005, suom. Kari Salminen), John Grishamin A Time to Kill (1989) (On aika tappaa 1994, suom. Kimmo Linkama) ja Sapphiren Push (1996) (Precious – harlemilaistytön tarina 2010, suom. Kristiina Drews). Alkukielisten romaanien osalta Grisham ja Sapphire suosivat lauseopillisia kielenpiirteitä, kun taas King on suosinut äänteellisiä. Sen sijaan käännöksissä piirteistä yleisimpiä ovat äänteelliset ja harvinaisimpia lauseopilliset. Vaikka käännöksissä sanastolliset piirteet ovat taajaan esiintyviä, äänteellisiä piirteitä esiintyy niitä enemmän. Poikkeuksena on On aika tappaa, jossa sanastollisia piirteitä esiintyy enemmän kuin äänteellisiä. Tulos eroaa Sampo Nevalaisen vuonna 2003 tekemästä tutkimuksesta, jossa hän sai selville, että käännöksissä käytetyt piirteet olivat enimmäkseen sanastollisia, kun taas alun perin suomeksi kirjoitetussa kaunokirjallisuudessa puhekielisyyden vaikutelma saatiin aikaan pääasiassa äänteellisin keinoin. Mahdollinen selitys tässä tutkimuksessa havaitulle erolle on se, että kahdessa romaanissa esiintyvä leimallinen AAVEn käyttö on saanut kääntäjät käyttämään samanlaisia strategioita kuin suomalaiset kirjailijat murretta kirjoittaessaan.

Henkivakuutusyhtiön sijoitustoiminta ja markkinariskien hallitseminen Solvenssi II - vakavaraisuuskehikossa

Vakuutusyhtiöiden toimintaa säädellään niin sanotun vakavaraisuussääntelyn avulla, jotta yleinen talouskehitys pysyisi vakaana ja vakuutuksenottajien edut turvattuina. Vakuutusyhtiöiden viran-omaistasoinen vakavaraisuussääntely on uudistumassa, kun Solvenssi II -vakavaraisuuskehikko tulee voimaan arviolta vuosien 2014–2016 välillä. Solvenssi II ottaa huomioon myös sellaiset va-kuutusyhtiön toimintaa uhkaavat riskiryhmät, joita aikaisempi vakavaraisuussääntely ei ole huomi-oinut. Näistä suurin on markkinariski, joka on myös merkittävin vakuutusyhtiön sijoitustoimintaan liittyvä riski. Henkivakuutusyhtiöiden sijoitustoiminta on massiivista. Solvenssi II pakottaa vakuu-tusyhtiöt ottamaan sijoitustoimintaan liittyvät markkinariskit huomioon velvoittamalla niitä pitä-mään pääomaa puskurina riskeistä mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta. Mitä riskillisempiä sijoituksia yhtiöllä on, sitä enemmän se joutuu sitomaan pääomaa kattamaan näitä riskejä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Solvenssi II vaikuttaa suomalaisten henkivakuutusyhti-öiden sijoitustoimintaan, markkinariskien hallintaan ja sen myötä Suomen rahoitusmarkkinoihin. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään vakuutustoimialan erityispiirteitä, vakava-raisuussääntelyn tarkoitusta, vakuutusyhtiön sijoitustoimintaa ja modernia portfolioteoriaa, sijoitus-toiminnan riskejä ja niiden mittaamista, sekä uutta Solvenssi II -kehikkoa ja sen vaatimuksia. Tut-kimuksen empiirisessä osuudessa selvitetään Solvenssi II:n arvioituja vaikutuksia henkivakuutusyh-tiöiden sijoitustoimintaan haastatteluaineiston perusteella. Tutkimusmetodina on käytetty niin sa-nottua field-tutkimusta. Haastatteluja tehtiin neljässä Suomen suurimpiin kuuluvassa henkivakuu-tusyhtiössä, yksi jokaisessa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina maalis-huhtikuussa 2013. Tutkimuksen tulosten mukaan Solvenssi II:lla tulee olemaan huomattavia vaikutuksia suomalais-ten henkivakuutusyhtiöiden sijoitustoimintaan, kun pääomavaatimukset kasvavat merkittävästi. Si-joitussalkun allokaatiota muokataan uudelleen ja sijoitussalkusta vähennetään riskillisempiä sijoi-tuksia, kuten osakkeita, pääomasijoituksia ja kiinteistöjä. Intressinä on lisätä sijoitussalkkuun yritys-ten joukkovelkakirjalainasijoituksia, tosin hankaluutena on suomalaisten yritysten luottoluokitusten puute, joka nostaa kotimaisten sijoitusten pääomavaatimusta. Solvenssi II asettaa lisäksi haasteita sijoitustoiminnan tuottotavoitteelle, lisävaatimuksia yhtiön sijoituspolitiikkaan, sekä lisää merkittä-västi yhtiön laskentavaatimuksia. Suomen rahoitusmarkkinoille osakesijoitusten mahdollisella vä-hentämisellä ja massamyynnillä voi olla hyvin negatiivisia vaikutuksia, jos kysyntä ja hinnat laske-vat. Korkomarkkinoilla kysyntä sen sijaan kasvaa etenkin pitkien korkojen osalta, joka voi aiheuttaa kysyntä-tarjonta epätasapainoa. Solvenssi II saattaa myös aiheuttaa uusjakoa vakuutusyhtiöiden ja pankkien välille, kun suorasta rahoituksesta tulee vakuutusyhtiöitä houkutteleva sijoituskohde.

Syyrian asevoimien kehitys II maailmansodan jälkeen

Pro gradu -tutkielma käsittelee Syyrian asevoimien kehitystä toisen maailmansodan jälkeen. Syyria itsenäistyi vuonna 1946. Asevoimat koostui silloin noin 12 000 miehestä organisoituina pataljooniin ja erillisiin osastoihin. Asevoimia tarvittiin ensimmäisen kerran oman valtion rajojen ulkopuolella vuonna 1948, jolloin Israel itsenäistyi. Israelin itsenäistymissodassa luotiin lähtökohdat tarpeelle kehittää Syyrian asevoimia. Itsenäistymisestä aina vuoteen 1991 Syyrian asevoimat on ollut mukana neljässä mittavassa sodassa. Pienempiä taisteluita se on ajanjakson aikana käynyt useampia. Tavoitteena Syyrialla on koko Israelin itsenäisyyden ajan ollut tuhota Israel. Tämä tavoite on ohjannut asevoimien kehitystä ja kehittämistä. Tavoite on yritetty saavuttaa sodissa. Tutkielma keskittyy maavoimiin ja ilmavoimiin, painottuen erityisesti jalkaväen, panssariaselajin ja ilmatorjunnan kehittymiseen. Tutkielmassa tarkastellaan kyseisten puolustushaarojen ja aselajien strategian, taktiikan, kaluston ja joukkojen määrän kehitystä suhteessa saavutettuun menestykseen sodissa, joita Syyria on toisen maailmansodan jälkeen käynyt. Tutkielma on kirjallisuustutkimus, jossa on pääasiassa käytetty ulkomaista aihetta käsittelevää kirjallisuutta.