Between Herbals et alia: Intertextuality in Medieval English Herbals

This study reports a corpus-based study of medieval English herbals, which are texts conveying information on medicinal plants. Herbals belong to the medieval medical register. The study charts intertextual parallels within the medieval genre, and between herbals and other contemporary medical texts. It seeks to answer questions where and how herbal texts are linked to each other, and to other medical writing. The theoretical framework of the study draws on intertextuality and genre studies, manuscript studies, corpus linguistics, and multi-dimensional text analysis. The method combines qualitative and quantitative analyses of textual material from three historical special-language corpora of Middle and Early Modern English, one of which was compiled for the purposes of this study. The text material contains over 800,000 words of medical texts. The time span of the material is from c. 1330 to 1550. Text material is retrieved from the corpora by using plant name lists as search criteria. The raw data is filtered through qualitative analysis which produces input for the quantitative analysis, multi-dimensional scaling (MDS). In MDS, the textual space that parallel text passages form is observed, and the observations are explained by a qualitative analysis. This study concentrates on evidence of material and structural intertextuality. The analysis shows patterns of affinity between the texts of the herbal genre, and between herbals and other texts in the medical register. Herbals are most closely linked with recipe collections and regimens of health: they comprise over 95 per cent of the intertextual links between herbals and other medical writing. Links to surgical texts, or to specialised medical texts are very few. This can be explained by the history of the herbal genre: as herbals carry information on medical ingredients, herbs, they are relevant for genres that are related to pharmacological therapy. Conversely, herbals draw material from recipe collections in order to illustrate the medicinal properties of the herbs they describe. The study points out the close relationship between medical recipes and recipe-like passages in herbals (recipe paraphrases). The examples of recipe paraphrases show that they may have been perceived as indirect instruction. Keywords: medieval herbals, early English medicine, corpus linguistics, intertextuality, manuscript studies

« Le roman est agréablement traduit » : Étude comparative sur la visibilité des traductions et des traducteurs en Finlande et en France à travers des critiques des livres

Pro gradu -työssä tutkitaan ja vertaillaan käännöskirjallisuuden arvosteluja Ranskassa ja Suomessa. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Helsingin Sanomien ja Le Monden vuonna 2003 julkaisemista arvosteluista. Lehdissä oli yhteensä 2691 arvosteltua kirjaa, joista 845 oli käännöksiä. Päätavoite on ollut selvittää näiden valtasanomalehtien kritiikkejä tutkimalla, kummassa maassa kääntäjän ja käännöksen asema on näkyvämpi ja minkälaisia julkaistut käännöskritiikit ovat. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkia, kumpi lehdistä on avoimempi vieraskielisiä kirjoja ja käännöksiä kohtaan. Kirja-arvostelujen lähemmälle tutkimiselle luodaan pohjaa perehtymällä kääntäjän ja käännöksen näkyvyyteen liittyviin seikkoihin. Tässä käytetään hyväksi Koskisen (2000) tutkimusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millainen on hyvä käännös eri kääntäjien ja tutkijoiden mielestä, sekä muita saman aihepiirin tutkimuksia ja aiheesta vallalla ollutta keskustelua. Lisäksi selvitetään, miksi laadukkaat käännösarvostelut ovat harvinaisia ja mistä tämä johtuu. Analyysivaiheen kvantitatiivisessa osassa perehdytään käännösten määrälliseen osuuteen sekä aineistossa että Ranskan ja Suomen kokonaisjulkaisumäärissä. Aineiston käännösarvostelut luokitellaan niiden sisällön mukaan. Tässä on käytetty soveltuvin osin Gullinin (1998) kehittelemää mallia. Käännösarvostelujen sisältöanalyysissa kiinnitetään huomiota niiden käännöstä ja kääntäjää koskeviin kommentteihin. Arvostelujen laadun ja kriitikkojen käyttämien arvosteluperusteiden pohdinta nojautuu aiheesta aikaisemmin tehtyihin teoreettisiin sekä empiirisiin tutkimuksiin. Pro gradu -työ sisältää myös erillisen katsauksen käännettyjen lastenkirjojen arvosteluihin sekä arvostelujen ulkopuolisiin kääntäjiin ja kääntämiseen liittyviin artikkeleihin. Koko tutkimuksen ajan lähestymistapa on vertaileva Le Monden ja Helsingin Sanomien välillä. Tutkimuksesta selviää, että Le Monde julkaisee huomattavasti enemmän kirja-arvosteluja. Molemmat lehdet sisältävät kuitenkin suhteellisesti yhtä paljon arvosteluja käännöskirjoista. Helsingin Sanomissa on enemmän vieraskielisten teosten arvosteluja, ja käännösten ja kääntäjän asema on huomattavasti näkyvämpi lehden kritiikeissä. Suurin osa Le Monden käännösarvosteluista sisältää vain kääntäjän nimen bibliografisissa tiedoissa. Helsingin Sanomissa vain alle puolet käännöskirjoista on arvosteltu tällä tavoin. Myös kritiikit, joissa kääntäjän nimeä ei mainita ollenkaan, ovat yleisempiä ranskalaislehdessä. Suhteellisen pieni osa käännösarvosteluista arvioi käännöksen laatua. Näille arvioille on ominaista perustelujen ja analyysin puuttuminen ja ne ovat usein lyhyitä. Arviot ovat sävyltään enimmäkseen positiivisia tai neutraaleja. Hyvin yleistä on myös se, että kriitikko sekoittaa kaksi eri asiaa: kääntäjän ja kirjailijan tyylin. Yleisin kriitikkojen käyttämä arviointikriteeri on tutkia käännöksen ja kohdekielen tai käännöksen ja lähtötekstin suhdetta. Monesti arviointikriteeri jää täysin epäselväksi. Helsingin Sanomien kritiikeissä kääntäjiin viitataan huomattavasti useammin myös itse arvostelutekstissä. Lehti tuo näkyvästi esille kääntäjiä muissakin kuin kirja-arvosteluartikkeleissaan. Sen sijaan Le Mondessa ei ole pelkästään kääntäjiä käsitteleviä tekstejä.

Annellosympodia orbiculata gen. et sp. nov. and Scolecostigmina flagellariae sp. nov. from Australia

Two new fungi, Annellosympodia orbiculata and Scolecostigmina flagellariae, on Acacia ligulata and Flagellaria indica, respectively, from Australia are described and illustrated. The former species is placed in the new genus Annellosympodia, which is characterised by an unusual combination of features, viz. fasciculate conidiogenous cells (conidiophores reduced to conidiogenous cells), holoblastic conidiogenesis with sympodial, but rectilinear proliferation leaving annular structures and lateral conspicuous conidiogenous loci, and rhexolytic conidial secession. The generic placement of these two fungi is discussed.

Austropleospora osteospermi gen. et sp nov and its host specificity and distribution on Chrysanthemoides monilifera ssp rotundata in Australia.

Hendersonia osteospermi was found for the first time in Australia on leaf spots of the introduced invasive plant Chrysanthemoides monilifera ssp. rotundata (bitou bush) in coastal regions of New South Wales. Pathogenicity tests on species from 11 tribes in the family Asteraceae, demonstrated that H. osteospermi caused severe necrosis on leaves and stems of C. monilifera ssp. rotundata and its congener C. monilifera ssp. monilifera (boneseed). Small necrotic spots also developed on Osteospermum fruticosum and Dimorphotheca cuneata in the Calenduleae and on Helianthus annuus (sunflower) in the Heliantheae. None of the other plant species tested developed leaf spots, although H. osteospermi was re-isolated from senescent leaves of Cynara scolymus (globe artichoke) in the Cynareae and Vernonia cinerea in the Vernonieae. Single ascospores from ascomata of a Pleospora-like fungus found on diseased stems of bitou bush produced H. osteospermi in culture, which proved the anamorph/teleomorph connection. The ITS region of both a single-ascospore isolate and a single-conidium isolate were sequenced and found to be identical. The taxonomic status of H. osteospermi is re-examined and Austropleospora osteospermi gen. et sp. nov. is described as its teleomorph based on morphology, host range tests and DNA sequence analysis. The potential of A. osteospermi for the biological control of bitou bush and boneseed in Australia is discussed.

Critically endangered Pristis microdon (Elasmobranchii), as a host for the Indian parasitic copepod, Caligus furcisetifer Redkar, Rangnekar et Murti, 1949 (Siphonostomatoida): New records from northern Australia.

This paper presents the first records of the parasitic copepod Caligus furcisetifer Redkar, Rangnekar et Murti, 1949 beyond Indian waters, specifically, on the body surface and head of the critically endangered largetooth sawfish (commonly referred to as the freshwater sawfish in Australia), Pristis microdon Latham, 1794 (Elasmobranchii, Pristidae), in brackish tidal waters of the Fitzroy River in the Kimberley region of Western Australia and the Leichhardt River in the Gulf of Carpentaria in northern Queensland. This represents a geographic range extension of similar to 8000 km for this parasite. Further, it is only the second member of the genus Caligus to be found on an elasmobranch host in Western Australia and it is the first time this species has been reported from the Southern Hemisphere. Male biased dispersal of P microdon may be the vector in which the parasite has dispersed from India across to northern Australia, or vice versa. A decline in populations of the critically endangered P microdon (and possibly other pristid species) in these regions may lead to a concomitant decline in their parasite fauna.

Solutions for archiving data in long-term studies: A reply to Whitlock et al.

In our recent paper [1], we discussed some potential undesirable consequences of public data archiving (PDA) with specific reference to long-term studies and proposed solutions to manage these issues. We reaffirm our commitment to data sharing and collaboration, both of which have been common and fruitful practices supported for many decades by researchers involved in long-term studies. We acknowledge the potential benefits of PDA (e.g., [2]), but believe that several potential negative consequences for science have been underestimated [1] (see also 3 and 4). The objective of our recent paper [1] was to define practices to simultaneously maximize the benefits and minimize the potential unwanted consequences of PDA.

Omnidemptus affinis gen et sp. nov., teleomorph of Mycoleptodiscus affinis sp. nov

Omnidemptus is described as a new monotypic genus of ascomycetes and O. affinis isolated from leaves of Panici effusi var. effusi in Queensland, Australia, is shown to have as its anamorph a new species of the hyphomycete genus Mycoleptodiscus, M. affinis.

Johnalcornia gen. et. comb. nov., and nine new combinations in Curvularia based on molecular phylogenetic analysis

An examination of ex-type and authentic cultures of 34 species of Bipolaris and Curvularia by phylogenetic analysis of four loci (EF-1α, GAPDH, ITS and LSU) resulted in nine new combinations in Curvularia, as well as new synonymies for some species of Bipolaris and Curvularia. Lectotypes are designated for Bipolaris secalis and Curvularia richardiae, and an epitype is designated for Curvularia crustacea. A new monotypic genus, Johnalcornia, is introduced to accommodate Bipolaris aberrans, which clusters sister to the newly described Porocercospora. Johnalcornia differs morphologically from this taxon by producing distinctive conidia-like chlamydospores as well as comparatively thick-walled, geniculate conidiophores, with conidiogenous cells that have conspicuous scars. Johnalcornia further differs from related genera by forming the second conidial septum in the apical cell.