(Table 3) Sedimentation rates of stage 1 and last glacial maximum from different Holes during cruises of RRS Discovery in 1984-1985 and 1987-1988, and RRS James Clark Ross in 1992-1993

Within the Scotia Sea, the axis of the Antarctic Circumpolar Current (ACC) is geographically confined, and sediments therefore contain a record of palaeo-flow speed uncomplicated by ACC axis migration. We outline Holocene and Last Glacial Maximum (LGM) current-controlled sedimentation using data from 3.5-kHz profiles, cores and current meter moorings. Geophysical surveys show areas of erosion and deposition controlled by Neogene basement topography. Deposition occurs in mounded sediment drifts or flatter areas, where 500-1000 m of sediment overlies acoustic basement. 3.5-kHz profiles show parallel, continuous sub-bottom reflectors with highest sedimentation rates in the centre of the drifts, and reflectors converging towards marginal zones of non-deposition. Locally, on the flanks of continental blocks (e.g. South Georgia), downslope processes are dominant. The absence of mudwaves on the sediment drifts may result from the unsteadiness of ACC flow. A core transect from the ACC axis south to the boundary with the Weddell Gyre shows a southward decrease in biogenic content, controlled by the Polar Front and the spring sea-ice edge. Both these features lay farther north at LGM. The cores have been dated by relative abundance of the radiolarian Cycladophora davisiana, and by changes in the biogenic Ba content, a palaeoproductivity indicator. Sedimentation rates range from 3 to 17 cm/ka. The grain size of Holocene sediments shows a coarsening trend from south to north, consistent with strongest bottom-current flow near the ACC axis, though interpretation is complicated by the presence of biogenic grains. Year-long current meter records indicate mean speeds from 7 cm/s in the south to 12 cm/s in the north, with benthic storm frequency increasing northwards. LGM sediments are predominantly terrigenous and show a clearer northward-coarsening trend, with well-sorted silts in the northern Scotia Sea. Assuming a constant terrigenous source, this implies stronger ACC flow at the LGM, contrasting with weaker Weddell Gyre flow deduced from earlier work.

Annotated bibliography of NCHSR publications January 1985 to July 1987 /

Includes index.

La précarisation de l'emploi et l'intégration professionnelle des diplômés '85 de niveau premier cycle de 1'Université de Sherbrooke, entre 1985 et 1987

Un article de La Presse, datant du 12 novembre dernier et signé Alain Dubuc, titrait "Chômage des jeunes; la crise est finie" (1987, cahier D, p. 1). Ce journaliste économique, après analyse des dernières données de Statistique Canada d'octobre 1987, arrivait à la conclusion que la situation des jeunes sur le marché du travail est meilleure qu'elle ne l'a jamais été depuis 1975. D'une part, le taux de chômage des jeunes de 15 à 24 ans oscille maintenant aux alentours de 12 ou 13% ce qui est à peine supérieur à la moyenne; alors qu'en 1982, pendant la récession, plus de 23% des jeunes étaient en chômage. D'autre part, on assiste à un taux d'emploi record: 56,1% des jeunes se sont trouvés un emploi. Cette proportion des jeunes qui travaillent n'aurait jamais été aussi élevée…

Uusi Saksa, uusi Eurooppa – uusi ulkopolitiikka? Suomi ja Saksan kysymys 1989−1990.

Tämä tutkielma käsittelee Suomen ulkoasianhallinnon suhtautumista Saksojen yhdistymisprosessiin 1989−1990. Jaetusta Saksasta oli vuosien saatossa tullut niin olennainen osa kylmän sodan voimatasapainoa Euroopassa, että vastaus Saksan kysymyksen vaati myös ratkaisua siitä, miten koko Euroopan turvallisuus tulevaisuudessa järjestettäisiin ja kenen tai minkä toimesta tämä tapahtuisi. Siksi yhdistyminen olikin monipolvinen prosessi, jossa erilaiset visiot Euroopan tulevaisuudesta kamppailivat. Voittajaksi selviytyi lopulta Länsi-Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja Yhdysvaltain ajama malli, jossa DDR liitettiin osaksi Länsi-Saksaa ja yhdistynyt Saksa jäi sekä EY:n että Naton jäseneksi. Suomalaisdiplomaatit suhtautuivat Saksojen kysymyksen kehitykseen alusta asti varsin varovaisesti. Toisen maailmansodan jälkeisen perinnön selvittäminen ja Saksan kysymyksen ratkaiseminen vastasi Suomen tavoitteita poistamalla jännitystä ylläpitäneen tekijän Euroopassa. Lisäksi Saksojen yhdistymiskehitys näytti suomalaisarvioiden mukaan vahvistavan Suomelle tärkeän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen, Etykin, roolia. Suomen suhtautumista Saksan kysymyksen ratkaisuun voidaankin kuvata Etyk-optimismiksi. Suomalaisten Etyk-optimismi koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen koski turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuneen muutoksen laajuutta: Berliinin muurin murruttua koko toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan kahtiajakoon perustunut Jaltan järjestys oli kaatumassa ja edessä oli koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän muutos. Ajattelun toinen osa koski ”Jaltan” korvaajaa, joka suomalaisten arvioiden ja toiveiden mukaan rakentuisi Etykin pohjalle. Suomalaisilla olikin koko Saksan yhdistymisprosessin ajan vahva usko siihen, että juuri Etyk on se järjestys, jonka perusteella uusi Eurooppa rakennettaisiin. Saksan kysymyksen ratkaisun synnyttämä uusi turvallisuuspoliittinen ympäristö loi Suomelle myös mahdollisuuden muuttaa asemaansa. Syntyi Operaatio PAX, salainen suunnitelma, jonka avulla Suomi tulkitsi syksyllä 1990 uudelleen Pariisin rauhansopimusta sekä YYA-sopimusta. Operaatio oli irtiotto vanhoista ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjoista ja siten myös Suomessa 1990-luvulla tapahtuneen ulkopoliittisen suunnanmuutoksen ensimmäinen askel. Sen avulla Suomi asemoi itseään uuteen kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen.

The mycotoxins 4-deoxynivalenol, zearalenone and aflatoxin in weather-damaged wheat harvested 1983-1985 in south-east Queensland

A survey for various mycotoxins was carried out on samples of all wheat delivered to nine storage and marketing depots in south-eastern Queensland, selected as most likely to receive mycotoxin-contaminated grain. All wheat was surveyed during 1983, when the degree of weather damage was high. Samples of the poorest grade of wheat from these depots were also surveyed in 1984 and 1985. The surveys included all regions where head scab of wheat caused by Fusariurn graminearurn Schwabe Group 2 had been reported to occur at significant levels. 4-Deoxynivalenol was detected in nearly all pooled samples representing bulk wheat at concentrations ranging from traces of <0.01 up to 1.7 mg kg-1. The highest concentration of zearlenone detected in a pooled wheat sample was 0.04 mg kg-1. In a few samples representing individual wheat deliveries and with up to 2.8% by weight of pink grains, 4-deoxynivalenol concentrations ranged up to 11.7 mg kg-' and zearalenone up to 0.43 mg kg-l. Aflatoxins B,, B2, G1 and G2 were detected in only one pooled sample of wheat, at a total aflatoxin concentration of 0.003 mg kg-'. Ochratoxin A, sterigmatocystin and T-2 toxin were not detected. Higher concentrations of mycotoxins were found in the poorer grades of wheat.

Random Breath Testing Operation and Effectiveness in 1987

• In December 1986 funds were approved to double the intensity of random breath testing (RBT) and provide publicity support for police efforts. These changes were considered necessary to make RBT effective. • RBT methods were changed in the metropolitan area to enable block testing (pulling over a block of traffic rather than one or two cars), deployment of police to cut off escape routes, and testing by traffic patrols in all police subdivisions. Additional operators were trained for country RBT. • A publicity campaign was developed, aimed mainly at male drivers aged 18-50. The campaign consisted of the “cardsharp” television commercials, radio commercials, newspaper articles, posters and pamphlets. • Increased testing and the publicity campaigns were launched on 10 April 1987. • Police tests increased by 92.5% in May – December 1987, compared with the same period in the previous four years. • The detection rate for drinking drivers picked up by police who were cutting off escape routes was comparatively high, indicating that drivers were attempting to avoid RBT, and that this police method was effective at detecting these drivers. • A telephone survey indicated that drivers were aware of the messages of the publicity campaign. • The telephone survey also indicated that the target group had been exposed to high levels of RBT, as planned, and that fear of apprehension was the major factor deterring them from drink driving. • A roadside survey of driver blood alcohol concentrations (BACs) by the University of Adelaide’s Road Accident Research Unit (RARU) showed that, between 10p.m. and 3a.m., the proportion of drivers in Adelaide with a BAC greater than or equal to 0/08 decreased by 42%. • Drivers under 21 were identified as a possible problem area. • Fatalities in the twelve month period commencing May 1987 decreased by 18% in comparison with the previous twelve month period, and by 13% in comparison with the average of the previous two twelve month periods (commencing May 1985 and May 1986). There are indications that this trend is continuing. • It is concluded that the increase in RBT, plus publicity, was successful in achieving its aims of reductions in drink driving and accidents.

Uriah P. Levy collection undated, 1787-1948, 1959, 1961, 1985, 2005.

Contains the notebook and correspondence of Abram Kanof relating to the naval career and activities of Uriah P. Levy; the correspondence, memoranda, newspaper clippings, and a manuscript paper of Isaac Markens pertaining to the alleged claim that Levy was instrumental in abolishing flogging in the Navy; personal documents including a letter to Captain E.A.F. Lavalette concerning the behavior of officers under Levy's command as commodore of the Mediterranean fleet (1859), a photostatic copy of his will and the inventory of his estate (1862), and published material by and about Uriah Phillips Levy including a bound typewritten copy of "Record of Naval Court of Inquiry, 1857;" An essay on flogging in the Navy, 1849; Memorial of Uriah P. Levy, ... 1855; an original copy of a Manual of rules for men-of-war by Captain U.P. Levy, 1862; and Monticello and its preservation, since Jefferson's death, 1862-1902, by George Alfred Townsend. Also contains the halitza of Virginia Lopez Levy, widow of Uriah P. Levy, 1866, signed by J.J. Lyons; copies of letters of Michael Levy to Henry Deering and Dudley Woolridge, 1787-1788, and a published copy of The defense of Captain Jonas P. Levy. Gift, in part, of the Elsie O. and Philip D. Sang Foundation, 1979 and of Herman Herst, Jr., 1987.

Vastakkainasettelusta takaisin neuvottelupöytiin - presidentti Ronald Reaganin neuvostosuhteet 1981-1987

Tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin (1911-2004) Neuvostoliittoa koskevaa retoriikkaa hänen käyttämissään julkisissa virallisissa puheissa. Tutkimuskohde on valittu siksi, että Reaganin kahden virkakauden välillä tapahtui merkittävä linjanmuutos juuri neuvostosuhteissa ja tämän tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä selittämään retoriikan merkitystä todellisuuteen. Ajanjakso on rajattu periodille 1981-1987, koska juuri tällä periodilla ratkaiseva retoriikan ja turvallisuuspoliittisen linjan muutos suhteessa Neuvostoliittoon tapahtui. Vedenjakajana on vuosi 1985 Reaganin toisen kauden alkaessa ja Mihail Gorbatšovin tullessa valtaan Neuvostoliitossa. Johdon vaihtuminen Neuvostoliitossa ajatellaan usein olevan ratkaiseva tekijä Yhdysvaltain ja Reaganin asenteiden muuttumiselle. Tutkimuksen avulla pyritään avaamaan diplomatian kulisseja, mitä todellisuudessa milloinkin tapahtui ja missä mentiin kilpavarustelun ja aseriisuntaneuvottelujen samanaikaisten ristiriitaisten vuorovaikutusten akanvirroissa. Aiemmassa tutkimuksessa on taustoitettu erityisesti aseriisuntaneuvottelujen historiaa myös Reaganin kolmen edeltäjän ajalta 1969-1981 periodilta sekä kuvattu Reaganin presidenttikauden pääkysymykset Neuvostoliiton suhteen. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että Reagan palasi neuvostopolitiikassaan käytännössä liennytyksen linjalle, merkittävänä retorisena erona kuitenkin, ettei tätä termiä virallisesti koskaan käytetty Reaganin aikana. Toisaalta Reagania on pidetty omalaatuisena ja hieman pinnallisena, kuitenkin retorisesti maan historian yhtenä taitavimmista presidenteistä. Reagan jatkoi pitkälti edeltäjänsä Jimmy Carterin jo käynnistämiä asevarusteluhankkeita mutta hän pyrki saamaan uuden alun neuvotteluilmapiiriin omalla täysin edeltäjistään poikkeavalla kovennetulla retoriikallaan. Varsinkin kautensa alkupuolella Reagan joutui hyvin haastavasti retorisesti todistelemaan haluaan rauhaan samalla kun hänen piti perustella uudet mittavat asevarusteluhankkeet omalle kansalleen. Erityisesti kiistanalainen SDI-avaruuspuolustushanke oli presidentin oma aloite, jota oli vaikeinta perustella riittävän uskottavasti kotimaassa ja varsinkin ulkomailla. Tutkielman tutkimusote on kvalitatiivinen ja induktiivinen. Metodina toimii retorinen analyysi. Retorisen pakottamisen mallia käyttämällä on tarkoituksena jäsentää retoriikan ja turvallisuuspolitiikan välistä yhteyttä sekä näin samalla paikantaa puheiden ja todellisuuden välistä kokonaisuutta. Tutkimuksen avulla pyritään tunnistamaan muutoksia retoriikan menetelmissä puheiden sisällä ja etsimään näiden muutosten syy-seuraussuhteita samanaikaisesti tapahtuneisiin kilpavarustelu –ja aseriisuntaprosesseihin. Lähtöoletuksena on että Reaganin kaudella tapahtunut kolmas johtajanvaihdos, Gorbatšovin valtaantulo oli merkittävä tekijä sekä Reaganin retoriikan että politiikan muuttumisessa. Tutkimus nojautuu pitkälti primaariaineistoon presidentti Reaganin virallisten puheiden toimiessa tärkeimpänä lähdemateriaalina. Merkittävin tutkimustulos on, että vuoden 1985 johtajavaihdos Neuvostoliitossa oli merkittävä tekijä Reaganin konkreettisessa suunnan muutoksessa Neuvostoliittoon nähden, mutta retoriikan tasolla tämä muutos ei ollut yhtä selvä. Hänen puheissaan oli vaihtelevia sävyjä sekä ennen että jälkeen Gorbatšovin valtaantulon. Reaganin sävy puheissa pehmeni jonkin verran, mutta kovistelevia sanoja 1985 jälkeenkin oli silti välillä kohtalaisen paljon ja toisaalta jo aiempien neuvostojohtajien aikana hän puhui välillä sovinnollisempaan sävyyn. Muutos retoriikan suhteen on ollut näin ollen varovaisempaa ja vaikeammin kohdistettavissa yhden tietyn tapahtuman seurauksena. Aseriisuntaneuvotteluissa sen sijaan mentiin selvästi eteenpäin johtajien 1985-1986 tapaamisten siivittämänä. Reagan oli retorisen pakottamisen mallin soveltamisessa pääsääntöisesti aloitteellinen osapuoli, joka halusi vaikuttaa merkittävästi muutoksiin erityisesti Neuvostoliiton sisällä.

Vastakkainasettelusta takaisin neuvottelupöytiin - presidentti Ronald Reaganin neuvostosuhteet 1981-1987

Tutkielmassa tutkitaan Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin (1911-2004) Neuvostoliittoa koskevaa retoriikkaa hänen käyttämissään julkisissa virallisissa puheissa. Tutkimuskohde on valittu siksi, että Reaganin kahden virkakauden välillä tapahtui merkittävä linjanmuutos juuri neuvostosuhteissa ja tämän tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä selittämään retoriikan merkitystä todellisuuteen. Ajanjakso on rajattu periodille 1981-1987, koska juuri tällä periodilla ratkaiseva retoriikan ja turvallisuuspoliittisen linjan muutos suhteessa Neuvostoliittoon tapahtui. Vedenjakajana on vuosi 1985 Reaganin toisen kauden alkaessa ja Mihail Gorbatšovin tullessa valtaan Neuvostoliitossa. Johdon vaihtuminen Neuvostoliitossa ajatellaan usein olevan ratkaiseva tekijä Yhdysvaltain ja Reaganin asenteiden muuttumiselle. Tutkimuksen avulla pyritään avaamaan diplomatian kulisseja, mitä todellisuudessa milloinkin tapahtui ja missä mentiin kilpavarustelun ja aseriisuntaneuvottelujen samanaikaisten ristiriitaisten vuorovaikutusten akanvirroissa. Aiemmassa tutkimuksessa on taustoitettu erityisesti aseriisuntaneuvottelujen historiaa myös Reaganin kolmen edeltäjän ajalta 1969-1981 periodilta sekä kuvattu Reaganin presidenttikauden pääkysymykset Neuvostoliiton suhteen. Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että Reagan palasi neuvostopolitiikassaan käytännössä liennytyksen linjalle, merkittävänä retorisena erona kuitenkin, ettei tätä termiä virallisesti koskaan käytetty Reaganin aikana. Toisaalta Reagania on pidetty omalaatuisena ja hieman pinnallisena, kuitenkin retorisesti maan historian yhtenä taitavimmista presidenteistä. Reagan jatkoi pitkälti edeltäjänsä Jimmy Carterin jo käynnistämiä asevarusteluhankkeita mutta hän pyrki saamaan uuden alun neuvotteluilmapiiriin omalla täysin edeltäjistään poikkeavalla kovennetulla retoriikallaan. Varsinkin kautensa alkupuolella Reagan joutui hyvin haastavasti retorisesti todistelemaan haluaan rauhaan samalla kun hänen piti perustella uudet mittavat asevarusteluhankkeet omalle kansalleen. Erityisesti kiistanalainen SDI-avaruuspuolustushanke oli presidentin oma aloite, jota oli vaikeinta perustella riittävän uskottavasti kotimaassa ja varsinkin ulkomailla. Tutkielman tutkimusote on kvalitatiivinen ja induktiivinen. Metodina toimii retorinen analyysi. Retorisen pakottamisen mallia käyttämällä on tarkoituksena jäsentää retoriikan ja turvallisuuspolitiikan välistä yhteyttä sekä näin samalla paikantaa puheiden ja todellisuuden välistä kokonaisuutta. Tutkimuksen avulla pyritään tunnistamaan muutoksia retoriikan menetelmissä puheiden sisällä ja etsimään näiden muutosten syy-seuraussuhteita samanaikaisesti tapahtuneisiin kilpavarustelu –ja aseriisuntaprosesseihin. Lähtöoletuksena on että Reaganin kaudella tapahtunut kolmas johtajanvaihdos, Gorbatšovin valtaantulo oli merkittävä tekijä sekä Reaganin retoriikan että politiikan muuttumisessa. Tutkimus nojautuu pitkälti primaariaineistoon presidentti Reaganin virallisten puheiden toimiessa tärkeimpänä lähdemateriaalina. Merkittävin tutkimustulos on, että vuoden 1985 johtajavaihdos Neuvostoliitossa oli merkittävä tekijä Reaganin konkreettisessa suunnan muutoksessa Neuvostoliittoon nähden, mutta retoriikan tasolla tämä muutos ei ollut yhtä selvä. Hänen puheissaan oli vaihtelevia sävyjä sekä ennen että jälkeen Gorbatšovin valtaantulon. Reaganin sävy puheissa pehmeni jonkin verran, mutta kovistelevia sanoja 1985 jälkeenkin oli silti välillä kohtalaisen paljon ja toisaalta jo aiempien neuvostojohtajien aikana hän puhui välillä sovinnollisempaan sävyyn. Muutos retoriikan suhteen on ollut näin ollen varovaisempaa ja vaikeammin kohdistettavissa yhden tietyn tapahtuman seurauksena. Aseriisuntaneuvotteluissa sen sijaan mentiin selvästi eteenpäin johtajien 1985-1986 tapaamisten siivittämänä. Reagan oli retorisen pakottamisen mallin soveltamisessa pääsääntöisesti aloitteellinen osapuoli, joka halusi vaikuttaa merkittävästi muutoksiin erityisesti Neuvostoliiton sisällä.

Sapientia, 1987, Vol. XLII, nº 164 (número completo)

Contenido: Dios en la filosofía (cont.) / Octavio N. Derisi -- El acto constitutivo del conocimiento y de la cognoscibilidad o verdad / Octavio N. Derisi -- Presupuestos necesarios para una recta formulación del concepto de ciencia práctica / Federico Mihura Seeber -- Filosofía tomista, educación y teología en Fray Alberto García Vieyra O.P. 1912-1985 / Alberto Caturelli -- Notas y comentarios -- Bibliografía

Ecology of east Florida sea turtles: Proceedings of the Cape Canaveral, Florida Sea Turtle Workshop Miami, Florida February 26-27, 1985

The Cape Canaveral, Florida, marine ecosystem is unique. There are complex current and temperature regimes that form a faunal transition zone between Atlantic tropical and subtropical waters. This zone is rich faunistically and supports large commercial fISheries for fish, scallops, and shrimp. Canaveral is also unique because it has large numbers of sea turtles year-round, this turtle aggregation exhibiting patterned seasonal changes in numbers, size frequency, and sex ratio. Additionally, a significant portion of this turtle aggregation hibernates in the Canaveral ship channel, a phenomenon rare in marine turtle populations. The Cape Canaveral area has the largest year-round concentration of sea turtles in the United States. However, the ship channel is periodically dredged by the U.S. Army Corps of Engineers in order to keep Port Canaveral open to U.S. Navy vessels, and preliminary surveys showed that many sea turtles were incidentally killed during dredging operations. In order for the Corps of Engineers to fulfill its defense dredging responsibilities, and comply with the Endangered Species Act of 1973, an interagency Sea Turtle Task Force was formed to investigate methods of reducing turtle mortalities. This Task Force promptly implemented a sea turtle research plan to determine seasonal abundance, movement patterns, sex ratios, size frequencies, and other biological parameters necessary to help mitigate dredging conflicts in the channel. The Cape Canaveral Sea Turtle Workshop is a cooperative effort to comprehensively present research results of these important studies. I gratefully acknowledge the support of everyone involved in this Workshop, particularly the anonymous team of referees who painstakingly reviewed the manuscripts. The cover illustration was drawn by Jack C. Javech. (PDF file contains 86 pages.)

Estimation of the relative annual abundance of yellowfin tuna, Thunnus albacares, in the Eastern Pacific Ocean during 1970-1985

ENGLISH: Estimates of relative annual abundance of yellowfin tuna in the eastern Pacific Ocean during 1970-1985 are made using catch rates, measured as tons caught by purse seiners per hour of searching. Catch rates are standardized a weighted generalized linear model. The important standardizing factors are vessel speed, season-area, and whether the yellowfin were caught in association with dolphins, skipjack tuna, or floating objects. Observations are weighted to give equal areas equal weight and to give each unit of fishing effort equal weight within an area. The results indicate that catch per days fishing underestimates abundance during the late 1970's when the fishery shifted some of its effort from dolphin sets to floating object sets, and overestimates abundance when the fishery shifted back to dolphin sets in 1984 and 1985. SPANISH: Se estima la abundancia anual relativa del atún aleta amarilla en el Océano Pacífico oriental (OPO) durante 1970-1985 por medio de tasas de captura, calculadas como toneladas cortas capturadas por barcos cerqueros por hora de búsqueda. Se usa un modelo lineal ponderado generalizado para estandardizar las tasas de captura. Los factores importantes de estandardización son la velocidad del barco, temporada-área, y si se capturaron los aletas amarillas en asociación con delfines, barriletes, o objetos flotantes. Se ponderaron las observaciones para otorgar igual importancia a áreas iguales y a cada unidad de esfuerzo pesquero dentro de un área. Los resultados señalan que la captura por día de pesca estima por bajo la abundancia durante los últimos años de la década de los 70, en cual época la pesquería trasladó parte de su esfuerzo de lances sobre delfines a lances sobre objetos flotantes, y la sobreestima al volver la pesquería a lances sobre delfines en 1984 y 1985. (PDF contains 45 pages.)