906 resultados para Stone Park
Resumo:
Since 1997 the Finnish Jabal Haroun Project (FJHP) has studied the ruins of the monastery and pilgrimage complex (Gr. oikos) of Aaron located on a plateau of the Mountain of Prophet Aaron, Jabal an-Nabi Harûn, ca. 5 km to the south-west of the UNESCO World Heritage site of Petra in Jordan. The state of conservation and the damaging processes affecting the stone structures of the site are studied in this M.A. thesis. The chapel was chosen as an example, as it represents the phasing and building materials of the entire site. The aim of this work is to act as a preliminary study with regards to the planning of long-term conservation at the site. The research is empirical in nature. The condition of the stones in the chapel walls was mapped using the Illustrated Glossary on Stone Deterioration, by the ICOMOS International Scientific Committee for Stone. This glossary combines several standards and systems of damage mapping used in the field. Climatic conditions (temperature and RH %) were monitored for one year (9/2005-8/2006) using a HOBO Microstation datalogger. The measurements were compared with contemporary measurements from the nearest weather station in Wadi Musa. Salts in the stones were studied by taking samples from the stone surfaces by scraping and with the “Paper Pulp”-method; with a poultice of wet cellulose fiber (Arbocel BC1000) and analyzing what main types of salts were to be found in the samples. The climatic conditions on the mountain were expected to be rapidly changing and to differ clearly from conditions in the neighboring areas. The rapid changes were confirmed, but the values did not differ as much as expected from those nearby: the 12 months monitored had average temperatures and were somewhat drier than average. Earlier research in the area has shown that the geological properties of the stone material influence its deterioration. The damage mapping showed clearly, that salts are also a major reason for stone weathering. The salt samples contained several salt combinations, whose behavior in the extremely unstable climatic conditions is difficult to predict. Detailed mapping and regular monitoring of especially the structures, that are going remain exposed, is recommended in this work.
Resumo:
Dugong habitats were considered in the design for the new zoning network for the Great Barrier Reef Marine Park as part of the Representative Areas Program. One of the specific design guidelines developed as part of the biophysical operational principles recommended that 50% of all high priority dugong habitats should be incorporated in the network of no-take areas. The high priority dugong habitat incorporated in no-take protection increased from 1396 to 3476 km2 (or 16.9-42.0% of all identified sites). Although this increase in protection fell short of the recommended 50%, overall the level of protection afforded by the Great Barrier Reef Marine Park Zoning Plan 2003 increased for all the locations identified.
Resumo:
Tutkielmassa käsitellään kiviesineiden käytön jatkumista kivikauden jälkeen Itä-Afrikassa. Rautakauden alku Itä- ja Etelä-Afrikassa liitetään perinteisesti bantuheimojen migraatioon näille alueille. Tämä vallitseva teoria otettiin tässä tutkimuksessa lähtökohdaksi. Afrikasta tunnetaan runsaasti sekä etnografisia että arkeologisia esimerkkejä kiviteknologian säilymisestä paikoin 1900-luvun loppupuolelle. Nämä liittyvät usein perimätiedon perusteella "kivikautisten" metsästäjä-keräilijöiden ja rautakautisten maanviljelijä- ja karjanhoitajayhteisöjen rinnakkaiseloon. Tutkimuskysymystä lähestytään sekä julkaistun että primääriaineiston kautta. Alussa esitellään kirjallisuudesta löytyviä esimerkkejä myöhäisestä kiviesineiden käytöstä, minkä jälkeen käydään tarkemmin läpi Malawin alueelta julkaistu aiheeseen liitettävissä oleva arkeologinen aineisto. Tätä käytetään vertailuaineistona tutkimuksen pääasiallista tapaustutkimusta käsiteltäessä. Pääasiallisena tapaustutkimuksena toimii Viktoria-järven läheisyydessä sijaitsevan Wadh Lang'o:n asuinpaikan kiviesineistön analyysi. Wadh Lang'o:sta tunnetaan pitkä kulttuurisekvenssi, joka kattaa alueen myöhäiskivikautiset ja rautakautiset kulttuurivaiheet. Stratigrafisen aineiston perusteella kiviesineet ovat säilyneet asuinpaikalla käytössä ainakin keskisen rautakauden alkuun. Varhaisimmassa vaiheessa asuinpaikkaa on asuttanut Oltome-kulttuuriin kuuluva väestö. Suurimmat muutokset materiaalisessa kulttuurissa analyysin kattamana aikana ovat aiheutuneet seuraavan kulttuurivaiheen, Elmenteitan-kulttuurin, myötä. Kiviesineistön perusteella Elmenteitan-keramiikan ilmaantuminen asuinpaikalle on liitettävissä idästäpäin Itä-Afrikan hautavajoaman suunnalta tapahtuneeseen migraatioon. Jatkuvuuden puolesta puhuvat esimerkiksi tehdyt kiviraaka-aine valinnat. Vaikuttaa, että edeltänyt Oltome-keraaminen väestö on säilyttänyt vaikutuksensa asuinpaikalla vielä tänäkin aikana. Varhaisrautakautisen Urewe-keramiikan ilmestymiseen asuinpaikalle ei näyttäisi olevan liitettävissä mitään suurisuuntaista migraatiota, toisin kuin vallalla oleva teoria bantumigraatiosta antaisi olettaa. Mahdollisesti uusi keramiikka on omaksuttu spesialistien, esimerkiksi seppien, muuton myötä tai vaeltavien kauppiaiden vaikutuksesta. Kiviesineistö osoittaa jatkuvuutta esimerkiksi mikroliittien morfologisten piirteiden ja käytettyjen raaka-aineiden perusteella. Mahdollisesti Elmenteitan-kulttuurin karjanhoitoa harjoittanut väestö on kyennyt estämään bantusiirtolaisten muuton alueelleen. Rauta ei vaikuta olleen asuinpaikalla missään vaiheessa erityisen yleistä, eikä paikalta tunneta merkkejä raudanvalmistuksesta. Tutkielman lopussa esitellään kaksi vaihtoehtoista mallia, joiden pohjalta myöhäinen kiviesineiden käyttö voisi selittyä. Niistä ensimmäinen perustuu konventinaaliseen käsitykseen, jossa rautakauden alku nähdään bantumigraation seurauksena. Toinen malli perustuu varhaisrautakautisten kulttuuripiirteiden leviämiseen diffuusion avulla. Wadh Lang'o:n tapaustutkimus näyttäisi puhuvan diffuusion puolesta, mutta toisilla alueilla, esimerkiksi Malawissa, migraatio vaikuttaa olevan todennäköisin selitysmalli. Avainsanat: arkeologia, kiviteknologia, Itä-Afrikka, Oltome, Elmenteitan, Urewe, bantumigraatio, myöhäiskivikausi, rautakausi
Resumo:
Melaleuca densispicata Byrnes is an uncommon species with a limited distribution, comprising disjunct populations in inland southern Queensland and northern New South Wales, Australia. It is a dense, woody shrub, 2–4 m in height, which exhibits a marked 'clumping' growth habit. It has thick, papery bark and displays many white flowers during spring or early summer. Although it has long been known to exist, M. densispicata was only formally described in 1984, and very little is currently known about its ecology or specific management requirements. There are only seven known subpopulations of the species across its range. A major population at the western limit of its distribution occurs on Currawinya National Park (28°52'S, 144°30'E). Here, it is locally abundant and listed as a noteworthy plant species under the Management Plan (Queensland Parks & Wildlife Service 2001). This study aimed to identify patterns in the distribution of M. densispicata in Currawinya National Park, describe its ecological niche and role, and provide management recommendations for the species within the study area. Recent anecdotal observations of recruitment failure in south-western Queensland (Peter McRae, QPWS, October 2004, pers. comm.; Dick O'Connell, local grazier, July 2005 pers. comm.) caused additional emphasis to be placed on the examination of recruitment and recruitment factors.
Resumo:
There are many reports of efficient embryo germination and the method has been optimized to suit subtropical low chill genotypes. However the subsequent growth, vigor, and ability of germinated embryos to develop and survive acclimatization is rarely reported. Many germinated embryos do not survive acclimatization, develop slowly, or fail to develop normally. Methods to improve plant development from in vitro embryo cultures are needed to improve the number of plants that survive to be useful in breeding programs. This paper describes an improved method of embryo rescue that significantly increases embryo shoot and root development that leads to increased plant survival. Four treatments: Woody Plant Media (WPM) solidified with agar, vermiculite with liquid WPM, vermiculite with WPM plus agar, and conventional stratification, were evaluated for embryo growth and subsequent plantlet development and survival for two low-chill peach and one low-chill nectarine cultivar. Highly significant improvements were found for shoot and root development of seedlings germinated in vermiculite based media compared to embryos germinated in conventional agar-based media. Vermiculite with WPM and agar improved plantlet growth subsequent to in vitro culture and significantly increased survival of germinated embryos resulting in more plants reaching the field.
Resumo:
Left to right: Therese Godshaw (Gottschalk) nee Molling, Walter, Freddy, Grandmother Henriette Gottschalk nee Rothschild, Ursula, Hal and Kurt
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Born 1923?
Resumo:
Handwritten postcard addressed to Ruth Goldschmidt in Italy and dated 1937 from Zurich
Resumo:
Paula Goldschmidt, née Harmelin, born 1880; Martin Goldschmidt, born circa 1879; Ruth Augusta Beatrice Goldschmidt, born 1923?
Resumo:
Digital Image
Resumo:
Digital Image
Resumo:
To the right of Herbert Strauss are Anne Chrenbacher and Walther Reis, to his left are Heinz Ostheim and an unidentified woman