769 resultados para Physical education and training - Curricula - Singapore
Resumo:
Tämä työ tarkastelee kansallista ja paikallista omistajuutta Namibian opetussektorin kehittämisohjelmassa. Opetussektorin kehittämisohjelma ETSIP on 15-vuotinen sektoriohjelma vuosille 2005-2015 ja sen tavoitteena on edesauttaa Namibian kehittymistä tietoyhteiskunnaksi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten kansallinen ja paikallinen omistajuus on toteutunut ETSIP prosessin aikana. Erityisesti pyritään selvittämään paikallistason opetussektorin virkamiesten näkemyksiä ETSIP prosessista, heidän roolistaan siinä ja siitä millaisia vaikuttamisen ja hallinnan mahdollisuuksia heillä on ollut prosessin aikana. Tutkimuksen lähtökohta on laadullinen ja lähestymistapa konstruktionistinen: tutkimus tarkastelee todellisuutta ihmisten kokemusten, näkemysten ja toiminnan kautta. Tutkimusaineisto koostuu haastatteluista, epävirallisista keskusteluista, lehtiartikkeleista ja ETSIP dokumenteista. Tutkimus osoittaa että kansallinen omistajuus on epämääräinen käsite sillä kansallisia toimijoita ja näkemyksiä on useita. Tutkimus vahvistaa Castel-Brancon huomion siitä, että omistajuutta on tarkasteltava kontekstissaan: muuttuvana ja kilpailtuna. ETSIPin rinnalle ollaan valmistelemassa uutta strategista ohjelmaa opetusministeriölle mikä saattaa muuttaa omistajuutta ETSIPiin. ETSIP dokumenttien omistajuusretoriikka myötäilee kansainvälisiä sitoumuksia avun vaikuttavuuden parantamiseksi mutta niistä puuttuu syvällisempi analyysi siitä, miten kansallinen ja paikallinen omistajuus toteutuisi käytännössä. Avunantajien näkemys omistajuudesta on suppea: omistajuus nähdään lähinnä sitoutumisena ennalta määrättyyn politiikkaohjelmaan. Haastatteluaineistosta nousee esiin Whitfieldin ja Frazerin jaottelu suppeista ja laajoista omistajuuskäsityksistä. Sitoutumista ETSIP ohjelmaan pidetään tärkeänä mutta riittämättömänä määritteenä omistajuudelle. Paikallisella tasolla sitoutuminen ETSIP ohjelman periaatteisiin ja tavoitteisiin on toteutunut melko hyvin mutta jos omistajuutta tarkastellaan laajemmin vaikutusvallan ja hallinnan käsitteiden kautta voidaan todeta että omistajuus on ollut heikkoa. Paikallisella tasolla ei ole ollut juurikaan vaikutusvaltaa ETSIP ohjelman sisältöön eikä mahdollisuutta hallita ohjelman toteutusta ja päättää siitä mitä hankkeita ohjelman kautta rahoitetaan. Tujanin demokraattisen omistajuuden käsite kuvaa tarvetta muuttaa ja laajentaa omistajuusajattelua huomioiden paikallisen tason paremmin. Tämä tutkimus viittaa siihen että omistajuuden toteutuminen paikallisella tasolla edellyttäisi institutionaalisen kulttuurin muutosta ja institutionaalisen legitimiteetin vahvistamista. Omistajuuden mahdollistamiseksi paikallisella tasolla tarvittaisiin poliittista johtajuutta, luottamusta, vastuullisuuden kulttuurin kehittämistä, tehokkaampaa tiedonjakoa, laajaa osallistumista, vuoropuhelua ja yhteistyötä. Ennen kaikkea tarvittaisiin paikallisen tason vaikutusvaltaa päätöksenteossa ja kontrollia resurssien käytöstä. Tälle muutokselle on selvä tarve ja tilaus.
Resumo:
Tedd, L.A. (2003). The What? and How? of education and training for information professionals in a changing world: some experiences from Wales, Slovakia and the Asia-Pacific region. Journal of Information Science, 29(1), 79-86.
Resumo:
The clinical research project starts with identifying the optimal research question, one that is ethical, impactful, feasible, scientifically sound, novel, relevant, and interesting. The project continues with the design of the study to answer the research question. Such design should be consistent with ethical and methodological principles, and make optimal use of resources in order to have the best chances of identifying a meaningful answer to the research question. Physicians and other healthcare providers are optimally positioned to identify meaningful research questions the answer to which could make significant impact on healthcare delivery. The typical medical education curriculum, however, lacks solid training in clinical research. We propose CREATE (Continuous Research Education And Training Exercises) as a peer- and group-based, interactive, analytical, customized, and accrediting program with didactic, training, mentoring, administrative, and professional support to enhance clinical research knowledge and skills among healthcare professionals, promote the generation of original research projects, increase the chances of their successful completion and potential for meaningful impact. The key features of the program are successive intra- and inter-group discussions and confrontational thematic challenges among participating peers aimed at capitalizing on the groups' collective knowledge, experience and skills, and combined intellectual processing capabilities to optimize choice of research project elements and stakeholder decision-making.
Resumo:
EXECUTIVE SUMMARY Aims 1. The aims of this strategy are • to ensure that a full range of education and training related to the adult end of life care pathway is available across South East London to meet the needs of our health and social care workforce • to enable those responsible for end of life care education and training commissioning to procure comprehensively from a full range of education providers in a systematic and strategic manner. Background 2. The work that underpins this strategy was begun by the South East London Cancer Network via its Palliative and End of Life Care Coordinating Group and then developed by way of the Marie Curie Delivering Choice Programme’s Education and Training work stream.
Resumo:
This article investigates the experience of individual learners who have been allocated learning support in the further education system in England. The particular focus is on interviewees' constructions of their emotional and psychic experiences. Through the adoption of a psycho-social perspective, learners' tendency to 'idealise' their learning support workers is understood as a strategy for coping with the anxiety generated by a range of previous experiences. The implications for policy-makers are discussed.
Resumo:
In 1957, 12 years after the end of World War II, the Ministry of Education issued Circular 323 to promote the development of an element of ‘liberal studies’ in courses offered by technical and further education (FE) colleges in England. This was perceived to be in some ways a peculiar or uncharacteristic development. However, it lasted over 20 years, during which time most students on courses in FE colleges participated in what were termed General or Liberal Studies classes that complemented and/or contrasted with the technical content of their vocational programmes. By the end of the 1970s, these classes had changed in character, moving away from the concept of a ‘liberal education’ towards a prescribed diet of ‘communication studies’. The steady decline in apprenticeship numbers from the late 1960s onwards accelerated in the late 1970s, resulting in a new type of student (the state-funded ‘trainee’) into colleges whose curriculum would be prescribed by the Manpower Services Commission. This paper examines the Ministry’s thinking and charts the rise and fall of a curriculum phenomenon that became immortalised in the ‘Wilt’ novels of Tom Sharpe. The paper argues that the Ministry of Education’s concerns half a century ago are still relevant now, particularly as fresh calls are being made to raise the leaving age from compulsory education to 18, and in light of attempts in England to develop new vocational diplomas for full-time students in schools and colleges.
Resumo:
To interface effectively with professional accountancy training, accounting educationalists should ensure that they turn out graduates who possess the interpersonal and communication skills required of today's accountant. Attainment of these skills is promoted by group work. However, little empirical evidence exists to help academics make an informed choice about which form of group learning enhances interpersonal and communication skills. This paper addresses this deficiency by comparing perceptions of skills enhancement between accounting students who experienced traditional or simple group learning and those who undertook cooperative learning. The findings reveal that the cooperative learning cohort perceived their learning experience to be significantly more effective at enhancing interpersonal and communication skills than that of the simple group learning cohort. This study provides evidence that cooperative learning is a more effective model for delivering interpersonal and communication skills than simple group learning, thereby creating a more successful interface between academic accounting and professional accountancy training.