The wedding day in literature and art; a collection of the best descriptions of weddings from the works of the world's leading novelists and poets

Mode of access: Internet.

The witness to immortality in literature, philosophy and life,

Mode of access: Internet.

Atonement in literature and life,

Mode of access: Internet.

Akademische voorlezingen, in den aanvang dezes jaars 1822 gehouden, over eenige paragrafen mijner Nederlandsche redekunst, welke handelen over de vinding in de welsprekendheid, naar de denkbeelden der ouden,

Mode of access: Internet.

Running on Rooftops: a novel and critical reflection on writing from an identity of expatriation with an examination of West-meets-East encounters and attitudes depicted in literature

This thesis is in two parts: a creative work of fiction and a critical reflection on writing from an identity of expatriation. The creative work, a novel entitled Running on Rooftops, revolves around a fictitious community of expatriates living and working in China. As a new college graduate, Anne Henry, the novel’s protagonist and narrator, decides to spend a year teaching English in China. Twelve years later, though still unsure of how to make sense of the chain of events and encounters that left her with an X-shaped scar on her knee, she nevertheless tells the story, revealing how “just a year” can be anything but. The critical reflection, entitled Writing on Rooftops, explores the nature of expatriation as it relates to identity and writing, specifically in how West-meets-East encounters and attitudes are depicted in literature. In it, I examine the challenges and benefits of writing from an identity and mindset of expatriation as illustrated in the works of Western writers who themselves experienced and wrote from viewpoints of expatriation, particularly those Western writers who wrote of expatriation in China and Southeast Asia. The primary question addressed is how expatriation influences perception and how those perceptions among Western foreigners in China and Southeast Asia have been and can be reflected in literature. In the end, I argue that expatriation can be a valuable viewpoint to write from, offering new ways of seeing and describing our world, ourselves and the connections between the two.

Le jeu littéraire : appropriation et transformation discursive et textuelle dans Certainement Pas de Chloé Delaume ; suivi de Jouer le je

Dans Certainement Pas, je m’intéresserai à la problématique du jeu littéraire dans son rapport à la contrainte. Comment Chloé Delaume réussit-elle dans un premier temps à s’approprier un certain nombre de discours culturels et de formes a priori extralittéraires pour ensuite les transformer? Dans un second temps, comment s’y prend-elle pour « phagocyter » dans son écriture une pléthore de références littéraires? Conséquemment, quelle conception de la littérature livre-t-elle? Veut-elle, par l’aspect ludique de son roman, rendre un hommage filial aux auteurs d’hier et ainsi adopter une position empreinte de dévotion? Essaye-t-elle, au contraire, de « déchiqueter-dégurgiter » ces textes paternels et agir en iconoclaste? En procédant de cette façon, détruit-elle ou non le mythe de l’originalité en littérature? Finalement, comment s’effectue la réception de son texte ? Jouer le je est un projet d’écriture prolongeant les réflexions sur la place du jeu et de la contrainte dans la littérature. Prenant la forme d’une pièce de théâtre, il cherche à travailler la problématique de l’automatisme langagier actuel et devient une tentative de destruction de celui-ci. Ce texte met en scène deux personnages. La protagoniste principale, une jeune femme de vingt-cinq ans nommée Plume Liddell, étudiante en immunologie souffrant de dyslexie linguistique, participera à six séances de psychothérapie au cours desquelles elle parlera d’elle-même. L’autre personnage: la psychologue, restera muette ou presque tout au long des séances.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Writing Otherwise than Seeing : Writing and Exteriority in Maurice Blanchot

Maurice Blanchot (1907-2003), the French writer and novelist, is one of the most important figures in post-war French literature and philosophy. The main intention of this study is to figure out his position and originality in the field of phenomenology. Since this thesis concentrates on the notion of vision in Blanchot s work, its primary context is the post-war discussion of the relation between seeing and thinking in France, and particularly the discussion of the conditions of non-violent vision and language. The focus will be on the philosophical conversation between Blanchot and his contemporary philosophers. The central premise is the following: Blanchot relates the criticism of vision to the criticism of the representative model of language. In this thesis, Blanchot s definition of literary language as the refusal to reveal anything is read as a reference pointing in two directions. First, to Hegel s idea of naming as negativity which reveals Being incrementally to man, and second, to Heidegger s idea of poetry as the simultaneity of revealing and withdrawal; the aim is to prove that eventually Blanchot opposes both Hegel s idea of naming as a gradual revelation of the totality of being and Heidegger s conception of poetry as a way of revealing the truth of Being. My other central hypothesis is that for Blanchot, the criticism of the privilege of vision is always related to the problematic of the exteriority. The principal intention is to trace how Blanchot s idea of language as infinity and exteriority challenges both the Hegelian idea of naming as conceptualizing things and Heidegger s concept of language as a way to truth (as aletheia). The intention is to show how Blanchot, with his concepts of fascination, resemblance and image, both affirms and challenges the central points of Heidegger s thinking on language. Blanchot s originality in, and contribution to, the discussion about the violence of vision and language is found in his answer to the question of how to approach the other by avoiding the worst violence . I claim that by criticizing the idea of language as naming both in Hegel and Heidegger, Blanchot generates an account of language which, since it neither negates nor creates Being, is beyond the metaphysical opposition between Being and non-Being.

Memory mixed with desire : a preliminary study of philosophy and literature in the works of Friedrich Nietzsche and Milan Kundera

Memory Mixed with Desire: A preliminary study of Philosophy and Literature in the works of Friedrich Nietzsche and Milan Kundera Robert Spinelli Brock University, Department of Philosophy This thesis studies intertextuality in the works of Friedrich Nietzsche and Milan Kundera through the primary themes of memory and forgetting. The thesis starts with two introductory chapters that delineate memory according to Nietzsche and Kundera respectively. From here, I move into a discussion of Nietzsche's Ubermensch as an example of the type of forgetting that Nietzsche sees as a cure for the overabundance of memory that has led to Christian morality. Next, I explore the Kunderan concept of kitsch as the polar opposite of what Nietzsche has sought in his philosophy, finishing the chapter by tying the two thinkers together in a Kunderan critique of Nietzsche. The thesis ends with a chapter devoted to the Eternal Return beginning with an exegesis of Nietzsche's idea and ending with a similar exegesis of Kundera's treatment of this thought. What I suggest in this chapter is that the Eternal Return might itself be a form of kitsch even in its attempt to revalue existence.

Reading race, aboriginality in Australian children`s literature

This text looks at the ways in which Australia's indigenous peoples have been, and continue to be, represented in books for children. These varying representations have helped to colour the attitudes, beliefs and assumptions of different generations of Australians.

New world orders in contemporary children's literature : utopian transformations

"New World Orders shows how texts for children and young people have responded to the cultural, economic, and political movements of the last 15 years. With a focus on international children's text produced between 1988 and 2006, the authors discuss how utopian and dystopian tropes are pressed into service to project possible futures to child readers. The book considers what these texts have to say about globalisation, neocolonialism, environmental issues, pressures on families and communities, and the idea of the posthuman."--BOOK JACKET.

Mermaids and sirens as myth fragments in contemporary literature

This thesis examines three works: Margaret Atwood's The Robber Bride and Alias Grace, and Angela Carter's Nights at the Circus. All three novels feature female characters that contain elements or myth fragments of mermaids and sirens. The thesis asserts that the images of the mermaid and siren have undergone a gradual process of change, from literal mythical figures, to metaphorical images, and then to figures or myth fragments that reference the original mythical figures. The persistence of these female half-human images points to an underlying rationale that is independent of historical and cultural factors. Using feminist psychoanalytic theoretical frameworks, the thesis identifies the existence of the siren/mermaid myth fragments that are used as a means to construct the category of the 'bad' woman. It then identifies the function that these references serve in the narrative and in the broader context of both Victorian and contemporary societies. The thesis postulates the origin of the mermaid and siren myths as stemming from the ambivalent relationship that the male infant forms with the mother as he develops an identity as an individual. Finally, the thesis discusses the manner in which Atwood and Carter build on this foundation to deconstruct the binary oppositions that disadvantage women and to expand the category of female.