Using health-related quality of life instruments for children with long-term conditions : On the basis of a national quality registry system

Introduction: There has been a continuous development of new technologies in healthcare that are derived from national quality registries. However, this innovation needs to be translated into the workflow of healthcare delivery, to enable children with long-term conditions to get the best support possible to manage their health during everyday life. Since children living with long-term conditions experience different interference levels in their lives, healthcare professionals need to assess the impact of care on children’s day-to-day lives, as a complement to biomedical assessments. Aim: The overall aim of this thesis was to explore and describe the use of instruments about health-related quality of life (HRQOL) in outpatient care for children with long-term conditions on the basis of a national quality registry system. Methods: The research was conducted by using comparative, cross-sectional and explorative designs and data collection was performed by using different methods. The questionnaire DISABKIDS Chronic Generic Measure -37 was used as well as semi-structured interviews and video-recordings from consultations. Altogether, 156 children (8–18 years) and nine healthcare professionals participated in the studies. Children with Type 1 Diabetes (T1D) (n 131) answered the questionnaire DISABKIDS and children with rheumatic diseases, kidney diseases and T1D (n 25) were interviewed after their consultation at the outpatient clinic after the web-DISABKIDS had been used. In total, nine healthcare professionals used the HRQOL instrument as an assessment tool during the encounters which was video-recorded (n 21). Quantitative deductive content analysis was used to describe content in different HRQOL instruments. Statistical inference was used to analyse results from DISABKIDS and qualitative content analysis was used to analyse the interviews and video-recordings. Results: The findings showed that based on a biopsychosocial perspective, both generic and disease-specific instruments should be used to gain a comprehensive evaluation of the child’s HRQOL. The DISABKIDS instrument is applicable when describing different aspects of health concerning children with T1D. When DISABKIDS was used in the encounters, children expressed positive experiences about sharing their results with the healthcare professional. It was discovered that different approaches led to different outcomes for the child when the healthcare professionals were using DISABKIDS during the encounter. When an instructing approach is used, the child’s ability to learn more about their health and how to improve their health is limited. When an inviting or engaging approach is used by the professional, the child may become more involved during the conversations. Conclusions: It could be argued that instruments of HRQOL could be used as a complement to biomedical variables, to promote a biopsychosocial perspective on the child’s health. According to the children in this thesis, feedback on their results after answering to web-DISABKIDS is important, which implies that healthcare professionals need to prioritize time for discussions about results from HRQOL instruments in the encounters. If healthcare professionals involve the child in the discussion of the results of the HRQOL, misinterpreted answers could be corrected during the conversation. Concurrently, this claims that healthcare professionals invite and engage the child.

Effect of self-monitoring and national culture on follower perceptions of personal charisma and charismatic message

In this paper, a theory of charismatic relationships is examined with reference to the follower's personal characteristics. It is argued that a leader's charismatic message and personal charisma occupy different roles for individuals who vary in national culture and level of self-monitoring. In an empirical test of the theory, 387 undergraduates of Chinese and Australian cultural backgrounds completed self-monitoring and charismatic leadership instruments. High self-monitors placed more importance on personal charisma than the charismatic message. Chinese participants relied more than the Australians on the charismatic message, although this preference depended on self-monitoring orientation. These results indicate the influence of both individual-and cultural-level variables on leader-member relationships, and the need to consider these effects in future developments of a theory of charismatic leadership.

Prevalence of cannabis use in Brazil: Data from the I Brazilian National Alcohol Survey (BNAS)

Aims: To estimate the prevalence of cannabis use in the last 12 months in the Brazilian population and to examine its association with individual and geographic characteristics. Design: Cross-sectional survey with a national probabilistic sample. Participants: 3006 individuals aged 14 to 65 years. Measurements: Questionnaire based on well established instruments, adapted to the Brazilian population. Findings: The 12-month prevalence of cannabis use was 2.1% (95%Cl 1.3-2.9). Male gender, better educational level, unemployment and living in the regions South and Southeast were independently associated with higher 12-month prevalence of cannabis use. Conclusion: While the prevalence of cannabis use in Brazil is lower than in many countries, the profile of those who are more likely to have used it is similar. Educational and prevention policies should be focused on specific population groups. (C) 2009 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Designing market-based instruments for biodiversity conservation: learning with the Australian experience and evaluating Portugal's potential

Dissertação apresentada na Faculdade de Ciências e Tecnologia da Universidade Nova de Lisboa para a obtenção do grau de Mestre em Engenharia do Ambiente, perfil Gestão de Sistemas Ambientais

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Access to care for the poor living with chronic disease in India : an analysis of selected national health policies

Cette recherche sur les barrières à l’accès pour les pauvres atteints de maladies chroniques en Inde a trois objectifs : 1) évaluer si les buts, les objectifs, les instruments et la population visée, tels qu'ils sont formulés dans les politiques nationales actuelles de santé en Inde, permettent de répondre aux principales barrières à l’accès pour les pauvres atteints de maladies chroniques; 2) évaluer les types de leviers et les instruments identifiés par les politiques nationales de santé en Inde pour éliminer ces barrières à l’accès; 3) et évaluer si ces politiques se sont améliorées avec le temps à l’égard de l’offre de soins à la population pour les maladies chroniques et plus spécifiquement chez les pauvres. En utilisant le Framework Approach de Ritchie et Spencer (1993), une analyse qualitative de contenu a été complétée avec des politiques nationales de santé indiennes. Pour commencer, un cadre conceptuel sur les barrières à l’accès aux soins pour les pauvres atteints de maladies chroniques en Inde a été créé à partir d’une revue de la littérature scientifique. Par la suite, les politiques ont été échantillonnées en Inde en 2009. Un cadre thématique et un index ont été générés afin de construire les outils d’analyse et codifier le contenu. Finalement, les analyses ont été effectuées en utilisant cet index, en plus de chartes, de maps, d'une grille de questions et d'études de cas. L’analyse a tété effectuée en comparant les barrières à l’accès qui avaient été originalement identifiées dans le cadre thématique avec celles identifiées par l’analyse de contenu de chaque politique. Cette recherche met en évidence que les politiques nationales de santé indiennes s’attaquent à un certain nombre de barrières à l’accès pour les pauvres, notamment en ce qui a trait à l’amélioration des services de santé dans le secteur public, l’amélioration des connaissances de la population et l’augmentation de certaines interventions sur les maladies chroniques. D’un autre côté, les barrières à l’accès reliées aux coûts du traitement des maladies chroniques, le fait que les soins de santé primaires ne soient pas abordables pour beaucoup d’individus et la capacité des gens de payer sont, parmi les barrières à l'accès identifiées dans le cadre thématique, celles qui ont reçu le moins d’attention. De plus, lorsque l’on observe le temps de formulation de chaque politique, il semble que les efforts pour augmenter les interventions et l’offre de soins pour les maladies chroniques physiques soient plus récents. De plus, les pauvres ne sont pas ciblés par les actions reliées aux maladies chroniques. Le risque de les marginaliser davantage est important avec la transition économique, démographique et épidémiologique qui transforme actuellement le pays et la demande des services de santé.

Technical instruments and conceptual definitions: theoretical and practical implications of the change on the definition of unemployment in Colombia

En junio de 2000 el Departamento Nacional de Estadística de Colombia adopto una nueva definición de medición de desempleo siguiendo los estándares sugeridos por la organización Internacional del Trabajo (OIT). El cambio de definición implico una reducción de la tasa de desempleo en cerca de dos puntos porcentuales. En este documento contrastamos la experiencia colombiana con otra experiencias internacionales, y analizamos las implicaciones empíricas y teóricas de este cambio de definición usando dos tipos de estimaciones cuantitativas: en la primera se contrasta las principales características de las diferentes categorías clasificadas según la definición nueva y vieja de desempleo (empleado, desempleado y fuera de la fuerza laboral) usando el algoritmo EM; en la segunda se pone a prueba la implicación del desempleo estructural y su relación con el perfil educacional de personas desempleadas y las características teóricas que enfrentan los estándares de la OIT en la definición de empleo.

Factors associated with evidence-based practice among registered nurses in Sweden : a national cross-sectional study

Background: Evidence-based practice (EBP) is emphasized to increase the quality of care and patient safety. EBP is often described as a process consisting of distinct activities including, formulating questions, searching for information, compiling the appraised information, implementing evidence, and evaluating the resulting practice. To increase registered nurses' (RNs') practice of EBP, variables associated with such activities need to be explored. The aim of the study was to examine individual and organizational factors associated with EBP activities among RNs 2 years post graduation. Methods: A cross-sectional design based on a national sample of RNs was used. Data were collected in 2007 from a cohort of RNs, included in the Swedish Longitudinal Analyses of Nursing Education/Employment study. The sample consisted of 1256 RNs (response rate 76%). Of these 987 RNs worked in healthcare at the time of the data collection. Data was self-reported and collected through annual postal surveys. EBP activities were measured using six single items along with instruments measuring individual and work-related variables. Data were analyzed using logistic regression models. Results: Associated factors were identified for all six EBP activities. Capability beliefs regarding EBP was a significant factor for all six activities (OR = 2.6 - 7.3). Working in the care of older people was associated with a high extent of practicing four activities (OR = 1.7 - 2.2). Supportive leadership and high collective efficacy were associated with practicing three activities (OR = 1.4 - 2.0). Conclusions: To be successful in enhancing EBP among newly graduated RNs, strategies need to incorporate both individually and organizationally directed factors.

Policy instruments to improve energy efficiency in buildings

The newly adopted energy efficiency directive (2012/27/EU) highlights the importance of energy efficiency in reaching the Union’s 2020 targets. The directive commits member states to defining national energy efficiency targets (art. 3), achieving yearly energy savings of 1.5% of the annual energy sales through the energy efficiency obligation scheme (art. 7), and providing a long-term strategy for the building sector that aims at a 3% refurbishment rate for public buildings (art. 4+5). Buildings currently account for 40% of energy use in most countries, putting them among the largest end-use sectors. This report takes a closer look at the best practices for implementing increasing energy efficiency in different regions and countries in Europe. The final aim is to identify some policy tools to be suggested to the region of Dalarna (Dalarna having been chosen as the pilot county in Sweden) as a means of implementing energy efficiency in the building sector. The final objective is to give analysts and decision-makers a better analytical foundation to explore future policy development in the area of buildings to be proposed and tested at the regional level in Dalarna and later at the national level in Sweden.

The trajectory of social housing policy in Brazil: From the National Housing Bank to the Ministry of the Cities

This paper discusses social housing policy in Brazil since the 1990s by analyzing government programs’ institutional arrangements, their sources of revenues and the formatting of related financial systems. The conclusion suggests that all these arrangements have not constituted a comprehensive housing policy with the clear aim of serving to enhance housing conditions in the country. Housing ‘policies’ since the 1990s – as proposed by Fernando Collor de Mello, Itamar Franco, Fernando Henrique Cardoso and ´ Luis Inacio Lula da Silva’s governments (in the latter case, despite much progress towards subsidized investment programs) – have sought to consolidate financial instruments in line with global markets, restructuring the way private interests operate within the system, a necessary however incomplete course of action. Different from rhetoric, this has resulted in failure as the more fundamental social results for the poor have not yet been achieved.

SMEs in the environmental goods and services market: identifying areas of opportunity, policies and instruments: case studies: Argentina, Chile, Colombia and Mexico

Includes bibliography

Patterns of penetration of ICT goods and services in Latin American and Caribbean households: analysis based on data from national population and housing censuses, round 2000

Includes bibliography

Directorio de organismos nacionales a cargo de las políticas y programas para las mujeres de América Latina y el Caribe = Directory of national organizations dealing with programmes and policies on women in Latin America and the Caribbean

Publicación bilingüe

Prevalence of inadequacy intake for older people: the use o National Cancer Institute (NCI) method

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)