Yritykset kompleksisessa arvokeskustelussa

Kirjallisuusarvostelu

Kuluttajabloggaajien asenteet kaupallisten viestien välittämistä kohtaan

Internetin ja sosiaalisen median kehityksen myötä blogeista on tullut yksi suosituimmista viestintäkanavista. Niiden kautta kuluttajat jakavat omia kokemuksiaan ja mielipiteitään toisille kuluttajille. Koska bloggaajat voivat välittää nopeasti suurellekin yleisölle yritykseen liittyviä viestejä, ovat myös markkinoijat tiedostaneet bloggaajien vaikutusvallan ja potentiaalin kaupallisiin tarkoituksiin. Markkinoijan kannalta on tärkeää ymmärtää erilaisten kuluttajabloggaajien kokemuksia ja mielipiteitä, jotta yhteistyötä voitaisiin suunnitella ja kehittää paremmin vastaamaan bloggaajien toiveita. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää kuluttajabloggaajien asenteita kaupallisten viestien välittämistä kohtaan. Tutkimusongelmaksi muodostui: Miten erilaiset kuluttajabloggaajat asennoituvat kaupallisten viestien välittämiseen? Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kaupallisten viestien lajeista ja valitusta asennemittarista. Kaupallinen sisältö blogeissa jaettiin kolmeen osa-alueeseen: luonnolliseen suositteluviestintään, suositteluviestintämarkkinointiin ja mainontaan. Asenteita näitä kaupallisten viestien lajeja kohtaan tutkittiin Fishbeinin odotusarvomallin mukaisella mittarilla. Lisäksi vertailtiin erilaisten kuluttajabloggaajien välisiä asenteita toisiinsa. Empiirinen tutkimus toteutettiin kaksivaiheisella survey-tutkimuksella. Esitutkimuksen tarkoitus oli selvittää keskeisimpiä uskomuksia luonnollisen suositteluviestinnän, suositteluviestintämarkkinoinnin ja mainonnan seurauksista. Fishbeinin odotusarvomallin mukaisesti laajemman asennetutkimuksen avulla tutkittiin tunnistettujen uskomusten todennäköisyyttä ja arvioitiin seurausten mieluisuus. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat suomenkieliset kuluttajabloggaajat. Esitutkimukseen vastaajia saatiin 15 ja laajempaan asennetutkimukseen 152. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kuluttajat välittävät mielellään yrityksiin liittyvää sisältöä blogeissaan. Asenne luonnollista suositteluviestintää ja suositteluviestintämarkkinointia kohtaan oli myönteinen. Luonnollisen suositteluviestinnän kautta bloggaajat auttavat muita kuluttajia löytämään hyviä tuotteita ja bloggaaja itse saa vastavuoroisesti vinkkejä lukijoiltaan. Bloggaajat myös haluavat antaa näkyvyyttä mieluisiksi koetuille yrityksille. Suositteluviestintämarkkinoinnin etuina koetaan ilmaiset tuotteet ja muut rahanarvoiset edut sekä tieto uusista tuotteista. Haitaksi koetaan leimaantuminen mainostajaksi. Molempien suositteluviestinnän lajien koettiin lisäävän blogin kävijämääriä. Mainontaa kohtaan bloggaajien asenteet olivat ristiriitaiset. Mainonnan etuina koetaan mainostulot ja omien mieltymysten ilmaiseminen mainosten kautta. Toisaalta mainosten koettiin rumentavan blogin ulkoasua ja ärsyttävän blogin lukijoita.

A temperature predicting model for manufacturing processes requiring coiling

A model for predicting temperature evolution for automatic controling systems in manufacturing processes requiring the coiling of bars in the transfer table is presented. Although the method is of a general nature, the presentation in this work refers to the manufacturing of steel plates in hot rolling mills. The predicting strategy is based on a mathematical model of the evolution of temperature in a coiling and uncoiling bar and is presented in the form of a parabolic partial differential equation for a shape changing domain. The mathematical model is solved numerically by a space discretization via geometrically adaptive finite elements which accomodate the change in shape of the domain, using a computationally novel treatment of the resulting thermal contact problem due to coiling. Time is discretized according to a Crank-Nicolson scheme. Since the actual physical process takes less time than the time required by the process controlling computer to solve the full mathematical model, a special predictive device was developed, in the form of a set of least squares polynomials, based on the off-line numerical solution of the mathematical model.

Käyttäjäyhteisöt ja tuotekonseptit – Tutkimuksia ihmiskeskeisestä teknologiasta ja visuaalisuudesta

KÄYTTÄJÄYHTEISÖT JA TUOTEKONSEPTIT on monitieteinen avaus ajankohtaiseen ihmiskeskeisen teknologian tutkimukseen. Teos koostuu yhdestätoista artikkelista, jotka ristivalottavat uuden teknologian, yhteisöllisyyden ja visuaalisuuden välistä ongelmakenttää. Kirjoittajat kysyvät, toimiiko uusi teknologia uudenlaisten yhteisöjen perustana vai toisinpäin. Millaisia palveluita ja sovellutuksia nykyiset ja tulevat teknologian käyttäjäyhteisöt tarvitsevat ja kaipaavat? Mikä on käyttäjäyhteisöjen rooli uuden teknologian tuottamisessa ja muokkaamisessa? Miten tavalliset käyttäjät ja heidän kokemustietonsa olisi mahdollista integroida nykyistä paremmin tekniikan ja sen sovellutusten suunnittelutyöhön? Antologiassa pohditaan myös mainonnan yhteisöllisiä ulottuvuuksia ja tämän yhteisöllisyyden nopeasti muuttuvaa luonnetta tietotekniikan aikakaudella. Teoksen kirjoittajat ovat Porin monitieteisen yliopistokeskuksen tutkijoita, professoreita ja opiskelijoita, jotka ovat työskennelleet yhdessä vuosina 2005–2007 Tekesin ja yritysten rahoittamassa tutkimushankkeessa. Kuten käsillä olevasta teoksesta käy ilmi, hanke on synnyttänyt uudenlaista poikkitieteellistä keskustelua humanistien, tekniikan tutkijoiden ja taideteollisen alan tutkijoiden kesken.

Automaattisilla järjestelmillä lähetettävä suoramarkkinointi

Nykyisin yritykset hyödyntävät hyvin paljon sähköisiä viestimiä suoramarkkinointi-tarkoitukseen. Laki ja hyvä tapa rajoittavat kuitenkin sähköisen suoramarkkinoinnin lähettämistä yksityisille kuluttaja-asiakkaille. Sähköistä suoramarkkinointia harjoittavan yrityksen on noudatettava kohdemaassa voimassa olevia lakeja. Suomessa sähköisen viestinnän tietosuojalaki (SVTSL) on sähköisillä viestimillä lähetettävän mainonnan osalta tärkein lainsäädäntö. SVTL antaa parhaimman kuvan siitä, mitä kaikkea yrityksen on huomioitava harjoittaessaan kuluttajiin kohdistuvaa sähköistä mainontaa. Lainsäädäntöjen lisäksi huomattavan tärkeää on noudattaa viranomaisten, kuten kuluttajaviraston (kuluttaja-asiamiehen) antamia kannanottoja sekä linjauksia. Sähköisen suoramarkkinoinnin osalta Suomessa on käytössä niin sanottu opt in -menettely, jonka mukaan potentiaalisia kuluttaja-asiakkaita saa lähestyä sähköisillä suoramarkkinointiviesteillä vain, mikäli he ovat antaneet siihen suostumuksen. Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa on opt in -menettelystä säädös, ja sitä voidaan pitää tärkeimpänä lähtökohtana sähköisiä mainoksia lähetettäessä. Lain mukainen lupapyyntö voidaan esittää monella eri tavalla. Yleisimmin lupa pyydetään heti myynnin yhteydessä valmiilla kaavakkeella. Lisäksi yritykset voivat pyytää lupaa www-sivuilla olevilla verkkolomakkeilla, asiakaspalveluun liittyvillä puheluilla sekä muissa asiakaspalvelutilanteissa. Lain mukaan lupapyynnön tulee olla muodoltaan aktiivinen ja nimenomainen. Käytännössä lupapyyntö ei saa olla valmiiksi täytetty lomake, josta asiakas joutuu esimerkiksi poistamaan rastin, mikäli ei halua vastaanottaa suoramarkkinointiviestejä. Lupapyynnön yhteydessä yrityksen on kerrottava asiakkaalle, mitä mahdollinen suoramarkkinointiaineisto sisältää ja kuinka usein sitä mahdollisesti tullaan lähettämään. Lupapyynnön laajuudesta ei ole mainittu lainsäädännössä. Konsernia koskevissa tapauksissa lupapyyntö voi koskea pelkkää lupaa pyytävää yritystä tai mahdollisesti muita yhteistyössä toimivia konsernin sisäisiä yrityksiä. Tärkeintä on, että kuluttaja on ajan tasalla ja tietoinen siitä, mitä kaikkea lupapyyntö sisältää. Yritysten on hyvä tiedostaa, että kuluttaja-asiakkaita koskeva kielto-oikeus on jatkuvasti voimassa, vaikka asiakas olisi antanut luvan suoramarkkinointiviestien lähettämiseen, ja että asiakkaita on muistutettava jokaisen viestin yhteydessä kyseisestä oikeudesta. Kielto-oikeus on toteutettava niin että asiakas voi milloin tahansa ilmoittaa kieltäytyvänsä vastaanottamasta suoramarkkinointiviestejä. Asiakkaalla pitää olla mahdollisuus maksuttomaan kielto-oikeuteen niin verkossa kuin puhelimitse. Suoramarkkinointiviesti ei ole sisällöltään kovin tarkkaan määritelty, mutta yleisiä sääntöjä on säädetty tiettyjen muotoseikkojen osalta. Ensinnäkin viestistä on tultava selkeästi esille, että kyseessä on suoramarkkinointitarkoituksessa lähetetty viesti, eikä yksityisten henkilöiden välinen viestintä. Lisäksi sähköiseen mainokseen tai suoramarkkinointiviestiin on lisättävä lähettäjän henkilöllisyys sekä voimassa olevat yhteystiedot, jotta asiakas voi esimerkiksi päivittää omat yhteystietonsa. Jokaisen viestin yhteydessä asiakkaalle on annettava selkeät ohjeet siitä, kuinka hän voi käyttää kielto-oikeuttaan esimerkiksi ilmoittamalla voimassaoleva sähköpostiosoite, johon suoramarkkinointikiellot voidaan lähettää. Lapsia ja nuoria voidaan pitää kuluttaja-asiakkaille lähetettävän sähköisen suoramarkkinoinnin erityistapauksena. Lain mukaan lapsille ja nuorille ei saa lähettää sähköistä markkinointiaineistoa ilman vanhempien lupaa, eikä heitä saa houkutella pelien ym. avulla luovuttamaan tietoja itsestään tai perheestään. Toinen kuluttaja-asiakkaiden erityistapaus on niin sanottu kerro kaverille -markkinointi eli K2K-markkinointi. Siinä alkuperäinen mainos on lähetetty yrityksen toimesta ja tarkoituksena on saada kuluttaja mainostamaan kyseistä yritystä tai tuotetta ystävilleen. K2K-markkinointi on tuottanut ongelmia, sillä mikäli kuluttaja A haluaisi lähettää kuluttaja B:lle yrityksen lähettämiä markkinointiviestejä, niin B:n pitäisi antaa opt in -menettelyn mukaisesti yritykselle ensin lupa kyseiseen toimintaan. Kuluttaja-asiamies on antanut K2K-markkinoinnista kannanottonsa. Kannanoton mukaan yritys tarvitsee kolmansien henkilöiden luvan viestien lähettämiseen, mikäli asiakkaat lähettävät yrityksen kirjoittamia valmiita viestejä. Jos kyseessä on tavallinen kuluttajien välinen viestintä, niin lupaa ei luonnollisesti tarvitse pyytää. EU-lainsäädännön pohjalta on säädetty poikkeussääntö koskien yrityksen olemassa olevia asiakkaita. Poikkeussäännön mukaan yritykset saavat lähettää ''vanhoille'' asiakkailleen sähköisiä mainoksia ilman erillistä ennakkosuostumusta. Sääntöä on rajoitettu siltä osin, että asiakkaille saa lähettää mainoksia koskien samaa tai samankaltaisia tuotteita tai palveluita, joita ostaessa asiakas on luovuttanut yritykselle yhteystietonsa. Yrityksen on lain mukaan toimittava opt in -menettelyn mukaisesti, mikäli se kokee tarpeelliseksi lähettää asiakkailleen sähköisiä mainoksia täysin uusista tuotteista. Ottaen huomioon sähköisillä järjestelmillä lähetettävää suoramarkkinointia koskevat lainsäädännöt sekä kannanotot, niin voidaan todeta, että yritysten kannalta viisain tapa toimia on permission based -toimintamalli eli kysytään lupa ja sitten vasta toimitaan. Näin säilytetään hyvä maku sähköisessä suoramarkkinoinnissa ja vältytään turhilta asiakasreklamaatioilta.

”Coca-Cola, sitä arkkimaagikin juo!” Suomalaisten suhtautuminen pelinsisäiseen mainontaan

Pro gradu -tutkielmani käsittelee pelinsisäistä mainontaa suomalaisten silmin. Pelinsisäisellä mainonnalla tarkoitetaan peliin sijoitettuja tuotteita ja tuotemerkkejä. Kartoitin suomalaisten mielipiteitä sekä niin sanotusta oikeasta pelinsisäisestä mainonnasta että kuvitteellisesta mainonnasta, ja tutkimusmenetelmänäni käytin sisällönanalyysia. Aineistonkeruumenetelmänä toimi syksyllä 2013 käynnissä ollut verkkokysely, ja aineistona ovat kyselyyn tulleet 221 vastausta. Tutkimuksessani selvitin, miten suomalaiset suhtauvat pelinsisäiseen mainontaan. Lisäksi käyn läpi sitä, miten erityyppiset mainokset vaikuttavat pelaajaan, ja miten pelaajien käsitykset mainonnan vaikutuksesta pelikokemukseen ja immersioon eroavat suhteessa oikeaan ja kuvitteelliseen mainontaan. Kyselytulokseni paljastivat, että vaikka kuvitteellinen mainonta oli suomalaisten pelaajien keskuudessa yleisesti hyväksytympää, suhtautuminen oikeaan mainontaan oli odotettua positiivisempaa. Esimerkiksi 28 % vastaajista näkisi peleissä mieluummin oikeita mainoksia, ja 59 % hyväksyisi mainosten määrällisen kasvun, jos pelien ostohinta saataisiin siten laskemaan. Kokosin tutkimustulosteni ja aiemman tutkimuksen perusteella onnistuneen pelinsisäisen mainonnan kulmakivet pelaajan näkökulmasta. Viisikohtaiseen malliin sisältyvät mainoksen integrointi pelimaailmaan, toisto, tilanne, jossa mainos esitetään, mainoksen ja pelin välinen yhteys sekä mainoksen tekniset ominaisuudet. Peleissä esiintyvän mainonnan muodoista tuotesijoittelu oli tutkimukseni kannalta keskeisimmässä roolissa, sillä se on monipuolinen, yleisimmin kaupallisissa peleissä esiintyvä mainostyyppi ja myös oman mielenkiintoni ensisijainen kohde. Maltillinen tuotesijoittelu osoittautui myös hyväksytyimmäksi mainostyypiksi pelaajien keskuudessa, sillä esimerkiksi ilmais- ja mobiilipeleille ominaiset mainosikkunat ja videomainokset mainittiin pelkästään negatiivisessa mielessä.

Suomalaiset kulutustuotteet venäläisten silmin: alkuperämaan merkitys

Tämä tutkielma käsittelee alkuperämaan merkitystä kulutustuotteiden ostamisessa. Kyse on ”made in Finland” -lapun vaikutuksesta suomalaisten kulutustuotteiden ostamiseen. Ensiksi tutkielmassa esitetään alkuperämaan määritelmä: tuotteen alkuperämaan tieto pitää ymmärtää kuluttajan tuotteiden kansallisen identifioinnin kytköksen (perceived national identification or affiliation) tuloksena riippumatta eksplisiittisistä tai implisiittisistä, todenmukaisista tai harhaanjohtavista mainonnan väitteistä. Tuotteen tai palvelun alkuperämaa on yksinkertaisesti sitä, mitä kuluttajat ymmärtävät sillä. Toiseksi tutkielmassa esitetään alkuperämaan vaikutusmekanismeja ja kontekstitekijät, jotka vaikuttavat alkuperämaa–tuote-suhteeseen. Kontekstitekijät liittyvät kuluttajiin, tietoon ja kokemukseen, maahan, tuotteeseen ja myymälään, markkinointiin ja ostotilanteeseen. Tämä tutkielma pohjautuu haastatteluihin, Likert-asteikkoon perustuviin väittämiin ja havainnointiin. Tutkija käytti lumipallo-otantaa haastattelussa. Haastattelu tapahtui Vienanmeren Karjalassa, Kemissä. Vienan Kemi on tutkijan kotipaikka. Kemissä haastateltiin 25 ihmistä. Alkuperämaan vaikutusta katsottiin neljän ulottuvuuden mukaan: innovatiivisuus, muotoilu, arvovalta ja ammattitaito. Tutkielmassa osoitettiin, että ”made in Finland” tarkoittaa venäläisille kuluttajille seuraavia asioita: Suomalaiset tuotteet ovat hyvännäköisiä, luotettavia, kestäviä ja laadukkaita. Suomalaisiin kulutustuotteisiin liittyvät hyvä maine ja hyvä ammattitaito. Kuitenkaan suomalaiset tuotteet eivät välitä statusta, jota venäläiset kuluttajat arvostavat. ”Made in Finland” -lappu tarkoittaa eri asioita naisille ja miehille. Tämän tutkielman perusteella tutkija ehdottaa muita tutkimuksia entisen Neuvostoliiton kuluttajista, koska niitä on vähän.

Lääkäripalvelujen markkinointiviestinnän etiikka : Kuluttajien mielikuvia markkinointiviestien sisällöstä ja eettisyydestä

Terveydenhuoltokenttä on muuttunut viime aikoina voimakkaasti, ja yksityinen sektori tuottaa jo merkittävän osan Suomessa tarjottavista lääkäripalveluista. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kuluttajien näkemyksiä lääkäripalveluihin liittyvän markkinointiviestinnän eettisyydestä. Tutkimusta lähestyttiin kolmen osaongelman avulla. Ensiksi pyrittiin selvittämään, mitä eettisyys lääkäripalvelujen markkinointiviestinnässä ylipäätään on. Toiseksi vastausta haettiin siihen, mikä aiheuttaa lääkäripalvelujen markkinointiviestintään eettisiä ristiriitoja. Kolmanneksi kartoitettiin, millaisia mielikuvia lääkäripalveluja tarjoavien yritysten markkinointiviestit välittävät. Teoriakatsauksessa perehdyttiin siihen, mitä aiheesta tiedetään aiemman tutkimuksen perusteella. Koska lääkäripalvelut edustavat pitkälle vietyä asiantuntijuutta, aloitettiin teoriakatsaus asiantuntijapalvelujen luonteen ja ominaispiirteiden käsittelyllä. Tämän jälkeen syvennyttiin yleiseen yritysetiikkaan sekä eettisyyteen lääkäripalvelujen markkinoinnissa. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisin menetelmin. Tutkija teki kahdeksalle henkilölle kattavat haastattelut, jotka tarjosivat runsaan aineiston. Haastatteluista ilmeni, että henkilöt pitivät eettisen markkinointiviestinnän ominaispiirteinä luotettavuutta, faktapainotteisuutta ja neutraaliutta. Heidän mielestään eettinen viestintä tarjoaa kuluttajille todellista hyötyä. Tämä toteutuu, kun markkinointiviestein jaetaan terveyteen liittyvää informaatiota ja motivoidaan ihmisiä elämään terveellisesti. Henkilöt näkivät lääkäripalvelujen markkinointiviestinnässä kuitenkin myös eettisiä ristiriitoja, jotka johtuvat osin terveydenhuollon erityisluonteesta – terveydenhuolto kun mielletään asiaksi, joka kuuluu kaikille varallisuustilanteesta riippumatta. Haastateltavat tunsivat huolta myös markkinoinnin ja medikalisaation välisestä yhteydestä sekä siitä, miten viestintää harjoitetaan nykyaikaisissa markkinoinnin kanavissa. Haastatteluista ilmeni, että henkilöt uskoivat viestinnän vaikuttavan merkittävästi yrityksistä syntyviin mielikuviin. Tärkeinä vaikuttajina pidettiin mainonnan lisäksi yritysten yleistä medianäkyvyyttä sekä yrityksistä liikkuvaa word of mouth tietoa. Koska terveydenhuoltoala on suurten muutosten kourissa, kuluttajien asenteet lääkäripalvelujen markkinointiviestintää kohtaan voivat muuttua nopeasti. Tässä tutkielmassa haettiin eräänlaista ensikosketusta aiheeseen, ja onkin toivottavaa, että aiheen tutkimus lisääntyisi tulevaisuudessa.

Alkoholimainonnan vastuullisuus – Vertailu mielikuva- ja tuotetietoja kuvaavasta mainonnasta

Vuonna 2012 Suomen hallitus teki eduskunnalle lakiehdotuksen alkoholin mielikuvamainonnan kieltämisestä. Hallituksen mukaan mainonta lisää positiivista suhtautumista alkoholiin sekä lisää kulutuksen määrää, kun taas panimoalan toimijoiden mukaan alkoholimainonta vaikuttaa vain eri brändien väliseen kilpailuun. Tässä tutkielmassa pohditaankin ehdotetun lakimuutoksen tarpeellisuutta tarkastelemalla mielikuva- sekä tuotetietoja kuvaavan alkoholimainonnan vastuullisuutta. Tutkimuksessa vastataan seuraavaan neljään osaongelmaan: 1. Miten vastuullista Suomen nykyinen lainsäädäntö alkoholimainonnasta on markkinointikirjallisuuden perusteella? 2. Millaisia mielikuvia alkoholimainokset synnyttävät? 3. Millaiset alkoholimainokset koetaan kiinnostaviksi? 4. Millaiset alkoholimainokset koetaan vastuullisiksi? Tutkimuksen menetelmällinen tutkimustapa on kvalitatiivinen. Ensimmäiseen osaongelmaan vastataan kirjallisuuskatsauksen perusteella. Muihin osaongelmiin vastataan empiirisen aineiston perusteella. Aineisto on kerätty kontrolloituna kyselynä, jossa näytettiin kolme alkoholin mielikuva- sekä kolme tuotetietoja kuvaavaa printtimainosta 18–20 -vuotiaille nuorille kuluttajille. Käytetyt alkoholimainokset on toteutettu yhteistyönä panimoalan toimijan Oy Hartwall Ab:n kanssa. Tutkimusaineisto on analysoitu teemoittelemalla vastaukset osaongelmien (2.-4.) mukaisesti. Aiemmissa tutkimustuloksissa todetaan, ettei mainonta lisää alkoholin kulutusta. Lisäksi mainonnan teoriat alkoholin luonteesta sekä markkinatilanteesta puoltavat mielikuvamainonnan käyttämistä alkoholimainonnassa. Tämän tutkimuksen empiiriset tulokset ovat samoilla linjoilla. Nuorille kuluttajille syntyy alkoholimainoksista lähinnä tuotteen makuun ja valmistustapaan liittyviä mielikuvia mainosmuodosta riippumatta. Mielikuvamainonnalla pystytään kuitenkin tarkemmin synnyttämään tuotteen käyttötilanteeseen liittyviä mielikuvia. Tutkimustulokset antavat näyttöä myös siitä, että nuoret kuluttajat pitävät mielikuvamainontaa helpommin kiinnostavana, mutta myös tuotetietoja kuvaavalla mainonnalla on kannattajansa. Vastuullisuuden näkökulmasta mainosmuoto jakaa nuoret kuluttajat selkeästi kahtia. Toisten mielestä tuotetietoja kuvaava mainonta on vastuullista, koska se on yksinkertaista ja rehellistä. Mielikuvamainontaa vastuullisena pitävät kuluttajat puolestaan ovat sitä mieltä, että mielikuvamainonnalla pystytään ohjaamaan kuluttajia paremmin vastuulliseen alkoholinkäyttöön. Tutkielman johtopäätöksenä todetaan sekä kirjallisuuskatsauksen että empiiristen tutkimustulosten perusteella, ettei alkoholin mielikuvamainontaa ole perusteltua kieltää Suomessa.

Suomalaisen metsäluonnon lukutaidon historiaa – Ihmisen ja koivun muuttuva suhde Suomessa 1730-luvulta 1930-luvulle

Tutkimus on perustutkimus suomalaisten metsäluonnon lukutaidosta ja käsityksistä koivusta ja sen käytöstä kahdensadan vuoden ajalta. Valitun ajanjakson sisällä on ollut mahdollista havaita sekä perinteisen maanviljelyajan että teollisen ajan metsäluonnon lukutaidon yhtäläisyydet ja erot. Yhteistä koko jaksolle on ollut huoli metsien riittävyydestä ja oikeasta hoidosta. Eroja on ollut metsänkäyttötavoissa perinteisen luontaistalouden muututtua teollisuuden ajan kulutusyhteiskunnaksi. Tutkimuksen pääkysymykset ovat:1) Miten suomalaisten metsäluonnon lukutaito ja käsitykset koivusta ja sen resursseista ovat muuttuneet 1730-luvulta 1930-luvulle ja 2) mitkä seikat ovat näihin muutoksiin vaikuttaneet? Tutkimuksen esimerkkinä metsäluonnon lukemisesta on suomalaisten suhde koivuun. Tutkimuksessa tarkastellaan ympäristön lukutaidon avulla, miten ihminen ymmärtää ja tulkitsee ympäristöään tässä tutkimuksessa metsäluontoa. Ympäristön lukutaito on kokonaisvaltaista luonnon ymmärtämistä, tulkitsemista ja määrittelemistä huomioiden, elämysten, arvojen, asenteiden ja tiedon avulla. Taidon perustana on paikallisten, alueellisten, yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja historiallisten tekijöiden synnyttämä henkilökohtainen ymmärrys. Sen oppiminen on pitkäaikaisen harjaantumisen tulos, ja se on henkilökohtainen taito, joka vaihtelee eri yksilöillä. Tiedonsiirto sukupolvelta toiselle tapahtuu yhteisön sisäisessä kanssakäymisessä. Ympäristön lukutaito ei ole geneettistä vaan opittua. Tuotanto-olosuhteiden muutokset vaikuttavat metsäluonnon lukemiseen. Kaskiviljelijä näki metsän toisenlaisena kuin teollisuuden tarpeisiin puuta hankkinut ostaja tai puunkaataja. Vallassa olevat mielipidevaikuttajat määrittelevät oman aikansa ympäristöongelmat, he määrittelevät myös kenen syytä ongelmat ovat. Metsien häviäminen on aiheuttanut kautta historian ympäristöongelmia eri puolilla maapalloa. Niihin on suhtauduttu eri aikoina eri tavoin; metsäluontoa on luettu eri kulttuureissa ja eri aikoina eri tavalla. Näin on tapahtunut myös Suomessa. Keskeinen tutkimuksen tulos on kahdensadan vuoden ajalta saatu tieto, miten metsien häviämisen pelko on havaittu ja perusteltu, miten tähän pelkoon on suhtauduttu ja mihin toimenpiteisiin ryhdytty. Suomalaisten metsäluonnon lukemisen historian tunteminen auttaa näkemään menneisyydessä tehdyt virheet ja oikeat teot. Tutkimuksen tuloksia voi soveltaa suunniteltaessa ja kehitettäessä erilaisia ympäristön lukutaidon sovellusmuotoja ja opetusta sekä tulevaisuuden metsänhoidon ympäristötietoisuuden lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä sekä Suomessa että muissa maissa. Sen tuloksien pohjalta on myös hyvä jatkaa suomalaisen metsäluonnon lukemisen historian perustutkimusta kaskikauden ja teollisen ajan murroksesta nykypäivään.

Vertaileva mainonta lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella vertailevaa mainontaa, siihen liittyvää lainsäädäntöä ja sen esiintymistä markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä. Tavoitteena on selvittää, johtuuko suomalaisten yritysten haluttomuus käyttää vertailevaa mainontaa sääntelyn tiukkuudesta. Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, sillä tarkoituksena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä käyttäen siinä apuna lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä. Vertailevassa mainonnassa yrityksen tuotetta verrataan nimeltä mainittujen kilpailijoiden tuotteisiin. Hieman lievemmässä muodossa tuotteita vertaillaan ilman nimenomaista mainintaa kilpailijan nimestä tai tuotemerkistä. Vertaileva mainonta voidaan jakaa hinta- ja edullisemmuusvertailuun, laatuvertailuun, tutkimustuloksia käyttävään vertailuun sekä superlatiiveja käyttävään vertailuun. Vertailevaa mainontaa säädellään Suomessa sekä kuluttajansuojalaissa että laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (SopMenL). Vertailevan mainonnan sääntely laissa on yksityiskohtaista. Kuluttajansuojalain markkinointia koskevat säännökset pitävät sisällään yleislausekkeen lisäksi kiellon sekaannuksen vaaran aiheuttamisesta. Käytännössä merkityksellisemmäksi on kuitenkin noussut elinkeinonharjoittajien keskinäisiä suhteita sääntelevä SopMenL, sillä epäasialliseksi katsottuun vertailevaan mainontaan reagoivat yleensä mainostajan kilpailijat. SopMenL:ssa esitetään 7-kohtainen luettelo vertailevalle mainonnalle asetetuista edellytyksistä. Tutkielmassa tarkasteltiin lainsäädännön lisäksi vertailevaa mainontaa markkina-oikeuden ratkaisukäytännössä. Tähän tarkoitukseen valittiin 16 markkinaoikeuden ratkaisua vuosilta 2003–2015. Työssä tarkastelluissa markkinaoikeuden ratkaisemissa tapauksissa markkinaoikeus suhtautui vertailevan mainonnan käyttöön pidättäytyväisesti. Vertailevan mainonnan kriteerejä tulkittiin laveasti, ja mainontaa päädyttiin pitämään vertailevana paitsi mainonnassa käytettyjen ilmaisujen sanamuodon niin myös yritysten välisen kilpailuasetelman pohjalta. Mainonnassa esitetyltä vertailulta edellytettiin puolueettomuutta ja erityisesti hintavertailulta tarkkuutta ja totuudenmukaisuutta. Mainonnassa käytetyiltä superlatiivi-ilmaisuilta edellytettiin toteennäyttöä, joka yrityksiltä onnistui pääsääntöisesti huonosti. Tutkielman perusteella muodostui kuva varsin tiukasta ja yksityiskohtaisesta lainsäädännöstä, mutta vielä sitäkin tiukemmasta oikeuskäytännöstä.

Markkinointikiellon alaisten tuotteiden myynti

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää markkinointi- ja myynninedistämiskiellon rajoja. Millaiset toimenpiteet tulkitaan käytännössä markkinoinniksi, ja kuinka suuri näkyvyys tulkitaan esilläpidoksi. Tutkimus koostuu eri tuoteryhmien markkinointisäädöksiin, viranomaisohjeistuksiin sekä ennakkopäätöksiin tutustumisesta. Koska eri alojen käytännöt markkinoinnissa poikkeavat markkinointirajoitusten johdosta toisistaan, on työssä tutkittu tupakka-, rahapeli-, alkoholi- sekä sähkötupakkayhtiöiden markkinointitoimenpiteitä. Työn kokeellisena osana perustettiin sähkötupakoita myyvä yritys, joka myy tuotteita ilman kiellettyä markkinointia. Valvira ja Poliisihallitus valvovat laissa määriteltyjä markkinointikieltoja ja antavat mainonnan rajat ylittäneille tahoille ohjeistuksia ja kieltopäätöksiä. Myöskään uhkasakot eivät ole tavattomia toimenpiteitä, jotta ohjeistuksia noudatettaisiin välittömästi.

Vertaileva tutkimus Yhdistyneen Kuningaskunnan afrikkalaisten alusmaiden sosiaaliturvan tasosta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kvalitatiivista vertailevaa analyysia käyttäen seitsemäntoista Yhdistyneen Kuningaskunnan alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tasoa. Tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako isäntämaan antama taloudellinen tuki sosiaaliturvajärjestelmän kehittymisessä Tutkimus vastaa tutkimuskentän tarpeeseen kehitysmaiden järjestelmäkehityksen ja rahoituskanavien yhteyden tarkastelulle. Tutkimuksessa esitellään lyhyesti sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvajärjestelmätutkimuksen historiallista kehitystä, alan teorioita sekä viimeaikaista Afrikan sosiaaliturvajärjestelmiä koskevaa tutkimusta ja kansainvälisiä kehitysaputoimijoita. Tilastoaineistojen vertailussa hyödynnetään Charles Raginin kvalitatiivisen vertailevan analyysin keinoja (Qualitative Comparative Analysis, QCA). Maiden vertailussa selitettävinä tekijöinä ovat alusmaiden sosiaaliturvan taso ja köyhyysindeksi. Selittävinä tekijöinä ovat maan pääuskonto, naisten lukutaito, bruttokansantuote, vastaanotetun kehitysavun määrä ja yhteiskunnan vakausindeksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että käytettyjen indikaattorien ja QCA-menetelmän osalta kehitysavun ja alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tason yhteyttä ei pystytä osoittamaan. Näyttäisi kuitenkin siltä että selittävistä tekijöistä naisten lukutaidolla, yhteiskunnan vakaudella sekä bruttokansantuotteella on suotuisa vaikutus maan sosiaaliturvan tasoon. Tutkimuksen kohdentaminen tarkemmin yksittäisten maiden historiaan ja nykytilanteeseen olisi seuraava luonnollinen tutkimuskohde.

Vertaileva tutkimus yhdistyneen kuningaskunnan afrikkalaisten alusmaiden sosiaaliturvan tasosta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kvalitatiivista vertailevaa analyysia käyttäen seitsemäntoista Yhdistyneen Kuningaskunnan alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tasoa. Tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako isäntämaan antama taloudellinen tuki sosiaaliturvajärjestelmän kehittymisessä Tutkimus vastaa tutkimuskentän tarpeeseen kehitysmaiden järjestelmäkehityksen ja rahoituskanavien yhteyden tarkastelulle. Tutkimuksessa esitellään lyhyesti sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvajärjestelmätutkimuksen historiallista kehitystä, alan teorioita sekä viimeaikaista Afrikan sosiaaliturvajärjestelmiä koskevaa tutkimusta ja kansainvälisiä kehitysaputoimijoita. Tilastoaineistojen vertailussa hyödynnetään Charles Raginin kvalitatiivisen vertailevan analyysin keinoja (Qualitative Comparative Analysis, QCA). Maiden vertailussa selitettävinä tekijöinä ovat alusmaiden sosiaaliturvan taso ja köyhyysindeksi. Selittävinä tekijöinä ovat maan pääuskonto, naisten lukutaito, bruttokansantuote, vastaanotetun kehitysavun määrä ja yhteiskunnan vakausindeksi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että käytettyjen indikaattorien ja QCA-menetelmän osalta kehitysavun ja alusmaan sosiaaliturvajärjestelmän tason yhteyttä ei pystytä osoittamaan. Näyttäisi kuitenkin siltä että selittävistä tekijöistä naisten lukutaidolla, yhteiskunnan vakaudella sekä bruttokansantuotteella on suotuisa vaikutus maan sosiaaliturvan tasoon. Tutkimuksen kohdentaminen tarkemmin yksittäisten maiden historiaan ja nykytilanteeseen olisi seuraava luonnollinen tutkimuskohde.