51 resultados para Kognitiivinen oppipoikamalli
Resumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sanavaraston laajuus ja tiedonhakijan ikä eli kuuluminen X- tai Y-sukupolveen vaikuttavat tiedonhaun onnistumiseen ja nopeuteen ja miten kognitiivinen nopeus vaikuttaa tiedonhaun nopeuteen. Tutkimuksen aineisto koostuu kahta aiempaa tutkimusta varten ranskalaisille ja suomalaisille opiskelijoille teetettyjen testien tuloksista sekä tätä tutkimusta varten suomalaisille kääntäjille teetettyjen testien tuloksista. Koehenkilöinä oli yhteensä 20 ranskalaista opiskelijaa, 30 suomalaista opiskelijaa ja 13 suomalaista kääntäjää. Testeissä selvitettiin heidän sanavarastojensa laajuutta, kognitiivista nopeutta sekä tiedonhakukäyttäytymistä ja -strategioita. Suomalaiset koehenkilöt jaettiin ranskaksi tietoa hakevaan ryhmiin ja suomeksi tietoa hakeviin ryhmiin. Tutkimuksen hypoteesit olivat, että sanavaraston laajuus ja kuuluminen Y-sukupolveen vaikuttavat myönteisesti tiedonhaun onnistumiseen ja nopeuteen sekä se, että kognitiivinen nopeus vaikuttaa myönteisesti tiedonhaun nopeuteen. Lisäksi oletuksena oli, että kognitiivisesti nopeammat koehenkilöt luopuvat tiedonhausta tai hyväksyvät puutteellisen vastauksen kognitiivisesti hitaampia aiemmin. Tutkimuksessa selvisi hypoteesin mukaisesti, että sanavaraston laajuus vaikuttaa myönteisesti tiedonhaun nopeuteen ja onnistumiseen. Sen sijaan Y-sukupolveen kuuluminen eli henkilön ikä vaikutti vastoin hypoteesia kielteisesti tiedonhaun nopeuteen ja onnistumiseen. Tämä tulos ei kuitenkaan ole yleispätevä, sillä X-sukupolven edustajat olivat ammattikääntäjiä ja Y-sukupolven edustajat opiskelijoita, mikä tarkoittaa, että tulos tukee aiemmin ammattikääntäjiä ja opiskelijoita verranneiden tutkimusten tuloksia. Tutkimuksessa ilmeni myös, että kognitiivinen nopeus vaikuttaa myönteisesti tiedonhaun nopeuteen, mikä vastaa johdannossa esitettyä hypoteesia. Tiedonhaku ja erityisesti kääntäjien tiedonhaku on edelleen melko vähän tutkittu aihe, mikä tarkoittaa, että tämänkin tutkimuksen perustana olevaa aineistoa voitaisiin käyttää moniin jatkotutkimuksiin. Esimerkki mahdollisesta aiheesta olisi monikielisen hakustrategian toimivuus tiedonhaussa yksikieliseen strategiaan verrattuna. Lisäksi tässä tutkimuksessa käsiteltyjä kysymyksiä olisi mielenkiintoista tutkia homogeenisten tiedonhaun ammattilaisista tai muista kuin tiedonhaun ammattilaisista koostuvien koehenkilöryhmien perusteella siten, että tiedonhaku suoritettaisiin yksinomaan äidinkielellä.
Resumo:
Sleep disorders are a common health problem in western countries. Every third working age person suffers from sleep deprivation and that often leads to other health problems as well. One can end up in a vicious circle, which can further decrease mood and ability to function. The aim of this thesis is to illustrate how sleep deprivation affects the lives of working age population and to deepen our understanding of life with sleep deprivation. Study questions are: how does sleep deprivation affect a working age person’s life and what kind of experiences do people have about cognitive-behavioural therapy as a treatment to sleep disorders. Theoretical perspective is based on clinical nursing science theories and the humanist view of man, which sees human as an entity. The methodology used is phenomenological approach and data analysis is conducted by using Ricœur’s hermeneutic phenomenological interpretation method. The empirical part is divided into two different sections. The material of the study consists of interviews and surveys done by people who have experienced sleep deprivation or sleep disorders. Two interviewees talked about their lives with sleep disorders and there are 21 surveys conducted on people’s experiences on cognitive-behavioural therapy. The partakers in the two sections are different people. The results show that people with sleep disorders can end up in a vicious circle of sleep deprivation and in worst cases a sleep disorder can take charge of a person’s whole life. Sleep disorder can cause shame and fear of stigma. Nevertheless, someone suffering from a sleep disorder can find strength and solutions to control the difficult situation. This study proves that both nursing staff and other people have little information about difficulties in sleeping and awareness should be improved in clinical nursing. A health-care provider has an essential role in preventing someone ending up in a vicious circle of sleep deprivation and cognitive-behavioural therapy can contribute to good health. Reflection at the end of cognitive-behavioural sleep therapy course helps patients to continue their learning process. When someone is sleep deprived, it means that they have control over the situation, but when someone has a sleep disorder, that person does not have the strength to control the situation.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata erikoissairaanhoidon vuodeosastolla työskentelevien hoitajien käsityksiä valmiuksistaan hoitaa kehitysvammaista potilasta. Tavoitteena oli saada tietoa hoitajien käsityksistä kehitysvammaisen potilaan hoitamiseen liittyvistä valmiuksistaan ja mahdollisista kehittämiskohteista, joita koulutuksen ja hoitotyön kehittämisen keinoin voidaan edistää. Tutkimuksen kohderyhmänä oli yhden sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidon vuodeosastolla työskentelevät hoitajat, joiden hoitotyön koulutustausta vaihteli toisen asteen ammatillisesta tutkinnosta ylempään korkeakoulututkintoon. Tutkimusaineisto kerättiin kesällä 2015 tätä tutkimusta varten laaditulla sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselylomake koostui 8 taustakysymyksestä ja 47 väittämästä, joihin vastattiin Likert-asteikolla 1─5. Tutkimukseen osallistui 121 hoitajaa ja vastausprosentti oli 17 %. Tutkimuksen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tulosten mukaan hoitajat arvioivat omaavansa hyvät valmiudet tehdä yhteistyötä kehitysvammaisen hoitoon osallistuvien tahojen kanssa (ka 4,6). Sen sijaan kehitysvammaisuuteen liittyvän tiedon he arvioivat hallitsevansa heikosti (ka 2,6). Kehitysvammaisiin hoitajat ilmoittivat suhtautuvansa melko positiivisesti (ka 3,7) ja valmiutensa kehitysvammaisen kliinisessä hoitotyössä (ka 3,4), kommunikoida kehitysvammaisen kanssa (ka 3,3) ja huomioida hänen kognitiivinen tasonsa he arvioivat tyydyttäviksi (ka 3,4). Positiivisella suhtautumisella kehitysvammaisiin ja kokemuksella kehitysvammaisuuteen liittyvän tiedon hallinnasta todettiin olevan voimakas tilastollisesti merkitsevä yhteys hoitajien käsityksiin valmiuksistaan kehitysvammaisen kliinisessä hoitotyössä ja kommunikoida kehitysvammaisen kanssa (r>0,5, p<0,001). Hoitajista 14 % koki hoitotyön koulutuksensa tarjonneen riittävät valmiudet hoitaa kehitysvammaista potilasta ja heistä 3 % ilmoitti saaneensa täydennyskoulutusta kehitysvammaisten hoitotyöstä. Tarkasteltaessa hoitajien arviointeja valmiuksistaan hoitaa kehitysvammaista potilasta kaikilla osa-alueilla yhteensä todettiin niiden olevan vain tyydyttävällä tasolla (ka 3,5). Erityisen huolestuttavaa on heidän heikko tietämyksensä kehitysvammaisuudesta. Tutkimuksessa tuotettiin uutta tietoa hoitajien valmiuksista hoitaa kehitysvammaisia potilaita. Sen perusteella hoitotyön koulutusohjelmissa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota siihen, miten hoitajien osaaminen kehitysvammaisten hoitotyössä voitaisiin varmistaa. Lisäksi täydennyskoulutusta kehitysvammaisten hoitotyöstä tulisi tarjota enemmän.
Resumo:
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani akseligrammien edellä ja edessä käyttöä ja metaforisuutta. Perusmerkityksessään edellä ja edessä ilmaisevat spatiaalisia eli tilaa koskevia suhteita (Matti on viisi metriä Teppoa edellä), mutta niitä voidaan käyttää myös temporaalisten (Kevään edellä oli pitkä talvi) ja muiden abstraktien (Suomi on kehityksessä Bangladeshista edellä) suhteiden kuvaamiseen. Abstraktien suhteiden kuvauksessa ete-grammien käyttö on kuitenkin aina metaforista. Tutkimukseni päätehtävä on kuvailla monipuolisesti edellä- ja edessä-grammien käyttöä sekä vertailla grammeja sisältävien metaforisten ja spatiaalisten ilmausten semantiikkaa ja rakennetta. Pro gradu -tutkielmani on jatkoa kandidaatintutkielmalleni (Teeri 2013), jossa selvitin edellä- ja edessä-grammien semantiikkaa spatiaalisia suhteita kuvaavissa ilmauksissa, joten aikaisemman tutkimukseni laajentaminen grammien edessä ja edellä käyttöön myös ei-spatiaalisessa merkitysympäristössä seuraa luonnollista jatkumoa. Tutkimusaineistokseni olen valinnut joukon lifestyle-blogeja, sillä uskon blogitekstin edustavan kirjoitetun arkikielen todellista käyttöä. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja pyrkii vastaamaan muun muassa siihen, miten edellä- ja edessä-muodot varioivat semanttisesti, millaisia metaforisia ilmauksia kielenkäyttäjät niistä muodostavat ja millaiset spatiaaliset kokemukset motivoivat niiden käyttöä metaforisissa ilmauksissa. Tutkimukseni pohjaa kognitiiviseen kielitieteeseen, jonka mukaan kieli on joukko konventionaalistuneita rakenneskeemoja, joilla kielenkäyttäjät kuvaavat maailmaa. Grammirakenteista muodostettujen spatiaalisten metaforien analyysissä apunani on kognitiivinen metaforateoria, jonka mukaan koko käsitejärjestelmämme on perusluonteeltaan metaforinen. Etenkin ajan spatiaaliset metaforat ovat herättäneet viime aikoina suurta kiinnostusta kielitieteilijöiden parissa, ja oma tutkimuksenikin painottuu suuresti juuri ajan metaforiin ja temporaalisten suhteiden kielentämiseen perusmerkitykseltään spatiaalisilla ete-grammeilla. Tutkimuksessani nousee esiin muun muassa se, että aineistossani edellä-grammi esiintyy metaforisessa ilmauksessa edessä-grammia useammin: edessä-grammi kuvaa abstraktia suhdetta noin 25 %:ssa koko aineiston ilmauksista, kun taas edellä-grammilla vastaava luku on hieman alle 50 %. Ajan spatiaalisista metaforista aineistossani käytetään useimmin LIIKKUVAN EGON metaforaa (20 %). Sen sijaan JONOMETAFORAA käytetään melko vähän (3 %). Tutkimus osoittaa sen, että käsitystämme ajasta tilana ohjaavat tarkat säännöt, joita kaikki tutkimani edellä- ja edessä-grammeja sisältävät ajan spatiaaliset metaforat noudattavat. Kaikki tutkimuksessani analysoidut metaforiset ilmaukset eivät kuitenkaan ole ajan spatiaalisia metaforia, vaan edellä-grammilla voidaan lisäksi jäsentää tekstiä sekä kuvata priorisoinnin kohdetta ja kehityksellistä tai saavutuksellista paremmuutta. Edessä-grammi ilmaisee temporaalisten ja spatiaalisten suhteiden ohella metaforista esteellisyyttä sekä auktoriteetin tai muun ihmiskasvoiseksi koetun abstraktin asian edessä olemista. Tutkimukseni avaa ovia akseligrammien tutkimuksen maailmaan ja mahdollistaa siirtymisen ete-grammien suuntasijamuotojen käytön ja metaforisuuden tutkimiseen. Mielenkiintoista olisi myös perehtyä vertikaalisiin akseligrammeihin ja niiden käyttöön ajanilmauksissa.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää missä määrin varhaiskasvattajien saturyhmien ohjaamistyyli muuttuu lukuvuoden kestäneen satuprojektin aikana. Ohjaamistyylillä tarkoitettiin, lisääntyykö keskusteleva lukemistyyli ja ryhmän lasten osallistuminen sekä muuttuuko sadun ymmärtämisen tukeminen syksystä 2014 kevääseen 2015. Lisäksi analysoitiin monimetodisesti yhden varhaiskasvattajan ohjaamistyylin kehittymistä lukuvuoden aikana. Tutkimusaineisto perustuu yhden kaupungin päiväkoteihin, joissa syksyllä 2014 aloitettiin Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamallin kokeilu viisivuotiaiden lasten pienryhmissä. Tutkimusaineiston muodosti kolme kertaa lukuvuoden aikana toteutetut saturyhmien videoinnit sekä kolme kertaa lukuvuoden aikana kerätyt varhaiskasvattajien satukyselyt. Saturyhmien videot analysoitiin yksityiskohtaisen arviointiluokittelun avulla, mikä johdettiin CLASS-menetelmän (Classroom Assesment Scoring System; Pianta, La Paro & Hamre [2008]) pohjalta sopimaan satuhetkien arviointiin. Videoiden analysoinnissa käytettiin lisäksi rinnakkaisarviointia, jossa tutkija ja satuprojektin johtaja analysoivat videot tahoillaan toisistaan riippumatta. Satukyselyistä valittiin tähän tutkimukseen yhden varhaiskasvattajan vastaukset, joista tarkasteltiin hänen kokemuksiaan saturyhmän ohjaamisesta. Tulokset osoittivat, että sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Tutkimuksen yhtenä päätuloksena voidaan pitää sitä, että keskusteleva sadun lukeminen lisääntyi satuprojektin aikana. Saturyhmien lasten osallistuminen lisääntyi syyskuusta 2014 joulukuuhun 2014 ja pysyi keskimäärin samalla tasolla keväällä 2015. Tapauskyselyyn valitun varhaiskasvattajan sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Saturyhmän lasten osallistuminen muuttui keskimääräisestä korkeaksi lukuvuoden aikana. Jokaisella kyselykerralla varhaiskasvattaja koki onnistuneensa jonkin verran (=3) tukemaan lasten sadun ymmärtämistä, asteikolla 1–5. Varhaiskasvattajan mukaan keskustelu ohjaamissaan satuhetkissä oli yleisempää keväällä 2015 kuin syksyllä 2014. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet lasten sadun ymmärtämisen tukemisen merkityksen tulevan luetun ymmärtämisen kannalta. Emotionaalinen ja kognitiivinen tuki satuhetkissä voidaan nähdä ideaalitilanteena sadun ymmärtämisen näkökulmasta. Kasvattajan on tärkeää keskustella lapsen kanssa satuun liittyvistä vaikeista asioista ja ohjata lasta löytämään sadun tarjoamat kasvatukselliset näkökulmat, eli sadun tärkeimmät asiat. Lisäksi tärkeää on, että opettaja huomaa lapsen tarpeet ja tulkinnat satuhetkissä ja näin lapsi voi aktiivisesti osallistua yhteiseen toimintaan.
Resumo:
Tämä pro gradu tutkielma käsittelee seksuaalisen kansarunouden kognitiivisia käsitemetaforia. Tutkielmassa selvitetään, millaiset käsitejärjestelmät motivoivat 1800-luvun kansanrunouden seksuaaliaiheista ilmaisua. Tämän lisäksi suomenkielisestä aineistosta paljastuneita käsitejärjestelmiä verrataan muiden kielten ilmaisuista konstruoituihin käsitejärjestelmiin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, voidaanko seksuaaliaiheisia kielenilmaisuja tutkimalla saada tietoa kansanomaista seksuaalisuutta koskevaa ajattelua jäsentävistä käsitejärjestelmistä. Tutkielman aineisto on kerätty Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston Lönnrotiana 1–30 -kokoelmasta, joka koostuu Elias Lönnrotin muistiinpanemasta ja toimittamasta kansanrunoudesta. Aineiston laajuus on noin kuusituhatta säettä seksuaaliaiheista kansanrunoutta. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii kognitiivisen kielitieteen käsitemetaforateoria. Tutkielmassa tehtävä käsitemetafora-analyysi pohjaa tulkintansa aineiston ilmaisuista tehtävään sanastolliseen analyysiin. Työssä tehtävän analyysin ohella tulosten tulkinnassa hyödynnetään käsitemetaforaan ja sanastontutkimukseen keskittyviä tutkimuksia, joiden tarkoitus on havainnollistaa kielenulkoisten ilmiöiden kuten sukupuolen ja seksuaalisuuden suhdetta kieleen. Lisäksi työssä kiinnitetään huomiota tutkimusaineiston ilmaisujen allitteraatioon. Tutkielman keskeisin tutkimustulos on havainto siitä, että tutkimusaineiston seksuaali-ilmauksia motivoi tietty joukko käsitemetaforia, joiden perusteella on produktiivista muodostaa uusia seksuaaliaiheisia ilmaisuja myös nykysuomessa. Toisaalta ilmaisujen muotoon vaikuttaa tutkimusaineiston luonteenomainen taipumus allitteraatioon, mutta näyttää siltä, että äänteellisyyden tasolla toimivaa allitteraatiota enemmän ilmausten sisältöjä ohjailevat kognitiiviset käsitemetaforat. Monet analyysin tuloksena paljastuneista käsitemetaforista motivoivat myös muiden kielten ilmaisuja. Seksuaali-ilmausten sisältöön vaikuttaa toisin sanoen jokin kielestä riippumaton ilmiö, jonka tässä työssä tulkitaan olevan kognitiivinen käsitemetafora. Tämän tutkielman tuloksia voidaan käyttää lähtökohtana kielen ja seksuaalisuuden suhdetta tarkastelevalle jatkotutkimukselle.