Hanke-esittely : kaupunkiköyhyyden tutkimusta Etiopiassa ja Tansaniassa

Suomen Akatemian rahoittama projekti Urban Renewal and Income - Generating Spaces for Youth and Women in Addis Ababa, Ethiopia.

Finto-hanke nyt

Esitys Suomen yliopistokirjastojen neuvoston sisällönkuvailun asiantuntijaverkoston, Kansalliskirjaston ja Helsingin yliopiston kirjaston järjestämässä sisällönkuvailuseminaarissa 20.11.2014.

Eroosiokohteiden tarkastelu Tenojokivarressa : viranomaisyhteistyön kehittäminen Tenojokivarressa 2011–2013 -hanke

Tämä raportti on osa Viranomaisyhteistyön kehittäminen Tenojokilaaksossa 2011–2013 -hanketta. Eroosiokohteiden tarkastelutyön suorittaminen Tenojokivarressa toteutettiin kesällä 2012. Eroosiokohteiden tarkastelutyön päätavoitteena oli selvittää, onko merkityillä kohteilla tapahtunut muutoksia eroosiossa edeltävän, vuonna 1999 toteutetun, tarkastelukerran jälkeen. Hankkeen lisätavoitteina oli kartoittaa tarkemmin Tenojoen eroosiokohteilla runsaimmin kasvavat, dominantit, kasvilajit. Työssä pyrittiin selvittämään eroosion vaikutukset kohteisiin ja kuvaaman kohteet mahdollisimman tarkasti, niin digitaaliseen kuin kirjalliseen muotoon, jotta eroosion kehittymistä voitaisiin jatkossakin seurata. Toteuttajatahoina olivat Lapin ELY-keskuksen vesivarayksikkö ja NVE (Norges Vassdrags- og energidirektorat). Raportin alussa esitetään yleiskuvaus Tenojoesta, eroosioprosessista ja eroosiosuojauksista. Raportissa esitellään Tenojoen kahdeksankymmenenkolmen eri eroosiokohteen maastotöiden tulokset. Inarijoen kohteiden tarkastelun suoritti NVE (kohteet 64–83). Suomen osuudessa (kohteet 1–63) on keskitytty enemmän kasvillisuuden kartoittamiseen kuin Norjan osuudessa. Inventoinnissa tarkoituksena oli kartoittaa kohteella kasvavat yleisimmät kasvilajit sekä tunnistaa harvinaisten kasvien esiintymät. Kohteilla kirjattiin kasvillisuuden esiintymistiedot, määriteltiin rinne- ja rantavyöhyke muotoineen, tunnistettiin maalajit sekä kohteella yleisimmin kasvavat, dominantit kasvilajit. Raportissa kohteita verrataan vuoden 1999 -arkasteluun. Suurimmassa osassa kohteista ei ole tapahtunut suuria muutoksia tarkastelukertojen välillä. Osassa kohteita kasvillisuus on lisääntynyt suuresti vuoteen 1999 verrattuna, kun taas osassa tilanne on päinvastainen ja avoimen osuuden ala on lisääntynyt. Tenojoen eroosiokohteiden kasvillisuuden kartoituksen ensimmäisenä liitteenä ovat kasvillisuustaulukot (kohteet 1–63), joista selviää kullakin kohteella yleisesti kasvavat kasvilajit. Toisena liitteenä on yhteenvetotaulukko kohteiden eroosion tilasta ja kolmantena liitteenä on kartta eroosiokohteiden sijainnista. Neljäntenä liitteenä on esitetty jokainen kohde ilmakuvassa.

CISE-hanke ja rannikkovartiostotehtävät Suomessa

Euroopan komissio vahvisti kattavan meripolitiikan kehittämisen yhdeksi kauden 2005–2009 strategisista tavoitteistaan. Merten tehokas hallinnointi on EU:lle elinehto niin talouden kilpailukyvyn kuin ihmisten hyvinvoinninkin kannalta. Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka (Integrated Maritime Policy, IMP) kattaa kaikki meriin ja rannikkoalueisiin liittyvät hallinnonalat ja politiikanlohkot. Sen jalkauttamiseen pyritään hankkeilla jotka koordinoidaan EU-tasolla ja toteutetaan kansallisella tasolla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Eurooppalaisen merivalvontaverkoston luomiseksi aloitet-tua CISE-hanketta (Common Information Sharing Environment), joka kuuluu tärkeäksi nostetun Eurooppalaisen merivalvontaverkosto-hankkeen alle. Tutkimustehtävänä tässä tutkielmassa on selvittää EU:n CISE-hankkeen toteutuessaan tuomat mahdollisuudet Rajavartiolaitoksen rannikkovartiostotehtävien täyttämisessä. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, analyysimenetelmä on induktiivinen lähdeaineistoanalyysi. Tutkielman keskeisen aineiston muodostavat EU:n CISE-hankkeen asiakirjat, asiantuntijahaastattelut, kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö sekä Rajavartiolaitoksen julkinen materiaali. Tutkimuksen perusteella suurimmat hyötyjät CISE-hankkeesta tulevat todennäköisesti olemaan moniviranomaistehtävät ja kansainvälistä yhteistyötä vaativat tehtävät, kuten suuret ympäristöonnettomuudet tai meripelastustehtävät, sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjunta rannikkoalueilla.

Pirkanmaan arvokkaiden harjualueiden inventoinnin tarkistus 2014 : Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen Pirkanmaalla (POSKI-hanke)

Suomen harjumuodostumat ovat syntyneet Pohjois-Euroopan peittäneen mannerjäätikön reunan perääntymisen yhteydessä noin 10 000 vuotta sitten. Ainutkertaisia harjumuodostumia ei synny uusia ennen seuraavaa jääkautta. Harjuihin liittyy myös erityisiä muutoksille herkkiä elinympäristöjä, kuten paahderinteitä. Viimeisten sadan vuoden aikana ihmisen toiminta on alkanut vaikuttaa harjuihin, joihin kohdistuu nykyään erilaisia ja usein keskenään ristiriitaisia maankäyttöpaineita. Kaikkein voimakkaimmin harjuihin on vaikuttanut (ja vaikuttaa edelleen) maa-ainesten ottaminen, minkä myötä menetetään harjujen geologisia, biologisia ja maisemallisia arvoja. Pirkanmaan arvokkaimmat harjualueet, kuten myös suurimmat hiekka- ja soravarat, sijoittuvat Ikaalisista Tampereen kautta Pälkäneelle kulkevaan saumamuodostumajaksoon sekä Hämeenkyröstä Ruovedelle ja edelleen Mänttä-Vilppulan suuntaan kulkevaan Sisä-Suomen reunamuodostuman varrelle. Harjumuodostumien kartoitus ja inventointi on Suomessa aloitettu valtakunnallisella tasolla 1970-luvulla, ja maa-aineslain tultua voimaan 1980-luvulla rajattiin valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmana liitettävät harjualueet. Tämän jälkeen harjualueiden inventointityötä on tehty paikallisella tasolla maakunnissa. Arvokkaiden harjualueiden rajausten tavoitteena on säilyttää harjujen luonteenomaiset, geologiset, geomorfologiset, biologiset ja maisemalliset piirteet. Samalla pyritään säilyttämään muitakin erityisarvoja, kuten moninais- ja virkistyskäyttöarvoja. Pirkanmaan arvokkaiden harjujen rajauksista on laadittu kolme erilaista selvitystä vuosina 1990–2008. Lisäksi Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa on esitetty omat rajauksensa geologisesti arvokkaille harjumuodostumille (ge1-alueet). Jokaisen selvityksen yhteydessä harjualueet (tai osa niistä) on rajattu uudelleen ja tuloksena on syntynyt useita keskenään ristiriitaisia rajauksia. Ongelmia syntyy, kun eri tahot tekevät päätöksiä käyttäen eri aikoina tehtyjä rajauksia. Tämän päivitystyön tavoitteena onkin tarkastella eri aikoina tehtyjen rajausten aiheuttama ristiriitoja ja luoda kaikille alueille uudet, yhtenäisiin kriteereihin perustuvat rajaukset. Tämän työn yhteydessä käytiin läpi kaikki 139 Pirkanmaalle sijoittuvaa arvokkaan harjualueen rajausta. Työssä käytettiin samaa arvoluokitusta (valtakunnallinen, maakunnallinen, paikallinen), kuin alkuperäisessä, vuonna 1990 julkaistussa Pirkanmaan harjuluonto -selvityksessä. Eniten ristiriitoja ja rajausmuutostarpeita esiintyi alueilla, joilla on harjoitettu maa-ainesten ottamista. Varsinaisten rajausmuutosten lisäksi tehtiin muutamia arvoluokitusmuutoksia, kolme aluetta poistettiin arvokkaiden alueiden joukosta kokonaan ja aineistoa täydennettiin neljällä uudella, aiemmin rajaamattomalla alueella. Arvokkaiden harjualueiden rajausten inventoinnin tarkistustyö on osa Pirkanmaalla vuosina 2012–2015 toteutettua pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishanketta (POSKI), joka on jatkoa osassa Pirkanmaata vuosina 1997–2000 toteutetulle POSKI-hankkeelle.

Aviisi-hanke ja tekijänoikeuden alaisen sanomalehtiaineiston avaaminen uuteen käyttöön

Juha Rautiaisen esitys Asiantuntijaseminaarissa Helsingissä 26.11.2015.

Maa-ainesalueiden tila ja kunnostustarve : SOKKA-hanke

Jälkihoitamattomien maa-ainestenottoalueiden tiedetään voivan aiheuttaa muun muassa pohjaveden laadun muutoksia, merkittävää maisemallista haittaa sekä jyrkkärinteisinä myös turvallisuusriskin. Viimeistään ottamistoiminnan päätyttyä alueet tulisi siistiä, rinteet muotoilla maisemaan sopiviksi ja kasvillisuus palauttaa ottamisalueelle. Tämän kartoituksen tavoitteena oli selvittää Kainuussa sijaitsevien maa-ainestenottoalueiden jälkihoitotilanne ja arvioida niiden kunnostustarve. Työ oli osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa valtakunnallista Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit (SOKKA) -hanketta. Kartoituksessa olivat mukana Kajaanin, Paltamon, Ristijärven ja Sotkamon kuntien alueelta kaikki tiedossa olevat maa-ainesalueet. Hyrynsalmen, Kuhmon, Puolangan, Suomussalmen ja Vaalan kuntien alueelta mukana olivat I-luokan pohjavesialueilla, maisemallisesti merkittävillä alueilla sekä suojelualueilla sijaitsevat kohteet. Alueet rajattiin paikkatieto-ohjelmalla, ja kaikille kohteille tehtiin maastokäynti, jonka yhteydessä arvioitiin niiden jälkihoidon tila. Tehtyjen havaintojen, ottamisalueen koon ja ympäristön erityispiirteiden perusteella kohteille määritettiin kunnostustarve. Kartoituksessa oli mukana 858 maa-ainesaluetta, joiden yhteispinta-ala oli 1 229 ha. Alueista 73 % oli jälkihoitamattomia tai toiminnassa olevia. 27 % ottoalueista oli jälkihoidettu, osittain jälkihoidettu tai muotoiltu. Kunnostustarveluokkaan ”vähäinen / ei kunnostustarvetta” arvioitiin kuuluvan 73 % kohteista. 156 kohteella (18 %) oli vähäistä suurempi kunnostustarve, ja näistä 27 luokiteltiin suuren kunnostustarpeen kohteiksi. Suuren ja kohtalaisen kunnostustarpeen kohteista 122 sijaitsi pohjavesialueilla. Näiden kohteiden osalta tulisi tarkastella tapauskohtaisesti mahdollisten toimenpiteiden tarvetta pohjaveden suojelun lisäämiseksi, roskaisuuden vähentämiseksi sekä maisemankuvan ja turvallisuuden parantamiseksi.

Pohjavesialueilla sijaitsevien soranottamisalueiden tila ja kunnostustarve Pirkanmaalla, SOKKA-hanke

Hiekan ja soran ottaminen keskittyy pääosin samoihin harjumuodostumiin, joissa sijaitsevat myös yhteiskunnan vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesivarat. Ottamistoiminta aiheuttaa muutoksia ympäristössä ja kasvattaa pohjaveden pilaantumisriskiä, minkä vuoksi alueiden jälkihoitaminen on tärkeää. Vuonna 1982 voimaan tulleen maa-aineslain mukaan ottajilla (myös kotitarveottajilla) on velvollisuus jälkihoitaa ottamisalueet toiminnan päätyttyä. Suuri osa ottamisalueista on silti jälkihoitamattomia tai puutteellisesti jälkihoidettuja, sillä laajamittaista maa-ainesten ottamista on Suomessa harjoitettu jo 1960-luvulta lähtien. Pirkanmaalla vuosina 2013-2015 toteutetussa, Ympäristöministeriön rahoittamassa Soranottamisalueiden tila ja kunnostustarve –hankkeessa (SOKKA) kartoitettiin yhteensä 463 maa-ainesten ottamisaluetta vedenhankintaa varten tärkeiltä (I luokka) ja vedenhankintaa varten soveltuvilta (II luokka) pohjavesialueilta. Hanke on osa valtakunnallista, Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit –hanketta. Hankkeen aikana arvioitiin ottamisalueiden jälkihoidon nykytilaa ja kunnostustarpeita. Enemmistö Pirkanmaan kartoitetuista ottamisalueista oli jälkihoitamattomia, mutta toisaalta myös kunnostustarpeiltaan vähäisiksi arvioituja alueita oli yli puolet kaikista kartoitetuista alueista. Suurimmat ongelmat Pirkanmaalla liittyivät jätemaiden ja erilaisten romujen ja jätteiden varastoimiseen, haitallisten vieraslajien (esimerkiksi komealupiini) leviämiseen sekä paikoin montuista harjumetsiin asti levinneeseen luvattomaan maastoliikenteeseen (motocross-ajeluun). Jonkin verran havaittiin myös pohjaveden alapuolisen ottamisen tuloksena syntyneitä pohjavesilampia sekä maa-ainesten ottamista ilman lupaa Pirkanmaalla eniten ottamistoimintaa sijoittuu Tampereen saumamuodostumajakson sekä Sisä-Suomen reunamuodostuman varsille. Kyseisiin muodostumajaksoihin sijoittuu paitsi maakunnan suurimmat hiekka- ja soravarat myös luonnon ja ympäristön suojelun kannalta arvokkaimmat harjualueet sekä laajoja pohjavesialueita. Paitsi pohjaveden suojelun, myös arvokkaiden harjualueiden vuoksi näillä alueilla tulee kiinnittää erityistä huomiota jälkihoito- ja kunnostustoimenpiteisiin.

Valtatien 13 parantaminen välillä Lappeenranta–Nuijamaa : Hanke-esite

Valtatien 13 osuus Lappeenrannasta Nuijamaalle kuuluu Euroopan komission päättämään Suomen kattavaan liikenneverkkoon TEN-T. Tieosuus on maan toiseksi tärkein kansainvälisen liikenteen yhteys kuljetuksille ja henkilöliikenteelle. Valtatie 13 kulkee maan poikki länsirannikolta Kokkolasta Lappeenrantaan ja siitä edelleen Nuijamaan rajanylityspaikan kautta Venäjän puolelle Viipuriin. Valtatie 13 palvelee osaltaan myös paikallista liikkumista Nuijamaan kylätaajaman ja Lappeenrannan välillä. Erityisesti Mustolan alueelle ja myös osittain Nuijamaan raja-aseman läheisyyteen suunnitellut ja jo osittain toteutuneet maankäytön kaupalliset palvelut lisäävät voimakkaasti kasvaessaan myös seudullista liikennettä suunnitteluosuudella. Nuijamaan raja-asema on ollut Suomen itärajan toiseksi vilkkain tieliikenteen rajanylityspaikka. Rajanylityspaikan kautta kulki vuonna 2015 noin miljoona ajoneuvoa ja 2,4 miljoonaa matkustajaa. Venäjän ja Suomen valtioiden välisen liikenteen kasvu on ollut voimakkainta Kaakkois-Suomessa ja sille on edelleen perusteltuja kasvuodotuksia, vaikka viime aikoina liikenne on merkittävästi vähentynyt. Myös tavaraliikenteellä on potentiaalia lisääntyä viimeaikaisesta. Suunnittelualueeseen kuuluu valtatien 13 (16,6 km) lisäksi valtatien 6 länsipuolinen valtatien 13 jatke Karjalantie (mt 3821) (1,2 km). Yleissuunnitelmassa on selvitetty valtatien 13 puutteet ja ongelmat, palvelutasotavoitteet, valtatien 13 ja muiden väylien periaateratkaisut tilantarpeineen, suhde ympäröivään maankäyttöön, vaikutukset sekä mahdollisuudet vaiheittain toteuttamiseksi. Päätavoitteena on ollut selvittää valtatien 13 ja muiden väylien kehittämisen periaatteet niin, että palvelutasopuutteet saadaan poistettua ja valtatie 13 vastaa sille asetettuja vaatimuksia liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Osana suunnitelmaa on esitetty toimenpiteet meluhaittojen torjumiseksi ja ympäristövaikutusten lieventämiseksi. Valtatie 13 parannetaan nykyisellä paikallaan korkealuokkaiseksi nelikaistaiseksi valtatieksi tarvittavine tie-, katu- ja liittymäjärjestelyineen. Vastakkaiset ajosuunnat on erotettu toisistaan rakenteellisesti ja kaikki valtatien liittymät ovat eritasoliittymiä.

Strukturierte Modellierung und nichtlineare Analyse von PEM-Brennstoffzellen

Fuel cell, PEM fuel cell, Network theory, Computer aided modelling, Nonlinear analysis

Advancing the understanding of brain function with multivariate pattern analysis

Magdeburg, Univ., Fak. für Naturwiss., Diss., 2009

Presença de substâncias fisològicamente ativas em culturas de E. Coli isolados das fezes de pacientes alérgicos pela técnica de Heist-Cohen

Four patients with several allergic symptoms have been studied. Heist-Cohen pathogen selective method was positive in feces of all these patients for E. coli. Other causes that could be responsible for the allergic symptoms were discarded. Samplets after seeding in a medium physiologically inactive have been tested in guinea pig illea following Cohnheim-Magnus technique. It was demonstrated that all samples isolated by the Heist-Cohen technique were physiologically active.(Fig.1). Ten other strains of E. coli taken at random from the collection of I.O.C. and tried according similar technique, brought evidence that only three samples possessed such activity. This confirms the works of KOESSLER-HANKE (1922). In order to obtain a quick relief from allergic symptoms, one of us had employed in some others, identical cases an antibiotic (Teramycin, Chas Pfeizer) before the specific disesitization was done (Figs. 2, 3, 4, 5). Such method were choice since LABORDE, PARROT, and URQUIA (1953) have demonstrated the importance of production of histamine, from components of the bowel's flora in the production of allergic symptoms.