Levosimendaanin vaikutusmekanismi ja nykyinen merkitys sydämen vajaatoiminnan hoidossa

Sydämen vajaatoiminta on erilaisista sydän- ja verisuonisairauksista aiheutuva monimuotoinen oireyhtymä, johon sairastuneiden ja kuolleiden potilaiden määrä on yhä suuri. Sen patofysiologiaan voi kuulua muun muassa sympaattisen hermoston ja reniini-angiotensiini-aldosteroni–järjestelmän aktiivisuutta, huonosti supistuva vasen kammio, sydämen uudelleenmuokkautumista, muutoksia [Ca2+]i:n säätelyssä, kardiomyosyyttien apoptoosia sekä systeeminen tulehdustila. Johonkin osaan sairauden patofysiologiasta eivät nykyiset lääkehoidot riittävästi vaikuta. Klassiset inotroopit lisäävät sydämen supistusvireyttä kasvattamalla solunsisäistä Ca2+-pitoisuutta, mutta ne lisäävät rytmihäiriöriskiä, sydämen hapenkulutusta sekä heikentävät ennustetta. Levosimendaani, kalsiumherkistäjä, lisää sydämen supistusvoimaa [Ca2+]i:ta kohottamatta herkistämällä sydänlihaksen kalsiumin vaikutuksille. Lisäksi levosimendaani avaa sarkolemmaalisia ja mitokondriaalisia K+-kanavia, jotka välittävät vasodilataatiota ja kardioprotektiota. Suurilla annoksilla levosimendaani on selektiivinen PDE3-estäjä. Levosimendaania suositellaan äkillisesti pahentuneen sydämen vajaatoiminnan hoitoon, mutta muitakin lupaavia indikaatioita sille on keksitty. Esimerkiksi kroonisesti annosteltu oraalinen levosimendaani on suojannut kardiovaskulaarijärjestelmää ja parantanut selviytymistä in vivo. Erikoistyössä selvitettiin kroonisesti annostellun oraalisen levosimendaanin, valsartaanin ja näiden kombinaatioterapian vaikutuksia selviytymiseen, verenpaineeseen sekä sydämen hypertrofioitumiseen Dahlin suolaherkillä (Dahl/Rapp) rotilla. Levosimendaanin suojavaikutus ilmeni vähäisempänä kuolleisuutena, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä kontrolliryhmään nähden. Kombinaatioterapia suojasi rottia kardiovaskulaarikuolleisuudelta ja vähensi todennäköisesti verenpaineesta riippuvaisesti sydämen hypertofioitumista niin sydän/kehonpaino–suhteen kuin ultraäänitutkimuksenkin perusteella arvioituna paremmin kuin kumpikaan lääke monoterapiana. Lääkekombinaatio alensi additiivisesti hypertensiota kaikissa mittauspisteissä. Sydämen systolista toimintaa levosimendaani kohensi vain vähäisesti. Dahl/Rapp-rotille kehittyikin pääosin hypertension indusoimaa diastolista sydämen vajaatoimintaa kohonneen IVRT-arvon perusteella. Levosimendaani sekä monoterapiana että kombinaatioterapiana valsartaanin kanssa vähensi sydämen diastolista vajaatoimintaa.

Spectral Invariance of SG Pseudo-Differential Operators on L-P(R-n)

We prove the spectral invariance of SG pseudo-differential operators on L-P(R-n), 1 < p < infinity, by using the equivalence of ellipticity and Fredholmness of SG pseudo-differential operators on L-p(R-n), 1 < p < infinity. A key ingredient in the proof is the spectral invariance of SC pseudo-differential operators on L-2(R-n).

Sydämen hypertrofian ja kroonisen vajaatoiminnan farmakologinen hoito

Sydämen krooninen vajaatoiminta on merkittävä maailmanlaajuinen ongelma. Se on erilaisten sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttama monimuotoinen oireyhtymä. Sydämen vasemman kammion hypertrofia eli sydämen seinämien paksuuntuminen on yksi keskeinen tekijä, joka voi olla sydämen vajaatoiminnan taustalla. Kohonnut verenpaine on yleisin syy, joka johtaa sydänlihaksen paksuuntumiseen. Tämä johtaa sydämen pumppaustoiminnan häiriintymiseen, erilaisten neurohormonaalisten mekanismien aktivaatioon ja edelleen sydämen vajaatoimintaan. Sydämen vajaatoiminnan neurohormonaalisista mekanismeista tärkeimmät ovat reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmän ja sympaattisen hermoston aktivaatio, sydämen rakenteiden uudelleenmuovautuminen, sydänlihassolujen apoptoosi ja systeeminen tulehdustila. Sydämen hypertrofiaa ja sen syntymistä pyritään estämään kohonneen verenpaineen lääkehoidolla. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmällä on keskeinen merkitys sydämen vajaatoiminnassa. Sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavista lääkeaineista angiotensiinikonvertasin estäjät (ACEestäjät) ovat säilyttäneet johtoasemansa jo vuosikymmenten ajan. Angiotensiinireseptoreiden salpaajien (AT1-salpaajien) odotettiin syrjäyttävän ACE-estäjät sydämen vajaatoiminnan hoidossa, mutta toistaiseksi niitä pidetään vain vaihtoehtoisina lääkkeinä. Sympaattisen hermoston aktivaatiota vähentävät β-salpaajat ovat vakiinnuttaneet asemansa toiseksi tärkeimpänä lääkeryhmänä. Diureetit ovat paljon käytetty lääkeaineryhmä sydämen vajaatoiminnan hoidossa, mutta niistä ainoastaan aldosteroniantagonisteilla on tutkitusti ennustetta parantavaa vaikutusta. Kroonisen vajaatoiminnan hoidossa käytetään edelleen myös digoksiinia. Tulevaisuudessa sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavia lääkeaineita voivat olla reniinin estäjät, neutraaliendopeptidaasin estäjät, vasopressiinin antagonistit tai inflammatroisiin sytokiineihin vaikuttavat molekyylit. Erikoistyön kokeellisessa osiossa tarkoituksena oli tutkia sydämen hypertrofian kehittymistä vatsa-aortta kuristetuilla rotilla ja kalsiumherkistäjä levosimendaanin sekä AT1-salpaaja valsartaanin vaikutuksia hypertrofian kehittymiseen. Kokeellisessa osiossa arvioitiin myös sydämen hypertrofian ja vajaatoiminnan jyrsijämallina käytetyn vatsa-aortan kuristuksen (koarktaation) toimivuutta ja vaikutuksia ultraäänen avulla määritettyihin kardiovaskulaarisiin parametreihin. Vatsa-aortta kuristettiin munuaisvaltimoiden yläpuolelta. Kuristus saa aikaan verenpaineen kohoamisen ja sydämen työtaakan lisääntymisen. Pitkittyessään tila johtaa sydänlihaksen hypertrofiaan ja vajaatoimintaan. 64 eläintä jaettiin ryhmiin, siten että jokaiseen ryhmään tuli kahdeksan eläintä. Ryhmistä kolmelle annettiin lääkeaineena levosimendaania kolmella eri päiväannoksella (0,01 mg/kg; 0,10 mg/kg; 1,00 mg/kg) ja kolmelle valsartaania kolmella eri päiväannoksella (0,10 mg/kg; 1,00 mg/kg; 10,00 mg/kg) juomaveden mukana. Lääkitys aloitettiin leikkauksen jälkeen ja jatkettiin kahdeksan viikon ajan. Kardiovaskulaariset parametrit, kuten isovolumetrinen relaksaatioaika (IVRT), vasemman kammion läpimitta systolessa ja diastolessa sekä seinämäpaksuudet, ejektiofraktio (EF), supistuvuusosuus (FS), minuuttitilavuus (CO) ja iskutilavuus (SV) määritettiin kahdeksan viikon kuluttua leikkauksesta ultraäänitutkimuksen avulla. Lisäksi määritettiin eläinten sydämen paino suhteessa ruumiin painoon. Tuloksia verrattiin ilman lääkehoitoa olleeseen koarktaatioryhmään. Eläinmallin toimivuutta arvioitiin vertaamalla koarktaatioryhmän tuloksia sham-operoidun ryhmän tuloksiin. Levosimendaanilla havaittiin työssä sydämen systolista toimintaa parantava vaikutus. Tämä näkyi tendenssinä parantaa ejektiofraktioita ja vasemman kammion supistuvuusosuuksia. Sydämen diastoliseen toimintaan ei kummallakaan lääkeaineella ollut merkittävää vaikutusta. Diastolista toimintaa arvioitiin isovolumetrisen relaksaatioajan muutoksilla. Sydämen hypertrofian kehittymiseen ei kummallakaan lääkeaineella ollut merkittävää vaikutusta. Eläinmallin todettiin mallintavan hyvin sydämen hypetrofiaa ihmisellä, mutta ei niinkään sydämen vajaatoimintaa.

Studies on reactivation of regressing bonnet monkey corpus luteum on day 1 of menses: A pilot study

Studies on functional characteristics of the regressing primate corpus luteum (CL) to luteotrophic stimulus on day 1 of the non-fertile menstrual cycle are scarce. Recombinant human luteinizing hormone (rhLH) (20 IU/Kg BW; n = 10) or human chorionic gonadotropin (hCG) (180 IU; n = 6) were administered intravenously to female bonnet monkeys on day 1 of menses. Exogenous treatment of rhLH or hCG caused a significant increase in circulating progesterone (P4) levels 2-4 hours post treatment (P < 0.05). Lutectomy prior to onset of menses confirmed that CL is the site of the increased P4 concentrations. Increased levels of phosphorylated P44/42 MAPK, MKK3/6 activation and concomitant histological changes were observed within 4 hours in CL of monkeys receiving hCG treatment. The results from this study demonstrate the acute progesterone synthesizing capacity of regressing monkey CL after LH or hCG challenge. This has potential implications for interpreting the steroidogenic response after gonadotropin stimulation tests in the early follicular phase of the normal ovulatory and anovulatory women undergoing controlled ovarian stimulation protocols as part of assisted reproductive technology (ART) and in women with polycystic ovarian syndrome.

Thermal Conductivity Of Composites With Nanoscale Inclusions And Size-Dependent Percolation

An analytical model for thermal conductivity of composites with nanoparticles in a matrix is developed based on the effective medium theory by introducing the intrinsic size effect of thermal conductivity of nanoparticles and the interface thermal resistance effect between two phases. The model predicts the percolation of thermal conductivity with the volume fraction change of the second phase, and the percolation threshold depends on the size and the shape of the nanoparticles. The theoretical predictions are in agreement with the experimental results.

Size-Dependent Interface Phonon Transmission And Thermal Conductivity Of Nanolaminates

An analytical model for size-dependent interface phonon transmission and thermal conductivity of nanolaminates is derived based on the improved acoustic mismatch theory and the Lindemann melting theory by considering the size effect of phonon velocity and the interface lattice mismatch effect. The model suggests that the interface phonon transmission is dominant for the cross-plane thermal conductivity of nanolaminates and superlattices, and the intrinsic variety of size effect of thermal conductivity for different systems is proposed based on the competition mechanism of size effect of phonon transport between two materials constituting the interfaces. The model's prediction for thermal conductivity of nanolaminates agrees with the experimental results. (C) 2008 American Institute of Physics.

Theoretical and experimental studies of the bell-jar-top inductively coupled plasma

The present paper describes a systematic study of argon plasmas in a bell-jar inductively coupled plasma (ICP) source over the range of pressure 5-20 mtorr and power input 0.2-0.5 kW, Experimental measurements as well as results of numerical simulations are presented. The models used in the study include the well-known global balance model (or the global model) as well as a detailed two-dimensional (2-D) fluid model of the system, The global model is able to provide reasonably accurate values for the global electron temperature and plasma density, The 2-D model provides spatial distributions of various plasma parameters that make it possible to compare with data measured in the experiments, The experimental measurements were obtained using a tuned Langmuir double-probe technique to reduce the RF interference and obtain the light versus current (I-V) characteristics of the probe. Time-averaged electron temperature and plasma density were measured for various combinations of pressure and applied RF power, The predictions of the 2-D model were found to be in good qualitative agreement with measured data, It was found that the electron temperature distribution T-e was more or less uniform in the chamber, It was also seen that the electron temperature depends primarily on pressure, but is almost independent of the power input, except in the very low-pressure regime. The plasma density goes up almost linearly with the power input.

Two-dimensional fluid model simulation of bell jar top inductively coupled plasma

In the present paper, argon (Ar) plasmas in a bell jar inductively coupled plasma (ICP) source are systematically studied over pressures from 5 to 20 mtorr and power inputs from 0.2 to 0.5 kW. In this study, both a two-dimensional (2-D) fluid model simulation and global model calculation are compared, The 2-D fluid model simulation with a self-consistent power deposition is developed to describe the Ar plasma behavior as well as predict the plasma parameter distributions, Finally, a quantitative comparison between the global model and the fluid model is made to test their validity.

Effect of different feeding levels on the production of Heterobranchus bidorsalis in outdoor concrete tanks

Fry of Heterobranchus bidorsalis (mean weight, 0.03g) were fed at 10, 20, 30, 40 or 50% of their body weight (bw)/day in outdoor concrete tanks in New Bussa, Nigeria. The fry attained the highest average weight of 6.66g in 10 weeks when fed at 40% bw/day. Feed conversion ratio ranged from 2.13 to 9.65, the protein efficiency ratio from 1.33 to 5.93. Results indicated that H. bidorsalis are efficient feed converters. Feed intake was significantly different (p<0.05) between the treatments, specific growth rate (SGR), daily growth rate (DGR), production and average weight gain indicated that 40% of fish biomass was the optimum feeding level

Laser-field synchrotron radiation

An electron with an appropriate initial velocity injected into an oncoming, ultraintense circularly polarized laser pulse can execute a circular relativistic motion at the peak of the laser pulse. The circulating electron then radiates in the same manner as that in the storage ring of a conventional synchrotron source. Owing to the extremely small orbit radius, the laser-field synchrotron radiation thus generated can be a compact source of radiation pulses at short wavelength and short duration.

Análise molecular e morfométrica da próstata ventral de ratos injetados com leptina

O objetivo deste estudo foi avaliar o efeito da administração de leptina no lobo ventral da próstata de ratos adultos. Vinte ratos Wistar machos e adultos foram divididos em 2 grupos: L - animais foram injetados com 50 μL diária de leptina (8 μg / 100 g PC, subcutânea) durante quatro dias e C - animais receberam o mesmo volume de solução salina. Perfil lipídico e níveis séricos de testosterona foram avaliados. O lobo ventral da próstata foi processado para análise histomorfométrica. Expressão dos genes da aromatase, receptor de andrógeno, receptores de estrógeno (α e β) e as isoformas dos receptores de leptina longa (Ob-Rb) e curta (Ob-Ra) foram avaliados por PCR em tempo real. Proliferação celular foi avaliada por imuno-histoquímica com PCNA. Os dados foram expressos como média  erro padrão e analisados pelo teste t de Student. Níveis séricos de colesterol aumentaram (C = 39,7 4,2; L = 55,2 4,2, mg / dL, P ≤ 0,02) e de testosterona (C = 1,6 0,43; L = 0,6 0,15, ng / dL, P ≤ 0,03) diminuíram no grupo L. A análise histomorfométrica mostrou uma redução na densidade de células (C = 8868 242; L = 8.211 210, mm2; P ≤ 0,04), na área total (C = 0,24 0,026; L = 0,10 0,009, mm2; P ≤ 0,001) e na área interna dos ácinos (C = 0,16 0,009; L = 0,08 0,006, mm2; P ≤ 0,0002). Por outro lado, houve um aumento na altura do epitélio (C = 17,3 0,3; L = 22,8 0,2 m, P ≤ 0,0001) e no número de ácinos (C = 7,0 0,2; L = 8,7 0,1, mm2; P ≤ 0,0002). As análises histomorfométrica juntamente com os resultados imuno-histoquímicos para PCNA sugerem que a leptina aumenta a proliferação celular. Em relação à expressão gênica, o tratamento de leptina aumentou a expressão de todos os genes, mas ER-α, em mais de 200 vezes em comparação com a expressão no grupo C. Em conclusão, neste trabalho mostramos que a leptina tem um efeito direto sobre a próstata de ratos adultos levando a um aumento na proliferação celular e na expressão gênica da aromatase, receptor de androgênio, nas isoformas dos receptores de leptina e receptores de estrogênios alfa e beta que são importantes para a fisiologia normal do tecido prostático

Birth Weight, Working Memory and Epigenetic Signatures in IGF2 and Related Genes: A MZ Twin Study

Neurodevelopmental disruptions caused by obstetric complications play a role in the etiology of several phenotypes associated with neuropsychiatric diseases and cognitive dysfunctions. Importantly, it has been noticed that epigenetic processes occurring early in life may mediate these associations. Here, DNA methylation signatures at IGF2 (insulin-like growth factor 2) and IGF2BP1-3 (IGF2-binding proteins 1-3) were examined in a sample consisting of 34 adult monozygotic (MZ) twins informative for obstetric complications and cognitive performance. Multivariate linear regression analysis of twin data was implemented to test for associations between methylation levels and both birth weight (BW) and adult working memory (WM) performance. Familial and unique environmental factors underlying these potential relationships were evaluated. A link was detected between DNA methylation levels of two CpG sites in the IGF2BP1 gene and both BW and adult WM performance. The BW-IGF2BP1 methylation association seemed due to non-shared environmental factors influencing BW, whereas the WM-IGF2BP1 methylation relationship seemed mediated by both genes and environment. Our data is in agreement with previous evidence indicating that DNA methylation status may be related to prenatal stress and later neurocognitive phenotypes. While former reports independently detected associations between DNA methylation and either BW or WM, current results suggest that these relationships are not confounded by each other.