The use of the two-body energy to study problems of escape/capture Ernesto Vieira Neto1

The problem of escape/capture is encountered in many problems of the celestial mechanics -the capture of the giants planets irregular satellites, comets capture by Jupiter, and also orbital transfer between two celestial bodies as Earth and Moon. To study these problems we introduce an approach which is based on the numerical integration of a grid of initial conditions. The two-body energy of the particle relative to a celestial body defines the escape/capture. The trajectories are integrated into the past from initial conditions with negative two-body energy. The energy change from negative to positive is considered as an escape. By reversing the time, this escape turns into a capture. Using this technique we can understand many characteristics of the problem, as the maximum capture time, stable regions where the particles cannot escape from, and others. The advantage of this kind of approach is that it can be used out of plane (that is, for any inclination), and with perturbations in the dynamics of the n-body problem. © 2005 International Astronomical Union.

Quantum propagator for some classes of three-dimensional three-body systems

In this work we solve exactly a class of three-body propagators for the most general quadratic interactions in the coordinates, for arbitrary masses and couplings. This is done both for the constant as the time-dependent couplings and masses, by using the Feynman path integral formalism. Finally, the energy spectrum and the eigenfunctions are recovered from the propagators. © 2005 Elsevier Inc. All rights reserved.

Solution of two-body bound state problems with confining potentials

The homogeneous Lippmann-Schwinger integral equation is solved in momentum space by using confining potentials. Since the confining potentials are unbounded at large distances, they lead to a singularity at small momentum. In order to remove the singularity of the kernel of the integral equation, a regularized form of the potentials is used. As an application of the method, the mass spectra of heavy quarkonia, mesons consisting from heavy quark and antiquark (Υ(bb̄), ψ(cc̄)), are calculated for linear and quadratic confining potentials. The results are in good agreement with configuration space and experimental results. © 2010 American Institute of Physics.

Universality in Four-Boson Systems

We report recent advances on the study of universal weakly bound four-boson states from the solutions of the Faddeev-Yakubovsky equations with zero-range two-body interactions. In particular, we present the correlation between the energies of successive tetramers between two neighbor Efimov trimers and compare it to recent finite range potential model calculations. We provide further results on the large momentum structure of the tetramer wave function, where the four-body scale, introduced in the regularization procedure of the bound state equations in momentum space, is clearly manifested. The results we are presenting confirm a previous conjecture on a four-body scaling behavior, which is independent of the three-body one. We show that the correlation between the positions of two successive resonant four-boson recombination peaks are consistent with recent data, as well as with recent calculations close to the unitary limit. Systematic deviations suggest the relevance of range corrections. © 2012 Springer-Verlag.

Irregular satellites of Jupiter: Three-dimensional study of binary-asteroid captures

Among the hidden pieces of the giant puzzle, which is our Solar system, the origins of irregularsatellites of the giant planets stand to be explained, while the origins of regular satellites arewell explained by the in situ formation model through matter accretion. Once they are notlocally formed, the most acceptable theory predicts that they had been formed elsewhere andbecame captured later, most likely during the last stage of planet formation. However, underthe restricted three-body problem theory, captures are temporary and there is still no assistedcapture mechanism which is well established. In a previous work, we showed that the capturemechanism of a binary asteroid under the co-planar four-body scenario yielded permanentcaptured objects with an orbital shape which is very similar to those of the actual progradeirregular Jovian satellites. By extending our previous study to a 3D case, here we demonstratethat the capture mechanism of a binary asteroid can produce permanent captures of objects byitself which have very similar orbits to irregular Jovian satellites. Some of the captured objectswithout aid of gas drag or other mechanisms present a triplet: semi-major axis, eccentricityand inclination, which is comparable to the already known irregular Jovian objects. © 2013 The Authors Published by Oxford University Press on behalf of the Royal Astronomical Society.

Four-Boson Systems Close to a Universal Regime

Universal properties of weakly-bound four-boson systems near the scaling limit are discussed by considering recent results obtained from the solution of Faddeev-Yakubovsky (FY) equations, which confirm a previous conjecture on a four-body scale dependence. In the present contribution, within a discussion on our numerical results obtained for the binding energies of two consecutive tetramer states, we are analyzing the relative relevance of the two possible configurations of the four-body system. © 2013 Springer-Verlag Wien.

Universalidade em sistemas de 3 e 4 bósons

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Effects of the Eccentricity of a Perturbing Third Body on the Orbital Correction Maneuvers of a Spacecraft

Conselho Nacional de Desenvolvimento Científico e Tecnológico (CNPq)

Contact parameters in two dimensions for general three-body systems

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

DROMO formulation for planar motions: Solution to the Tsien Problem

The two-body problem subject to a constant radial thrust is analyzed as a planar motion. The description of the problem is performed in terms of three perturbation methods: DROMO and two others due to Deprit. All of them rely on Hansen?s ideal frame concept. An explicit, analytic, closed-form solution is obtained for this problem when the initial orbit is circular (Tsien problem), based on the DROMO special perturbation method, and expressed in terms of elliptic integral functions. The analytical solution to the Tsien problem is later used as a reference to test the numerical performance of various orbit propagation methods, including DROMO and Deprit methods, as well as Cowell and Kustaanheimo?Stiefel methods.

Computation of four color irreducibility /

Vita.

Relativistic many-body bound systems : electromagnetic properties /

Mode of access: Internet.

Many-body quantum dynamics of polarization squeezing in optical fibers

We report new experiments that test quantum dynamical predictions of polarization squeezing for ultrashort photonic pulses in a birefringent fiber, including all relevant dissipative effects. This exponentially complex many-body problem is solved by means of a stochastic phase-space method. The squeezing is calculated and compared to experimental data, resulting in excellent quantitative agreement. From the simulations, we identify the physical limits to quantum noise reduction in optical fibers. The research represents a significant experimental test of first-principles time-domain quantum dynamics in a one-dimensional interacting Bose gas coupled to dissipative reservoirs.

Ventilation distribution in rats : Part I - The effect of gas composition as measured with electrical impedance tomography

The measurement of ventilation distribution is currently performed using inhaled tracer gases for multiple breath inhalation studies or imaging techniques to quantify spatial gas distribution. Most tracer gases used for these studies have properties different from that of air. The effect of gas density on regional ventilation distribution has not been studied. This study aimed to measure the effect of gas density on regional ventilation distribution. Methods Ventilation distribution was measured in seven rats using electrical impedance tomography (EIT) in supine, prone, left and right lateral positions while being mechanically ventilated with either air, heliox (30% oxygen, 70% helium) or sulfur hexafluoride (20% SF6, 20% oxygen, 60% air). The effect of gas density on regional ventilation distribution was assessed. Results Gas density did not impact on regional ventilation distribution. The non-dependent lung was better ventilated in all four body positions. Gas density had no further impact on regional filling characteristics. The filling characteristics followed an anatomical pattern with the anterior and left lung showing a greater impedance change during the initial phase of the inspiration. Conclusion It was shown that gas density did not impact on convection dependent ventilation distribution in rats measured with EIT.

John Searlen teoria tietoisuudesta

Tutkielmassa esitellään ja arvioidaan John Searlen teoriaa tietoisuudesta. Tietoisuus (consciousness) on Searlen mukaan tärkein mielenfilosofinen käsite. Searle ei määrittele käsitettä tarkasti, vaan tyytyy esittämään sitä kuvaavia esimerkkejä ja analogioita. Tietoisuuden keskeisimmiksi ominaisuuksiksi Searlen teoriassa näyttävät muodostuvan intentionaalisuus (intentionality), subjektiivisuus (subjectivity) ja kausaalinen vaikutus käyttäytymiseen (mental causation). Näihin ominaisuuksiin liittyvät myös Searlen painavimmat tietoisuudesta esittämät argumentit. Argumenttien analysointi on tutkielman tärkein tavoite. Searlen yhteysperiaatteen (Connection Principle) mukaan intentionaalisia tiloja voi olla vain olennolla, jolla voi olla tietoisia intentionaalisia tiloja, ja jokainen alitajuinen intentionaalinen tila on ainakin potentiaalisesti tietoinen. Toisin sanoen intentionaalisuuden ja tietoisuuden välillä vallitsee välttämätön yhteys seuraavasti: on loogisesti välttämätöntä, että jokainen intentionaalinen tila voi ainakin periaattessa päästä tietoisuuteen.Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että yhteysperiaateeseen on syytä suhtautua epäillen. Searlen yhteysperiaatteen puolesta esittämä argumentti näyttää nimittäin sisältävän dilemman. Jos erottelu intrinsiseen ja näennäiseen intentionaalisuuteen tulkitaan Searlen tavoin, syyllistytään sen olettamiseen, mikä pitäisi todistaa; jos taas erottelu tulkitaan toisin kuin Searle, argumentti ei tue yhteysperiaatetta. Searlen mukaan mentaaliset tilat ovat aina jonkun mentaalisia tiloja. Tästä väitteestä Searle pyrkii johtamaan toisen, paljon radikaalimman väitteen: mielen ilmiöt kuuluvat omaan ontologiseen kategoriaansa, subjektiivisten mentaalisten tilojen kategoriaan. Searlen käsitystä tukee Thomas Nagelin esittämä, hyvin samansisältöinen argumentti. Yksimielisyys ei kuitenkaan ole erehtymättömyyden tae, sillä Paul Churchlandin kritiikki näyttää pahasti horjuttavan Searlen subjektiivisuusargumentin uskottavuutta. Churchland väittää Searlen syyllistyvän intensionaaliseen virhepäätelmään. Yksittäisen henkilön episteemisen pääsyn rajoittuneisuudesta ei Churchlandin mukaan voida tehdä mitään ontologisia johtopäätöksiä, koska tiedetyksi tuleminen ei ole objektin aito ominaisuus. Vastaväite näyttää olevan kohtalokas Searlen subjektiivisuusargumentille. Subjektiivisuuden ongelma näyttää olevan perustava metafyysinen vedenjakaja, joka jakaa mielenfilosofiset teoriat toisaalta materialistisiin, toisaalta dualistisiin. Searle uskoo, että mieli-ruumis -ongelma (mind-body problem) on ratkaistavissa ilman, että tarvitsee valita kumpaakaan. Ratkaisu sisältyy kahteen Searlen näennäisesti yhteensopimattomaan teesiin. Ensimmäisen teesin mukaan mentaaliset tilat ovat todellisia ilmiöitä, eikä niitä voida redusoida mihinkään muuhun tai eliminoida määrittelemällä ne uudestaan. Toisen teesin mukaan aivojen operaatiot aiheuttavat mentaaliset tilat ja mentaaliset tilat ovat aivojen piirteitä. Teeseistä jälkimmäinen osoittautuu ongelmalliseksi syistä, jotka Jaegwon Kim on esittänyt. Jos mentaaliset tilat olisivat aivojen ominaisuuksia, ei mielen ja aivojen välinen suhde voisi olla kausaalinen, koska kausaatiossa (causation) on aina kyse kahden erillisen entiteetin tai tapahtuman välisestä relaatiosta, jossa suhteen osapuolien välillä on oltava ajallista etäisyyttä. Toiseksi Searlen vertaus tietoisuuden ja aivojen suhteesta kappaleen kiinteyden ja sen mikrorakenteen suhteeseen epäonnistuu, koska tietoisuus ja kiinteys kuuluvat Searlen teoriassa eri ontologisiin kategorioihin, eikä niitä siten voi ongelmattomasti rinnastaa. Searlen analogia kiinteyteen murtuu myös siksi, että kappaleen mikrorakenne ei yksinkertaisesti aiheuta sen kiinteyttä. Tietoisuus ei siis voi olla samanaikaisesti aivojen ominaisuus ja aivojen kausaalisen toiminnan seuraus. Tutkielmassa päädytään puolustamaan kantaa, että Searlen argumentit eivät ole vakuuttavia ja että Searle ei ole onnistunut eksplikoimaan teoriaa, joka välttäisi dualismiin ja materialismiin liittyvät tunnetut ongelmat. Kysymys mikä on mielen suhde ruumiiseen, jää siten avoimeksi. Avainsanat: intentionaalisuus, mentaalinen, mieli-ruumis -ongelma, Searle, subjektiivisuus, tietoisuus