Shared cognitive processes underlying past and future thinking:the impact of imagery and concurrent task demands on event specificity

Recent literature has argued that whereas remembering the past and imagining the future make use of shared cognitive substrates, simulating future events places heavier demands on executive resources. These propositions were explored in 3 experiments comparing the impact of imagery and concurrent task demands on speed and accuracy of past event retrieval and future event simulation. Results provide support for the suggestion that both past and future episodes can be constructed through 2 mechanisms: a noneffortful "direct" pathway and a controlled, effortful "generative" pathway. However, limited evidence emerged for the suggestion that simulating of future, compared with retrieving past, episodes places heavier demands on executive resources; only under certain conditions did it emerge as a more error prone and lengthier process. The findings are discussed in terms of how retrieval and simulation make use of the same cognitive substrates in subtly different ways. © 2011 American Psychological Association.

Contextual effects of power differentials: Construct validation and concurrent validity of the Power Differential Scale

Power distance can produce contextual effects that surpass the cultural level of analysis, allowing predicting how the assimilation of these cultural values impacts individuals motivations to attain power positions and behaviors towards authorities. Power distance value can be conceived both at a micro and macro level of analysis. However existing measures used at a cultural level have been the object of several critics, and others applied at the individual level need further study in terms of their psychometric properties. This article presents the main psychometric properties of the Earley and Erez (1997) Power Differential Scale. This scale measures the acceptability of power and status differences both at micro and macro level. Two studies analyse the scale’s construct validity and its factorial invariance across groups of participants (Study 1); and its predictive validity at an individual level (Study 2). The results obtained support the proposed unidimensionality of the scale. Furthermore, it demonstrated predictive power by showing the role of power distance in the prediction of individual motivations to attain power and to respond to power situations using withdrawal or confrontational strategies. Future research is discussed, specifically the impact of power differential construct in individual attitudes and behavior.

Resenha de estudos sobre o executivo

Este artigo ?? uma resenha da literatura sobre o Executivo que discute o impacto dos sistemas parlamentarista e presidencialista na capacidade governamental de formular e implementar pol??ticas p??blicas. Ao longo do texto, busca-se identificar fatores que permitem ou bloqueiam o exerc??cio de uma fun????o coordenadora e unificadora de a????es, analisando a rela????o entre os poderes Executivo e Legislativo, a estrutura do poder Executivo e as rela????es entre o Executivo pol??tico e a burocracia. Os estudos sobre parlamentarismo enfocam: import??ncia dos partidos, papel dos ministros, extens??o do poder do primeiro ministro e papel coletivo do gabinete. J?? os trabalhos sobre presidencialismo v??o de pesquisas sobre o Congresso norte-americano, envolvendo infer??ncias estat??sticas e an??lises baseadas na teoria institucional a estudos de caso sobre a American Politics (presid??ncia e lideran??a). Apesar das diferen??as entre parlamentarismo e presidencialismo, a literatura indica que mecanismos institucionais de controle de agenda produzem os mesmos efeitos nos dois sistemas.

Pulling the Strings: Party Group Coordinators in the European Parliament

Since its post-Lisbon increase in (legislative and non-legislative) powers, the European Parliament (EP) is more relevant than ever in the geographically diversified multilevel system of the EU. Party group coordinators occupy a crucial position in collective decision-making within the EP. However, knowledge about these pivotal actors is absent. This raises the question as to who these party group coordinators are, what they do, and what indeed makes a good coordinator. A new data set shows that in 2012, more than one-fifth of coordinators of the three largest and most influential groups are German, with British and Spanish coordinators ranking a distant second before Romanians. Among coordinators from NMS, only one-eighth were newcomers.

Post-concurrent exercise hemodynamics and cardiac autonomic modulation

Concurrent training is recommended for health improvement, but its acute effects on cardiovascular function are not well established. This study analyzed hemodynamics and autonomic modulation after a single session of aerobic (A), resistance (R), and concurrent (A + R) exercises. Twenty healthy subjects randomly underwent four sessions: control (C:30 min of rest), aerobic (A:30 min, cycle ergometer, 75% of VO(2) peak), resistance (R:6 exercises, 3 sets, 20 repetitions, 50% of 1 RM), and concurrent (AR: A + R). Before and after the interventions, blood pressure (BP), heart rate (HR), cardiac output (CO), and HR variability were measured. Systolic BP decreased after all the exercises, and the greatest decreases were observed after the A and AR sessions (-13 +/- 1 and -11 +/- 1 mmHg, respectively, P < 0.05). Diastolic BP decreased similarly after all the exercises, and this decrease lasted longer after the A session. CO also decreased similarly after the exercises, while systemic vascular resistance increased after the R and AR sessions in the recovery period (+4.0 +/- 1.7 and +6.3 +/- 1.9 U, respectively, P < 0.05). Stroke volume decreased, while HR increased after the exercises, and the greatest responses were observed after the AR session (SV, A = -14.6 +/- 3.6, R = -22.4 +/- 3.5 and AR = -23.4 +/- 2.4 ml; HR, A = +13 +/- 2, R = +15 +/- 2 vs. AR = +20 +/- 2 bpm, P < 0.05). Cardiac sympathovagal balance increased after the exercises, and the greatest increase was observed after the AR session (A = +0.7 +/- 0.8, R = +1.0 +/- 0.8 vs. AR = +1.2 +/- 0.8, P < 0.05). In conclusion, the association of aerobic and resistance exercises in the same training session did not potentiate postexercise hypotension, and increased cardiac sympathetic activation during the recovery period.

High rate of severe radiation dermatitis during radiation therapy with concurrent cetuximab in head and neck cancer: results of a survey in EORTC institutes.

OBJECTIVE: Examination of the rate of grade III or grade IV radiation dermatitis during treatment of head and neck cancer (HNC) with radiotherapy (RT) and concurrent cetuximab in EORTC centres. MATERIALS AND METHOD: A questionnaire was sent to all members of the EORTC Radiation Oncology Group and Head and Neck Group (111 institutions) to evaluate the widespread use of cetuximab and radiotherapy in HNC and to estimate the frequency of grades III and IV skin reactions in the radiation portals associated with this protocol. Co-morbidities, RT schedules and co-medications were also recorded. RESULTS: We received responses from 28 institutions in 11 countries. A total of 125 HNC patients from 15 institutions were treated with cetuximab and concurrent RT. Information about the skin reactions was available from 71 patients. Of these 36 had no grade III/IV adverse effects in the RT field, 15 had a grade III and 20 had grade IV radiation dermatitis. No detectable relation of grades III and IV radiation dermatitis with co-morbidities such as liver insufficiency or renal dysfunction was found. CONCLUSION: According to the results of the questionnaire, grade III/IV radiation dermatitis is observed in 49% of HNC patients treated with cetuximab and concurrent RT. A systematic clinical monitoring of cutaneous side effects during RT plus cetuximab is advised to ensure the safety of this protocol.

Eighty-Sixth General Assembly Joint Rules of the House and Senate

Eighty-Sixth General Assembly Joint Rules of the House and Senate (House Concurrent Resolution 6), House adopted 2-3-2015, Senate adopted 2-4-2015

Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn

Väitöstutkimuksen kohteena on säädösten valmistelu ja niitä koskevaa päätöksenteko Euroopan unionissa erityisesti siitä näkökulmasta, miten Suomen kaltainen pieni jäsenvaltio voi vaikuttaa EU-säädöksiin. Väitöskirjassa analysoidaan unionin toimielinten välillä vallitsevaa dynamiikkaa ja Suomen asemaa erityisesti EUT-sopimuksen 289 artiklan 1 kohdan ja 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka aiemmin tunnettiin yhteispäätösmenettelynä, on selvästi yleisin lainsäädäntömenettely unionissa. Väitöskirja koostuu kuudesta erillisjulkaistusta pääosin vertaisarvioidusta artikkelista ja niitä täydentävästä ja kokoavasta yhteenveto-osasta. Kirjan tämä painos sisältää vain yhteenvetoluvun, ei erikseen julkaistuja artikkeleita. Väitöskirjassa hyödynnetään eurooppaoikeuden ja politiikan tutkimuksen kirjallisuutta. Metodologisesti väitöstutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, jossa yhdistyy lainopillinen analyysi ja empiiristen, tässä tapauksessa lähinnä laadullisten aineistojen analyysi. Yhteenvedossa on seurattu lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytäntöä 10. huhtikuuta 2015 asti. Väitöskirjatutkimuksen kantavana teemana on oikeuden ja politiikan suhde EUlainsäätämisessä. Artikkeleita ja yhteenvetoa sitovat yhteen kaksi yleisen tason argumenttia. Ensiksi, EU:n lainsäädäntömenettelyä koskevat oikeussäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt luovat kehikon toimielinten sisäiselle päätöksenteolle sekä niiden välisille poliittisluonteisille neuvotteluille, vaikkakaan sääntöihin ja käytäntöihin ei yleensä ole tarvetta nimenomaisesti vedota menettelyn kuluessa. Toiseksi, koska Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion muodollinen valta – siis äänimäärä neuvostossa – on hyvin rajallinen, suomalaisten ministerien ja virkamiesten tulisi hyödyntää erilaisia epävirallisia vaikuttamiskanavia, jos halutaan vahvistaa Suomen tosiasiallista vaikutusvaltaa menettelyssä. Unionin lainsäädäntötoiminta ei tyypillisesti ole rationaalisen mallin mukaan etenevää päätöksentekoa, vaan tempoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa kamppailua eri preferenssejä edustavien toimijoiden välillä. Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan säädösvalmistelua ja lainsäätämismenettelyä unionissa vaihe vaiheelta. Johtopäätöksenä todetaan, että unioniin on syntynyt yhteispäätösmenettelyn, sittemmin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen myötä uudenlainen lainsäätämiskulttuuri, jolle on leimallista tiiviit yhteydet komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Toimielimet ottavat nykyisin joustavasti huomioon toistensa kantoja menettelyn edetessä, mikä mahdollistaa sen, että valtaosa EU-säädöksistä voidaan hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toisessa tutkimusartikkelissa analysoidaan komission asemaa unionin toimielinrakenteessa. Artikkelissa tarkastellaan komission aloiteoikeutta sekä komission puheenjohtajan ja sen jäsenten valintamenettelyjä siitä näkökulmasta, edistääkö komissio todella unionin yleistä etua itsenäisenä ja riippumattomana, kuten EU-sopimuksen 17 artiklassa edellytetään. Tiettyjen järjestelyjen myötä Euroopan parlamentin ja komission suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että komissio toimii jossain määrin parlamentille vastuunalaisena hallituksena. Artikkelissa kritisoidaan, että kehitys ei välttämättä lähennä kansalaisia unionin toimielimiin ja että kehitys omiaan vaarantamaan komission aseman verrattain riippumattomana välittäjänä trilogeissa. Kolmas artikkeli sisältää tapaustutkimuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja sääntelevän direktiivin (2008/48/EY) valmisteluvaiheista. Tapaustutkimus konkretisoi Suomen hallituksen edustajien tekemän EU-vaikuttamisen keinoja, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Artikkelissa todetaan, että Suomelle aivan keskeinen vaikuttamisresurssi ovat sellaiset virkamiehet, jotka hallitsevat niin käsiteltävän säädöshankkeen sisältökysymykset kuin unionin päätöksentekomenettelyt ja toimielinten institutionalisoituneet käytännöt. Artikkelissa tehdyt empiiriset havainnot jäsenvaltioiden välillä käydyistä neuvotteluista tukevat konstruktiivisen mallin perusoletuksia. Neljännessä artikkelissa, joka on laadittu yhteistyönä professori Tapio Raunion kanssa, analysoidaan unioniasioiden kansallista valmistelua ja tarkemmin ottaen sitä, miten Suomen neuvottelukannat muotoutuvat valtioneuvoston yhteensovittamisjärjestelmän ylimmällä tasolla EU-ministerivaliokunnassa. Artikkelissa todetaan laajan pöytäkirja-aineiston ja sitä täydentävän haastatteluaineiston pohjalta, että EUministerivaliokunnan asialistan laadinta on delegoitu kokonaisuudessaan asiantuntijavirkamiehille. Lisäksi asialistan muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti unionin toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston agenda. Toisaalta, EU-ministerivaliokunnan kokouksissa ministerit yksin tekevät päätöksiä ja linjaavat Suomen EU-politiikkaa. Viidennessä artikkelissa selvitetään, miten olisi toimittava, jos pyritään siihen, että uusi tai muutettu EU-säädös vastaisi mahdollisimman pitkälti Suomen kansallisesti määriteltyä neuvottelukantaa. Tehokkainta on vaikuttaa aloiteoikeutta lainsäädäntömenettelyssä käyttävään komissioon, tarvittaessa myös virkahierarkian ylimmillä tasoilla, sekä tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, erityisesti puheenjohtajavaltion, tulevien puheenjohtajavaltioiden ja suurten jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli käsittelyssä oleva EU-säädöshanke arvioidaan kansallisesti erityisen tärkeiksi tai ongelmalliseksi, tulisi vaikuttamistoimia laajentaa kattamaan myös Euroopan parlamentin avainhenkilöitä. Kuudennessa artikkelissa analysoidaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia EU-asioiden valmistelussa. Johtopäätöksenä todetaan, että muodollinen yhteensovittaminen EU-valmistelujaostojen laajan kokoonpanon kokouksissa ei ole sidosryhmille ensisijainen eikä tehokkain vaikuttamisen keino. Sen sijaan korostuvat epäviralliset yhteydet toimivaltaisen ministeriön vastuuvirkamieheen kotimaassa ja vaikuttaminen eurooppalaisen kattojärjestön välityksellä. Väitöskirjan yhteenveto-osassa on eritelty, missä EU:n säädösvalmistelun ja lainsäätämismenettelyn vaiheissa Suomen kaltaisella pienellä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset vaikuttaa valmisteltavana olevaan säädökseen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat aivan EU-säädöksen elinkaaren alkuvaiheessa, kun komissio on vasta käynnistämässä uutta säädösvalmistelua. Väitöstutkimuksessa todetaan, että varhaista kannanmuodostusta ja sen mahdollistamaa ennakkovaikuttamista on Suomessa kyetty kehittämään etenkin niissä poliittisesti, taloudellisesti tai oikeudellisesti tärkeissä hankkeissa, joissa hallituksen kannanmuodostus tapahtuu EU-ministerivaliokunnassa. Muissa unionin säädöshankkeissa ennakollisen vaikuttamisen intensiteetti näyttäisi vaihtelevan, riippuen muun muassa toimivaltaisen ministeriön keskijohdon ja ylimmän johdon sitoutumisesta. Toinen Suomelle otollinen vaikuttamisen ajankohta on silloin, kun komission antamaa ehdotusta käsitellään asiantuntijavirkamiesten kesken neuvoston työryhmässä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää, että Suomea neuvotteluissa edustavat henkilöt kokoavat ”samanmielisistä” jäsenvaltioista kaksoisenemmistösäännön mukaisen voittavan koalition. Viimeinen vaikuttamisen ikkuna aukeaa silloin, kun Coreper-komiteassa laaditaan neuvoston puheenjohtajalle neuvottelumandaattia toimielinten välisiin trilogeihin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Tässä varsin myöhäisessä menettelyvaiheessa vaikuttaminen on pienen jäsenvaltion näkökulmasta jo selvästi vaikeampaa. Väitöskirja sijoittuu luontevasti osaksi valtiotieteellistä eurooppalaistumis-kirjallisuutta siltä osin, kuin siinä on tutkittu EU-jäsenyyden vaikutuksia kotimaisiin hallinnon rakenteisiin ja politiikan asialistaan. Kuten tunnettua, Suomen EU-politiikka rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Väitöskirjassa ei kuitenkaan ole otettu erityiseen tarkasteluun perustuslakiin sidottua eduskunnan ja hallituksen yhteistoimintaa EU-asioissa. Sen sijaan on tutkittu unioniasioiden valmistelua ja yhteensovittamista valtioneuvoston sisällä. Kun EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että jokaisessa säädöshankkeessa ja politiikkahankkeessa kyetään muodostamaan kansallisesti yksi ja yhtenäinen neuvottelupositio. Yhtenäisen kansallisen linjan ajamisen katsottiin parantavan Suomen asemaa unionin päätöksenteossa. Väitöskirjassa todetaan johtopäätöksenä, että EU-asioiden kansallinen valmistelujärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet käytännössä varsin hyvin. Merkittävin kehittämiskohde liittyy kansallisen EU-valmistelun reaktiivisuuteen. Jos Suomi haluaa vaikuttaa yhä vahvemmin EU-lainsäätämiseen, Suomelle tärkeät hankkeet pitäisi tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa ja priorisoida selkeästi niiden hoitamista ministeriöissä.

Modern Judicial Reform in El Salvador and Brazil

A comparative assessment of the successes and failures of the judicial reform efforts of El Salvador and Brazil in the 1980’s produces striking results. The reforms varied greatly in scope and were conducted in very different socio-political and economic backgrounds. While El Salvador’s reforms seemed narrow and ill-planned, on paper it appeared that Brazil’s broad reforms would be a successful model for any country with a fledgling democracy. Brazil’s reforms were an exercise in constitutionalism, implementing genuine separation of powers and receiving legislative and executive support. I was very surprised that these different approaches produced strikingly similar negative effects on the people’s assessment of the judiciary. From this outcome I concluded that while judicial reform of a corrupt or inefficient judiciary is an important step in ensuring the rule of law in society, it can not be the vehicle through which democratic reform is implemented. Quite to the contrary, for successful judicial reform to take place there must be considerable penetration of the law in society through enforcement of unbiased legislation, consistency in the laws and their enforcement, and sufficient time for the reform to have an effect on society.

ORAL MUCOSITIS PREVENTION BY LOW-LEVEL LASER THERAPY IN HEAD-AND-NECK CANCER PATIENTS UNDERGOING CONCURRENT CHEMORADIOTHERAPY: A PHASE III RANDOMIZED STUDY

Purpose: Oral mucositis is a major complication of concurrent chemoradiotherapy (CRT) in head-and-neck cancer patients. Low-level laser (LLL) therapy is a promising preventive therapy. We aimed to evaluate the efficacy of LLL therapy to decrease severe oral mucositis and its effect on RT interruptions. Methods and Materials: In the present randomized, double-blind, Phase III study, patients received either gallium-aluminum-arsenide LLL therapy 2.5 J/cm(2) or placebo laser, before each radiation fraction. Eligible patients had to have been diagnosed with squamous cell carcinoma or undifferentiated carcinoma of the oral cavity, pharynx, larynx, or metastases to the neck with an unknown primary site. They were treated with adjuvant or definitive CRT, consisting of conventional RT 60-70 Gy (range, 1.8-2.0 Gy/d, 5 times/wk) and concurrent cisplatin. The primary endpoints were the oral mucositis severity in Weeks 2, 4, and 6 and the number of RT interruptions because of mucositis. The secondary endpoints included patient-reported pain scores. To detect a decrease in the incidence of Grade 3 or 4 oral mucositis from 80% to 50%, we planned to enroll 74 patients. Results: A total of 75 patients were included, and 37 patients received preventive LLL therapy. The mean delivered radiation dose was greater in the patients treated with LLL (69.4 vs. 67.9 Gy, p = .03). During CRT, the number of patients diagnosed with Grade 3 or 4 oral mucositis treated with LLL vs. placebo was 4 vs. 5 (Week 2, p = 1.0), 4 vs. 12 (Week 4, p = .08), and 8 vs. 9 (Week 6, p = 1.0), respectively. More of the patients treated with placebo had RT interruptions because of mucositis (6 vs. 0, p = .02). No difference was detected between the treatment arms in the incidence of severe pain. Conclusions: LLL therapy was not effective in reducing severe oral mucositis, although a marginal benefit could not be excluded. It reduced RT interruptions in these head-and-neck cancer patients, which might translate into improved CRT efficacy. (C) 2012 Elsevier Inc.

A summary of the politico-economic changes taking place during Vladimir Putin's first term in office; Chechnya and Russia: The significance of the Chechen problem for contemporary Russia. OSW Study 11/2003

Putin's first term in office: The most significant achievement of Vladimir Putin's team over the three years of his term of office is the realisation of legislative changes, which may constitute a base for further - more detailed - political and economic reforms. This is, to a certain degree, a return to the economic tasks set out by a team of reformists in the early 1990s, which were impossible to realise at the time due to conflicts between the Kremlin and legislative powers. Chechnya and Russia: The purpose of this analysis is to examine the significance of the Chechen issue for contemporary Russia. Part I discusses the history of the conflict from 1991 to date and the impact of developments in the republic on Russia as a whole. Part II is an attempt to indicate the areas of Russian reality that are most deeply affected by the Chechen problem.

Infospective on the European Elections and the European Parliament. EU Centre Singapore Background Brief No. 12, May 2014

With the 2014 European Elections just round the corner, the EU Centre has published an infospective (Background Brief 12) by Devi Shree Malarvanan and Dexter Lee (EU Centre in Singapore) entitled “Infospective on the European Elections and the European Parliament” This infospective covers the history of the European Parliament, highlighting the legislative powers that Parliament has since the 1960s. It also covers the issues and results of the previous 7 European elections, and will feature a sneak peak of the upcoming 2014 European Elections which will be held later in May.

Powers and duties of the Department of Mental Health and Developmental Disabilities, as amended.

Cover title.

Fear of Falling and Balance Confidence in Older Adults with Diabetes Mellitus

Several determinants of fear of falling (FoF) and low balance confidence overlap with the consequences/complications of diabetes mellitus (DM). FoF is strongly associated with low balance confidence, and balance confidence mediates the relationship between FoF and balance and physical function. The purpose of this thesis was two-fold: (1) to examine the prevalence, severity and determinants of FoF in older adults (aged≥65) with DM, and (2) to evaluate the validity of the short version of the Activities-specific Balance Confidence scale (ABC-6) and its association with balance and postural control in older adults with DM. Three separate studies were conducted of older adults with DM (DM-group) and without DM (noDM-group). Study I revealed that although FoF prevalence adjusted for age and sex was not different between-groups, the DM-group had 8.8% fewer participants in the low and 8.4% more in the high Falls-Efficacy Scale International categories when compared to the noDM-group. Higher FoF severity in the DM-group was associated with poor physical performance, being female, fall history and clinical depressive symptoms. Study II provided evidence of convergent, discriminant and concurrent validity of the ABC-6 for use in older adults with DM with and without diabetic peripheral neuropathy (DPN). Notably, the ABC-6 was more sensitive in detecting subtle differences in balance confidence between the DM-group and noDM-group when compared to the original ABC scale (ABC-16), and can be administered in less time. Study III explored balance confidence (ABC-6) and its association with balance and postural control in older adults with DM. Subtle differences in axial segmental control (i.e., lower trunk roll velocity and higher head-trunk correlations) while walking and lower balance confidence were apparent in the DM-group, even in the absence of DPN, when compared to the noDM-group. Balance confidence partially explained the variance in head-trunk stiffening between-groups, and consequently low balance confidence in older adults with DM may contribute to the dependence on postural control strategies that are normally only utilized in high-risk situations. Findings from this thesis will help to guide the development of protocols for screening and intervention recommendations of patient education and targeted rehabilitation programs for older adults with DM.